Juliana Dress in Raspberry

Dress: Hell Bunny Juliana in Raspberry

Cardigan: Lindy Bop Hartley

Belt: Collectif Peggie Belt

Petticoat: Sams

Shoes: Lola Ramona

Tällä viikolla kaupungissa on ollut ranskalais-italialaiset markkinat, joilla viimein eilen sään salliessa päästiin käymään. Alunperin tarkoituksena oli käydä torstaina, mutta koska vettä satoi kaatamalla, siirtyi visiitti eiliselle, mikä oli vain hyvä asia, koska sää oli mitä ihanin. Lämmintä oli 19 astetta ja vaikka kuvien aikaan olikin tullut jo vähän pilvisempää, aurinko paistoi oikein lämpimästi.

Päivän asuksi valikoitui tämä uusi, aika pitkälti heräteostoksena hankittu Hell Bunnyn Juliana-mekko. En ole tällaisten miehustojen suuri fani, koska ne on vaikeaa saada istumaan kauniisti, mutta mekon joustava polyesterikangas, lyhyet hihat ja erityisesti tuo kaulus saivat minut viemään tämän kotiin. Väri on oikein kaunis, tummahko vadelmanpunainen, joka sopii loistavasti syksyyn, mutta mikä ettei kesäänkin.

Pidän kovasti tuosta kermanvaalean kauluksen ja vadelmanpunaisen mekon kontrastista, joten yhdistin mekkoon Samsin kermanvalkoisen petticoatin, joka sattui olemaan juuri sen verran helmaa pitempi, että se jäi kivasti vilkkumaan alta. Viime aikoina alushameeni ovat pysyneet visusti piilossa, mutta tämän mekon kanssa tuo tyllin vilkkuminen näyttää melkeinpä paremmalta kuin jos se olisi kokonaan piilossa. Ranskalaiset ja italialaiset markkinamyyjätkin olivat aivan höpönä.

Yläosana oli Lindy Bopin Hartley-neuletakki, jonka on toinen täysihintaisena kyseiseltä merkiltä ostamistani tuotteista. Kaikki muut ovat alennuksesta paitsi Adelene-hame, joka tulee näkymään blogissa piakkoin ja tämä neuletakki, joka oli niin ihana, että se oli vaan pakko saada. Se on vähän velttoa, ohutta neuletta ja vaikka se ei istukaan vyötäisiltä yhtä tyköistuvasti kuin mallikuva antoi ymmärtää, se on oikein mukava neule näille säille. Rakastan tuota sydänkuviointia ja nuo napit ovat erityisen ihanat kullanvärisine reunoineen.

Juliana-mekko on vähän enemmän 40-luvun tyyliä ja vaikka sitä voi käyttää ilmankin tylliä, haluan päästää melkein täyskellon helman oikeuksiinsa. Tuo kangas vaan ei laskeudu ihan niin kauniisti tyllin yllä kuin jämäkämpi puuvilla, mutta se ei myöskään kiipeä kinttuja pitkin ylös ilman tylliä, joten tämä on hyvin monikäyttöinen ja päällä mukava mekko. Hyvä vastine toiselle mekolle, jonka ostin, vaikka se oli hihojen kohdalta erittäin epämukava ja vaatii käyntiä ompelijalle. Hihansuun suurentaminen ei pitäisi kuitenkaan olla suuri ongelma, niin se ei haittaa vaikka kauniista mekosta joutuisi maksamaankin vähän ekstraa. Julianasta sen sijaan sain alennusta ja tämä lähti kotiin 40 eurolla, mikä ei ole yhtään hullumpi hinta näin monikäyttöisestä leningistä.

Ranskalais-italialaisilta markkinoilta tuli ostettua aika paljon tavaraa. Ostin kivan kuppikakkupöytäliinan, limoncello-suklaata, oliiveja, palasen salamia ja fudgea, jonka ranskalainen myyjä muisti minut viime vuodelta ja antoi kaupan päällisiksi ison pussin karkkia. Maistelimme kaikenlaisia oliiveja, juustoja ja salamia ja tänä vuonna päätin olla pihistelemättä ja ostin ranskalaisen crepe-letun, jossa oli täytteenä Calvadosia, karamellikastiketta ja aitoa kermavaahtoa. Ei ollut mitään purkkikermavaahtoa ja Calvadoskin oli 15-vuotiasta laatua, joka maksaisi Suomessa lähemmäs 80 euroa pullo. Sitä sai ihan kunnon lurauksen tuohon letun päälle, että siihen nähden 9 euroa tästä annoksesta ei ollut ollenkaan liikaa.

