lauantai 16. maaliskuuta 2013

Hauvarakkaan kuvakollaasi


Kävimme äidin kanssa torstaina hygieniapassitestissä - hän siksi, että todennäköisesti tarvitsee sitä tulevissa töissään ja minä siksi, että voin hakea laajemmin eri töihin - ja isäni vei meidät molemmat sinne. Matkaa porukoilta Paviljongille on about 15 minuuttia ja isäni nappasi koiran mukaan, kun ei uskaltanut jättää sitä yksin. -___-'

Äiti ja minä tolkutamme iskälle, että jos äiti pääsee töihin niin koira joutuu olemaan tunteja yksin. Olisi korkea aika opettaa piski siis olemaan edes puoli tuntia yksinään. Isä kai pelkää, että Pöysti syö taas tapetit, sillä viimeksi kun veljeni haki minut kylään ja vanhempani olivat Virossa oli koira ottanut ja syönyt protestiksi tapettia eteisen peilipöydän vierestä. Pöysti kyllä protestoi silloin muutoinkin yrittämällä jyrsiä olohuoneen pöytää ja veljeni joutuu levittämään etikkaa ympäri huushollia, jotta saatoimme rauhassa katsoa elokuvaa.

Pöysti on kyllä kiltti piski ja olen varma, että se oppisi hyville tavoille nopeasti :)
Olen jo pitkään aikonut tehdä koirasta kuvakollaasin ja torstaisen isäni koomisen käyttäytymisen jäljiltä päätän tehdä sen nyt.

Tulin uuteen perheeseeni paikassa, jota ihmiset kutsuvat mökiksi. Luulin ensin, että saan asua keskellä metsää, mutta minut vietiin juhannuksen jälkeen kaupunkiin, missä kokonaisen metsän sijaan minulla on laaja takapiha reviirinä.
Tykkäsin nukkua kengässä silloin, kun vielä mahduin kenkään, mutta sitten tykkäsin vain syödä kenkiä. Nyt en tee kumpaakaan, vaikka omistajani pelkää minun syövän kenkiä.
Olen tässä leikkikaverini (eli kirjoittajan poikaystävän) sylissä. Olemme riehuneet yhdessä vauvasta asti, ja vaikka hän onkin koirille allerginen saan antaa hänelle pusuja. Sitten miehen naama punoittaa hassusti.
Tykkäsin kölliä mökin rappusilla ja sain olla vapaana, kunnes kasvoin ja minut laitettiin vaijeriin >: (
Nyt olen jo 10 kk vanha suomenpystykorva ja näytän kuulemma ketulta.

Tykkään vieläkin olla sylissä...
... koska pääsen nuoleskelemaan kiikun kahvassa olevaa naulankohtaa.

Nomnom, metallia.
Kun minua alkaa väsyttää...
... nukun lattialla,
sohvalla (huvittavassa asennossa),
tai tuolissa.
Uutena vuotena ammuttiin raketteja ja pelkäsin kamalasti, joten aikani häntä koipien välissä kyyhötettyäni hyppäsin papan syliin hakemaan turvaa. Pappa was very happy. <3
Kun pappa ei jaksanut pitää minua enää sylissä hyppäsin mamman syliin turvaan.

Normaalisti olen virkeä pikkuotus ja kökötän pallin päällä katsomassa ikkunasta ulos. Jos nään siellä lintuja haluan takapihalle niitä haukkumaan.
Haukun myös kaikki ohikulkijat ja varsinkin jos vieraita tulee kylään huudan kuin syötävä ja tahdon samantien sisälle.
Kun minua tervehditään haluan, että rapsutatte minua perskarvoista. Teen näin aina tutuille ja tuntemattomille, jotka tulevat kotiini.
Sen jälkeen sanon JOUR ROUR ROUR ja minua saa rapsuttaa muualtakin. Mutta perse ensin, kiitos.

Eräänä päivänä rapsuttajani (eli tämän blogin kirjoittaja) tuli kylään mukanaan kummallinen musta vekotin, jolla hän osoitteli minua. Kiipesin katsomaan onko se jotain syötävää.
Kun ymmärsin, että se onkin kamera, otin parhaan poseeraukseni ja hymyilin kameralle oikein leveästi.
Yleensä Pöysti ei malta pysyä paikallaan, siksi paljon suttuisia kuvia. Vanhimmat kuvat on otettu kännykällä ja sen huomannee laadustakin, uudemmat uudella kameralla. Minulla on piskistä pari videotakin, mutta jos saan joskus oikeasti hyvälaatuisen videon (etenkin siitä JOUR ROUR ROUR-äänestä, mitä Pöysti pitää tervehtiessään) niin laitan sen tänne tai Youtubeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti