sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Navy & Pink Outfit

Lauantaina epäröin koko päivän mennäkö markkinoille vai ei. Aamulla oli niin pilvistä, ettei tosiaankaan tehnyt mieli yksin lähteä minnekään, mutta iltapäivällä oli kauniin aurinkoista, joten houkuttelin poikaystävän ottamaan kuvia. Tämä sama asu minulla oli töissä päällä vissiin torstaina, paitsi että jalassa oli paksummat sukkahousut ja ballerinojen tilalla oli Guessin tennarit. En ole vielä ostanut työkenkiä, koska ei ole ollut tarvetta.
Dress & Belt: Vivien of Holloway
Cardigan & Petticoat: Hell Bunny
Shoes: Spiritstore

Säästin myös siinä, että paistoin pullaa kotona sen sijaan että olisin ostanut markkinoilta rinkeliä. En ollut paistanut pitkään aikaan enkä muistanut että puolen litran taikinasta tulee ihan hemmetinmoinen satsi pullaa. Pullia tuli 36, joista kymmenkunta vein äitille ja isälle syötäväksi, koska kaikki ei mahdu pakastimeen. Koirakin sai osansa, kun karkasi autosta noustessa ja piti houkutella takaisin. Raksuista se tajuaa, että nyt se otetaan kiinni, mutta pulla oli aivan liian suuri houkutin, että olisi voinut jättää tarttumatta siihen :D

Tänään pistin simatkin käymään. En ole ikinä tehnyt kotona, mutta toivotaan, että onnistuu vaikka aloitinkin vähän liian myöhään yleisimpiä ohjeita ajatellen. Ajattelin kuitenkin, että jos säilytän sitä huoneenlämmössä ja tyrkkään keskiviikkona tai torstaiaamuna jääkaappiin, niin ehkä se on perjantaihin mennessä juomakelpoista.
Joko teillä on simat porisemassa?

Onneksi ensiviikko ei ole kuin nelipäiväinen. Huomasin olevani niitä ihmisiä, jotka stressaa työasioita kotona. Puhelimessa puhuminen ei ole ikinä ollut vahvuuksiani, mutta ajan kanssa totutellaan ja tiistaina taas shokkihoitoa luvassa. Mutta jospa kasvaisin ulos tästä stressaamisesta puolen vuoden aikana. Onneksi työkaverit on ihania ja avuliaita ihmisiä, jotka opastaa kärsivällisesti. Maistuisikohan heille ylimääräiset pullat?
Keittiössä olisi muutama vähän tummempi korvapuusti pussissa odottamassa syöjiä, poikaystävä kun tuntuu vetelevän vaan omenaa. Kesäkuntoon pitäisi kuulemma päästä ja itsellekin on tullut pari kiloa talven aikana, mutta en jotenkin jaksa stressata asiaa, kun on niin kiva makkarat piilottava uimapukukin odottamassa. Toisaalta noita kuvia katsellessa tekee mieli laihduttaa pari kiloa, koska uimapuvusta on iloa vain silloin kun se mahtuu päälle.

Haaveilen myös Hell Bunnyn kirsikkakuvioisesta uimapuvusta. Vaihtelu virkistää ja ensi viikolla tulee ensimmäinen palkkakin, huehuehue. Tähtäimessä on myös pari mekkoa (kyllä, taas mekkoja) ja pitäisi varmaan ostaa lyhyempi tyllialushamekin, joka ei vilku niin räikeästi helman alta töissä.
Sitten tietysti myös ne työkengät... Jollaiset löysin Topvintagelta, mutta eri asia sitten sopivatko ne työkengiksi korkonsa puolesta. Hintaakin tulee liikaa, koska haluan ostaa uudet punaista mokkanahkaa olevat Lola Ramonat.
Jep. Paljon on toivelistalla, mutta eri asia sitten mitä tulee ostettua ja mitä ei. Tarkoituksena oli säästääkin eikä vain tuhlata. Puoli vuotta on yllättävän lyhyt aika loppupeleissä.

