Navy gingham dress

Viime aikoina gingham-ruutua on näkynyt kaikkialla aika paljon ja vaikka minä en yleensä ole niin kovasti ruutukuvion perään, sitä on ilmestynyt vaatekaappiini viime aikoina useammassa muodossa. Edellisessä asupostauksessa esittelin keltaruudullisen Vivien of Hollowayn halterneck-mekon, jonka kanssa samassa paketissa vaatekaappiini saapui mekon siniruudullinen sisar. Ostin myös samaa kangasta olevan huivin käytettäväksi mekon kanssa (ja mikä ettei muidenkin sinisävyisten vaatteiden kanssa) ja vaikka se ei päässyt tällä kertaa kuviin, sille löytyy varmasti käyttöä laiskoina tukkapäivinä.

Poikkeuksellisesti näiden kuvien aikaan minulla ei ollut laiska tukkapäivä. Olin pohjustanut kuontaloni pesun jälkeen muotovaahdolla, joten pohja oli jo muutenkin hyvä, jonka lisäksi löysin hiustuotteille ja meikeille pyhitetyltä hyllyltä Cutrinin suolasuihketta, joka antoi hiukselleni juuri sen verran karheutta, että sain aikaan kestävät kiharat vain parin tunnin laittautumisajalla. Toki käytin myös Cutrinin multisprayta, kuten aina kiharoita tehdessä, mutta veikkaisin, että suurin kiitos kiharoiden kestämiselle kuuluu suolasuihkeelle ja muotovaahdolle.

Proof or it didn't happen.

Koska ulkona tuuli aika kovaa ja olin menossa pyörällä kaupunkiin, olin kaukaa viisas ja ikuistin kerrankin onnistuneet kiharat selfiellä. Erityisen ylpeä olen tuosta koholla olevasta "otsatukasta", vaikka hiuslakka teki perinteiset ja sai kaikki irtokarvat sojottamaan joka suuntaan. Miten on, että kaikilla muilla hiuslakka saa tukan pysymään sileänä esim. nutturakampauksissa, mutta minulla se aiheuttaa päinvastaisen efektin ja saa hiukseni pörröiseksi?

Kiharoiden lisäksi yhdistin mekkoon Collectifin neuleen, joka on ollut harmillisen pitkään käyttämättömänä kaapissa, vaikka se on ehdottomasti yksi parhaista neuleistani. Tunnustan, että koska olin vasta pessyt sen, kuivasin sitä hiustenkuivaajalla ja silti hihansuissa olevat taitokset olivat jokseenkin kosteat näiden kuvien aikaan. :D

Vyö on Hell Bunnyn ja ostin sen yksinomaan tätä mekkoa varten, mutta koska minulla on aika paljon vaatteita, joiden kanssa laivastonsiniset asusteet toimivat, sille löytyy kyllä muutakin käyttöä. Kengät näkyivätkin edellisessä asupostauksessa ja ovat Lola Ramonalta. Halusin nämä niin pitkään, että kun ne viimein tulivat Ladies with Lolas-liikkeeseen, kotiutin ne siitä huolimatta, että olin vasta ostanut toiset satasen kengät.

Myös tälle Erstwilderin ihanalle rintakorulle tuli käyttöä ja sopiikin näihin kuvausmaisemiin paremmin kuin itse mekkoon. Käytin tätä jo näissä shortsikuvissa, mutta lopputulos oli kaulakorun kanssa vähän liian asusteöverit. Tähän asuun rintakoru sopii paremmin, mutta toki se pääsisi paremmin esille, jos olisin pitänyt neuletakkia kiinni.

Dress: Vivien of Holloway

Belt: Hell Bunny

Petticoat: Banned

Cardigan & necklace: Collectif

Shoes: Lola Ramona

Brooch: Erstwilder

Nyt kun asusteet on käyty läpi, puhutaan itse mekosta. Mekko on joustamatonta puuvillaa, karheampaa materiaalia kuin keltainen Vivienini ja paksumpaa kuin kukkamekkoni. Istuvuudeltaan se on hyvin samanlainen kuin kaksi aiempaakin, mutta helman pituus on tässä tuuman pitempi, eli samanpituinen kuin polkadot-mekoissani. Rintamuksessa on vähän tilaa, mutta tämän kanssa ei ole pakko käyttää bombshell-liivejä, koska tämä istuu napakasti ylleni eikä roiku päällä. Näissä on ollut vähän randomvaihteluita istuvuuden osalta, mutta onneksi näissä on samanlainen istuvuus kuin parhaissa mekoissani.

Olen paljon puhunut Vivien of Hollowayn mekoista, mutta en tiedä olenko maininnut koskaan, että näissä on aika paksu tuo halterneck. Siinä ei ole solmua, eikä sitä voi säätää, mutta luiden takia nämä mekot ovat niin tukevia, ettei niskalle tule minkäänlaista rasitusta kuten solmullisissa halterneck-mekoissa. Siksi varmaan olenkin niin rakastunut näihin mekkoihin, enkä ole (vielä) kokeillut muita malleja, vaikka VoH:ille on tullut monia uusia ja kivoja mekkomalleja.

Mieleni tekisi kokeilla jotain vähän 40-luvun tyylisempää ja Kitty-mekotkin ovat ihania, joten siksi minua niin risookin, että juuri kun ehdin hankkia tämän, tuli samasta materiaalista tehtyä Kittyä takaisin varastoon. Olen jo pitkään halunnut 50-luvun tyylisen paitamekon ja alunperin halusinkin juuri tässä materiaalissa tehdyn Kittyn, mutta se ehti loppua ennen kuin keltainen picnic-mekko tuli myyntiin. Nyt sitä on taas varastossa, mutta mitä minä kahdella tismalleen samasta kankaasta tehdyllä mekolla oikein tekisin, joten jään odottamaan jotain mukavampaa printtiä (ja parempaa rahatilannetta).

Meillä oli miehen kanssa eilen kuudes vuosipäivä, mutta nyt kun katsoin viime vuotista blogipostausta jäin pohtimaan, että oliko se vuosipäivä lopulta 22. vai 26. päivä, koska viime vuonna vietettiin sitä näemmä eri aikaan. En muista tarkkaa päivämäärää, mutta muistan, että sinä viikonloppuna, jona käytiin se "mitäs tää nyt on"-keskustelu, oli Ilosaarirock. Kaipa se tarkka päivämäärä kalenteria kuusi vuotta taaksepäin selaamalla löytyisi, mutta koska tämän vuoden vuosipäivää on jo juhlittu, ei sillä niin väliä.

Tänäkään vuonna ei kaikki mennyt nappiin, mutta ainakaan poikaystävä ei joutunut viettämään yötään ulkona. Tarkoitus oli mennä lounaalle Savon Hoviin yhdessä, mutta koska poikaystävällä oli peli kesken, minä painelin sinne yksin, koska lounaalle on hyvä mennä ihan lounasaikaan, jos meinaa saada syötävää. Alkusopan ehdin syödä ylhäisessä yksinäisyydessäni murjottaen, kunnes siippa liittyi seuraan ja hotki lautasen tyhjäksi silti ennen minua. Hyvä ruoka, parempi mieli, otin Irish Coffeen ja jälkiruoaksi creme bruleen. Olin haljeta ähkyyn, kun ruoan jälkeen lähdettiin Kerdiin ja Prismaan, mutta aivan rättiväsyneenä ja maha pinkeänä kotiin tullessa ajatuksissa siinsi ilo siitä, että illalla pääsee saunaan.

Paitsi, että ei päässyt.

