maanantai 30. kesäkuuta 2014

Tiramisukakku

Viikonloppuna poikaystävälläni oli syntymäpäivät ja kaikesta mansikkakakun haikailusta huolimatta päätin tehdä tiramisukakkua, koska tiramisu on vaan niin nomnomnom.

Muille tiramisuja rakastaville lätkäisen ohjeen tänne, niin onpahan omalla itselläkin muistutuksena, kun tekee mieli tehdä kakkua toiste.

Pohja:
5 munaa
2,5 dl sokeria
2,3 dl vehnäjauhoja
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kostutus:
2,5-3 dl vahvaa kahvia (tai 2 dl espressoa)
4 rkl mantelilikööriä (Disaronno)
3 rkl sokeria

Täyte 1:
2 dl kuohukermaa
250 g mascarponejuustoa
1 muna
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rkl mantelilikööriä (Disaronno)

Täyte 2:
2 dl kuohukermaa
250 g mascarponejuustoa
4 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 rkl cappuccinojauhetta
1 rkl mantelilikööriä

Tee pohja:
Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen. Varaa pyöreä irtopohjakakkuvuoka, jonka pohjalle laita leivinpaperi.
Sekoita pohjaan tulevat kuivat aineet keskenään.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Mitä pitempään vatkaat, sitä kuohkeampaa tulee. Tässä voi käyttää joko jääkaappikylmiä tai huoneenlämpöisiä munia, ja useimmat leipojat tykkäävät huoneenlämpöisestä, koska ne vaahtoavat paremmin, mutta minä tein jääkaappikylmistä munista ja hyvin vaahtosivat 20-30 min vatkauksen jälkeen.
Lisää kuivat aineet siivilän läpi vähitellen munasokeriseokseen ja kääntele sekaan kaapimella, kunnes taikina on tasaista. Paista pohjaa uunissa 175 asteessa n. 40 minuuttia. (Minulla oli ongelmia tarkistaa kakun kypsyys, koska kotona ei ollut tikkuja, mutta kannattaa siinä 35 minuutin kohdalla tökkäistä tikulla ja jos kakku ei tartu siihen, on se kypsä.)

Vinkki: Kakkupohjan voi tehdä myös vehnäjauhoilla ja perunajauhoilla. Gluteenittoman pohjan saat käyttämällä pelkästään perunajauhoja, joita tarvitset vähemmän kuin vehnäjauhoja kokonaisuudessaan. Myös maissijauhot käyvät tähän tarkoitukseen.
Kakku on tehty 23 cm irtopohjavuokaan; jos käytät pienempää vuokaa tai haluat pienemmän annoksen, voit suhteessa pienentää ainesosien määrää. Hyvänä ohjeistuksena kakkupohjaan on laittaa jauhoja, munaa ja sokeria kaikkea saman verran ja sitten vähentää jauhoista sen verran, kun laitat kaakaojauhetta.

Kun kakkupohja on vähän jäähtynyt, irrota se vuoasta ja kumoa. Jäähtyneenä leikkaa kakkupohja kolmeen kerrokseen, joista paksuin kannattaa lätkäistä pohjalle, jos et osaa leikata tasapaksuja kerroksia.
Keitä vahvaa kahvia tai espressoa kakun kostutusta varten ja lisää siihen sokeria. Kun kahvi on jäähtynyt haileaksi sekoita siihen mantelilikööriä oman maun mukaan. Minulle neljä ruokarusikallista oli riittävästi, että maistui, mutta ei pelkästään alkoholille.

Tee täytteet:
Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla. Laita jääkaappiin odottamaan.
Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi, lisää mascarpone ja mausteet. Kääntele kermavaahto kaapimella joukkoon.
Munattomassa versiossa vatkaa mascarpone pehmeäksi, lisää sokeri, likööri ja cappuccinojauhe. Kääntele kermavaahto kaapimella joukkoon.

Vinkki: Jos haluat, voit käyttää täytteeseen munaa, mutta siitä saa helposti myös munattoman vain yksinkertaisesti jättämällä sen pois. Minun kakkuni välikerroksessa oli ensimmäisellä tavalla munallinen versio ja päällä oli tuo jälkimmäinen täyte ilman munaa, mutta cappuccinojauheen kanssa. Väliin laitettavaan täytteeseen ei cappuccinojauhetta tarvinnut, koska kostutus on vahvaa kahvia, mutta pintaan laitoin cappuccinojauhetta, että siihen tulee vähän enemmän aromaattisuutta. 
Tarvitset siis joka tapauksessa kaksi täytettä tai kaksinkertaisen määrän jompaa kumpaa täytettä, että riittää koko kakulle. Minulla on koko toinen annos kakun päällä lukuun ottamatta sitä osaa, jonka nuoleskelin muovipussista epäonnistuneen pursotuksen tuloksena.

Täytä kakku:
Kostuta kerrokset reippaasti; kakku saa ja sen pitääkin olla kostea. Laita jompaa kumpaa täytettä väliin, nosta toinen kerros päälle ja toista. Viimeisen kerroksen päälle koristeeksi voit halutessasi/osatessasi pursottaa pieniä söpöjä tiiviitä kekoja niin kuin oikeaoppiseen tiramisuun. Jos epäonnistut/et osaa, niin voit vain tehdä paksun kerroksen täytettä pintaan ja peittää pienet kauneusvirheet kaakaolla.
Vähän ennen tarjoilua siivilöi pintaan tummaa kaakaojauhetta. Nauti kahvin, teen tai jälkiruokaviinin kanssa, tai vaikka sen ylimääräisen jäljelle jääneen manteliliköörin kera.


Tiramisukakku maistuu kaikille kahvin ja suklaan ystäville ja hienovaraisen manteliliköörin maun myötä on myös aikuisempaan makuun. Meillä kakusta tykkäsivät kaikki muut paitsi äiti, joka ei siedä mitään alkoholia edes rommilakkakakun muodossa. Kaikki muut ottivat kakkua lisää ja minä jo pelkäsin, ettei sitä riitä kaikille, vaikka tästä tulee arviolta 12-14 ihmisen annos, riippuen siitä millaisia kakkumonstereita siellä ruudun toisella puolella lymyää.

Lapsille sopivan kakusta saa käyttämällä kaupan teennäisiä mantelinmakuisia litkuja, ja jos kaapista ei sitä mantelilikööriä tähän hätään löydy, tai jos joku ei tykkää siitä, niin täytteeseen voi käyttää myös marsalaviiniä tai amarettoa. Jotkut hurjat käyttävät myös kahvilikööriä, jota on kaupan tiramisussa, mutta minusta italialainen Disaronno-mantelilikööri sopi tähän parhaiten, koska kyseessä on italialainen jälkiruoka.
Jos tahdot ihan täysin oikeaoppisen tiramisun, niin sitten kakkupohjankin voi korvata savoiardikekseillä tai lady fingerseillä, joita sitten uitetaan kostutuksessa ja pinotaan, mutta minä halusin että kakkuni näyttää kakulta ja tuntuu kakulta, joten tein suklaisen kakkupohjan. Tuntuu enemmän itsetehdyltä kun pääsee leipomaan ja nuolemaan taikinakupin.

Kaunis teerasiakin sai kehuja. Ostettu tässä postauksessa Saimatalon kaupasta.
Nyt ei ihan heti tee mieli syödä tiramisua, tuli muuten sen verran syötyä kakkua. Toivottavasti ei ole tullut paisuttua pullataikinan lailla, jospa se Vivien of Hollowayn tilaus saapuisi pian. Uutta mekkoa ja parempia säitä odotellessa voikin kutjottaa taas rauhassa varsinkin, kun jääkaapissa vastaan katsoo vain valo ja sää on niin kurja, ettei tee mieli mennä edes kauppaan.

Tällä viikolla kaupungissa on tivoli, jonne haluaisin päästä uudessa mekossa käymään, mutta ulkona sataa vettä ja myrskyää. Ilmeisesti lämpimämpiä säitä on kuitenkin luvassa, joten toivotaan, että kesä tulisi takaisin ja pääsisi jälleen uimaan uudessa uikkarissa ja nauttimaan lämmöstä.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Sailorimeininkiä kasuaalisti

Tänään vuorossa on sailoriaiheista pukeutumista, tikkuja sormissa, pilalle menneitä kuvia ja vasta toisella yrityksellä onnistuneet kuvat.

