perjantai 30. joulukuuta 2016

What I got for Christmas

Joulupukki kuuli toiveeni ja meillä oli vastoin odotuksiani varmaan rauhallisin joulu koskaan. Mentiin vanhempien luokse päiväsaikaan, käytiin haudoilla, syötiin ja avattiin lahjoja. Kotiin tulin vähän ennen kahdeksaa ja poikaystävä seurasi perässä kahdeksan jälkeen. Saunaankin pääsin, kun naapuri soitti puoli kymmenen jälkeen ovikelloa ja ilmoitti, että vielä ehtii, jos haluaa.
Jäi hyvä mieli.

Sitten lahjoihin. Olin varmaan kiltti tyttö, koska niitä tuli tänä vuonna runsaasti ja vieläpä hyvin mieluisia. Olin pyytänyt Tom of Finland-tuotteita aina kysyttäessä mitä haluan joululahjaksi ja niitähän tulikin.
Sain veljeltä toissa vuonna läpällä lahjaksi Tom of Finland -kassin ja tyynyliinan ja sen jälkeen olen ollut ihan höpönä näihin. Nauroin sinä jouluna ratketakseni, mutta tänä jouluna vain kihersin tyytyväisenä ja taputtelin käsiäni, kun paketista kerta toisensa jälkeen paljastui mieluisia tuotteita.

Tom of Finland Spicy Santa -kahvi on keskipaahtoinen kanelilla ja kardemummalla maustettu kahvi, jota olen lipitellyt melkein joka päivä sen avaamisen jälkeen. En yleensä välitä vaaleista ja keskipaahtoisista kahveista, jotka maistuvat monesti kitkerälle ja aiheuttavat vatsanpuruja, mutta tässä ei ole yhtään kitkeryyttä. Kahvi maistuu oikein mainiolle maidon kanssa ja vielä paremmalle piparkakku-siirapin kanssa, jota ostin ennen joulua itselleni Sokokselta. Nomnom.

Tyynyliina on mammalta, joka vannoi kiven kovaan, että ei varmasti mene ostamaan minulle Tom of Finland-juttuja, mutta meni sitten kuitenkin :D Olisin halunnut tyynyliinan ehkä mieluummin sinisellä Tomppa-kuviolla, koska ajattelin ostaa itse tyynyliinaan sopivan pussilakanan, mutta ei tuo köysikuviollinenkaan ole yhtään hullumpi. Sain kuitenkin veljeltä juurikin siinä sinisessä printissä olevan kassin.
Tämä uusi homokassini (kyllä, minä kutsun näitä homokasseiksi ja ihan kaikella rakkaudella) poikkeaa edeltäjästään sillä, että tämä on vuorattu mustalla kankaalla ja tuntuu siksi jykevämmältä. Kantokahvat ovat pidemmät ja sisällä ei ole sitä minulla kovassa käytössä olevaa pientä lokeroa, jossa on ollut hyvä säilyttää puhelinta ja avaimia kesäisillä kauppareissuilla, kun avaimille ei ole muuta paikkaa. Nyt talvella avaimet kulkee kätevästi omassa taskussa, mutta kesällä pitää varmaan harkita käyttävänsä kauppakassina tuota vanhempaa, jos ei päälle satu sellaista mekkoa, jossa on taskut.
Tämä keittiöliina/-pyyhe oli mieluisa yllätys kaverilta. Heitettiin tästä läppää, että kun pyyhe on tuollaista karheaa materiaalia, se sopisi pyllynaluseksi ja siihen veli tokaisi, että istut sitten siihen naaman päälle :D Muuten hyvä, mutta pyyhe on vähän turhan iso siihen hommaan, mutta jos joskus tulee Tom of Finland -pyllynalusia, niin minä olen ensimmäisenä jonossa ostamassa.
Veljeltä sain myös nämä supersuloiset kettukorvakorut, joissa tuo pää tulee etupuolelle ja korvan takaa roikkuu loput vartalosta. Hännät heiluvat oikein söpösti liikkuessa, ja muutenkin nämä ovat juuri sopivat tyyliini. Janina sai samanlaiset, mutta kultaisina ja ihanat ovat nekin :) Voidaan olla taas samiksia, koska ostin myös itselleni samanlaiset olohousut, jollaiset hommasin hänelle joululahjaksi.
Janinalta sain puolestaan pullon Baileysia ja Sulokkaan rannekorun, jollaisia olin kuolannut pitkin marras- ja joulukuuta, mutta en ollut raaskinut ostaa, koska piti säästää joululahjoihin. Seuraavaksi kotoutan sitten samantyylisen vyön, jos vain löytyy sopivassa koossa :)
Poikaystävältä sain jotain, mitä olin halunnut jo pitkään, mutta jota en raaskinut ostaa.
Hell Bunnyn Tippi-laukkua olin kytännyt wannabella jo siitä saakka kun se tuli myyntiin, kuolannut sitä monissa blogeissa ja jo testannutkin, mahtuuko lompakko sisään, mutta sitten kuitenkin odotin kiltisti jouluun (vähän riskillä), että poikaystävä kävi sen minulle lahjaksi ostamassa. Siinähän sitä oltaisiin oltu, kun laukku olisi ehditty myydä pois, mutta onneksi ei myyty, koska tämä on täydellinen pikkulaukku, ei liian iso, mutta sinne mahtuu kuitenkin kaikki tarvittava. Paitsi järkkäri, mutta sitä varten on sitten se homokassi.

Pidän siitä kuinka hopea väri on sen verran hienovarainen, että se tuo sopivasti juhlavuutta asuihin, mutta samaan aikaan ei kuitenkaan hypi silmille vaan laukku sopii hienosti myös arkikäyttöön. Odottelenkin milloin pääsen ottamaan taas asukuvia, koska tämä laukku tulee varmasti näkymään nissä.
Laukuista takaisin keittiöön, minulla on ollut tarvista uudelle korkeareunaiselle paistinpannulle/paistokasarille ja porukoilta tuli tällainen. Ainoat kriteerini olivat, että pannun on oltava korkeareunainen ja halkaisijaltaan 28cm, että voin käyttää vanhan paistokasarini kantta uuden pannun kanssa. 

En ole omistanut näitä edullisten merkkien, kuten Housen paistinpannuja koskaan, mutta toivotaan, että tämä kestää käytössä edes yhtä pitkään tai mieluusti vielä pidempään kuin rakas Kovanaamani, joka kuoli poikaystävän poltettua ruuan pannuun kiinni. Kovaa käyttöä kestävä pannu, pyh. Edellinenkin Kovanaamani kuoli, kun kärväytin epähuomiossa pekonit pannuun kiinni, mutta toisaalta siitä yksilöstä meni kansikin rikki. Lasisen kannen voi pudottaa lattialle vain niin ja niin monta kertaa ennen kuin se sanoo sopimuksensa irti. Kovaa käyttöä odotellessa.
Poikaystävän vanhemmilta sain tällaisen setin Accentran oliiviöljysuihkugeeliä ja vartalovoidetta, vielä en ole ehtinyt näitä testailla, mutta vaikuttaa lupaavalta. Tuota Dolce & Gabbanan suihkugeeliä sen sijaan testailin jo, ja vaikka se tuoksuu melko voimakkaasti hajuvedelle, ei kuitenkaan liikaa. Vähän se taitaa ihoa kuivattaa, mutta ei tuota ehkä muutenkaan ole jokapäiväiseen käyttöön luotu. Sain sen kaveriltani (poikaystävän siskolta), jolta tuli myös tämmöinen herttainen purnukka virolaista hunajaa.
Tykkään enemmän sellaisesta puoliksi juoksevasta hunajasta kuin kovasta hunajasta, joka maistuu voimakkaammalle, mutta tämä on kyllä hyvää ja menee mukavasti alas teessä. Ruoanlaitossa sen sijaan löysemmät hunajat toimivat paremmin.

Suklaatakin tuli saatua, Kalevin suklaalevy on myös Viron tuliaisia poikaystävän siskolta, Geishat tulivat avoappivanhemmilta ja muut herkut mammalta.
Pandan juhlapöydän konvehteja tulee syötyä joka joulu ja jo vuosia ne ovat kuuluneet suosikkeihini, mutta parin viime vuoden aikana olen rakastunut myös noihin enkelisuklaisiin. Patukat ovat konvehtejakin parempia, mutta kyllä noita konvehtejakin on jo pari rasiaa tullut syötyä ja tuo lahjaksi saatu odottaa vielä avaamistaan.

Vaikka sitä suklaata on tullut syötyä ja tulee syötyä lisää, niin ainakin suklaansyönnin ulkopuolella ollaan pyritty nyt siipan kanssa syömään terveellisemmin. Hän sai blenderin joululahjaksi (ja siihen kylkeen pari smoothie-kirjaa), joten ollaan syöty jonkin verran smoothieita ja sen lisäksi ruoka on ollut eilistä gourmet-ateriaa (naudan ulkofilepihvit pippurikastikkeessa aurajuustokermaperunoilla) lukuun ottamatta hyvin kasvispitoista ja kevyttä. Vielä kun malttaisi olla ostamatta niitä lenkkimakkaroita kaupasta vain siksi, että ne ovat tarjouksessa...

Millaisia lahjoja te olette saaneet vai toiko pukki teille risuja?


In English:

Christmas has gone by peacefully this year and it's time to discuss presents. I must have been a good girl, since I got so many!

Let's start with Tom of Finland products: I got a pillowcase, a dishcloth, a bag and some delicious medium roasted coffee flavored with cardamom and cinnamon. I'm usually one for darker coffee blends, because I drink coffee with a lot of milk (cafe latte), but Spicy Santa is very delicious and not bitter at all, like some lightly roasted coffees are.

I've been a fan of Tom of Finland products for couple of years now (ever since my brother gave me my first pillowcase and bag) so I'm happy I got some of their newer products. I'm gonna have to buy a matching duvet cover and probably another pillowcase (in the blue print, same as the bag), but luckily I also got some money as a Christmas present from my dad.

In addition to my new ToF bag, my boyfriend bought me something I had wanted for a very long time: Tippi bag by Hell Bunny. I love the subtle silver color and the size is perfect. Accommodates everything else except for my camera, but that's why I have my ToF bags.

The cute fox earrings are from my brother and Janina actually has similar ones, just in gold and white colorway. She bought me some Baileys which we both love, and a bracelet I had been eyeing but didn't buy, because I had to save for Christmas presents. Luckily she went back and got it for me, it's lovely!

The saucepan was a gift from my mum I had asked for. My other saucepan has gone bad and I had been using my ceramic frying pan, but it's just not good for cooking sauce-based foods so I'm happy I finally have a decent saucepan. This one is actually a lot cheaper than my previous (supposedly) high quality saucepans, but since they ended up losing their coating anyway, it's probably a good idea not to spend an awful lot of money on something that eventually gets ruined anyway. I plan to be a lot more careful with this one and hope that it'll last longer than its predecessors.

The olive oil soap set is a gift from my boyfriend's parents (in addition to some chocolate) and the Dolce & Gabbana shower gel is from his sister (my childhood friend). I've only tried the D&G shower gel and even though the fragrance is quite strong, it's not overpowering. It will probably dry my skin, but it's not like it's meant for everyday use anyway.

The cute honey jar is also from my childhood friend, she knows I'm a huge tea drinker and has brought me honey on several occasions, this time in a cute bear-shaped jar. It's a very firm honey, but works well for tea.

Last but not least I got lots of chocolate like always. Luckily my bf got a blender and two books full of smoothie recipes from his parents, so I've been making some healthy smoothies for us that should help keep a balance with all the chocolate eating. Or not. In addition to that we've been eating lots of vegetables and other light food so I'm hoping that by the time I've finished eating all that chocolate, I won't have too hard time getting rid of the extra weight. If only I managed to stop buying sausages and other not so healthy food just because they were cheap...

perjantai 23. joulukuuta 2016

Mitä tuhmat aikuiset saa joululahjaksi?

Joulu alkaa olla käsillä, joululahjat on paketoitu ja jouluruoatkin tehty. Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa itse porkkana- ja lanttulaatikkoa ja ai että kun tuli hyvää! Viime vuonna tein ensimmäistä kertaa kinkkua ja tämänvuotisesta tuli vielä parempaa. Tein myös piparit itse ja niistäkin tuli hyviä, riisipuurosta puhumattakaan. Kaikki maistuu paremmalta, kun on tehnyt itse.
Meillä on ollut tapana viettää joulua perheen kanssa, minä oman ja poikaystävä oman. Joskus raja perheiden välillä on vähän liiankin selkeä, mutta meillä on silti ollut tapana käydä aina joulupäivänä syömässä poikaystävän vanhempien luona. Hänen äitinsä on kokki, jolla on aina ollut tapana loihtia pöytä koreaksi - valitettavasti hyve, jota ei omilta vanhemmilta löydy.

Meillä elettiin jouluaatto pitkään pelkällä riisipuurolla ja riisipiirakoilla, tehokkaasti riitelyllä siivitettynä. Ennen kuin ryhdyin seurustelemaan siippani kanssa, ainoa toivo oikeasta jouluruoasta oli tapaninpäivänä, jolloin toivoimme veljen kanssa ajoittavamme jokavuotisen vierailun mummon luo niin, että pääsisimme syömään jouluruoan jämiä, sitä kun oli aina monipuolisesti ja riittävästi. Ei oikein toiminut, koska vanhemmat eivät halunneet mennä "norkoilemaan".
Monessa joulupöydässä kinkku on koko aterian tähti, mutta porukoilla sitä on tehty tasan kerran. Muuten meillä on ollut kaupan halvinta punaista kinkkua, jota ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua joulukinkuksi, koska se maistuu leikkeleeltä. Karjalanpaistia meillä on ollut aina (meille se kuuluu olennaisena jouluun), mutta sitäkin vasta joulupäivänä. Haisteltiin koko aattoilta uunissa kypsyvää karjalanpaistia kuola valuen, mutta ei päästy syömään.

Muutos tähän epämukavaan "perinteeseen" tuli muutama vuosi sitten, kun poikaystävä tuli meille jouluaattona omien isovanhempiensa luota tyytyväisesti ylensyöneenä ja iloisessa hiprakassa. Minä olin elänyt koko päivän pelkällä liian lyhyen aikaa keitetyllä riisipuurolla (sellaisella, jossa riisit ovat turhan irrallaan), joten kun poikaystävä kertoi mummonsa kysyneen, miksi en osallistunut jouluaterialle, pahoitin mieleni niin pahasti, että itkin katkerasti koko joulun, kaikki kolme päivää. Seuraavana vuonna päätin, että nyt en enää itke sitä kun muut mässäävät. Osallistuimme veljen kanssa jokavuotiseen valitettavaksi perinteeksi tulleeseen jouluriitaan vaatimalla, että jouluaattona on saatava ruokaa, joka ei koostu pelkästä riisistä. Ostin itse valmiiksi viipaloitua harmaasuolattua kinkkua ja pitkän valittamisen jälkeen isäkin sai aikaiseksi tehdä karjalanpaistin niin, että sitä päästiin jopa syömäänkin jouluaaton puolella. Äiti riiteli perunoiden tarpeettomuudesta, mutta lopulta niitäkin saatiin pöytään ja vielä oikein viiniä ruoan kyytipojaksi. Kaikki oli hyvin.

Kunnes tuli seuraava vuosi. Ja sitä seuraava.

Tänä vuonna riidellään taas samasta asiasta. Enää ei tarvitse kuunnella vanhempien raivoamista joulukoristeista ja niiden sijoittamisesta, mutta ruoasta riidellään vieläkin. Ruokaa ostetaan, mutta äidille se perunoiden keittäminen on edelleen ylivoimaista ja isä ei vieläkään tahtoisi syödä ruokaa jouluaattona, mutta suostuu siihen pitkin hampain ja jupisten. Kun siinä yrittää tolkuttaa järkeä itsepäisten vanhempien päähän, riita on valmis ja syyttävä sormi osoittaa minua, joka haluaisin vain noudattaa perinteistä joulua. Veli ratkaisi asian niin, että pesee kätensä koko asiasta, syö kotonaan itsetehtyä ruokaa ja käy vain pyörähtämässä vanhemmilla sen verran, että lahjat avataan. Toki tähän vaikuttaa sekin, että joulu osuu lauantaille, jolloin molemmilla on omat saunavuorot, joihin täytyy päästä. Se tarkoittaa sitä, että perhejoulusta on turha haaveilla siinä mittakaavassa kuin olisin toivonut. Olisin halunnut tehdä niin kuin poikaystävä ja viettää perheen kesken samanlaista joulua kuin lapsena, jolloin kaikki oli hyvin, kun ei tiennyt paremmasta.
Dress: Vivien of Holloway
Cardigan: Lindy Bop
Belt: Pinup Couture
Shoes: Thrifted
Socks: Happy Socks
Avaudun tästä asiasta täällä, koska minä rakastan joulua ja haluaisin viettää sitä perinteiden mukaan olemalla koko päivän perheen kanssa, käymällä haudoilla, syömällä hyvin ja nauttimalla joulusta yhdessä. Tiedättekö, juuri sillä tavalla kun kaikissa lehdissä, mainoksissa, elokuvissa, televisio-ohjelmissa, blogeissa ja normaaleissa perheissä vietetään?

En odota mitään täydellistä kuvaston jenkkijoulua notkuvine pöytineen, övereine joulukoristeineen ja Jingle Bellsin tahdissa vilkkuvine jouluvaloineen, mutta olisi kiva, jos olisi edes jonkinlainen joulutunnelma, oltaisiin kaikki yhdessä ja syötäisiin hyvin. Ihan niin kuin lapsena, jolloin joulut olivat mukavia, saatiin paljon lahjoja, oli kuusi ja naapurin setä joulupukkikin kävi kylässä. Kun kasvoimme isoiksi, pukki ei enää käynyt, oikean kuusen pitäminen kävi liian vaivalloiseksi ja meille tuli tekokuusi, joulukoristeet vähenivät ja vanhemmat laiskistuivat. Mamma paistaa edelleen pipareita ja muita keksejä ihan överipaljon, mutta joulutunnelma on laskenut maan tasalle, koska vanhempien mielenkiinto ei enää jaksa ylläpitää joulukulisseja - juuri niitä, jotka lapsuuden muistoista ovat niin kovin rakkaita ja joiden perään vielä aikuisenakin haikaillaan.

Siksi tänä vuonna toivonkin joulupukilta vielä yhtä asiaa: voisitko suoda meille kaikille joulurauhan, että edes yhden kerran jouluaatto sujuisi niin, ettei kukaan pahoita mieltään?

Päätetään tämä Leevi and the Leavingsin laulun sanoin.

Ja me toivotamme ikävää, synkkää, kylmää, pimeää ja oikein surullista joulua!

P.S. Tiedän, että on paljon pahempiakin asioita kuin jokavuotinen riita ruoasta, kun sitä ruokaa kuitenkin on, mutta ärsyttää niin älyttömästi se, miten vaikeaa on edes yhtenä päivänä vuodessa nähdä vaivaa sen eteen, että kaikilla olisi mukavaa. Veljeni ehdotti, että tähänkin ongelmaan saa ratkaisun, kun perustan oman perheen, mutta valitettavasti se ei ole vielä vaihtoehto, joten sormet ristiin, että pukki kuulee tämän viimeisen toiveen ja huominen menisi kauttaaltaan mukavissa merkeissä. Vaikka meillä aina sovitaan viimeistään joululahjoja avatessa, olisi hyvä jos saataisiin se turhanpäiväinen riitely kuriin. Loppujen lopuksi tuhmat lapset saa risuja, mutta entä tuhmat aikuiset? Piiskaa?

