lauantai 28. helmikuuta 2015

Savo on kehitysmaa

Nyt kun Paawon lähdöstä alkaa olla viikko, voisi olla ihan hyvä aika käydä viime viikon touhut läpi. Heti alkuun mainittakoon, että Paawo siis raahasi luistimensa Tampereelta toiselle puolelle Suomea. Yhden ainoan luistelukerran takia. Jäällä oli (ylläolevassa kuvassa) kymmenen senttiä vettä, oli plussaa, märkää ja luistimetkin tuppasivat uppoamaan sulamassa olevaan jäähän. Mutta tulipahan luisteltua, niin ei vituta puoliksikaan niin paljoa kuin että ei olisi luistellut kertaakaan tänä talvena.

Keskiviikkona kävimme elokuvissa katsomassa Fifty Shades of Greyn. Leffa oli parempi kuin kirja ja kaikki kirjan tökeröt kiusalliset kohtaukset oli juuri sopivan humoristisella tavalla kiusallisia elokuvissa.
Alussa laskettiin monta kertaa hörähdetään elokuvan aikana, mutta kun viisitoista ylittyi ensimmäisen puolituntisen aikana, niin jäi lopulta laskematta. Saatiin sitä mistä maksettiin: alaston miesperse näkyi ja vilahti vähän ylimääräistäkin karvan juuresta. Ehkä sitä nyt jaksaisi lukea sen kolmannen kirjan loppuun saakka.

Ennen elokuvaa hortoilimme kaupungilla, kävimme kahvilla ja totesimme, että asustin punaiset Collectifin pöksyni näyttämään ratsastushousuilta. Totesin jälkikäteen, että se johtuu saappaista. Olen jotenkin mieltynyt punaiseen, joten ei haitannut, vaikka näytin kävelevältä... mansikalta?
Käytiin myös suosikkikahvilassani Cafe Alegriassa herkuttelemassa. Paawo otti epic fail tiramisukakkua, joka ei maistunut yhtään tiramisulle, oli kärpäsenpaskan kokoinen ja tehty ilmeisesti tiramisunmakuisesta rahkasta, vaikka yhtä helppoa olisi ollut tehdä se oikeaoppisesti suosiolla vain mascarponesta, munista ja mantelilikööristä tai -uutteesta ja vaikka cappuccinojauheesta. Anteeksi, olen tässä kamala pilkunviilaajanatsi, mutta kun tiramisu on niiiiiin helppo tehdä edes sinnepäinkin.

Itse otin porkkanakkua, joka oli niin iso palanen, että siitä liikeni Paawollekin. Olisi ollut melkoinen ällömakea pakkaus, kun otin vaahtokarkkikaakaotakin. Alegriasta saa niin hyviä kahveja ja kaakaoita (Reilun Kaupan/luomu), ettei haittaa, vaikka leivokset onkin vain sinnepäin. Maistuuvatpahan kotitekoisille ja tunnelma on sopivan herttainen.
Torstaina tosiaan luisteltiin ja oli kyllä niin sad, että jää ne kaikista surkeimmat kuvat julkaisematta. Märkää oli, vettä riitti ja suurinta hupia oli katsoa, kun iso mies huvitti tytärtään luistelemalla heti ensitöikseen sen kymmenen senttiä syvän järven läpi "WIHIII!"-meiningillä. Hyvä tietää, etten ole ainoa lapsenmielinen.

Perjantaina paistettiin kotonakin herkkuja, eli sitruunamangokuppikakkuja, joista ohje tulee tänne kunhan jaksan. Paawo sitä jo kaipaili ja itsekin tekisi mieli paistaa lisää, olivat niin hyviä. Olen niitä jo pari kertaa tehnyt ja menevät kuin kuumille kiville. Saavat ihmiset myös hilpeäksi, kuten kuvista näkyy. Hyvä ruoka parempi mieli!
Joo, meillä on vielä joulukoristeet ikkunassa.
Päätettiin myös käydä keilaamassa porukalla, kun kukaan ei ollut pitkään aikaan käynyt. Paawon mielestä Savo on kehitysmaa, koska keilahalleissa joutuu maksamaan kenkävuokran erikseen ja rata-aikaa varataan yleensä tunti kerrallaan (eikä esim. 20min, mutta eipä tullut kysyttyä onnistuisiko). Toisekseen täällä on vain kaksi keilahallia ja toinen oli saanut vähän poikittaisia arvosteluja, joten pysyttiin vanhassa tutussa Pietari Kylliäisissä.
Kun kysyttiin nimiä, niin Paawo päätti trollata. En tiedä luuliko vastaanottovirkailija meidän olevan humalassa vai pitikö nainen meitä ihan kaheleina, mutta näillä pelattiin. Paawolla ei mennyt eka kierros ihan nappiin, minä taas kusin kakkoskierroksella ensimmäistä kertaa, jätin aina yhden keilan pystyyn keskelle rataa ja pikkuveljeä laskuvehje huijasi, koska hän heitti edellisen kierroksen viimeisenä kaksi paikkoa ja ylimääräiset heitot, mutta ei saanut pisteitä kummastakaan :D Voitti silti.