Ensimmäisten kuvien sato oli muuten hyvä, mutta joka ikinen kuva oli rakeisempi kuin kännykän vga-kameralla otetut kuvat. Syynä oli ilmeisesti manuaaliasetukset, jotka olivat jotenkin mystisesti menneet päälle. Minä siis yleensä vedän suosiolla automaattiasetuksilla, koska kuvaajillani harvemmin on ymmärrystä asetuksista, enkä voi itsekään väittää että tietäisin asiasta riittävästi asiasta parantaakseni kuvanlaatua. Siksi kamerani päättää joskus olla taiteellinen ja ylikontrastoida tai ylivalottaa kuvia, mutta tähän asti se on palvellut minua hyvin.
Onneksi poikaystäväni oli armelias ja suostui lähtemään uusintakierrokselle ja tällä kertaa paistoi aurinko ja kuvatkin onnistuivat. Vastineeksi minä katsoin hänen kanssaan Devin Townsendin Retinal Circus -blue-rayn, joka osoittautui aivan mahtavaksi. Jos erikoinen ja monipuolinen musiikkiartisti kiinnostaa, siitä vaan googlaamaan muutamia biisejä. Löytyy niin trollibiisejä, heviä kuin hempeitä balladejakin. Ja tietenkin Ziltoid!

Olin jo helmikuulta asti kytännyt tuota neuletta, mutta aina sen saapuminen Wannabelle vain viivästyi ja viivästyi. Kun tiistaina näin, että sitä on saapunut kauppaan, ryntäsin keskiviikkona heti kaupungille sillä verukkeella, että pitää ostaa poikaystävälle synttärilahja. No, ostin minä synttärilahjankin siinä samalla, mutta oikeastihan materiaaliprinsessana menin tuota neuletta hakemaan niin ei tarvitse repiä takapuolta, kun ei ole mitään mitä käyttää hameiden kanssa. Paitsi se yksi toinen navyraidallinen paita, mutta ei sitäkään aina viitsi käyttää ja enimmäkseen se lojuu pesukopassa, koska pesen liian harvoin pyykkiä.

Hame Olivia Rouge, neule Hell Bunny, sukat Kappahl, kengät Guess.
Kuvissa oleva otsikko on paristakin eri syystä navy is the new black, koska olen mieltynyt kovasti laivastonsiniseen viime aikoina. Tilasin Vivien of Hollowaylta laivastonsinisen mekon ja ihan yksivärisenä, vaikka halusin pilkullisen, mutta kun juuri minun kokoni ehti loppua. Olisin halunnut ostaa vaikka mitä muutakin, mutta rahaa pitäisi säästää, eikä kuluttaa. Hammaslääkärissä pitäisi käydä ja parturiin pitäisi varata aika, koska juurikasvuni näyttää hirveältä ja tukassani on vihreää violetin, sinisen ja liilan seassa. Ah, shokkivärien ihanat puolet.

Jos mekkoni saapuu ensi viikolla, on luvassa lisää laivastonsinistä unelmaa. Viikonloppuna ennen sitä muistan kasvattaa vatsamakkaroita syömällä koko viikonlopun poikaystävän synttäritiramisukakkua, että en sitten varmasti ensi viikolla mahdu ahtautumaan mekkoon. No, ainahan on litistävät alushousut, ja vielä kilo pitäisi karistaa, niin ei pieni pöhötyskään sitten haittaa. :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Myöhäinen juhannuspostaus

Vähän niin kuin viime vuonna Olavinpäivillä.
Eli kuinka vietät juhannusta tyylikkäästi sukulaisten kanssa juoden heidän viinansa ja syöden heidän ruokansa. Ja kuinka naurat hillittömästi, kun 86-vuotiaalle mummollesi kipataan koko ajan lisää viiniä ja kolme vuotta vanhaa Sangriaa, ja kuinka mummo tuijottaa silmät suurina, kun sedistä toisiksi nuorin päättää soittaa Pohjolan pidot. Tänäkin vuonna.

