tiistai 28. maaliskuuta 2017

Teemonsterin päiväkirja vol. 6: Mandragora-teet

Piti ihan katsoa, että milloin viimeksi on tullut kirjoitettua teestä... No, nopean blogin tutkimisen jälkeen yllätyin, että ei ollut viime vuonna eikä edes sitä edellisenä vuonna... vaan marraskuussa 2014. Hupsis tupsis. Teetä on kuitenkin tullut juotua näiden kuluneiden kahden ja puolen vuoden aikana ihan saman verran kuin ennenkin, jokseenkin kesällä vähemmän kuin talvella.

Minulla oli tässä kuluneen vuoden aikana sellainen eeppinen laiskotus, kun hermostuin teepallooni, että join vain pussiteetä monta kuukautta ja lopputuloksena osa irtoteevarastoistani ehti vanhentua. Eihän se tietenkään estä niitä juomasta, mutta kun niille ei enää ollut tarvetta, heitin kaikki vanhentuneet roskiin ja vein valtaosan kunnossa olevista teelaaduista pikkuveljelleni, jossa kyläillessä tulee teetä juotua kuitenkin.

Sitten tuli talvi ja irtotee alkoi taas kiinnostaa. Ostin pressopannun lähinnä kahvia varten, mutta päädyin tekemään sillä valtaosan ajasta teetä. Ei se ole sitä samaa ongelmaa kuin teepallon kanssa, jonne isolehtisemmät valkoiset ja vihreät teet eivät tahdo mahtua kunnolla ja joka päästää pöröjä läpi. Pussiteetäkin löytyy yhä pääosin Clipperin kofeiinittomia sekoituksia ja iänikuista suosikkiani Lidlin kirsikkateetä, jota myytiin joskus nimellä Morello Cherry, mutta nykyään paketin kyljessä lukee Cherry Kiss.
Irtoteen puolesta taas vahvasti johdossa ovat olleen Mandragoran irtoteet, joita on niin montaa erilaista makua, että aina löytyy jotain, mitä kokeilla. Edellisessä parin vuoden takaisessa postauksessa olin vasta päässyt niiden makuun, mutta nykyään ostan melkein pelkästään niitä - ei siksi, että olisin jotenkin merkkiuskollinen vaan siksi, että niissä kun ei käytetä pelkkiä aromeja. Makueron oikeasti huomaa siinä, että onko teessä oikeaa mansikkaa vai mansikka-aromia ja jostain syystä en vain enää tykkää (pelkästään) aromeilla maustetuista teelaaduista. (Paitsi Earl Greystä, jota inhosin vuosia huonolaatuisen teen takia, mutta jota voi nykyään jopa juodakin.)
Salaisen granaattiomenan ja Paratiisin Omenan ostin jo pitkä aika sitten ja ainakin tuon mustan Darjeeling-teen osalta näkee, että sitä on tullut juotuakin. Ei meinannut pussi suoristua kuviin, mutta kun ei siinä ole enää kuin jämät pohjalla, niin ei siitä samannäköistä pakettia saa kuin muista. En maista tuosta granaattiomenaa, mutta ehkä se on sitten olevinaan se jännä sivumaku. Ei parhaimmistoa.

Paratiisin omena on valkoista teetä - juuri sitä, jossa on isoja lehtiä, jotka eivät mahdu pieneen teepalloon/sihvelään, niin tuota on parempi keitellä pressopannulla. Tämäkin maistuu jännälle, ei yhtä hyvälle kuin jotkin teelaadut, joissa on selkeä maku, mutta "puhtaammalle" kuin aromivahventeiset teet. Voi olla silti, etten osta näitä kumpaakaan uudestaan, kun näistä molemmista puuttuu se selkeä maku.
Mansikkasamppanjassa taas ei ole mitään moittimista. Muistatteko kun mainitsin ihan äsken ne aidot mansikat? No, tässä on niitä ja sen kyllä huomaa tuoksussa ja maussa. Aromiahan tässäkin on (koska samppanja), mutta juuri sen verran, että juoma saa vähän makua, mutta maistuu kuitenkin vielä aidolle. Mansikat maistuvat, samppanjasta en niin tiedä, mutta veikkaisin, että tästä voisi saada hyvää jääteetä kesällä, jos sekaan laittaisi vielä tuoreita mansikoita. Mukava iltapäivätee joka tapauksessa, aamulle vähän turhan mietoa.

