lauantai 14. syyskuuta 2013

Maawo v24.0

Maawo v24.0 is now available for free.
New exciting features: pretty much nothing, just updated the version number.
Known bugs not yet fixed: still not adult.
Have fun with this new v.24.0 of Maawo! Next version available in 365 days.

Täytin 24 vuotta, että osaakin olla vanha olo, vaikka toisaalta viimeiset kolme kuukautta olen luullut olevani 24.
Ukko on kiukunnut ja marmattanut, etten tee kotitöitä, mutta osti kuitenkin minulle synttärilahjaksi haluamani nilkkurit (monetkohan kengät hän on jo minulle ostanut pyynnöstäni joulu-/synttärilahjaksi, neljät?) ja lähti kanssani kebabille, koska en viitsinyt ruveta ruokaa väsäämään synttäripäivänä; pitihän minun jo tiskata, siivota keittiö, tehdä kakku ja sotkea keittiö ja siivota keittiö uudestaan. Että sellaista.

Ainakin kakku oli hyvää ja tulipa pitkästä aikaa juotua Canapi-punaviiniä, varmaan Alkon halvinta. Ei ehkä oikein uponnut, kun on jo joitakin edes vähän parempia tullut litkittyä, mutta kuten melkein kaikkien viinien kanssa: ensimmäisen lasin jälkeen pienessä hiprakassa toinen maistuukin jo paremmalle.

Hyvää syntymäpäivää minulle! Ensi vuonna ollaan jo lähempänä kolmeakymmentä, hyrrr.
Kiitos pikkuveljelle, joka laittoi aamulla postauksen alussa olleen vitsikkään synttäritoivotuksen :)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Jos metsään haluat mennä nyt, niin sieniä sieltä löytyy


Wait, wat?
"Miekin halluun pullaa ja kahvia!"
Vesipeto vauhdissa.

Lähdin ihan randomisti porukoiden ja pikkuveljen kanssa perheen kesken mökille. Siitä on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta, kun olen viimeksi syyskuussa mökillä käynyt tai järvessä uinut, mutta nyt tuli sitten sekin tehtyä. Joimme nuotikahvia, kuuntelimme koiran haukkumista melkein koko automatkan, kävimme keräämässä marjoja ja sieniä juuri ennen kuin thaimaalaiset ehtivät seuraavana aamuna paikalle ja tulipa sitä saunottua ja uituakin - vesi oli 18 asteista, eli yllättävän lämmintä, vaikka suoraan sanottuna tuli sitä kiljuttua kun ekan kerran kastauduin. Lämpömittari näytti ulkolämpötilaksi samoja lukemia, joten ihan mukava sää ja sienestäessä varsinkin tuli kuuma.

En nukkunut mökillä kovin hyvin, koska stressasin 30 metrin päähän vessaan menoa yöllä, joten rakkoni sekin sitten stressasi ja päädyin lopulta juoksentelemaan kusella pitkin yötä taskulampun kanssa kirjaimellisesti säkkipimeässä - ei edes kahta metriä edemmäs nähnyt ilman lamppua.
Aamulla koira tyrkkäsi makkarin oven auki ja tuli nuolemaan ja jurisemaan korvan juureen ja sain jopa selkähieronnankin toissa-aamuna. Sekopäisenä Pöysti juoksenteli metsässä vapaana minun, iskän ja äitin ja veljen väliä, mutta nukkui yönsä sitten rauhassa eikä ollut livahtamassa karkuun oven raosta niin kuin oli kuulemma aiemmin tehnyt.
Ihan mukava oli olla perheen kesken mökillä, vaikka äitiltä pääseekin aina ilkeitä kommentteja niin painosta, perseestä, vatsasta kuin löllökäsivarsistakin (eikä edes itse tajua olevansa loukkaava) ja vaikka iskä murjottikin, kun saunassa meni pitkään ja vaikka mamma teki liian löysin lettutaikinan ja miehet liian paksun ja sitten vielä polttivatkin letut.
Sainpahan ison kasan suppilovahveroita ja paljon puolukoita, joten pääsee tekemään herkkuja. Namnam!


tiistai 3. syyskuuta 2013

Omena-kaurapaistos ja vaniljakastike

Pitkästä aikaa herkkuohje. Näin syksyllä omenoita tuppaa tulemaan joka tuutista varsinkin jos ei asu ihan keskustassa ja jos sukulaisia sattuu asumaan lähistöllä. Oma mummoni ja äitini tuputtavat minulle omenoita, joita pursuu puusta yli omien tarpeiden, ja tänä vuonna sattui olemaan niin onnellinen vuosi, etteivät omenat olleet kovinkaan matoisia, joten otin niitä jonkin verran kotiin.

Tarkoituksena oli tehdä omenapiirakkaa maailman parhaalla ohjeella - löytyy sellaisesta kirjasta kuin Hyvä Kokki, jonka sain vuonna -91 mummolta syntymäpäivälahjaksi ollessani vain 2-vuotias.

"Lue kirjaa rakkaudella ja laita ruokaa hellyydellä."

Maailman paras neuvo, vaikka kirjan ohjeista olenkin käyttänyt lähinnä leivonnaisohjeita. Joka tapauksessa en viitsinyt ruveta värkkäämään hyvin kaloripitoista piirasta, kun omenakaurapaistoskin on hyvää vähemmillä kaloreilla ja vaivalla. Tämä onkin varmaan kaikista omenapaistoksista kaikista nopein ja helpoin tehdä, mutta myös yksi maukkaimpia.
Omenapaistosta tulee kaksi reipasta annosta tällä ohjeella, josta voin ylpeänä sanoa, että se on aivan omaa keksintöä.

Omena-kaurapaistos


4-6 kotimaista omenaa
n. 1 rkl juoksevaa hunajaa
kanelia
2-3 dl kaurahiutaleita
75-100g voita tai 1dl Oivariini juoksevaa

  • Pese ja pilko omenat. (Jos käytät ulkomaalaisia kuori ennen pilkkomista.) Voitele vuoka rasvalla ja ripottele omenalohkot uunivuokaan. Lorottele omenoiden päälle juoksevaa hunajaa ja sekoita se tasaisesti omenoiden sekaan. Mausta kanelilla. Sokeria ei tarvitse laittaa, koska hunaja makeuttaa omenoita - toimii myös ulkomaisten happamien omenoiden kanssa ja on terveellisempää kuin sokerilla lutraaminen.
  • Sulata riittävä määrä rasvaa mikrossa tai käytä juoksevaa margariinia ja sekoita se kaurahiutaleisiin tasaisesti. Juoksevalla rasvalla saa kevyemmän vaihtoehdon, voilla maukkaamman.
  • Ripottele rasva-kaurahiutaleseos omenoiden päälle ja paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. (Vähempikin saattaa riittää, mutta pidän omenoistani pehmeänä.)
  • Tarjoile lämpimänä kotitekoisen tai kaupan vaniljakastikkeen kanssa. Kevyemmän ja luonnonmukaisemman saat annoksesta kotitekoisella kastikkeella.
Hieno pinttynyt uunivuoka.

Vaniljakastike


3 dl maitoa
1 kananmuna
1 rkl maissijauhoja
1,5 rkl sokeria
2-3 tl vaniljasokeria

  • Sekoita maito, kananmuna, maissijauhot ja sokeri keskenään kylmänä. Voi käyttää myös perunajauhoja, mutta maissijauhot sopivat paremmin ns. sakeanvärisiin kastikkeisiin ja kiisseleihin, eli maitopohjaisiin.
  • Nosta kattila liedelle ja keitä, kunnes seos alkaa saeta ja kuplia. Siirrä kattila sivuun ja lisää vaniljasokeri.
  • Anna jäähtyä vähän aikaa ja tarjoile omena-kaurapaistoksen tai omenapiirakan kera.
  • Vaniljakastiketta voi tuunata sekoittamalla valmiiseen kastikkeeseen 1dl kuohukermaa (vatkattuna), mutta hyvää ja kevyttä on sellaisenaankin.

En kyllä ymmärrä miksi pentuna käytiin omenavarkaissa, kun ainakin lähiöalueella niitä omenoita kasvaa omallakin tontilla niin paljon, että valtaosa menee kompostiin, kun ei ehdi käyttämään. Täytynee käydä vielä myöhemmin lisää omenoita mammalta, sillä kauraomenapaistos on verraten terveellinen ruoka, hunajalla tehtynä vähäsokerinen, eikä sisällä vehnääkään eikä täten älyttömiä "höttöhiilareita", jos nyt ruvetaan terveysintoilemaan. Ainoa epäterveellinen ainesosa on kaurahiutaleiden sekaan laitettava rasva, mutta olen miettinyt että tuleeko tuunattua liikaa, jos rasvan korvaisi maidolla ja tekisi sen vähän niin kuin uunipuuron? Onko joku kokeillut?

Ai niin, saa jakaa hyviä omenareseptejä tänne, sillä uskon, että seuraavan kerran kun mummolla käydään omenoita tulee taas lisää. Onneksi pidän omenoista ja jos ei muuta keksi niin smoothieen kelpaavat kyllä tai ihan sellaisinaan.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Syksyn tytär ja pikkuprinsessa

Olen viime aikoina huomannut pitäväni syksystä ja odottavani sitä kuinka puun lehdet muuttuvat ruskeiksi, oransseiksi, keltaisiksi ja punaisiksi, eli syksyn värit tulevat voimaan pitkän kesän jälkeen. Yleensä ottaen pidän kesästä, mutta viime aikoina jatkuvat lämpimät ilmat ovat aavistuksen kyllästyttäneet, sillä minulla kaapissa odottaa oikea sukkahousuarsenaali, pitkähihaisia mekkoja ja ihania takkeja, joita haluaisin päästä käyttämään. Silti olen tyytyväinen, että vielä syyskuussakin ulkona tarkenee lyhyessä hameessa ja t-paidassa.


