2015 in FAIL pictures

No niin, aika tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen, joka on muuten kolmas vuosi bloggauksen saralla. Kolme vuotta sitten aloitin blogin Vaaleanpunainen Pörröhaalari Ruokatahroilla, joka oli humoristinen ruokablogi, jossa oli myös tyyli-/vaatepostauksia. Hyvin pian aloittamisen jälkeen blogin painopiste siirtyi tyylipostauksille ja ruoka- ja leivontatekstit jäivät vähemmälle.

Pari vuotta sitten aloin pukeutua fiftarityyliin ja samalla blogin painopiste siirtyi pysyvästi tyylipuolelle omituisesta sekasikiöstä, vaikka aina silloin tällöin tykkäänkin yllättää herkkuohjeilla. Kuluneen vuoden aikana en ole julkaissut kuin pari leivontaohjetta, vaikka leivon yhä, joten syyskuussa blogi kävi läpi pikkuriikkisen muodonmuutoksen ja vaihtoi nimensä Mekkoaddiktin Vaatekaapissa. Vaihdoin nimen kuvaamaan sisältöä paremmin, koska ollaan nyt ihan rehellisiä -  90% sisällöstä on mekkoja ja hameita. Nyt ei ainakaan tule yllätyksenä, että sisältö voi olla vähän yksitoikkoista.

Tykkään kuitenkin myös poiketa kaavasta. Teen sitä harvoin, mutta sitten kun teen, niin sitten teen kunnolla. Minulla on säilössä kaikilta kolmelta vuodelta lukematon määrä pilalle menneitä otoksia, mutta nyt pääsette ihailemaan edellisvuoden satoa. Olkaa hyvä, aloitetaan suosikkikuvallani viime toukokuulta.

Vastedes voitte kutsua minua Demoniksi.

Useimmiten pilalle menneissä kuvissa vikana ovat ilmeeni. Derppaan sallittua enemmän ja siksi vaadinkin useita kymmeniä kuvia, että sieltä löytyy edes kymmenkunta asiallista kuvaa.

Mutta puhutaanpa nyt mitä muuta tänä vuonna on tapahtunut kuin, että en osaa olla ihmisiksi kuvia otettaessa.
Pääsin töihin!

Kaksi vuotta työttömänä ja pääsin töihin työllistettynä. Mikä parasta - pääsin töihin tämänkin työpätkän jälkeen sijaiseksi ja olen ollut nyt töissä yhtä kyytiä hurjat yhdeksän kuukautta, samassa paikassa, mutta eri osastolla. Pidin molemmista töistä, mutta nykyinen työ on sitä, mistä olen aina enemmän tai vähemmän haaveillutkin. Se sopii kaltaiselleni nörtille, koska vaikka en osaa vielä kaikkea, haluan osata kaiken.  
Teach me, senpai! (Sanavalinta tarkoituksellinen, koska en ole koulussa.)

En ole aina se, joka derppaa.

Kyllä Paawokin osaa!

Joskus myös eläimet trollaavat. Tämä sorsa tuijotti meitä liikkumatta monta minuuttia.

Trollimpia viime vuoden kohokohtia oli se, että lukitsin poikaystävän vahingossa yöksi ulos. Edelleen oma häppeesä, kun lähti erilleen.
Samana päivänä aiemmin törmäsin toiseen bloggaajaan, Minttu-Maariaan, ja tapaaminen oli myös vuoden kohokohtia. Minulla ei ole paljon lukijoita, vaikka olen pitänyt blogia kolme vuotta, mutta tänä vuonna ajattelin jos blogi saisi vähän näkyvyyttä ja lisää lukijoita. Mainostatteko te blogianne jotenkin, vai löytävätkö ihmiset itsestään bloginne lukijoiksi?

Ja sitten on niitä päiviä, kun ei vaan onnistu kuvaajalta eikä kuvattavalta.

Minun on pitänyt tehdä fail-postauksia jo parin vuoden ajan, mutta kumma kun ne jää aina tekemättä. Kuka nyt haluaisi julkaista pilalle menneitä otoksia netissä? Ei ainakaan kukaan täysjärkinen.

