sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Lunta tulvillaan ja raikas talvisää

Kohta on kevät, tai ainakin teoriassa. Maaliskuun pitäisi olla kevätkuukausi, mutta ei vaan Suomessa. Lunta tulee oikein olan takaa ja on mukavan talvinen fiilis, kun ulkona on tupruttanut lunta viimeiset pari viikkoa melkein päivittäin. Välillä oli sellainen nollakeli, että olisi voinut mennä pyörittelemään lumiukkoja, mutta ei ehkä viitsi tehdä niin työpaikan pihalla. Omalla takapihalla taas on vastassa mäki, että jos haluaa mukavasti haastetta, niin voi yrittää kieritellä niitä ylämäkeen ja yrittää olla osumatta naapureiden autoihin, kun pallot lähtivät kierimään mäkeä alas.

Lumihangessa ja -tuiskussa töihin ja kotiin tarpominen käy hyvästä liikunnasta, mutta viisaat ihmiset lähtee kävelemään aikaisemmin, jos tietää että vastassa on hiukan haastavat sääolosuhteet. En minä, joka olin joka päivä kuluneella viikolla töissä vasta 20 yli kahdeksan. Onneksi on liukuva työaika ja nyt kun ei tule pimeääkään jo kahdelta, ehdin nähdä päivänvaloa vaikka lähtisin töistä myöhempäänkin.
Minulla on ollut välillä vähän veto poissa. Tuntuu vähän siltä, että se korvatulehdus ei lähtenyt pois edes viikon antibioottikuurilla vaan vasen korva loksahtelee edelleen lukkoon silloin tällöin eikä tunnu täysin normaalilta. Voi johtua flunssastakin, joten odottelen vielä tovin josko pahin lenssu lähtisi ennen kuin rinkuttelen kolmatta kertaa työterveyshuoltoon. Uhkakuva tärykalvon puhkomisesta pitää luurin poissa korvalta siihen saakka, kunnes tilanne käy sietämättömäksi.
Coat: MasCara
Bag: Gussacci
Boots: Tamaris
Pantyhose: Lindex
Käytiin eilen veljen kanssa ottamassa asukuvia, mutta pihtaan niitä vielä tovin. Saatte sen sijaan katsella kuvia talvitakistani, joka on kyllä näkynyt blogissa kerran aikaisemminkin juuri oston jälkeen, mutta näistä kuvista tuli vahingossa niin kivoja, että pääsevät tännekin. Sain näistä vähän sellaisen 60's viban, vaikka mikään asun osa ei ole edes reproa. Ei toisaalta tarvitse ollakaan, koska minun on vaikea jämähtää täydellisesti vain yhteen tyylisuuntaan. On mukavampaa yhdistellä asioita, joista itse tykkää ja jättää pois ne, joista ei niin välitä.

Olen käyttänyt tätä MasCaran takkia paljon viime aikoina kynähameiden (ja housujen) kanssa. Se on huomattavasti lämpimämpi kuin Hell Bunnyn takit, koska siinä on villaa ja paksuhko vuori, joten sen kanssa voi käyttää puolihihaisia paitoja paleltumatta elävältä. Yrittäkääpä käyttää 3/4-hihoja Hell Bunnyn takkien kanssa jossain muutaman asteen pakkasella, niin voi olla melkoisen koleaa kyytiä.
Asukuvien ottamisen jälkeen piipahdettiin herkuttelemassa vakiopaikassa Tallikahvila Kinskissä, jossa oli tarjolla suklaa-appelsiinikakkua ja sitruunajuustokakkua. Maistelin molempia ja herkuttelin tuttuun tapaani cafe lattella, joka oli tehty Malawi Geisha -puruista. Monessa paikassa ei sanota mistä purusta kahvit tehdään, koska vaihtoehtoja ei ole, mutta täällä saa valita useammasta eri laadusta, joissa on omat vivahteensa. Sublima on ilmeisesti suosituin, mutta itse pidän myös Caramellosta, joka on hyvin mieto ja makea, ja pikkuveli pitää Amigosta, joka on hieman vahvempi. Näiden lisäksi löytyy ainakin kolmea eri kahvilaatua.

Kahviharrastajille Kinski on siis erittäin oivallinen kahvila, koska erikoiskahveista löytyy valinnanvaraa. Kahveissahan on se ajatus, että osa on tehty nautittavaksi maidon kanssa ja osaan ei edes kuulu laittaa maitoa. Monet halvemmat espressot maistuvat palaneille, mutta ei tarvitse ostaa Kopi Luwakia, että saa hyvää kahvia. Eri pavuilla on merkitystä ja niistä saa mielenkiintoisia yhdistelmiä, joten jos juo paljon erikoiskahveja ja ennen kaikkea ajatuksella, voi kiinnittää huomiota siihen miten erimakuisia ne ovat eri paikoissa. Joissain kahvi maistuu niin ällölle, että on pakko ottaa latte makusiirapilla ja lisätä siihen vielä pussillinen ruokosokeria, mutta joissain paikoissa kahvin laatu on ihan toista luokkaa ja erikoiskahvi maistuu herkulliselle yksinään. Siksi minulla onkin varmaan 30 pikkupussia näitä kahvien mukana tulevia ruokosokereita kotona, koska kun kahvi tehdään hyvistä poroista/pavuista, niin ei tarvitse pilata sitä sokerilla.

Mutta totta puhuen, minähän en tykkää kahvista. Identifoin itseni teenjuojaksi, mutta kun asiaa katsoo tältä kantilta, ehkä minun pitäisi muotoilla sanani toisin: en tykkää kurasta. Ja useimmat Juhla Mokat, Kulta Katriinat sun muut ovat kuraa. Minä juon vain kermapersekahveja, koska olen no... kermaperse. Ammattikorkeakoulun aikaista ystävää lainaten: "Pyyhin perseenikin silkkiin."

Tästä letkautuksesta päästäänkin sopivasti siihen, että kävimme katsomassa Deadpoolin. Loisto leffa, en ole nauranut pitkään aikaan niin paljon. En välitä supersankarileffoista, mutta Deadpool ei olekaan supersankari vaan bad ass ja smart ass, jolla on great ass. Epäilin vähän Ryan Reynoldsin valintaa päänäyttelijäksi, mutta epäilykset osoittautuivat turhaksi ja leffa eeppiseksi. Suosittelen kaikille ronskin huumorin ystäville.

Huomenna on karkauspäivä, mutta luulen että siitä tulee ihan tavallinen päivä. Äiti kyllä on vihjaillut, että tienaa hamekankaat poikaystävältä ja jos niitä ei tule, niin sehän on vielä parempi. Minä taas olen niin perinteinen, että miehen pitää kosia, oli karkauspäivä tai ei. Toisekseen siinä vaiheessa parisuhteen pitää olla kaikin puolin kunnossa ja vaikka meillä on vaihteeksi menossa seesteinen kausi, en halua lukita itseäni vuoristorataan loppuelämäkseni. Minä pidän enemmän rauhallisesta köröttelystä ja siksi ajankin pyörällä. *puujalka*

Onko teillä suunnitelmia karkauspäivän varalle?


In English:
It's supposed to be spring anytime soon, but we're getting more snow - it's like winter is just getting started. I don't mind, but I'm always "late" at work, because it takes longer to walk. I've got flexible working hours so it doesn't really matter in any other way except that I need to leave later, but then again that isn't a problem either.

I think I still have otitis, because occasionally my ears become clogged, but I'm not going back to the doctors just yet, because the last time I went, they said that maybe next time we'll need to pierce my eardrum. That doesn't sound particularly tempting so I'll wait to see if it passes by on it's own.

We took some outfit photos of a dress, but you'll get photos only of my winter coat for now. I've worn it a lot lately with pencil dresses and 3/4 lenght sleeves, because my Hell Bunny coats are too cold to be worn without full length sleeves. This MasCara coat is much warmer and although it's a modern coat, it gives me a sort of 60's vibe in these photos.

We have this nice coffee house which sells cappuccinos and lattes made from multiple different coffee blends in opposite to many coffee houses selling different kind of coffees all made from same grounded coffee/beans. I've identified myself as a tea person, because I don't like regular coffee, but I guess I do like coffee as long as it's quality - and I don't find most of the regular coffee of any kind of quality. In other words I'm just very picky and therefore prefer to drink tea.

