Viime viikon perjantai oli kuvauspäivä. Käyskenneltiin veljen kanssa ensin kaupungilla ja sitten otimme leikkikentällä ja rannalla kuvia Paawon kanssa. Sää oli hyvin vaihteleva, joten kuvasaaliskin on vaihteleva. Ainoa yhtenäinen asia näissä on se, että (vaatteiden) värimaailma pysyy samana: punaista ja sinistä. On muuten yksi suosikkiväriyhdistelmistäni ja oli eilen kynämekon ja toisen neuletakin muodossa päällä töissäkin.
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitetaan sillä, että liian pitkään kun on
työttömänä, ei enää kiinnosta/uskalla/halua mennä töihin. Minä halusin
töitä todella pitkään, mutta silti kahden ensimmäisen päivän jälkeen iski paniikki, että
apua osaanko tai jaksanko. Kolmantena päivänä sain viimein
työsopimuksen ja huomenna olenkin sitten omillani, mutta ei niinkään
enää kauhistuta kuin jännittää. Hyvällä tavalla.
Se vähän kauhistuttaa että vapaa-aikaa onkin neljäntoista tunnin sijaan juuri ja juuri
neljä. Ajatus kuun lopussa tulevasta palkasta lämmittää kuitenkin
mieltä mukavasti, vaikka tiskivuori kasvaa, pyykit kaipaa pesua ja
kaupassakäyntikin on ärsyttävä pakollinen askare. Osaapahan arvostaa
vapaa-aikaa, vaikka ei sitä kovin ruhtinaallisesti olekaan.
Puhuimme töissä siitä kuinka kiva olisi saada palkata vakituisiakin, ettei aina tarvitsisi opettaa uusia ja vaihtaa työntekijöitä. Työttömän näkökulmasta on kuitenkin hyvä asia, että joku muukin saa tilaisuuden töihin. Jos olisivat saaneet palkata vakkariksi edeltäjäni, en minä olisi saanut tätä tilaisuutta. Olkootkin vain puoli vuotta, mutta siitä saa kullanarvoista kokemusta ja ennen kaikkea sitä rahaa, varsinkin kun Verotoimisto päätti kusta niskaan ja antaa mätkyjä koko vuoden työttömänä olleelle. Poikaystävällekin pistivät jäännösveroa vielä enemmän, vaikka joka vuosi on tullut veronpalautuksia ainakin pari sataa euroa. Millä logiikalla kaikkein köyhimpiä rokotetaan vielä lisää?
Pistää myös mietittimään miksi työttömältä/vähätuloiselta riistetään paljon enemmän veroja kuin työssäkäyvältä. Toki työssäkäyvät ansaitsevat itse rahansa, mutta se että joku on työtön ja elää 500 eurolla kuussa, ei tarkoita sitä, että ovat omasta tahdosta köyhiä/työttömiä. Ei pitäisi vähätuloisia verottaa niin rajusti eikä varsinkaan lätkäistä mätkyjä, jos henkilön (sen hetkinen) varallisuus näyttää jo valmiiksi miinusta. Kuulostaa vähän siltä, että töiden sijaan kannustetaan hyppäämään sillalta alas, junan eteen ja vielä pesäpallomailalla. *pieni kevennys*
Töihin pääsy on pistänyt pohtimaan kaikenlaista. Lähinnä sitä kuinka huonosti asiat on työttömillä ja vaikka aina sanotaan, että lisätään työllisyyttä valtakunnallisella tasolla, niin kyllä se jää aika pitkälti pelkästään kuntien harteille ja kunnilla on tiukka budjetti. Pikkupaikkakunnat kuolee, koska töitä ei ole ja väki muuttaa sen takia pois. Yritykset lopettaa, koska ei ole asiakkaita, joten lisää työpaikkoja lähtee, ja vielä enemmän porukkaa lähtee, koska ei ole palveluitakaan jäljellä.
Sanokaa minun sanoneen, että ette halua käydä esim. Savonlinnan terveysaseman päivystyksessä, jossa on yksi lääkäri ja yksi hoitaja, kolmekymmentä asiakasta ja viiden tunnin odotusaika. Työkkäriinkään ei ole mitään asiaa vaan soittavat perään jos soittavat.
Kohta missään muualla ei asu väkeä kuin Tampereella, Turussa ja Helsingissä, eli Trivial Pursuitin pyhässä kolminaisuudessa. Lähes aina kun kysytään Suomen kaupunkia, on vastaus joku noista. Mikä lie vastaus työttömyysongelmaan? Dystopia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti