Omg, jeans!

Minua näkee hyvin harvoin farkuissa ja itseasiassa kesällä vaatekaappia siivotessani luovuin niin monista farkuista, että vaatekaappiini jäi niitä tasan kolmet: yhdet Lindexiltä ostetut tummanharmaat farkut, yhdet Sokoksen Outletista ostetut suoralahkeiset legginssit ja Collectifin Monroet. Näiden lisäksi housuosastolla oli vielä Backstreetin oman Valve-merkin reteet revityt pöksyt, jotka ei oikein mahdu reisistä jalkaan ja joista puuttuu nappikin, mutta joista ei vaan voi luopua, koska niillä on jotain outoa tunnearvoa.

En pidä farkuista, koska kun tottuu kulkemaan ilman housuja tai parhaimmillaankin superjoustavissa sukkahousuissa, alkavat farkut tuntua hyvin elämää rajoittavilta. Ne puristavat polvista, pohkeista ja joskus reisistäkin, vyötärö on joko liian väljä tai sen verran tiukka, että se uppoaa vatsamakkaroihin. Pitkään muodissa olleet matalat vyötäröt upposivat aina siitä epäimartelevimmasta kohdasta vatsaan ja saivat aikaan kamalan römpän, josta ei sitten pääse millään eroon (ihan niin kuin sekin olisi housujen vika.) Korkeavyötäröisiä housuja ei ole löytynyt vuosiin yhdestäkään kaupasta eikä niihin lantiomalleihin tottuneena niitä ole osannut kaivatakaan, varsinkin kun en tosiaan edellä mainituista syistä pidä farkuista.

Sitten kävi niin, että korkeavyötäröiset housut tulivat muotiin ja yhtäkkiä normikaupoista alkoi saada housuja eri vyötärönkorkeudella ja jopa erilaisilla lahkeilla. Woot. Monimuotoisuutta massatuotannossa! Muotia myös meille perseville, joilla lantiomalli saa työmiehen hymyn paistamaan. Ei kun pöksyostoksille!

Olen tänä kesänä ostanut kahdet caprit, shortsit ja yhdet cigarette-housut, joten otaksuin että eiköhän tässä voi antaa näin syksyn tullen mahdollisuuden farkuillekin, varsinkin kun oletettavasti fiftarityyliin sopivia korkeavyötäröisiä farkkuja myydään joka kaupassa. Lähdin liikkeelle optimistisesti, mutta olisihan se pitänyt tajuta, että sen lantiovillityksen jälkeen ajatus korkeasta vyötäröstä on hyvin matalalla, kirjaimellisesti.

Kävin Prismassa ja Sokoksella sovittamassa Lee Cooperin korkeavyötäröisiä farkkuja, joiden korkea vyötärö yletti minua vähän yli lanteiden, mutta ei lähimainkaan napaa. Tuijotin muuten hyvin istuvia farkkuja epäuskoisena ja pyöritin silmiäni.
Lindex aiheutti minussa riemunkiljahduksia, sillä farkkuja mainostettiin erittäin korkeavyötäröisinä. Niiden täytyy ylettää vähintäänkin napaan ja varmasti yllekin! Paitsi että ei. Mustat farkut ylettivät napaan, mutta olivat sitä kamalaa kaiken lian ja karvoja keräävää kangasta, jota inhoan ja tummansiniset olevinaan samanlaiset olivat sitten jostain syystä ainakin 2cm lyhyemmät eivätkä ylettäneet lähimainkaan napaan. Erittäin korkea vyötärö ylsi paikalle, jota joskus kutsuttiin normaaliksi vyötäröksi. Jee.

Kappahlilla oli varteen otettavat yksilöt, jotka ylettivät likimain napaan, mutta väri ei ollut ihan sitä indigonsinistä mitä hain. En pidä kulutuspesusta (ei sovi fiftarityyliin mielestäni), joten jätin ne kauppaan ja aioin jo luovuttaa farkkujen ostamisen suhteen kokonaan, kunnes sitten vähän vahingossa Lifessa käytyäni piipahdin Vero Modassa tappamassa aikaa (työttömänä ei muuta olekaan). Siellä oli tarjous kahdet korkeavyötäröiset farkut 59.95€, joten ajattelin että mikäs tässä sovittaessa. Nappasin kahta kokoa tummansiniset farkut ja sovituskopissa kävi ihme: korkea vyötärö yletti napaan saakka! Omg, löysin halpakaupasta oikeasti korkeavyötäröiset farkut!

Kokeilin kokoja 28/32 ja 29/32, joista ostin jälkimmäiset ihan siitä syystä, että näissä vyötärö ylsi korkeammalle. Pienimpikin koko mahtui hyvin ja olisi varmasti ollut sillä tavalla napakka, jolla myyjät aina suosittelevat, mutta niissä vyötärö oli matalammalla ja istuessa niissä olisi käynyt se sama vatsantursuamisongelma, joka piinaa monissa farkuissa. Näissä on ihan aavistuksen väljä vyötärö, mutta p*skat minä siitä välitän, koska se on suurin piirtein siellä missä toivoinkin sen olevan, eikä värissäkään ole moitetta. Hinta oli yksinään 34.95€.

Top: Dolores by Collectif

Jeans: Vero Moda

Shoes: Converse All Star Chuck Taylor II

Farkut ei ole ainoa uusi ostos vaan näette ihan oikein - jalassani on Converset. Minä vannoutunut tennarin vihaaja ostin tennarit! (Ja toiset farkut, mutta niistä myöhemmin.) Nyt on maailman kirjat sekaisin, mutta kun edelliset kengät vetelee viimeisiään ja nämä tuli tehokkaan vahingossa vastaan Sokoksella, annoin näille mahdollisuuden. Näissä Chuck Taylor II:ssa on jonkin sortin kevyt urheilupohjallinen, pehmustettu, hengittävä vuori ja nämä ovat normi-Converseja kevyemmät jalassa, eli siis sellaiset, että minäkin voin käyttää näitä. Suurin syy tennarivihaani on se, että vaikka ne näyttävät nätiltä kaikilla muilla, ne ovat aivan järkyttävän epämukavat jalassa. Olen kokeillut sekä aitoja Converseja että kopioita ja kaikki niistä ovat olleet painavia, epämukavia ja huonosti tukevia, joten olen irvistellen aina riisunut ne jalasta ennen kuin olen saanut edes solmittua nauhoja. Samasta syystä en sitten osannut solmia nauhoja näistä, sain rakon pikkuvarpaaseen ja molemmat nilkat olivat hiertyä varsien takia ruvelle. Sain vähän vinkkejä tennareita käyttäviltä ystäviltäni nauhojen solmimiseen ja tänään säilyin ilman rakkoja, mutta kantapään osalta en tiedä vieläkään mitä mieltä olisi. Ei nämä ole niin mukavat jalassa kuin mitä odotin sovituksen perusteella, mutta koitan ajaa vielä näitä jalkaan, josko joskus näitä voisi käyttää koko päivän pohtimatta odottaako sukan alla märkivä rakko päivän päätteeksi.

Kuka olisi arvannut, että kenkien käyttämiseen tarvitsee ohjeita?

Cardigan: Banned

Bag: Lux De Ville

Joka tapauksessa minulla on nyt viimein toisetkin korkeavyötäröiset farkut. Käytän Monroe-farkkujani aika harvoin, koska minulla ei ole sopivaa takkia niiden kanssa ja niissä on vähän turhan leveät lahkeet arkiseen tyyliin, joten on hyvä, että on yhdet tällaiset tavalliset tyyliin sopivat pöksytkin, joiden kanssa voi käyttää fiftariyläosia. Nämä on tosiaan siinä mielessä ihan inasen liian lyhyet, että tuo Dolores-toppi karkasi jatkuvasti housun välistä ja varsinkin kumartuessa selkää näkyi enemmän kuin tarpeeksi, mutta kokemuksieni perusteella tämän paremmaksi ei päästä massamuotikauppojen kanssa. Janina kyllä löysi BikBokista korkeavyötäröiset farkut, mutta minulla ei ole niille enää suurta tarvetta, koska sain tänään paketissa Miss Windy Shopilta tilatut Rebel Kate-farkut ja eiköhän tällainen mekkoaddikti pärjää näilläkin. Ei näitä niin usein tule käytettyä kuitenkaan, kun ne sukkahousut on silti vaan niin paljon mukavammat.

Loppuun naapuri-uutisia. Viimeinkin joku muukin valitti alakerran kahelista ja hän sai kirjallisen varoituksen (joka olisi pitänyt saada jo viime viikolla, mutta lomalla ollut isännöitsijä unohti kirjoittaa sen). Huojentavaa tietää, etten ole ainoa asiaan kyrpiintynyt ja että nyt minua ei voi pitää valittajaämmänä, kun joku muukin on polttanut päreensä naapurin yölliseen elämöintiin. Sormet ristiin, että alakerrassa hiljenee ja jos ei hiljene, niin seuraavaksi postiluukusta sitten kolahtaakin kaiken järjen mukaan häätökirje. Kuukausia kestäneen piinan jälkeen se olisikin paras vaihtoehto, koska en usko, että ihminen, jolle on huomautettu asiasta yli kymmenen kertaa, muuttuu yhden paperilapun ansiosta puhtaaksi pulmuseksi. Toisin sanoen korvatulpille tulee varmasti tulevaisuudessakin tarvetta, mutta toivotaan nyt, että asia menisi perille ja koko talo saisi nukkua rauhassa. Muuten aloitan kostokaraoket heti seitsemältä aamulla poikaystävän lähdettyä töihin ja raakun kurkkusuorana Let it Go:ta ja Don't Stop Believingiä niin, ettei siinä metelissä nuku kuurokaan. Olen kuunnellut tunti-, päivä- ja kuukausikaupalla naapurin ulvontaa, joten pitäisi varmaan tosiaan esitellä omaa laulunlahjattomuutta sille kulmakunnan kultakurkulle, niin ehkä oppisi pitämään suunsa supussa edes yöllä.


In English:

Ever since high waisted jeans became popular, I've been trying to find modern slim fit jeans that would also fit for my 50's inspired style. I had only three pairs of jeans at home: regular ones, one pair of jeggings and my Monroe jeans, which are great for 50's style, but hard to combine with anything. 

I really wanted a pair of slim fit high waisted jeans so I searched through multiple local stores with high hopes, but didn't find what I was looking for. The thing is, for me high waist means that the jeans will reach my belly button (and preferably higher) but for current high street high waist = regular waist. That means that they're way too short to be even considered high waisted by my standards.

After trying out quite a few pairs and wondering how extra high waist can be as low as to hit just above my hips, I found these jeans from Vero Moda. They're the perfect true jean color I wanted them to be and the waist actually reaches my belly button. I know jeans are meant to be tight, but I prefer comfort so I took a size 29/32 instead of 28/32, which would have probably been my size if I had asked the shop assistant for help. The smaller size fit me, but the bigger size had higher waist so I took my chances and hope that these won't stretch too much in use and lose their shape. I wear jeans so seldom that it's probably alright.

I also ended up buying Converse All Star Chuck Taylor II shoes even though I really don't like this type of sneakers. Every pair I've ever tried was so damn uncomfortable: they have been way too heavy, way too flat and not supportive at all, but Chuck II's have a soft Lunarlon insole cushioning and mesh lining around the collor that makes them wearable even for a very picky person like me. They're also not even nearly as heavy as your regular Converses.

I still don't find these sneakers particularly comfortable, mainly because I didn't know what to do with the laces so I tied them too tight and got a blister in my toe and both shoes chafed my ankles painfully. After some friendly advice from my more experienced friends I avoided both problems today and actually managed to wear these through the day with minimum pain. They're still not quite as comfortable around the ankle as I would like them to be, but I guess it just takes getting used to until they fit me well. Who would have known you need help in wearing shoes properly?

Finally someone else complained about my neighbor downstairs and he got a warning, which means if he doesn't change his habits, he's going to get evicted. I'm not particularly optimistic about him changing his habits, because he's been told several times and he still thinks it's okay to talk very loudly, yell and even play the guitar in the middle of the night for several hours until it's at least 4 am, sometimes 6 am, which is when my bf needs to wake up to go to work. We really need that time to sleep, so if our neighbor doesn't keep his mouth shut, I'll have to pay him back and start singing Singstar at 7 am and keep it going for hours and hours, like I've had to listen to his terrible singing during the day and night. It's almost better if he gets evicted, because at least than we would have a clear chance at a good night's sleep. Now it seems like I'll really be needing those earplugs.

