Metsätiellä

Olen ollut todella laiska. Minulla on kuvia kahteen tai kolmeen postaukseen, mutta en ole jaksanut käydä blogimaailman puolella reiluun viikkoon laisinkaan vaan olen pelannut The Sims 4:sta nenä ruudussa kiinni. Nautin myös ihanista lämpimistä säistä niin kauan kuin niitä kesti, sillä nyt mittari ei näytä enää samanlaisia lukemia kuin vielä alkuviikosta. Toissapäivänä, eli viimeisenä kesäpäivänä, kipaisin viime tingassa mustien pilvien ilmestyttyä lenkillä, joka päättyi vesisateessa kotiin juoksemiseen, mutta ainakin tuli nautittua säästä. (Liian myöhään, myönnettäköön.)

Ulkona on edelleen kauniin aurinkoista, mutta en ehkä enää uskaltautuisi ihan pelkässä topissa ja capreissa pihalle niin kuin pitkin viime viikkoa. Tässä on kuvia viime viikonlopulta, kun sain houkuteltua poikaystävänkin ulos vähäksi aikaa. Tarkemmin sanottuna hän ehdotti kuvauksia ja minä otin tilaisuudesta vaarin ennen kuin siippa ehti muuttaa mielensä, koska sitä mielen muuttamista tapahtuu usein ja vielä sellaiseen aikaan, että maksimaalinen vitutus on taattu. Nyt sain kuitenkin nauttia hyvästä mielestä, mukavasta ympäristöstä ja kauniista säästä uusissa capreissani.

Top: Dolores Top by Collectif
Capri pants: Hell Bunny Tina capris
Belt: Vivien of Holloway

Asun kulmakivenä on tosiaan Hell Bunnyn Tina-caprit, jotka ostin wannabelta pari viikkoa sitten. Viime vuonna kokeilin samanmallisia Sadie-capreja kahdessa eri koossa (XS ja S), eivätkä kummatkaan sopineet, koska housujen malli oli suora ja senhän tietää mitä käy kun iso takapuoli ängetään suoriin housuihin - eteen jää kiitettävän kokoinen pussi, jopa siinä pienemmässä koossa. Ei imartelevaa.

En tiedä miksi, mutta tänä vuonna päätin antaa capreille uuden tilaisuuden ja kävin sovittamassa niitä. Onneksi kävin, koska Hell Bunny on ottanut virheistä opikseen ja muotoillut housunsa korostamaan tiimalasivartaloa ja tehnyt kankaasta napakampaa, jolloin oma kokoni S oli näissä hyvä. Eteen ei tule rumaa pussia ja vaikka olen pitkäselkäinen, on vyötärö oikeasti korkea ja istuu kauniisti, vaikka jouston ansiosta liikkuukin alaspäin erityisesti takaa päin. Käytän näissä kuvissa vyötä, mutta housujen vyötärö yltää vyöhön nähden noin puoliväliin etupuolelta ja takapuolelta juuri ja juuri vyön kohdalle, kiitos kookkaan ahterin ja S-kirjaimen muotoisen selkärangan.

Helpot ja mukavat pöksyt kolmellakympillä. Nyt kun saisin nämä vielä punaisena, mutta wannabella ei ole ja nettikaupoista tilatessa ei voi olla varma saako sieltä viime vuoden mallia vai uutta mallia. Mielellään hommaisin näitä useammassa värissä nyt kun kerrankin olen löytänyt sopivat pöksyt itselleni, ettei tarvitse ostaa kolme kertaa kalliimpaa Pinup Couturea.

Mitä pidätte capreista? Joko on täydellinen pari löytynyt vai tuleeko käytettyä enemmän shortseja?


In English: 

We had such a beatiful weather for one week, but now it has gotten colder. It's still very beautiful and sunny, but I wouldn't dare to go out in an outfit like this that consists of a summer top and capris. Last weekend however was perfect to take some photos of my new Hell Bunny Tina capris. I don't usually wear full black outfits anymore, but I really liked this one. The Dolores Top by Collectif makes the outfit just a little bit more colourful. 

I initially didn't like capris made by Hell Bunny, because last year when I tried on the Sadie capris, they didn't fit at all. They were very straight so I they bagged at the front and didn't fit quite right at the back either. I tried two sizes and even the XS looked horrible and too large on me, because of the shapelessness. 

I really wanted more capri pants so this year I gave Hell Bunny another try and surprise: this time they fit great! The waistband is supportive and high enough for me (but could be higher for a more flattering fit) and there isn't that ugly pouch either. I'm so happy Hell Bunny changed the Tina capris, because now they fit true to size and actually enhance waist instead of hiding it. 
 
Now I really want these capris in red, but when ordering online there's no way knowing if they have stocked the older ill-fitting capris or the new glamorous ones. I don't even know if they remodeled all their capris or just the black ones (Tina, Anna, maybe Sadie?) and the navy ones. I just hope I'll be able to get these in red so I could avoid buying thrice as expensive Pinup Couture capris. 

What do you think about capri pants? Do you already have a good pair or do you prefer something else for those windy days?