Ei ole eka kerta, kun sauna ei olekaan ollut päällä saunavuoron aikaan, mutta ekaa kertaa kävi näin tällä uudella saunavuorolla. Kukaan muukaan ei ollut käynyt saunassa, joten pohdin, että onkohan meitä edeltävä naapuri lämmittänyt saunan aina manuaalisesti, koska eilen hän ei ollut kotona ja sauna ei ihan vaan sattumalta ollut päällä. Ennen saunavuorot olivat ajastuksella, mutta poikaystävän vastalauseista huolimatta naisen logiikkani yhdisti ajatuksen siitä, että naapuri ei ole kotona ja sauna ei ole päällä = naapuri lämmittää saunan. Mies saa soitella isännöitsijälle maanantaina ja vängätä ekstravuoron, koska kyllähän tässä nyt meni reilut kolme euroa hukkaan ja hyvitystä on saatava, tai mieleni kovasti pahoitan.

Linturintamalla tapahtuu sellaista, että olen käynyt ahkerasti piinaamassa veljeä, Janinaa ja tipua. Kide on päässyt häkistä ulos ja viettää ahkerasti aikaansa kiipeilemällä ihmisten käsivarsilla ja päässä sukimalla hiuksia. Minäkin sain osani linnun rakkaudesta, kun se kakkasi molemmille mekoilleni (kahdella eri vierailulla), kökötti päässäni ja suki hiuksiani. <3

Ajattelin aina, että linnut ovat tylsiä lemmikkejä, vähän niin kuin kalat ja liskot, jotka vain möllöttävät akvaarioissaan ja terraarioissaan, mutta Kide on muuttanut mielipiteeni. Se on ollut vasta kolme viikkoa uudessa kodissaan, mutta se on poikkeuksellisen sosiaalinen ja ihmisrakas yksilö, joka jo ensimmäisellä viikolla tuli kädelle (myös tuntemattomille!) ja kolmannella viikolla jo kiipeilee ihmisten käsivarsilla ja päässä vapaana ollessaan. Janinalle annetaan myös pusuja, pestään silmälasit ja pyydetään rapsutuksia. En ole mikään lintuihminen, mutta Kide on niin koiramainen, ettei siitä voi olla pitämättä ja tuntuuhan se nyt niin hullunkuriselta, kun lintu kiipeilee päässä, että pakko kokeilla sitä uudestaan silläkin uhalla, että ne tortut on ensi kerralla hiuksissa.
No, ainakin hiukset on helpompi pestä kuin Vivien of Hollowayn mekot.


In English:
I'm not a huge fan of gingham prints, but lately they have sneaked into my wardrobe. First I bought Maddie trousers, which I haven't featured in the blog yet and then I ended up buying two gingham dresses, my yellow picnic dress and this one, both from Vivien of Holloway.

I originally wanted a Kitty dress in this navy gingham print, but it wasn't available so I ended up with another halterneck dress. (Obviously it's available now.) I love VoH halterneck dresses, because they are supported by boning and therefore the halterneck always feels comfortable. This one sits like my two latest VoH dresses, a little roomy in the bust, but not as much as my polkadot ones. The fabric is a non-stretchy medium weight cotton, which is a bit rougher than the yellow picnic one and heavier than the floral rose one.

I paired my Hell Bunny belt and Collectif cardigan with this dress along with my Lola Ramona shoes. I added a hint of pink from the necklace, lipstick and petticoat and topped it all with my Erstwilder brooch, which I wore in this blog post previously. I didn't review it back then, because it didn't really suit the outfit (and I noticed it only from the photos), but I think it works well with this dress, especially against this background. I should have paid more attention to where I placed it though...

We had our 6th anniversary with my boyfriend, although I'm not quite sure we celebrated it on the right day. I really don't remember if it was 22nd or 26th of July, but either way we celebrated it already by having a lunch on a nearby restaurant and shopping afterwards.

I've also made friends with Kide, my brother and his fiancées cockatiel. I always thought birds aren't particularly social, but this little darling is almost as social as a dog and she likes to hang out on people's arms and heads. Her favourite thing to do is to clean Janina's glasses and sit on her head. I'm quite taken she sat on my head as well, despite the fact she ended up pooping on my dresses (two dresses on two different visits.) She's only been around for 3 weeks, but she's already everyone's favourite and she's getting a lot of love (and requesting it!) from people. I'd like her to "comb" my hair more even with the risk of her pooping on my head. Well, at least washing my hair is much easier than washing my Vivien of Holloway dresses.