sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Parin kuukauden kuvat ja aikakoneella väärälle vuosikymmenelle

Kummasti kun parin viikon pituiseksi tarkoitettu tauko venähtää melkein kahdeksi kuukaudeksi, tulee sellainen fiilis, että joko nyt... Ja sitten se menee ohi ihan niin kuin kaikki viikonloput. Jos minulla on ikinä selkeää aikataulua postauksille ollutkaan, niin myöhässä sitä ollaan joka tapauksessa. Mutta täällä ollaan taas, poikkeuksellisesti ei kuitenkaan varsinaisesti asukuvilla, vaikka minulla on vielä julkaisematonta materiaalia syys-lokakuulta. Niitä on sitten hyvä julkaista keväällä. Sen sijaan saatte kuvapläjäyksen parin viimeisen kuukauden ajalta, lukuun ottamatta joulun- ja uudenvuoden ajan kuvia, joita ei ole ensinnäkään paljoa ja toisekseen, joita en ole siirtänyt puhelimesta tietokoneelle.

Syyskuussa minutkin siis siirrettiin nykyaikaan, kun sain älypuhelimen joululahjaksi, ja olenkin opetellut käyttämään sitä enemmän ja vähemmän ahkerasti. En kuitenkaan niin ahkerasti, ettei akku kestäisi 6-7 päivää yhdellä latauksella, mikä ilmeisesti on nykyaikana ihan hurjan pitkä aika. Kameraa on tullut käytettyä jonkin verran ja tässä onkin kuvasatoa parilta viimeiseltä kuukaudelta puhelimen uumenista, pitkälti siksi, etten ole ottanut järjestelmäkameralla yhtään asukuvia niiden julkaisemattomien kuvien jälkeen. Marras-joulukuun pimeät päivät eivät ole oikein ihanteellista kuvausaikaa ja nyt se vuoden kurjin aika on tullut vahingossa skipattua kokonaan.

TL;DR: Kuvasatoa parilta viimeiseltä kuukaudelta.
Dress: Ella Dress by Voodoo Vixen 
Cardigan: MAK
Belt: Lindy Bop (from another dress)
Jewellery: gifts from mum
Käytiin Majakassa porukalla syömässä ja kerrankin ajan kanssa. Oli alkupalat, pääruoka, jälkiruoka ja viinipullo pöytäseurueelle (jonka minä maksoin, meni 70e koko reissulla). Alkupalaksi otin kylmäsavuporoa ja -hevosta (toinen olisi riittänyt, yhdessä liikaa), pääruoaksi oli taas poroa ja joku merkillinen riistawallenberg ja juurespyrää ja jälkiruoaksi puolukkabanoffeeta ja Irish Coffeeta, tietenkin.
Ökyilin myös Sillansuussa ja ostin tällaisen 14,50 euron siiderin, jota oli 0,75 litraa ja 6%, eli periaatteessa kuin olisi ostanut kaksi siideriä, jotka vain tulivat yhdessä pullossa. Olen muutenkin maistellut kaikenlaisia erilaisia laatusiidereitä ja totesin, että pidän ranskalaisesta siideristä. Tai ainakin osasta.

Työpaikan pikkujoulut oli marraskuun lopussa Kuopiossa, jossa oltiin koko viikonloppu hotellissa parin työkaverin kanssa. Ennen pikkujoulua piti käydä laitattamassa kuontalo kuntoon, koska onhan se nyt ihan hirveä tuossa aiemmassa kuvassa. Laitatin hiukset pitkästä aikaa taas Säde-kampaamossa ja lopputulos oli herttainen ruusublondi. Idea oli saada samantyyppinen sävy kuin kesällä näissä kuvissa, mutta vähemmän harmaa ja enemmän hattara ja mielellään pidempään kuin pari päivää kestävä. Tehostin sävyä vielä vähän kotona jollain hyvin epämääräisellä shokkivärimikserillä ja pari viikkoa olin hattarapää.
Top: Kennedy sweater by Lindy Bop (old)
Skirt: Flowers & Charms
Coat: Hell Bunny
Scarf: Lasessor

Ostin tuon hameen paikallisesta Jessica K-liikkeestä, koska se nyt vaan oli niin ihana ja olin jo pitkään haaveillut tällaisesta. Joulua edeltävänä perjantaina löysin samanlaisen hameen kermanvalkoisena Pukista ja ostatin sen poikaystävällä joululahjaksi. Nyt minulla on kaksi näitä <3 Töissä kuvassa käytössä, koska kuminauhavyötärön ansiosta mahtuu hyvin syömään ja helppo heittää aamulla päälle ja näyttää söpöltä skarpilta.

Kaulahuivi on 100% villaa, juuri minun värinen ja ostettu sekin heräteostoksena Jessica K:sta, mutta käytössä päivittäin, joten oli hintansa arvoinen.
Pikkujouluissa yövyttiin tosiaan Sokos Hotel Puijonsarvessa, jolla oli vähän mielenkiintoinen käsitys yhden hengen huoneesta, mutta väliäkö tuolla jos egoni sai oman sängyn, kun yhden hengen huoneesta maksoin. Itse asiassa ihan hyvä myös, että oli kaksi sänkyä, koska tuon lähemmän sängyn lakanat oli todella karheat ja nukkaiset, niin vaihdoin ne toisen sängyn lakanoihin, jotka olivat paremmat. Muuta sanottavaa hotellista, että huone oli siisti, mutta siellä oli tosi kuuma kaikista pienimmälläkin lämpötilan säädöllä ja kaikki äänet kadulta ja naapurihuoneista kuuluivat sisään.

Joulukäytävä oli herttainen ja nuo tonttukoristeet ihania. Aamiainen oli Frans & Sophiessa ja se oli hyvä, tuota tunnelia/käytävää pitkin sinne köpöteltiin.
Amarillossa syötiin perjantaina, pikkujoulut olivat siis lauantaina. Söin Don Ama -burgerin ja pitihän sitä ottaa mojitoa ja mansikkamargaritaa, kun kerrankin sai kunnollista. Söin minä jälkiruokaakin, mutta sen söin ennen ainoatakaan kuvaa.
Black Friday oli myös samana viikonloppuna, joten kävimme lauantaiaamuna shoppailemassa Kuopion keskustassa. Tutustuin Google Mapsin toimintaan ja navigoin itseni Rock'n'Dotiin, jossa oli kaupan syntymäpäiväjuhlat ja sen vuoksi kaikki -25% paitsi kellomekot ja takit taisivat olla -35%. Mukaan tarttui pari töihin sopivaa kauluspaitaa, joista tuo Bannedin vaaleanpunainen on ikävä kyllä jo kaiken joulusuklaan syönnin jäljiltä himpun kireä rintanappien kohdalta, mutta tuo Collectifin Tura-paita on ihana. Rakastan noita rusetteja.

Ostin myös tuon Lindy Bopin auto-mekon, jota olin jo pitkään haaveillut ja jota harkitsin jo kesällä edellisen kerran kun kävin Rock'n'Dotissa, mutta jota en ostanut koska se oli siellä kallis. Sitten koska takitkin olivat hyvässä alessa, ostin tuon vaaleanpunaisen Collectifin takin, joka näyttää hotellihuoneen himmeän kelmeässä valaistuksessa likaiselta roosalta, mutta joka on kyllä ihan söpö vaaleanpunainen (suunnilleen samaa sävyä kuin kaulahuivini).

En yleensä osta mitään muuta kuin alusvaatteita ja sukkahousuja ketjuliikkeistä, mutta Gina Tricotlta ostin söpön ruman jouluneuleen ja samettitopin, jossa oli kiva sydänkaula-aukko. Työkavereita nauratin jouluneuleessani ja käytin sitä myös jouluaattona porukoilla. Pesun jälkeen tuosta materiaalista (akryylia) tuli tosi nihkeä ja muovisen tuntuinen, mutta ennen pesua se oli ihanan pehmeä.
Sitten päästään itse pikkujouluihin. Meitä oli hurjan paljon väkeä paikalla, kun osallistujia oli ympäri Suomen. Teemana oli 80-luku, mutta eräs jäi aikakoneen kyydistä hieman eri aikaan kuin muut...
Bag: Tippi Bag by Hell Bunny
Shoes: Cindy Heels by Lulu Hun
Accessories: Collectif

Siinä vaiheessa kun pikkujouluihin osallistuminen varmistui, laitoin tämän Collectifin Mildred-iltapuvun tilaukseen, koska ajattelin, että kerrankin kun on tilaisuus pukeutua oikeasti eri lailla kuin arkena, niin se pitää käyttää hyväksi. Kuvissa mekko näytti ihanalta, mutta minulla ei ollut hajuakaan siitä miltä tämä näyttäisi livenä, koska kovasta googlauksesta huolimatta en löytänyt yhtään ainoaa kuvaa koko mekosta kenenkään muun kuin mallin päällä. Kauhulla odotin onko mekko sinnepäinkään, mutta jännitin turhaan, koska mekko on aivan ihana!

Mildredissä on ihanan pitkä korkokengissä juuri oikeanpituinen helma tällaiselle 172cm pitkälle ihmiselle, vyötärö on suurin piirtein siellä missä pitääkin, eli vatsarömpän yläpuolella mutta ei kainaloissa saakka ja bonuksena tässä mekossa on tuollainen pikkujoulukauden mässäilylle armelias kangaspala suoraan vatsan edessä piilottamassa ruokapöhön alleen. Näiden kuvien aikaan on siis tullut syötyä varsin tukevasti 80-luvun tyyliin...
Mekon helman pituus oli juuri passeli, koska poikkesin sen verran juhlatyylistä että ihonväristen sukkahousujen sijaan laitoin sellaiset kivat vatsan litistävät mustat sukkahousut, joiden en olisi välittänytkään näkyvän helman alta. Nämä Lulu Hunin samaa tilaisuutta varten ostetut Cindy-korkokengät sen sijaan pilkahtelivat söpösti helman alta laukun kanssa sävy sävyyn hopeisena. En ole ikinä käyttänyt mitään missä on näin paljon glitteriä, mutta näissä oli olo kuin Tuhkimolla, mutta Tuhkimostahan nämä kengät on nimensä ja ulkonäkönsä saaneetkin. Cinderella -> Cindy.

Ostin näihin päkiälaput, koska otin riskin ja laitoin nämä ilman koekäyttöä monta tuntia kestäviin juhliin, mutta päädyin sitten kuitenkin käyttämään näitä ilman pehmukkeita. Mukavat olivat jalassa, en saanut rakkoja eivätkä jalat tulleet kipeäksi. Kokoa UK5, sopii täydellisesti pienelle koon 38 jalalle.
En tiedä miten hyvin mekon materiaali näkyy kuvissa, mutta Mildred Fishtail Dress on siis metallinhohtoista samettia. Pintamateriaali on tämän takia hivenen karhea varsinkin jos silittää "väärään suuntaan", mutta näyttää oikeassa elämässä vielä paremmalta kuin kuvissa. Kiiltää upeasti ja keräsi paljon kehuja muilta juhliin osallistujilta, vaikka teemasta poikkesinkin. Mekko on kokoa UK10 ja vaikka naftisti istuukin, niin niinhän sen kuuluukin luiden kanssa tehdä. Vetoketjun sain itse vedettyä kiinni.