Grilliherkkuja oli kaikenlaista sorttia, veli näytti vanhusten mielestä Tuure Kilpeläiseltä hattuineen ja laseineen.
Sangrian parasta ennen 2011, valkoviini olikin siman makuista makeaa kuohuviiniä. Viinissä ei ollut muuta vikaa kuin että se loppui liian aikaisin, mutta enpäs minä maksanut siitäkään latin latia.
Tulipa syötyä jos jotakin herkkua paitsi maissia, mutta niitäkin olisi ollut. Juomistakin oli oluesta viiniin asti ja Tapio-viinaan, jota eräs nauski olevinaan piilossa. En olisi kuvitellut mummon kippaavan alkoholia niin hyvällä mielellä, mutta jopas oli hauskaa.


Hauskuus loppui siinä vaiheessa, kun yhdeksän maissa vaihdettiin pikkuveljen kanssa oman ikäiseen seuraan. Olisi pitänyt jatkaa vanhusten kanssa myöhään yöhön ja repeillä heidän koomisille jutuilleen, mutta sen sijaan painelimme joskus kymmenen tuntumassa katsomaan kokkoa. Oli niin vilpoisa sää, ettei siellä ollut juuri porukkaa ja kun meinasimme mennä Rocksiin jatkamaan iltaa, oli sisäänpääsy bändin takia 10€. Portsari jo panikoi nähdessään viiden hengen ryhmän kääntyvän taaksepäin ja yritti päästää meidät kolmellakympillä, mutta yhdellä meistä oli aikainen ylösnousu, minulla 16€ tilillä, niin mentiin sitten kotiin nukkumaan. Turha reissu kaupungilla, mutta eipä tuo haitannut mennä nukkumaan jo puoli kahdeltatoista, kun ensimmäiset alkoholit oli korkattu jo kolmelta päivällä.

Nyt sitä voi kaiken viime viikon mässäilyn jälkeen kutjottaakin taas pari viikkoa, jospa se tavoitepaino pian häämöttäisi horisontissa.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Maisemaristeilyllä

Viikko sitten otettujen kuvien linjalla jatketaan. Aurinkoa ja hyvää mieltä kylmään ja sateiseen säähän kuvien välityksellä.
Kellomekoissa olimme liikenteessä viikko sittenkin. Kävimme varmaan joka päivä kaupungilla, mutta torstaina oli ajatuksena mennä maisemaristeilylle. Myöhästyimme parilla minuutilla aiemmasta risteilystä, joten jouduimme odottelemaan tunnin verran uutta risteilyä. Se oli hyvää aikaa asukuvien napsimiseen.
Kyydissä ei ollut ketään muita kuin me ja muutama venäläisjoukko. Selostus oli suomeksi, kökköenglanniksi ja venäjäksi. Englanninkielisellä selostajalla oli vaikeuksia lausuja bullets ja sunk, ja se aiheutti meissä tahatonta hörähtelyä.
Olin ihan paska jäykkänä, koska kansi oli kaareva ja kaide matala.
Paawon tukka otti kyytiä.
Tällaisella paatilla kävimme ajelulla.
Risteilyllä oli ihan mukavaa, voisi joskus mennä pidemmälle tai ainakin eri reittiä ajavalle. Tämä ajeli jostain Laitaatsillan kautta kiekan, ja Paawokin sai tietää mikä on norppa venäjäksi :D Minä hyödynsin kyseistä sanastoa pari vuotta sitten opiskellessa, mutta Venäjältä kotoisin oleva opettaja ei silti ymmärtänyt mikä on нерпа. Joskus unohdan, ettei Länsi-Suomessa ole norppia, lörtsyjä, kalakukkoja, kunnon ruisleipää, eikä jouluna välttämättä tarjota karjalanpaistia vaan pelkästään kinkkua.