Kiinnostaisiko teitä jonkin sortin esittelypostaus retrokevätmuodista ja repromerkkien SS15-valikoimista? Vai oletteko itse perehtyneet siihen mitä on tarjolla täksi kesäksi?
Olen miettinyt kevätmuotipostauksen tekemistä, koska olen sivunnut jo aika monia SS15-valikoimien tuotteita eri merkeiltä tähän mennessä. Voisin vaikka esitellä ennen pitkää omiakin ostoksia. Kiinnostaako?

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Punainen ja sininen ne yhteen soppii

Viime viikon perjantai oli kuvauspäivä. Käyskenneltiin veljen kanssa ensin kaupungilla ja sitten otimme leikkikentällä ja rannalla kuvia Paawon kanssa. Sää oli hyvin vaihteleva, joten kuvasaaliskin on vaihteleva. Ainoa yhtenäinen asia näissä on se, että (vaatteiden) värimaailma pysyy samana: punaista ja sinistä. On muuten yksi suosikkiväriyhdistelmistäni ja oli eilen kynämekon ja toisen neuletakin muodossa päällä töissäkin.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitetaan sillä, että liian pitkään kun on työttömänä, ei enää kiinnosta/uskalla/halua mennä töihin. Minä halusin töitä todella pitkään, mutta silti kahden ensimmäisen päivän jälkeen iski paniikki, että apua osaanko tai jaksanko. Kolmantena päivänä sain viimein työsopimuksen ja huomenna olenkin sitten omillani, mutta ei niinkään enää kauhistuta kuin jännittää. Hyvällä tavalla.

Se vähän kauhistuttaa että vapaa-aikaa onkin neljäntoista tunnin sijaan juuri ja juuri neljä. Ajatus kuun lopussa tulevasta palkasta lämmittää kuitenkin mieltä mukavasti, vaikka tiskivuori kasvaa, pyykit kaipaa pesua ja kaupassakäyntikin on ärsyttävä pakollinen askare. Osaapahan arvostaa vapaa-aikaa, vaikka ei sitä kovin ruhtinaallisesti olekaan.
Puhuimme töissä siitä kuinka kiva olisi saada palkata vakituisiakin, ettei aina tarvitsisi opettaa uusia ja vaihtaa työntekijöitä. Työttömän näkökulmasta on kuitenkin hyvä asia, että joku muukin saa tilaisuuden töihin. Jos olisivat saaneet palkata vakkariksi edeltäjäni, en minä olisi saanut tätä tilaisuutta. Olkootkin vain puoli vuotta, mutta siitä saa kullanarvoista kokemusta ja ennen kaikkea sitä rahaa, varsinkin kun Verotoimisto päätti kusta niskaan ja antaa mätkyjä koko vuoden työttömänä olleelle. Poikaystävällekin pistivät jäännösveroa vielä enemmän, vaikka joka vuosi on tullut veronpalautuksia ainakin pari sataa euroa. Millä logiikalla kaikkein köyhimpiä rokotetaan vielä lisää?
Pistää myös mietittimään miksi työttömältä/vähätuloiselta riistetään paljon enemmän veroja kuin työssäkäyvältä. Toki työssäkäyvät ansaitsevat itse rahansa, mutta se että joku on työtön ja elää 500 eurolla kuussa, ei tarkoita sitä, että ovat omasta tahdosta köyhiä/työttömiä. Ei pitäisi vähätuloisia verottaa niin rajusti eikä varsinkaan lätkäistä mätkyjä, jos henkilön (sen hetkinen) varallisuus näyttää jo valmiiksi miinusta. Kuulostaa vähän siltä, että töiden sijaan kannustetaan hyppäämään sillalta alas, junan eteen ja vielä pesäpallomailalla. *pieni kevennys*
Töihin pääsy on pistänyt pohtimaan kaikenlaista. Lähinnä sitä kuinka huonosti asiat on työttömillä ja vaikka aina sanotaan, että lisätään työllisyyttä valtakunnallisella tasolla, niin kyllä se jää aika pitkälti pelkästään kuntien harteille ja kunnilla on tiukka budjetti. Pikkupaikkakunnat kuolee, koska töitä ei ole ja väki muuttaa sen takia pois. Yritykset lopettaa, koska ei ole asiakkaita, joten lisää työpaikkoja lähtee, ja vielä enemmän porukkaa lähtee, koska ei ole palveluitakaan jäljellä.
Sanokaa minun sanoneen, että ette halua käydä esim. Savonlinnan terveysaseman päivystyksessä, jossa on yksi lääkäri ja yksi hoitaja, kolmekymmentä asiakasta ja viiden tunnin odotusaika. Työkkäriinkään ei ole mitään asiaa vaan soittavat perään jos soittavat.

