Karkkivärejä / Candy Stripes

Mukavaa syyskuuta! Nyt kun ollaan näin pitkällä jo menossa syksyn puolella, on hyvä aika julkaista kuvia heinäkuun lopusta. Väliin jäävät nyt yhdet vielä näitä aiemmin otetut kuvat, mutta koska näitä kuvia Olavinpäiviltä on itse asiassa sen verran paljon, niin julkaisen ne kahdessa osassa. Tässä postauksessa keskitytään tuttuun tapaan siihen mistä blogi on nimensäkin saanut, eli mekkoon ja myöhemmässä postauksessa julkaisen sitten kuvia Lady Fiftari -kilpailusta.

Tämän postauksen tähti on The Pretty Dress Companyn upea Priscilla Candy Stripe Midi Dress.

Joku varmaan vielä ehkä muistaa alkukesästä julkaisemani postauksen toisesta Priscilla-mekosta ja jos ei muista, niin linkistä pääsee katsomaan. Tämä on samaa mallia kuin toinen Priscilla: säädettävät ohuet olkaimet, vuorattu yläosasta ja taskut, jonne mahtuu kädet melkein kyynärpäitä myöten. Helmassa on ihana rypytys ja helmaa on aivan massiivisesti. Erona onkin vain materiaali. 

Mekko väittää olevansa 97% puuvillaa ja 3% elastaania, eli sitä samaa materiaalia, mitä melkein kaikki fiftarimekkoni ovat (puuvillasatiini), jonka lisäksi tässä on viskoosisekoitteinen vuori yläosassa napakoittamassa mekon rintamusta, mutta tämä ei ole sitä perinteistä puuvillasatiinia nähnytkään. Tai on, koska tämähän kiiltää, mutta jos nyt näin vähän epäimartelevasti sanoo niin kangas muistuttaa pöytäliinaa. Positiivisella tavalla.

Kangas on hyvin paksua, melkein vahapintaisen tuntuista materiaalia, joka muistuttaa pöytäliinaa sen takia, että minulle se antaa likaahylkivän mielikuvan pintasileytensä takia. Sisäpuoli on vähän karkeampi, mutta pinta on kuin vahatussa pöytäliinassa. Kuulostaa todella imartelevalta ja painaa kuin synti, mutta materiaali on oikeasti todella loistava ja helma pysyy sen ansiosta koholla ilman tylliä, mutta alle mahtuu tyllejä vaikka kolme kappaletta. Kuvissa tyllejä on helman alla kaksi, koska kolme on minullekin vähän liikaa, varsinkin kun olin kirjaimellisesti koko päivän tässä asussa.

Laukkuakaan ei ole blogissa vielä näkynyt, vaikka se on kovassa käytössä ollut. Tänä vuonna tuli tehtyä hyvin paljon ostoksia Ladies with Lolas -liikkeellä ja monien kenkäparien lisäksi ostin myös pari laukkua. Toinen ei ole vielä ollut juurikaan käytössä pienen kokonsa puolesta (tarvitsen pienemmän lompakon sen laukun kanssa), mutta tämä isompi Viola-laukku on sitten senkin edestä ollut käytössä.

Itse asiassa äiti muisti tämän laukun jo viime vuodelta, kun kävin kuolaamassa tätä, mutta en raaskinut ostaa. Tänä vuonna sitten laukku oli alennuksessa ja sain tämän 40 eurolla. Ennen tätä kaikki laukkuni olivat tummasävyisiä, joko mustaa tai punaista, mutta nyt on mukavaa kun on vaaleampienkin ja tällaisten karkkivärimekkojen kanssa yhteen sopiva laukku, jonne mahtuu jotain muutakin kuin lompakko.