maanantai 19. joulukuuta 2016

Fatale & Swallows

Siitä on kuulkaa mennyt jo yli vuosi, kun Paawo on vieraillut viimeksi blogissa (ja ylipäänsä Itä-Suomessa), mutta tällä viikolla tähän kamalaan vääryyteen tuli viimein muutos, kun rakas serkkuni saapui vierailulle. Meillä on aina ollut koko blogihistoriani ajan tapana kuvailla yhdessä, eikä asiasta poikettu tänäkään vuonna vaan Paawon visiitti jätti minulle runsaasti materiaalia postausten tekemiseen. Aloitellaan ensimmäisen kuvauspäivän annilla, jolloin molemmille valikoitui päälle punaista.
Paawolla oli yllään herttaisen punainen asukokonaisuus, joka koostui Olivia Rougen sydänhameesta ja Collectifin Christie Swallow-neuleesta, minulla pari päivää ennen Black Fridayta ostettu The Pretty Dress Companyn Fatale-mekko ihanassa tartanprintissä. Talvisaikaan minuun iskevät tartan-printit ja olenkin kotiuttanut melkein joka vuosi jotain tartania ja tänä vuonna valintani kohdistui tähän Fatale-mekkoon.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla The Pretty Dress Companyn mekkoja, mutta niillä on ollut liian monesti vähän liikaa hintaa minun makuuni ja niin oli tämänkin Fatale-mekon kohdalla. TPDC:n sivuilla mekon hinta on 195£ ja vaikka Black Fridayn aikaan siitä olisi saanut -25% alennusta, minä löysin netistä vielä paremman tarjouksen. Mekko oli loppuunmyyty koossani The Pretty Dress Companyn ja monen muunkin firman sivuilla, ja googlaillessani löytyisikö sitä edes jostain, päädyin Fraülein Backfischin verkkokauppaan, jonka ainoa tästä mekosta jäljellä oleva koko oli juurikin se, joka puuttui kaikkialta muualta, eli minun kokoni UK10. Mikä vielä parempaa, hinta oli melkein puolet alkuperäisestä, 125€. En voinut uskoa silmiäni ja arvoinkin pari päivää onko hintaan joku koira haudattuna, mutta lopulta tulin siihen lopputulokseen, että ainoa syy mekon (alkuperäiseen verrattuna) alhaiseen hintaan, johtuu siitä, että se on viimeinen jäljellä oleva kappale. Lisäsin mekon ostoskoriin ja tässä sitä ollaan: unelmien tartan-mekko kaapissa roikkumassa, reippaaseen alennukseen ostettu ja vieläpä firmalta, jolta olen jo pitkään kuolannut mekkoja, kun niitä on niin paljon muissa blogeissa näkynyt. Alkaa sujua hyvin tämä uusien repro-merkkien testailu!
Toinen uutuus on tämä Voodoo Vixenin laukku, joka puolestaan on Black Fridayn ostoksia TopVintagelta. Ostin alennuksista kaksi laukkua ja vaikka olen käyttänyt toista enemmän, niin viimein pääsi tämäkin käyttöön ja siitä saakka onkin ollut käytössä. Laukku on tilava, mutta ei valtava (inhoan niitä isoja tote-laukkuja), siinä on pari lokeroa pikkutavaroille, se sulkeutuu vetoketjulla ja mukana tulee myös pitkä kantohihna, jolle ei tosin ole tarvetta omassa käytössä, koska tykkään kantaa laukkua kädessä. Siihen nähden koko on juuri passeli, että tänne ei voi ihan kohtuuttomasti työntää roinaa, mutta laukku syö ihan mukavasti järkkärin, ison lompsan ja Sokoksen hius- ja kosmetiikkaostokset. Bonuksena tänne mahtuu hattu ja huivi, joita en kuvissa käyttänyt, mutta jotka roikkuivat mukana siltä varalta, että jäädyn pihalle. En jäätynyt, mutta Paawo kyllä jäätyi räpsiessään minusta kuvia.

Aluksi en oikein ollut varma oliko tämä laukku hyvä ostos vai ei, koska kaipailin vieläkin jo toukokuussa hajonnutta Gussaccin laukkuani, jolle ostin tämän korvaajaksi, mutta nyt kun tätä laukkua on tullut käytettyä, niin voin todeta, että on. Laukku on juuri oikeankokoinen, kauniin yksityiskohtainen menemättä kuitenkaan överiksi ja vieläpä edullinen, koska sain -15% alennusta alkuperäisestä 44.95€ hinnasta, joka on sekin mielestäni varsin kohtuullinen. Toivotaan, että laukku kestää yhtä pitkään käytössä kuin edeltäjänsäkin ja mieluusti vielä pidempäänkin.
Dress: Fatale Dress in Tartan by The Pretty Dress Company
Cardigan: King Louie Heart Ajour
Belt: Thrifted (Gina Tricot)
Petticoat: Sams
Shoes: Tamaris (old)

Fatale-mekon alkuperäistä hintaa puolestaan mietin pitkään, että miten hitossa se on niin paljon kalliimpi kuin esimerkiksi Priscilla-mallin mekot, mutta se selittyi sillä, että:

1. mekko on vuorattu
2. siinä on luut rintamuksessa
3. helman alla on alushame, joka on varustettu tyllillä

Se nyt on sanomattakin selvää, että tämän hintaluokan mekot ovat laadukkaita, mutta ihan yllätyin siitä miten ylellistä materiaalia mekko on. En nyt tähän hätään löytänyt lappua kaiken sen helmassa olevan kankaan välistä, mutta uskokaa kun sanon, että kangas on laadukasta ja sitä on paljon. Siitä kertoo jo vähän sekin, että pelkästään tätä mekkoa kantava postipaketti painoi 1,4kg. Katsoin lähetyksen seurantaa pohtien tuleeko sieltä Saksasta sittenkin mekon sijaan kiviä, mutta ei - mekossa on vaan niin paljon kangasta, että se painaa kuin synti. Ei onneksi kuitenkaan tunnu siltä päällä, vaikka off-shoulder-lookin kanssa vähän epäröin, että lähteekö valumaan alas, mutta rintamuksen pehmeät muoviluut pitävät mekon paikallaan ja mekko istuu hartioista erinomaisesti, vaikka se onkin vyötäröltä himpun väljä. Isosta koosta oli Fraülein Backfischin sivuilla vähän varoiteltukin, mutta väliäkö tuolla, kun vyöt on keksitty.

Mekon mukana tuli muuten sellainen ohut vyö, jollaisia poikaystäväni kutsuu kissantalutushihnoiksi (lol), mutta tällä paksulla vyöllä vyötärö korostui paremmin, joten päädyin siihen. Helman alle työnsin toisen tyllin, mutta eihän sitä juuri huomaa, koska kangas on niin painavaa, että sen alla jykevimmätkin krinoliinit litistyvät littanoiksi. Mekossa on sivuilla tilavat piilotaskut, joissa sormet pysyivät ihanasti talvisäässä lämpimänä toisin kuin Paawolla, joka jäädytti sormensa kuvaajana toimiessaan ja loputkin vartalostaan kameran edessä ollessaan :D
Top: Christie Swallow Jumper by Collectif
Skirt: Olivia Rouge
Earrings & Necklace: Miss Katie Cupcake
Shoes: Ten Points

Ei muuten huomaa kuvista, että Paawo oli meistä kahdesta se, joka oli jäässä. Minä näytän kuin rautaputken nielleeltä, mutta rakas serkkuni on yhtä pirteä kuin neuleeseensa kuvioidut pääskyset :D Neule on Collectifin viime vuoden mallistoa oleva Christie Swallow Jumper, joka on ostettu alennuksesta. Neule on 100% puuvillaa ja sopii hyvin käytettäväksi sekä hameiden että korkeavyötäröisten housujen kanssa.

Suloinen sydänhame puolestaan oli joululahja Paawon entiseltä poikaystävältä, joka vielä silloin osoitti hyvää makua valinnallaan. (Seuraavan vuoden paskanruskeasta mekosta ei samaa voinut sanoa.) Se on Olivia Rougen tekemä ja suomalaista käsityötä, mutta ei valitettavasti kovin laadukasta sellaista materiaalin osalta. Hame on ohutta, läpinäkyvää, karheaa 100% puuvillaa, joka on rypistyy helposti ja takertuu kinttuihin ilman tylliä, mutta ainakin Paawolle 60cm pituus on juuri loistava. Ommeltyö on hyvää, mutta materiaali on niin kehnoa, että sen jälkeen kun hinnat nousivat monta kymmentä euroa, ei näitä ole paljon tarvinnut katsella.

Minulla itselläni on kaksi Olivia Rougen puuvillahametta ja tyllihame, enkä ihan hirveästi arvosta sitä että satiinihameeni helma roikkuu epätasaisena ja että neppari poksahtelee omia aikojaan auki jatkuvasti. Eikä se sinisen hameen ryppyyntyminenkään ihan hirveästi mieltä ilahduta ihmisellä, jolla ei ole silityslautaa, puhumattakaan siitä, että tyllihameeni on revennyt normaalissa käytössä kolmesta eri kohtaa, rapisee ja sähköistyy varsinkin talvikäytössä. Olen iskenyt ihan mukavaa kipinää vaatehuoneen pimeydessä aina välillä.

Jos ei nyt mennä murmatuksen puolelle, niin Paawo on osoittanut tässäkin tapauksessa parempaa makua kuin minä. Hän on ostanut hameensa sellaisissa väreissä ja printeissä, että niistä on käyttöä pitkäksi aikaa toisin kuin minä, joka ostin epämääräisen värisen sinisen hameen, jota olen käyttänyt vain muutaman kerran ja satiinihameen, jonka edessä on muiden vikojen lisäksi koiran kynnestä jäänyt pitkä suora rantu, joka näyttää ylimääräiseltä saumalta. 

Olenko muuten sanonut, että Paawo on muutenkin jonkinasteinen tyyli-ikonini? Olen kankea ja yksitoikkoinen kuvattava, joka valitsee aina sen paikan, jossa taustalla on roskis/tolppa/kyltti/omat vaatteet (huomaatte kyllä mitä tarkoitan, kun katsotte vähän kuvia), mutta Paawo on kameran edessä luonnollisempi ja ennen kaikkea luovempi taustan ja asentojen kanssa. Yleensä otamme kuvia minusta ensin, mutta taktisempaa on ottaa kuvia ensin Paawosta, koska sitten pääsen matkimaan häntä :D
Ulkona oli pilvistä ja hämärää, joten otimme muutaman kuvan myös sisätiloissa. Minä pyrin aina neutraaleja taustoja vasten, jonka takia ne WC-kyltit sitten kummittelee siellä taustalla, mutta Paawo pystyy poseeraamaan keskellä aulaakin oikein hyvin, kuten kuvista näkyy.
Tästä tuli nyt melkoinen kuvapläjäys, mutta oikeutin tämän kuvatulvan sillä, että meitä on kaksi ja edellisestä yhteispostauksesta on aikaa niin kauan, että nautitaan siitä nyt täysin siemauksin. Sunnuntaina oli tädin 60-vuotisjuhlat ja siihen nähden, etten ollut nähnyt monia serkkujani vuosiin, pitäisi olla iloinen, että Paawoa näkee sentään kerran vuodessa, mutta ollaan siitä huolimatta saatu jo pariin otteeseen riita aikaiseksi, kun tehdyt suunnitelmat peruuntuvatkin. Ensimmäinen kerta oli viime kesänä, kun varasin kesäloman kaikista kiireisimpään ajankohtaan ja jätin työkaverin pulaan, mutta Paawo ei päässytkään tulemaan tänne ja toinen kerta oli tämän vuoden kesäkuussa, kun juhannus osui samalle viikolle suunnitellun Tampereen visiitin kanssa, jolloin hepuloin sekä aikatauluista, Paawon töistä että nukkumisesta ja kusin Paawon juhannussuunnitelmat. Molempina kertoina murjotimme reilun viikon toisillemme, kunnes pääsimme yli karvaasta pettymyksestä ja piti päästä jo avautumaan.

Seuraavassa postauksessa jatketaan Maawon ja Paawon seikkailuja, kunhan saan kuvat käytyä läpi. Yritän tässä joulukiireiden keskellä tehdä toisen postauksen, etteivät postausvälit veny mahdottomaksi, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kämppä kiiltää puhtauttaan, kinkku, laatikot, karjalanpaisti, riisipuuro, piparit ja tortut on valmiina, on mukava löllähtää koneelle bloggaamisen pariin.


In English:

It's been over a year since my cousin Paawo was last visiting, but we finally managed to meet and make some time for photoshoots. For the first photos we both ended wearing red and I finally had the chance to wear my new Fatale Tartan Dress by The Pretty Dress Company.

The thing with dresses by The Pretty Dress Company is that they're usually way out of my budget and that was the case with this Fatale Dress as well. The original price of 195£ was too high for me and even though TPDC had a site wide -25% sale on Black Friday, I managed to grab the dress for even better bargain from Fraülein Backfisch. My size UK10 was the only size available (whereas it was sold out everywhere else, including TPDC) and on top of that the dress cost only 125 euros, which is very reasonable for a dress as high quality as this one. After all the dress is lined, has pockets, boning and a built-in petticoat, and it weights a ton (1.4kg according to parcel tracking). I was worried it would fall off, but even though the dress runs large, it stays in place beautifully and comes with a thin belt to define the waist. I wore another belt, but the thin belt is also nice quality faux(?) leather.

Another new purchase was my Voodoo Vixen bag, which I got from TopVintage's Black Friday sale. My old bag broke down in May and I had been using some less cute alternatives, but now I have two new beautiful bags to take out with me whenever I go out. (Yes, I bought another one as well.) The bag is just the size, not as big as those ugly totes but big enough to take in my camera, scarf, a hat, large wallet and some smaller purchases, like shampoo bottles. It also looks very cute with the bow and quilted details.

Paawo is wearing a last season Christie Swallow Jumper from Collectif and a skirt by Olivia Rouge, a Finnish burlesque artist. The jumper is a lovely 100% cotton knit that looks much better live than on product pictures and the skirt is 100% cotton as well, but of lower quality. It looks beautiful, but it's very rough, gets easily wrinkled and is actually even more see-through than cheaper Hell Bunny alternatives. The 60 cm length works well for my cousin and so does the print, but the quality just isn't as good as it should be for the current price of 70 euros. (Back when we were customers of Olivia Rouge these skirts cost 45 euros, and this particular skirt was actually a Christmas present from Paawo's ex-boyfriend.)

