lauantai 11. marraskuuta 2017

Nomi - oikeasti korkeavyötäröiset farkut

Kun on pitkäselkäinen, korkeavyötäröisiä housuja on hankala löytää. Kaupat ovat pilvin pimein pullollaan "korkeavyötäröisiä" farkkuja, jotka kun vetäisee jalkaan, ei vyötärö yletä lähimainkaan napaa. Surkeimmillaan "erittäin korkea vyötärö" ylettää lantioluiden yläpuolelle. Minun kriteerinäni on, että jotta housuja voi sanoa korkeavyötäröisiksi, täytyy vyötärön ylettää edes navan kohdalle. Sitä alemmat ovat normaalivyötäröisiä ja lantiohousut tietysti erikseen.

Fiftarimuodissa onneksi useimmat korkeavyötäröiset housut myös ovat sitä mitä luvataankin, mutta silti aika monet farkut ja muut housut on saanut ostaa, että vastaan tuli ihan oikeasti erittäin korkean vyötärön omaavat farkut. Kun näin nämä Collectifin Nomi-farkut ekan kerran, tuli sellainen "OMG"-fiilis - nuohan sopivat pitkäselkäisillekin!
Top: Dolores top by Collectif
Cardigan: Paloma cardigan by Hell Bunny
Jeans: Nomi by Collectif
Flats: Giusu flats by Lulu Hun
Necklace: Collectif

Nomi-farkuissa on superleveä napeilla varustettu vyötärökaistale, joka varmaan ylettää lyhytselkäisellä lähemmäs rintojen alle, mutta tällaiselle pitkällä ruodolla varustetulle ihmiselle juuri sopiva; voi käyttää lyhyitä paitoja ilman että selkä pilkottaa alta. Mikä parasta, kangas joustaa sen verran, että housuissa mahtuu syömään ja liikkumaan eivätkä napitkaan paina mistään kohtaa. En yleensä käytä farkkuja juuri siksi, että joko kangas on huonolaatuista venyvää stretchiä ja venähtää muodottomaksi, tai ei vaihtoehtoisesta jousta tarpeeksi ja lahkeet puristavat polvista (minulla on suhteessa paksut polvet) ja vyötärökaistale uppoaa vatsamakkaroihin. Kun on tottunut siihen, ettei sukkahousut rajoita mistään kohtaa (paitsi ehkä valumalla), niin superkireät pillifarkut eivät oikein tunnu mukavilta. Paitsi nämä.

Nomi-farkuissa on suositeltu, että näistä voi ostaa pienemmän koon, koska kangas tosiaan venyy. Itse ostin samaa kokoa kuin muissakin Collectifin vaatteissa (UK10) ja housut ovat omaan makuuni sopivan mukavat, mutta silti kurveja nuolevat. Kovassa käytössä ovat olleet, mutta eivät ole venähtäneet tai pussittaneet mistään kohtaa, vaikka kangas venyy runsaasti. Uskokaa tai älkää, olen tänä syksynä kulkenut melkein puolet ajasta housuissa!
Housujen lisäksi "uutta" ovat nämä Giusi-ballerinat, jotka ovat myös Collectifilta ja heidän sivuillaan alennuksessa. Kuvat on syyskuun alusta vai oliko peräti elokuun lopusta, joten noilla vielä tarkeni kävelläkin ja olivat kesällä muutenkin käytössä. Tykkään näistä rusettiyksityiskohdista, jotka tuovat muuten simppeleihin kenkiin vähän persoonaa.
Kuluneen kevän ja kesän aikana on tullut ostettua muuten aika monet kengät. Vaatteita olen ostanut huomattavasti vähemmän, mutta silti on vielä paljon sellaista, jota en ole ehtinyt/jaksanut kuvailla. Ne, jotka on tullut kuvattua, ovat odottaneet julkaisua pitkään ja nämäkin kuvat ovat elokuun lopusta/syyskuun alusta. Töiden jälkeen ei aina ole energiaa ja nyt pari viimeistä viikkoa onkin mennyt melkoisessa koomassa. Se on tämä pimeä aika vuodesta.

Eilen meillä oli fiftaripikkujoulut ja mukavaa oli. Edellisen viikon perjantaina käytiin työporukalla keilaamassa ja parin viikon päästä olisi työpaikan pikkujoulut Kuopiossa, että hotelliviikonloppu on edessä. Niitä varten ajattelin myös vähän shoppailla Collectifilla. Tarkoituksena olisi ostaa pikkujoulumekko (ihan niin kuin minulla ei olisi mekkoja jo tarpeeksi), jonka lisäksi minun on saatava nämä Nomi-farkut mustana. Ihan oikeasti olen kokeillut vaikka minkälaisia farkkuja ja Collectifiltakin minulla on kolmet farkut: Monroet, Rebel Katet ja nämä, mutta nämä ovat ylivoimaisesti parhaimmat pöksyt ikinä. Rebel Katen vyötärö on sillä rajalla, että onko se tarpeeksi korkea ja Monroet ovat vyötäröltä nykyään turhan napakat, koska ne eivät juuri jousta. Nomeja sen sijaan suosittelen lämpimästi kaikille pitkille ihmisille.