Dress: Priscilla Candy Stripe Midi Dress by The Pretty Dress Company

Belt: Pinup Couture

Petticoats: Sams & Banned

Bag: Lola Ramona

Brooch: Erstwilder

Necklace: Collectif

Bracelet: Sulokas

Shoes: Spiritstore (very old) & Lola Ramona

Viola-laukku on jäätävä tilaihme. Kuten joku tarkkasilmäinen huomaa, minulla on osassa kuvissa korkokengät ja osassa ballerinat ja se johtuu ihan siitä, että olin oikeasti kirjaimellisesti koko päivän liikenteessä Olavinpäivänä. Lähdin aamulla yhdeltätoista kotoa hiustenlaittoon Salon Pinnalle ja pääsin kotiin puoli yhdeltä yöllä ilotulituksen jälkeen. Kuljin korkokengissä Lady Fiftari -finaaliin saakka (eli noin viiteen) ja sen jälkeen kun menimme syömään Opera Grillille perheen kesken, vaihdoin ballerinoihin. Ihan niin hasardi en minäkään ole, että olisin melkein 14 tuntia korkokengissä, vaikka erittäin mielelläni koroissa kuljenkin, joten laukun tilavuus tuli tarpeen. Näissä kuvissa nimittäin laukkuun on sullottuna punaiset Lola Ramonan korkokengät ja neuletakki, jonka lisäksi myös järjestelmäkamerani matkasi samassa laukussa silloin kun sillä ei otettu kuvia. (Kyllä, kenkien kanssa.)

Ihan mikä tahansa laukku ei näin paljon tavaraa syökään, joten pakko sanoa, että tämä laukku on kyllä ollut enemmän kuin hintansa arvoinen. Olen joskus manannut, että miksi Lola Ramona ei tee laukkujaan nahkasta niin kuin kengät, mutta jos tämän kokoisen kassin tekisi nahkasta, olisi sillä sen verran hintaa, että en välttämättä ostaisi. Jospa sitä joskus toteuttaisi pitkäaikaisen unelman ja ostaisi Sulokkaalta customoidun nahkalaukun, just sellaisen millaisesta on aina haaveillutkin.

Koska olin koko päivän liikenteessä, on tässä postauksessa kuviakin koko vuorokaudelta. Ensimmäiset kuvat tyttöjen kanssa on otettu laiturilla joskus iltapäivällä ennen kahta ja viimeiset kameran aikaleiman mukaan puoli yhdeksältä. Koko päivän oli pilvistä ja vettäkin satoi välissä just sen verran että osa tukasta lätsähti juuri ennen kilpailun finaalia, mutta näissä viimeisissä kuvissa oli oikein kaunis auringonlasku.

Ei ollut tarkoitus ihan kolmea viikkoa antaa vierähtää postausten välillä, mutta minulla oli tässä parin viikon väsymyskausi, eikä vain ollut kiinnostusta eikä jaksamista oikein mihinkään. Nukuin huonosti, töissä opeteltiin paljon uusia asioita, joihin perehtyminen on vienyt voimia, ja näitä kuvia Olavinpäiviltäkin oli yli 200, että niiden läpikäymiseen hurahti vähän enemmän aikaa. Olisihan tässä ollut puolitoista kuukautta toki siihen hommaan, mutta... Krhm.

Tämän viikon ajan olen sitten ollutkin virkeämpi. Ostettiin viime lauantaina kaupunkireissulla poikaystävän kanssa sänkyyn uusi kovempi patja, jolla saa paremmat unet kuin vanhalla, jonka jousitus kulahti jo monta vuotta sitten koska sillä on niin paljon istuttu (sen siitä saa kun ei ole sohvaa), jonka lisäksi töissä on alkanut oppi mennä perille ja väänsin töitä triplamäärän viime viikkoiseen nähden (ihan oikeasti eikä leikisti). Töiden pitäisi tässä jatkua vuoden loppuun, mutta ennen kuin on työsopimus käsissä, en vielä ala hehkuttamaan mitään. Hyvä vain jos saa jatkaa, koska nyt alkaa olla jo siinä vaiheessa, että on oikeasti hyödyllinen osa tiimiä. Eli on siis hyvä aika pitää vapaita :D Otin ensi viikolle pari päivää vapaata ja vaikka sitä ei enää minkään sortin kesälomaksi voi kutsua, niin jos sitä edes omilla synttäreillä olisi vapaalla. Täytän 28, yikes!

