Yellow Picnic Dress

Kuten monet seuraajistani varmaan tietävät, minulla on ihan hyvä kokoelma Vivien of Hollowayn kellomekkoja, jotka olen esitellyt tässä postauksessa. Nyt kuuden mekon kokoelma kasvoi jälleen parilla yksilöllä, sellaisilla, joita en vielä vähän aikaa sitten olisi kuvitellut hankkivani. Kyseessä on ruutukuvio, jota en ole koskaan inhonnut tai kavahtanut, mutta jota en ole erityisesti rakastanutkaan. Siksi kenties yllätin eniten itseni, kun rakastuin tähän keltaruudulliseen mekkoon ensisilmäyksellä, lisäsin sen odotuslistalle ja sormet syyhyten kyttäsin sitä vielä Vivien of Hollowayn sivuiltakin siinä uskossa, että ehkä se ilmestyy sinne ensin ennen kuin saan siitä ilmoitusta.

Tässäkin tapauksessa nopeat syövät hitaat. Mökiltä palattuani katsoin sähköpostiani ja eikös ollut perjantaina juuri lähdettyäni tullut näitä varastoon. Suuntasin VoH:in nettisivuille enkä hetkeäkään liian aikaisin, koska näitä mekkoja oli varastossa tasan tämä yksi. Siis kahdessa päivässä mekkoja oli lentänyt ulos sellaista tahtia, että kolmantena päivänä tämä oli jo loppuunmyyty koossa 36-28-40. Voi olla, ettei näitä ollut tullutkaan muita kuin se haukkana varaamani, mutta väittäisin, ettei ole kannattavaa tehdä vain yhtä mekkoa, koska nämä ovat edellisinä vuosina lentäneet uusiin koteihin ennätysvauhtia silloinkin.

Mekko on mukavaa, paksuhkoa puuvillaa, joka on pinnaltaan hieman karheampi ja "nukkaisempi" kuin kuppikakku- ja ruusumekkoni, jotka ovat ohutta, sileää kangasta. Kangas tuntuu kestävältä, eikä se rypisty kovinkaan helposti, ja vaikka Vivienin nettisivuilla lukee, että Dry Clean Only, niin tämä jos mikä materiaali kestää käsin pesun. Jos tässä ei olisi luita, niin pesisin tämän pesukoneessa, mutta sitten joskus jos ja kun pudotan tämänkin päälle suklaata, pesen tämän käsin. Muuten perustuuletus riittänee ihan hyvin.

Käytin kahta tylliä helman alla, pitkää Samsia ja lyhyttä Bannedia, jotta helma pysyy kauniisti koholla kankaan painosta huolimatta. Monissa Vivieneissä on vähän se vika, että kangas on sen verran raskasta, että tyllin on paras olla kunnolla tuuhea, jos sellaista käyttää, mutta tämä näyttää kyllä hyvältä myös ihan ilman mitään. Läpikään ei näy, kun on kangas on tukevaa.

Ajatuksena oli asustaa mekko vaaleanvihreillä asusteilla, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että on parempi pitäytyä valkoisessa ja keltaisessa. Olkapäät peitin Pinup Couturen bolerolla, jonka ostin voidakseni käyttää hihattomia mekkoja kesällä myös töissä (jos olisi töitä), mutta sille ei ole ollut ihan hirveästi nyt käyttöä kun olen antanut olkapäiden ruskettua. Tällä kertaa mekko kaipasi kuitenkin asustetta ja koska otaksuin, että neuletakki on liian kuuma, niin tällä bolerolla mentiin. Tämänkin piti olla Dry Clean Only (niin kuin lähes kaikki PUG:in vaatteet), mutta pesukoneessa olen tämän pessyt, eikä sille(kään) käynyt mitään.

Korvissa on torilta ostetut jäätelökorvakorut, jotka ei valitettavasti näy kuvassa kovin hyvin, ja Collectifin kaulakoru, joka näkyi aiemmin jo tässä postauksessa, mutta jonka ostin juuri tätä mekkoa silmällä pitäen. Loin asukokonaisuuden mielessäni jo kauan ennen kuin koko mekkoa oli edes tarjolla, lukuun ottamatta vyötä, joka oli viime hetken vaihdos todettuani, ettei se vihreä toiminutkaan (vielä!).

Syy siihen miksi olin niin vimmatusti vihreän perään on tuo kuvissa näkyvä ihana limenvärinen laukku. Olin kiljua, kun näin näitä VoH:illa, enkä osannut päättää minkä värisen haluan, joten päädyin sitten minttuun.

Tässä välissä on sallittua miettiä, että miten niin minttu? Laukkuhan on limenvärinen.

Taisi käydä pieni kämmi ja mintunvärisen laukun sijaan sain limen, mikä on itse asiassa hyvä asia, koska olen aina rakastanut kyseistä väriä. Penskana ostin silloisen parhaan kaverin kanssa Onlysta samanlaiset topit, kaveri myrkynvihreän ja minä limetin. Se on vieläkin vaatekaapissa, koska en muistaakseni raaskinut luopua siitä, koska se on ainoa limenvärinen vaatteeni, siitäkin huolimatta, että väri kuuluu suosikkeihini.

Siitä päästäänkin siihen, että niin paljon kuin halusin asustaa loputkin asusta vaaleanvihreellä, että asukokonaisuus sopisi laukun kanssa täydellisesti yhteen, niin eihän siitä tullut mitään. Ei minulla ole mitään vihreää, lukuun ottamatta sitä Hell Bunnyn patellavyötä, jonka ostin vasta tällä viikolla ihan vain tätä asukokonaisuutta ajatellen, mutta joka ei ollutkaan sitten tarpeeksi hyvä. On se elämä niin vaikeeta.