Mekossa on musta joustava bengaliinivuori polviin saakka, joka auttaa vähän silottamaan muhkuroita itsestäänkin ja loput hoitaa mekon armelias rypytys. Ainoa miinus on nuo roikkuvat off shoulder-hihat, jotka eivät pysyneet niin ylhäällä kuin tuotekuvissa vaan roikkuivat alempana luiden varassa ja joiden ansiosta oli välillä vähän alaston olo tuon yläosan kanssa. Tässä on aika matala kaula-aukko ja vaikka se pysyy muoviluiden ansiosta hyvin paikallaan, tässä oli silti aika paljon ihoa näkyvissä. Tuskissani mietin mitä liivejä tämän kanssa voi käyttää ilman että ne näkyvät alta, mutta sain vielä jotenkuten ahdettua alle vanhat olkaimettomat liivit ettei nyt tarvinnut sentään ihan hasardiksi ryhtyä ja olla ilman. Meillä oli työpaikalla nimittäin haku menossa vakipaikkoihin juuri näiden pikkujoulujen aikaan...
... ja avarasta kaula-aukosta huolimatta sain vakituisen työpaikan. Maailman paras joululahja. Aloitin tämän vuoden alusta vakinaisena ja on ihanaa päästä viimein suunnittelemaan elämää ensi viikon ruokalistaa pidemmälle. Hyvästi rahahuolet ja ne jatkuvat "valitettavasti sinua ei valittu tehtävään"-sähköpostivastaukset.

Työpaikasta puheen ollen, meillä on ollut älyttömästi herkkuja tarjolla. Halloweeninä oli suklaakuppikakkuja, jotka eivät olleet yhtä herkullisia kuin miltä näyttivät ja itsenäisyyspäivänä Suomi 100 -kakkua, joka oli just niin hyvää miltä näyttikin. Joulun aikoihin on ollut paljon karkkia tarjolla kun työkaverit ovat tuoneet ylijäämäherkkuja ja ulkomaan tuliaisia, jonka lisäksi sain neljä rasiaa suklaata ja yhden rasian vihreitä kuulia joululahjaksi. Sen lisäksi olin ostanut itselleni aiemmin yhden ison rasian vihreitä kuulia, joten olen syönyt aivan älyttömät määrät herkkuja ja sen takia paidat ja mekot ja hameet eivät enää tahdo mahtua päälle. En tehnyt tänäkään vuonna uuden vuoden lupausta, mutta jos nyt kevättalvesta viimeistään alkaisi käydä taas uimassa ja kunhan nuo loput kolme rasiaa suklaata on syöty loppuun, voisi vähentää herkuttelua (turha edes yrittää lopettaa kokonaan, ei nyt mennä tekemään tavoitteita, joita ei voi saavuttaa). Ei tässä muuta mutta siinä vaiheessa kun vaatteet jäävät pieniksi ja päätyy aina käyttämään sitä samaa aiemmin kuvissa näkynyttä tyllihametta, voisi olla hyvä idea pudottaa ne pari ylimääräistä kiloa pois.

Näistä ja muista syistä en ole hirveästi shoppaillut viime aikoina. Wannabelta ostin marraskuussa housut ja vissiin joulukuussa mekon alennuksesta, ja pari paitaa, mutta siinä kaikki. En ole aiempiakaan ostoksia ehtinyt kuvailla, kun en ole säiden ja yleisen laiskotuksen vuoksi kuvannut mitään. Olen tässä miettinyt josko nyt tulisi pakkasta ja päivät pitenisivät, niin ryhtyisi jälleen bloggaamaan aktiivisemmin. Julkaisen jossain vaiheessa ainakin ne jo pitkään kovalevyllä odottelemassa olleet kuvat ja jospa vaikka ottaisi muutamia talvisiakin kuvia silloin kun sää ja kuvaajien aikataulut sallivat.

Olen pahoillani, että tämä tauko venähti näin pitkäksi, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että jos ei jaksa tuottaa mitään järkevää, niin parempi odottaa kuin luoda jotain huonoa vain siksi että on pakko,. Pakko on vain kuolla ja sekin mielellään sitten 60 vuoden päästä aikaisintaan.

Mukavaa uutta vuotta kaikille!


TL;DR (English):

I was trying to keep this short, but as always it didn't work out. After all here's like 2 months worth of stuff I've been up to, which is mostly nothing, but I did participate in two pre-Christmas parties. The photos in this blog post are from the one my workplace arranged. I spent a full weekend in a hotel, went shopping with my co-workers and bought some stuff from Black Friday sales.

The pre-Christmas party had an 80's theme, but I dropped off the time machine in a different era. The dress I'm wearing here is Mildred Fishtail Maxi Dress by Collectif, which is a gorgeous metallic foil coated velvet evening gown that looked so beautiful I just had to get this when I actually had a chance to wear a dress like this. I tried googling if people had bought this so I could see what it looks like irl, but I didn't find any pictures so I had no idea what it would be like. Well, the answer is: pretty much perfect.

Mildred dress looks even more beautiful irl, the material is nice, shiny and stretchy and it's lined with black bengaline to give that smooth figure. It has a boned bodice and a long skirt that worked well for my 5'8 frame with heels and that ruching at the front is very flattering (since it hides the fact that I had been eating like a horse before these photos). The neckline however is very low and the sleeves didn't stay in place which is why the front boning is on some photos visible with the dress lining. I didn't flash anyone, but felt a little exposed from time to time. Got a lot of compliments even though I was a blast from even further past than the 80's.

In other news I got a permanent job with my co-workers. We all three started working together on May and will be working together for a very, very long time. Best Christmas present ever. No more worrying about money or finding a job. I can finally plan for longer than just what we're gonna eat next week. Not that I actually have plans, other than moving into a bigger apartment.

I didn't mean to take such a long break from blogging, but I've always thought that if I can't do it properly, it's better not to do it at all. I still have some unpublished photos from September and October which I'll publish at some point and hopefully I'll get to taking some new ones as well.

Happy New Year for everyone!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Nomi - oikeasti korkeavyötäröiset farkut

Kun on pitkäselkäinen, korkeavyötäröisiä housuja on hankala löytää. Kaupat ovat pilvin pimein pullollaan "korkeavyötäröisiä" farkkuja, jotka kun vetäisee jalkaan, ei vyötärö yletä lähimainkaan napaa. Surkeimmillaan "erittäin korkea vyötärö" ylettää lantioluiden yläpuolelle. Minun kriteerinäni on, että jotta housuja voi sanoa korkeavyötäröisiksi, täytyy vyötärön ylettää edes navan kohdalle. Sitä alemmat ovat normaalivyötäröisiä ja lantiohousut tietysti erikseen.

Fiftarimuodissa onneksi useimmat korkeavyötäröiset housut myös ovat sitä mitä luvataankin, mutta silti aika monet farkut ja muut housut on saanut ostaa, että vastaan tuli ihan oikeasti erittäin korkean vyötärön omaavat farkut. Kun näin nämä Collectifin Nomi-farkut ekan kerran, tuli sellainen "OMG"-fiilis - nuohan sopivat pitkäselkäisillekin!
Top: Dolores top by Collectif
Cardigan: Paloma cardigan by Hell Bunny
Jeans: Nomi by Collectif
Flats: Giusu flats by Lulu Hun
Necklace: Collectif

Nomi-farkuissa on superleveä napeilla varustettu vyötärökaistale, joka varmaan ylettää lyhytselkäisellä lähemmäs rintojen alle, mutta tällaiselle pitkällä ruodolla varustetulle ihmiselle juuri sopiva; voi käyttää lyhyitä paitoja ilman että selkä pilkottaa alta. Mikä parasta, kangas joustaa sen verran, että housuissa mahtuu syömään ja liikkumaan eivätkä napitkaan paina mistään kohtaa. En yleensä käytä farkkuja juuri siksi, että joko kangas on huonolaatuista venyvää stretchiä ja venähtää muodottomaksi, tai ei vaihtoehtoisesta jousta tarpeeksi ja lahkeet puristavat polvista (minulla on suhteessa paksut polvet) ja vyötärökaistale uppoaa vatsamakkaroihin. Kun on tottunut siihen, ettei sukkahousut rajoita mistään kohtaa (paitsi ehkä valumalla), niin superkireät pillifarkut eivät oikein tunnu mukavilta. Paitsi nämä.

Nomi-farkuissa on suositeltu, että näistä voi ostaa pienemmän koon, koska kangas tosiaan venyy. Itse ostin samaa kokoa kuin muissakin Collectifin vaatteissa (UK10) ja housut ovat omaan makuuni sopivan mukavat, mutta silti kurveja nuolevat. Kovassa käytössä ovat olleet, mutta eivät ole venähtäneet tai pussittaneet mistään kohtaa, vaikka kangas venyy runsaasti. Uskokaa tai älkää, olen tänä syksynä kulkenut melkein puolet ajasta housuissa!
Housujen lisäksi "uutta" ovat nämä Giusi-ballerinat, jotka ovat myös Collectifilta ja heidän sivuillaan alennuksessa. Kuvat on syyskuun alusta vai oliko peräti elokuun lopusta, joten noilla vielä tarkeni kävelläkin ja olivat kesällä muutenkin käytössä. Tykkään näistä rusettiyksityiskohdista, jotka tuovat muuten simppeleihin kenkiin vähän persoonaa.
Kuluneen kevän ja kesän aikana on tullut ostettua muuten aika monet kengät. Vaatteita olen ostanut huomattavasti vähemmän, mutta silti on vielä paljon sellaista, jota en ole ehtinyt/jaksanut kuvailla. Ne, jotka on tullut kuvattua, ovat odottaneet julkaisua pitkään ja nämäkin kuvat ovat elokuun lopusta/syyskuun alusta. Töiden jälkeen ei aina ole energiaa ja nyt pari viimeistä viikkoa onkin mennyt melkoisessa koomassa. Se on tämä pimeä aika vuodesta.

Eilen meillä oli fiftaripikkujoulut ja mukavaa oli. Edellisen viikon perjantaina käytiin työporukalla keilaamassa ja parin viikon päästä olisi työpaikan pikkujoulut Kuopiossa, että hotelliviikonloppu on edessä. Niitä varten ajattelin myös vähän shoppailla Collectifilla. Tarkoituksena olisi ostaa pikkujoulumekko (ihan niin kuin minulla ei olisi mekkoja jo tarpeeksi), jonka lisäksi minun on saatava nämä Nomi-farkut mustana. Ihan oikeasti olen kokeillut vaikka minkälaisia farkkuja ja Collectifiltakin minulla on kolmet farkut: Monroet, Rebel Katet ja nämä, mutta nämä ovat ylivoimaisesti parhaimmat pöksyt ikinä. Rebel Katen vyötärö on sillä rajalla, että onko se tarpeeksi korkea ja Monroet ovat vyötäröltä nykyään turhan napakat, koska ne eivät juuri jousta. Nomeja sen sijaan suosittelen lämpimästi kaikille pitkille ihmisille.

Onko teillä riittänyt energiaa syksyn pimeinä aikoina? Joko on D-vitamiinit käytössä?


In English:

When you're a tall girl, it's fricking hard to find truly high waisted jeans. All shops sell "high waisted" jeans, but when you try them on, they barely reach my hips... So I'm really happy that fifties inspired shops sell jeans/trousers that are actually highwaisted, like these Nomi jeans by Collectif.

I hate it when jeans are restrictive and too tight, but these Nomi jeans are perfect. They are very stretchy, super comfortable and the most important of all, they have a truly high waist. Too high for short girls, but for tall gals like me, they're perfect. I can wear short tops with these without showing my back, I can eat in these without suffocating and I can sit in these without cutting my blood circulation from knees down. Perfect.