Onko teillä riittänyt energiaa syksyn pimeinä aikoina? Joko on D-vitamiinit käytössä?


In English:

When you're a tall girl, it's fricking hard to find truly high waisted jeans. All shops sell "high waisted" jeans, but when you try them on, they barely reach my hips... So I'm really happy that fifties inspired shops sell jeans/trousers that are actually highwaisted, like these Nomi jeans by Collectif.

I hate it when jeans are restrictive and too tight, but these Nomi jeans are perfect. They are very stretchy, super comfortable and the most important of all, they have a truly high waist. Too high for short girls, but for tall gals like me, they're perfect. I can wear short tops with these without showing my back, I can eat in these without suffocating and I can sit in these without cutting my blood circulation from knees down. Perfect.

Collectif and some other shops selling these jeans recommend to order down but I'm wearing my usual UK10 and it's perfect: form fitting but not too tight. Smaller size would not fit (or maybe it would but I wouldn't wear them because it would be uncomfortable). For people who love jeans that are like another skin, sizing down will work, but for me these are great as they are. Even though the fabric is stretchy and I've worn these a lot, the fabric hasn't gotten baggy like some cheaper jeans will do with wear and the waist still sits like new. I'm going to buy these in black as well.

The Giusi flats are by Lulu Hun and I like them because the bows are very cute and give character to otherwise simple flats. They've been in sale for a long time and I bought mine from sale too. I've bought so many shoes this summer I haven't had the chance/time/energy to photograph all of them, but then again I haven't taken many outfit photos either. I have few sets of photos in stock and I'll be publishing them here at some point, but it'll probably take a while before I'll get to publish fresh photos. The weather isn't exactly co-operative this time of year.  I hope it snows again soon.

Have you already started taking some vitamin D to counter the darkness, or are you good without?

torstai 19. lokakuuta 2017

Kohtalokas daami ja kilometrin pituiset koivet

Kesäisillä kuvilla jatketaan, mutta nyt ollaan päästy jo niinkin pitkälle kuin elokuuhun!
Elokuussa ehdittiin rakkaan serkkuni Paawon kanssa nähdä sen verran, että räpsäistiin muutamat kuvat (yhteiskuvista kiitos Paawon poikaystävälle) ja käytiin lettukahvilassa. Paawohan ehti pitää hauskaa enemmänkin Itä-Suomen peräkorven perukoilla veljeni kanssa, mutta aikataulut meni sillä lailla ristiin, että minä olin mökillä kun Paawo oli täällä ja sunnuntaina kommunikointi ei oikein toiminut, niin jäljelle jäi maanantai. Hyvä syy käyttää liukumia.

Jos joku vielä kaikkien näiden pitkien taukojen jälkeen muistaa, niin meillä on näillä yhteisillä kuvaussessioilla tapana ottaa kuvia yhdessä ja erikseen ja aloitellaan vierailevan tähden kuvilla. Kun kävin näitä kuvia läpi reippaasti näiden ottamisen jälkeen, olin jo unohtanut miten hassu sää oli. Toisella puolella siltaa näytti tuolta ja toisella tältä:
Konstrasti näissä on ihan jäätävä, tuli ekana mieleen kunnon kohtalokas daami, jolla myrskypilvet näkyvät tummanpuhuvina taustalla samaan aikaan, kun aurinko paistaa naamaan :D Tuulikin oli aikamoinen järvellä, joten onneksi minun mekossani on sisään rakennettu myötäilevä alushame.
Paitsi että juuri se alushame minua ärsyttää tässä The Pretty Dress Companyn ihanassa Hepburn-mekossa. Helma on isompi kuin täyskello, joten miksi, oi miksi tähän mekkoon on keksitty laittaa kynämallinen alushame, joka on kiinnitetty sillä lailla vetoketjuun, ettei edes alushameen ja päällikankaan väliin saa sullottua tylliä? (Yritin kyllä epätoivoissani.) Ehkä käytän tämän ompelijalla ja pyydän irrottamaan alushameen vetoketjusta niin, että se roikkuu irrallaan vaikka ison pyllyn kohdalla olevan reiän kanssa, koska noin muhkea helma oikein anelee tylliä.

Jos joku ei vielä tajunnut, niin olen niitä enemmän on enemmän -persoonia.
Rehellisesti sanottuna tämä mekko on niin ihana, ettei tähän nyt ihan välttämättä sitä tylliä tarvitse. Helma on laskostuksen ja voluumin ansiosta aivan ihana sellaisenaankin ja mekko on tosi helppo käyttöinen, kun ei tarvitse huolehtia alushameita tai mekon takertumisesta sukkahousuihin. Sen kuin heittää päälle ja menoksi, heti fabulöösinä liikenteessä! Miinusta tosin taskujen puuttumisesta, muissa TPDC:n mekoissani on taskut, mutta tässä ei.