When life gives you lemons, wear them with pride

Eilen näiden kuvien ottamisen jälkeen kävin syömässä jäätelöä, jonka jälkeen kaksi vanhempaa naista alkoi jututtaa minua. Mekko toimi jälleen kerran keskustelunaloituksena, mutta jatkui siitä siihen kuinka vanhemmista ihmisistä on mukana jutella nuorien kanssa - ja kuinka mukavaa on palata pitkän ajan kuluttua kotiin ja todeta, että kaikesta huolimatta elämä on ollut hyvä.

Joskus elämä potkii päähän, mutta antaa potkia. Elämästä ei selviä itkutta, toinen valisti. Ainoa keino on kohdata vaikeudet pää pystyssä ja tehdä se, mitä pystyy pysyäkseen onnellisena. Minulle pukeutuminen on tällainen piristyskeino; kun olen pukeutunut pirteästi, olen itsekin onnellisempi ja vielä onnellisempi olen, jos voin tehdä jonkun muun iloiseksi siinä samalla. On mukavaa kuunnella vanhojen ihmisten muistoja ja samaistua siihen, että ollaan molemmat oltu töissä Lippakioskilla - aikaa siinä välissä on vain kulunut tasan 50 vuotta.

Kun kuulin toisen rouvan asuneen ulkomailla 40 vuotta, en voinut kuin kadehtia ja samaan aikaan ihmetellä, että miksi vielä neljänkymmenen vuoden jälkeenkin joku haluaa palata Savonlinnaan. Kysyin samaa aikoinaan työkaverilta, joka sanoi asuneensa Espoossa useamman vuoden. Vastaus oli: "Tää on miun koti."

Palasin itsekin tänne takaisin paitsi siipan myös perheen takia. Ehkä myö savolaiset vaan ollaan tälläsiä, että ennen pitkää se veri vettää takasin kottiin, teki siinä välissä mitä hyväsä.

Tämänpäiväinen postaus on nimetty puhtaasti tämän Collectifin Maddison-mekon mukaan. Jo ennen kuin olin ostanut tämän, tiesin miten nimeän postauksen, jossa mekko esiintyy.

When life gives you lemons, make lemonade. 

Tai niin se yleensä menee, mutta koska join jo viisi litraa kotitekoista simaa, voi olla parempi ajatus pysytellä limuista erossa ja tyytyä pukeutumaan sitruunoihin. Ihan yllätyin miten hyvin tämä mekko istuu ja miten nätiltä tämä näyttää livenä, koska tämä oli jälleen niitä malleja, jotka eivät näyttäneet mallin päällä kovin kummoiselta. Epäröin itsekin, että tämän poikkeuksellinen rintamus voi osoittautua päällä kummallisen näköiseksi sweetheart-kaula-aukkoihin tottuneelle, mutta tämähän näyttää oikein sievältä. Vyötärökin istuu ihanan napakasti ja joustaa sen verran, että jos terassireissulla päättääkin syödä hampurilaisen, niin mekko ei siltikään repeä.

Mekon selkämyksessä on kuvasta vähän huonosti erottuvat läpikuultavat kukkanapit, jotka ovat ihan puhtaasti koristeita. Minä en yleensä voi sietää nappeja koristeina, mutta tässä mekossa ne näyttävät ihan kivoilta - ainakin kun niitä ei näe itse.

Olin ottanut mukaan neuletakin, joka näkyykin postauksen toisessa kuvassa, mutta eihän sille tarvitta ollut kun lämmintä oli lähemmäs 20 astetta ja aurinko paistoi ihanasti. Poikkeuksellisesti ei myöskään tuullut kovaa, joten päädyin heittämään ballerinat ja korkkarit nurkkaan ja kävin ilakoimassa vedessä kesäisen sään innostamana. Voin todeta, että uimakelejä kannattaa ehkä odotella suosiolla kesäkuulle saakka.

Fiftarimekkoihin pukeutuminen arkena on kyllä semmoinen asia, että se jos mikä toimii keskustelunavauksena ja herättää huomiota (toivottavasti positiivisella tavalla). Aristelin ennen hirveästi poseeraamista, mutta näidenkin kuvien aikaan ihmisiä kulki ohi ja minä vain kekkuloin paljain varpain hietikolla ja hihittelin itsekseni. Pari juoppoa istui läheisellä penkillä ja ohi kulkiessani toinen kiekaisi: "Kato rinsessa!"
Minua vain hymyilytti.

Terassikausikin tuli avattua. Jätskillä käymisen jälkeen menin odottamaan muita terassille ja samalla reissulla tuli oltua kuusi tuntia. Mietin jo että palaakohan tässä, kun ilman neuletta siinä auringossa möllötin, mutta ei tuo rinta pienestä väristä huolimatta sentään ihan punainen ole. Veljeltä sain aurinkolasit lainaan, ettei tarvinnut ihan sokeana olla koko iltapäivää.

Sairaan nopee ja värikäs!