I went to see Deadpool to the movies and have to say that it was awesome although I was hesitant about Ryan Reynolds starring in it at first. He did a great job and the movie was so funny I haven't laughed as hard in ages. I can totally recommend it, even if you don't like superhero movies. I mean I don't like them, but then again Deadpool really isn't a superhero. He's a bad ass and a smart ass with a great ass, and that's it.

Tomorrow is leap day so do you have any special plans or is it just a normal day for you?

maanantai 22. helmikuuta 2016

Got to love tartan! part 2: Dolores Tai Tartan Doll Dress

Tämä on se, joka jäi puuttumaan. Juuri se, jonka halusin palavasti, mutta joka ehti loppua.

Ostin tämän aiemmasta Collectifin tilauksesta puuttumaan jääneen Dolores tai tartan doll-mekon Attitude Clothingista, joka on brittiläinen useammankin tyylisuunnan vaatteita edullisesti myyvä vaatekauppa. Googlatessani mekkoa totesin, että täällä se on kaikista halvin - ja oikeastaan kaikki muutkin vaatteet ovat huonosta euron kurssista huolimatta edullisempia kuin muualla. Sen lisäksi ensimmäisestä tilauksesta saa -10% alennusta, kellohelmaisten mekkojen kylkiäisenä ostetuista petticoateista -20% ja yli 75£ tilauksille saa ilmaiset toimituskulut ympäri maailman, ellei ota kalliimpaa toimitusta. Minä käytin vain tuon -10% alennuksen ja otin Express-toimituksen, vaikka olisin ehkä jaksanut odotella muutaman päivän pitempäänkin ottaen huomioon, että pääsin vasta viime viikonloppuna kuvaamaan tämän kaunokaisen.
Minulla on monta Dolores-toppia, mutta tämä on ensimmäinen mekkoni kyseistä mallia. Olen vältellyt tämän mallin mekkojen ostamista, koska helma levenee vähän kummallisen kaarevasti vasta alempaa eikä suoraan vyötäisiltä ja vyötärökin on niin korkealla, että tämän kanssa vyö on pakollinen asuste. Hihoistakaan en pidä, koska topeissa ne puristavat käsivarsia, tässä ehkä vähän vähemmän. Kangas on samanlaista villamaisen tuntuista joustamatonta sekoitekangasta kuin toinen tartan-mekkoni Hell Bunnyn Aberdeen, eli täydellinen syksyyn ja talveen.

Totta puhuen sivuutin tämän mekon monta kertaa ennen kuin kiinnostuin tästä. Katsoin toki, että kaunis printti, mutta edellä mainittujen ominaisuuksien vuoksi en ollut tarpeeksi kiinnostunut ostaakseni tätä ennen kuin törmäsin Curves to Kill -blogissa upeisiin asukuviin ja olin myyty. Mekko istui Teer Waydelle niin upeasti, että otaksuin samantyylisesti asustamalla saavani siitä upean käyttöasun talveen myös itselleni, enkä mennyt ihan metsään. (Puujalka.)
Yhdistin mekkoon Collectifin Jessica-neuletakin, josta muuten irtosi nappi jo ennen kuin ehdin edes sovittaa sitä. Ompelin napin takaisin, mutta harmikseni myös nuo kukat ovat kiinni todella hatarasti pitkillä ketjutetuilla, kankaasta irrallaan olevilla langoilla, joten pelkään, että viimeistään pesussa ne lähtevät kävelemään. Kangas on muuten hyvälaatuinen, mutta ommel on todella ala-arvoista napeissa ja kukkasissa, varsinkin kun tämä neuletakki oli Collectifin tilauksen kallein vaate. Uutena tämä maksaa viitisenkymppiä, mutta ostin tämän alesta, joten en maksanut tästä niin paljoa. Laatuun nähden silti ylihinnoiteltu.

Sitten ihan vain omasta puolestani voin sanoa, että Jessicaa on vaikea yhdistellä koska tämä ei näytä hyvältä minkään muun kuin mustien vaatteiden ja tämän Dolores-mekon kanssa. Livenä neuletakki on huomattavasti tummempi erityisesti sisätiloissa, mutta koska en pidä synkistä valokuvista, säädin kuvien valotuksen ja värisävyt kirkkaaksi niin kuin minulla on tapana. En muuten harrasta kuvien muokkausta, mutta yritän tehdä niistä vähemmän masentavia kirkkaammilla väreillä.
Kuten kuvista näkyy, ulkona tuuli kuvien ottamisen aikaan aivan hemmetisti, joten olen jokseenkin ihmeissäni, että minulla on kiharat yhdessäkään kuvassa. Näytän toki vuorenpeikolta, mutta vielä enemmän näytin sellaiselta näiden kuvien jälkeen. Se ei sinällään haitannut, koska keksin viimeinkin miten saan aikaan kestävät kiharat suhteellisen vähällä vaivalla.

1. Tee kiharat ei-puhtaaseen tukkaan, joka on löträtty kauttaaltaan muotovaahdolla jo entuudestaan.
2. Löträä hiuspuuteria tyveen niin, että pölisee.
3. Löträä koko muu tukka multispraylla/fixing spraylla/muulla muotoilutuotteella niin, että oikein rapisee.
4. Rullaa kaikki päällyshiukset hiusrullilla pieniin osioihin ja jätä alushaituvat suosiolla rauhaan.
5. Kunhan rullat on ehtineet olla päässä pari tuntia, polta loput hiukset kihartimella karrelle.
6. Löträä hiuslaukkaa jokaiseen suortuvaan, että edes joku niistä pysyy kiharalla kiharrusvaiheen loppuun saakka.
7. Harjaa puolivillaisesti niin, että näytät metsänpeikolta, mutta niin että niitä voi vielä sanoa kiharoiksi.
8. Suihkuta hiuslakkaa niin, että poikaystävä tukehtuu kylppäriin.
(9. Mene sisälle kuvien oton jälkeen ja totea, että päässä on kaksi kiharaa suortuvaa ja loput takussa.)

Olen myös tietoinen siitä, että juurikasvu on päässyt aika pitkäksi, mutta niin kauan kuin näytän vielä blondilta enkä brunetelta, se minulle sallittakoon.

Mitä te tykkäätte tartankuviosta?
 

In English:
I finally have it: Dolores Tai Tartan Doll dress. I tried to buy it from Collectif's big winter sale, but it ran out of stock. That meant I had to buy it elsewhere and that's how I found out about Attitude Clothing, a UK based company selling all kinds of alternative clothing. I browsed through their Rockabilly clothing category and found all sorts of nice stuff with relatively cheap prices so it's definitely worth a look (although they don't have a particularly huge selection of 50's style clothing).

Whereas I did buy other stuff as well, the Dolores was the only thing I was really after. I paid almost full price (new customers get -10% off their first order!), but it was well worth the money. I love this dress, the fabric is comfortable even though it isn't stretchy and the color is nice although slightly darker than in the pictures. I still don't like the sleeves, but they're not as tight as in many of my Dolores tops, and the waistlike is too high for me to wear the dress without a belt, but who cares - I usually wear a belt anyway.

Together with the dress I wore Jessica cardigan in burgundy and to be honest it's much darker in real life as well and a pain in the ass to combine with anything. It pretty much looks good only with full black outfits and this dress. On top of that this cardigan is not as good quality as you would expect for it's price; one of the buttons came off before I even had the chance to try it on! Even the flowers are poorly sewed on and will probably fall off in the washing machine, if not before that.

I'm a huge fan of tartan, but what do you think about it? Do you like tartan outfits or would you prefer something else?

tiistai 16. helmikuuta 2016

My Vivien of Holloway Dress Collection

Ajattelin vaihteeksi postata jotain erilaista ja kertoa vähän mitä vaatteita omistan miltäkin merkiltä. Voi olla, että tämä jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi postaukseksi, koska omistan muilta merkeiltä huomattavasti enemmän vaatteita ja kaikkien kuvien etsiminen/kuvauttaminen voi osoittautua hieman työlääksi, mutta aloitetaan nyt kuitenkin puhumalla yhdestä suosikkimerkistäni, eli Vivien of Hollowaysta.
Vastaus on ylläolevassa kuvassa, eli seitsemän. Helppo siis aloittaa sieltä, mistä on vähiten vaivaa, mutta eniten iloa. Vivien of Holloway on yksi suosikkimerkeistäni, koska merkin halterneck-kellomekot ovat klassisen tyylikkäitä ja aina (teoriassa) samankokoisia - kun löytää kerran hyvän koon, tietää (melkein) aina mitä paketista saa.