Tätä voisin ostaa uudestaankin, jos tulee vastaan, mutta Savonlinnassa olen huomannut, että näitä Mandragoran teelaatuja saa lähinnä Wanhalta Asemalta ja Alegriasta. Joskus näitä on ollut myös Taitoshopissa, koska sieltä muistaakseni ostin näitä edellisen kerran, mutta kaikissa valikoima vaihtuu, eikä voi olla ikinä varma saako juuri sitä lisää, mistä tykkää. Tiedän, että näitä voi tilatakin ja voi olla, että jos sitä Mandragoran Blueberry & Cream-kahvia ei ilmesty Wanhalle Asemalle lähikuukausina, pistän tilausta menemään. Heillä on nimittäin tosi hyviä maustekahveja, jotka ovat yleensä perhanan kitkeriä muilla valmistajilla, joilla on vääränlainen kahvilaatu pohjana, mutta Mandragoran maustekahvit on kyllä tosi hyviä. Olkoonkin, että ovat aromeilla maustettu.
Viimeisimmät Mandragoran ostokset Wanhalta Asemalta ovat Mustikkasuukko ja Kirsikkaherkku, jossa on kiva pikkutypo etiketissä. Koska sitä Blueberry & Cream -kahvia on tehnyt hirveästi mieli viime aikoina, ajattelin ostaa teekorviketta ja itseasiassa tuo Mustikkasuukko oikeasti maistuu mustikoille. Tee ei ole yhtään kitkerä vaan lopputulos on sellainen... maitoisen makuinen, vähän niin kuin mustikkamaito, mustikkamuffinssit... Mietoa ja maukasta, nomnom.

Kirsikkaherkku taas iski silmään, koska luin tuoteselosteen, jossa luki "hapankirsikka". Ostoskoriin.
Rakastan kirsikoita, siksi olen juonut jo monta vuotta sitä Lidlin Cherry Kiss-teetä, koska se on tähän mennessä ollut ainoa, joka oikeasti maistuu kirsikalle. Sehän on yrtti-/hedelmätee, joten maku on puhtaampi kuin näissä vihreän ja valkoisen teen sekoituksissa, mutta tässä Kirsikkaherkussa on kyllä myös oikeasti sitä kirsikanmakua, jota rakastan. Tuotteessa on sekä kirsikoita että hapankirsikoita, joista tulee se juuri oikeanlainen maku ja teelaadut on valittu sen verran hyvin, että ne toimivat hyvin kirsikan taustamakuna, mutta eivät peitä sitä alleen. Parin vuoden takaisessa Kirsikka & Suklaa -teessä (joka oli muuten myös Mandragoran), ei maistunut kumpikaan ja vaikka join sen pois kokonaan, niin pettymys oli. Tämä ei ole. This is purrrrfect!

Mandragoralla on tosiaan myös hyviä kahveja. Olen juonut Irish Creamia, joka oli pitkään suosikkini, (koska Irish Coffee ilman alkoholia, omnom), Caramelloa, joka oli vähän turhan ällömakeaa, Vaniljaa, joka oli vähän meh, koska pelkkä vanilja, ja sitten sitä Blueberry Creamia, jonka ajattelin olevan idiotismia suurimmillaan, koska eihän nyt mustikka voi sopia kahvin kanssa yhteen, mutta joka oli niin hyvää, että ihan kuola valuu ajatellessakin. Olen kaikki nämä ostanut tosiaan paikallisista liikkeistä eli pääosin Wanhalta Asemalta, mutta en ilmeisesti ole ainoa, joka kuolaa näiden kähvien perään, koska ne tuntuvat häviävän sieltä aika vauhdilla. Voi olla, että jossain rakosessa täytyy laittaa tilausta menemään, niin voi välillä kermaperseillä kahvienkin kanssa. En vieläkään identifioi itseäni kahvinjuojaksi, vaikka olen jo vuosia vedellyt cafe latteja, mutta jos kotoa löytyy oikeasti laadukasta, hyvän makuista kahvia, niin mukavahan sitä on juoda venäläisellä perseensuristimella maidonvaahdottimella vaahdotetun luomumaidon kanssa. Pientä luksusta arkeen mukavien makuelämyksien muodossa.

Sorry, but I won't be translating this in English, because none of the labels are in English and it seems like Mandragora doesn't deliver outside of Finland. All of these are good teas, and Mandragora also makes lovely coffee (Blueberry & Cream and Irish Cream are my favorites). Maybe one day you guys also have a chance to try them, but for now, these delicacies are only for us Finns.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Delta Carnaby Street

Tauot sen kuin venyvät postausten välillä, vaikka materiaalia olisi julkaistavana. Kaipa se on tämä kevätvaihe, kun laiskottaa, mutta samaan aikaan maailmaan tulee kuitenkin enemmän väriä - lähinnä näin vaatteiden muodossa. Tuosta harmaudestahan ei ihan heti eroon päästä, kun tälläkin hetkellä ulkona sataa lisää lunta, mutta kevättä voi aina luoda itse näin pirteiden asukokonaisuuksien voimalla. Suoraan sanottunahan tämä asu sopisi hyvin myös syksyyn ja mikä ettei talveenkin neutraalin värimaailmansa puolesta, mutta näin alkukevään harmauteen se tuo myös mukavasti väriä.