Muutamaa drinkkiä, paria ylihinnoiteltua hampurilaisannosta ja Sillansuussa nautittuja hot wingsejä myöhemmin olin lähemmäs satasta köyhempi ja valmis matkustamaan kahden petticoatin kanssa poikaystävän pyörän tarakalla takaisin kotiin. Ahdasta oli, mutta mekko sai kotimatkalla vielä viimeiset kehut iltalenkillä olevalta vanhemmalta pariskunnalta.

Pari tuntia myöhemmin poikaystävä nukahti tietokonetuoliinsa ja minä aikani naapurin random nupit kaakkoon-momenttia ja kailotusta kuunneltuani suuntasin alakertaan valittamaan metelistä. On se niin mukava, kun humalaiset yrittää olla hiljaa, ettei tarvitse avata ovea äkäisille akoille, mutta sitten puhelin pärähtää soimaan äänekkäästi ja perässä seuraa tuskastunut perkele-kommentti. Olisi naurattanut, mutta kun ei naurattanut. Kärsivällisesti odotin (=hakkasin ovea), kunnes ovi aukesi ja aloitin jäkättämiseni nohevalla kommentilla: "Tiiät varmaan miks mie oon tässä."
Tiesi. (Ja jos ei tiennyt, niin varmasti tiesi sen jälkeen, kun olin saanut sanottua sanottavani.)

Hyvää alkavaa kesää kaikille, nauttikaahan lämpöisistä säästä vielä kun niitä kestää! Kohta on kesäkuu ja pakkaset edessä. T. Pessimisti ei pety


In English:

When life gives you lemons, you make lemonade. But what if you drank too much mead already? Then you simply wear them!

This gorgeous dress is Maddison in Lemon print by Collectif. It has a very pretty neckline and decorative buttons at the back as well as a full circle skirt. I love the cheerful lemon print and when I saw this the first time, I knew I had to have this (seems like I have these moments often). I was a bit worried about the neckline, because it didn't look particularly flattering on the model, but surprisingly it looks very beautiful and fits much better than some of my other dresses. The fit is great on my waist as well, and since the fabric has some stretch in it, it fit well even after a huuuuge hamburger meal.

Yesterday we had 19-20 Celcius degrees (today as well!) so even though I had a cardigan with me, I didn't need it. It felt so summery I even dipped my feet in the lake, but I have to admit the water was still freaking cold. No swimming until it's June!

I also had a very nice conversation with two older ladies who complimented my dress. They were talking about when they were young and how one of them lived 40 years abroad until she moved back here. I've wondered why people feel the need to return to this god forsaken little town, but my co-worker told me it's because this place is his home. I understood - after all I came back here as well.

We've always talked about how summer begins when we first eat soft ice and drink outdoors in the terrace. We already had our share of ice cream, but yesterday we also began the beer garden season. Six hours, a few drinks and a couple of overpriced hamburger meals later I was about hundred euros poorer and ready to go home around 10pm. Two hours later my boyfriend fell asleep on his computer and half an hour later I was standing at our neighbour's doorstep ready to complain about loud noises. He pretended nobody was at home, but his phone gave him away. It could have been funny, but I wasn't in the laughing mood, so I just banged the door until he finally opened it, obviously as frustrated as I was.
"You probably know why I'm here?" I asked, very dramatically. If he didn't know before, he sure as well knew afterwards.

I'm so happy it's very summer-like weather, so let's all enjoy it while it lasts!

Sweet as Sugar

Tämän täytyy olla kaikista niistä omistamastani kolmestakymmenestä repro-mekosta se kaikkein vintagemaisin. Se, joka saattaisi joissain olosuhteissa erehtyä menemään aidosta. Kyseessä on Collectifin Vintage-linjan Dolores Doll-mekko hempeässä murretussa pastellipinkissä, jonka nähdessäni melkein kiljuin. Must. Get.

Nyt tämä ihanuus täyttää vaatekaappiani Blackgroupin viime viikonloppuisten alennusten jäljiltä. Olin valmistautunut ostamaan tämän suoraan Collectifilta, sillä vaikka aiemmin vaikutti siltä, että heidän tämän vuoden SS16-mallistossaan ei olisi minulle mitään sopivaa, niin kappas kummaa kun heiltä on tullut vaikka mitä ihanaa. Tämän Doloresin kyljessä tilasin myös Collectifin Maddison-mekon, jota kuolasin sen röyhkeän sitruunaprintin takia - se on niin jotain muuta verrattuna tämän hempeään sävymaailmaan.

Asusteina oli tällä kertaa pelkästään valkoista ja kermaa, jotta asu säilyy herttaisen hattaraisena. Alushameena on Samsin kermanvalkoinen tyllihame, vyönä on samassa tilauksessa tullut Collectifin Peggie, joka on siinä mielessä erittäin kätevä, että sama vyö sopii kaikenkokoisille, koska siinä ei ole säätelyreikiä. Vyö toimii liukusäädöllä ja mukana tuleva renksu pitää huolta, ettei se jää repsottamaan kapeammillakaan ihmisillä rumasti. Tämä on mielestäni erittäin hyvä systeemi, koska ostin joskus viime vuonna pinkin Martha-vyön, joka oli myös 110cm pitkä, mutta joka olisi pitänyt itse katkaista lyhyemmäksi ja siirtää solki sopivaan kohtaan. En hokassut kuinka, joten se on edelleen käyttämättömänä kaapissa. Olisinpa ostanut jo silloin Peggien, tätäkin kun saa pinkkinä.

King Louien Heart Ajour-neuletakki kruunasi asukokonaisuuden Le Keux Cosmeticsin Peachy Keen -huulipunan kera. Unohdin jo, että minulla on tällainenkin huulipuna/-maali, vaikka käytin sitä (kerran) talvellakin. Neuletakki sen sijaan on ollut kovassa käytössä, koska se on ihanaa puuvillasekoitemateriaali ja sopii melkein kaiken kanssa. Sievä sydänkuviointi antaa asulle kuin asulle ihanan vintage-fiiliksen, mutta tälle mekolle tuo neuletakki on kuin luotu. Monien kirkkaampien asujen kanssa vanhahtava kermanvaalea näyttää vähän irralliselta, mutta tähän murrettuun vintagetyyliseen roosansävyyn se sopii täydellisesti.

Tuli tässä kuvia selatessa huomattua, että mekko on näemmä paketista ottamisen jälkeen varsin ryppyinen, mutta koska en omista silityslautaa, niin kyllä se käytössä ennen pitkää suoristuu. Niin ne on muutkin mekot suoristuneet.

Huomasin myös, että kun aurinko ehti mennä juuri sopivasti pilveen ennen näitä kuvia, kaikista kuvista tuli tummia. Onneksi otan raakakuvia, joten tummistakin kuvista saa siedettäviä isolla valonsäädöllä ja hattarafilttereillä. Tarkoitus oli hakea vintagetunnelmaa, mutta hattaraisen pehmeä tunnelma voitti, koska sellainen tunnelma minulla oli näitä kuvia ottaessa.

Mitä te pidätte pastelliväreistä? Käyttäisittekö itse vai viehättävätkö tummat sävyt enemmän?

P.S. Tämänkertaisen kuva-annin helmiä: epic bitch face. Jos en olisi noin kyllästyneen oloisessa asennossa, olisi tästä saanut faaabulöösin kuvan.
As always there were a lot of not so good pictures. This one could have been fabulous if I didn't look so bored, but now I just have an epic bitch face. :D


In English:
This Dolores Dress by Collectif has to be the only dress I own that looks like it could be genuine vintage. The rest are more pinup/rockabilly style, but this is so sweet it could be straight from the 50's - especially with this cardigan by King Louie and the Peggie belt. 

I aimed to create an outfit that would be sweet as sugar and I think I nailed it for once. The cream shade of the cardigan goes perfectly with the vintage pink color of this dress and the belt works well too. The belt has to my new favourite, because it fits for multiple sizes. It's very long (110cm) but since it doesn't have any holes, it's very easy to adjust. I wish I had bought this instead of Martha previously, because this one doesn't require cutting and adjusting - it's ready to wear as it is.

I usually wear my red Bésame lipstick or my pink Chanel, but this time I used my Peachy Keen lip paint by Le Keux Cosmetics. I bought mine from Collectif back when they were selling it, wore it for a few times and then forgot I had it. I think the peachy color works for this outfit, but to be honest I'd prefer something lighter, like Bésame Portrait Pink (which I plan on buying eventually).

I noticed that my dress is still wrinkly from packaging, but since I don't have a board to iron it on, I did what I always do: wear it until it's not wrinkly anymore. Works everytime! ... Eventually.

What do you think about pastel colors? Do you like your clothes sweet as sugar or something darker?

Arkisempi asukokonaisuus ja uniongelmia

Lauantaina oli kevään avajaiset, eli jonkin sortin minimarkkinat. Ihmisiä oli liikenteessä ja odotellessani seuralaisia törmäsin setään ja hänen vaimoonsa. Olivat hekin lakuostoksilla, mutta oikein mitään muuta toritapahtumassa ei sitten ollutkaan. Oli sinne povattu viittäkymmentä kojua, mutta taisi olla enemmänkin veljen sanojen mukaan jotain viiden ja kymmenen väliltä. Karkkia löytyi, toiselta kojulta lihaa ja oli siellä perus rättikaupatkin. Mietin ostaako kukaan niistä oikeasti mitään vai ovatko ne siellä olemassa vain sen takia, ettei tori näyttäisi ihan niin säälittävältä kuin se oli?

Sää oli myös jokseenkin erikoinen, aurinko paistoi ja satoi lunta. Oli perhanan kylmä pyöräillä vaikka vuorauduin trenssiin, joka suojeli kinttuja kylmältä. Sormet jäätyi silti, eikä olisi pitänyt jättää alushamettakaan välistä, mutta olin liikenteessä vähän kasuaalimmassa (lue: laiskassa) asussa. En laittanut tukkaa ja meikkiäkin on vain minimäärä, koska luulin olevani menossa yksin, mutta sainkin viime hetkessä seuraa veljestä ja Janinasta.

Oli ehkä tosiaan perskutin kylmä, mutta auringonpaiste lämmitti mukavasti tummia vaatteita. Tulin silti siihen lopputulokseen, että odotan ehkä toukokuun puolelle ennen kuin käytän Collectifin trenssiäni uudestaan. Se on liian ohut näille säille.

Trenssin alla oli Olivia Rougen satiinikellohame, jota ei ilmeisesti myydä enää. Se on vähän liian väljä minulle ja sen neppari napsahtelee auki jatkuvasti omia aikojaan, joten juhlavasta materiaalistaan huolimatta se on minulla vain arkikäytössä silloin kun laiskottaa tai en halua käyttää tylliä, koska tämä näyttää paremmalta ilman. Hameen kanssa yhdistin Collectifin Dolores-topin ja Hell Bunnyn Paloma-neuleen, sekä mustat sukkahousut, joita kävin hamstraamassa viikolla entisten rikki menneiden tilalle.

Kun jäin työttömäksi, ensisijainen suunnitelmani oli nukkua ja laihduttaa, mutta olen päässyt vauhtiin vain jälkimmäisessä. Alakerran naapuri kailotti kännissä yhtenä iltana kolmeen saakka ja makasin sängyssä hereillä neljä tuntia ennen kuin menin soittamaan ovikelloa ja sanomaan, että nyt vittu turpa kiinni. Vaikka muotoilin sanani väsyneenä ja kyrpiintyneenä varsin epäkohteliaasti, nuori mies piti lupauksensa ja on ollut ainakin tähän saakka sen verran hiljaa, että teoriassa olen saanut nukkua hyvin. Teoriassa siksi, että tätä episodia seuraavana yönä olin niin stressaantunut, että vaikka kävimme kymmeneltä nukkumaan, olin hereillä vielä neljältä ajatellen, että jos se kuitenkin käy ennen pitkää mekkaloimaan ja laulamaan Maamme-laulua taas kuuden aikaan aamulla...

Onneksi nyt viikonloppuna sain nukuttua. Vaihdoin tyynyn eri malliin ja yritän olla stressaamatta, mutta kun korvat on kipeät (varmaan taas korvatulehdus) ja tietää, ettei voi käyttää korvatulppia sen takia, sitä pelkää melua entistä enemmän. Olen maailman pahin stressihiiri uniasioissa, mutta on siinä ainakin se hyvä puoli, että kun stressaa jatkuvasti, on ruokahalukin niin matala, ettei ainakaan tule syötyä liikaa.

Ja nyt kun sanoin tämän, ollaan menossa porukalla neljältä Savon Hoviin grillikauden avajaisiin herkuttelemaan. Ostin eilen tuorelakuja, maalaistorin korvapuusteja ja perunapiirakoita, vähän limpparia ja sen lisäksi pistin seitsemän litraa simaa tulemaan, jotta vappuna pääsee herkuttelemaan. Hiivaa olisi jäljellä myös pullataikinaan tai munkkeihin, ja kahviakin olen alkanut juoda kotona pysyäkseni järjissäni edes päiväsaikaan, ja kahviahan ei voi juoda ilman kuohukermaa. Tähän kun lisätään, että nälkä kasvaa syödessä, niin sitä ollaan kesällä rantakunnossa kuin merileijona.

Jatkuva päänjomotuskaan ja väsyneet silmät eivät tee erityisen hyvää, mutta ei auta kuin toivoa, että pääsisin takaisin kiinni normaaliin unirytmiin. Se että mieheltä loppuu työt ensi viikon jälkeen ei vain auta asiaa yhtään, koska hän on sitä mieltä, että jos voi valvoa, niin silloin valvotaan. Minä taas tahtoisin nukkumaan silloin, kun nukuttaa eikä vasta sitten kun ollaan valvottu tarpeeksi pitkään.
It's all wrong.

Todettakoon, että olen kirjaimellisesti väsynyt tähän tilanteeseen.


In English:
 
Yesterday we had the funniest weather. It was sunny and it was snowing, in April! It was freaking cold, but I loved the sun and took some more casual outfit photos. I'm wearing Dolores top by Collectif, Paloma Cardigan by Hell Bunny and a satin circle skirt made by Olivia Rouge, a Finnish burlesque performer. I don't like the skirt particularly much, because it's a little bit too big for me and it doesn't look good with a petticoat (because it's too short for majority of my petticoats), so even though it's made from a more formal fabric, I only wear it on lazy days as part of casual outfits.

When my job ended I thought I'd sleep well and lose some weight, but so far I've only managed to get started on losing weight (and even that doesn't go all that well). Our neighbour has been way too loud during the night so I haven't slept very well. One night I stayed up until 3 am, when I finally walked to his door and told him to shut the f*ck up.
Surprisingly enough he did (regardless of my not-so-polite output). He even apologized and stopped smoking by the frontdoor, so basically I should be able to sleep well again, but I was so stressed out the next night, I was still up at 4 am. That's six hours spent staring at the ceiling.