Seuraavaan postaukseen olisi tarkoitus julkaista tosiaan kuvia Lady Fiftari -finaalista; pääsette ihastelemaan muidenkin tyttöjen asuja! Ja tarkoitus ei ollut odotella kolmea viikkoa postausten välissä, mutta mitään en lupaa, koska en ole niitä bloggaajia, joilla on pakkomielle postata tietyin väliajoin. Harrastus ei saa olla pakkopullaa, jota on pakko tehdä vaikka ei jaksaisi. Harrastuksen ideana on tuottaa hyvää mieltä ja siinä vaiheessa, kun homma ei enää tunnu mukavalta, on aika pitää vähän taukoa ja miettiä mikä siinä näin kauniisti ilmaistuna oikein kusee. Otetaan rennosti ja nautitaan syksystä, stressata ehtii myöhemminkin :)


In English:

Now that we're this far into autumn, it's a good time to publish some photos from the end of July! This time it's another dress from The Pretty Dress Company: Priscilla Candy Stripe Midi dress. This dress is very similar to the other Priscilla dress (obviously) I talked about in a previous post, but with one big difference: the material.

If you look at the tag, the material of this dress seems to be the same as in most of my dresses: cotton 97% and spandex 3%, but in reality this dress feels like... tablecloth. In a good way. It's very thick, heavy and very smooth, as if it's water resistant although it probably isn't. It's a little bit shiny, but doesn't feel anything like your regular cotton sateen. Totally different and in a totally good way.

Because of the material the skirt falls beautifully without a petticoat, but will look even better with one. Or two or maybe even three. The skirt is enormous and it will easily take in even my biggest 60 yard petticoat I actually haven't used yet but seriously considered using in these photos, but since I was on the move for 14 hours this day, I didn't really feel like wearing a scratchy crinoline so I used two softer ones.

I also had two pairs of shoes, my beautiful red Lola Ramona heels and ballerinas. I left home at 11am and came back way after midnight, so even though I love wearing heels even I can't wear heels for that long. I wore my Lolas until the Lady Fiftari competition finale (this was the competition day, I'll publish photos of the competition later, but for now it's all about the outfit) and then switched into ballerinas for the evening. Wanna know where I put my heels? In the bag!

The Viola bag by Lola Ramona doesn't look or feel as huge as those ridiculously big tote bags I dislike, but it took in a cardigan, my heels and even my SLR camera. I can't say it did that easily, because I had to do some arranging to fit everything in, but the main thing is that it did fit in everything.

I was actually considering buying this bag last year and even my mum remembered that I wanted it back then, but didn't have the money to buy it. This year it was on sale so I finally did buy it and I'm happy, because it's cute and roomy and very wearable with lighter colored clothing. Call me weird, but I hate using black/dark bags with pastel colored outfits, it ruins the "lightness" of the outfit.

I didn't mean to take three weeks between posts, but for a couple weeks now I was so tired I didn't even think about blogging and the rest of the time I was just lazy. This week I got more energy, because we bought a new mattress to our bed that has improved the quality of sleep. I'm a terrible sleeper, it takes forever for me to fall asleep and I wake up easily, so it's great to at least have a little sturdier bed to improve the sleep I do get.

Next week I'm turning 28 so I took a couple days off work. I plan on baking a cake for myself, resting and doing stuff I don't have time or energy to do after work. I don't expect to do anything particularly special, I'm just happy to have even a small vacation since I didn't have any in the summer. It's so weird that summer is already gone, but since I like autumn, I'm good. Not like summer was very summery this year anyway :)

Happy autumn to everyone!