Dress: Vivien of Holloway

Belt: Collectif Peggie

Petticoat: Sams & Banned

Bolero: Pinup Couture

Necklace: Collectif

Shoes: Lola Ramona

Kengät on kolmannet Lola Ramonat, jotka ostin Ladies with Lolas -putiikista, joka on tämän kesän täällä. Olin kytännyt näitä jo hyvän tovin ja silloin, kun kävin ostamassa punaiset korkkarini, kyselin onko näitä tulossa myyntiin, koska en oikein enää uskalla ostaa avokkaita sovittamatta. Minulla on sen mallinen kantapää, että aina lonksuu, jos ei ole remmejä.

No, näitä oli tullut ja kun nämä kerran kestivät jaloissa, niin kotiutin nämä. Olin niin pitkään kaivannut valkoisia kenkiä eri asuja varten, että vaikka olin vasta tilannut Miss L-Firen korkosandaalit, tarvitsin nämäkin. Sandaalit ovat arkisemmat, mutta näillä tokenee juhlissakin. Matalahkon (7cm) koron vuoksi näillä on myös tosi hyvä kävellä sellaisia kohtuullisia matkoja ja kunhan nämä muotoutuvat jalkaan, otaksun, että käytän näitä yhtä paljon arkena kuin Gaboreitanikin.

Loppuun kuulumisia. En ole ottanut lintua, mutta Janina toteutti pitkäaikaisen haaveensa hankkimalla tämän kauniin neitokakadutytön perheenjäsenekseen. Kide ei ole ollut vielä pitkään uudessa perheessään, mutta kyseessä on niin sosiaalinen yksilö, että se syö mielellään vieraidenkin kädestä. Tänään oltiin niin samiksia värimaailman ja tukan sojottamisen osalta, että piti laittaa kuva oikein tännekin.

Viime lauantaina kävin katsomassa Kerro minulle jotain hyvää, joka oli hauska, herttainen ja sydäntä särkevän ihana. En ollut kuullutkaan leffasta (kirjasta puhumattakaan) ennen kuin Paawo linkkasi minulle trailerin ja heti kun näin päähenkilön hullunkuriset vaatteet, tiesin, että minun pitää katsoa elokuva. Samaistuin niihin hölmöihin vaatteisiin ja voisin vaikka vannoa, että Louisalla oli ainakin yhdet Irregular Choicen kengät vaatevarastossaan.

Naurettiin elokuvissa paljon ja jos olisin katsonut leffaa kotona, olisin varmaan vollottanutkin. Jäin miettimään, että miten ihmiset voivat katsoa elokuviateattereissa tunteisiin vetoavia leffoja, kuten Hachikon ulvomatta ääneen? Vai itkevätkö ihmiset siellä ihan rauhassa ja kuivaavat kyyneleet ennen kuin valot tulevat takaisin?

Minusta tuntuu siltä, että surulliset leffat on parempi katsoa kotioloissa, joissa saa vollata miten lystää. Minulla onkin tapana vollottaa pehmolelu kainalossa ja tilaisuuden tullen pyyhkiä räät poikaystävän olkapäähän. Ja sanokaa mitä sanotte, niin heti Hachikon ja Brokeback Mountainin jälkeen suurin vollausleffa on Minä & Marley. Mikään ei ole niin surullista kuin koiran kuolema! Paitsi ehkä, jos omistaja kuolee ensin, sniff.


In English:

As some of you may know, I have a nice collection of halterneck dresses by Vivien of Holloway. Six to be exact, but now I've got two more, this beautiful yellow large gingham dress and another gingham print print in navy.

This yellow dress caught my eye pretty much right after I saw it appear on the Coming soon section. I added it on my Wait List and waited and waited and waited, until it finally appeared. I was on a holiday and by the time I got back, there was only one dress left in my size! Obviously I didn't have much time to think about it, so I bought it.

I initially thought I'd wear light green with this dress, because well... I bought a bag. It was supposed to be mint, but Vivien of Holloway made a mistake and sent me a lime one. Which is ok, because I actually love lime more than mint, but I don't have any clothing to go with the bag, so I thought mint would be better.

Well, since I don't have any green clothing, I bought myself a green Hell Bunny patella belt, but ended up going all white and yellow anyway. I'm glad I did, because this looks much better than with the green belt.

I'm wearing a belt and necklace by Collectif and the bolero is from Pinup Couture. I bought it so I could wear my halterneck dresses to work, but since I'm unemployed at the moment, I haven't had much need for it lately. It's very nice though and even though PUG states it's Dry Clean Only, it washes just fine in the washing machine. The dress would too if it didn't have boning, since the fabric is a medium weight cotton that should wash well in the hand wash despite Vivien of Holloway saying it should be dry cleaned. (Why would you need to dry clean 100% cotton?)

The shoes are new too, they're by Lola Ramona. When I bought my red heels from a local pop up store, I asked the seller if they would get these in their store, but back then they weren't quite sure yet. When I noticed these shoes in the window, I was very glad and bought them immediately - regardless of buying Miss L-Fire shoes just week before. Well, at least now I have those white shoes I wanted!

On Saturday I went to see Me before you and I have to say it was so sweet and so sad. I don't know how people manage to watch emotional movies in movie theaters, I wouldn't dare to cry there, but if I can't cry when I need to, I feel like I'll miss something important. I have this habit of hugging my plush toy and crying when watching sad movies, particularly those that involve dogs, like Hachiko and Me & Marley (yes, that one is a sad movie!). My bf usually laughs at me, but if he is feeling empathetic, he usually ends up getting snot on his shoulders.