torstai 27. helmikuuta 2014

Toiveita ja toivelista

Pari viime viikkoa on hujahtanut ohi nopeasti, enkä ole tehnyt oikein mitään erikoista. Työkkäristä tuli toissaviikolla lappu, että haepas töihin poliisiasemalle. No, reippaana tyttönä soitin ensin pariin väärään numeroon ennen kuin tavoitin oikean henkilön kiinni ja sovimme haastattelusta. Maanantaina sitten kauhealla paniikilla juoksin jäistä tietä pitkin haastatteluun ja kauhukseni huomasin sillalla, että kello näyttää 9.26, kun haastattelu on 9.30. Lopulta olin perillä 9.29, hikisenä ja naama punaisena, mutta ainakin tyylikkäästi ajoissa!
Ei sillä niin väliä, kun en työpaikkaa saanut, mutta en ole ikinä ollut noin vähällä myöhästyä mistään tärkeästä. Olen saattanut olla tyylikkäästi myöhässä ammattikorkeakouluaikoina, mutta en koskaan töissä tai lukiossa ollessani, jolloin oikealla ajoituksella olikin väliä. Hyvä, ettei tullut ensimmäinen kerta tässä, vaikka ei kai sillä tosiaan niin väliä lopputuloksen kannalta ollut muutenkaan.


Kyllästyin haalistuneen väriseen punertavaan tukkaan, jonka siis piti olla violetti, mutta joka on ollut punainen varmaan jo viikkotolkulla, joten päätin shokkivärjätä vähän eloa päähän, kun kevätkin näyttää saapuneen etuajassa.
Ostin Directionsin Plum-, Violet- ja myöhemmin myös Cerise-sävyä. Testailin vähän alushaituviin, että mikä näyttää parhaimmalta ja tulin siihen lopputulokseen, että vedän ainakin alhaalta luumulla (vasemmalla puolella) ja ehkä loput läpikuultavat Violet-sävyt sotken sekaisin Cerisen kanssa, joka on siis aika lailla liilaan taittava tumma pinkki. Sekin on herttaisen värinen, joten todennäköisesti vedän tukastani kolmesävyisen, jonka lisäksi minulla on mustat hiukset korvalliselle saakka (+ juurikasvu). Toivottavasti ei näytä kamalalta maanantaina, kun painelen serkun luo Tampereelle vajaaksi viikoksi höntsäilemään. Ensi viikolla (tai sen jälkeläisellä viikolla riippuen saadaanko netti toimimaan serkun luona molemmille) siis tulossa asukuvia ja tukkakuvia, vaikka lopputulos ei olisikaan aivan esittelykelpoinen hiuksien osalta.




Sitten sitten... Bloggaajat ilmeisesti tekevät Wishlistejä/toivelistauksia blogeihinsa, joten minäkin ajattelin tehdä sellaisen. Minullahan on tuollainen Restylen mekko pinkkinä, kun ihanasta kohtalon oikusta johtuen löysin sen omassa koossani tori.fi:stä syksyllä, mutta yritäpä löytää tuota sinisenä netistä niin saat käyttää siihen tunteja ja silti se on turha toivo. Niinpä otin yhteyttä paikalliseen ompelijaan, johon törmäsin Innostimen kautta töissä ollessa ja jo silloin kyselin yhden kellohameeni korjausompelusta. Kerroin alustavasti toiveeni sähköpostilla niin korjausompelusta kuin mekostakin ja sain hinta-arvionkin mekkoa koskien. Ajattelin, että Tampereen reissun jälkeen voisi käydä paikan päällä ideoimassa ja alkaa toteuttamaan mekkoa, mutta en vielä tiedä haluanko tyllit mukaan vai en, mutta vuorituksen ainakin - sekin tosin riippuu päällyskankaasta. Hihat ainakin haluan alkuperäisestä esikuvasta poiketen ja ne ovatkin suurin syy miksi en tilaa mekkoa esim. Olivia Rougelta (siellä on vähän samantyylinen puuvillainen, mutta väri ei ole kyllä ihan yhtä kaunis sininen), koska sitä ei ikinä tiedä mahtuuko kädet hihansuista läpi ja jos materiaali ei jousta, niin ei paljon naurata, kun verenkierto katkeaa käsivarsista jos niitä vähänkin liikuttaa. Sitä paitsi Olivia Rougella on vyötärölinja hyvin ylhäällä, vaikka sitä voi ilmeisesti kyllä muuttaa, mutta muuten mekkojen mitat eivät sovi vartalolleni, joten samapa tuo jos tuen paikallista yrittäjää :)

Sitten olen myös kuolannut Restylen mustaa pinup-paitaa hihoilla. Meinasin että tämänkin tyylisen voisi joskus teettää ompelijalla, kunhan rahatilanne antaa periksi, mutta sitä voi nykyään tilata ihan Restylen verkkokaupasta. Yksi asia tämänkin kanssa vaan epäilyttää, eli juurikin hartiat ja hihan suut. Sen lisäksi Restylella on epämääräisiä mittoja joissain paidoissa ja mekoissa varsinkin vyötärön osalta. Ehkä tilaan sen joskus myöhemmin ja jos on korjattavaa niin korjautan.