After that I've slept better, but I'm still afraid that our neighbour ends up being too loud again. It's hard for me to stop stressing about it, because I think I might have otitis again and therefore can't use earplugs so I'm very vulnerable to loud noises. 

On top of that my boyfriend's job ends within a week, so after that he'll be the one keeping me up - and not in the good way. I'm the type that wants to go sleep early when I'm tired, but he is the type that wants to stay up as long as possible, just because he can. It's all wrong for me.

Let's just say that I'm literally very tired of this situation.

Romaani hiustenhoitotuotteista

Only in Finnish this time!

Puhutaan vaihteeksi jostain muusta kuin mekoista. Nyt kun on bad hair day huonosti nukutun yön jäljiltä, on hyvä aika puhua hiustenhoitotuotteista. Vaalensin hiukseni viime lokakuussa, jonka jälkeen minun piti uusia hiustenhoitotuotearsenaalia sopivaksi vaaleille, vaalennuksesta rasittuneille hiuksille.

Ensimmäisenä ostoslistalle tulivat Goldwellin Rich Repair -tuotteet, joita olen käyttänyt aiemminkin. Kun kampaaja kusi tukkani pari vuotta sitten syksyllä, ostin jo silloin Repair-sarjan tuotteita hoitamaan vaalennettua hiusta, mutta päädyin lopulta leikkaamaan monta senttiä latvoista pois. Toisin sanoen tukkaan ei jäänyt niin paljon kuivia osia, että olisin ehdottomasti tarvinnut enää Repair-sarjaa, joten käytin Goldwellin värjätyille hiuksille sopivia shampoita, jotka itseasiassa ovat hoitavampia kuin nämä korjaavat shampoot. Tukka tuntuu niiden jälkeen sileämmältä kuin näillä, mutta näistä ehdottomasti suosikkejani ovat tuo 60 sekunnin tehohoitoaine, jota käytän aina värjäyksen jälkeistä seuraavan viikon, ja uudempana tuttavuutena kuvassa vasemmalla oleva vähän huonosti näkyvä seerumi. Se maksoi yli 20 euroa, mutta on ollut erittäin riittoisa - pari painallusta riittää kaikkiin latvoihin.

Viimeisimmän vaalennuksen jälkeen hiusten latvani ovat olleet sen kuivat, että jos en käytä suihkussa ollessa mitään vahvempaa hoitoainetta (minulla on eri vahvuisia hoitoaineita), niin tästä on erittäin paljon hyötyä. Levitän sitä vain hiustenlatvoihin kuivimpiin osioihin ja loput tahmat käsistä muualle hiuksiin, jonka jälkeen hiukseni ovat sileät, pehmeät ja aivan ihanan tuoksuiset.

Tuoksu näissä kaikissa on tosi hyvä, mutta kuten sanoin, shampoo ei ole erityisen hoitava, mutta se jättää tukan mukavan ilmavaksi, joten käytän nyt tuon purnukan loppuun ja jatkan muilla shampoilla.

Sen sijaan Goldwellin värjätyille hiuksille tarkoitetut shampoot ja hoitoaineet ovat hoitavampaa laatua. Se on vähän kummallista, mutta jossain netin syövereissä oli kampaajien kertomuksia siitä, että itseasiassa värjätyille hiuksille tarkoitetut hiustuotteet ovat yleensä huomattavasti näitä muka-korjaavia tuotteita hoitavampia, jotta värjätty hius pysyy hyvännäköisenä. Kuollutta hiustahan ei mikään pelasta.

Käytettyäni värjätyille hiuksille tarkoitetut Goldwellin alta, kaipailin vaaleille hiuksille keltaisuutta taittavaa shampoota ja hoitoainetta, koska osa varmaan muistaa ne viime syksyn kanariankeltaiset hiukset ennen kuin lisävaalensin tukkaani.

Päädyin etsinnässäni vanhaan tuttuun jo hyväksi todettuun merkkiin, eli Goldwelliin. Goldwellin tuotteet on siitä puolesta hyviä, että ne ovat tyyriihköstä hinnastaan huolimatta riittoisia ja heillä on tuotteita myös paksummille hiuksille (etenkin värjättyjen hiusten sarjassa). Tukka ei tule lättänäksi vaikka hiukset löträisi juurta myöten hoitoaineella, jota muuten teen sen takia, että pian vaalennuksen jälkeen tyvikasvu on sen verran kuiva, että se kaipaa hoitavuutta, mutta ei kuitenkaan sitä, että tukasta tulee littana ja helposti rasvoittuva.

Nämä Goldwellin Blondes & Highlights -sarjan tuotteet ovat toimineet käytössäni erittäin hyvin ja taittavat hyvin keltaisuutta pois. Ei näillä samaa efektiä saa kuin joillain hopeashampoilla, mutta minä en haekaan viileää blondia vaan sellaista lämmintä, mutta ei-keltaista tukkaa. Molemmat ovat väriltään sellaisia hailakanvioletteja, riittoisia ja miedosti hyväntuoksuisia. Hoitavuutta riittää myös loistavasti sekä shampoon että hoitoaineen osalta.

Tigi Bed Head -sarjan Dumb Blonde -shampoon ja hoitoaineen sain viime jouluna joululahjaksi. Kumpikaan näistä ei taita keltaisuutta pois vaan hoitoaine on itseasiassa väriltään keltaista, mutta ilmeisesti näiden on tarkoitus olla etiketin mukaan enemmän korjaavia ja hoitavia tuotteita, kuten nuo Goldwellin Repair -sarjan tuotteet.

Pakko myöntää, että en tykkää tästä shampoosta yksinään. Se on liiankin hoitava, joten se jättää tukan tyvikasvun tahmeammaksi kuin mikään hoitoaine. Tukka ei vaan tunnu puhtaalta jos pesee tällä yksinään (eikä tämä ole hirveän riittoisaakaan), joten sekoitan tätä muihin shampoisiin, että saan tukan puhtaaksi. Joskus joudun tämän kanssa saippuoimaan pääni kahdestikin, että tukka tuntuu puhtaalta. En tykkää tahmaisesta tunteesta sitten yhtään, koska se tietää sitä, että tukka rasvoittuu alta aika yksikön.
En myöskään tykkää pumpusta, koska se hajosi ekalla käyttökerralla, eikä mene lukkoon ollenkaan, eli en voi ottaa tätä mukaan saunaan tai uimahalliin, ja toisekseen sitä saa runttailla aika monta kertaa, että shampoota saa tarpeeksi paksun tukan pesuun. Muiden shampoiden sekoiteaineeksi tämä kelpaa hyvin, niin paremmat shampoot kestää käytössä pitempään.

Hoitoaine sen sijaan on hyvä ja erittäin riittoisa. Pieni määrä riittää pitkälle, mutta yllättäen hoitavuus taas ei ole samaa luokkaa kuin shampoossa. Tällä voi läträtä hiukset päänahkaa myöten eikä tukka jää litteäksi, mutta yleensä tulen käyttäneeksi tämän jälkeen tuota Goldwellin korjaavaa seerumia hiustenlatvoihin. Otaksuisin, että tämä on hyvä hoitoaine käyttää ennen hiusten kihartamista, koska hiuksista ei tule liian liukkaat.

KCProfessionalin Color Maskit taas ovat pitkäaikaisia tuttaviani. Punatukkaisena olen käyttänyt punaista Color Mask Pepperiä ja pinkin/liilan tukan jäljiltä säilössä pyörii avaamaton Color Mask Plum ja kylpyhuoneesta löytyy molempia värejä avattuna.

Kun vaalensin hiukset, ostin tuota Color Mask Pearlia. Harkitsin Silveriä, mutta koska en tosiaan halua tuhkanvaaleita tai viileänsävyisiä hiuksia, päädyin Pearliin, joka taittaa keltaisuutta ja tuo tilalle hienoisen vivahduksen vaaleanpunaista. Väriltään aine on sellaista liilaa ja lopputulos on sitä mitä luvataan, eli helmiäisen kiiltävä, eloisan vivahteikas ja aavistuksen vaaleanpunainen. Rakastan tätä niin paljon, että hamstrasin tätä vahingossa kotiin kolme purkkia. En muistanut, että olin jo ostanut yhden avatun lisäksi toisen, joten ostin sitten kolmannen Sokoksen hiustenhellimisviikoilta. No, eipähän tarvitse enää säästellä pelkästään viikonloppuun vaan voin helliä hiuksiani ympäri viikkoa, sillä tämä antaa tosiaan ihanan eloisan kiillon hiuksille ja saa ne näyttämään hyväkuntoisille ja vivahteikkaille. En tiedä onko se erottunut kuvista (koska kaikki viimeisimmät kuvat on otettu viikonloppuisin :'D), mutta livenä eron huomaa selvästi niistä päivistä, joina olen käyttänyt Color Mask -hoitoainetta verrattuna niihin, joina olen käyttänyt joitain yllä olevia tököttejä.

Koska rakastuin tuohon hoitoaineeseen niin täysin, päätin kokeilla myös tuota Color Mask Shampoota samassa sävyssä. Virhe. En tykkää. Tuo shampoo on väriltään rusehtavaa ja saa tukasta aikaan juuri sellaisen elottoman tuhkanvärisen, jota olen yrittänyt vältellä. Kyllähän se taittaa keltaisuuden tehokkaasti pois, mutta minuun ei oikein pue se, että tukka näyttää harmaalta ja elottomalta, joten tämä on jäänyt erittäin vähäiselle käytölle. Kelpaa ainoastaan mikseriksi muiden shampoiden kanssa myös niille, jotka hakevat tuhkansävyä hiuksiinsa, koska nämä Color Mask Shampoot ei ole riittoisaa nähneetkään. Nämä eivät juuri vaahtoa, joten ainetta joutuu löträämään sen verran isolla kädellä, että pienelle purnukalle tulee äkkiä aika paljon hintaa. Olisi pitänyt muistaa tämä jo punaisten hiusten jäljiltä, mutta se shampoo sentään toi toivotun lopputuloksen - tämä ei.

