Don't stop believin'

Kesäloma alkoi etuajassa, sijaisuus loppui ja huomenna odottaa työkkärin luukulle ilmoittautuminen. Työn loppuminen on iso harmi, varsinkin kun pidin työstäni ja työkavereista. Onnistuin silti lähtemään pää pystyssä hymyissä suin ja ovesta ulos päästyäni kipaisin K-Marketista kesän ensimmäisen jäätelön ja tallustin kotia yhtä fabulöösisti kuin elokuvissa, tukka ja helmat tuulessa hulmuten ja auringosta nauttien.

Ja sitten iski todellisuus. Yritin ilmoittautua netissä työttömäksi, mutta mites ilmoittaudut, kun työnhaku on jo voimassa ja työkkärillä on niinkin ajantasaiset tiedot kuin viime vuotiselta tukityöjaksolta, joka loppui jo lokakuussa. Huomenna työtodistus kourassa työkkäriin niissä toiveissa, ettei jono ole niin pitkä, ettei klo 9-12 virka-aikaan ehdi päästä edes virkailijan pakeille. En vain kykene ymmärtämään sitä miksi työvoimatoimistoista saa palvelua vain kuusi tuntia viikossa, vaikka koko ajan tulee työttömiä lisää ja kaikki ei tahdo hoitaa asioitaan puhelimessa. Samaan aikaan kansanedustajat kusevat työttömien muroihin palkankorotuksellaan ja työnäytteillään. Työntäkää ne sanonko minne.

Suurin syy siihen miksi olen äksy, on varmaan siinä, että työttömäksi jäämisen stressin lisäksi alakerran naapuri aiheuttaa stressiä kailottamalla niin kovaa neljään asti aamulla, että se kuuluu välillä korvatulppienkin läpi. Sen lisäksi mokoma rutjake polttaa tupakkaa suoraan ulko-ovien luona kavereidensa kanssa, jolloin savu kulkeutuu oven avauksen mukana rappukäytävään. Eilen viihteelle lähtiessä huomautin molemmista asioista, mutta jonnet eivät välittäneet tupakan savuhaitoista paskaakaan. Takaisin tullessa yöllä lukkoon menevän ulko-oven välissä oli harja ja syöpärullat sauhusivat niin, että taas haisi käytävä kuin rankkitynnyri. Hätistely-yritykset taisivat olla niin ponnettomia, että jätkät vain mulkaisivat, mutta ehkä isännöitsijälle soitto auttaisi paremmin.

Olenko minä ainoa, kun minusta ulko-ovien läheisyydessä tupakointi on paitsi paha tapa, myös kiellettyä? Ainakin jos katsoo kauppakeskuksia, niin jokaisessa paikassa lukee, että älä tupakoi ovien läheisyydessä, koska savu kantautuu sisälle. Meillä on vielä se huono puoli, että ulko-ovet on suoraan keittiön ikkunan alla, joten yritäpä tuulettaa kesällä. Toivottavasti siihen järjestyisi isännöitsijän toimesta joku kieltolappu, että polttakaa tupakkanne vähän kauempana ovesta jo ihan hyvien tapojen puolesta, jotka kuuluvat kaikille iästä riippumatta. Koskee myös yöllä mekkalointia, johon onneksi naapuri suhtautui paremmin lupaamalla, ettei se toistu - vaikka ei se vaikuttanut eiliseen öiseen kailotukseen mitenkään.

Dress & Belt: Vivien of Holloway

Cardigan: M.A.K from Pinup Girl Clothing

Brooch: Erstwilder

Petticoats: Hell Bunny & Sams

Shoes: Spiritstore

Earrings: Glitter

Lauantain asuna oli pinkkiä, ja itseasiassa torstainakin, jolloin totesin, että minähän menen töihin tasan niin näyttävästi, ettei ihan heti unohdeta. Ballerinat oli silloin tosin vielä kaapissa ja tukka laittamatta, mutta viikonloppuisin (ja tästä eteenpäin viikollakin) on aikaa laittaa tukkaa, joten pyrin tekemään sille aikarajojen puutteessa edes jotain. Tästä kampauksesta tuli ihan onnistunut, vaikka rullat olivatkin päässä vain puolitoista tuntia. Kiharoista tuli vähän epätasaisia, mutta ne kestivät pari tuntia, joten tarpeeksi hyvä minulle.