Keilaamisen jälkeen pelattiin Alfapetiä, jonka voitin riuhtomalla sanasta TYÖ 64 pistettä. Osuin nelinkertoimelle ja tyhjensin pelilautani kolmella kirjaimella, kahdella mustalla ja nuolella. Että olenkin epeli.
Pelattiin myös viime lauantaina sukulaisten kanssa Alfapetia ja voitin senkin. Eivät muut naiset oikein ymmärtäneet, että sanoja voi tehdä alaskin päin ja setä puolestaan yritti inttää, että MIG on hyväksyttävä sana, koska se tarkoittaa hitsaustyyliä ja venäläistä asetta. Toisaalta viimeksi hyväksyttiin HIV ja FBI, että kaipa se pitää katsoa joka kerta erikseen ja päättää mitkä hyväksytään ja mitkä ei. Cd herätti jonkin verran mielipiteitä, koska on niin vakiintunut käyttöön, eikä sille ole oikein sopivaa vastinetta. Jos joku keksii järkevältä kuulostavan suomenkielisen nimikkeen sille, niin saa kertoa vastaisuuden varalle.

Sunnuntain tullen kotimatkalle lähtenyt Paawo totesi jälleen, että Savo on kehitysmaa. Jos se ei riitä, että elokuvateattereihin ostetaan liput vasta puoli tuntia ennen esityksen alkua, etukäteen ei voi varata, bussissa ei ole vessaa, eikä kuljettaja muista avata pitkänmatkalaisille matkatavarasäiliötä puhumattakaan siitä, ettei niitä keilakenkiä saa samaan hintaan kuin rataa, niin sepäs vasta mukavaa onkin kun sunnuntaina kulkee tasan yksi vuoro Savonlinnasta Tampereelle niin bussilla kuin junallakin. Vessaan ei vaihtoyhteyden välillä pääse, koska naistenvessa on suljettujen kaltereiden takana ja invavessan lukko on rikki.
Savo on kehitysmaa.

P.S. Jos jotain unohtui listasta, niin kommentteihin saa lätkäistä omia kokemuksia.
P.P.S. Minua kutsuttiin savolaiseksi taskulaskimeksi, kun Lippakioskilla 19-vuotiaana ollessani kirjoitin pahvilautaselle kaikkien tuotteiden hinnat. Se auttoi muistamaan paremmin mitä on tilattu ja mikä maksaa mitäkin, mutta aiheutti hilpeyttä etelän miehissä.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Lumikki talvisessa metsässä

Eli hirvittävä, hurvittava läjä kuvia pakkasessa kellomekoissa kekkuloivista naisista.
Viime keskiviikkona laitettiin Paawon kanssa hiukset nätisti ja yritettiin kihartaa minun tukkani vähän Marilyn-tyyppisille kiharoille, mutta tukkani otti ja suoristui aika pian näiden kuvien ottamisen jälkeen. Liian isot kiharat ja liian pitkään kesti ennen kuin avattiin ne pienemmille osioille, joten ehtivät luttaantua, mutta ehkä vielä jonain päivänä kestäisivät puolta tuntia kauemmin.

Laitettiin molemmat päälle vaalea mekko ja punainen neule, Paawolla on punainen petticoatkin. Käytin kesällä paljon kuppikakkumekkoani, mutta talvella sen käyttö on jäänyt vähän vähäisemmäksi. Eikös Paawo näytäkin ihan Lumikilta Birdcage-mekossaan?
Dress: Lady Vintage Cream Birdcage Tea dress
Petticoat: Hell Bunny
Coat: Hell Bunny
Minä hain omalla tyylilläni enemmän fiftarikotirouvafiilistä, joka olisikin saattanut toimia, jos olisi kuvannut keittiössä. Valitettavasti meillä on kuitenkin niin hämärää ja rumannäköistä keittiössä, että oli parempi kuvata luonnonvalossa ulkona.
Dress: Vivien of Holloway Blue cupcake
Petticoat: Sam's
Belt: Vivien of Holloway
Cardigan: Collectif Freddie cargican
Kamerastakin loppui akku juuri sopivasti näiden kuvien oton jälkeen. Pikkuveljen piti tuoda laturi mukanaan, koska jostain kumman syystä järkkäriä ei voi ladata tietokoneen kautta niin kuin digikameraa. Kyllä pitää elämästä tehdä vaikeaa!
Aina kun Paawo tai joku hänen perheestään tulee kaupunkiin, tulee mukana sadepilvet. Nämä olivat viimeiset aurinkoiset kuvat, jotka saatiin, kun sitten tulikin jo loskasää ja vesisateet. Tottahan kyse saattaa olla ajoituksestakin, mutta meillä oli joka tapauksessaa hauskaa. Otimme kuvia, juorusimme, juonimme, kävimme elokuvissa ja keilaamassa ja teimme kuppikakkuja. Niistä teen erillisen postauksen, kunhan jaksan käydä kaikki kuvat läpi, ja tällä kertaa laitan myös kuppikakkujen ohjeen blogiin. Piti tehdä niin jo edellisellä kerralla, kun tein kuppikakkuja, mutta en saanut aikaiseksi ottaa niistä kuvia silloin. Alkutalvesta on niin hemmetin huono valo varsinkin sisätiloissa, mutta lopputalvea kohti valoa on enemmän ja siitä päästääkin osuvasti siihen, että näin maanantaina Paawon lähdön jälkeen aurinko paistaa. Ei taidakaan olla pelkkä vitsi nuo sadepilvet :D