Kyseessä on Lindy Bopin Delta Carnaby Street -mekko, pitkään kuolaamani yksilö, joka on varmaan se ensimmäinen Lindy Bopin mekko, jonka kanssa on ikinä tullut sellainen "pakko saada"-fiilis. Monet muutkin varmaan ajattelivat tästä samoin, sillä kun tämä tuli ensimmäisen kerran myyntiin, se myytiin heti loppuun monesta eri paikasta ja jäi siis minulta hankkimatta. Näin kuukausia myöhemmin tätä tuli takaisin Lindy Bopin sivuille ja koska olin siinä vaiheessa löytänyt muutakin sellaista, jota halusin heiltä, tämä tuli sitten viimein kotiutettua.
Vaikeaahan se ei varmasti ole arvata, että tässä mekossa huomion kiinnitti tuo kertakaikkisen upea helmaprintti. Tottahan minä pidän laivastonsinisestä yksinäänkin, mutta border-printtejä minulta löytyy niin vähän, että kun niitä saa edullisesti upeassa, ei liian silmille hyppäävässä mallissa, niin se on jo rakkautta ensisilmäyksellä. Itseni tosin yllätti miten paljon tässä printissä on vaaleanpunaista, koska jotenkin punainen hyppäsi mallikuvista enemmän silmille, mutta värimaailma on joka tapauksessa oikein kaunis. Kaavailin alunperin yhdistäväni mekkoon punaista, mutta vaaleanpunainen sopi tässä tapauksessa paremmin, ja totta kai tuo MAKin sinapinkeltainen neuletakki oli ihan silkkaa rakkautta tämän mekon kanssa.

Helman alla käytössä on Samsin 545 alushame 25" pituisena ja se oli tämän mekon kanssa juuri sopiva, vaikka jos helmaa olisi ollut leveyden osalta hivenen enemmän tai alushametta aavistuksen vähemmän, niin helma ei olisi jäänyt ihan noin kuppikakun muotoon kuin nyt, mutta joka tapauksessa helmaa on riittävästi jopa tällaiselle leveitä helmoja rakastavalle prinsessalle, ja pidän myös erittäin paljon tuosta rypytyksestä. Se ei näytä ihan niin halvalta kuin hintaansa nähden voisi odottaa ja taskutkin löytyy, tosin pienet nekin.
Dress: Delta Carnaby Street by Lindy Bop
Cardigan: MAK from Pinup Girl Clothing
Petticoat: Sams 545 from PinupVintage
Boots: Gabor
Necklace: Collectif

En ole vielä virallisesti esitellyt tätä Samsin uutta alushamettani, vaikka se on kuvissa "vilahtanutkin" lähinnä toisen alushameen alla. Sanottakoon, että tässä on 45 jaardia organzaa ja helmassa kaunis pitsi. Ostin hameen PinupVintagelta alennuksesta vähän heräteostoksena, mutta ihan hyvä niin, koska tämä on pituudeltaan juuri täydellinen vähän lyhyemmille helmoille, kuten näille Lindy Bopin mekoille ja joillekin Pinup Couturen hameille ja mekoille, joissa helma on vähän lyhyempi. Pituutta tyllillä on tosiaan 25" ja muhkeutta senkin edestä, joten ihan täydellinen tämä ei ole vähän kankaan kanssa säästellyille LB:n helmoille, mutta kohottaa kyllä helmaa upeasti eikä rapisekaan ihan niin pajon kuin voisi odottaa. Varmaan käytössä pehmenee entisestään.
Delta Carnaby Street -mekko puolestaan on hieman joustavaa puuvilla-elastaani sekoitetta, joka näyttää läheltä katsottuna vähän pellavakankaalta (sellaista karheampaa). Materiaali on hintaansa nähden oikein hyvälaatuista ja mekko on yläosasta vuorattu jollain ihoa vasten supermiellyttävällä keinokuitumateriaalilla (samantyyppisellä kuin Ophelia-mekot). Materiaali joustaa mukavasti niin, että mekkoon mahtuu hyvin sekä isommat että vähän pienemmät rinnat, mutta koon valitsemisen kanssa neuvoksi, että valitkaa koko vyötärön kanssa. Vyötärö ei tässä mekossa ihan hirveästi jousta ainakaan noiden saumojen kohdalta ja mukana tuleva vyö on myös sen verran lyhyt, että jos jää (vyötärön osalta) kokojen väliin, niin kannattaa suosiolla ottaa se isompi koko. Ilman waist cincheriä tämän mekon vyö menee minulla kiinni vasta uloimpaan lenkkiin koossa UK10 ja waist cincherin kanssa (kuten kuvissa) saan sen kurottua toiseksi ulommaiseen reikään. Mekossa on vyötä varten sivuilla lenkit, mutta jos haluaa jättää soljen keskelle mekkoa, niin kannattaa yrittää pyrkiä vähintään siihen toiseksi ulommaiseen reikään tai vyö ei yllä vyölenkkiin asti ja jää repsottamaan. Näin ainakin minulla, mutta itse vyö on onneksi mukavan ryhdikäs eikä sellaista lörppöä retkottavaa materiaalia niin kuin joillain muilla repro-merkeillä (*köh* Hell Bunny). Propsit tästä(kin) Lindy Bopille.
Näistä kuvista ei nyt ihan hirveän selkeästi näy sitä, mutta mekossa on kiva pieni yksityiskohta myös tuossa dekolteen kohdalla, sellainen pieni v-halkio, joka tuo vähän mielenkiintoa muuten yksinkertaiseen yläosaan.