Mekko on Vivien of Hollowayn, ja se on näkynyt blogissa aiemminkin, mutta tällä kertaa yhdistin siihen M.A.K:in magentanvärisen neuletakin, pinkin huivin ja sen ainoan rintakorun, jonka omistan. Tarkoituksena olisi ostaa enemmänkin Erstwilderin rintakoruja, mutta jos ostaisin kaikki, joita olen kaavaillut, niin lompakossa olisi 150 euron lovi, jonka mieluummin käyttäisin Bésamen meikkeihin, Lola Ramonoihin ja Collectifin nättiin sitruunamekkoon. Tai edes johonkin näistä, kaikkiinhan tuo raha ei mitenkään riitä.

Huonoon aikaan loppui työt, kun ostoslista vaan kasvaa, nyyh.

Kaikesta huolimatta risukasaankin paistaa joskus aurinko, koska paistoihan se minullekin viikkoa vaille vuoden, jonka sain olla töissä ihanassa työpaikassa, jossa sain toteuttaa itseäni ja jossa tunsin oloni alusta asti hyväksytyksi ja kotoisaksi. Eilen pienissä alkoholihöyryissä Journeyn Don't Stop Believin'-kappaletta (joka on muuten yksi suosikkibiisini) kuunnellessa uskoin pienen hetken entisten työkavereiden rohkaisevia sanoja siitä, että minuakin odottaa jossain työpaikka ja kuka ties niin onkin. Sen löytämisessä saattaa vaan kestää tovi, mutta sillä välin minulla on loistavasti aikaa toteuttaa suurinta intohimoani, eli kirjoittamista. Jospa joskus kirjoittaisin sellaisen fantasian mestariteoksen, että sen vielä joku julkaisisikin ja että siitä saisi vielä rahaakin. Jotenkin tämäkin haave tuntuu pienemmältä verrattuna siihen, että löytäisi joskus vakituisen työpaikan, mutta jos Suomessa lähes mahdoton (fantasia-)kirjan julkaiseminen kuulostaa mahdollisemmalta kuin se, mikä oli vielä 20 vuotta sitten normi, niin ehkä se töidenkään saaminen ei ole täysin mahdotonta.

P.S. Tältä näytän aina kun kuuntelen Journeyn Don't Stop Believingiä.  
P.S. This is what I look like when I listen to my favourite song.


In English:
My job ended, but I managed to leave smiling. I walked straight to a supermarket and bought my first ice cream of this year and walked home like a movie star with my hair and dress swinging in the wind fabulously.

And when I came home, I realized it: I am unemployed again. I know I can manage it moneywise, but not having social contacts outside my apartment everyday will feel weird. I'm already stressed out because our new neighbour is a pain in the ass. He talks/yells so loudly during the night (up to 4am) that even earplugs won't help. On top of that he is an idiot who smokes right outside the front door of the building and whenever people go through that door, the smoke comes inside the hallway.

I saw this particular neighbour last night when we were going to a bar, but he and his guests didn't care about my demands to move their asses away from the door. They did however apologize for the noise - except that they still were very noisy last night. I wonder if they'll ever be quiet.

When we came back, they were smoking by the front door again, this time with the door open (because it gets locked during the night). They still wouldn't move their asses and I was too tired to stay there complaining about it, but I definitely won't give up on this. I'll call the estate manager and have them put a poster of some sort that states that smoking right beside the front door is not only bad manners, but forbidden. There's lots of space for people to smoke that doesn't make people involuntarily passive smokers. Our kitchen window is located right above the front door and I really can't stand smoking, so we'll obviously need to find a solution to this before summer arrives and we need to ventilate our apartment regularly.

So yeah, I'm very stressed about this, much more than about my unemployment. I don't know when I'll get a job, but last night when I was listening to Don't Stop Believin' by Journey (my favourite song!), I felt like that maybe I'll actually get employed... eventually. Meanwhile I can do what I love best and write stories, and maybe I'll even write one good enough to get published. It's a long shot, but getting a permanent job seems harder at this point. Don't stop believing!