Mietin pitkään haluanko tämän vai kokonaan vaaleanpunaisen Hepburn-mekon, mutta päädyin sitten tähän (koska sitä toista ei ollut juuri silloin jäljellä :'D) ja tässä on ilmeisesti erilainen kangas kuin siinä toisessa. Tämä mekko on sitä samaa puuvillasatiinia kuin valtaosa fiftarimekoista ja vuorattu jollain sileällä, sulavalla keinokuidulla. Vastaa hyvin kokoaan, minulla on tässä käytössä koko UK10, joka on juuri täydellisen nafti, mutta jossa mahtuu kyllä syömäänkin (joustaa siis vähän), kuten on selvästi ennen näitä kuvia tullut tehtyä. Lounasetu on petollinen...
Dress: Lindex
Cardigan: Collectif
Scarf: Zazoo
Shoes (though not visible in this photo): Ecco
Dress: The Pretty Dress Company
Earrings: Vivien of Holloway
Shoes: Clarks

Jos kohtalokkaana olevan Paawon upeat taustat eivät naurattaneet, niin piti kyllä itselleenkin hörähdellä. Jalkani näyttävät Clarksin nudenväristen korkokenkien ansiosta kilometrin pituisilta! Korkoa kengissä taitaa olla ainakin kahdeksan senttiä ja kun mekon vyötärö on hivenen luonnollisen vyötärön yläpuolella, niin vaikutelma on melkoinen :D

En muista olenko noista kengistä täällä puhunut aiemmin, kerran keväällä piipahtivat kuvissa, mutta ne ovat tosiaan jälleen yksi heräteostos, josta olen ollut hyvin tyytyväinen. Bongasin nämä Sokokselta, sovitin ja nappasin mukaan kun totesin, ettei minulla ole yksiäkään nudenvärisiä korkokenkiä. Näissä on jotkin superpehmeät sisäpohjat, joten korkeasta korosta huolimatta ovat mukavat jalassa ja nahkakin on ihanan pehmeää. Ei näissä silti montaa kilometria kannata talsia, mutta töissä pärjää ja näissä kuvissa olenkin juuri tullut töistä.
Ei enempiä tällä kertaa, vielä on yhdet kesäisemmät kuvat elokuulta tulossa, kunhan jaksan joskus käydä ne läpi. Sitten päästäänkin jo syksyn puolelle ehkä ennen kuin ehtii vuodenaika vaihtua talveksi. Viime vuodeen verraten ei kyllä varmaan ole ihan hirveästi kiirettä.

Näyttäisi siltä, että tänä vuonna olen onnistunut keksimään kaikenlaista täytettä kalenteriin. Ei meinaa viikonloppuina ehtiä levätä ollenkaan. On lintujen vahtimista (joka on kyllä oikein perusteellista lepoa), työpaikan keilailuturnausta ja pikkujouluja, joihin en yleensä osallistu, mutta joiden osalta tein tänä vuonna poikkeuksen. Ilmoittauduin työpaikan pikkujouluihin (koska kasaribileet) ja myös fiftarityttöjen kanssa olisi tarkoitus kai jonkinlaisia pikkujouluja järjestellä. Mukavaa kun on tekemistä, mutta nyt on ollut niin hektistä hommaa töissä, että käytän kyllä nämä väliin jäävät vapaat viikonloput ihan puhtaasti lepäämiseen. Välillä tuntuu siltä, ettei ehdi levätä ollenkaan ja ihan jo stressaan työpaikan pikkujouluja ja hotelliyöpymisiä. Ehkä otan suosiolla sen yksinäisen huoneen ja jään nukkumaan, kun muut lähtevät jatkoille. Enemmänhän se maksaa kuin huoneen jakaminen, mutta kun on tarpeeksi väsynyt, niin siitä vaikka maksaakin että saa nukkua kunnolla. Se että stressaan tästä jo yli kuukautta etukäteen varmaan kertoo vähän väsymyksen tasosta.

Mukavaa sateista lokakuuta kaikille!


In English:

Here some photos from August together with my lovely cousin. As you can see from the photos, she looks quite the fateful dame standing in front of storm clouds, but on the other side of the bridge it's perfectly sunny. Except for when it was my turn to stand in front of the camera; then it was cloudy all around.

In these photos I'm wearing a lovely Hepburn dress by the Pretty Dress Company. It's not available anymore, but it's still available in multiple other colorways, including a solid baby pink, which was my first choice, but it wasn't available and this was, so I went with this. I'm glad I did, this seems to be a lighter material perfect for summer.

The fit of this dress is great, I'm wearing a UK10 and it even though I'm little above the measurements, it still fits and I can eat (which I obviously have done before these photos since I get free food at work) and move my arms etc. The skirt is massive, which is why it's sad that the lining prevents wearing petticoats. It makes me so sad, I'm the kind of "more is more" person that needs petticoats with full skirts, but this dress doesn't allow it because the lining is straight and the zipper is sewn into lining so you can't even cheat and wear a petticoat between the dress and the lining. I tried and cried when I noticed how it looked like at the back. Maybe I'll have the zipper separated from the lining to pull this off...

On the other hand this Hepburn dress is fabulous even without a petticoat. It has beautiful pleats, it's very full and perfectly feminine. Sadly it doesn't have pockets, but otherwise it's a very easy to wear dress - just put it on and look fabulous!

On the added notice, my feet look so freaking long. In addition to the high waist that cheats a little, it's thanks to the Clarks heels I'm wearing. I knew I needed nude heals when I bought these as an impulse purchase. They're soft and smooth genuine leather and have super comfortable padded soles. Comfortable to wear all day at work (these photos are taken after a 7,5 h day of work), but not suitable for long walks due to the ~8cm heel. Still fabulous a little more casual shoes compared to the other shoes I've bought this year.

Looks like I'm going to busy during the pre-Christmas season. There are a couple of pre-Christmas parties where I promised to participate and even though I'm terrified about this (I'm totally not a party animal, I hate big parties where people get drunk) I'm kind of excited. More worried about sleeping arrangements than excited, but still. The other party requires booking a hotel and since there are 3 people but only rooms for 1 or 2 persons, I'm thinking I'll be the one going solo (of course there's always a spare bed, but I'm not into that). I'd rather pay more to sleep well than freak out over not being able to sleep. Stressing about this over a month beforehand probably tells something about how good of a sleeper I am.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Kuvitellaan että on kesä

Heinäkuun puolivälissä otettuja kuvia on aina hyvä postailla lokakuussa...
... mutta toisaalta ostin tämän mekon jo viime talvena, että väliäkö tuolla. Heräteostoksena wannabelta ostettu mekko seisoi ihan ymmärrettävistä syistä vaatekaapissa monta kuukautta ennen kuin kesä tuli ja muistin, että olen ostanut tällaisenkin. Kyseessä on Collectifin viimevuotisen (vai oliko peräti toissavuotisen) kesämalliston Michelle-maksimekko, jota olin joskus kyllä katsellut mutta jättänyt suuremmitta huomiotta. Wannabellakin tämä ehti olla myynnissä kuka ties kuinka pitkään, kunnes joku päivä ajattelin, että eipä minulla ole parempaakaan tekemistä, niin sovittelen sitten vähän kaikenlaista. Jos joku miettii, niin harrastan sitä usein ja sen takia tulee niitä heräteostoksia tehtyäkin, kun löytyykin jotain hyvin istuvaa ihan puoliksi vahingossa...

No, tämä mekko oli sellainen puoliksi vahingossa tehty heräteostos, mutta puolustuksekseni sanon, että käytin tätä koko kesän ja osan syksyäkin. Aluksi mekko oli paremmassa käytössä kaupungilla ja jopa töissä (jota varten tosin kursin kaula-aukon pienemmäksi, koska vaikka en olekaan asiakaspalvelussa, niin vähän turhan paljon näkyy näkyy rintaa työpaikalle ilman neulavirityksiä) ja lopulta kotikäytössä. Käytöstä pesukoneeseen ja pesukoneesta suoraan päälle, niin paljon tykkään tästä mekosta.
Mekko on materiaaliltaan jotain hyvin pehmeää keinokuitusekoitusta, tarkemmin en osaa kuvailla, mutta materiaali on kevyttä, joustamatonta ja hengittää ihanasti. Helteillä tämä oli paras mahdollinen vaate mitä vaan on olemassa ja kotikäyttöön ihanan rento, kun ei millään tavalla rajoita liikkumista. Nuo perhoshihat on aivan ihanat ja helma ilmava ja täydellisen pitkä 172cm pitkälle ihmiselle. Ilman korkoja laahasi maata, korkojen kanssa juuri täydellisen pituinen. Ei mitään moitittavaa.
... Ainakaan siihen saakka, kunnes pesin tämän. Pesukoneessa nimittäin kävi niin, että mekko lyheni varmaan 10cm. Näissä kuvissa näette, että helma ylettää 7cm korkojen kanssa melkein maahan, mutta pesun jälkeen vain suurin piirtein nilkkaan. Ei muuten enää lähimainkaan laahaa maata. En ymmärrä. Ymmärtäisin jos mekko olisi *kröhöm* "kutistunut" leveyssuunnassa mystisesti parin viimeisen kuukauden aikana, mutta sitä en ymmärrä että normaalissa 40 asteen pesussa mekon pituudesta hävisi melkein kymmenen senttiä. En tiedä olisiko sillä ollut jotain eroa, jos olisin pessyt tämän 30 asteessa, mutta pakko sanoa, ettei tämä ole ainoa Collectifin vaate, jolle on käynyt samalla tavalla. Olen pessyt vaikka kuin h*lvetin monta mekkoa, jopa sellaisia, joissa lukee Dry Clean Only, eikä yksikään ole kutistunut lukuun ottamatta tätä Michelle-mekkoa ja Maria Charming Birds -mekkoani, jonka alla pitää nykyään käyttää 23-tuumaista tylliä kuvissa näkyvän 26 tuuman tyllin sijaan. Minulla on toinenkin Maria-mekko eikä sille käynyt pesukoneessa mitään, joten en vain ymmärrä. Surettaa kyllä senkin edestä, koska nyt tuo lintumekko on makuuni melkein liian lyhyt ja vyötärö hivelee kainaloita...

Jos jollain pitää lohduttautua, niin jos joku lyhyempi ihminen vielä haaveilee ja onnistuu löytämään tämän mekon jostain, niin ei tarvitse erikseen lyhentää - riittää että peset kerran pesukoneessa ja voila!
Loppuun pieni fakta minusta. Joku varmaan voi erehtyä luulemaan täällä, että olen aina ollut midi-mitan/polvimitan ystävä mekoissa. Ehei, en tosiaankaan. Kahdeksan vuotta sitten ainoa oikea mitta oli mini - mitä lyhyempi sitä parempi! Toinen vaihtoehto oli täysin maksimitta, mutta kaikki välimaaston pituudet... nope.

