perjantai 26. huhtikuuta 2013

Suklaamuffinssit amerikkalaisen tyyliin


Tarkoituksenani oli tehdä sitruunalimemuffinsseja, mutta mieheni vaati suklaamuffinsseja. Aikani googlattuani päätin tehdä suklaamuffinsseja amerikkalaiseen tyyliin. Ajatuksena oli testata silikonisia muffinivuokiani, jotka ostin jo aikaa sitten, mutten vaan ollut jaksanut käyttää niitä. Näistä tuli todella suklaisia ja täyteläisiä kuin amerikkalaisittain tehtyjä olisi syönyt, siitä nimi. Täytynee paistaa muffinsseja useammin.

Suklaamuffinssit amerikkalaiseen tyyliin


100 g voita
2 - 2,5 dl sokeria (riippuu mitä suklaata käytät)
2 munaa
1 dl täysmaitoa/luomumaitoa/luomutäysmaitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g taloussuklaata

  • Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat ja myös maito (tai lisää maito vuorotellen kuivien aineiden kanssa, jolloin kuivien aineiden lisääminen on helpompaa).
  • Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen taikinaan kaapimen avulla. Taikinasta tulee paksua. Jos jotakuta ihmetyttää runsas leivinjauheen määrä niin sen avulla taikina nousee paremmin kuppimaisesti koholle.
  • Rouhi suklaa muruksi ja lisää tasaisesti taikinan sekaan.
  • Jos käytät silikonisia vuokia, voitele ne ja laita taikinaa suunnilleen vuoan reunoihin asti. Jos käytät paperivuokia kannattaa laittaa monta vuokaa sisäkkäin, ettei vuoka levähdä omia aikojaan taikinan painosta ja pilaa nättejä "hattuja" (vaikka eivätpä nuo minun "hattuni" kovin kauniita ole). Täytä siis vuoat reunoihin asti - tästä tulee 12 muffinssia normikokoisissa muffinssivuoissa.
  • Paista 200 asteessa uunissa n. 18 minuuttia, kunnes ovat kauniisti kohonneet ja kypsyneet. Jos hatut ovat tasaisia, eivätkä marmoroituneita voit kuorruttaa muffinssit sokerikuorrutteella tai raidoittaa valkosuklaalla. (Itse olin laiska, enkä jaksanut raidoittaa, koska haaveilen valkosuklaalimemuffinssien tekemisestä.)

Näillä lähtee suklaan- ja makeannälkä ihan taatusti ja helppoja ovat tehdä. Pitänee ostaa vielä toiset kuusi silikonivuokaa niin ei tarvitse noiden paperivuokien kanssa ruveta leikkimään. :)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Haaveilua ja sovituskoppishoppailua

Miehelläni oli maanantaina hieronta porukoiden naapurissa, joten lähdin myös käymään porukoilla samalla reissulla. Oli kaunis sää, joten ennen sitä päätin kävellä kaupunkiin haaveilemaan ja katsomaan löytyisikö ballerinoja. Otin pari kuvaa satamasta ennen haaveilureissuani ja jäin istumaan vähäksi aikaa penkille aurinkoon. Nahkatakissa ja tekonahkahousuissa oli vähintäänkin lämmin, kun lämpöasteita oli 8-10.

Byebye Pölkky, tilalle tulee joku terassi, jossa on kärpäsen kokoinen alue vailla kattoa, muutoin katon kanssa. How dare you, Pölkky oli koko kaupungin suosituin terassi.
Gussaccin laukku lähikuvissa. En ollutkaan esitellyt sitä :)
Olin jo kävellä Jessica K:n ohi, kunnes paikansin sen pienestä valkoisesta rakennuksesta vähän pääkadun ns. keskikohtaa. Olisin varmasti tepastellut ohi, jos kävelytien vieressä ei olisi ollut mainoskylttiä. Minä jo säikähdin, että ainoa Guessin kenkiä myyvä liike olisi lopettanut nyt, kun sen entiselle paikalle tulee Maxico, joka myy mainosteipeistä päätellen Escadan ja Gantin tuotteita. Kesäsesonkina menee varmasti kaupaksi venäläisturisteille ja oli jo suoraan sanottuna aikakin, että tänne saadaan laatutavaraa myyntiin, onhan täällä kesäisin ihan järkyttävästi ulkomaalaisia turisteja. Ajattelin kysyä vieläkö kaipaavat sinne myyjiä, vaikkei minulle koulutusta olekaan, mutta putiikki on vielä remontoitavana.

Haahuilin Mekassa ja Lindexillä, kun luulin uuden malliston tulleen jo sinne, mutta olin kaksi päivää liian aikaisin liikenteessä. Sovitin siellä joka tapauksessa yhtä toppia, joka näytti verkkokaupassa herttaiselta, mutta ylläni... Ehm. Ei hyvä, joten poistin kuvankin.


Minun ei pitänyt ostaa mitään, mutta ostin ylläolevan mekon H&M:ltä 9.95€ hintaan. Se oli pehmoinen, eikä laisinkaan niin ohut kuin mitä olisin kuvitellut. Sopiva kotiin ja ulos ilmojen lämmetessä. Mammalle kerroin valkoisen valheen, etten ostanut mitään, mutta ukolle paljastin ostokseni, koska hän tokaisi, ettei tuomitse minua ja tietää, etten varmasti lähde kaupungilta ostamatta mitään. <3

Edelleen puuttuu jokapäiväiseen löntystelyyn sopivat ballerinat, mutta mekkokavalkadi kasvaa.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kevään ensimerkit ja nahkakokonaisuus

Aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä. Tai ainakin kevät. Vaihdoin talvikengistä rakkaisiin Guessin kenkiini, jotka ostin viime vuonna entisten tasapohjaisten kävelykenkien kuoltua, enkä ole kertaakaan katunut haksahtaneeni maksamaan kengistä ~150 euroa. Ne ovat paitsi kauniit ja sopivat flashyt tyyliini, myös äärimmäisen mukavat jalassa ja kuin tehty kapealestisille. Kova pohja kantapään alla antaa tukea, jota tavan kangaskengiltä saa vain haaveilla.

Vaihdoin myös keväthattuuni jo jonkin aikaa sitten. Sekin on villaa, mutta paljon ohuempi ja herttaisempi kuin aiemmin esittelemäni Fredriksonin lakki. Tänään oli 7 astetta lämmintä, joten vaihdoin myös villatakkini nahkarotsiin, joka oli kyllä ehkä hieman vilpoisa, kun alla oli vain lyhythihainen t-paita.

Minulla on kaksi nahkatakkia, yksi puoleen reiteen ylettävä Sipilän suoramallinen siannahkatakki ja sitten tämä Bruno Z:n nahkarotsi, jonka ostin Tampereelta. Takki sattuu olemaan selkämystä lukuunottamatta tismalleen samanlainen kuin mieheni siskolla, jolla vyö on irrotettava, eikä takapuolella ommeltu takkiin kiinni niin kuin minulla.

Jos joku on sattunut lukemaan Nahkarakkaus-postaukseni, niin minähän olen sitä mieltä, että tekonahkatakit voisi repäistä pois kauppojen hyllyltä, koska aito nahka on niin paljon parempi ja ärsyttää nämä kopioteinit tekonahkatakeissaan, kun itsellä on aito ja nyt se hukkuu massaan.
Hansikkaita ei onneksi ole tekonahkaa, mutta housut nahkaisena ovat ikävä kyllä äärettömän hintavat, eikä niitä kannata ostaa ellei käytä melkein jokapäiväisenä, koska nahkahan vaan paranee käytössä. Sen takia minulla on kahdet tekonahkahousut, joista jalassa ylläolevissa kuvissa on muutama kuukausi takaperin ostetut Vero Modan tekonahkahousut. Ne eivät tunnu oikealle nahkalle niin kuin H&M:n housut, mutta ne ovat parhaimmat pöksyt koskaan: istuvat täydellisesti, joustavat, eivätkä hiosta niin kuin tekonahkahousuista yleensä sanotaan, että kylmällä säällä ovat kylmät, kuumalla hiostavat. Nämä pökät sanoo sellaisille puheille piupaut, ei hiosta, eikä ole kylmä, eikä ahdista. Best pants ever.

Jonkin mielestä minulla on varmasti liikaa nahkaa ylläni, kun takki on lammasta, hanskatkin vissiin samaa elukkaa, pöksyt tekonahkaa ja kengissä ja laukussa on kiiltonahkaa (=pvc:tä). Huomasin muuten, että Gussaccin laukussani on melkeen samanlainen kuvio kuin kengissäni, joten ajattelin että yhdessä ovat aika söpöt. Yleensä käytän toista tekonahkaista Gussaccin laukkua, koska siinä vetoketju toimii paremmin kuin tässä (se mistä vedetään on irronnut ja jäljellä on pelkkä pikkuriikkinen metallilenkki). Gussaccin laukut ovat sopivan persoonallisia ja muistuttavat Guessin laukkuja (eivät ole siis kopioita, Gussacci on ihan oikea merkki), joihin minulla ei ole varaa. Ehkä sitten joskus...