Olin tosiaan vielä eilen koiravahtina ja vaikka koiraa oli tarkoitus ulkoiluttaa ennen markkinoille lähtöä kunnolla, niin Pöysti oli eri mieltä asiasta. Oli niin ikävä mammaa ja pappaa, ettei pihasta voinut lähteä minnekään, jos ne vaikka sattuisivat tulemaan poissa ollessa takaisin kotiin. Kun koira oli maannut asvaltilla ainakin 20 minuuttia mairittelustani huolimatta, roska-auto toi Pöystiin tilapäistä puhtia ja päästiin etenemään sellaiset 200m, kunnes koira tajusi, että ei perkele, ei ollakaan enää pihassa ja vetäisi mahalleen keskelle pyörätietä. Siinä sitten seisottiin toiset 10 minuuttia ennen kuin sain koiran huiputettua kiertämään toisen parin sadan metrin matkan kotia kohti, jossa jälleen jäätiin mahalleen tien reunalle tuijottamaan kaihoisasti autotietä. Kun viimein päästiin kotiin, niin pettymys oli kamala, kun vanhemmat ei vieläkään olleet kotona.

Ehdin jo miettiä onko koira kipeä, mutta kyllä laiskotuksen erottaa siitä siitä "En halluu!"-ilmeestä, kun se käy protestoivasti mahalleen, ja viimeistään siitä millaisella vauhdilla se juoksee kotia kohti, kun sille viimein antaa periksi. Ei sitä voi vetää väkisinkään asvalttia pitkin mahallaan, joten käveltiin sitten illalla vähän enemmän, kun Pöysti oli päässyt pahimmasta protestistaan (ja pettymyksestä) yli. Veikkaan, että koiran ilo olisi ollut näkemisen arvoinen, kun vanhemmat sitten illalla palasivat viimein reissusta kotiin, mutta olin jo palannut kämpilleni saunomaan, joten se jäi näkemättä.

Suosikkikahvilani Tallikahvila Kinski on tänään viimeistä päivää auki ja vaikka siellä tuli jo eilen käytyä, niin voi olla, että lähden tänäänkin kaupungille vaikka sitten sanomaan vain hyvästit. Kinskistä oli tullut meille sellainen oleskelupaikka, että käytiin siellä ihan muuten vain, vaikka kaupungilla ei olisi ollut mitään asiaa ja monesti varsinkin blogikuvien ottamisen jälkeen. Nyt täytyy etsiä joku muu paikka tai ruveta käymään vaihtelevasti muissa kahviloissa milloin tekee mitäkin mieli. En tiedä jääkö kaupunkiin enää yhtään kahvilaa, joka sallii eläimet, mutta toivottavasti edes joku kahviloista näkee tämän markkinaraon ja koiranomistajat pääsevät vastedeskin käymään kahvilla lemmikkiensä kanssa (ja minä pääsen rapsuttamaan heidän koiriaan).


In English:

This week there was a French-Italian market in town and I bought a lot of goodies: a new tablecloth in cupcake print, fudge, salami and garlic-pepper-olives. I also ate some lovely French crepes with caramel, whip cream and Calvados, and I don't mean any Calvados, but the 15 year old high quality one. It was delicious!

I wore my Hell Bunny Juliana Dress in raspberry, which I bought from a local store a couple weeks earlier. It's not really my style, mainly because of the weird bust, but it's made from a really nice, stretchy polyester fabric and the color is to die for. I love the contrast between the raspberry fabric and cream collar, and decided to go with cream colored accessories, most notably the petticoat. I haven't let my petticoats peek underneath my dresses for some time, but with this it's actually better that it shows a little, because it works so well with the lovely collar and looks like it's part of the dress.

I topped of the outfit with my Hartley cardigan from Lindy Bop. It's the first of the two full priced items I have bought from Lindy Bop and it's well worth the cost. It's nice, lightweight knit fabric and even though it's not as formfitting as the product picture lets you think, it still looks pretty on top of dresses or with skirts (preferably tucked in them). I love the little heart buttons and the golden details on them and the knit also looks like it could be true vintage, even though it's just a reproduction.

Yesterday I was still babysitting our dog and was supposed to take her out for a walk, but she decided otherwise and protested by laying down on the ground for 20 minutes, refusing to leave home in case my parents would come back while she was away. It took 45 minutes to walk ~500 metres and when we finally came back home, she was so disappointed to see it was still empty. She really missed my parents, but they came back home in the evening, so she should be in higher spirits today. Still, our dog has to be the most stubborn creature ever to refuse going out on a walk after being indoors for 14 hours! (She has access to backyard, but didn't want to go there either.) I almost thought she was sick, but then I saw the "I don't want to!"-face she made and gave up, let her pull me back home like a tractor. I wish I had seen her, when my parents came back home - she must have been so happy!

My favorite coffee house is quitting today so I think I'll be going out today too (even though we visited yesterday). It's very windy outside, but I think I won't get conclusion on the matter unless I go say goodbye to the owner. She's been almost like a friend for the last year and even though I know why she needs to quit, it still makes me sad. There won't be any café left that allows pets, so I hope some of the local coffee houses will take advantage of the situation and cater to the needs of pet owners as well, otherwise I have no place to go pet other people's dogs.