Sitten eräänä kauniina päivänä erehdyin ostamaan Regina-mekkoni ja siitä alkoi fiftarihurahdus, jota on kestänyt jo nelisen vuotta. Kylläpä se aika rientää...

Pidän edelleen maksimekoista ja käytän niitä kesäisin. Minulla on nyt kolme sellaista maksimekkoa jota käytän, ihana leopardimekkoni, jota kaikki muut inhoavat, valkoinen mekkoni, jota appiukko kutsui hääpuvuksi ja sitten tämä, jota kukaan ei vielä ole ehtinyt mollaamaan. Piti vähän aikaa miettiä onko muita, mutta ei. Rain of Petalsin vanha maksihame löytyy, mutta sen ajattelin myydä pois koska en enää käytä sitä. Joskus on tosin kiva leikitellä eri tyyleillä. Sitäkään en ole tainnut nimittäin sanoa täällä, että ennen blogia rakastin gootti/rock/punk-tyyliä. En ikinä osannut oikein määritellä mitä se oli, mutta kun katsot EMP:in kuvastoja, niin aika pitkälti sellaista mitä niistä löytyy. Pidän edelleen tyyliin estetiikasta, mutta kun kerran päästin sisäisen prinsessani valloilleen, niin ei sitä enää takaisin kaappiin tahdo saada. Tällainen minä olen nyt ja pidän itsestäni tällaisena.

Kuu on vasta aluillaan, mutta nyt on tullut shoppailtua jo runsaasti. Tilasin alkuviikolla vähän tavaraa TopVintagelta ja Vivien of Hollowaylta ja sitten äiti pyysi tänään shoppailemaan kaupungille, josta tuli vaihteeksi jopa ostettua jotain. Puolustuksekseni sanoin, että vaikka tein heräteostoksia, niin sain viimein ostettua ne rintaliivit, joita oon ollut ostamassa kohta vuoden, ja ostin myös välikausihuivin, minulla kun ei sellaista vielä ollut. Kyllä sitä rahaa hurahti tarpeettomiinkin asioihin ja vaikka budjetti paukkuu, olisi ostoslistalla vielä tarpeellisiakin asioita, kuten sadetakki (ajattelin Elements Rainwearin takkia tai jopa kahta). On meinaan tuo pyöräily vähän perseestä vesisateessa. Eilen kastuin töistä tullessa niin märäksi, että Collectifin trenssin leopardivuori paistoi takista läpi. Villakangashattukin tykkäsi tästä episodista kyttyrää nahkahanskoista nyt puhumattakaan.

Syysflunssaa odotellessa mukavaa lauantaita kaikille! Toivotaan, että pysytään terveinä.


In English:

It's always a good idea post some photos from July in October, right?
This Michelle dress by Collectif was an impulse purchase from last winter (yes, I bought this in winter...) but it turned out to be the most worn dress of my very, very large dress collection. I wore this all summer and way into September, at first mostly when I went out, once at work (I used a brooch to make the cleavage smaller for work) and later at home. I wore it, washed it and wore it again all the time. That's how much I love this dress.

The material is great, soft and airy, doesn't stretch, feels great to the skin. Perfect for hot weather. The length is perfect too. Or was. After I washed this for the first time the dress shrank like 10 cm! It used to reach the ground when I was wearing 7cm heels (I'm 172 cm tall and with heels almost 180cm) and now it barely reaches my ankles. WTF. I've washed several dresses, even some that say they're Dry Clean Only, and none of them ever shrunk (a couple bengaline dresses stretched though...) but this dress shrank so much! I could have understood if the dress *cough* "shrank" sideways, but it's so much shorter now than it was before that it makes me sad. My beautiful Maria Charming Birds dress also shrank like an inch, but the other one didn't. None of the others did. I don't understaaaaand!

Well... if you have to find something positive in this, at least shorter girls don't have to worry about hemming this dress - just wash it once and you're done, voila!

I don't remember if I have mentioned it in my blog, but I actually love maxi dresses. You might think I've always been into midi length but nope. For some time I only wore mini dresses - it was either mini or maxi, but nothing between. Then I bought my first fifties inspired dress, Regina Swing dress by Collectif and after that I was a goner. (That dress is over 4 years old and it's still as good as new, hasn't even faded one bit so I still can't get over the fact that Michelle shrank so much in the first wash!) I only have two other maxi dresses, my first and most loved white maxi dress, which my father-in-law called a wedding dress and a leopard dress I love but everyone else hates. It has one those really uncomfortable (=painful) halternecks but the skirt is awesome.

Before getting into dresses I was into rock/goth style clothing. I still have some left and I still love the aesthetics of that style, but once I let out my inner princess, there's no putting it back in. This is how I am now and I like myself this way.