Kaiken kaikkiaan pidän tästä mekosta todella paljon. Mekko on riittävän näyttävä, mutta samaan aikaan arkinen materiaalinsa ja vähän pienemmän helmansa osalta ja se näyttää itse asiassa hyvältä myös ilman tylliä, jos joku ei tykkää kuppikakkuhelmoista. Bonuksena myös se tosiasia, että tämä mekko näyttää oikeasti livenä paremmalta kuin Lindy Bopin tuotesivuilla, joissa helman printti näyttää katkeavan kesken, mutta joka on oikeasti kokonainen niin kuin näistä kuvista näkyy. Ihan rehellisesti sanottuna tuohon hintaan olisin ottanut vaikka rikkonaisenkin printin, mutta ainahan se on parempi, jos tuotteessa ei ole yksinkertaisesti mitään moitittavaa - ja tässä ei ole.

Delta Carnaby Street-mekkoa saa yhä Lindy Bopin sivuilta hintaan 36£, jos jotakuta kiinnostaa ja kokojakin näyttää olevan mukavasti jäljellä. Olen kyllä itse niin positiivisesti yllättynyt, että voi olla, että ostelen Lindy Bopilta tavaraa tulevaisuudessakin. Minulla ei ole ollut kovinkaan isot odotukset heidän tuotteitaan kohtaan, joten on oikein mukavaa yllättyä näin positiivisesti tuotteiden laadusta.
Lopuksi nostetaan kissa pöydälle tämän blogin viime aikoina vähän turhan yksitoikkoiseksi jääneen sisällön suhteen. Tämähän on tyyliblogi, jossa on tarkoituskin esitellä mekkoja blogin nimen mukaisesti, mutta tarkoituksena ei ole ollut olla ihan näin suoraviivaisesti pelkkä mekkoblogi. Suunnitelmissa on ollut tuottaa vähän monipuolisempaa sisältöä, mutta vaikka ideoita on, niiden toteuttaminen on vähän ontunut. Olen ollut hyvin laiska viime aikoina ja blogin päivittämisen sijaan olen keskittynyt enemmän fiktiivisen tekstin tuottamiseen. Olen aina ollut sitä tyyppiä, joka keskittyy yhteen asiaan täysillä (simsittäminen, tarinoiden kirjoittaminen) ja siinä sitten unohtuu kaikki muu. Saatan istua tietokoneella ihan onnellisesti aamusta iltaan ja siinä jää tiskit tiskaamatta, pyykit pesemättä, ruoka tekemättä ja melkein syömättäkin, eikä haittaa yhtään (paitsi ehkä nälkäistä poikaystävää) :D Ulkona on kyllä välillä pakko käydä happihyppelyllä, mutta muuten olen hyvin pitkälti erakoitunut sisälle omiin maailmoihini. Tuotan tekstiä parhaimmillaan parikymmentä sivua päivässä, hykertelen itsekseni kirjoittaessani ja kuuntelen Abbaa, Yirumaa tai Ludovico Einaudia monta tuntia putkeen ihan onnessani. Tykkään kyllä ulkoilla hyvällä säällä niin kuin näiden kuvien ottamisen aikaan, mutta varsinkin vesisateella tai kun ulkona on muuten vain vastenmielinen sää, sisällä jurottaminen on varsin houkutteleva vaihtoehto. Sitten kun oppisi vielä ottamaan itseään niskasta kiinni ja uhraamaan blogillekin muutaman tunnin aikaa, varsinkin kun kyse on rakkaasta harrastuksesta, josta pidän melkein yhtä paljon kuin fiktiivisten tarinoiden kehittämisestä. Eihän minun henkilökohtainen tarinani ole mitenkään mielenkiintoinen (kuten voitte tästä rivien välistä lukeakin), mutta vaatteet, joita kannan, tuovat siihen vähän väriä.

Mekkoaddiktin vaatekaapissa pysyy vastedeskin tyyliblogina, mutta sormet ristiin, että kevään edetessä sisältö olisi vähän monipuolisempaa ja että saisin vanhasta päivitystahdista taas kiinni. Ei se ole ihan hepskukkua, että kotona erakoituminen passivoi, mutta jospa sitä valoisan ajan lisääntyessä saisi otettua itseään niskasta kiinni ja muistutettua, että vaikka hahmot elävät omaa elämäänsä, niin ehkä kirjoittaja voisi joskus ottaa niistä mallia ja tehdä samoin.

Näihin sanoihin lopetellaan tämä postaus. Hyvää alkanutta kevättä kaikille!


In English:

I've been horribly lazy at updating my blog, but I'm finally back with another dress from Lindy Bop: Delta Carnaby Street. I wanted this dress for a long time, but when it was initially released, it was so popular it got sold out in most sizes. Now months later I finally have this dress and I have to say it was worth the wait - if something is worth your money, it's this dress.

For only 36£ this dress is beautifully structured, made from good quality stretch cotton material, lined in the top and it has a beautiful gathered skirt with a lovely vibrant border print and small hidden pockets. Everything I could ever want.

The skirt isn't quite as full as I'd like it to be, but the border print is gorgeous and looks even better than in product pictures (where the print is actually cut off, but luckily it's whole irl). It barely fits my second fullest petticoat, Sams 545 which is 25" long and is made of 45 yards of organza. I've worn this petticoat before in my blog, but haven't really said much of it, so I will now. It's not quite as soft as chiffon petticoats, but it's more structured and therefore gives a better lift with heavier fabrics and the lace trimming is also very pretty. Due to the material it's scratchier than your regular tulle/chiffon petticoats, but not uncomfortably so and it will also probably get softer with wear anyway. The length and shape of this petticoat are also perfect for my shorter (gathered) skirts and dresses, like some Pinup Couture and Lindy Bop dresses with skirts shorter than 26" so even though this petticoat was sort of an impulse purchase, it was worth the cost (69€ in sale).

Back to the dress, I really like it. It fits me quite well, the waistline is a little bit too high but not uncomfortably so and the detachable fabric belt is also much better quality than I expected - not one of those unstructured fabric belts Hell Bunny is using. It's a little on the short side especially if you want the buckle to be in the middle of the skirt, but long enough to stick in the belt loops which are on the sides of this dress. If you are between sizes, I'd recommend to go with your waist measurement since even though Tte top stretches enough to fit girls of all bust sizes, the waist doesn't. I'm wearing a UK10 and I'm little bit above the measurements for this size, but the dress fits well and feels very comfortable. I really love it, the colors are gorgeous, the border print is perfect and the skirt actually looks pretty even without a petticoat. It's rare for me not to have anything to complain about, but I really don't have any complaints about this dress. I love it <3

Lately I haven't been blogging as much as I used to and I've also noted that contents of this blog have been rather monotonous for a while, but I'll try to get back to creating more versatile content at some point. (Sounds very promising.) I've just been so into writing my stories that I haven't really done anything else, including cleaning our apartment, doing the laundry, doing the dishes, cooking... Yeah, I'm really lazy. I can write like 20 pages a day, listen to Abba, Yiruma or Ludovico Einaudi for hours and hours, but that's about it. Even though I like living in my own little world, sometimes I need to remember that even though my characters live their lives, sometimes the writer has to do the same. It's not like I don't go out at all, because I do (these photos are proof of that), but I've been so focused in one hobby that the other one hasn't been getting the attention it deserves. I can't promise the next blog post will be about something else than clothes (because this is a style blog after all), but I hope that sometime around spring I'll be able to focus more of my creativity on this blog and create better content for you guys. Blogging is a dear hobby to me and I plan on getting better at it :)

Have a nice spring everyone!

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kaupungin valot keskellä mehtää