Vivien of Holloway on brittiläinen merkki, joka tekee vaatteensa UK:ssa laadukkaista puuvilla-, puuvillasatiini- ja satiini-/duchess-satiinimateriaaleista. He myyvät halterneck-kellomekkojen ohella muun muassa samanlaisia kynämekkoja, bombshell-mekkoja, joissa on ohuet spagettiolkaimet ja Grace-mekkoja, joissa on wrap top. Jezebel on Gracen kynähameinen vastine. Myös paitoja, toppeja ja housuja löytyy, mutta niistäkään minulla ei ole kokemusta. Valikoimaa on siis aika paljon, mutta kumma kyllä kun omistan vain näitä kellomekkoja ja yhden topin. Jämähdin siis aika pitkälle yhteen hyväksi havaittuun tyyliin, joka on helppo yhdistellä moneen eri tilaisuuteen ja käyttöön.
Navynsininen mekko oli ensimmäiseni ja suosikkini. Se on ihanaa laadukasta puuvillasatiinia, siinä on yläosassa vuori ja Vivienin halterneck-mekoille tyypilliset luut ja istuva vyötärö, joka näyttää hyvältä jopa ilman vyötä nyt kun olen vähän kerännyt vararengasta. Se istuu mukavan napakasti ja näyttää kauniilta tyllin kanssa ja ilman, mutta nykyään käytän lähes aina tylliä.

Mutta on tässä miinuksiakin, tai tarkemmin sanottuna yksi iso miinus, joka on kaikissa Vivienin luutetuissa mekoissa: sitä ei voi pestä pesukoneessa. Ei se muuten mitään, mutta kun sivuilla lukee vielä, että ei edes käsipesua, vaikka joskus aiemmin sitä suositeltiin kuivapesun ohella. Kysyin tästä asiakaspalvelusta joskus viime kesänä, kun alkoi tuntua siltä, että mekko saattaa kaivata ihan oikeaa pesua ja he sanoivat, että mahdollisen värin valumisen takia käsinpesua ei suositella vahvoille väreille. Omalla riskillä saisi kuulemma kokeilla, mutta ei ole tullut kokeiltua. 89£ on aika suolainen hinta, jos mekosta tuleekin kirjavan laikukas.

Onneksi mekko on 97% puuvillaa, että niin kauan kuin sitä ei hikoile likaiseksi eikä pudota päälleen mitään tahraavaa, Vivienin mekkoja voi tuuletella samaan tapaan kuin villapaitoja ja pidentää pesuväliä. Muuten voisi tulla kalliiksi maksaa n. 30€ kuivapesusta jokaisen käytön jälkeen. Voi olla että kokeilen lähiaikoina mekon pesemistä käsipyykissä, koska haluaisin käyttää sitä jälleen - olenhan nimennyt sen suosikkimekokseni jo hyvän aikaa sitten ja sitä se on yhä.
Samassa paketissa navynsinisen mekon kanssa tuli ainoa alennuksesta ostettu Vivien of Hollowayn mekko. Arvoin pitkään otanko tämän mekon vaaleansinisenä vai vaaleanpunaisena, mutta päätin hommata sen lopulta vaaleansinisenä.

Jo siinä vaiheessa, kun sovitin tätä mekkoa ensimmäistä kertaa, tajusin, ettei VoHin kokotaulukko ja mallit olekaan ihan niin millilleen samankokoisia kuin piti. Tämä on 100% joustamatonta, hyvin ohutta puuvillaa, joten otaksuin mekon hieman väljemmän koon johtuvan materiaalista. Kuten sanoin aiemmin, en ole käyttänyt tätä kovinkaan paljon viimeisen vuoden aikana ainakaan niin, että kuvia olisi päätynyt blogiin, mutta kesällä tämä on aivan täydellinen mekko ohuen hengittävän kankaansa takia. Tämän voinee myös pestä käsin, koska tässä ei ole mitään mikä voisi valua pesussa, ellei sitten luut satu ruostumaan, jos jonkin asian on ihan pakko mennä pieleen.
Kuten sanoin, en osannut valita haluanko kuppikakkuja sinisenä vai vaaleanpunaisena, niin otin niitä molempina. Jotenkin kuvittelin, että tämä toppi olisi helppo yhdistellä vaaleanpunaisen värinsä vuoksi, mutta sanonpahan vaan, että se on harvinaisen vaikeaa ja siksi en ole käyttänyt tätä toppia kuin muutaman kerran. Alennuksessa se maksoi n. 20€, että ei se ollut kallis, mutta istuvuus on vähän turhan väljä ja väri liian kirkas, että se näyttäisi oikeasti hyvältä esim. mustan kanssa ja sitten minkään muun värin kanssa tämä ei oikein sovikaan, kokeillut olen. Toppi ei myöskään tosiaankaan ole vyötäröltä 72cm leveä vaan ainakin pari senttiä enemmän ja rintamuksessakin on ekstratilaa bombshell-liiveilläkin. Meinasin viedä tämän ompelijalle kavennutettavaksi, mutta tuolla se on vieläkin kaapissa odottamassa sitä päivää.
Seuraavaksi ostin punaisen mekon samassa mallissa kuin kaksi ensimmäistäkin. Vivien of Hollowaylla on sen verran hyvin stailatut mallit, että kun kuvia katselee, sitä kuvittelee itsensä näyttämässä yhtä hyvältä ja pian on taas lompakossa lovi, varsinkin jos kylkeen hairahtaa ostamaan myös tyllihameen. Minä olen ostanut VoHilta kaksi tyllihametta, valkoisen ja kermanvalkoisen, jotka eivät oikeastaan ole Vivien of Hollowayn omia hameita, vaan yhdysvaltalaisen Samsin, joka on ihan täysin alushameisiin erikoistunut firma, jolla on paljon muitakin malleja kuin tämä yleisin Sams 835, jota myydään Euroopassa muuallakin, mm. TopVintagella Sammy-nimellä. Sieltä ostin mustan kuvissa näkyvän tyllin, joka on ainoa Samsin tylli, joka on luttaantunut, mutta toisaalta se oli muita litteämpi jo alun alkuaankin.
Punainen halterneck-mekko houkutteli minua erityisesti musta-punaisen yhdistelmällä, joka nähdään tuossa ylävasemmalla ja alhaalla oikealla, mutta yhtä lailla olen käyttänyt sitä valkoisen kanssa. Yleensä yhdistän tähän mekkoon paksun vyön, joka kuroo vyötärön sopivan kapeaksi, vaikka luulen, että ihan aina ei tämänkään kanssa tarvitsisi vyötä, koska tämä istuu tismalleen yhtä hyvin kuin navynsininenkin mekko.

PAITSI että tämä on ainoa seitsemästä VoHin mekosta, jonka luu painaa kankaan läpi kylkiluitani. Se ei ole rikkonut kangasta, mutta se on liikkunut kujaltaan juuri sen pari milliä, että se hiertää puuvillakankaan läpi erityisesti jos istun huonossa asennossa.

Näissä mekoissa huonossa asennossa istumisesta on muutakin haittaa, koska huomasin, että luut taipuvat vartalon mukaan ennen pitkään. Ensimmäisillä kerroilla tätä probleemaa ei huomaa, mutta jos tosiaan tulee röhnötettyä niin kuin minä, niin saattaa jossain vaiheessa kummastella sitä, että suoraan rintojen alla luut ovat iholla ja sen jälkeen tulee vatsamakkaroiden mentävä pieni (mutta onneksi suht huomaamaton) kaari. Olen taivutellut luita käytön jälkeen takaisin entiseen muotoonsa niissä toivoissa, että ne ovat sen verran laadukkaita, etteivät haparoidu ja katkea. Yksikään ei ole vielä hajonnut, eikä edes tämän punaisen oikkuluu ole lähtenyt paikaltaan, joten laadukkaita mekkoja ovat.
Molemmat kuvat on otettu 8h työpäivän jälkeen.
Olen varmaan sanonut täällä aiemminkin, että käytän kellomekkojani myös töissä, tylleine kaikkineen. Joissain se aiheuttaa hilpeyttä, toisissa ihastusta ja sitten valtaosassa varmaan vähän hämmennystä, mutta vaikka näissä mekoissa on avonainen selkä ja sweetheart-kaula-aukko, niin nämä kelpaavat vallan hyvin toimistotöihin. Käytän näitä yleensä neuletakkien ja boleroiden kanssa, mutta kun haluan olla ammattimaisemman näköinen, niin vakioasuste on bleiseri. Ikävä kyllä tuo bleiseri ei keinokuitunsa takia kestä puhtaana kovinkaan pitkään, joten se on useammin pesukopassa kuin päällä, mutta en minä aina näytä ihan hörhöltä varsinkaan töissä.
Tämän polkadot-mekon oston oikeutin sillä, että minulla ei ollut klassista mustavalkoista pilkkumekkoa (paitsi Hell Bunnyn Vanity, joka oli toinen ostamani fiftarimekko, mutta sitä ei lasketa, koska siinä on punaista!) ja tämä(kin) oli stailattu niin kauniisti Vivien of Hollowayn nettisivuilla, että näin itseni jo sieluni silmin mustan vyön ja boleron kanssa tähän mekkoon pukeutuneena - niin kuin ylhäällä vasemmalla.

Koska musta polkadot on erittäin hyvin yhdisteltävissä kaikenvärisiin vaatteisiin, on tämä mekko ollut navynsinisen ja punaisen mekon ohella kovimmassa käytössä, vaikka tämä onkin ollut omistuksessani vain vuoden. Olen yhdistänyt siihen mustaa, valkoista, pinkkiä, punaista, vaaleansinistä, turkoosia... aika pitkälti kaikkea ja kaikki näyttää hyvältä tämän mekon kanssa, mutta tässäkin on pieni juju.

Kun otin tämän mekon paketista, oli pituus minulle shokki. Vivien of Hollowayn mekoissa pitäisi olla 27 tuumaa pitkä hameosa, mutta tämän hame oli kaikkia aiempia mekkoja ainakin 4cm pitempi! Tämä ylsi minua puoleen väliin pohjetta siinä missä muut ylsivät vähän polven alle. Myös torso on pari senttiä aiempia pitempi, mikä ei onneksi haittaa, koska olen pitkäruotoinen nainen, mutta jollakulla lyhyemmällä voisi tulla ongelmia. En myöskään ymmärrä miksi tällaisista muutoksista ei ollut mainittu nettisivuilla mitään, vai kuvittelevatko he, etteivät ihmiset huomaa jos jonnekin ilmestyy pari senttiä ekstraa?
Sama homma oli tämän punaisen mekon kanssa. Tässäkin oli poikkeuksellisen pitkä helma jopa minulle ja vielä pitempi torso, joka on minullekin sen verran pitkä, että tämän kanssa on pakko käyttää vyötä. Tämä istuu myös mustan sisarensa kanssa jonkin verran väljemmin kuin navynsinisen ja punainen Vivien, vaikka kaikki nämä ovat puuvillasatiinia, joten erot eivät voi johtua materiaalista. Rintamuksessakin on hieman enemmän tilaa, mutta luut ovat puolestaan edestä ihan aavistuksen tiiviimmässä, eivät niin leveästi kuin vanhemmissa mekoissani. Se ei haittaa minua yhtään, koska mekko on niin ihana ja kovassa käytössä.

Alunperin välttelin tämän ostamista niinkin paljon, että ostin toisen punaisen polkadot-mekon, ettei minun tarvitsisi maksaa tästä sitä satasta, koska minullahan oli jo neljä Vivien of Hollowayn mekkoa, mutta lopulta ratkesin kuitenkin ja arvatkaapas onko sille halvemmalle mekolle ollut kovinkaan paljon käyttöä sen jälkeen? Muutaman kerran olen sitä käyttänyt, mutta jos haluan punaista pilkkua, niin tämä on valintani.
Ja koska Vivien of Hollowayn mekoista on vaikea saada tarpeeksi, samassa tilauksessa punaisen polkadot-mekon kanssa tuli myös pinkki. Ostin myös kermanvärisen Samsin petticoatin, joka teki samanlaiset ylläripyllärit kuin tuo punainen mekko ja osoittautui pari tuumaa liian pitkäksi. Tai siis tuon punaisen mekonhan kanssa se oli juuri oikean pituinen, mutta muita mekkoja ajatellen vähän liian pitkä. Onneksi Samsin alushameissa on kuminauhakujat, joten siirsin kuminauhan yhtä ylemmäs.

Tämä pinkki mekko istuu toistaiseksi kaikista parhaiten, koska luut eivät ole vielä taipuneet siinä vatsamakkaroitani syleilemään ja sillä on samanlainen istuvuus kuin navynsinisellä ja punaisella mekolla. Se on myös pituudeltaan sitä mitä VoHin nettisivuilla luvataankin, eli samanpituinen kuin kaikki muut mekot (paitsi nuo kaksi pilkkumekkoa). Kangas on tässäkin puuvillasatiinia, mutta se tuntuu paljon pehmeämmältä, sileämmältä (ja ehkä jopa kevyemmältä) ja todella miellyttävältä. Näin talvella tällaisissa pirteissä vaatteissa erottuu vielä enemmän joukosta kuin kesällä, mutta olen käyttänyt tätä töissä neuletakin ja tyllin kanssa muutaman kerran näin talvellakin, viimeksi tässä kuussa.
Toistaiseksi viimeisin VoH-mekkoni on tämä ihana Cream Rose Floral, joka oli käsittääkseni vain jonkin aikaa myynnissä ja minä pari viikkoa arvottuani ostin tämän, vaikka en edes pidä kukkakuviosta. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt mummolan verhoilta ja kukkakuvio sopi tukanväriini, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja ostin itselleni supernaisellisen kesämekon. Mekko on joustamatonta 100% puuvillaa, mutta kumma kyllä istuu huomattavasti napakammin kuin puuvillainen kuppikakkusisarensa. Itseasiassa tämä on ainoa(!) Vivien of Hollowayn mekko, jossa rintamus ei ole minulle liian iso, joten voin käyttää tätä olkaimettomien liivien kanssa. Vyötärölläkään ei ole hirveästi liikaa tilaa, joten hyvin istuvan yläosan ansiosta tämän kanssa ei välttämättä tarvitse vyötäkään.

Pienenä yllärinä tämänkin mekon helma on sitä pitempää sorttia, mutta se ei sinällään haittaa, koska kangas on niin hentoa ja laskeutuu kauniisti. Rinnanympärys hämmentää edelleen, että jos minulla oli jo kuusi mekkoa, joissa kaikissa on isohko rinta, niin miten tässä onkin yhtäkkiä juuri sopivan kokoinen? Ja mitä muut asiakkaat sanovat, joilla edellinen rintamus oli juuri sopiva, mutta tämä onkin liian pieni? Ero ei toisaalta ole ole niin dramaattinen, koska tässähän on kyse lähinnä luiden hiukan pienemmästä kaaresta, mutta jollekulle näistä ylläripyllärivaihteluista voi tulla ongelmia.
Yhteenvetona sanottakoon, että hupsis. Näitähän on seitsemän samanlaista. Ai miten niin kaavoihin kangistunut?

VoH pähkinän kuoressa:
- Olen ostanut kaikki mekot Vivien of Hollowayn omilta sivuilta, suurimman osan täyteen hintaan, mutta osan koko sivuston -15% alennuksesta. Kuppikakkumekko ja toppi olivat puoleen hintaan.
- Mekot myydään sivuilla mittojen mukaan, joten kokolappua on turha tuijottaa. Vivien of Holloway käyttää vintage-kokoja, jotka ovat nykyaikaisia pienempiä ja varsinkin nämä halterneck-mekot on tehty tiimalasivartaloa korostamaan. Olen yleensä kokoa S/UK10, mutta näissä mekoissa olen UK14/L.
- UK14-kokoisen mekon mitat ovat 36-28-40, eli n. 91-72-101, joka vastaa kokoa EU38. Todellisuudessa melkein kaikki mekot ovat hieman väljempiä ja varsinkin puuvillasatiini joustaa pari senttiä, joten jos putoaa kokojen väliin, kannattaa ottaa (materiaalista riippuen) pienempi. Minäkin olisin varmaan muutama kilo sitten mahtunut pienempään kokoon (vaikka mittani ovat juuri tämän koon), mutta nykyään en uskalla koettaa, koska viimeisimmässä mekossa rintamus oli muita pienempi ja vaikka vyötärön voi litistää alusvaatteilla, en välttämättä halua tehdä sitä rinnoilleni.
- Kaikki tilaukset tilaukset ovat tulleet perille parhaimmillaan saman viikon aikana, jos olen maanantaina tilannut. Yleensä toimitusaika on 4-5 päivää ja paketti laitetaan aika pitkälti maksua seuraavana päivänä matkaan.
- Toimituskulut Suomeen riippuu paketin koosta -> enemmän tuotteita, enemmän hintaa. Yli 150£ ostoksille saa ilmaisen toimituksen ja pikkukivaa kylkiäisenä.
- Ei, en taida tarvita ihan heti lisää tämän merkin mekkoja. Olen jo ostanut kaikki printit, jotka ehdottomasti tarvitsen ja haluan.