Kardashian Beauty and the Perfect Retro Red

Olen metsästänyt sitä täydellistä punaista huulipunaa jo ihan hyvän aikaa ja vaikka olen paljon hehkuttanut Besame Red -huulipunaa täällä, ei se ole kuitenkaan värisävyltään täydellinen. Olen kokeillut kalliita ja halpoja merkkejä, mutta aina huulipunassa on ollut jotain pientä vialla: hyvä väri, mutta ei kestä huulilla tai kestää huulilla, mutta väri taittaa liian kylmäksi haalistuessaan.

Eräänä päivänä kävi sitten niin, että City-Marketissa törmäsin Kardashian Beautyn meikkitelineeseen ja vaikka olin kulkenut siitä ohi aiemminkin, tällä kertaa pysähdyin tutkimaan voiko tositv-tähdiltä tulla yhtään mitään kunnollista. Silmäilin kulmakyniä, koska Henkkamaukan halpiskulmakynäni ei ollut enää yhteistyökykyinen, ja lyhyen pohdiskelun jälkeen päätin ostaa kulmakynän, koska se vaikutti helppokäyttöiseltä. Sen jälkeen silmäni osuivat huulipuniin, joita ei ollut kovinkaan montaa eri väriä, mutta värejä ei tarvitsekaan olla paljon, jos sieltä löytyy se yksi täydellinen: Retro Red.

Jo pelkkä huulipunan nimi oli riittämiin kertomaan, että tässä se nyt on: täydellinen punainen huulipuna. Mikä parasta, huulipuna maksoi vain 16.95€/kpl, mikä on hieman enemmän kuin perusmarkettipunat, mutta vähemmän kuin kalliit merkkituotteet ja siihen nähden kuinka laadukas tuote on kyseessä, tämä huulipuna oli enemmän kuin hintansa väärti.

Kardashian Beautyn huulipunat ovat kynämaisessa pakkauksessa, mikä tekee levittämisen helpoksi. Kaltaisteni laiskojen ihmisten ei tarvitse erikseen rajata huuliaan, koska tällä saa tarkkaa jälkeä aikaan, eikä huulipuna lähde karkaamaan omia aikojaan tiehensä edes syödessä. Huulipuna kestää erittäin hyvin huulilla, ei kuivata niitä ja punaisessa värissä pigmenttiä riittää kahden syönninkin jälkeen pitämään värin huulilla, joten tätä ei edes tarvitse lisäillä jatkuvasti.

Löysin jo aiemmin kesällä hyvän huulipunasävyn Max Factorin Marilyn-sarjasta sävyssä Sunset Red, mutta vaikka sävy oli täydellinen, huulipunassa ei riittänyt pigmentti ja se lähti jo ekasta suupalasta tiehensä. Minulla oli tapana laittaa huulien pohjalle Estee Lauderin neutraalinpunaista huulipunaa ja päällä Sunset Rediä, jotta sain kestävän pohjan ja pintaan oikean värin, mutta siinä ei kestänyt kauan, kun huulilla oli pelkästään sitä Estee Lauderin punaa. Olen niin helpottunut, ettei tarvitse enää kikkailla tällä tavalla, sillä Retro Redin kestävyys on samaa luokkaa Besamen huulipunien kanssa sillä erotuksella, että tämä ei jätä huulia värjääntyneeksi poistamisen jälkeen, vaan lähtee pois yhtä sulavasti kuin tarttuukin. Kaikin puolin täydellinen huulipuna.

Koska minulla on niin hyviä kokemuksia tuosta Retro Red-huulipunasta, palasin myöhemmin Kardashian Beautyn hyllylle ja katselin ensimmäistä kertaa muitakin huulipunavärejä kuin vain punaista. Silmäni osuivat hempeän vaaleanpunaiseen Babydolliin.

Babydoll on hieman kiiltävämpi, ei niin mattainen vaaleanpunainen huulipuna, joka purkissa näyttää tosiaan vaaleanpunaiselta, mutta huulilla sulautuu melko hyvin huulten sävyyn. Arkihuulipunaksi tämä on loistava, mutta kuten olen huomannut näiden vaaleampien punien kanssa, tässä ei oikein riitä pigmentti peittämään kokonaan omien huulten väriä, eikä tämä kestä huulillakaan yhtä hyvin kuin Retro Red. Ei tämä silti ihan täyttä rahan hukkaa ollut, olen käyttänyt tätä viime aikoina hyvin paljon arkena, koska tämä antaa juuri sellaisen söpön vaaleanpunaisen sävyn huulille, että näyttää mukavan tyttömäiseltä. Jotkin huulipunat myös riitelevät suhteellisen rehellisesti ihonvärini kanssa (ei estä silti käyttämästä niitä!), mutta Babydoll sointuu hyvin luonnolliseen ihonväriini.

Kuten aiemmin sanoin, ostin myös Kardashian Beautyn kulmakynän, koska H&M:n kulmakynäni sanoi itsensä irti ja kaipasin jotain kynää, mitä ei tarvitse terottaa. Inhoan terotettavia kulma- ja huultenrajauskyniä, koska ne katkeavat aina terotusvaiheessa ja sen jälkeen kun ne ovat tylpistyneet, niistä ei saa enää samanlaista jälkeä kuin uutena ja ne jäävät käyttämättä. Vaikka Henkkamaukan halpiskynäni oli katkennut jo monia kertoja, sinnittelin sillä sitkeästi, kunnes viimein kaikkien niiden kulmakynävaihtoehtojen joukosta löysin itselleni sopivan version.

Paitsi että feilasin ja ostin vain tuon vaaleamman sävyn, jonka oletin sopivan vaaleiden hiusten sävyyn, mutta joka ei sopinut omien kulmieni sävyyn. Samalla reissulla, jolla ostin Babydollin, ostin tuon tummemman sävyn tajuttuani, että näitä kahta sävyä kuuluu käyttää yhdessä. (Kiitos Cittarin mainoslehdelle tästäkin oivalluksesta!)

Mainoslehden mukaan tuota tummempaa sävyä käytetään kulmien rajaamiseen ja vaaleammalla täytetään kulmat ja kun olen tätä taktiikkaa käyttänyt, lopputulos on miellyttänyt omaa silmääni. Minulla on luonnostaan suhteellisen tummat ja pitkät, kurittomat kulmakarvat, joten minun ei tarvitse eikä kannatakaan piirtää kulmiani kokonaan uudestaan, joten en saa ikinä sellaisia siistejä täydellisiä fiftarikulmakarvoja kuin monilla muilla on. Minulla on myös hyvin palkkimaiset kulmakarvat ja kesti kauan ennen kuin sain niistä nypittyä järkevän muotoiset tasapainoiset kulmat, jotka eivät ole pelkät viirut, mutta eivät myöskään pusikot.

Pidän luonnollisuudesta, en ole koskaan osannut meikata kunnolla, eikä minua haittaa olla ilman meikkiä, mutta fiftarityyliin pukeutuessani olen aina kadehtinut niitä muita, joilla on täydelliset huulet, täydellinen silmämeikki ja täydelliset kulmakarvat. Halusin niin kovasti saada tyyliin sopivat kulmat ja sitten vähän niin kuin vahingossa eräänä päivänä nypin omasta mielestäni vähän liikaa ja tajusin, että nyt minulla on sitten hyvä tilaisuus harjoitella sitä kulmien piirtämistä, mutta kuten monessa muussakin asiassa, halvalla ja huonoilla välineillä ei saa aikaan hyvää. Henkkamaukan monta kertaa katkennut kynä ja Seppälän puuterimainen kulmaväri olivat molemmat sen verran huonoja, että lopputulos oli useimmiten huono kuin onnistunut, ja koska en tosiaan koskaan ennen fiftarityyliä ollut nähnyt tarvetta värittää jo valmiiksi erottuvia kulmia, en edes kaavaillut parempien välineiden ostamista.

Ja sitten kuin suoraan kamalasta mainospuheesta, tulivat nämä Kardashian Beautyn kulmakynät. Nämä eivät ole vielä katkenneet, eikä näitä tarvitse terottaa, koska näissä on samanlainen mekaniikka kuin noissa huulipunissa, että pyöritetään ja kynää tulee enemmän esille. Kynä on sen verran ohut, että sillä piirtelee hyvin, mutta ei niin ohut, että se katkeaisi omia aikojaan, joten jopa kaltaiseni amatööri pärjää näillä erinomaisesti. Muistaakseni nämäkin maksoivat 16.95€/kpl, mikä on ihan vähän enemmän kuin se viiden euron H&M:n kynä ja 8€ Seppälän kulmapaletti, mutta ei mitenkään kohtuuttomasti tuotteesta, joka ensimmäistä kertaa vuosiin saa aikaan sen mitä haluankin.

Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat, jos ette muuten usko. Otin kuvan ikkunan lähellä, joten näytän Ennen-kuvassa valkoiselta kuin lakana, mutta uskokaa pois, että nämä kulmat eivät tarvitse väriä luonnollisen meikin kanssa. Fiftarimeikkiin taas kuuluvat huolitellut kulmat ja vaikka ei näitä vielä huolitelluksi voi sanoa, niin toimivat silti hyvin yhdessä punaisen huulipunan kanssa. Olen itse hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja siihen miten paljon olen kehittynyt viimeisen vuoden aikana meikkaamisen saralla. Aika hyvin naiselta, joka aloitti meikkaamisen vasta 20-vuotiaana liian tummalla meikkivoiteella ja joka löysi kulmakynän vasta pari vuotta sitten.

Minulla on tosiaan aina ollut suhteellisen hyvä iho, enkä ole tarvinnut meikkivoidetta peitevoiteista ja puutereista puhumattakaan, enkä tarvitse niitä välttämättä vieläkään ellen havittele sitä fiftarilookin täydellistä ihoa. Minulla on myös luonnostaan tummat ripset, joten ripsiväriäkään en ole tarvinnut ja pitkään ainoa meikki, jota käytin, oli sellainen kiva kimalteleva vaaleansininen luomiväri, joka oli muodissa ala-asteella, mutta jota käytin vielä lukiossakin. Eikä unohdeta sitä hopeista huulipunaa, jota laitettiin juhliin, sinisestä huulikiillosta nyt puhumattakaan. Kajaalia käytin valokuvissa ja juhlissa, mutta muuten en meikannut oikeastaan ollenkaan ja blogin alkuaikoina otetuissa kuvissa minulla on hyvin vähän meikkiä, jos ollenkaan. Kuljen nykyäänkin monesti pelkässä BB-voiteessa, valokynässä ja ripsivärissä ihmisten ilmoilla, jos laiskottaa ja lähden arkisen näköisenä liikenteeseen (= en mekossa).

Valokynästä on tullut minulle suuri ystävä, koska ainoa asia, josta olen koskaan meikittömyydessä kärsinyt, on tummat silmänaluset. Minulla on sen verran ohut iho silmien ympärillä, että verisuonet kuultavat läpi, minkä vuoksi näytän pandakarhulta silloinkin, kun olen levännyt hyvin. Valokynä onneksi auttaa siihen asiaan ja yhdessä BB-voiteen ja ripsivärin kanssa saa sen meikittömän näköisen lookin, johon iltapäivälehtien artikkelien mukaan tarvitsee ainakin 15 eri meikkituotetta. Vaikka tämänkin postauksen kuvien meikki vaikuttaa yksinkertaiselta, niin kyllä tähänkin sai uppoamaan ihan kohtuullisesti eri meikkejä, joista unohdin tehokkaasti kuvata sekä poskipunan että puuterin.

Olen käyttänyt jo vuosia Goshin BB-voidetta, koska se on ainoa tarpeeksi vaalea, mutta nyt ostin viimein Goshilta myös ihan oikean meikkivoiteen, kun tämä oli Sokoksella alennuksessa. Väri on vaalein mitä saa, mikä on hieman vaaleampi kuin nykyinen päivettynyt ihoni, mutta joka oikeasti sulautuu ihonväriini ja saa aikaan täydellisen meikkipohjan. Valokynän virkaa toimittaa YSL:n legendaarinen Touche Eclat, jonka edellinen Collector's Edition -versio loppui keväällä, jolloin ostin Kuopiosta uuden kellertävämmässä sävyssä. Myös Dermosilin kulmageeli on kovassa käytössä nyt kun alan vähitellen hallita sen kulmien muotoilemisen.

Mieleni tekisi testailla Kardashian Beautylta myös ripsivärejä, mutta olen ostanut niin paljon ripsivärejä, etten ehdi käyttää kaikkia loppuun, vaikka meikkaisin päivittäin, joten taidan odotella siihen saakka, että Retro Red alkaa vedellä viimeisiään ja täytyy käydä ostamassa uutta. Toivon, ettei City-Market lopeta näiden myyntiä niin kuin kävi Butikilla sen Cattierin kasvorasvan kanssa, koska nyt kun olen viimein löytänyt täydellisen punaisen huulipunan, en haluaisi aloittaa sitä etsimisrumbaa alusta. Siinä menee niin paljon rahaa enemmän tai vähemmän hukkaan, että kun kerran löytää hyvän, niin siinä mieluusti pitäytyy.

Oletteko te kokeilleet Kardashian Beautyn tuotteita? Oletteko yleensä ennakkoluuloisia näihin julkkisten brändättyihin tuotteisiin vai saako juuri merkki teidät ostamaan?


In English:

So I finally found my perfect Retro Red, from Kardashian Beauty. I had seen their products before in our local supermarket, but I had always walked by without looking further into them until one day I stopped to take a look and there it was - the perfect Retro Red.

Most of you probably know how frustrating it is trying to find that perfect shade of lipstick (in my case neutral red with warm tones) that will stay on your lips, doesn't run, doesn't flake or have any other flaws. I actually found a good shade of red earlier this summer from Sunset Red, Max Factor's Marilyn series, but it didn't stay on my lips at all and I had to wear another lipstick underneath to get a full coverage. I'm so happy I don't have to do that with Kardashian Beauty's Retro Red, which lasts about as good as my previous favorite Besame Red, but is much easier to apply and to remove. On top of that it is actually the perfect red color for me, neutral but warm.

I loved my new lipstick so much I bought another one, Babydoll, which is a pale, slightly shiny pink. Sadly it isn't as good as the red one, doesn't have full coverage and has a tendency to fade away real fast, but it's a very pretty color for those casual outfits and works so well with outfits that have baby pink in them. Not as good as the Retro Red, but good enough for it's 16.95€ price.

I also bought eyebrow pencils from Kardashian Beauty, because I had been using a very low quality H&M one for years and I finally grew tired of how crappy it was. I initially bought only the lighter color, which is meant for filling, but then went back to get the darker one to get the results they're supposed to give. Now I can finally get the look I've been after for so long! I'm also happy they work like lipsticks instead of having to sharpen them, because I hate sharpening make-up pens, which break up so easily and never become as good as they were when you bought them.

I've always been terrible with make-up, but in the past year I've taken huge steps to getting that proper 50's look. I'm still miles away from it, but much closer than before, when I couldn't do my brows properly and barely wore any lipstick at all. You see, I never wore makeup until my 20's, because I had good enough skin, dark brows and eyelashes and felt like I didn't need anything. Sure I had the phase where I wore silver lipstick, blue lipgloss and weirdly shaped eyeliner, but I only wore them for photos or for parties; everywhere else I was natural. I still don't mind going out without make-up, but I prefer to use at least a little bit BB-cream, highlighter and mascara to get that "make-up free" look papers say require at least 15 different make-up products. Last two photos of this blog post show all the make up I've used in these photos, except for blush and powder, which I forgot to photograph. That's about the same about of make-up I use in my pin-up/outfit photos usually (with the addition of eyeliner) and even though it looks like a lot to me, it's probably a lot less than most people use.

I feel like I should try out Kardashian Beauty mascaras, but I have so many mascaras that I probably shouldn't buy them until I need to restock on my Retro Red. I also have so many different foundations that I probably shouldn't have bought that Gosh foundation pictured here, but I've used Gosh BB-cream for years and felt that maybe it was time to try out their foundation as well. In my defense, it was on sale (and I did buy more BB-cream as well, even though there's plenty left in the old one) and it blends to my skin perfectly. It's a bit light on my tanned skin at the moment, but since it blends so well, it will be perfect even during the winter.

Have you tried out Kardashian Beauty products?

Tuulisimmat asukuvat koskaan

Kun ulkona tuulee niin, että tukka lähtee, tai ainakin yrittää erittäin kovasti.

Viime lauantaina suosikkikahvilani lopetti, joten pitihän sitä lähteä ihmisten ilmoille pienestä tuulesta (lue: myrskyvaroituksesta) huolimatta. Viisaana tyttönä puin pöksyt jalkaan kellohelmojen sijasta, mutta vähemmän viisaana tyttönä halusin kuvia asustani ja missäs muuallakaan kuin järven rannalla. Piti ottaa ilo irti kesän viimeisistä 21 asteen lämmöistä!

Tuuli ei ollut ihan yhtä mieltä asukuvien ottamisesta ja vaikka tiesinkin, ettei kuvissa kovin montaa mestarillista yksilöä olisi, niin pakko sanoa, ettei niitä hyviä ollut kuin yksi. Olkaa hyvä.

Aaaaaasi svengaaa!

Totta puhuen valitsin tähän postaukseen niistä lukuisista enemmän tai vähemmän epäonnistuneista kuvista ne koomisimmat, jotta tekin saatte nauraa niille. Joukossa oli tosiaan myös se yksi onnistunut kuva, jossa tuulen pienet tepposetkaan eivät haittaa.

Top: Dolores top by Collectif

Trousers: Parker Cigarette Trousers by Hell Bunny

Shoes: Lola Ramona

Lauantain päivän asuna oli yksinkertaisesti Dolores-toppi ja aiemmin blogissa näkyneet Parker-housut, jotka olivat vähän liian lämpimät yli 20 asteen lämpötilassa, mutta jotka pitivät tuulta hyvin. Lähdin (korkokengistä huolimatta) arkisesti liikenteeseen, ja tarkoitus oli julkaista asukuvat jo viikonloppuna, mutta unohdin ne autuaan onnellisesti kameran uumeniin. Nyt kun näitä katsoo, ei voi olla miettimättä, että kesä oli ja meni, nyt on jo syyskuu. En tiedä tuleeko enää kunnolla lämmintä ja vaikka tänäänkin oli 17 astetta lämmintä, niin ulkona alkaa olla jo syksyistä. Puista tippuu lehdet, vettä tihkuttaa, yöllä viilenee. Voi tuulettaa ilman, että naapurin tupakan savut tulee sisälle jatkuvasti.
Ah, syksy.

Kuten ilmeestä huomaa, kesä oli hyvä. Ehdin tehdä melkein kaiken mitä halusinkin, mitään ei jäänyt hampaan koloon. Paitsi ehkä hiuksia, lehtiä ja vähän hiekkaa.