Aiemmin puhuin Olivia Rougesta niin sieltä voisin kyllä ostaa yhden kellohameen lisää, mustan valkoisilla palloilla varustetun polkadot-hameen. Putiikki sijaitsee Tampereella niin voisi käydä kurkkaamassa miltä paikka näyttää.

Viimeisimpänä wishlistillä on punainen vyötärövyö. Minulla on valkoinen samanlainen ja muutamakin musta, mutta punainen toisi sitä kunnon pinup/fiftarimeininkiä ja ennen kaikkea väriä mustiin mekkoihin.

Toisekseen haluaisin myös punaiset korkkarit, mutta ne eivät ole vielä tämän ajan murhe ja eräässä blogissa oli maailman nerokkain idea viedä popot suutarille ja teetättää niihin remmit, etteivät avokkaat lipsu jalasta, joten voisin vain viedä Lola Ramonani sinne joskus keväällä, eikä minun tarvitsisi enää venkslata kantapää- ja päkiälappujen kanssa. Mutta kun ne eivät ole kokonaan punaiset ja punaiset olisivat niin söpöt...

Sitten kun jostain saisi rahaa kaiken tämän ostamiseen :D
Mekon teettäminen ompelijalla maksaa, joten en voi ostaa tiliä tyhjäksi Tampereella, mutta ehkä sitä sitten kesään asti malttaisi olla tuhlaamatta. (Paitsi että unohdin toivelistasta yhden neuleen, jonka haluan käydä maaliskuun puolella Wannabelta, joten sen kyllä ostan.) Vielä parempi olisi jos malttaisi kesänkin olla tuhlaamatta, mutta jospa sitä myisi vanhoja vaatteita pois niin saattaisi ehkä saada rahaa sen sijaan, että sitä vain kuluisi.

Onko kellään kokemuksia huuto.netissä tai tori.fi:ssä myynnistä? Mietin että onko helppoa ja luotettavaa ja ostaako kukaan (hyväkuntoisia gootti/rock-)vaatteita sieltä?

perjantai 14. helmikuuta 2014

Teemonsterin päiväkirja vol. 4


Eli ne teet, joita en olekaan vielä esitellyt. Joulun alla hurahdin ja ostin Clipperin teetä Sokokselta ja Lifesta. Nuo kaikki ovat siis pussiteetä, mutta lakritsitee on ihan luomua ja jostain syystä varsin epämääräisen makuista ja vielä epämääräisen hajuisempaa - tulee mieleen ihan heinä.

Koska minulla on joskus vaikeuksia nukahtaa (tai oikeastaan aika usein) ja ukkokin kuppaa koneella, lipittelen välillä tuota Snore & Peace -kamomillateetä, jossa on kamomillaa, laventelia ja kaikkea muuta herkkua. After Dinner Mint on ihan minttuteetä, eikä näissä kummassakaan ole siis oikeaa teetä, joten kelpaavat hyvin iltalipittelyyn kofeiinittomuutensa ansiosta.

Sitten jouluna sain Talven Taika ja Winterfeuer -teet joululahjaksi mieheni perheeltä, jotka tietävät minun hurahtaneen totaalisesti teehen. En muistaakseni koskaan kuvannut niitä, joten tässä nyt sitten on nekin. Talven Taika on vihreän ja valkoisen teen sekoitus, jossa on kirsikkaöljyä, joka ei maistu.

Saksalainen tee on suosikkini mustasta teestä, koska siinä on oikeasti isoja appelsiininpaloja, suklaahippusia ja kanelia, jotka maistuvat eikä pelkästään keinotekoisia makeutusaineita. En osaa saksaa, mutta eiköhän niitäkin löydy. Toisekseen pussissa on maailman paras kiinnitys, jota kaikki irtoteenjuojat osaisivat varmasti arvostaa. Minua ainakin kyrpii, kun irtoteet jäävät aina repsottamaan enemmän tai vähemmän auki, mutta tuossa on sellainen kiinnityshärpäke mitä on leipäpusseissa ja se pitää pussin tiiviisti kiinni. Maailman paras keksintö!