Ottaisin mielelläni ulkosalla enemmän asukuvia, mutta ukkoa on vaikea saada houkuteltua ulos ja kuvaajaksi, kun se ei oikein tykkää, että julkaisen kuviani. Piti kuitenkin viedä pullot Liideliin ja 2 viikkoa hautunut biojäte roskiin ennen kuin se kävelee vastaan, joten mies lähti kanssani ulos ja otti pari kuvaa minusta. Maawo ez happy. Kävimme ekaa kertaa syömässä Shellillä(kö?) ja söimme hampurilaiset. En kehdannut ottaa kuvaa, mutta voin sanoa, että siinä ei ollut ihan perushamppari, ei - pihvi levisi pitkälti yli itse hampurilaisen reunojen puhumattakaan sitten välissä olevasta lautasen kokoisesta salaatinlehdestä :D Hyvää oli, nomnom.

Auringossa tukkani näyttää paljon paremman väriseltä kuin varjossa.
Pidän keväästä ja auringonpaisteesta näin sateen jälkeen ja oli kiva ulkoilla, vaikka oltiinkin mielestäni liian vähän aikaa pihalla, kun sinne Lidliin ei ole kovin pitkä matka. Mutta toisaalta olisin paleltunut siinä tuulessa, jos olisi ollut yhtään pitempi matka. Auringossa tuulelta suojassa oli kyllä lämmin, mutta varjossa ja tuulessa... HYRRR.

Sain viimein opinnäytetyöhommatkin hoidettua, joten mieli on aurinkoinen.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Bloggaaminen ja Sims 2

Blogini ulkoasu on pitkään ollut vähän vaiheessa, enkä suoranaisesti tykkää siitä edelleenkään, mutta päätin vähän... edistää sitä eteenpäin. Suoraan sanottuna alun perin minun mielessäni ei käynyt vaaleanpunainen hattara, mutta se blogista nyt tulee mieleen ja on tullut jo pitkään. Tarkoituksenani oli poistaa vähän vaikutelmaa, mutta... Olkoot, sopiipahan nimen kanssa yhteen.

Olen miettinyt, että tekisin Sims 2 -blogin tämän blogini ohelle, koska itse ainakin luen niitä ja tiedän, että niillä on lukijakuntaa. Sain Sims 2:n toimimaan kunnolla viime perjantaina ja siitä lähtien olen pelannut sitä 2-3 h päivässä ihan onnessani. Oikeastaan peli toimi aiemminkin, mutta jostain syystä se päätti jämähtää 800x600 resoluutiolle ja en ehkä 1920x1200 näytöllä rupea pelaamaan sellaista suttua. Pienen Graphics.cgr-tiedoston rukkaamisen jälkeen viritin saman tarkkuuden kuin näytössäni, vaikka oikeasti pelin korkein tarkkuus on 1600x1200 - eipähän enää tarvitse kärsiä  mustista palkeista sivuilla. Lopputuloksena on tarkka, ehkä reunoiltaan hieman liiankin terävä näyttö.


Minulla on Ruusulaakso-niminen täysin kustomoitu naapurusto, jossa simini kasvavat onnellisena ja nimenomaan painotan, että minun simini - naapurustossa ei ole yhtään townieta, jota en olisi itse tehnyt. Ainoastaan NPC:t ovat pelin luomia ja nekin korvaavilla kasvoilla, joten en kärsi niistä Maxisin hirvitysrumiluksista, joita muokkaamaton peli pelaajilleen suoltaisi.
Saadakseni täysin kustomoidun puhtaan naapuruston (kaikilla lisäosilla peli suoltaisi huimat 550 hahmoaan pelkässä asennuksessa riesaksesi + jatkuvasti lisääntyvät NPC:t) jouduin muokkaamaan jokaisen lisäosan Characters-kansiot tyhjäksi ja korvaamaan tiettyjä tiedostoja, sekä tietenkin minulla on hirmuinen kasa modeja, jotka estävät loputtoman NPC spawnaamisen. Tietysti ennen tätä kaikkea jouduin poistamaan kaikki Simsit lisäosineen ja asentamaan ne uudelleen, koska jos se on asennettu Program Filesiin ei noita tiedostoja voi poistaa - tai voi, mutta Windows 7 huijaa ja tekee niistä näkymättömät varmuuskopiot, jolloin se on yhtä tyhjän kanssa.