Collectif and some other shops selling these jeans recommend to order down but I'm wearing my usual UK10 and it's perfect: form fitting but not too tight. Smaller size would not fit (or maybe it would but I wouldn't wear them because it would be uncomfortable). For people who love jeans that are like another skin, sizing down will work, but for me these are great as they are. Even though the fabric is stretchy and I've worn these a lot, the fabric hasn't gotten baggy like some cheaper jeans will do with wear and the waist still sits like new. I'm going to buy these in black as well.

The Giusi flats are by Lulu Hun and I like them because the bows are very cute and give character to otherwise simple flats. They've been in sale for a long time and I bought mine from sale too. I've bought so many shoes this summer I haven't had the chance/time/energy to photograph all of them, but then again I haven't taken many outfit photos either. I have few sets of photos in stock and I'll be publishing them here at some point, but it'll probably take a while before I'll get to publish fresh photos. The weather isn't exactly co-operative this time of year.  I hope it snows again soon.

Have you already started taking some vitamin D to counter the darkness, or are you good without?

torstai 19. lokakuuta 2017

Kohtalokas daami ja kilometrin pituiset koivet

Kesäisillä kuvilla jatketaan, mutta nyt ollaan päästy jo niinkin pitkälle kuin elokuuhun!
Elokuussa ehdittiin rakkaan serkkuni Paawon kanssa nähdä sen verran, että räpsäistiin muutamat kuvat (yhteiskuvista kiitos Paawon poikaystävälle) ja käytiin lettukahvilassa. Paawohan ehti pitää hauskaa enemmänkin Itä-Suomen peräkorven perukoilla veljeni kanssa, mutta aikataulut meni sillä lailla ristiin, että minä olin mökillä kun Paawo oli täällä ja sunnuntaina kommunikointi ei oikein toiminut, niin jäljelle jäi maanantai. Hyvä syy käyttää liukumia.

Jos joku vielä kaikkien näiden pitkien taukojen jälkeen muistaa, niin meillä on näillä yhteisillä kuvaussessioilla tapana ottaa kuvia yhdessä ja erikseen ja aloitellaan vierailevan tähden kuvilla. Kun kävin näitä kuvia läpi reippaasti näiden ottamisen jälkeen, olin jo unohtanut miten hassu sää oli. Toisella puolella siltaa näytti tuolta ja toisella tältä:
Konstrasti näissä on ihan jäätävä, tuli ekana mieleen kunnon kohtalokas daami, jolla myrskypilvet näkyvät tummanpuhuvina taustalla samaan aikaan, kun aurinko paistaa naamaan :D Tuulikin oli aikamoinen järvellä, joten onneksi minun mekossani on sisään rakennettu myötäilevä alushame.
Paitsi että juuri se alushame minua ärsyttää tässä The Pretty Dress Companyn ihanassa Hepburn-mekossa. Helma on isompi kuin täyskello, joten miksi, oi miksi tähän mekkoon on keksitty laittaa kynämallinen alushame, joka on kiinnitetty sillä lailla vetoketjuun, ettei edes alushameen ja päällikankaan väliin saa sullottua tylliä? (Yritin kyllä epätoivoissani.) Ehkä käytän tämän ompelijalla ja pyydän irrottamaan alushameen vetoketjusta niin, että se roikkuu irrallaan vaikka ison pyllyn kohdalla olevan reiän kanssa, koska noin muhkea helma oikein anelee tylliä.

Jos joku ei vielä tajunnut, niin olen niitä enemmän on enemmän -persoonia.
Rehellisesti sanottuna tämä mekko on niin ihana, ettei tähän nyt ihan välttämättä sitä tylliä tarvitse. Helma on laskostuksen ja voluumin ansiosta aivan ihana sellaisenaankin ja mekko on tosi helppo käyttöinen, kun ei tarvitse huolehtia alushameita tai mekon takertumisesta sukkahousuihin. Sen kuin heittää päälle ja menoksi, heti fabulöösinä liikenteessä! Miinusta tosin taskujen puuttumisesta, muissa TPDC:n mekoissani on taskut, mutta tässä ei.

Mietin pitkään haluanko tämän vai kokonaan vaaleanpunaisen Hepburn-mekon, mutta päädyin sitten tähän (koska sitä toista ei ollut juuri silloin jäljellä :'D) ja tässä on ilmeisesti erilainen kangas kuin siinä toisessa. Tämä mekko on sitä samaa puuvillasatiinia kuin valtaosa fiftarimekoista ja vuorattu jollain sileällä, sulavalla keinokuidulla. Vastaa hyvin kokoaan, minulla on tässä käytössä koko UK10, joka on juuri täydellisen nafti, mutta jossa mahtuu kyllä syömäänkin (joustaa siis vähän), kuten on selvästi ennen näitä kuvia tullut tehtyä. Lounasetu on petollinen...
Dress: Lindex
Cardigan: Collectif
Scarf: Zazoo
Shoes (though not visible in this photo): Ecco
Dress: The Pretty Dress Company
Earrings: Vivien of Holloway
Shoes: Clarks

Jos kohtalokkaana olevan Paawon upeat taustat eivät naurattaneet, niin piti kyllä itselleenkin hörähdellä. Jalkani näyttävät Clarksin nudenväristen korkokenkien ansiosta kilometrin pituisilta! Korkoa kengissä taitaa olla ainakin kahdeksan senttiä ja kun mekon vyötärö on hivenen luonnollisen vyötärön yläpuolella, niin vaikutelma on melkoinen :D

En muista olenko noista kengistä täällä puhunut aiemmin, kerran keväällä piipahtivat kuvissa, mutta ne ovat tosiaan jälleen yksi heräteostos, josta olen ollut hyvin tyytyväinen. Bongasin nämä Sokokselta, sovitin ja nappasin mukaan kun totesin, ettei minulla ole yksiäkään nudenvärisiä korkokenkiä. Näissä on jotkin superpehmeät sisäpohjat, joten korkeasta korosta huolimatta ovat mukavat jalassa ja nahkakin on ihanan pehmeää. Ei näissä silti montaa kilometria kannata talsia, mutta töissä pärjää ja näissä kuvissa olenkin juuri tullut töistä.
Ei enempiä tällä kertaa, vielä on yhdet kesäisemmät kuvat elokuulta tulossa, kunhan jaksan joskus käydä ne läpi. Sitten päästäänkin jo syksyn puolelle ehkä ennen kuin ehtii vuodenaika vaihtua talveksi. Viime vuodeen verraten ei kyllä varmaan ole ihan hirveästi kiirettä.