Viimeisimpänä ostin Lidlistä tuota Magic Moments -teetä, koska se tuoksui yksinkertaisesti ihanalle. Siinäkään ei ole kofeiinia, koska se on rooibospohjaista niin lipittelen sitä aina illat läpeensä ihan onnessani, koska se on uskomattoman hyvän makuista. Ostan vielä toisen purnukan, kunhan tämä loppuu.

Tästä tuli nyt vähän tekstipötkö, mutta kellekään ei varmaankaan jäänyt epäselväksi ettenkö tosiaan pitäisi teestä, mikä on sinänsä outoa, koska inhosin sitä teini-ikäiseksi saakka. En edelleenkään tykkää perus mustasta maustamattomasta teestä, mutta kaikki maustetut teet kyllä kelpaavat ja vihreät teet.

Minulta ei satele sydämiä, eikä vaaleanpunaista härpäkettä, mutta hyvää ystävänpäivää joka tapauksessa!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Yksi vuosi ja 19 päivää

Kuinka moni unohtaa oman bloginsa synttärit? No, minä.
Luulin ihan todella, että aloitin pitämään blogia joskus helmikuussa, mutta ilmeisesti se oli tammikuun 15. päivä päätellen ekan postauksen ajankohdasta. Joku varmaan miettii mistä nimihirviö tulee, mutta tosiaan minulla oli ylläni vaaleanpunainen haalarini, kun sitä nimeä keksin ja koska tykkään kokkaamisesta ja paskottelen aina itseni (esiliina olisi hieno keksintö) niin siitä tahrat siihen perään.

Joka tapauksessa olin ajatellut julkaista blogin syntymäpäivänä itsestäni kuvan blogin nimen pahamaineisessa vaaleanpunaisessa pörröhaalarissa. Joten... tässä tulee.
Nämä "vauvahaalarit" herättävät yleensä ihmisissä tasan kahta mielipidettä: joko niitä vihaa tai sitten niitä rakastaa. Ei kai ole vaikeaa arvata kumpaan ryhmään kuulun :D
Tämä on maailman paras asu talvella, lämmin ja pehmeä. Vaikka se perkele jo kertaalleen tuhosikin muut pyykit, mutta enää ei ole sitä vaaraa, kun pompuloissa ei ole enää karvaa mitä irrota. Joka tapauksessa pidän kovasti haalaristani talvisin, koska tykkään söpistellä vaaleanpunaisessa fleecessä, vaaleanpunaisissa karvatohveleissa ja/tai sukissa. Koko komeuden kruunaavat haalarin hupussa olevat söpöt korvat, mutta jotta asua voisi sanoa täydelliseksi, niiden pitäisi olla pupunkorvat.
Yleensä poikaystävät vihaavat näitä haalareita, mutta minun kai pitäisi olla iloinen, koska oman poikaystäväni mielestä haalari on herttainen. Eikä häntä haittaa yhtään, että 24-vuotias nainen pukeutuu potkupukuun.

Perjantaina pikkuveljeni tuli kylään tyttöystävänsä kanssa ja sain satunnaisesti heiltä lahjan. Synttärit oli ja meni, joulu oli ja meni, ystävänpäivään on vielä aikaa, joten pikkuveljeni tituuleerasi päivän "Lahjo Maawoa -päiväksi", eli siis ensi vuonna 31.1 odotan saavani jumalattoman lahjavuoren.
Tässä oli hyvä alku uudelle juhlapyhälle.

Minulla on ollut vähän huonoa tuuria hopeakorvisten kanssa. Minulla oli yhdet ihan yksinkertaiset hopeiset korvakorut, mutta toinen niistä katosi mystisesti. Minulla oli poikaystävältä saadut roikkuvat hopeiset korvakorut, mutta suihkussa toinen niistä irtosi ja katosi viemärin syövereihin. Seuraavat korut ovat pysyneet tallessa, vaikka rasia onkin joskus kadoksissa.

Lauantaina käytiin viihteellä. Piti mennä Rocksiin, mutta Sir Elwoodin Hiljaiset värit oli siellä ja hinta oli hurjat 15 euroa niin sitä suunnattiin Taminoon. Poikaystävä ei approvannut musiikkia, koska hän pitää hevimmästä musiikista, mutta kaikilla muilla oli hauskaa ja tuskin ilta oli ihan pilalla ukoltakaan, vaikkei rokkia kuunneltukaan. 
Jorasin pinkissä kellomekossani tanssilattialla ja joku täysin random mies kehaisi mekkoani. Toinen kaatoi oluet syliini. Kolmas kertoi baaritiskillä, että hänen äitinsä oli opettajani ala-asteella.
Small world.