Saa nähdä milloin seuraavan kerran Paawon kanssa nähdään, koska hänellä on töitä ja minäkin olen lätkinyt työhakemuksia menemään, että jos jonnekin pääsisi. Juhannus on huomenna, joten tekemisestä riippuen varmaan jonkinlaisen postauksen kyhäilen. Jos ei muuta, niin jyystän koko viikonlopun Alice: Madness Returnsia. Asensin pelin viimein uudestaan ja tallennuksetkin sain säilytettyä, joten olen pelaillut sitä nyt pari päivää ahkerasti. Sisäinen gamer girlini herää horroksesta, ja kävin pelaamaan League of Legendsiäkin taas, vaikka olin jo pahasti kyrpiinnyttyäni kuukauden pelaamatta. Siihen se tauko taisi tällä erää sitten jäädä.
(Edit 2016: Tämän jälkeen pidin 2kk tauon ja sitten parin pelin jälkeen lopetin kokonaan.)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kellomekoissa kaupungilla

Nyt kun ulkona on hurjat viisi astetta lämmintä, pilvistä, vettä sataa ja aurinko pilkistää välillä pilvenreunalta, on oikein mukava katsella viime viikolla Paawon kanssa otettuja kuvia ja toivoa, että tulisi taas lämmintä. Totta puhuen näiden kuvien oton aikaan ei ollut kuin juuri ja juuri 20 astetta lämmintä, mutta on sekin parempi kuin viisi.
Lipalla oli liiankin kesy sorsa, joka söi kädestä. Yläpäästä sisään ja samaan aikaan toisesta ulos.
Nämä kuvat on otettu samana päivänä (viime viikon keskiviikkona) kuin edellisen postauksen kuvat; kaupungille minä puin vähän kevyemmin ja oikeasti Paawo lähti liikenteeseen gingham-hameessaan, mutta hairahtui ostamaan Wannabelta mekon. Aina jompikumpi hairahtaa tai molemmat hairahtuvat. No, tuetaan paikallista yrittäjää ja ollaan fabulous!
Sorsat olivat tosiaan kesyllä päällä. Lipalla yritti hypätä viereisessä pöydässä istuvan miehen syliin jäätelön perässä ja minä vain toivoin, ettei se tule paskomaan kengille tai tylleille. Paawo silitti sorsaa ja totesin, että nyt kun lintuinfluenssahysteria olisi päällä niin jopas olisi paniikki.

Otimme kuvia muutamassakin eri paikassa, mutta pidän eniten satamassa otetuista kuvista. Omat kuvani näyttävät enemmän tai vähemmän surkealta, mutta Paawon sininen mekko sopii taustan kanssa kuin nakutettu! Ihan ketuttaa, ettei sama mekko näyttänyt itseni päällä nätiltä, vaikka toisaalta haluan säästää Vivien of Hollowayn mekkoon.
Kun olimme lähdössä jatkamaan matkaa, eräs turisti tuli kysymään saisiko hän ottaa meistä kuvan ja kehui vintagetyylistä pukeutumistamme. Valjastimme kyseisen venäläisherrasmiehen ottamaan meistä kuvan myös omalla kamerallamme. On siitä hyötyä, että Paawo opiskelee venäjää yliopistossa, vaikka miekkonen puhui ihme kyllä sujuvaa englantiakin. Ei pidä katsoa koiraa karvoihin, eikä ihmisiä kansallisuuteen, vaikka venäläiset eivät yleensä puhu hyvää englantia ja ranskalaiset eivät halua puhua englantia, vaikka osaisivatkin.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Pretty in polkadot & gingham

Tässä lisää Paawon kanssa otettuja kuvia. Nyt serkkutyttö on jo matkalla kotiin ja minä pohdin mitähän hittoa sitä sitten seuraavan viikon oikein tekisin. Kaikista tällä viikolla syödyistä herkuista (karkit, juustokakku, pizza, jäätelö, alkoholijuomat, toinen jäätelö, suklaapatukka) huolimatta olen jatkanut laihtumistani ja olen kohta tavoitepainossa. Mahduin jopa tuohon punaiseen Momo-mekkooni! Minä jo harkitsin myyväni sen, kun otti niin pahasti alleista kiinni. Tissit se litistää vieläkin, mutta niin kauan kuin voin hengittää, kaikki hyvin!
Tykkäsin näistä kuvista niin paljon monestakin eri syystä, että tässä onkin oikein iso läjä niitä. En ole ylikontrastoinut niitä, kamerallani on vain omat taiteelliset näkemyksensä auringossa otetuista kuvista, mutta minä pidän niistä. Toisekseen pidän tuosta mekosta, koska se mahtuu taas päälle ja näyttää kivalta sinistä taustaa vasten, mutta kaikista eniten pidän hiuksistani - ihan vain siksi, että sain niistä vahingossa kivan näköiset. Yritin kihartaa niitä, mutta feilasin ja sitten harjasin ne suutuspäissäni ja huomasin, että kappas kuppas, kun näyttääkin kivalta. Puoli tuntia jälkeenpäin, kun ne olivat yhä tuollaisilla laineilla, löträsin ne kauttaaltaan hiuslakalla ja olin happy. Tyllihamekin näyttää niin tuuhealta, ettei uskoisi tuon olevan se lättänämpi yksilö.