Kohta missään muualla ei asu väkeä kuin Tampereella, Turussa ja Helsingissä, eli Trivial Pursuitin pyhässä kolminaisuudessa. Lähes aina kun kysytään Suomen kaupunkia, on vastaus joku noista. Mikä lie vastaus työttömyysongelmaan? Dystopia?

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Hektinen viikonloppu ja asiaa univaikeuksista

Viikonloppuna olikin tekemistä sen verran, että eiköhän kerrata ne asiat ensin. Perjantaina shoppailtiin ensin veljen kanssa äidille syntymäpäivälahjaa ja sitten vietettiin aikaa Paawon kanssa. Lauantaina oli äidin pippalot, joihin menikin koko päivä. Kiharsin tukkaa puolitoista tuntia ja lopputulos muistutti harakanpesää. Pistää miettimään miksi edes vaivaudun.

Juhlien jälkeen ei pitänyt mennä jatkoille, mutta poikaystävä söi ensimmäisenä sanansa ja jatkoillehan sitä mentiin, vaikka pikkuveli jättäytyi morsiamineen matkasta. The Rocksissa oli muuta väkeä ja jorasin Paawon kanssa henkeni edestä kaikkea mitä vain päähän keksittiinkin ja pelasin jopa biljardia ensimmäistä kertaa. Sain vielä pallot pussiinkin, yay :D
Dress: Hell Bunny Meriam
Cardigan: Hell Bunny Paloma
Petticoat: Hell Bunny
Belt: Vivien of Holloway
Pantyhose: Lindex
Sunnuntaina meidän piti ottaa yhdessä kuvia Meriam-mekoissa, mutta vettä ja räntää satoi, joten pysyttiin sisätiloissa siihen saakka että vietiin porukoiden koira lenkille. Ja sitten tietenkin taivas repesi yllä ja ainoat tavalliset kävelykenkäni kastuivat. Olivat vielä tänä aamuna märät, kun lähdin töihin. Nyyh. Vähän kiukutti mennä kuluneissa bootseissa töihin ensimmäistä kertaa, mutta onneksi ei ole kuulemma niin just mitä jalasta löytyy.

Ensimmäinen työpäivä meni hyvin, mutta tuli vähän sellainen fiilis, että joudun viettämään paljon aikaa puhelimessa. Työkaverit on kyllä tosi mukavia ja toivon mukaan jaksavat vastailla kysymyksiin (ja puhelimeen), että ehdin oppia mitä vastata siihen puhelimeen. T. puhelinfobialle kyytiä
Hirveän paljon on opittavaa lähinnä tuohon hommaan, mutta eipähän tule tylsää. Tuntuu muuten aika pitkältä olla kahdeksan tuntia töissä, kun on puolitoista vuotta istunut kotona vain haaveilemassa töistä. Uni ainakin maistuu ja huomasin, että minäkin pääsen ylös seitsemältä kunhan vain pääsen ensin nukkumaan kymmeneltä. Tähän nyt voi joku sanoa (ja minulle onkin sanottu), ettei työssä käyvät ihmiset voi nukkua pitkiä yöunia, mutta kun toiset ihmiset yksinkertaisesti tarvitsevat enemmän unta. Minun pitää varata yhdeksän tuntia aikaa nukkumiseen, koska en nukahda heti ja joskus heräilen öisin mm. vessaan tai tökkimään kuorsaavaa poikaystävää.