I shopped a lot this week so I probably won't be shopping for the rest of the month. Or so I say but I actually still need a raincoat (I've been thinking about getting one or maybe two from Elements Rainwear) since it kinda sucks having to ride a bike in the rain. I got so soaked the leopard lining of my Dietrich trench was visible from the outside. My wool hat and leather gloves also really loved getting wet. Not.

While waiting to get a cold everyone have a nice Saturday! Let's hope we all stay well.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Fiftarityttöjä

Kaksi kuukautta on mennyt Lady Fiftari -finaalista, mutta siitä jäi oikein lämpimiä muistoja. Viime postauksessa esittelin asuni kilpailupäivältä ja tässä tulee kuvia muista kilpailijoista koko poppoolta. Pidemmittä puheitta Lady Fiftari -kilpailun kuvat, olkaa hyvä! (Iskälle näistä kiitos.)
Kun jälkikäteen katsoo yllä olevan Violet Melodyn suoritusta, ei voi kuin todeta, että voitto meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen! Here's the winner!
Minulle jäi kilpailusta vain oikein lämpimiä muistoja. Ainoa asia mikä harmitti, oli se, miten nopeasti se oli ohi. Hirveästi sitä jännitettiin, mutta kun sitten olimme lavalla, jännitys unohtui ja kaikilla oli oikein hauskaa. Lava oli yhtä pieni kuin miltä näyttääkin, mutta väkeä oli runsaasti katsomassa. Olavinpäivinä melkein koko kaupunki on liikkeellä ja kuvia meistä otettiin ennen ja jälkeen kilpailun.
Koska postaus ei selvästikään ole vielä tarpeeksi runsaskuvainen, julkaisen viimein täällä kauan (laiskuuttani) pihtaamani ammattivalokuvaajan minusta ottamat kuvat samalta päivältä. Jasminin kautta saimme kaikki halutessamme tilaisuuden osallistua kuvauksiin, joiden kuvaajana oli myös kilpailun tuomarina toiminut Lifu, eli Linda Lipponen. Instagramista hänen kuviaan löytyy hashtagilla #lindalipponen_photography ja Facebookista hän löytyy nimellä Lifu.
Pidän erityisesti tästä jälkimmäisestä kuvasta. Ainoa asia mitä olisin voinut toivoa kuvaus- ja kisapäivältä, olisi ollut aurinkoinen sää ja kenties kauniita kukkasia kuvien taustalle, mutta kaiken kaikkiaan koko päivä kaikkine aktiviteetteineen meni oikein hyvin ja siitä jäi hyvät fiilikset. Ehkä uskaltaudun joskus toistekin kuvaussessioon ammattivalokuvaajan kanssa, jos tilaisuus tulee, mutta ennen sitä pitäisi julkaista vanhemmat jutut alta pois.

Otimme tässä viime viikolla syksyn ensimmäiset asukuvat, mutta minulla on vielä kesäisempiäkin kuvia käymättä läpi niinkin kaukaa kuin heinäkuun alusta, että jospa mennään niillä ensin. Muuten voi olla, että julkaisen kesäkuvia vielä tammikuussakin...


In English:

It's been two months since we had Lady Fiftari finale and finally here are the photos from that day. I had a lot of fun during this whole thing, I got to meet new people and got to be on stage in front of hundreds of people. This isn't a big town and the stage wasn't that big either, but the audience was!

We were all very nervous, but ended up having a lot of fun. The winner Violet Melody totally deserved her win, just look at her! (If you didn't guess already, she's the black haired beauty in a colorful dress and pink petticoat - a mother of twins and a lioness).

My dad took most of the photos, except for the two last photos which are by Lifu/Linda Lipponen who was also a judge in the competition. You can find her work on Facebook and on Instagram where you can find her photos tagged with #lindalipponen_photography.

Can you imagine I still have photos from July unpublished? I've been taking some outfit photos every now and then, and the oldest ones are taken like mid July. I guess I'll have to start publishing them soon or else I'll still be publishing summer photos when it's already winter...

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Karkkivärejä / Candy Stripes

Mukavaa syyskuuta! Nyt kun ollaan näin pitkällä jo menossa syksyn puolella, on hyvä aika julkaista kuvia heinäkuun lopusta. Väliin jäävät nyt yhdet vielä näitä aiemmin otetut kuvat, mutta koska näitä kuvia Olavinpäiviltä on itse asiassa sen verran paljon, niin julkaisen ne kahdessa osassa. Tässä postauksessa keskitytään tuttuun tapaan siihen mistä blogi on nimensäkin saanut, eli mekkoon ja myöhemmässä postauksessa julkaisen sitten kuvia Lady Fiftari -kilpailusta.

Tämän postauksen tähti on The Pretty Dress Companyn upea Priscilla Candy Stripe Midi Dress.
Joku varmaan vielä ehkä muistaa alkukesästä julkaisemani postauksen toisesta Priscilla-mekosta ja jos ei muista, niin linkistä pääsee katsomaan. Tämä on samaa mallia kuin toinen Priscilla: säädettävät ohuet olkaimet, vuorattu yläosasta ja taskut, jonne mahtuu kädet melkein kyynärpäitä myöten. Helmassa on ihana rypytys ja helmaa on aivan massiivisesti. Erona onkin vain materiaali. 