Joko houkuttaa lähteä nettiostoksille?


In English:
Looks like I have 7 Vivien of Holloway dresses, all of them halterneck circle dresses and size UK14, which has the measurements of 36-28-40. Most of the dresses are larger though, since my waist is 28" and I need to wear belt with almost all of my dresses, except for my favourite navy dress. In addition to that I need to wear bombshell bra to fill the bust, which is larger than what measurements say, probably because of the boning.

Some of the dresses are a little different even though they're supposed to be the same. Navy, red and pink polkadot all fit the same, but red polkadot dress and black polkadot dress both have like 1 inch longer torsos and skirts. I have no idea why it's like this, but I've learned to accept that they are simply longer than my other dresses falling half way down my calf rather than falling right below my knee.

The last dress that I bought was my Cream Floral Rose dress that is 100% non-stretch cotton (whereas the others are slightly stretchy cotton sateen) fabric perfect for summer. It has a longer skirt as well and on top of that the bust sizing is actually what the site is listing and therefore this is the only dress that has a fitting bust for me. O_o For once I can wear strapless bra with this and the best thing is that I don't even need a belt to emphasize my waist, because the top fits so well it stays perfectly in place. Too bad it's winter, I'd love to wear this more often.

I love all my VoH dresses, but they are sort of a trouble, because most of them are supposedly dry clean only. I asked about it from their stuff and they said they recommend dry cleaning for darker fabrics to avoid drip marks, but said if I want to take a risk I could try handwashing. I assume the lighter fabrics are ok with handwashing as that is what they used to recommend before changing all washing instructions to dry clean only. The boning probably don't like getting wet, but if I wash my dresses gently I hope it'll be ok. I mean, it's supposed to be a high quality british product so I assume it's not like the boning will get all rusty or something like that?

Some of my dresses really need a good wash, but I really don't want to pay 30€/dress to get them cleaned. It's not like I can't give them a nice air bath most of the time, but eventually they'll need to be washed properly.

How have you washed your VoH dresses (with boning)?

lauantai 13. helmikuuta 2016

Tempest

Meni 26 vuotta ennen kuin sain korvatulehduksen. On muuten mukava tunne, kun korva on niin tukossa, että tuntuu siltä kuin siellä olisi korvatulppa, jonka takana on vettä, mutta jota ei saa irti. Aamuyöstä on kiva herätä siihen, että korvaan sattuu ja yhtä lailla kumartelukin on kivaa, kun korvaa vihloo. Myös se on kivaa, että korva pitelee välillä auki loksahdellessaan pitkiä ihania "SLUUURPS"-ääniä.

Heräsin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kamalaan korvakipuun, mutta koska korva ei piinannut päivällä, sivuutin sen kokonaan. Sama toistui seuraavana yönä, mutta nyt se jatkui myös päiväsaikaan ja aiheutti toispuoleista päänsärkyä. Ibumaxia nassuun ja ignore.

Perjantaina oli vasen korva sitten ihan kokonaan tukossa ja paatuneempikin terveyskeskuksen välttelijä päätyy soittamaan työterveyshuoltoon ensimmäistä kertaa. Olisin päässyt samantien tarkastukseen, mutta en olisi ehtinyt kävellä muutaman kilometrin matkaa terveyskeskukselle siinä ajassa, joten otin iltapäivän ajan ja soitin isän kuskiksi. Ja kas kummaa, kun tukossa ollut korva loksahtaa auki puoli tuntia ennen hoitajan aikaa! Tuli jo mietittyä, että ehkä se onkin vain flunssa, joka saa korvat tukkoon, mutta korvaani kurkattuaan hoitaja totesi, että ärhäkkä tulehdus on ja lääkäriinkin pääset - 10 minuutin päästä. Olin arvatenkin kiitollinen, mutta vielä enemmän hämilläni, koska yleensä arvauskeskuksessa joutuu odottelemaan useamman tunnin. Kiitos siis työpaikalle tästäkin mahdollisuudesta.

Venäläinen nuori mieslääkäri korvaani kurkistettuaan totesi, että välikorvatulehdus on, mutta et saa antibiootteja, koska se paranee itsestään. Kova usko oli siihen, että maanantaihin mennessä on ohi, joten sain antibioottien sijaan hurjat kaksi tuntia sairaslomaa (eli loppupäivän) ja lääkkeet tukkoisuuden hoitoon ja kipuun, vaikka kipu ei ole ollut minulle mitenkään arvaamattoman suuri ongelma. Tiesin, ettei antibiootteja liikene hevillä, mutta ehkä jonkinlaiset korvatipat olisi ollut jees? Mitä minä teen grammaisilla Panadoleilla, kun kipu lievenee kyllä 400mg Ibumaxillakin eikä ole jatkuvaa? (Ja nyt kun ehdin kirjoittaa tämän, tuntuu korvassa jonkinasteista juilintaa muistutuksena siitä, että tulehdus on vielä hyvin elinvoimainen.) Kiitos kuitenkin lenssulääkkeistä, on mukava saada henkeä nenällä myös päiväsaikaan. T. Krooninen nuha

Korvatulehduksen takia en ole oikein varma olisiko minun pitänyt käydä kekkuloimassa pihalla puolipukeissa, mutta koska kuumetta ei ole ja tulehdus aiheuttaa lähinnä tuskastuttavan kuulon heikkenemisen ja tukkoisuuden korvaan, kuvautin siipalla yhden viimeisimmistä ostoksistani, eli Collectifin Tempest-mekon.  
Minun on tunnustettava, että tämän mekon osto oli aivopieru. Edullinen hinta ja Retrocatin kauniit kuvat saivat minut laittamaan mekon ostoskoriin ja koska en osannut päättää haluanko tämän pinkkinä vai violettina, niin ostin sitten molemmat. Pinkki mekko oli kympin luokkaa hinnaltaan ja tämä puolestaan maksoi alennuksessa n. 20€.

Kun kokeilin tätä mekkoa ensimmäistä kertaa, paatuneena alehaukkanakin koin katumusta, koska en pidä violetista laventelinsävyjä lukuun ottamatta. Tai tarkemmin sanottuna pidän violetista kaikilla muilla, mutta minua se ei pue kellertävän ihonsävyni takia alkuunkaan sitä jo mainittua laventelia lukuun ottamatta. Kun nyt sitten kuitenkin päätin ottaa Tempestistä kuvat, vaikka sitten mekon myyntiä varten, ei se näyttänytkään niin pahalta kuin aluksi kellertävässä sisävalossa. Ehkä se johtuu siitä, että on vielä luosupaskasäästä huolimatta talvi, mutta mielestäni mekko on lopulta kuitenkin ihan kivan värinen.

Tuotekuvista luulin, että tämä mekko olisi jonkinsortin trikoota, mutta tämä on itseasiassa bengaliinia. Olisin kaivannut vaihteeksi napakkaa trikoota ylleni, mutta bengaliini joustaa niin hyvin, että kun mekko on hyvin napakasti istuva, se myötäilee kurveja upeasti, mutta ei myöskään ota kiinni, vaikka tulisi syötyä vähän liikaa. Iso bonus siitä, että mekossa ei ole halkiota, koska monissa Collectifin mekoissa halkio hipoo persvakoani. Miksi niistä halkioista on pakko tehdä niin korkeita? Ihan hyvin pärjäisi lyhyemmällä halkiolla tai sitten kokonaan ilman halkiota, kun kyseessä on bengaliini - mekko nimittäin joustaa juuri sen verran, että voi kävellä juuri oikean sipsuttavalla tavalla. True wiggle dress.

Selkämys laskeutuu melko alas, joten en ole käyttänyt tätä töissä, vaikka en usko että tämä olisi liian paljastava sinnekään, koska rintaliivit eivät näy alta - paitsi jos olkapäät jää repsottamaan ja valitettavasti olkapäiden kohdalta mekko istuu kuitenkin melko huonosti. Vaikka sitä ei kuvista välttämättä huomaa, istuvuus on huono käsiaukoista ja olkapäiden kohdalta, mutta se voi johtua siitä, että olkapääni ovat todella edessä ja että minulla on huono ryhti.

Toisena isona miinuksena se, että toisin kuin pinkin mekon vetskari, tässä se ei millään kestä ylhäällä. Piti pyytää poikaystävää tekemään hakaneulaviritys, joka estää vetoketjua aukeamasta kankaan venyessä.

Muu istuvuus mekossa sen sijaan on erinomaista. Mekko on leikattu vyötäisiltä hieman tavanomaista pienemmäksi, eli se istuu hyvin kurveja nuolevasti kaikenkokoisille ja -muotoisille naisille. Minulla on ylläni S-koko, joka näyttää hyvältä ilman minkään sortin muotoilevia alusvaatteita ja myötäilevillä alusvaatteilla saavutetun -5cm pienemmän vyötärön kanssa vielä paremmalta. Vertailuna samassa paketissa tulleeseen pinkkiin Regina-mekkoon vyötärönympärys on monta senttiä pienempi, mutta toisaalta materiaalikin on erilainen. Reginassa on ihanan pehmeä puuvillasekoitteinen bengaliini, mutta tässä kangas ei ole aivan yhtä laadukasta kuin muissa Collectifin vaatteissa. Se on hieman karheampaa ja halvemmanoloista (pakostakin, koska tämä oli alkuperäiseltä hinnaltaankin 20£ halvempi), mutta joustaa yhtä lailla kauniisti ja pitää muotonsa.

Ja sitten omista muodoistani. Minä olen vartaloltani aika pitkälti jotain päärynän ja tiimalasin väliltä. Minulla on pienehköt rinnat ja iso takalisto, mutta hartiani eivät ole yhtä kapeat kuin perinteisellä päärynällä ja jos en olisi kasvattanut viimeisen vuoden aikana vararengasta, vyötäröni olisi luonnostaankin sen verran kapea, että mahtuisin lähemmäs käsitettä tiimalasista kuin päärynästä myös ilman apuja. Mutta onneksi avut on keksitty juuri tällaisia kurvimekkoja varten!

Mittani ovat ilman pikkuapureitani 89-72-97 (mahdollista ruoan aiheuttamaa 2-4cm turpoamista ei lasketa), mutta lisäavun kanssa 94-67-97. Ragon girdle vie vyötäröltä siis jopa 5cm, joka lähtee erityisesti sivuilta, jotta kapea vyötärö korostuu, mutta vastaavasti eroa ei huomaa sivusuunnasta katsottuna kovinkaan paljoa, vaikka kyllä tämä siloittaa tehokkaasti makkarat ja pitää huolta siitä, ettei alavatsaan jää rasvapussia. Tämä ei siis työnnä kaikkea "pehmeyttä" alavatsaan niin kuin monet muut vyötäröä korostavat kikottimet vaan litistää tasapuolisesti kaikkialta. Tähän kuuluu myös irrotettavat sukkanauhapidikkeet, jotka otin pois, koska torsoni on liian pitkä, että voisin käyttää girdleä sukkanauhojen kanssa. Tai mistäs minä tiedän, jos sukkanauhat nousisivat haaroihin saakka, niin ehkä sitten, mutta nyt on talvi, niin jää selvitettäväksi myöhempään kertaan.

Toiset apurini ovat myötäilevät alushousut, joita minulla on nyt kolmet tammikuisen täydennyskeikan jälkeen. Kuvassa on Triumphin shortsimalliset "spanxit", jotka siloittavat myös reisiä ja takalistoa, eli byebye selluliitti. Nämä on tuskallista saada jalkaan ison pyllyn yli, mutta mukavammat päällä kuin girdle, joka ei sekään ole epämukava muuta kuin silloin, kun kumartuu tai istuu huonoryhtisesti, jolloin luut saattavat taipua ja painaa ikävästi. Muotoilevilla aluspöksyillä ei ole samaa ongelmaa, mutta näitä joutuu kiskomaan ylemmäs, koska yläreunan silikoni ei pidä tarpeeksi paljon.
Mutta ei se mitään, tähänkin ongelmaan on ratkaisu: kerrospukeutuminen!
Kun girdle jättää ohuisiin kankaisiin näkyviin hakaskiinnityksen, sen päälle voi kiskoa siloittavat spanxit, jotka vievät myös girdlen lanteille jäävän rajan mukanaan ja kun päälle rykäisee vielä sukkahousut, niin ei muuten palella pyllyä hameessakaan edes pakkasilla!

Ja sitten todellisuudessa harrastan tällaista kerrospukeutumista yleensä vain kuviin. Arkena kynämekon kanssa kankaasta ja istuvuudesta riippuen en välttämättä tarvitse ekstra-apua (väljempien pinkin ja punaisen Regina-mekon kanssa käytän vyötä, joka piilottaa epäkohdat) tai jos käytän pikkuapureitani, niin yleensä vain myötäileviä alushousuja. Lindexin vanhat, mutta uljaat yksilöt on päällä mukavat ja ne siloittavat muhkut eikä niiden kanssa ei mene kymmentä minuuttia vessassa ähkiessä, kun niitä yrittää saada pois. Miinuksena se, että ne eivät enää litistä kuin korkeintaan sentillä, joten vatsa ei katoa, mutta ainakaan ei tule etupuolelle sitä vyölaukkua, joka tulee hipstereiden kanssa.

Triumphin pöksyjä löytyy kahdet, nämä mustat shortsit ja ihonväriset alkkarimalliset, molemmat niin tiukkoja, että vessassa joutuu ähkimään silloinkin, kun ei olisi tarpeen, jos meinaa saada ne ensinnäkin pois jalasta puhumattakaan siitä, että ne saa takaisin. Toisaalta ne vievätkin pari senttiä vyötäröltä pois ja hoitavat yhtä lailla siloituksen kuin toisetkin. Olen käyttänyt näitä shortseja aika paljon, koska ne toiset tuppaa uppoamaan jalka-aukkojen kohdalta selluliitteihin, mutta ehkä tästäkin ongelmasta päästään, jos saisin kevennettyä pari kiloa kesää kohti ja ehkä bonuksena vielä kiinteydyttyä. Se tosin vaatisi liikuntaa enemmän kuin työmatkat.

Nonni, nyt tiedätte salaisuuteni ja voitte itsekin hyödyntää sitä. Liputan muotoilevien alusvaatteiden puolesta ja ajattelinkin kasvattaa varastoani ja tilata What Katie Did:iltä parit girdle-alkkarit ja tötteröliivit. En täysin bullet-liivejä, mutta conicalit. Niissä on ihan tarpeeksi tötteröä minulle, joka en oikein tykkää tötteröstä, mutta joka näemmä päätyy ostamaan muutenkin asioita, joista luulen, että en tykkää, mutta joista opin tykkäämään.

In English:
I wrote a lot in Finnish, but I'll try to keep it short in English. Well, I got a otitis. Didn't get antibiotics, doctor thought it'll go away on its own and gave me a prescription for flu medicine and very, very strong painkillers which I don't really need. I'm not in that much of a pain, just pissed because my ear is clogged and feels like there's an earplug that just won't come off.

Well, regardless of my otitis, I had some outfit photos taken by my bf. Since I don't have fever, I don't think it matters if I strip outside or not, but here were some pictures of my Tempest pencil dress by Collectif. I have to admit I don't really like purple and I only bought this dress, because it was relatively cheap and I couldn't decide whether to get it in purple or pink (so I got both).

When I first tried this dress on I didn't like it at all. It doesn't fit well on my shoulders and the zipper just won't stay up without a safety pin, and then there's the color too. I decided to give it a try anyway and it proved out to look actually pretty nice on me, like it did on Retrocat. The fit on my waist is suberb due to stretchy bengaline and I love how the dress doesn't have a slit at the back. I don't know why so many of Collectif's pencil dresses have so high slits that they reach my butt.