P.S. Taitaa olla tähän saakka kuvaraskain postaus tässä blogissa, mutta oli niin paljon hyviä kuvia, että en viitsinyt karsia valtavalla kädellä vaan lätkäisin oikein kunnolla tasapainoksi niille kuvavajaille postauksille, joita on tässä talven aikana ollut. :)

tiistai 17. helmikuuta 2015

Baffa-Lou's in town!

Eli Paawo on saapunut kaupunkiin. Sitä juhlistaakseni pingoin Subista vain puolet salaatistani syöneenä vatsa täynnä linja-autoasemalle, jonne asuin juuri samaan aikaan bussin kanssa. Hikihatussa salaattirasia laukussa saatoin vain toivoa, että salaatit myös pysyisivät rasiassaan tai saisi pakaasi ja pikkuveljen kamera uudenlaisen kuorrutuksen. Ei saanut, onneksi.

Salaatin syöntiä, juoruamista ja kuulumisten vaihtamista myöhemmin oli vuoro päivän asukuvaräpsyjen. Tottahan minä nyt juonikkaasti pukeuduin kivasti heti alkuunsa ja hyödynsin kauniin sään, vaikka oltiinkin jo kuvien oton aikaan lähempänä auringonlaskua. Paawo ei totta puhuen saapunut noissa vaatteissa, koska tyllihameessa kuusi tuntia bussissa ei ole miellyttävä kokemus, mutta vietti kuitenkin isomman osan päivästä niissä, joten menkööt.
Paawolle propsit siitä, että hän lyhensi kellohameensa KÄSIN saumurin hajottua. Niin, all hail Baffa-Lou! (Paawon pinup-nimi.)

Olen niin kateellinen Paawolle, joka osaa ommella niin koneella kuin käsin. Minun parhaat kokemukseni ompelusta olivat siinä, kun opettaja seiskaluokalla varoitti, että älä jurruuta vetoketjuun niin enkös minä vetäissyt suoraan siihen. Olin koko ala-asteen puukäsitöissä, mutta olin niissä niin huono, että opettaja tokaisi: "Eiköhän auteta näitä jälkeenjääneitä." Toisin sanoen en rynninyt ensimmäisenä hakemaan parasta sahaa ja huonommalla sitten jäin aiempaakin enemmän jälkeen.
Mitä tulee Paawon visiittiin, suunnitelmissa on räpsiä lisää kuvia eri asuissa, käydä luistelemassa ja elokuvissa (Fifty Shaaades of Grey, mikäs muukaan?) ja ehkä leipoakin, jos en syö kolmatta kertaa leipomiseen tarkotettua mangorahkaa muuten vain. 
Saa nähdä millaiset reaktiot Fifty Shades of Grey aiheuttaa, koska edellisen kerran kun kävimme elokuvissa, ei leffa (Maleficent) vastannut mielikuvia. Nyt toisaalta sitä melkein toivoo, ettei elokuva vastaa liikaa kirjaa, koska Anastasia Steele on hahmona jotenkin... ärsyttävä. 
Kun lukee kolme kirjaa "Ana, anna mennä!"-huutoa ja huonosti kirjoitettua itseään toistavaa seksiä (Harlekiineissäkin on parempaa), niin alkaa jo vähän kyllästyttää, mutta ehkä elokuva onnistuu sisällyttämään ensimmäisen kirjan mielenkiinnon pisteen - sen minkä takia ylipäänsä ostin ne kaksi muutakin kirjaa.
En kyllä usko, että niistä kahdesta muusta kirjasta tehdään elokuvia, mutta katsotaan nyt onnistuiko se ensimmäinenkään vai onko Christian Greyn punainen huone jo menneen talven lumia.