Mekko väittää olevansa 97% puuvillaa ja 3% elastaania, eli sitä samaa materiaalia, mitä melkein kaikki fiftarimekkoni ovat (puuvillasatiini), jonka lisäksi tässä on viskoosisekoitteinen vuori yläosassa napakoittamassa mekon rintamusta, mutta tämä ei ole sitä perinteistä puuvillasatiinia nähnytkään. Tai on, koska tämähän kiiltää, mutta jos nyt näin vähän epäimartelevasti sanoo niin kangas muistuttaa pöytäliinaa. Positiivisella tavalla.

Kangas on hyvin paksua, melkein vahapintaisen tuntuista materiaalia, joka muistuttaa pöytäliinaa sen takia, että minulle se antaa likaahylkivän mielikuvan pintasileytensä takia. Sisäpuoli on vähän karkeampi, mutta pinta on kuin vahatussa pöytäliinassa. Kuulostaa todella imartelevalta ja painaa kuin synti, mutta materiaali on oikeasti todella loistava ja helma pysyy sen ansiosta koholla ilman tylliä, mutta alle mahtuu tyllejä vaikka kolme kappaletta. Kuvissa tyllejä on helman alla kaksi, koska kolme on minullekin vähän liikaa, varsinkin kun olin kirjaimellisesti koko päivän tässä asussa.
Laukkuakaan ei ole blogissa vielä näkynyt, vaikka se on kovassa käytössä ollut. Tänä vuonna tuli tehtyä hyvin paljon ostoksia Ladies with Lolas -liikkeellä ja monien kenkäparien lisäksi ostin myös pari laukkua. Toinen ei ole vielä ollut juurikaan käytössä pienen kokonsa puolesta (tarvitsen pienemmän lompakon sen laukun kanssa), mutta tämä isompi Viola-laukku on sitten senkin edestä ollut käytössä.

Itse asiassa äiti muisti tämän laukun jo viime vuodelta, kun kävin kuolaamassa tätä, mutta en raaskinut ostaa. Tänä vuonna sitten laukku oli alennuksessa ja sain tämän 40 eurolla. Ennen tätä kaikki laukkuni olivat tummasävyisiä, joko mustaa tai punaista, mutta nyt on mukavaa kun on vaaleampienkin ja tällaisten karkkivärimekkojen kanssa yhteen sopiva laukku, jonne mahtuu jotain muutakin kuin lompakko.
Dress: Priscilla Candy Stripe Midi Dress by The Pretty Dress Company
Belt: Pinup Couture
Petticoats: Sams & Banned
Bag: Lola Ramona
Brooch: Erstwilder
Necklace: Collectif
Bracelet: Sulokas
Shoes: Spiritstore (very old) & Lola Ramona

Viola-laukku on jäätävä tilaihme. Kuten joku tarkkasilmäinen huomaa, minulla on osassa kuvissa korkokengät ja osassa ballerinat ja se johtuu ihan siitä, että olin oikeasti kirjaimellisesti koko päivän liikenteessä Olavinpäivänä. Lähdin aamulla yhdeltätoista kotoa hiustenlaittoon Salon Pinnalle ja pääsin kotiin puoli yhdeltä yöllä ilotulituksen jälkeen. Kuljin korkokengissä Lady Fiftari -finaaliin saakka (eli noin viiteen) ja sen jälkeen kun menimme syömään Opera Grillille perheen kesken, vaihdoin ballerinoihin. Ihan niin hasardi en minäkään ole, että olisin melkein 14 tuntia korkokengissä, vaikka erittäin mielelläni koroissa kuljenkin, joten laukun tilavuus tuli tarpeen. Näissä kuvissa nimittäin laukkuun on sullottuna punaiset Lola Ramonan korkokengät ja neuletakki, jonka lisäksi myös järjestelmäkamerani matkasi samassa laukussa silloin kun sillä ei otettu kuvia. (Kyllä, kenkien kanssa.)

Ihan mikä tahansa laukku ei näin paljon tavaraa syökään, joten pakko sanoa, että tämä laukku on kyllä ollut enemmän kuin hintansa arvoinen. Olen joskus manannut, että miksi Lola Ramona ei tee laukkujaan nahkasta niin kuin kengät, mutta jos tämän kokoisen kassin tekisi nahkasta, olisi sillä sen verran hintaa, että en välttämättä ostaisi. Jospa sitä joskus toteuttaisi pitkäaikaisen unelman ja ostaisi Sulokkaalta customoidun nahkalaukun, just sellaisen millaisesta on aina haaveillutkin.
Koska olin koko päivän liikenteessä, on tässä postauksessa kuviakin koko vuorokaudelta. Ensimmäiset kuvat tyttöjen kanssa on otettu laiturilla joskus iltapäivällä ennen kahta ja viimeiset kameran aikaleiman mukaan puoli yhdeksältä. Koko päivän oli pilvistä ja vettäkin satoi välissä just sen verran että osa tukasta lätsähti juuri ennen kilpailun finaalia, mutta näissä viimeisissä kuvissa oli oikein kaunis auringonlasku.