Whereas the Tempest dress looks great as it is, it looks even better with some extra help from Rago's girdle and Triumph's shaping shorts. I wore them together, since I thought that maybe the small hooks would show through and to be honest wearing extra panties keeps my ass much warmer. I don't wear double shaping products all the time though and usually wear either high waisted panties or the girdle. I have 3 shaping panties and 2 girdles, but I love the Rago girdle the best, because it shaves 5cm off my waist, giving me a near hourglass figure. I usually measure 89-72-97, but with little help from underwear 94-67-97. I think that's pretty good, but if I lost a little of the weight I've gained back in the past year, I could have better figure even without shaping underwear.

Now that you know my secret, I encourage you to try it as well if you have some issues with your tummy or junk in the trunk. I don't wear shaping underwear all the time, but with some less forgiving fabrics and outfits they come in handy and I'm actually thinking about buying some panty girdless and conical bras from What Katie Did. I'm not quite sure about the sizing though (since I'm between sizes) so if anyone has any experience about them, I'm all ears. (Oh the pun.)

tiistai 9. helmikuuta 2016

Sitruunamarenkitorttu

Pitkästä aikaa herkkuohje ja mistäs muustakaan kuin toisesta suosikkihedelmästäni sitruunasta. Jos ette vielä tiedä, niin minä rakastan sitrushedelmiä ja lime on suurin suosikkini, mutta sitruuna tulee heti perässä. Drinkkini ovat niin kirpeitä että ikenet vetäytyvät, mutta leivokseni ovat juuri sopivan makeita.

Sitruunamarenkitorttu kuuluu suosikkeihini, koska... no, sitruuna. Tein sitä mummolta jo pari vuotiaana saadun Hyvä kokki -kirjan ohjeella teini-iässä ja se osoittautui niin hyväksi, että mökillä olleille vanhemmille ei jäänyt kuin murut. Pohja oli siinä kuitenkin käyttämääni vuokaan vähän turhan pieni, joten en ollut tehnyt sitä sen koommin. Kahviloissa olen kyllä nautiskellut sitruunaisista leivoksista ja ostanut pieniä sitruunamarenkitorttuja Lidlistä enemmän kuin laki sallii.

Kun sitruunan- ja makeanhimo kävi ylivoimaisen vaikeaksi pari viikkoa sitten, palasin vanhan tutun ohjeen pariin, mutta aivan uudella twistillä. Pohja oli tosiaan liian pieni, joten sovelsin ja tein pohjan omalla ohjeella katsottuani millaisia pohjia on muissa ohjeissa. Lopulta päädyin tekemään koko tortun omalla ohjeella, koska missään ei ollut täydellistä täytettä. Tätä käy minulle usein leivonnaisten kanssa; en kykene noudattamaan ohjeita, joten teen omia. Joskus ei onnistu, mutta joskus lopputulos on niin herkullinen, että se pitää jakaa muillekin.

Sitruunamarenkitorttu

Pohja

2,5 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl sokeria (riippuen kuinka makean pohjan haluat)
ripaus vanilliinisokeria
1/2 tl leivinjauhoja
100 g voita
1 keltuainen
2 rkl vettä

  • Nypi jauhot, sokerit, leivinjauhe ja pehmeä rasva keskenään.
  • Lisää keltuainen ja sekoita. Lisää kylmä vesi nopeasti ja sekoita tasaiseksi.
  • Halutessasi voit säilyttää taikinaa jääkaapissa tovin, jotta se jähmettyy. Painele jähmeä taikina vuoan (n.24-25cm) pohjalle ja osittain myös reunoille.
  • Pistele pohjaa haarukalla, jotta se ei kohoa liikaa uunissa ja paista uunissa 200 asteessa n. 15min.
Pohjan ollessa uunissa voit alkaa valmistaa sitruunakiisselitäytettä.

Täyte

2 dl sokeria
1 dl vettä
1 dl maitoa
3,5-4 rkl vehnäjauhoja
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste (jos haluat todella kirpeää, voit käyttää 2 sitruunan mehun)
3 keltuaista
25 g voita

  • Sekoita kaikki ainesosat sitruunamehua lukuun ottamatta keskenään.
  • Keitä täyte kokoon, eli paksuksi kiisseliksi ja lisää sitruunamehu loppuvaiheessa.
  • Kun täyte on jäähtynyt vähän, levitä se uunista otetun pohjan päälle ja anna jäähtyä, ettei se ole ihan kuumaa, kun marengin laittaa päälle.

Marenkikuorrute

4 valkuaista
1 dl sokeria

  • Yleensä marengissa vaahdotetaan ensin valkuaisista melko kova vaahto, jonka jälkeen lisätään sokeri, mutta tunnustan että feilasin ja heitin vahingossa molemmat sekaisin, eikä lopputulos eronnut mitenkään kuin jos olisin tehnyt asiat oikein. Toisin sanoen, riittää että vatkaa valkuaiset ja sokerin kovaksi vaahdoksi, joka ei valu, vaikka astian kääntää nurin päin.
  • Kun vaahto on valmis, levitä se vähän jäähtyneen sitruunatäytteen päälle. Jos sitruunakiisseli on liian lämmintä, marenki saattaa valmiina liukua paikallaan, mutta siitä ei ole muuta haittaa. 
  • Laita torttu takaisin uuniin 200 asteessa muutamaksi minuutiksi, kunnes marengin pinta on saanut vähän väriä. Huom! Tarkoituksena ei ole, että marengista tulee kovaa, vaan sen kuuluu jäädä miellyttävän pehmeäksi, joten uuniluukun tuntumassa kannattaa kytätä, ettei marenki ota liikaa väriä.

Lisäsin pohjaan vanilliinisokeria ja hieman enemmän sokeria kuin monessa netistä löytyvässä ohjeessa, mutta en kuitenkaan niin paljon kuin Hyvä kokki -kirjan ohjeessa. Kultainen tasapaino toimi tässäkin.
Pelkän vesitäytteen sijaan lisäsin puolet maitoa. Hyvä kokki -kirjassa oli pelkästään maitoa, mutta makuuni liian vähän sitruunaa. Pidän tosi sitruunaisesta mausta, joten käytän (ison) sitruunan kuoret kiisseliin ja yhden sitruunan mehun, jolloin täyte on kirpeää, mutta maidon ansiosta samaan aikaan sopivan pehmeää. Ei vetäydy ikenet niiltäkään, jotka eivät rakasta sitruunaa yhtä paljon kuin minä.

Kiisseleihin käytetään yleensä peruna- tai maissijauhoja, mutta sitruunamarenkitortun kohdalla vehnäjauhot toimii parhaiten. Vehnäjauhot antavat paksumman koostumuksen kuin muut jauhot, mutta gluteenittomassa leivonnassa maissijauhot toimivat varmasti myös hyvin.

Tein tortun Pirkan kertakäyttövuokaan, koska oma vuokani on liian iso ja vaikka olisin voinut tehdä isomman annoksen (olisi jäänyt enemmän itselle syötävää), olin viemässä torttua töihin, joten tällainen näppärä kertakäyttövuoka toimi paremmin. Torttu oli yön jääkaapissa, jonka jälkeen paketoin sen sellofaaniin ja kippasin töihin.

Sitruunamarenkitorttu maistuu paremmalta kylmänä, mutta jääkaapissa marengilla on tapana hikoilla. Pienet pisarat marengin pinnalla näyttävät kuitenkin vain kauniilta, eivätkä haittaa tarjoilua. Monissa ohjeissa lukee, että tarjoa heti, mutta kyllä tämä säilyy ihan nätisti jääkaapissa parikin päivää.

Nyt kun olen kirjoittanut herkkuohjeen, tekee aivan armottomasti mieli paistella, mutta kun puntari näyttää sellaisia lukemia, ettei oikein kehtaa. No, ehkä joku muu saa tästä pahimpaan makean nälkäänsä helppoa ja halpaa laitettavaa, tässähän ainesosat maksaa vain kolmisen euroa. Sopii siis köyhänkin budjetille, joten sopii miettiä miksi olen tehnyt niitä juustokakkuja kun olisi voinut tehdä tätä...

tiistai 2. helmikuuta 2016

Burgundy once, burgundy twice

Meinas tänään käydä kuulkaa niin, että oli vähällä, että olin kirjaimellisesti yksin elokuvissa. Menin töiden jälkeen katsomaan Tyttökuningasta ja parikymmentä minuuttia yksin kökötettyäni alkoi jo vaikuttaa siltä, että joudun katsomaan leffan kirjaimellisesti yksin, mutta pari minuuttia ennen leffan alkamisajankohtaa elokuvateatteriin lappoi muutakin porukkaa. Väljää siellä oli siitä huolimatta ja oikeastaan ymmärrän miksi - ei ollut kovin kaksinen leffa. Jos haluatte nähdä oikeasti hyvän pohjoismaalaisen pukudraaman, katsokaa En kongelig affære, joka tunnetaan Suomessa nimellä Kuningatar ja henkilääkäri, muualla maailmassa The Royal Affair. Voin suositella sitä lämpimästi, koska Tyttökuninkaassa ainoa hyvä asia oli Francois Arnaud, joka esitti Borgiasissa Cesarea. So hawt.