In English:

It was very windy last Saturday, so of course I had to take some outfit of the day -photos. I didn't expect them to turn out great, but there was only one good picture (the second last one) and the rest were more or less terrible/funny/hilarious, so why not share them with you.

Now it's officially autumn, but back on Saturday it was still very summery, 21 celcius degrees. I wore my red Dolores top with Parker cigarette trousers for a casual but stylish outfit and enjoyed the warm weather. Now I think I can finally accept it's autumn and enjoy the cooling weather, pretty autumn colors and the rainy days. Most of all I can finally open the window without getting cigarette smoke inside, 
Ah, gotta love autumn.

Juliana Dress in Raspberry

Dress: Hell Bunny Juliana in Raspberry

Cardigan: Lindy Bop Hartley

Belt: Collectif Peggie Belt

Petticoat: Sams

Shoes: Lola Ramona

Tällä viikolla kaupungissa on ollut ranskalais-italialaiset markkinat, joilla viimein eilen sään salliessa päästiin käymään. Alunperin tarkoituksena oli käydä torstaina, mutta koska vettä satoi kaatamalla, siirtyi visiitti eiliselle, mikä oli vain hyvä asia, koska sää oli mitä ihanin. Lämmintä oli 19 astetta ja vaikka kuvien aikaan olikin tullut jo vähän pilvisempää, aurinko paistoi oikein lämpimästi.

Päivän asuksi valikoitui tämä uusi, aika pitkälti heräteostoksena hankittu Hell Bunnyn Juliana-mekko. En ole tällaisten miehustojen suuri fani, koska ne on vaikeaa saada istumaan kauniisti, mutta mekon joustava polyesterikangas, lyhyet hihat ja erityisesti tuo kaulus saivat minut viemään tämän kotiin. Väri on oikein kaunis, tummahko vadelmanpunainen, joka sopii loistavasti syksyyn, mutta mikä ettei kesäänkin.

Pidän kovasti tuosta kermanvaalean kauluksen ja vadelmanpunaisen mekon kontrastista, joten yhdistin mekkoon Samsin kermanvalkoisen petticoatin, joka sattui olemaan juuri sen verran helmaa pitempi, että se jäi kivasti vilkkumaan alta. Viime aikoina alushameeni ovat pysyneet visusti piilossa, mutta tämän mekon kanssa tuo tyllin vilkkuminen näyttää melkeinpä paremmalta kuin jos se olisi kokonaan piilossa. Ranskalaiset ja italialaiset markkinamyyjätkin olivat aivan höpönä.

Yläosana oli Lindy Bopin Hartley-neuletakki, jonka on toinen täysihintaisena kyseiseltä merkiltä ostamistani tuotteista. Kaikki muut ovat alennuksesta paitsi Adelene-hame, joka tulee näkymään blogissa piakkoin ja tämä neuletakki, joka oli niin ihana, että se oli vaan pakko saada. Se on vähän velttoa, ohutta neuletta ja vaikka se ei istukaan vyötäisiltä yhtä tyköistuvasti kuin mallikuva antoi ymmärtää, se on oikein mukava neule näille säille. Rakastan tuota sydänkuviointia ja nuo napit ovat erityisen ihanat kullanvärisine reunoineen.

Juliana-mekko on vähän enemmän 40-luvun tyyliä ja vaikka sitä voi käyttää ilmankin tylliä, haluan päästää melkein täyskellon helman oikeuksiinsa. Tuo kangas vaan ei laskeudu ihan niin kauniisti tyllin yllä kuin jämäkämpi puuvilla, mutta se ei myöskään kiipeä kinttuja pitkin ylös ilman tylliä, joten tämä on hyvin monikäyttöinen ja päällä mukava mekko. Hyvä vastine toiselle mekolle, jonka ostin, vaikka se oli hihojen kohdalta erittäin epämukava ja vaatii käyntiä ompelijalle. Hihansuun suurentaminen ei pitäisi kuitenkaan olla suuri ongelma, niin se ei haittaa vaikka kauniista mekosta joutuisi maksamaankin vähän ekstraa. Julianasta sen sijaan sain alennusta ja tämä lähti kotiin 40 eurolla, mikä ei ole yhtään hullumpi hinta näin monikäyttöisestä leningistä.

Ranskalais-italialaisilta markkinoilta tuli ostettua aika paljon tavaraa. Ostin kivan kuppikakkupöytäliinan, limoncello-suklaata, oliiveja, palasen salamia ja fudgea, jonka ranskalainen myyjä muisti minut viime vuodelta ja antoi kaupan päällisiksi ison pussin karkkia. Maistelimme kaikenlaisia oliiveja, juustoja ja salamia ja tänä vuonna päätin olla pihistelemättä ja ostin ranskalaisen crepe-letun, jossa oli täytteenä Calvadosia, karamellikastiketta ja aitoa kermavaahtoa. Ei ollut mitään purkkikermavaahtoa ja Calvadoskin oli 15-vuotiasta laatua, joka maksaisi Suomessa lähemmäs 80 euroa pullo. Sitä sai ihan kunnon lurauksen tuohon letun päälle, että siihen nähden 9 euroa tästä annoksesta ei ollut ollenkaan liikaa.

Olin tosiaan vielä eilen koiravahtina ja vaikka koiraa oli tarkoitus ulkoiluttaa ennen markkinoille lähtöä kunnolla, niin Pöysti oli eri mieltä asiasta. Oli niin ikävä mammaa ja pappaa, ettei pihasta voinut lähteä minnekään, jos ne vaikka sattuisivat tulemaan poissa ollessa takaisin kotiin. Kun koira oli maannut asvaltilla ainakin 20 minuuttia mairittelustani huolimatta, roska-auto toi Pöystiin tilapäistä puhtia ja päästiin etenemään sellaiset 200m, kunnes koira tajusi, että ei perkele, ei ollakaan enää pihassa ja vetäisi mahalleen keskelle pyörätietä. Siinä sitten seisottiin toiset 10 minuuttia ennen kuin sain koiran huiputettua kiertämään toisen parin sadan metrin matkan kotia kohti, jossa jälleen jäätiin mahalleen tien reunalle tuijottamaan kaihoisasti autotietä. Kun viimein päästiin kotiin, niin pettymys oli kamala, kun vanhemmat ei vieläkään olleet kotona.