Näyttäisi siltä, että tänä vuonna olen onnistunut keksimään kaikenlaista täytettä kalenteriin. Ei meinaa viikonloppuina ehtiä levätä ollenkaan. On lintujen vahtimista (joka on kyllä oikein perusteellista lepoa), työpaikan keilailuturnausta ja pikkujouluja, joihin en yleensä osallistu, mutta joiden osalta tein tänä vuonna poikkeuksen. Ilmoittauduin työpaikan pikkujouluihin (koska kasaribileet) ja myös fiftarityttöjen kanssa olisi tarkoitus kai jonkinlaisia pikkujouluja järjestellä. Mukavaa kun on tekemistä, mutta nyt on ollut niin hektistä hommaa töissä, että käytän kyllä nämä väliin jäävät vapaat viikonloput ihan puhtaasti lepäämiseen. Välillä tuntuu siltä, ettei ehdi levätä ollenkaan ja ihan jo stressaan työpaikan pikkujouluja ja hotelliyöpymisiä. Ehkä otan suosiolla sen yksinäisen huoneen ja jään nukkumaan, kun muut lähtevät jatkoille. Enemmänhän se maksaa kuin huoneen jakaminen, mutta kun on tarpeeksi väsynyt, niin siitä vaikka maksaakin että saa nukkua kunnolla. Se että stressaan tästä jo yli kuukautta etukäteen varmaan kertoo vähän väsymyksen tasosta.

Mukavaa sateista lokakuuta kaikille!


In English:

Here some photos from August together with my lovely cousin. As you can see from the photos, she looks quite the fateful dame standing in front of storm clouds, but on the other side of the bridge it's perfectly sunny. Except for when it was my turn to stand in front of the camera; then it was cloudy all around.

In these photos I'm wearing a lovely Hepburn dress by the Pretty Dress Company. It's not available anymore, but it's still available in multiple other colorways, including a solid baby pink, which was my first choice, but it wasn't available and this was, so I went with this. I'm glad I did, this seems to be a lighter material perfect for summer.

The fit of this dress is great, I'm wearing a UK10 and it even though I'm little above the measurements, it still fits and I can eat (which I obviously have done before these photos since I get free food at work) and move my arms etc. The skirt is massive, which is why it's sad that the lining prevents wearing petticoats. It makes me so sad, I'm the kind of "more is more" person that needs petticoats with full skirts, but this dress doesn't allow it because the lining is straight and the zipper is sewn into lining so you can't even cheat and wear a petticoat between the dress and the lining. I tried and cried when I noticed how it looked like at the back. Maybe I'll have the zipper separated from the lining to pull this off...

On the other hand this Hepburn dress is fabulous even without a petticoat. It has beautiful pleats, it's very full and perfectly feminine. Sadly it doesn't have pockets, but otherwise it's a very easy to wear dress - just put it on and look fabulous!

On the added notice, my feet look so freaking long. In addition to the high waist that cheats a little, it's thanks to the Clarks heels I'm wearing. I knew I needed nude heals when I bought these as an impulse purchase. They're soft and smooth genuine leather and have super comfortable padded soles. Comfortable to wear all day at work (these photos are taken after a 7,5 h day of work), but not suitable for long walks due to the ~8cm heel. Still fabulous a little more casual shoes compared to the other shoes I've bought this year.

Looks like I'm going to busy during the pre-Christmas season. There are a couple of pre-Christmas parties where I promised to participate and even though I'm terrified about this (I'm totally not a party animal, I hate big parties where people get drunk) I'm kind of excited. More worried about sleeping arrangements than excited, but still. The other party requires booking a hotel and since there are 3 people but only rooms for 1 or 2 persons, I'm thinking I'll be the one going solo (of course there's always a spare bed, but I'm not into that). I'd rather pay more to sleep well than freak out over not being able to sleep. Stressing about this over a month beforehand probably tells something about how good of a sleeper I am.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Kuvitellaan että on kesä

Heinäkuun puolivälissä otettuja kuvia on aina hyvä postailla lokakuussa...
... mutta toisaalta ostin tämän mekon jo viime talvena, että väliäkö tuolla. Heräteostoksena wannabelta ostettu mekko seisoi ihan ymmärrettävistä syistä vaatekaapissa monta kuukautta ennen kuin kesä tuli ja muistin, että olen ostanut tällaisenkin. Kyseessä on Collectifin viimevuotisen (vai oliko peräti toissavuotisen) kesämalliston Michelle-maksimekko, jota olin joskus kyllä katsellut mutta jättänyt suuremmitta huomiotta. Wannabellakin tämä ehti olla myynnissä kuka ties kuinka pitkään, kunnes joku päivä ajattelin, että eipä minulla ole parempaakaan tekemistä, niin sovittelen sitten vähän kaikenlaista. Jos joku miettii, niin harrastan sitä usein ja sen takia tulee niitä heräteostoksia tehtyäkin, kun löytyykin jotain hyvin istuvaa ihan puoliksi vahingossa...