I have two skirts and a crinoline from Olivia Rouge myself, a blue cotton one I have worn only a handful of times, and one made of satin. I don't like the blue one, but the satin skirt was decent until the snap fastener began to pop open every time I sit down. The hem is also uneven and doesn't look good with a petticoat. The crinoline was useful in the beginning and I wore it almost everyday, but it soon became flat and has now been ripped in three places. I swear I treated it well, but it just broke and became flat and useless. I'd sell it away, but nobody wants to buy a broken petticoat...

Paawo has now left the city, but we had three days of fun and now I have plenty of material to blog about. It's always nice to take photos with her, because she's a huge inspiration as on how to pose in front of camera and if I take photos of her first, I can mimic her later :D

In other news my aunt had a 60th birthday party yesterday and I got to meet some relatives I hadn't seen in ages. Paawo and I often complain how seldom we see each other even though we meet at least once a year, but I hadn't seen some of my cousins in years!

It's last week before Christmas and I have plenty of things to do, but I'll probably try to make another blog post before Christmas to avoid long periods of time between posts. I have plenty of material, but lately I've been avoiding things that take several hours, like writing a blog post, cleaning, baking and cooking - all the things I should be doing. I'll better get to it or I'll never finish before it's Christmas, so until next time!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Pearl Coat - Oikea helmi takiksi

Pakkaskelit ovat niin ihania, kun yllä on kaunis ja lämmin talvitakki.
Collectifin Pearl-takki on täydellinen. Ei muuta sanottavaa.
Tai on minulla sanottavaakin. Takki istuu täydellisesti, selkään tai muuallekaan vyötäisille ei jää tyhjää, rintamus ei purista, napit ovat tukevat ja niitä on riittävästi. Takin kankaasta puolet on villaa ja kangas on riittävän paksua, että takilla tarkenee myös kovemmilla pakkasilla, mutta ei ehkä kuitenkaan enää siinä vaiheessa kun mittari näyttää -20.

Pearlissa on erittäin pehmeä satiinivuori, joka ei juuri lämmitä, mutta tuntuu ihanan ylelliseltä ja nuo tekoturkiskarvakohdat ovat vaan niin ihania. Yleensä tekoturkiksen erottaa aidosta liiankin selkeästi (köh, Hell Bunny), mutta Pearl-takissa tuo tekoturkis on niin laadukasta, että se paitsi näyttää myös tuntuu melkein aidolta! Se on niin pehmeä ja ylellinen (ja lämmin), että olen sitä hiplannut päivittäin eteisen ohi keittiöön kulkiessani niin, että varmaan on kohta joku kulumakohta tuossa vasemmassa hartiassa. Paras asia takissa onkin nimenomaan kaulus, joka on niin pehmeä ja ylellinen, että sen sisään tekee mieli hautautua kokonaan. Se on kuitenkin sen verran väljä, että jos mielii suojata kaulan pakkasilla, niin tämän kanssa on käytettävä kaulahuivia, mutta onneksi kaulus suojaa kuitenkin sen verran, että tyylistä tinkimättä voi laittaa alle jonkin ohuen huivin, joka peittyy pitkälti tekoturkiksen suojiin ja toimii huomaamattomana lämmikkeenä.

Joku muukin varmaa huomaa näistä kuvista, että rakastan tuota kauluskarvaa. Bonuksena joku saattaa huomata, että toiseen hihaan on tarttunut pari hiusta, jotka jäi huomaamatta sekä kuvaajalta että kuvattavalta.
Pearl-takin leikkaus on myös erittäin laadukas, siinä on sekä edessä että takana muotolaskokset, joiden ansiosta se myös oikeasti korostaa vyötäröä sen sijaan, että kadottaisi sen kokonaan. Takissa on leveä helma, jonka alle mahtuu laittamaan tuuheimmatkin tyllit, jotka eivät kyllä hirveän tuuheilta enää takin alla näytä, sillä takki painaa paljon, mutta helmanmuodon ansiosta takki laskeutuu nätisti myös ilman tyllejä. Pidän siitä, että helmassakin on karvaa ylimääräisenä lämmikkeenä, jolloin helma ei lennä tuulessa ympäriinsä niin kuin kevyemmissä takeissa ja pidän myös helman pituudesta ja siitä, että takissa on taskut, joita ei tosin ollut vielä näissä kuvissa avattu (ja hintalappukin roikkui selässä :'D). Käsittääkseni helma on vähän pidempi kuin Hell Bunnyn takeissa, joten monien mekkojen helmat eivät vilku alta ollenkaan, mikä on mielestäni hyvä asia, kun tuossa on tuo karvakin.
Takissa on muotolaskokset myös selässä toisin kuin monissa halvempien (köh, Hell Bunny) merkkien takeissa. Minulla on notkoselkä ja selkäni on erittäin kaareva, joten esimerkiksi Colleen ja Vivien-takeissani selkään jää vähän tyhjää, mutta Pearl muotoilee vartaloa oikein kivasti, mutta ei kuitenkaan purista mistään. Tässä takissa on täydellinen tasapaino vyötäröä korostavan istuvuuden ja tilavuuden välillä. Takin ei tarvitse olla teltta ollakseen lämmin.

Vinkkinä muille Pearlin perään kuolaaville: takki vastaa kokoaan, minulla on käytössä UK10, eli sama koko kuin muissakin Collectifin vaatteissa. Itse en tykkää laittaa useita neuleita päällekkäin, koska se tuntuu rajoittavalta, mutta tänne mahtuu myös paksumpi neule alle ilman että kuitenkaan täytyy tinkiä istuvuudesta.
Tykkään takista enemmän niin, että kaulus on kiinni ja pöyhkeä kuin Anna Kareninassa konsanaan, mutta vaihtelun vuoksi takin kauluksen voi myös jättää tällä tavalla auki. (Silloin sille kaulahuiville ainakin tulee tarvetta.) Karvareunuksen saa laitettua kiinni muutamalla nipsillä, joista yleensä riittää että kiinnittää ulommaisen niin saa kauluksen ihanan pöyhkeäksi.

Pearl-takista tulee varsinkin näin viininpunaisena vähän sellaiset Anna Karenina tai 1800-luvun venäläisvibat, mutta takkia saa myös navynsinisenä, vihreänä ja mustana. Joskus ennen muinoin tätä sai kamelinvärisenä, mutta ei taida saada enää. Viininpunainen on tämän vuoden erikoisväri ja se osoittautui niin upeaksi, että minunkin piti kotiuttaa tämän kaunotar, vaikka aina olin pitänyt takkia liian kalliina. Kallishan tämä on edelleen, mutta kun paksuin talvitakkini on melkein riekaleina, niin pitihän sille saada laadukas kellohelmainen vaihtoehto ja vaikka Pearlilla ei tosiaan yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa välttämättä tarkene, niin ehkä jonakin päivänä minäkin opin kerrostamaan neuleita, jolloin tällä voi kulkea läpi talven.

Minun piti tehdä postaus Pearlista jo huomattavasti aikaisemmin, koska olin valinnut jo kuvatkin, mutta olen laiskotellut koko viikon. Keskiviikkona käytiin veljen kanssa opettajankoulutuslaitoksen joulukonsertissa, josta tykkäsin kovasti sillä joululaulut ovat lähellä sydäntäni ja edellisestä kirkossa käymisestä oli ikuisuus. Velikin totesi, ettei muistanut Tuomiokirkon olevan sisältä niin yksinkertainen. En muistanut minäkään.

Olen myös palannut pelaamisen pariin, mutta taidan tehdä siitä erillisen postauksen, koska muuten tästä postauksesta tulee liian pitkä. Lisäksi ne ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita peleistä, voivat halutessaan jättää koko tekstin lukematta, niin pitäydytään tässä tapauksessa vain upeassa takissa ja tiedustellaan, että mitäs te pidätte Pearlista? Luulen, että tämä on kyllä vuoden parhaita ostoksia ja ehdottomasti hintansa arvoinen valinta. Toivotaan, että tulee sellaisia kivoja -10 asteen pakkasia, niin pääsee käyttämään tätä useammin :)


In English:


Even the coldest of winter days are lovely when you're wearing a beautiful warm coat. My choice is the Pearl coat by Collectif, in a lovely wine color that's special for this year. (The coat is also available in black, navy and green.) I already bought one winter coat earlier this year, but I needed something warmer for those days when the temperature drops below -10 and that's where the Pearl comes in handy.

The Pearl coat is a Collectif classic, a beautiful swing coat with lovely faux fur details that look and feel almost as if they're real - not the kind of itchy low quality faux fur that looks and feels like plastic, but genuinely high quality that lives up to my high standards. I love the fur details so much that I have to touch them every time I walk past my coat and that's like multiple times every day... You can also see from the photos how much I love the fur collar, I can't stop touching it because it's so cuddly! I feel like a Russian princess straight from the 19th century.

The Pearl coat is lovely and warm, it's lined in beautiful soft satin and the outer fabric is thick and warm with 50% wool content. It's not warm enough when it's -20 degrees outside, but maybe if one day I learn to wear multiple layers, I can wear it even when it's freezing cold outside. For now I've managed with a dress and a long sleeved cardigan underneath, but there's room for more.

The collar can be worn open or closed, but either way it will require an additional scarf to keep your neck warm. I prefer to wear it closed as it's so fluffy, but for someone who doesn't want to feel like you're from Anna Karenina, wearing it open is also an option.

The fit is superb, the coat fits true to size with a fitted look. For reference I'm roughly about 36-28.5-40, wearing my usual size UK10 and the coat fits me perfectly. It's fitted around the waist, but not tight - you can still layer clothes underneath with ease. The swing skirt falls beautifully with and without a petticoat thanks to the beautiful darts around the waist line, and the coat also has pockets. I hadn't opened mine yet when we took these photos and I even forgot the price tag and there's even hair on my other arm, but it doesn't matter, because the coat is just so perfect. One of the best purchases of this year, definitely!

I was meant to write this post earlier this week, since we took these photos almost two weeks ago, but I've been lazy. I also got back to my old hobby of gaming, but I won't talk about it in this post, because I know some of you are not interested, but I think I'll make a separate post for those who might be interested in my gaming history. I'm having some serious nostalgic vibes with my all time favorite game, but let's leave that for another time and ask how do you like my new Pearl coat? I obviously love it and can't wait to wear it more so let's hope it'll get colder so I can walk around in it like a princess and feel faaaabulous!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Glamorous Serena

Onpas ollut ihania talvisia kelejä, lumet tulivat meille takaisin ja pakkastakin oli mukavasti alkuviikosta siinä -8 pakkasasteen pinnassa. Tietenkin käytiin Janinan kanssa kuvaamassa juuri viikon kylmimpänä päivänä, mutta kun päällä on ihana lämmin talvitakki ja alla upea mekko, niin sen takin riisuminenkaan ei haittaa.
Viime talvena himoitsin Glamour Bunnyn mustaa Serena-mekkoa, mutta se oli mielestäni liian kallis ja siinä vaiheessa kun olisin ollut valmis ostamaan sen hinnasta huolimatta, se oli myyty loppuun joka paikasta. Mekko jäi ostamatta, mutta kun se tänä vuonna ilmestyi jälleen TopVintagen sivuille, melkein kiljahtelin onnesta ja mikä parasta, mekon saa nyt myös punaisena ja sinisenä. Vaikka minulla on paljon punaista vaatekaapissa, päädyin tähän tummanpunaiseen sävyyn, joka sopii täydellisesti syksyyn ja talveen. Minun onkin myönnettävä että nimenomaan syksyiset tuotekuvat myivät värin minulle mustaa paremmin, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö edelleen haluaisi mekon myös mustana. Nyt pitää kuitenkin vähän hillitä itseäni Black Friday-ostosten ja joululahjashoppailujen jäljiltä, sillä rahaa on mennyt ihan kohtuu runsaasti ja vielä on pari joululahjaa ostamatta. Tänä vuonna olen lahjaostoksissa edellä, sillä yleensä alan vasta tässä vaiheessa miettiä mitä sitä hommaisi, että jos jotain hyvää pitää keksiä, niin ainakin se, että isoimmat ostokset on jo takana.

Tämä Glamour Bunnyn Serena-mekko ei ole aleostoksia vaan tilasin tämän lokakuun ja marraskuun vaihteessa TopVintagelta Pearl-takin kanssa ja maksoin molemmista tosiaan täyden hinnan, mutta onko mekko sen arvoinen? Voin rehellisesti sanoa, että on. Kangas on mitä sileintä ja ylellisintä puuvillasekoitetta (edes Pinup Couturella ja Vivien of Hollowaylla ei ole näin ihanaa kangasta!), rintamus on vuorattu satiinilla ja hame laskeutuu aivan ihanasti tyllin kanssa ja ilman. Purrrfect!
Serena-mekko istuu oikein hyvin, hihat eivät purista, helmassa riittää pituutta, eikä vyötäröllekään jää väljää. Vyön tämä mekko siitä huolimatta tarvitsee, koska tässä on vyötärölinja ihan jäätävän korkealla, muutaman sentin omaa vyötäröäni ylempänä suurin piirtein tuossa vyön yläreunan kohdalla. Ei siis ole siinä mielessä ihan parhaiten istuva mekko pitkäselkäiselle ihmiselle, mutta koska alunperinkin suunnittelin käyttäväni mekkoa vyön kanssa, niin eipä tuo minua massiivisesti haittaa. Jo tuotekuvista näki, että tässä on vyötärö korkealla, joten ei tullut edes yllätyksenä.