Vähän venähti tämän postauksen tekeminen, mutta tässä nyt tulee ensimmäinen niistä Lindy Bopin kolmesta tilaamastani mekosta ja tämä on suoraan sanottuna se vähemmän harkittu valinta. Kaksi muuta olivat sellaisia "pakko saada"-valintoja, joista toista olin katsellut jo varmaan vuoden, mutta tämän Sinead City Lights -mekon kanssa ei voi kovin pitkäaikaisesta harkinnasta puhua. Tarkemmin sanottuna olin kaavaillut hankkivani tämän Adalene-hameena samassa printissä nähtyäni hameen toisella bloggaajalla, mutta hame ehti loppua koossani, niinpä ajattelin, että eipä se mekkokaan maksanut kuin 30£ (nykyään alennuksessa 21£), että kokeillaan.
Mekossa minun osaltani ideana oli puhtaasti tämä kaunis helmassa oleva border-printti, jossa on kuvattuna kaikenlaisia kauniita lamppuja. Lindy Bopilla on ollut nyt paljon näitä border-printtejä toinen toistaan upeammissa kuvioissa (tykkäsin erityisesti siitä Moskova-hameesta ja NYC-hameesta, mutta molemmat jäivät hankkimatta) ja itse asiassa myös ne kaksi muuta ostamaani mekkoa ovat tällaisia helmasta rypytettyjä ja kauniisti kuvioituja kaunottaria. Enemmän minun tyylisiäni, mutta vaikka tämä Sinead City Lights ei ole ehkä se kaikista luontevimman mallinen tai -värinen mekko minulle, pidän tämän väriyhdistelmästä ja printistä.
Mekko on poikkeuksellisesti muiden brändien vaatteisiin verrattuna kauttaaltaa polyesteriä, helma on puoliksi mattaista todella miellyttävää materiaalia, jonka laadusta yllätyin itsekin ja yläosa taasen on hieman kiiltävää vähän trikoomaista polyesterisekoitetta sekin. Jos ihan rehellisiä ollaan niin yläosa ei ole mekon paras osa, mutta sopii joustonsa ansiosta monen kokoisille naisille. Yläosa on vuorattu tuosta torson kohdalta, mutta hihoja ei, joten ne ovat erityisesti kainaloiden kohdalta ja varsinkin venyessään läpikuultavat. Itsehän en tähän "ongelmaan" kiinnittänyt huomiota, mutta veli huomautteli asiasta, niin mainittakoon täällä.
Sinead City Lights-mekon mukana tuli vyö, joka on yksi iso syy siihen, miksi sitten ostin tämän mekkona, vaikka hame oli jo loppunut. Yritäpä löytää tuollainen keltainen rusetilla (tai edes ilman) varustettu patellavyö, niin voi olla, että aika pitkään saa jatkaa etsimistä. Aiemmin näitä tällaisia rusettivöitä sai tilattua monessa eri värissä Lindy Bopilta, mutta laatua epäillen jätin tilaamatta... Ei olisi pitänyt. Vyö on hyvälaatuinen ja mukavan napakkaa materiaalia, joka kuroo vyötärön kauniisti kapeaksi ja toimii ihanana kontrastivärinä sekä tämän että varmasti monien muiden mekkojen ja hameiden kanssa. Mekosta sen verran, että juuri tuon joustavan yläosan kanssa tämän mekon kanssa on melkein pakkokin käyttää vyötä, koska muuten vyötärö jää näyttämään väljän väljältä tuon rypytyksen takia, mutta sen takia tämän mukana tuleekin vyö.
Kaiken kaikkiaan mekko oli oikein loisto-ostos, hintansa arvoinen ja pääsee kyllä käyttöön. Materiaali ja mekon malli on sopivan rento jokapäiväiseen käyttöön ja vaikka mekossa on tosiaan vähän sellaista kiiltoa, jota jotkut saattaisivat suosia enemmän juhlavaatteissa, niin ei kuitenkaan niin paljoa, että tämä putoaisi automaattisesti juhla-asukategoriaan. Yritin kuvauttaa mekon eri valoissa ja juuri materiaalin elävyys onkin yksi niistä syistä miksi tykkään varsinkin mekon helmasta. Alle mahtuu hyvänkokoinen alushame, rypytystä ja helmaa on riittävästi toisin kuin joissain muissa (*köh* Ophelia) Lindy Bopin mekoissa, jossa kankaan kanssa on pihistelty. Mukava tietää, että näissä rypytetyissä niin ei ole. Helman taskut ovat tosin niin pienet, että niistä ei ihan hirveästi hyötyä ole. Ehkä avaimet tai huulipunan saa juuri laitettua taskuun, mutta se puhelin on kyllä työnnettävä laukkuun joka tapauksessa.

Ostin mekon koossa UK10/S ja mekko vastaa hyvin kokoaan. Kaltaiselleni pitkälle ihmiselle vyötärö osuu vähän korkealle, mutta materiaali onneksi joustaa sen verran, että sen voi venyttää "kohdilleen" ja sitten sitoa paikalleen tuolla vyöllä. Jos jotakuta muuta nämä Sinead-mekot kiinnostavat, niin kokotaulukkoa seuraamalla saa varmasti oikean koon. Ostin toisenkin mekon samassa mallissa ja siinä oli tismalleen samanlainen istuvuus; ei ollut onneksi sitä ärsyttävää kokojen heittelyä saman mallin sisällä, jota varsinkin Collectifilla on ollut. Tästä siis pisteet Lindy Bopille.
Joskus halvalla saa hyvää.


In English:

It's about time to publish the first set of photos of my new Lindy Bop dresses. Here's Sinead dress in City Lights print, ironically photographed in the middle of the forest. I initially wanted this print as a skirt, but as it ran out of my size I went with the dress thinking 30£ isn't bad (and for everyone who is interested in this dress, it's now on sale for 21£). This wasn't the kind of dress that I felt like I had to have, but since I was already buying too other dresses (the other being a Sinead dress as well), I thought why the hell not. It's not like it was expensive.

I can gladly say this dress was worth the cost. I didn't know what to think about the polyester matte satin material, but I actually quite like it. It's a little bit shiny, but not so much as regular satin. The top is very stretchy and will fit girls of different sizes, but even though it's lined in the bust, the sleeves are not and might become transparent when stretched out. It didn't bother me, but my brother noted me about this issue and I thought I might as well mention it.

The dress came with a removable belt, which is honestly one of the reasons I bought this dress despite not initially being in love with it. Lindy Bop used to have these bow belts available at their site, but somehow I thought they wouldn't be good and ended up not buying any... I wish I had, because this belt is great quality and really nips in my waist (which the dress doesn't do on its own because of the gathered waist).