Viimeisin yritys olivat nämä Sokoksen edellisestä alesta ostetut täysin tuntemattoman merkin John Friedan Go Blonder -vaalentavat shampoot ja hoitoaineet. Näillä oli hintaa puolet vähemmän kuin millään blogissa jo esitellyllä tuotteella ja toimintatehoa ihan riittävästi, mutta vaalennustehosta paha mennä sanomaan, kun tuijotan itseäni peilistä päivittäin. Ostin nämä, koska kun vaalensin juuri kasvun, siitä tuli vähän sellainen "Tein ite ja säästin"-oranssi, ja ajattelin josko nämä auttaisivat asiaan.

Näissä aineissa vaikuttavana ainesosana toimivat sitruuna ja kamomilla, joiden pitäisi hienovaraisesti vaalentaa hiuksia. Vaikea tosiaan arvioida onko tukka vaalentunut, koska se on vaalea entuudestaankin, mutta joka tapauksessa nämä ovat peruskäyttöön hyviä tuotteita. Tukka jää ilmavaksi ja hyvin hoidetuksi, eikä näitä tarvitse sekoittaa minkään kanssa. Näiden jälkeen voi myös kihartaa hiuksia, koska hoitoaine ei tee hiuksista liukkaita ja päänahkankin voi huljutella huoletta hoitoaineella. Riittoisia ovat myös ainakin tähän saakka olleet.

Näiden lisäksi ammeen reunoilta notkumasta löytyy Four Reasonsin syväpuhdistavaa shampoota, jota käytän mikserinä muiden shampoiden kanssa silloin, kun olen huljutellut tukkani hiuslakalla (ja jota käytin ennen shokkivärjäämistä), ja No Nothingin värishampoon ja hoitoaineen jämät. No Nothingin tuotteet ovat Goldwellin ohella suosikkejani, koska niissä ei ole hajuaineita eikä parabeeneja ja tukasta tulee ihanan puhdas ja tuuhea. Allergisille voin suositella, Sokoksella yksi purnukka maksaa 9.90€.

Joskus pesen tukkani myös ukolle ostetulle Erittäin Hienolla Suomalaisella Shampoolla, mutta useammin sekoittelen sitä muiden shampoiden kanssa. Viisaat ihmiset käyttäisivät aineet purkki kerrallaan pois, ettei niitä kerry montaa kymmentä kylppäriin, mutta minä sekoittelen 3-4 erilaista shampoota keskenään fiilispohjalta. Kaikkia niistä kun ei viitsi käyttää yksinään edellä kirjoitetuista syistä ja niitä parempia, joista pidän, tahdon säästellä, etteivät ne lopu heti kokonaan.

Loppuun voisin myös mainita vähän hiustenpesutottumuksistani. Pesen hiukset shampoolla illalla joka toinen päivä, joskus joka kolmas, jos se kolmas päivä on saunapäivä. Pesuajaksi valikoituu ilta, koska käyn joka tapauksessa huuhtelemassa ihon päivän päätteeksi ja olisi hölmöä käydä suihkussa kahdesti päivässä, koska tuo selkä syyhyää talvisin kuivuuttaan muutenkin. Hiustenpesuvälin pidän kuitenkin parissa päivässä, koska en kärsi tukan rasvoittumisesta enkä hilseestä.

Toissakesänä totutin hiuksia pitempiin pesuväleihin ja saatoin parhaimmillaan pestä hiukset maanantaina ja seuraavan kerran perjantaina, jolloin torstai oli kuivashampoopäivä ja perjantai sellainen "En raavi, vaikka kutittaa" -päivä. Aluksi se oli kamalaa, mutta jos sen perjantain kökötti piilossa kotona, niin kyllä sen vielä sieti ja ennen pitkää tukka oppi kestämään puhtaana ainakin sen kolme päivää putkeen ja kuivashampoota tarvitsi vasta torstaina tai perjantaina. Se oli erittäin hyväksi hiuksille, mutta kun pääsin töihin, en kehdannut mennä asiakaspalveluun "välivaiheen" hiuksilla, joten tuo joka toinen päivä vakiintui jälleen pesuväliksi. Nyt kun olen taas työtön mietiskelin jos opettaisin tukan jälleen pidemmillä pesuväleille, tai ainakin tuolle että pärjäisin esim. tiistaista perjantaihin niin, että kuivashampoota tarvitsee vasta perjantaina. En nimittäin tykkää yön yli nukkua kuivashampoolla, joten pesen sen (monesti osittain syväpuhdistavalla shampoolla) illalla pois.

En myöskään föönää tukkaa kuin vain silloin, jos suihkussakäynti menee niin myöhään, että tukka on liian märkä nukkumaan käydessä. Muuten käyn nukkumaan hiukset avoinna, monesti suihkun jälkeen kosteina ja siinä ne kuivaa yön aikana. Kostea tyyny haittaa paljon vähemmän kuin mekkaloiva naapuri ja tukkakin tykkää, kun sitä ei turhaan rasita.

Oliko teille tuttuja tuotteita ja mitä hiustenpesuaineita käytätte itse?