Vetoketju löytyy takaa, jossa on oikein kivat pienet koristeompeleet, ja etumuksessa on pikkuriikkinen v-halkio, joka tuo muuten yksinkertaiseen mekkoon kivan yksityiskohdan. Kaula-aukko on melko avara olkapäiden kohdalta ja rintaliivien olkaimet joutuu joko siirtämään olkapäiltä alas tai sitten käyttämään suosiolla olkaimettomia liivejä. Ei siis ehkä se ihanteellisin hartialinja päärynälle, mutta hyvin istuvilla alusvaatteilla tämäkin pikkuprobleema korjautuu ja koska mekko itse kestää erinomaisesti paikallaan, eikä purista tai roiku mistään, niin  muuten se on kyllä ollut erinomainen valinta. Juuri sellainen elegantti ja asiallinen mekko, jollaisia tulee talvella ja työelämässä (jos joskus töihin pääsee) suosittua.
Dress: Serena Circle Dress by Glamour Bunny
Petticoat: Sams
Belt: Thrifted (Gina Tricot)
Hat: Amicii from TopVintage
Gloves: House from Prisma
Shoes: Tamaris (old)

Olen jo pitkään ajatellut laajentaa vaatekaappiani myös sellaisiin merkkeihin, joilta minulla ei entuudestaan ole vaatteita eikä asusteita ja Glamour Bunnyn kanssa päästiin siinä hyvään vauhtiin. Merkkihän on ollut minulle tuttu jo pitkään, mutta ainoa vaate, joka heidän mallistostaan on koskaan kiinnittänyt huomioni oli juurikin Serena-mekko. 

Black Fridayn aikaan tilasin tavaraa taas TopVintagelta ja sieltä mukaan tarttui muita uusia merkkejä, joista on tullut kuultua paljon, mutta ei ostettua pitkälti hinnan takia. Pienikin alennus on alkuperäistä hintaa vähemmän, joten rohkenin kotiuttaa osan näistä asioista, joita olin ehtinyt jo jonkin aikaa nettikaupoissa ja muiden blogeissa kuolailla. Blogissa niitä tulee varmaan tämän kuun puolen välin jälkeen näkymään enemmänkin, sillä Paawo on tulossa kaupunkiin siinä kuun puolen välin pakeilla ja tarkoituksena olisi sään salliessa kuvailla enemmänkin. Ei olla nähty niin pitkään aikaan, että on ihanaa päästä taas höntsäämään ja tekemään tyttöjuttuja myös Paawon kanssa.

Sain tällä viikolla NaNoWriMon "valmiiksi" juuri ajallaan, eli 50 000 sanaa tuli täyteen, mutta itse romaani on vasta alussa. Sivuja on n. 142 (rivivälillä 1,35) ja juttua riittää vielä pitkälle. Toivotaan, että saan aikaiseksi kirjoitella kunnolla myös ilman paineita sanamääristä, vaikka nyt olen muutaman päivän ajan vain laiskotellut ja tehnyt kaikkea muuta paitsi kirjoittanut aktiivisesti. Välillä on hyvä olla aivot narikassa.
Tästä Amiciin hatusta on tullut suursuosikkini. Ostin sen Serena-mekon kanssa TopVintagelta, enkä ole juuri muita hattuja käyttänyt sen jälkeen. Niin söpö ja käytännöllinen, eikä ollut kalliskaan kun on täyttä villaa :) Hansikkaat on ihan Prismasta, tänä vuonna on tullut ostettua useampia hanskoja, ettei aina tarvitse käyttää perusmustia nahkahansikkaita. Vielä kun saisi aikaiseksi ostaa tuohon eteiseen muutaman korin, että voisi lajitella hanskat, hatut ja huivit erikseen. Nyt siinä on ollut jo jonkin aikaa kaaos, josta puolet rojuista tippuu aina lattialle ja loppuja ei löydä muiden alta :D

Mukavaa kun on taas lunta, pidän pienestä pakkasesta ja isoista lumikinoksista. Joka paikassa on valoisampaa ja olo on pirteämpi kun ei tarvitse murjottaa yksin pimeässä luolassa. Joulukoristeita meillä ei vielä ole kynttilöitä lukuun ottamatta, mutta kunhan saan kipattua poikaystävän kesärytkät varastoon, niin samalla voi sitten osan joulukoristeistakin noutaa sisälle. Verhot saa siippa vaihtaa punaisiksi kunhan jaksaa, niin ne voi sitten taas roikkua heinäkuuhun saakka ikkunassa.

Joko teillä on joulufiilistä vai ettekö kenties välitä jouluhömpötyksestä?


In English:

I love snow and it's great to have some again. Tuesday was the coldest day of the week and of course that was the day we went to take some outfit photos. But who wouldn't want to take of their winter coat when there's a dress as beautiful as this underneath? 

Serena dress by Glamour Bunny is an old acquaintance; I actually wanted it in black for ages, but by the time I got over the price, it was already sold out everywhere. This year it came back in stock and not only in black, but also in navy blue and wine red and even though I still kind of want it in black, I ended up buying the red one (the autumnal product photos did it for me). I have plenty of red dresses in my wardrobe, but not in this rich shade of darker red that is just perfect for winter elegance.

The dress itself is gorgeous as well, it's made of luxurious cotton mix fabric that feels soft and silky, it's lined in the chest and the full circle skirt falls nicely with and without a petticoat. It has some beautiful seam details at the back and at the front and I like the neckline as well. It's modest but elegant at the same time, although as a pear shaped gal I find it's a bit too wide around the shoulders and you need to be careful with your bra straps. I placed them over my shoulders, but you could just as well wear a strapless bra.

The waistline is very high, a couple inches over my natural waist, but since I was prepared to wear this dress with a belt, I don't think it's a problem. However if you consider buying the dress, you should note that this isn't a dress for people with long backs. Luckily the skirt length is great, little bit over my knees and works with a 26" petticoat perfectly. I love the fit and how it doesn't feel restrictive around my arms or anywhere else for that matter, but isn't too big either. Fits purrrrrfect!

In other news I finished my NaNoWriMo and reached the goal of 50 000 words, but the book isn't even nearly finished yet - 140 pages and I'm only just beginning! I hope I can actually finish it at some point, but since I don't "have to" write anymore, it might take a while. I've been taking it easy for the last couple of days but I intend to do some writing after publishing this blog post, I already have some ideas on how to continue the story ;P

Other plans for this month include some more Christmas present shopping (I have bought most of them, just need a couple more) and spending time with my cousin and best friend Paawo, who is coming to town in 10 days. We're planning on taking lots of outfit photos so let's hope we'll still have snow after two weeks - and while we're at it, let's hope it doesn't melt away before Christmas either. I really don't like what we call "black Christmas" (=Christmas without snow) and even though we don't have any Christmas decorations on yet, I hope to get in the mood at some point.

Are you excited about Christmas yet?