No, tämä mekko oli sellainen puoliksi vahingossa tehty heräteostos, mutta puolustuksekseni sanon, että käytin tätä koko kesän ja osan syksyäkin. Aluksi mekko oli paremmassa käytössä kaupungilla ja jopa töissä (jota varten tosin kursin kaula-aukon pienemmäksi, koska vaikka en olekaan asiakaspalvelussa, niin vähän turhan paljon näkyy näkyy rintaa työpaikalle ilman neulavirityksiä) ja lopulta kotikäytössä. Käytöstä pesukoneeseen ja pesukoneesta suoraan päälle, niin paljon tykkään tästä mekosta.
Mekko on materiaaliltaan jotain hyvin pehmeää keinokuitusekoitusta, tarkemmin en osaa kuvailla, mutta materiaali on kevyttä, joustamatonta ja hengittää ihanasti. Helteillä tämä oli paras mahdollinen vaate mitä vaan on olemassa ja kotikäyttöön ihanan rento, kun ei millään tavalla rajoita liikkumista. Nuo perhoshihat on aivan ihanat ja helma ilmava ja täydellisen pitkä 172cm pitkälle ihmiselle. Ilman korkoja laahasi maata, korkojen kanssa juuri täydellisen pituinen. Ei mitään moitittavaa.
... Ainakaan siihen saakka, kunnes pesin tämän. Pesukoneessa nimittäin kävi niin, että mekko lyheni varmaan 10cm. Näissä kuvissa näette, että helma ylettää 7cm korkojen kanssa melkein maahan, mutta pesun jälkeen vain suurin piirtein nilkkaan. Ei muuten enää lähimainkaan laahaa maata. En ymmärrä. Ymmärtäisin jos mekko olisi *kröhöm* "kutistunut" leveyssuunnassa mystisesti parin viimeisen kuukauden aikana, mutta sitä en ymmärrä että normaalissa 40 asteen pesussa mekon pituudesta hävisi melkein kymmenen senttiä. En tiedä olisiko sillä ollut jotain eroa, jos olisin pessyt tämän 30 asteessa, mutta pakko sanoa, ettei tämä ole ainoa Collectifin vaate, jolle on käynyt samalla tavalla. Olen pessyt vaikka kuin h*lvetin monta mekkoa, jopa sellaisia, joissa lukee Dry Clean Only, eikä yksikään ole kutistunut lukuun ottamatta tätä Michelle-mekkoa ja Maria Charming Birds -mekkoani, jonka alla pitää nykyään käyttää 23-tuumaista tylliä kuvissa näkyvän 26 tuuman tyllin sijaan. Minulla on toinenkin Maria-mekko eikä sille käynyt pesukoneessa mitään, joten en vain ymmärrä. Surettaa kyllä senkin edestä, koska nyt tuo lintumekko on makuuni melkein liian lyhyt ja vyötärö hivelee kainaloita...

Jos jollain pitää lohduttautua, niin jos joku lyhyempi ihminen vielä haaveilee ja onnistuu löytämään tämän mekon jostain, niin ei tarvitse erikseen lyhentää - riittää että peset kerran pesukoneessa ja voila!
Loppuun pieni fakta minusta. Joku varmaan voi erehtyä luulemaan täällä, että olen aina ollut midi-mitan/polvimitan ystävä mekoissa. Ehei, en tosiaankaan. Kahdeksan vuotta sitten ainoa oikea mitta oli mini - mitä lyhyempi sitä parempi! Toinen vaihtoehto oli täysin maksimitta, mutta kaikki välimaaston pituudet... nope.

Sitten eräänä kauniina päivänä erehdyin ostamaan Regina-mekkoni ja siitä alkoi fiftarihurahdus, jota on kestänyt jo nelisen vuotta. Kylläpä se aika rientää...

Pidän edelleen maksimekoista ja käytän niitä kesäisin. Minulla on nyt kolme sellaista maksimekkoa jota käytän, ihana leopardimekkoni, jota kaikki muut inhoavat, valkoinen mekkoni, jota appiukko kutsui hääpuvuksi ja sitten tämä, jota kukaan ei vielä ole ehtinyt mollaamaan. Piti vähän aikaa miettiä onko muita, mutta ei. Rain of Petalsin vanha maksihame löytyy, mutta sen ajattelin myydä pois koska en enää käytä sitä. Joskus on tosin kiva leikitellä eri tyyleillä. Sitäkään en ole tainnut nimittäin sanoa täällä, että ennen blogia rakastin gootti/rock/punk-tyyliä. En ikinä osannut oikein määritellä mitä se oli, mutta kun katsot EMP:in kuvastoja, niin aika pitkälti sellaista mitä niistä löytyy. Pidän edelleen tyyliin estetiikasta, mutta kun kerran päästin sisäisen prinsessani valloilleen, niin ei sitä enää takaisin kaappiin tahdo saada. Tällainen minä olen nyt ja pidän itsestäni tällaisena.

Kuu on vasta aluillaan, mutta nyt on tullut shoppailtua jo runsaasti. Tilasin alkuviikolla vähän tavaraa TopVintagelta ja Vivien of Hollowaylta ja sitten äiti pyysi tänään shoppailemaan kaupungille, josta tuli vaihteeksi jopa ostettua jotain. Puolustuksekseni sanoin, että vaikka tein heräteostoksia, niin sain viimein ostettua ne rintaliivit, joita oon ollut ostamassa kohta vuoden, ja ostin myös välikausihuivin, minulla kun ei sellaista vielä ollut. Kyllä sitä rahaa hurahti tarpeettomiinkin asioihin ja vaikka budjetti paukkuu, olisi ostoslistalla vielä tarpeellisiakin asioita, kuten sadetakki (ajattelin Elements Rainwearin takkia tai jopa kahta). On meinaan tuo pyöräily vähän perseestä vesisateessa. Eilen kastuin töistä tullessa niin märäksi, että Collectifin trenssin leopardivuori paistoi takista läpi. Villakangashattukin tykkäsi tästä episodista kyttyrää nahkahanskoista nyt puhumattakaan.

Syysflunssaa odotellessa mukavaa lauantaita kaikille! Toivotaan, että pysytään terveinä.