No, joka tapauksessa lopputulos on täysin puhdas naapurusto, jossa 90% on omia luomiani ja peliin syntyneitä simejä ja loput 10% pakollisia NPC:eitä, kuten myyjiä, puutarhureita jne. Naapuruston pohja on ladattu, kaikki muut rakennukset itse rakennettu paitsi muutama yhteisötontti tuossa keskikohdassa naapurustoa.

Ruusulaaksolla on kaupunkialue nimeltä Rosala, jossa asuvat pelin toistaiseksi ainoa vampyyri ja vaimonsa zombi, sekä ostosalue Nuppukylä. Ruusulaaksossa oli aloitusperheitä viisi: Ruusukunnas (massiivinen suku tätä nykyä), Ruskapihjala (yhtä massiivinen), Lummevirta, Sarakaisla ja Forte (= edellisestä naapurustostani otettu tyttö, koska oli niin kaunis, enkä tohtinut vaihtaa sukunimeä). Pian alun jälkeen tulivat myös Murtovaarat, joka on noitasuku.

Alysia ja Vivienne Murtovaara, tulevat hyvä ja paha noita.
Ruskapihjalan pääperheen 3. sukupolven suvun jatkajat Viserys (kyllä, luit oikein) ja Vanille.
Rinea Lummevirta, os. Ruusukunnas. Lummevirran matriarkka ja himomusisoija. Menee porealtaaseen poikkeuksetta alasti (menevä 10).
Valeria os. Forte, nykyään Lummevirta ja miehensä Kaiser (mielikuvituksen puutetta vai liikaa mielikuvitusta?).
Lummevirran neljännen sukupolven ensimmäinen edustaja Charlotte ja äitinsä Valeria.
Siinä missä muut pelaavat Legacy Challengea ja siinäkin on vaivaa, minä kasvatan yhden perheen sijaan koko naapurustoa. Nyt on ekat neljännen sukupolven simit syntyneet, vanhimmat ovat jo lapsia Lummevirroilla ja Ruskapihlajalla. Osa kolmannen sukupolven simeistä ja tulevista vanhemmista on yhä yliopistossa, mutta ehkä hekin saavat keskeyttää sen, kun se on niin vietävän tylsää.

Täytyy valottaa hieman, että jos joku perhe hankkii lapsia kuusi minä kyllä paritan kaikki lapset tavalla tai toisella, mutta jos en pidä simien luonteesta/ulkonäöstä/olemuksesta niin en ihan jokaista perhettä pelaa eteenpäin, lähinnä vain pääperheitä, eli niitä lapsia, jotka jäävät asumaan vanhempiensa kanssa kartanoihin (pitäähän vanhustenkin kuolla alta pois joskus). Joitakin sivuperheitä pelaan myös eteenpäin, joten niistä on tullut vähän niin kuin pääperheitä.

Yhteensä minulla on toistuvasti pelattavia perheitä yhdeksän: Ruusukunnaan pääperhe ja sivuperhe, josta pidän enemmän kuin pääperheestä, koska pääperheen perijä vaimoineen ei ole kovin kaunis, eikä persoonallinen muutenkaan (ehkä lapset sitten ovat?), Lummevirran pääperhe ja upouusi sivuperhe perijän veljestä, josta tulikin aikuisiässä komistus (ja nyt ketuttaa kun en nimennyt miestä perijäksi veljensä sijaan), Murtovaaran noitaperhe, Ruskapihlajan pääperhe ja vampyyrizombisivuperhe, sekä Fortet ja Sarakaislat, joilla en ole hankkinut niin montaa lasta, että tulisi pääperheiden ulkopuolisia sivuperheitä.

Ideana on siis parittaa pelattavia simejäni samasta sukupolvesta keskenään. Toisin sanoen neljännen sukupolven simit ovat kaikki vähintäänkin pikkuserkkuja toisilleen ja koska Sims 2:ssa ei serkut voi pariutua ilman modia keskenään joudun aika tarkkaan miettimään keitä paritan kenenkin kanssa, ettei kukaan jää yksinään, jos ovatkin liian läheistä sukua toisilleen. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun hieno suunnitelmani simien parittamisesta menee pieleen, kun Suutele-valikon alta löytyy romanttisten toimintojen sijaan perheensisäinen Pussaa-komento. Jees.
Millainenhan sukupuu tästä tulisi aikaan? :D