The skirt is really lovely, it's full enough for me (unlike their Ophelia dresses), I love the gathers and how the skirt looks in different lightning. It has tiny little hidden pockets which barely fit a lipstick, but it's good to have them anyway.

All in all I really like this dress. I bought mine in size UK10/S and it fits true to size, just like the other Sinead dress I bought. I'm happy Lindy Bop's dresses have the same fit in different prints and it seems like their quality is good too. I seriously haven't had a single disappointment about their products so far and I'm very confused about that, because I always thought cheap = bad quality, but it's so nice to realize that isn't always the case. Sometimes you can get a great bargain even for a full price.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Ice Queen in Ava Swing Dress

Joskus aina sitä tulee haaveiltua kuukausien tai vuosienkin ajan jostain ihanasta, mutta jota ei sitten kalliin hinnan, vähäisen käytön tai jonkin muun oikeasti järkevän syyn takia tule kotiutettua, kunnes sitten joku kaunis päivä päässä napsahtaa kahden vuoden munimisen jälkeen se Now or never -vaihde päälle ja sitten sitä odotellaan sormet syyhyten ja hykerrellen milloinkas se postimies tuo paketin (tai jättää tuomatta, kun kyse Postista). Niin kävi tämän upean Pinup Couturen Ava-mekon kanssa, jota olin kuolannut siitä saakka kun tämä julkaistiin ensimmäistä kertaa petroolinvärisenä, mutta vaikka onnistuin välttämättään jopa alennushoukutukset parin vuoden ajan, tammikuussa se kärsivällisyyden raja tuli sitten vastaan.

Kahden kuukauden päivittäisen kyyläämisen ja varmistelun jälkeen napsautin mekon ostoskoriini ja tässä sitä nyt ollaan: taas yksi juhlamekko, mutta ei juhlia lähimainkaan (ainakaan sellaisia, joihin olisi kutsuttu). No, eipähän tarvitse raapia päätä enää sen kanssa ostaako vai eikö. Voi raapia ihan muuten vain.
T. päänahka kuivahti ja kuolen syyhyyn
Lohdutuksekseni voin sanoa, että Ava-mekko oli täysin hintansa arvoinen, vaikka tälle joutuu vähän keksimällä keksimään käyttöä. Mekko on upeaa yönsinistä hieman kiiltävää, miellyttävästi joustavaa taftia, joka myötäilee muotoja täydellisesti. Näissä kuvissa minulla on käytössä waist cincher, mutta mekko istuu tosi hyvin myös ilman sitä ja tilaa jää syömisellekin armeliaan joustavan kankaan ansiosta. Malli on oikein imarteleva ja sopii hyvin sekä pienempipoviselle että runsaammin siunatulle kanssasiskolle tosin jos ei mieli esitellä tissivakoa, niin super push up-liivit kannattaa ehkä siinä tapauksessa vaihtaa johonkin vähän vähemmän topattuihin vaihtoehtoihin. Lyhytselkäisille en mekkoa suosittele, sillä vyötärö on aika matalalla, mutta tällaiselle 172 cm pitkälle pitkäselkäiselle naiselle juuri täydellisellä paikalla.
Viimeinkin mekko, jossa vyötärö on vyötäröllä!
Dress: Ava swing dress by Pinup Couture
Cardigan: King Louie
Petticoats: Sams 835 & Sams 545
Boots: Gabor
Näin käy, kun seisoo lumisen puun alla.
Kuten useimmat pitkäaikaisemmat lukijat varmaan tietävät, olen sitä tyyppiä, jolle leveät helmat ovat elinehto siitäkin huolimatta, että aina välillä tulee käytettyä kynämekkojakin. Jos kuitenkin päädyn kellohelmaiseen mekkoon, niin helman täytyy sitten kanssa olla kello ja mitä muhkeammat tyllit alle saa sullottua, sitä parempi. Näissä kuvissa minulla on mekon alla uusi 25 tuuman Sams 545 -tyllihameeni yhdistettynä vanhempaan 26 tuuman Samsin 835-tyllihameeseen. Eli siis näin karkeasti sanottuna 80 jaardia kangasta :D