On kurja homma, että unihäiriöisiä väheksytään, halveksutaan ja ennen kaikkea yritetään pakottaa samoihin raameihin kuin joissa vähäunisemmat ihmiset pärjää. Eivät kaikki pärjää 6-7h yöunilla ja toisilla taas on normaalia pidempi unirytmi, eli pysyvät valveilla "normaalia" ihmistä pidempään, mutta tarvitsevat saman verran unta. Minulle onneksi riittää kohtuupitkät yöunet, mutta sääliksi käy niitä, jotka joutuvat taistelemaan omaa unirytmiään ja kehoaan vastaan päivittäin ulkopuolisten tahojen takia.
Onko ihme, jos on masennusta ym. mielisairautta, jos joutuu kamppailemaan itseään vastaan?

Hirveän harva tuntuu ymmärtävän mitä liian vähäinen uni tekee. Ei kahdeksan tunnin varaaminen riitä, jos ei heti nukahda, varsinkin jos keho vaatii unta enemmän kuin kahdeksan tuntia toimiakseen kunnolla. Ei voi olettaa, että jokainen ihminen nukahtaa samantien, pärjää vähällä unella ja nukkuu vaikka ulosteläjässä kärpästen keskellä. Toiset tarvitsee rauhallisen ympäristön, jossa ei ole kohtuuttomasti ärsykkeitä. Luonnollinen pimeys ja hiljaisuus ei ole liikaa pyydetty keneltäkään.

Mitä tulee voimakkaaseen kuorsaamiseen, se on suurempi haitta kuin huonosti nukkuminen, mutta silti univaikeuksista kärsiville annetaan ennemmin unilääkettä kuin ryhdytään auttamaan kuorsaajia. Miksi? Eikö ne uniapneat ja muut kuorsausta aiheuttavat sairaudet voisi hoitaa sen sijaan, että puolisot joutuu pistelemään (väärin annosteltuna) tappavia lääkkeitä napaan, kun ukko kuorsaa niin, että talo tutisee? Tai entä jos kuorsaaja onkin itse se, joka ei saa nukuttua, kun hengitys katkeaa yöllä?
Vai onko se sitten hyvä, että katsotaan kumpi(/kumpaan) kuolee ensin?

Kaipa univaikeudet on rinnastettavissa allergioihin; kaikkea ärsytystä aiheuttavaa pitää vain välttää, että elämä olisi siedettävää. Kukaan pakota pähkinäallergista syömään pähkinöitä, mutta miksi univaikeuksista kärsivä lynkataan?

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Ikä ei ratkaise vaan asenne

Shoppailetteko te ikinä äitienne kanssa?
No, minä shoppailen. Käytiin tänään kaupungilla ja erityisesti wannabella katsomassa äidille mekkoa. Sain houkuteltua hänetkin kellomekko-ostoksille ja usean mekon sovituksen jälkeen mukaan tarttui Cordelia-mekko, jonka ostin äidille synttärilahjaksi. Äiti on vähän pihi, joten hän ei käytä mielellään paria kymppiä enempää vaatekappaleeseen, joten vaati jonkin verran taivuttelua, että sain hänet ostoksille.

Kun olimme sovittelemassa mekkoja, kauppaan tuli toinen "aikuinen nainen". Osti pääkallomekon. Äiti epäröi minkäänlaisen kellomekon hankkimista, koska hänen mielestään ne olivat nuorekkaita, mutta jos kasikymppinen mummeli vetelee turkoosissa pallomekossa ja kirkkaanpinkissä bolerossa uskottavan näköisesti, miksi ei kuusikymppinen hyvin säilynyt nainen voi käyttää kukkakuvioitua kellomekkoa?
Ikä ei ratkaise vaan asenne, sanoi myyjä.