Aion käyttää vastaisuudessa tätä Hell Bunnyn Momo-mekkoa paljon enemmän, mutta ehkä ennen sitä vien mekon ompelijalle, että laskee vähän tuota liian ylös kurottavaa kaula-aukkoa niin, että dekoltee pääsee paremmin oikeuksiinsa (=palamaan, kun kesästä puhumaan). Samalla joutaa poistaa mekossa olevat lenkit, koska en sitä tämän mukana tullutta kangasvyötä käytä kuitenkaan, koska vyötärö on mekossa oikeasti kainaloiden kohdalla.
(Edit 2016: En vienyt ompelijalle ja harkitsen yhä myymistä.)

Kuvissa olevat Lola Ramonatkin kaipaavat hienosäätöä. Ajattelin viedä ne suutarille, että tekisi niihin jotkin remmit, että ne kestäisivät jalassa paremmin niin, ettei minun tarvitse pelätä horjahtavani laiturilta alas tai kävellä kuin olisi rautakanki takalistossa.
(Edit 2016: En vienyt näitäkään, kantapäissä on luistonesto geelilaput.)

Sitten loppuun minun täytyy sanoa, että Paawolta saa kyllä aina maailman parhaat inspiraatiot fiftarityyliseen pukeutumiseen. Hän onnistuu näyttämään kauniilta vaikka missä yhdistelmissä ja ihan arkisetkin vaatteet saavat pinup-henkisyyttä hänen käytössään.  
She's always so fabulous!

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Olennorppaolennorppaolennorppa

Kävimme Paawon kanssa kaupungilla katsastamassa Saima-kahvilan ja sen yhteydessä olevan Saimatalon kaupan, josta ostin varmaan maailman kalleimmat säilytyslaatikot - mutta vintagetyylistä minä voin maksaakin. Oikeastaan se onkin syy, miksi menimme kauppaan, kun näin kaikenlaista kivaa retrotyylin sisustuskamaa ikkunassa ja sitten hairahdin ostamaan 80 eurolla rojua, eli kolme eri kokoista säilytyslaatikkoa, hienon kuppikakkukuvioidun rasian pussiteelle ja tikkunekun! Kyllä, tikkunekun!

Siihen on hyvä syy miksi en esittele blogissa asuntoani niin kuin kaikki muut bloggarit, joilla on omat kämpät tai ainakin tilavat vuokrakämpät, jotka on aina piirun tarkkaan siistejä ja sisustuselementtejä löytyy tyynyistä aina tekokukkiin saakka: minä asun tupaten täyteen ahdetussa yksiössä, jossa siivoaminen on helvetillistä. Minun on jo pitkään täytynyt ostaa säilytyslaatikoita, että saisi kirjahyllyn (joka näyttää kaatopaikalta sekatavaroineen) ojennukseen, niin ehkäpä olisi mielekkäämpää siivota ja mielekkäämpää asua pienessäkin asunnossa.

Tikkunekkuja syödessämme ehdotin läpällä, että koska aurinko paistaa ja lämmintä on hurjat 20 astetta, voisimme käydä rannalla. No sinnehän me sitten menimme, minä sain uikkaristani kuvan ja vaikka veden lämpötila vähän epäilytti, tuli se talviturkkikin riisuttua! Ja juuri sopivasti, koska tänään onkin hurjat 11 astetta lämmintä, pilvistä ja vesisadetta enteilevää säätä, ja samanlaista on luvattu sitten juhannukseen asti. Vedet kylmenevät varmasti sen verran, että ihan hyvä vain, että kävimme eilen uimassa, kun vedessä vielä tarkenikin uida.

Proof or it didn't happen:
Olennorppaolennorppaolennorppa!
Katsotaan sitten uimista heinäkuussa uudestaan.