Ehdin jo miettiä onko koira kipeä, mutta kyllä laiskotuksen erottaa siitä siitä "En halluu!"-ilmeestä, kun se käy protestoivasti mahalleen, ja viimeistään siitä millaisella vauhdilla se juoksee kotia kohti, kun sille viimein antaa periksi. Ei sitä voi vetää väkisinkään asvalttia pitkin mahallaan, joten käveltiin sitten illalla vähän enemmän, kun Pöysti oli päässyt pahimmasta protestistaan (ja pettymyksestä) yli. Veikkaan, että koiran ilo olisi ollut näkemisen arvoinen, kun vanhemmat sitten illalla palasivat viimein reissusta kotiin, mutta olin jo palannut kämpilleni saunomaan, joten se jäi näkemättä.

Suosikkikahvilani Tallikahvila Kinski on tänään viimeistä päivää auki ja vaikka siellä tuli jo eilen käytyä, niin voi olla, että lähden tänäänkin kaupungille vaikka sitten sanomaan vain hyvästit. Kinskistä oli tullut meille sellainen oleskelupaikka, että käytiin siellä ihan muuten vain, vaikka kaupungilla ei olisi ollut mitään asiaa ja monesti varsinkin blogikuvien ottamisen jälkeen. Nyt täytyy etsiä joku muu paikka tai ruveta käymään vaihtelevasti muissa kahviloissa milloin tekee mitäkin mieli. En tiedä jääkö kaupunkiin enää yhtään kahvilaa, joka sallii eläimet, mutta toivottavasti edes joku kahviloista näkee tämän markkinaraon ja koiranomistajat pääsevät vastedeskin käymään kahvilla lemmikkiensä kanssa (ja minä pääsen rapsuttamaan heidän koiriaan).


In English:

This week there was a French-Italian market in town and I bought a lot of goodies: a new tablecloth in cupcake print, fudge, salami and garlic-pepper-olives. I also ate some lovely French crepes with caramel, whip cream and Calvados, and I don't mean any Calvados, but the 15 year old high quality one. It was delicious!

I wore my Hell Bunny Juliana Dress in raspberry, which I bought from a local store a couple weeks earlier. It's not really my style, mainly because of the weird bust, but it's made from a really nice, stretchy polyester fabric and the color is to die for. I love the contrast between the raspberry fabric and cream collar, and decided to go with cream colored accessories, most notably the petticoat. I haven't let my petticoats peek underneath my dresses for some time, but with this it's actually better that it shows a little, because it works so well with the lovely collar and looks like it's part of the dress.

I topped of the outfit with my Hartley cardigan from Lindy Bop. It's the first of the two full priced items I have bought from Lindy Bop and it's well worth the cost. It's nice, lightweight knit fabric and even though it's not as formfitting as the product picture lets you think, it still looks pretty on top of dresses or with skirts (preferably tucked in them). I love the little heart buttons and the golden details on them and the knit also looks like it could be true vintage, even though it's just a reproduction.

Yesterday I was still babysitting our dog and was supposed to take her out for a walk, but she decided otherwise and protested by laying down on the ground for 20 minutes, refusing to leave home in case my parents would come back while she was away. It took 45 minutes to walk ~500 metres and when we finally came back home, she was so disappointed to see it was still empty. She really missed my parents, but they came back home in the evening, so she should be in higher spirits today. Still, our dog has to be the most stubborn creature ever to refuse going out on a walk after being indoors for 14 hours! (She has access to backyard, but didn't want to go there either.) I almost thought she was sick, but then I saw the "I don't want to!"-face she made and gave up, let her pull me back home like a tractor. I wish I had seen her, when my parents came back home - she must have been so happy!

My favorite coffee house is quitting today so I think I'll be going out today too (even though we visited yesterday). It's very windy outside, but I think I won't get conclusion on the matter unless I go say goodbye to the owner. She's been almost like a friend for the last year and even though I know why she needs to quit, it still makes me sad. There won't be any café left that allows pets, so I hope some of the local coffee houses will take advantage of the situation and cater to the needs of pet owners as well, otherwise I have no place to go pet other people's dogs.

Oli hepokatti saunalla poikittain

Nyt on kesän viimeinen mökkireissu tehty, lähdin tiistaina iltapäivällä vähän ekstemporeella veljen seuraksi mökille puolukoita keräämään. Mietin olisinko löytänyt sieniäkin, mutta kantarellit oli jo kuolleet ja ei ole vielä suppilovahveroaika, joten voi olla että vaikka kesä alkaakin olla ohi, tulee käytyä mökillä myös syksyllä. Puolukoita tuli kerättyä enemmän kuin tarpeeksi, eikä ainakaan pariin kuukauteen edes kannata haaveilla työntävänsä pakastimeen yhtään mitään niiden kaveriksi. Rohmulla sai verrattain nopeasti pienen sankon täyteen samaan aikaan, kun koira kaivoi sammalikossa olevaa koloa.

Kutsun tätä tyyliä mökkijuntiksi, ihan kaikella rakkaudella. Tuli puolukkametsässä ihan perhanan kuuma, mutta koska siellä missä keräsin puolukkaa, on perhanasti hirvikärpäsiä, oli pakko käyttää takkia. Hirvikärpäset jätti kyllä rauhaan päiväsaikaan, mutta illalla ei olisi takistakaan paljon ollut hyötyä, kun koiran kanssa lenkillä hirvikärpänen lensi heti ensimmäisenä silmään ja takertui kiinni ripsiin. Ne pirulaiset ovat sen verran sinnikkäitä, että vaikka ne murskaisi, niin vielä jalat vipattavat ja pitikin tarkastaa hiukset iltalenkin jälkeen aika tarkkaan pikkuriiviöiden varalta.

Saunasta pääsin myös uimaan kesän viimeistä kertaa. Puolukkavarastojen täydentämisen ohella se oli suurin syy, miksi hinguin mökille keskellä viikkoa (sen lisäksi että naapuri mekkaloi taas). Tuntui siltä, ettei tänä(kään) kesänä tullut uitua tarpeeksi, mutta pulahdin sitten saunasta illan pimeydessä täysin tyyneen järveen uimaan peräti kolmesti, joten nyt olen ihan tyytyväinen.

Saunan kuistilla vaani tällainen yllätys, ihan ihkaoikea hepokatti. Tällä kertaa en juurikaan ottanut mökillä kuvia, koska puolet ajasta siivosin noita perhanan puolukoita, joten käytin sitten edes tämän tilaisuuden hyväksi ja räpsäisin muutaman kuvan öttiäisestä, kun se niin kiltisti pysyi paikallaan. Kittiputkella piti mennä sen verran lähelle, että jälkikäteen pohdin, että hepokatti-parka varmaan sokaistui salamavalosta, eikä sen takia liikkunut minnekään :D Veli sanoi, että nämä ovat muutenkin leppoisia otuksia ja näitä kuvia katsoessa kävi sääliksi, kun huomattiin, että sillähän on vielä etujalkakin poikki.

Lapsena tuli nähtyä paljon isompiakin hepokatteja kuin tämä suunnilleen viiden sentin yksilö, mutta näin aikuisena tämmöinenkin aiheutti aluksi kauhunsekaisia kiljahduksia ennen kuin kuvaajan vaistot iskivät ja piti päästä mahdollisimman lähelle ottamaan kuvia. Sen jälkeen pelastin saunan portaille majoittuneen öttiäisen työntämällä sen puukapulan avulla sivummalle, josta se toivon mukaan pelasti itsensä muualle.

Koira hölmöili taas vaihteeksi ja iltalenkin jälkeen yhä vapaalla jalalla ollessaan louskutti varmaan kahdesta kolmeen tuntia jossain päin metsää pimeydessä, eikä totellut minkään sortin kutsuja. Veli joutui tööttäämään auton torvella ennen kuin se hölmö piski jolkotteli takaisin pihaan ja sisälle nukkumaan.

Olen nyt eilisestä lähtien ollut porukoilla koiravahtina vanhempien ollessa reissussa ja on kyllä outoa viettää (yksin) öitä lapsuudenkodissa. Toki olen ollut joka vuosi jouluna vanhemmilla yötä, mutta nyt olen täällä yksinäni pitkälti samaan tapaan kuin teininä kesällä vanhempien ollessa mökillä. Silloin ei ollut koiraa, joka tulee aamulla herättämään vain mennäkseen itse takaisin nukkumaan, mutta ei minulla tainnut silloin olla omaa konettakaan. Mietinkin että mihinhän minä olen kaiken aikani käyttänyt silloin kun asuin vielä kotona ja olin yksinäni täällä muiden ollessa mökillä, kun nyt tuntuu siltä, että on vaikea keksiä tekemistä. Koneellakaan ei koko aikaa viitsisi istua, vaikka otinkin koneen mukaan. Illalla ja yöllä on omituisen hiljaista, vaikka kaipa minun pitäisi olla iloinen siitä, etttä täällä ei ainakaan naapurit meukkaa, jos ei lasketa naapurin kissaa, jolla oli eilen illalla jonkinlainen reviirisota menossa takapihalla. Ihmettelin mistä kuuluu julmetonta volinaa, kun huomasin jonkin tuntemattoman valkoisen katin ilmestyneen toiselle puolelle pihaa ja toisella puolella volisi meidän naapurin katti tassu koholla jähmettyneenä. Aluksi luulin, että naapurin katti se vonkuu minulta taas rapsutuksia niin kuin sillä on tapana tehdä (alkaa naukua jossakin oven tai ikkunan lähistöllä ääneni kuullessaan), mutta siinä se taisi uhitella toisen katin kanssa pitkälti samaan tapaan kuin tässä videossa. Oli muuten komean matala volina ja vaikka siinä tuijotettiin mukavat puoli tuntia pihan eri puolilta, lopulta molemmat kissat lähtivät jatkamaan matkaansa samaan suuntaan. Kiitin onneani, ettei koira herännyt ja alkanut rähjäämään, mutta tottahan se on että jos tuo takapiha on jonkun reviiriä, niin se kuuluu Pöystille.

Vielä huominen olisi tarkoitus viettää koiran kanssa, mutta illaksi haluaisin jo kotiin saunomaan. Kyllä se oma peti on paras peti, vaikka patja olisikin jo luttaantunut ja vieressä kuorsaava mies yrittää änkeä kyynärpäällään minun puolelleni. Tarkoituksena olisi myös päiväsaikaan käydä ranskalais-italiaisilla markkinoilla maistelemassa ylihintaisia juustoja ja oliiveja ja kuka ties sitä tulisi taas ostettua vielä kalliimpaa toffeeta. Näissä erikoistoreissa on hyvä se, että vaikka ei ostaisi mitään, on kuitenkin mahdollisuus saada jotain, mitä ei yleensä saa. Ehkä sen takia niistä on joskus valmis maksamaankin vähän enemmän.¨

Viihdyttekö te mökillä vielä syksymmälläkin vai riittääkö kerta kesässä? (Jos sitäkään.)


In English:

On Tuesday I decided to take a trip to our summer cottage, for the last time this summer (but maybe I'll visit later in the autumn). I went to pick up cranberries and got more than enough of them - it took forever to clean them all. I also wanted to pick mushrooms, but the ones I wanted weren't available and the rest had gone bad already.

One of the reasons I really wanted to go to our summer cottage was to have a one last chance of swimming and I did, three times from the sauna, while our dog was out in the woods barking at some animals. She literally barked for hours until my brother honked the car horn and she finally snapped out of it and came back to sleep.

I also took some photos of a katydid/bush-cricket which had decided that it the front porch of our sauna is a good place to rest. It's been ages since I've seen bush-crickets and even though this one was quite small (4-5cm), some of them have been huge and it's not just because I was very small myself back then, but I mean there are some very big ones out there.

I don't like insects at all, but I felt pity for this one, because I probably blinded it with my flash and then pushed it out of the way so we could bathe without stepping on it. When I looked at these photos I also noticed one of its legs is broken on top of that.

I've been babysitting our dog since yesterday and will need to stay at my parents' house until tomorrow. It's weird having to stay in my childhood home and even though I usually stay the night during Christmas, it's just me and the dog now that my parents are away on a trip. It's so silent that I miss home (not the noisy neighbor though!) and my snoring boyfriend, and even the too soft bed that isn't supportive in any way anymore. Still, it's my bed.

Tomorrow we're supposed to go the French-Italian market that is visiting town and even though everything is probably way overpriced, it's still good to have a chance to buy something you normally can't get here. I love those cheeses and olives and could use some fudge as well.

Do you have summer homes/summer cottages you like to visit every year? Do you visit them only in the summer or would you consider going there later in the autumn as well?