Kävimme myös lounaalla ja kahvilla Alegriassa. Totesin, että iso latte ruoan jälkeen oli vikatikki, mutta porkkanakakku oli taivaallista.
Äiti otti myös päivän asu -kuvan ja ilahtui, kun halasin kiitokseksi.
Huomaa, että on oma digikamera käytössä, kun valotus on vähintäänkin erikoinen.
Tein melko näyttävät Marilynit kaupungilla pariin kertaan, koska oli niin tuulista. Muuten oli ihanan aurinkoista ja lämmintä. Ostin itselleni detox-teetä ja sukkahousut (taas), vaikka ostin sukkahousuja parit kappaleet jo viime viikolla Seppälän alennuksesta. Kaikki kaupat lopettaa täältä, kohta täällä ei ole mitään muuta kuin Sokos ja marketit.

En tiedä olenko sanonut tätä ennen, mutta aina kun minulla on tylsää eikä tee mieli olla kotona, painelen porukoille silittelemään koiraa. Koiran silittely on jotenkin... ilahduttavaa :D Ja se vielä enemmän, kun koirakin ilahtuu ja hymyilee, röhkii, inisee, ulisee ja jouruttaa. Pöystistä saisi aikaan hauskan Youtube-kanavan "talking/smiling finnish spitz", jos taustalla ei kuuluisi aina puhetta.

Suomenluimukorva.

Ollaan veljen kanssa vitsailtu, että koska koira on koko perheelle niin rakas otus, niin voisi tehdä/muokata Pöystistä maalauksen, jossa koira istuu majesteettisesti punaisella samettituolilla niin kuin vanhanaikaisten kuninkaallisten kuvissa. Sellainen jättimäinen taulu seinälle koristeeksi.
Nauroin myös tässä yksi päivä, että jos koira on kerran mamman vauva ja karvalapsi, niin siinä tapauksessa se on minun ja veljen sisko. Karvasisko.

Kotiin palattua odotti ikävä yllätys. Kela ilmoitti katkaisseensa tuen maksun, koska työkkäri kusi eikä ottanut ylös tietoa siitä, että olin hakenut tarjottuun työpaikkaan. Homma meni niin, että työkkärin täti soitti kun odottelin vielä tietoa siitä pääsenkö töihin vai en ja sanoin käyneeni haastattelussa. Asia selvä. Hän opasti minut soittamaan toiseen paikkaan, jonne soitin ja sieltä pääsin toiseen haastatteluun, jossa töitä myös oli tarjolla. Tieto ei mennyt työvoimatoimistolle eteenpäin vaan olisi pitänyt erikseen netissä täyttää ilmoitus, vaikka aina ennen on riittänyt kun soittaa/kertoo puhelimessa tilanteen.
Tein sitten netissä äkäisen sävyisen selvityksen työkkärille viime viikolla, mutta Kelalta ehtivät laittaa epämieluisaa postia. Onneksi työpaikka odottaa, mutta jotenkin tuntuu siltä että palkkatuenkin vielä sössivät ja jään vielä tyhjän päälle.

En muuta sano kuin että Suomen voisi uudelleen nimetä Byroslaviaksi.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Wannabe Parisienne & Rock'n'roll Babe

Top Collectif Marina
Trousers Collectif Bonnie Cigarette Pants
Belt Vivien of Holloway
Bag Lux de Ville
Scarf From Paris with love!
Shoes Guess
Miten meni pääsiäiset? Täällä oli oikein hyvä ja lämmin ilma, tein karitsaa ja kreikkalaisia perunoita ja juustokakkua ilman sitä kakkua. Käytiin sukuloimassa ja pyöräkin pääsi pitkän talven jälkeen käyttöön. Takapuoli ei kiitä.