Alun perin meinasin käyttää toista uutta 60 jaardin organza-tylliäni (Sams 660), mutta se oli jo tosiaan sen verran muhkea, että vaikka mekon helma oli todella upeasti koholla, voi olla että alushame täytyy pestä ensin, että se vähän pehmenee. Meinaan oli aika rapsakkaa materiaalia, mutta kun ottaa huomioon, että tässä Ava-mekossa on tuon taftikankaan alla vielä erillinen satiinivuori, joka tuo jo entisestään suhteellisen raskaalle helmalle lisää painoa, on tyllissä pakko olla kunnolla nostetta, jos meinaa saada täyteläisen kellohelman oikeuksiinsa. Eihän tämän kanssa pakko ole tylliä käyttää laisinkaan, koska rypytyksen ansiosta helma näyttää kauniin imartelevalta ilmankin, mutta jos on näin paljon kangasta helmassa, niin sitä voi siinä tapauksessa tuoda esillekin. Vinkkeliksi muille mekkoa harkitseville, jos ei mieli montaa tylliä laittaa päällekkäin, niin organza on aika pop materiaali alushameeseen, jos meinaa ettei alushame painu painavan kankaan alla heti kasaan.
Sananen vielä näistä kuvista. Muokkasin näitä vähän Nik Collectionilla, että sain tuotua jääkuningatar-tyyppistä fiilistä paremmin esille, koska sellaisen mielikuvan minä näistä itse sain. Oli myös erittäin hyvä ajoitus kuvaamisen kanssa, koska kun maanantaina otettiin nämä kuvat, niin aurinko ryhtyi juuri sopivasti paistamaan ja tiistaina sitten jo alkoivatkin vesisateet. Vähän tuskastuttaa tuo iänikuinen ongelma, että puolet hiuksista suoristuu kuvausten aikana, mutta sen siitä saa kun seisoo lumisen puun alla. Kyllä sillä lumella saa paremmatkin kiharat lätistettyä tehokkaasti, eikä tuo minun kädenjälkeni ole koskaan erityisen hyvää ollutkaan. Yrittänyttä ei laiteta...

Bonuksena loppuun pieni hauska fakta. Ostin kolme mekkoa ja hameen Lindy Bopilta ja ne maksoivat yhteensä vähemmän kuin tämä Ava-mekko, jolla oli PinupVintagella hintaa 149 euroa. Mekot ovat kaikki hyvälaatuisia ja vaikka ei niitä voi verrata rakkaaseen yksisarviseen, niin vähän on sellainen kutina (taas siihen kuivaan päänahkaan itseironisesti viitaten) että niille saattaa tulla vähän enemmän käyttöä kuin tälle. Ei siksi ettenkö haluaisi käyttää tätä joka päivä, koska joka päivä prinsessapäivä, mutta ei tällä ehkä sinne kebabille tai lähikauppaan lähdetä ja jossain tulee se rajakin vastaan kuinka pitkälle juhlamekon voi venyttää arjen puolelle. Ei ole eka kerta, kun olen käyttänyt mielikuvitusta asian kanssa eikä varmasti viimeinen, joten katsotaan nyt mitä sitä keksii.

Mukavan märkää alkanutta marraskuuta kaikille! Kumpparit jalkaan ja loskaan kahlaamaan!


In English:

Sometimes I dream about a dress for months or on some rare occasions even for years, but always end up convincing myself not to buy it, because it's either too expensive or not just very practical (= formal dress). Then on one beautiful day I get that "now or never"-feeling and end up buying the goddamn dress anyway. For full price. Even though it had been on sale for many times and even though I already have enough formal dresses.

This Ava Swing dress by Pinup Couture is my unicorn and no matter what people think, I won't feel bad about spending the price of 3 dresses and one skirt (by Lindy Bop) on one single dress by a more expensive brand. I wanted this dress for years and it's just as dreamy as I always thought it would be.

I'm wearing a size M and it's true to size, fits me perfectly and looks very flattering. It's figure hugging with and without a waist cincher and the wrap bust suits big and small boobs alike. I'm wearing a super push up bra here, but it looks good with a regular bra as well. The taffeta fabric is rather stretchy so the dress will suit different figures, but I wouldn't recommend this dress for very short people. On my 172cm frame it's perfect, because I have a long back, but for people with short torsos the waist will probably fall too low.

The dress has a very large but heavy full circle skirt lined with satin that needs a proper crinoline underneath to get that perfect lift. I'm wearing my new Sams 545 petticoat together with an older soft chiffon Sams 835 petticoat underneath (totaling 80 yards of fabric :D) but it's full enough to fit my Sams 660 crinoline consisting of 60 yards of organza making it very, very, VERY full. I would have worn it in these photos, but it was too rough right out of the package and needs a good wash before it's usable. I guess I did a good enough job in these photos anyway, you can see the skirt of this dress is very full, but for people who don't like over the top fullness, the skirt will look quite pretty even without a petticoat due to the gathering.

About these photos: I got this ice queen vibe so I did some minor editing with Nik Collection to get more of that feeling. When we took these photos on Monday it was nice and sunny and I was so happy I stood under a tree that dropped lots of snow on me and ruined my hair, but it's not like it hasn't happened before. More often than not my hair ends up looking terrible, but at least I tried...

It was good that we took these photos on Monday, because right after that the weather got terrible, wet and gray. My head also got so itchy (I probably burned my scalp in a too hot shower or at least I hope it's nothing more serious) that I really don't feel like doing my hair either and not like there's any point in trying to when the weather is so humid that any hairdo gets ruined right after stepping outside. So I think I'm gonna take it easy for some time and get back to taking blog photos of those new Lindy Bop dresses when the weather gets a little better. I'm not very optimistic that it will, because it's March after all, but we'll see.