Kävimme taas Mikkelissä katsomassa pikkuveljelle kämppää, tai oikeastaan pikkuveli sitä kämppää katsoi kihlattunsa kanssa, kun minä hortoilin Stellassa ja Akselissa menemään. Etsin tekonahkahametta ja löysin Lindexiltä viimeisen koon 38 hameen, mutta lopulta se näytti varsin rumalta ylläni niin jäi ostamatta ja H&M:llä ei tekonahkahametta ollutkaan kellohelmaisena paikan päällä myynnissä ja vaikka olisi ollutkin, olisi se varmaan ollut sellainen roiskeläppä, ettei tällaisen kypsään ikään ehtineen naisen levinnyt perse sinne mahtuisi :D
Sen sijaan ostin itselleni farkut Lindexiltä 10€ alennuksella, koska vaikka minulla on kymmenet sukkahousut ja hameita ja mekkoja, on housuissakin joskus puolensa ainakin näin syksyn saapuessa. Minulla on yhdet erittäin hyvin istuvat tekonahkahousut, yhdet kaikkialta muualta paitsi takapuolesta hyvin istuvat nahkalook-farkut, joissa on niin matala vyötärö, että työmiehen hymy paistaa aina istuessa ja sitten minulla on H&M:n halpisfarkut 9.95€/kpl, joissa on koossa 29/32 törkeän leveä vyötärö ja niin kapeat lahkeet, ettei niissä istuta verenkierron katkeamisuhalla, joten farkut tulivat tarpeeseen, koska tekonahkahousuja ei ihan joka paikassa viitsi tai voi käyttää.
Nämä Lindexin farkut ovat slim-mallia, kokoa 29/32 ja istuvat täydellisesti, eikä matala vyötärö tosiaankaan ole niin matala kuin Fugan farkuissani. Kokeilin farkkuja huvikseni, mutta totesin, että kun kerran oli -10€ päivät niin ostin ne.
Glitteristä ostin helmikoruja ja hiusnipottimen, kun oli kaikki tuotteet Osta 3 maksa 2 -tarjouksessa. Olisi varmaan ollut viisasta ottaa kolmanneksi tuotteeksi jotain muuta kuin 1.90€ maksava hiusnipsi, mutta totesin, että eiköhän yksi helmikaulakorusta, -rannekorusta ja -korviksista koostuva setti + useasta helmiranekorusta koostuva setti jo riitä korujen osalta. Jos myynnissä olisi ollut ihan peruspunainen tai perusmusta bandana niin olisin ostanut sellaisen.

Aiemmin tällä viikolla ostin Prismasta neuletakin, josta olin jo ikuisuudet haaveillut - siis neuletakista yleensä. Ajattelin alunperin ostaa perinteisemmän mallisen, mutta tuo oli täysin minun näköiseni niin se tarttui mukaan huolimatta 100% akryylikoostumuksesta. En nyt tiedä sopiiko tuo millään muotoa yhteen fiftarimekkojeni kanssa, jotka ovat syy siihen, että ylipäänsä halusin neuletakin, jotta voin käyttää niitä myös talvella, mutta ainakin se on omasta mielestäni kerrassaan upea.

Olen aina pitänyt Prisman vaate- ja varsinkin kenkävalikoimasta. Viime reissulla näin siellä ihanan petroolinvärisen paidan, jonka halusin ostaa ja yhä siitä haaveilen ja sitäkin ihanammat korolliset nilkkurit. Minun ainoat korolliset (syys-)nilkkurini löysivät tiensä jo kierrätyskeskukseen, koska ne vääntyivät pohjasta niin, ettei päkiä enää ollut kokonaan pohjan päällä ja nyt hakusessa ovat uudet, vaikka eivät ne tietenkään ehdottoman tarpeelliset ole. Pitäisi muutenkin säästää rahaa, jotta pääsee piipahtamaan Tampereella serkun luona jossain vaiheessa syyskuuta ja sitähän ei tiedä mitä kaikkea sieltä tulee ostettua, joten pitänee nyt vähän hillitä shoppailuhimoa ja tyytyä nököttämään kotosalla kirjoittamassa prinsessatarinoita.

Kyllä, täytän kahden viikon päästä 24 ja minulla on prinsessafetissi.