Ei ollut tarkoitus ihan kolmea viikkoa antaa vierähtää postausten välillä, mutta minulla oli tässä parin viikon väsymyskausi, eikä vain ollut kiinnostusta eikä jaksamista oikein mihinkään. Nukuin huonosti, töissä opeteltiin paljon uusia asioita, joihin perehtyminen on vienyt voimia, ja näitä kuvia Olavinpäiviltäkin oli yli 200, että niiden läpikäymiseen hurahti vähän enemmän aikaa. Olisihan tässä ollut puolitoista kuukautta toki siihen hommaan, mutta... Krhm.

Tämän viikon ajan olen sitten ollutkin virkeämpi. Ostettiin viime lauantaina kaupunkireissulla poikaystävän kanssa sänkyyn uusi kovempi patja, jolla saa paremmat unet kuin vanhalla, jonka jousitus kulahti jo monta vuotta sitten koska sillä on niin paljon istuttu (sen siitä saa kun ei ole sohvaa), jonka lisäksi töissä on alkanut oppi mennä perille ja väänsin töitä triplamäärän viime viikkoiseen nähden (ihan oikeasti eikä leikisti). Töiden pitäisi tässä jatkua vuoden loppuun, mutta ennen kuin on työsopimus käsissä, en vielä ala hehkuttamaan mitään. Hyvä vain jos saa jatkaa, koska nyt alkaa olla jo siinä vaiheessa, että on oikeasti hyödyllinen osa tiimiä. Eli on siis hyvä aika pitää vapaita :D Otin ensi viikolle pari päivää vapaata ja vaikka sitä ei enää minkään sortin kesälomaksi voi kutsua, niin jos sitä edes omilla synttäreillä olisi vapaalla. Täytän 28, yikes!

Seuraavaan postaukseen olisi tarkoitus julkaista tosiaan kuvia Lady Fiftari -finaalista; pääsette ihastelemaan muidenkin tyttöjen asuja! Ja tarkoitus ei ollut odotella kolmea viikkoa postausten välissä, mutta mitään en lupaa, koska en ole niitä bloggaajia, joilla on pakkomielle postata tietyin väliajoin. Harrastus ei saa olla pakkopullaa, jota on pakko tehdä vaikka ei jaksaisi. Harrastuksen ideana on tuottaa hyvää mieltä ja siinä vaiheessa, kun homma ei enää tunnu mukavalta, on aika pitää vähän taukoa ja miettiä mikä siinä näin kauniisti ilmaistuna oikein kusee. Otetaan rennosti ja nautitaan syksystä, stressata ehtii myöhemminkin :)


In English:

Now that we're this far into autumn, it's a good time to publish some photos from the end of July! This time it's another dress from The Pretty Dress Company: Priscilla Candy Stripe Midi dress. This dress is very similar to the other Priscilla dress (obviously) I talked about in a previous post, but with one big difference: the material.

If you look at the tag, the material of this dress seems to be the same as in most of my dresses: cotton 97% and spandex 3%, but in reality this dress feels like... tablecloth. In a good way. It's very thick, heavy and very smooth, as if it's water resistant although it probably isn't. It's a little bit shiny, but doesn't feel anything like your regular cotton sateen. Totally different and in a totally good way.

Because of the material the skirt falls beautifully without a petticoat, but will look even better with one. Or two or maybe even three. The skirt is enormous and it will easily take in even my biggest 60 yard petticoat I actually haven't used yet but seriously considered using in these photos, but since I was on the move for 14 hours this day, I didn't really feel like wearing a scratchy crinoline so I used two softer ones.

I also had two pairs of shoes, my beautiful red Lola Ramona heels and ballerinas. I left home at 11am and came back way after midnight, so even though I love wearing heels even I can't wear heels for that long. I wore my Lolas until the Lady Fiftari competition finale (this was the competition day, I'll publish photos of the competition later, but for now it's all about the outfit) and then switched into ballerinas for the evening. Wanna know where I put my heels? In the bag!

The Viola bag by Lola Ramona doesn't look or feel as huge as those ridiculously big tote bags I dislike, but it took in a cardigan, my heels and even my SLR camera. I can't say it did that easily, because I had to do some arranging to fit everything in, but the main thing is that it did fit in everything.

I was actually considering buying this bag last year and even my mum remembered that I wanted it back then, but didn't have the money to buy it. This year it was on sale so I finally did buy it and I'm happy, because it's cute and roomy and very wearable with lighter colored clothing. Call me weird, but I hate using black/dark bags with pastel colored outfits, it ruins the "lightness" of the outfit.

I didn't mean to take three weeks between posts, but for a couple weeks now I was so tired I didn't even think about blogging and the rest of the time I was just lazy. This week I got more energy, because we bought a new mattress to our bed that has improved the quality of sleep. I'm a terrible sleeper, it takes forever for me to fall asleep and I wake up easily, so it's great to at least have a little sturdier bed to improve the sleep I do get.

Next week I'm turning 28 so I took a couple days off work. I plan on baking a cake for myself, resting and doing stuff I don't have time or energy to do after work. I don't expect to do anything particularly special, I'm just happy to have even a small vacation since I didn't have any in the summer. It's so weird that summer is already gone, but since I like autumn, I'm good. Not like summer was very summery this year anyway :)

Happy autumn to everyone!