Eilen oli ihanan lämmintä ja suurin piirtein aurinkoistakin, joten käytiin ottamassa pikkuveljen kanssa kuvia. Inspiraationa oli itsellä pariisitar ja Brigitte Bardot, vaikka tyyli ei taida juuri jälkimmäistä muistuttaa.
Vielä ei ollut niin lämmin, että olisi tarennut kokonaan ilman takkia, joten ylle valikoitui nahkatakki, joka muuttikin asukokonaisuuden kiltistä pariisittaresta aivan kokonaan toiseen tyylisuuntaan. Hassua että niin pieni lisä muuttaa asun tyylin kokonaan erilaiseksi, vai mitä?
Kokeilin ensimmäistä kertaa Joe Blascon huultenrajauskynää, jonka ostin alennuksesta Sokokselta. Se ei ollut ensi alkuun yhteistyökykyinen, mutta kunhan kärsivällisesti piirtelin niin kyllähän sillä rajat sai aikaan. Mutta enemmän kyllä rakastan tätä Rimmelin Apocalips-huulilakkaa. Katsokaa tuota pigmenttiä!
Kestää huulissakin hyvin, mutta leviää kyllä ilman huultenrajauskynää juonteisiin, joten siinä kuvioihin astuu Joe Blasco.Goshin kynä on liian pehmeä ja lämminsävyinen.

Goshin BB-voide sen sijaan on meikkipussini vakio. En vaihda muuhun. Tämä on kevyt ja ainoa oikeasti vaalea BB-voide, joten ehkäpä näistä kolmesta tulee meikkipussin pyhä kolminaisuus + kuvista puuttuva Maybellinen Master Precise eyeliner, jolla piirrän kissansilmät nykyään. Voittaa Rimmelin Exaggarate eyelinerinkin, on tarkka ja pigmenttiä riittää. Suosittelen kaikille.
Parin tunnin päästä olisi työhaastattelu edessä. Vähän alkaa tässä vaiheessa jännittää, että löydänkö ylipäänsä perille oikeaan paikkaan isossa rakennuksessa ja petynkö taas.

Juuri puhuttiin viikonloppuna appilassa, että pohjanoteeraus (työnantajalta) on se, kun olin ainoa hakija, enkä silti päässyt töihin. Jep. Kertoo paljon siitä miten huonolla tolalla työmarkkinat on nykyään. Ilmaiseksi ottavat, mutta budjetti ei riitä edes kahdeksan euron tuntipalkalla palkkaamiseen.

En yleensä äänestä, mutta kun töllöstä tulee persujen "hoidetaan omat asiat kuntoon ensin ja vasta sitten rahat ulkomaille"-mainoksia, alan harkita sitä vakavasti. Kyllä ne kreikkalaiset pärjää hyvin ja jos eivät pärjää, niin tähän voisi sanoa sen mitä meille sanottiin, kun tehtiin töllöntöitä ja kärsittiin jälkikäteen:
"Oma häppees. Pitikö mennä?"

torstai 2. huhtikuuta 2015

Hell Bunny Camellia Dress

Kun ulkona sataa (taas) lunta, on hyvä aika ostaa kevätvaatteet jo valmiiksi varastoon ja toivoa, että ehkä joskus tulisi oikeasti kevät eikä vain leikisti. Tilasin tässä viime viikolla Tiger Millyltä pitkään kuolaamani Hell Bunnyn Camellia-mekon, joka olisi ollut halvemmalla Rockabillypinupin sivuilla, mutta siellä ei ollut neuletakkeja, joten tilasin sieltä mistä sai. Ostin mekon lisäksi kaksi Hell Bunnyn neuletakkia, kuvissa näkyvän Paloman ja mintunvärisen Hummingbird-neuletakin.

When it's (still) snowing outside, it's a good time to buy clothing for spring and hope that spring will eventually arrive.
Last week I bought Camellia Dress and Paloma and Hummingbird cardies by Hell Bunny from Tiger Milly. My parcel arrived yesterday and while I was trying my clothes on, I felt the urge to take some pictures.