In English:

It's always a good idea post some photos from July in October, right?
This Michelle dress by Collectif was an impulse purchase from last winter (yes, I bought this in winter...) but it turned out to be the most worn dress of my very, very large dress collection. I wore this all summer and way into September, at first mostly when I went out, once at work (I used a brooch to make the cleavage smaller for work) and later at home. I wore it, washed it and wore it again all the time. That's how much I love this dress.

The material is great, soft and airy, doesn't stretch, feels great to the skin. Perfect for hot weather. The length is perfect too. Or was. After I washed this for the first time the dress shrank like 10 cm! It used to reach the ground when I was wearing 7cm heels (I'm 172 cm tall and with heels almost 180cm) and now it barely reaches my ankles. WTF. I've washed several dresses, even some that say they're Dry Clean Only, and none of them ever shrunk (a couple bengaline dresses stretched though...) but this dress shrank so much! I could have understood if the dress *cough* "shrank" sideways, but it's so much shorter now than it was before that it makes me sad. My beautiful Maria Charming Birds dress also shrank like an inch, but the other one didn't. None of the others did. I don't understaaaaand!

Well... if you have to find something positive in this, at least shorter girls don't have to worry about hemming this dress - just wash it once and you're done, voila!

I don't remember if I have mentioned it in my blog, but I actually love maxi dresses. You might think I've always been into midi length but nope. For some time I only wore mini dresses - it was either mini or maxi, but nothing between. Then I bought my first fifties inspired dress, Regina Swing dress by Collectif and after that I was a goner. (That dress is over 4 years old and it's still as good as new, hasn't even faded one bit so I still can't get over the fact that Michelle shrank so much in the first wash!) I only have two other maxi dresses, my first and most loved white maxi dress, which my father-in-law called a wedding dress and a leopard dress I love but everyone else hates. It has one those really uncomfortable (=painful) halternecks but the skirt is awesome.

Before getting into dresses I was into rock/goth style clothing. I still have some left and I still love the aesthetics of that style, but once I let out my inner princess, there's no putting it back in. This is how I am now and I like myself this way.

I shopped a lot this week so I probably won't be shopping for the rest of the month. Or so I say but I actually still need a raincoat (I've been thinking about getting one or maybe two from Elements Rainwear) since it kinda sucks having to ride a bike in the rain. I got so soaked the leopard lining of my Dietrich trench was visible from the outside. My wool hat and leather gloves also really loved getting wet. Not.

While waiting to get a cold everyone have a nice Saturday! Let's hope we all stay well.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Fiftarityttöjä

Kaksi kuukautta on mennyt Lady Fiftari -finaalista, mutta siitä jäi oikein lämpimiä muistoja. Viime postauksessa esittelin asuni kilpailupäivältä ja tässä tulee kuvia muista kilpailijoista koko poppoolta. Pidemmittä puheitta Lady Fiftari -kilpailun kuvat, olkaa hyvä! (Iskälle näistä kiitos.)
Kun jälkikäteen katsoo yllä olevan Violet Melodyn suoritusta, ei voi kuin todeta, että voitto meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen! Here's the winner!
Minulle jäi kilpailusta vain oikein lämpimiä muistoja. Ainoa asia mikä harmitti, oli se, miten nopeasti se oli ohi. Hirveästi sitä jännitettiin, mutta kun sitten olimme lavalla, jännitys unohtui ja kaikilla oli oikein hauskaa. Lava oli yhtä pieni kuin miltä näyttääkin, mutta väkeä oli runsaasti katsomassa. Olavinpäivinä melkein koko kaupunki on liikkeellä ja kuvia meistä otettiin ennen ja jälkeen kilpailun.
Koska postaus ei selvästikään ole vielä tarpeeksi runsaskuvainen, julkaisen viimein täällä kauan (laiskuuttani) pihtaamani ammattivalokuvaajan minusta ottamat kuvat samalta päivältä. Jasminin kautta saimme kaikki halutessamme tilaisuuden osallistua kuvauksiin, joiden kuvaajana oli myös kilpailun tuomarina toiminut Lifu, eli Linda Lipponen. Instagramista hänen kuviaan löytyy hashtagilla #lindalipponen_photography ja Facebookista hän löytyy nimellä Lifu.
Pidän erityisesti tästä jälkimmäisestä kuvasta. Ainoa asia mitä olisin voinut toivoa kuvaus- ja kisapäivältä, olisi ollut aurinkoinen sää ja kenties kauniita kukkasia kuvien taustalle, mutta kaiken kaikkiaan koko päivä kaikkine aktiviteetteineen meni oikein hyvin ja siitä jäi hyvät fiilikset. Ehkä uskaltaudun joskus toistekin kuvaussessioon ammattivalokuvaajan kanssa, jos tilaisuus tulee, mutta ennen sitä pitäisi julkaista vanhemmat jutut alta pois.

Otimme tässä viime viikolla syksyn ensimmäiset asukuvat, mutta minulla on vielä kesäisempiäkin kuvia käymättä läpi niinkin kaukaa kuin heinäkuun alusta, että jospa mennään niillä ensin. Muuten voi olla, että julkaisen kesäkuvia vielä tammikuussakin...


In English:

It's been two months since we had Lady Fiftari finale and finally here are the photos from that day. I had a lot of fun during this whole thing, I got to meet new people and got to be on stage in front of hundreds of people. This isn't a big town and the stage wasn't that big either, but the audience was!

We were all very nervous, but ended up having a lot of fun. The winner Violet Melody totally deserved her win, just look at her! (If you didn't guess already, she's the black haired beauty in a colorful dress and pink petticoat - a mother of twins and a lioness).

My dad took most of the photos, except for the two last photos which are by Lifu/Linda Lipponen who was also a judge in the competition. You can find her work on Facebook and on Instagram where you can find her photos tagged with #lindalipponen_photography.

Can you imagine I still have photos from July unpublished? I've been taking some outfit photos every now and then, and the oldest ones are taken like mid July. I guess I'll have to start publishing them soon or else I'll still be publishing summer photos when it's already winter...