Täytyy yrittää olla vilustumatta, ei passoo pakkasella liikaa hihhuloida ilman kaulahuivia, mutta onneksi nyt on luvattu lämmintä säätä. Toivotaan silti, ettei liian lämmintä, ettei luistelualueet ehdi sulaa. Täällä ei olla niin kuin Mikkelissä, jossa toinen kenttä on ympärivuoden jäässä ja toinen sula 20 asteen pakkasellakin. Luistelemista olen odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta ei ole ollut ketään seurana, joten Paawo otti ja raahasi luistimet Tampereelta Savonlinnaan asti minun vuokseni. 
That's a real friend, isn't it?

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää!

Ympäri maailman ystävänpäivää pidetään superromanttisena juhlapyhänä, jolloin poikaystävät tuovat kukkia, käydään leffassa tai treffeillä, paskotaan sydämiä ja joka paikka on vaaleanpunaista. Jenkkilästähän tämä hössötys on kotoisin, sillä siellä Valentine's Day on romanttinen juhlapyhä, mutta Suomessa puhutaan ystävänpäivästä, joten minä pyhitän tämän postauksen ystävyydelle, en sille kuinka joka vuosi romantiikannnälkäiset naiset pettyvät ja jurottavat yksinkotona, vaikka kaupungilla sydämiä lentää päin näköä ja jokaikinen kauppa, johon olet hommannut asiakaskortin lähettää kotiin tekstiviestiä, että nyt hurja -20% haluamastasi tuotteesta, tulehan ostamaan seksikkäät alusvaatteet, joilla yllättää se ukko.

Mutta entä kaikki sinkut? Pitääkö sitä masentua, että joutuu sen sydämenmuotoisen suklaarasian syömään yksin? Tai sitten ostaa vain suosiolla Fazerin sinistä ja katsoo Disney-elokuvia.
Minulla on kyllä poikaystävä, mutta jonka romanttisuus on kiven luokkaa, niin juhlin tänä vuonna mieluummin ystävänpäivää ystävänpäivänä, en rakkauden päivänä. Eipähän tule niin paha mieli, kun muut juhlii Lunta Ilosaaressa -festareilla ja itse istut harmaassa kulahtaneessa haalarissa tietokoneella ja pohdit pitäisikö niitä mangomuffinseja paistaa vai ei.

Ystävät on parhaita, joten tässä tuleekin sopivasti katsausta minusta ja Paawosta, joka tulee taas ensi viikolla Savonlinnaan. Hyvä aika käydä läpi kaikki parin vuoden aikana tehdyt hölmöilyt ennen kuin aloitetaan vuosi 2015 uudenlaisilla hölmöilyillä. :D


Ja itseasiassa minä kyllä tykkään ystävänpäivästä myös romanttisessa mielessä, mutta on niin ison vaivan takana saada siitä mitään romanttisessa mielessä irti, että samapa tuo istua siinä harmaassa rähjäisessä haalarissa tietokoneella ja ylistää ennemmin ystävyyttä, koska hyvä ystävä kestää, mutta parisuhteista ei nykymaailmassa ikinä tiedä.
Ei kyllä sen puoleen kaikista ystävistäkään, muuten vanhat ystävät olisivat pitäneet yhteyttä, eivätkä unohtaneet ihan kokonaan.

Teini-ikäisenä koulussa saatiin aina ystävänpäivänä sydämet, joihin sitten kerättiin mahdollisimman paljon nimiä kaikilta tutuilta, puolitutuilta ja tuntemattomiltakin. Suurin jännitys liittyi siihen, kun olisi siltä ihastukselta pitänyt se nimikirjoitus käydä hakemassa ja sitten kun sinne menit kuuden muun tytön kanssa ihan paniikkipaskat housussa, niin sitten sitä nimikirjoitusta vaalittiin vielä kesälläkin sydän sängyn yllä seinällä killottamassa, vaikka se oli vain yksi sadasta tai enemmästäkin nimestä.

En tiedä mitä ystävänpäivän tienoilla kouluissa nykyään tehdään tai tehdäänkö yhtään mitään vaan onko se sitä että What's Appissa laitetaan kaverille sydän viereisestä pulpetista ja sitten hihitellään. Ystävyyttä joutaisivat vaalia, ettei se tosiaan roiku pelkästään älypuhelimen ja Facebookin varassa.

Joka tapauksessa, hyvää ystävän päivää kaikille ihmisille! Vaalikaa ystäviä, romantiikkaa, mitä hyvänsä haluattekaan. Miehistä ei aina romantiikkaa irti saa, mutta hyvä ystävä pysyy, vaikka seurustelukumppani vaihtuisi :D