No, omaksi puolustuksekseni voin sanoa, että aina ei ole minun vika, että tulee näitä vähemmän järkevän näköisiä kuvia. Yritän opastaa kuvaajia, mutta aina sekään ei mene nappiin, kuten näkyy.

Annat ohjeita niin, että ne tallentuvat kameralle...

... mutta lopputulos on tällainen.

Tai sitten kuvaaja ottaa kuvia salakavalasti silloin, kun en sitä odota.

Kaiken kaikkiaan minulla ei ole ollut erityisen muistettava vuosi muuten kuin tosiaan työn saamisen kannalta. Minulla oli valtaosan vuodesta punasävyiset hiukset, jotka olin värjännyt vuoden 2014 joulukuussa. Olin punapää jonnekin toukokuun loppuun tai kesäkuun alkuun saakka, jonka jälkeen tukka sai puoliksi vahingossa vähän pinkimmän vivahteen, kun yritin taittaa sitä Directionsin Plumilla vähän viileämmäksi. No, siitä tuli sitten tosiaan viileä.

Syksyllä piti tehdä ryhtiliike ja ruveta käymään kuntosalilla, mutta se ei oikein ottanut tuulta purjeisiin EasyFitin hullujen sääntöjen takia. Kävimme Janinan kanssa uimahallin kuntosalilla, mutta uiminen oli mukavampaa, joten päädyimme useimmin pulikoimaan kuin tuhlaamaan aikaa kuntosalilla. Shokkivärit ei kuitenkaan oikein pelitä hyvin tuon klooriveden kanssa, joten vetäisin kuontalooni värinpoiston ja aloitin uudet työt sopivasti blondina. Kumma kyllä viihdyn blondina, mutta kun katselen tuota ihanaa pinkkiä tukkaani vuoden varrelta, niin vähän houkuttaa tuo shokkiväripurnukka kirjahyllyssä. Ajattelin kuitenkin jatkaa uintiharrastusta, kunhan Janina pääsee pahimmista koulukiireistä yli, että parempi jättää purnukka pölyttymään hyllyyn vielä toistaiseksi. Tiedä mitä sitä saa tänä vuonna päähänsä - kirjaimellisesti.

Joskus kuvaajakin feilaa ja tarkennus ei mene ihan nappiin...

... eikä sen puoleen valaistuskaan...

... kuvakulmasta nyt puhumattakaan.

Ja sitten on tietysti ne hetket, kun luonto on vähemmän yhteistyökykyinen.

Ja joskus kamerakin päättää tehdä jäynää ja rikkoa kuvan.

Vuonna 2015 kerrytin myös mekkovarastoa ihan kiitettävästi. En kuitenkaan ostanut pelkkiä mekkoja vaan panostin erityisesti loppuvuodesta neuleisiin ja boleroihin, koska töissä täytyy peittää olkapäät. Jos jollekin ei siis ole selvää, niin tältä minä näytän töissäkin. Toki jätän kaikkein avarimmat kaula-aukot kotiin, mutta Vivien of Hollowayn mekot ovat olleet kovassa käytössä ja juurikin tyylini vuoksi eräs työkavereista risti minut kesäaikaan työpaikan prinsessaksi ja neiti Kesäheinäksi. Olen muutenkin ollut persoonaltani pirteämpi, vaikka joskus kyllä tulen valittaneeksi varmaan vähän kohtuuttomastikin, mutta onneksi kaikki ovat olleet ystävällisiä.

Kun tarkastelee vuotta 2015, niin kaiken kaikkiaan se meni hyvin. Minulla on hyvä olla, olen verrattain pirteä, iloinen siitä, että olen töissä ja parisuhteessakin on vaihteeksi rauhallinen kausi menossa, ettei olla toistemme kurkuissa.

Siksi loppuun onkin hyvä lätkäistä mitä käy, jos päätyy inhokkilistalleni.

Choose wisely.