Pidemmittä puheitta: behold le dress!
Mekko on 95% puuvillaa, 3% pellavaa ja 2% elastaania. Joustaa hyvin, mutta materiaali muistuttaa läheltä katsottuna hiukan pöytäliinaa :D Onneksi näyttää päällä tosi kauniilta, tuntuu hyvältä ja hengittävältä. Pelkäsin että kaula-aukko on mauttoman korkealla, mutta sydänleikkaus laskeutuu juuri sopivaan kohtaan. Vyötärö on hiukan korkealla, mutta se ei ole mitään uutta Hell Bunnyn mekoissa. Se on myös vähän väljä, joten vyölle tulee tarvetta, ellen kavennuta sitä.

The dress is 95% cotton, 3% linen and 2% spandex. The material is stretchy but reminds me of table cloths :D
Luckily it sits well, looks pretty and feels good. Waist seam is too high for me and a bit too wide, but that's nothing new nor something a belt can't fix.
Pääsin myös viimein käyttämään uutta huulipunaani. Se riitelee pahasti hiusvärin kanssa, mutta muuten tykkään siitä kovasti. Se näyttäisi paremmalta, jos en tuuliviirinä olisi ryhtymässä ottamaan kuvia, jolloin ehtisin (tai jaksaisin) jopa laittaa tukkaakin.

Minulla oli työhaastattelu viime viikolla, mutta ei kuulemma ole varaa palkata minua (miksi etsiä työntekijöitä, jos ei ole varaa palkata sellaista?) ja toinen on ensi viikolla. Pääsisinpä töihin, minusta tulisi kiva pikku konttorirotta. Olisi varaa ostaa lisää mekkoja, huehuehue. Constance-mekkoa nimittäin sovitin wannabella viikon alkupuolella ja se oli aivan yhtä ihana kuin tämäkin, materiaaliltaan vielä parempi. I want...

I finally managed to use my new lipstick. It doesn't fit well with my haircolor, but it would look better if I actually had the patience to do my hair or at least curl it.

I went into a job interview last week, but they can't afford to hire me which makes me think why bother searching for an employee if you can't afford one. I've got another interview next week after the holidays and I'm hoping to get a job at last. I'd be a nice little office worker and could afford more dresses. ^.^
I tried on the Constance dress which is the same silhoutte as my Camellia dress, but it's white and blue. It's really beautiful as well so I kinda want it.

Seuraavaksi ostolistalla olisi (kerman-)valkoiset korkokengät tai ballerinat, tai molemmat. Ei oikein nämä mustat korkokengät sovi pastellisävyisten vaatteiden kanssa, mutta vasta ostatin äidillä ylläolevat kuvissa näkyvät korkokengät, joita käytin viime viikkoisissa juhlissakin. Minulla on toiset ja kolmannetkin mustat avokkaat, mutta nämä pysyivät poikkeuksellisen hyvin jalassa (koska ovat kokoa pienemmät kuin normaalisti) ja oli puoleen hintaan n. 30€, joten tarttui mukaan. Hyvä saalis, eikö?

Olen ostellut myös jonkin verran kosmetiikkaa, joista merkittävimpänä Joe Blascon huultenrajauskynä, joka sekin oli Sokoksella -50%. Ilahduttaa kovasti löytää alennuksesta aarteita kerrankin, koska normaalisti ostan kaiken aina täyteen hintaan.
Oletteko te löytäneet aarteita viime aikoina? Alesta tai täyteen hintaan?

Next I should buy white or cream colored heels or ballerinas, since black shoes don't really fit with pastel coloured clothing. But... I just recently bought these black heels (or my mum bought them for me) since they were -50% on discount and fit me really well. They're one size smaller than my normal size and I've already worn them for last weeks birthday party and for these pictures.

I also bought some cosmetics out of which Joe Blasco's lipliner is probably the best one. It was on sale as well so I'm really happy to actually find something on sale. I always buy everything with full price, because I'm very picky.
Have you found any treasures lately, on sale or even full priced?