Jos ette ole vielä kuulleet The Borgiasista, niin voin suositella sitä. Suosikkiohjelmani ja mielestäni parempi kuin Game of Thrones. Siinä missä GoT vetää tietyt jutut överiksi, pysyy The Borgias vielä hyvän maun rajoissa niissä inhottavissakin aiheissa. Ainoa huono asia koko sarjassa on siinä, että se loppuu vähän seinään, mutta katsoisin sen mielelläni uudestaan ja uudestaan jos ei olisi vielä kuusi kautta Siskoni on noitaa edessä. Sillä välin kun minä palaan takaisin lapsuuteen, te voitte valistaa itseänne Borgiasilla, jollette ole jo niin tehneet.
Edellisessä postauksessa esittelin Collectifin ostoksia ja mainitsin ostaneeni jotain myös Hell Bunnylta, joten tässä on. Ylläni on Hell Bunnyn Sasha-mekko, jota sai keväällä pirteän turkoosina, mutta jota en ostanut koska en tykkää meksikokalloista. En myöskään välitä viininpunaisesta, joten on varmaan pienimuotoinen ihme, että ihastuin tähän mekkoon, jossa yhdistyy kaksi asiaa, joista en niin välitä.
Ehkä kaksi miinusta on lopulta plussa?
Kun näin tämän mekon netissä, katsoin että ihan kiva, mutta että taas ne perskutin meksikokallot, joista en tykkää. Sitten näin mekon wannabella livenä ja katsoin, että yllättävän kivanvärinen lähes viininpunaiseksi mekoksi, mutta taas ne meksikokallot. Seuraavalla visiitillä päädyinkin jo sovittamaan mekkoa, koska malli siinä on aivan ihana, printistä viis... ja sitten se olikin jo ostoskassissa Hell Bunnyn lyhyen mustan petticoatin kanssa, joka on muuten tässä pidemmän Samsin petticoatin alla antamassa volyymia. (Jostain syystä musta Samsini on aina ollut muita luttanampi ja olen siitä hyvin katkera.)

Mekon vyötärö istui poikkeuksellisen hyvin. Yleensä Hell Bunnyn mekoissa on minulle väljähkö vyötärö ja sama vika on esim. Camellia-mekossa, jonka ajattelin laittaa vähän käytettynä kiertoon juuri tästä syystä, mutta Sasha-mekko istuu vyötäröltä niin napakasti, ettei sen kanssa tarvitse edes vyötä. Ei myöskään haittaa yhtään, vaikka vyötärö on hieman liian korkealla pitkälle selälleni, koska niin kauan kuin mekon kanssa käyttää tyllihametta se korostaa sitä vähäistä vyötäröä, joka minulla on kaiken mässäilyn jäljiltä vielä olemassa.
Myös mekon rintamus istuu ihanasti sekä pienemmille että isommille rinnoille. Rypytyksen ansiosta ei näytä pienemmilläkään rinnoilla siltä, että yläosaan jää tyhjää ja samasta syystä mekko näyttää kauniilta myös runsaammin siunatuilla naisilla. Kokeilin sekä tavallisilla liiveillä että bombshell-liiveillä ja molempien kanssa istui hyvin - ei ottanut mistään kiinni eikä jäänyt roikkumaan päällä. Vaihteeksi ei tarvitse valita alusvaatteita mekon mukaan niin kuin Vivien of Hollowayn mekoissa, jotka vaativat vähän ekstratäytettä, tai kuin Lady Vintagen Sophia-mekossa, jonka kanssa pitää olla mahdollisimman litteät liivit jos meinaa saada rinnat mahtumaan, vaikka sitä on väljennetty koko yläosasta.

Hell Bunnylla on ollut vähän hittejä ja huteja mekkojen istuvuuden kanssa, mutta ihana tietää, että ovat ottaneet opikseen. Joissain mekoissa on joustamaton, hyvin pieni tila rinnoille ja väljä vyötärö, ja joissain taas on rintamuksessa (ja edelleen vyötäröllä) liikaa tilaa. Yleensä ottaen olisi hyvä, jos koot eivät heitä ihan häränpyllyä millään merkillä, koska kun kerran löytää hyvän mallin, soisi sen olevan samaa kokoa myös seuraavalla kerralla.
Sasha-mekko ei ole ainoa viniinpunainen vaate kaapissani. Minulla myös syksyllä blogissa vilahtanut Hell Bunnyn Coleen-takki, johon olin alunperin pettynyt, koska siinä(kin) on turhan väljä vyötärö, mutta kunhan alle laittaa tarpeeksi tuhdisti tylliä, niin kyllä se vyötärö siinäkin esille pääsee.
Vaikka tykkään paukkupakkasista, olen itse asiassa tyytyväinen, että vaihteeksi sää sallii näiden ohuempien "villakangas"takkien käyttämisen. Hell Bunnyn takeissa ei ole yhtään villaa, joten niillä ei tarkene alle -10 asteen lämpötiloissa ilman kunnon kerrostamista ja minä kun en tykkää ahtaa tuhatta neuletakkia päälle, joudun kulkemaan vähän vähemmän tyylikkäissä asuissa pakkasilla, jos mielin käyttää kellohelmoja ja tyllihameita. Nyt olen kuitenkin päässyt käyttämään sekä Coleenia että Trixiä ja myös uutta talvitakkiani, jossa on sen verran täytettä, että sillä tarkenee kyllä niillä -20 asteen pakkasillakin vallan hyvin. Tyllit jää vain silloin käyttämättä ja sitten palelee takalisto, kun ei ole ekstraröyhelöt lämmittämässä.

Viininpunaista tuli myös ostettua Collectifilta Jessica-neuletakin muodossa. Ajattelin käyttää sitä Dolores tartan-mekon kanssa, joka odottaa yhä tilaamista, mutta myös Sasha-mekon kanssa. Minun piti laittaa se kuviin päälle, mutta jotenkin se ei vain sopinut niin hyvin yhteen Sashan kanssa kuin luulin. Näemmä riippuu hyvin paljon vaatekappaleesta pidänkö siitä viininpunaisena vai en, mutta Jessica alkaa olla jo vähän turhan rusehtava makuuni. Otaksun, että se toimii paremmin mustan kanssa kuin yhtenä osana jo muutenkin punaista asua. Liika on liikaa.


In English:
I went to see The Girl King today, a movie about Queen Christina of Sweden. It wasn't particularly good so if you want to watch a good scandinavian historical drama I'd rather recommend The Royal Affair. The only good thing about The Girl King was Francois Arnaud who was so hot I didn't mind the rest of the cast being bad. He played Cesare Borgia in the Borgias which is one of my favourite tv series - imo it's better than Game of Thrones. Where GoT goes over the top The Borgias stays classy and of course Cesare is just so hawt.

Enough of movies and tv series, let's get into dress business! I'm wearing Sasha dress in red by Hell Bunny and even though I'm not into neither burgundy colour or mexican skulls, this dress has both. Maybe two bad things make one good thing?

I've never had a Hell Bunny dress that sits this well. Usually they have too large and too high waist, but this dress actually fits tight on my waist. The waistline is still too high for my long back, but I don't mind since for once I don't need to wear a belt with a Hell Bunny dress. On top of that the bust sits really well too; I tried the dress on with normal bra and bombshell bra that enlarges the chest and it sit well both ways. No need to choose underwear according to the dress, just go with what you're wearing!

Surprisingly enough even though I don't particularly like burgundy, I've got other clothes in burgundy as well. For one I've got the Jessica cardigan I recently bought from Collectif and my Hell Bunny Coleen coat. I can finally wear it again now that it isn't too cold, but I still dislike the too large waist. If I wear poofy enough petticoat underneath it, it stops bothering me, but I'd still prefer it sit tighter on my waist enhancing my figure and not hiding it.