Muiden simittäjien Sims-blogeissa on yleensä juuri LC-haaste käynnissä, eli kasvattavat 10 sukupolvea samaa perhettä. Mietin, että toisin vähän vaihtelua massaan kasvattamalla naapurustoa - se toki aiheuttaa ongelmia seuraajille, kun eivät muista ketkä ovat keitä ja mitä sukua - ja kirjoittamalla hieman simien puuhista. En ajatellut keksiä mieltä järisyttäviä juonikuvioita, mutta vähän kerrontaa kuvien lomaan. Minulla on satoja kuvia perheistäni, mikä onkin se ongelma. Kun on pelannut näin pitkälle ja kuvia on kohtuuton määrä on hankala jaotella niistä sopivia osioita. Katsotaan nyt saisiko tämä pitkään kytenyt idea vähän tuulta purjeisiin...

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Maawon megahampurilaiset


... eli Osa 2 sarjassamme "Kuinka teet roskaruokaa kotona".

Ensimmäinen osa oli minun oma herkkukebabohjeeni yhdistettynä insanity_:n kebabkastikkeeseen.
Toinen osa tähän sarjaan on Maawon megahampurilaiset. Ihan koko kunniaa en tästä herkusta voi ottaa itselleni, koska teen hampurilaismajoneesin myöskin insanity_:n ohjeella. Kirjoitan hampurilaismajoneesin ohjeen tähän, mutta se ei ole oma keksintöni.

"Big Mac" Hampurilaismajoneesi

1 dl paksua majoneesia
2 rkl Ranskalaista salaattikastiketta
2 rkl kurkkusalaattia tai silputtua suolakurkkua
2 rkl hyvin pientä sipulisilppua
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl paprikajauhetta
vajaa 1 rkl sokeria
hyppysellinen suolaa

  • Sekoita aineet keskenään ja anna hautua jääkaapissa n. 30 minuuttia ennen tarjoamista niin maut ehtivät tasaantua.
  • Maistuu oikeasti samalta (paitsi paremmalta) kuin Hesen ja mäkkärin kerroshampurilaisessa oleva kastike, joten sopii kaikkiin hampurilaisiin ja näin tiedät, mitä napaasi pistäät.

Hampurilaispihvit

400g naudan jauhelihaa tai paistijauhelihaa
1 muna
1 rkl grillimaustetta
1 tl mustapippuria
0,5-1 tl suolaa

  • Vatkaa jauheliha lihakoukuilla tasaiseksi mössöksi, lisää muna ja mausteet. Vatkaa vielä jonkin aikaa, kunnes taikina on samalla tavalla kiinteää tasaista mönjää kuin kebabissakin.
  • Muotoile taikinasta neljä palloa, litistä ne noin puolen sentin paksuisiksi isoiksi (jonkin verran isommiksi kuin hampurilaiset) pihveiksi. Kääri pihvit voipaperiin tai leivin paperiin ja pakasta.
  • Paista pakastetut pihvit jäisinä kuumalla paistinpannulla voi-öljyseoksessa n. 3 minuuttia puoleltaan ja paina niitä lastalla, jottei liha vetäydy. Pakastaminen jäisinä auttaa vetäytymiseen ja jossain luki, että pihvejä pitäisi paistaa vain hetkinen, jotteivat ne vetäydy, mutta jos jäisinä paistaa niin kannattaa kärventää ihan ajan kanssa, ettei liha ole kylmää/raakaa sisältä.

 

Maawon megahampurilaiset


Pirkka isoja hampurilaissämpylöitä (ovat parhaita, mikään muu ei yllä läheskään näiden tasolle)
4 hampurilaispihviä
hampurilaismajoneesia
ketsuppia
sinappia tai Dijon-sinappia
cheddarjuustoa
edam- tai oltermannijuustoa
suolakurkkuviipaleita
jäävuorisalaattia
+ vapaavalintaiset ainekset:
paistettua sipulia
tomaattiviipaleita
paistettu ananasviipale
jalapenoviipaleet

  • Paista ensin pihvit. Pihvien kypsymisen loppuvaiheessa laita pihvien päälle edam- (tai Oltermanni) ja cheddarjuustoviipaleet.
  • Paista hampurilaissämpylät leivänpaahtimessa ja pihvien ollessa yhä pannulla lämpimässä aloita kasaaminen kannen päälle. (Kannen päälle kasaamisesta kunnia insanity_lle tässäkin, se toimii.) Levitä kanteen ketsuppia ja sinappia (jos tykkäät majoneesista myös sitä), lisää päälle mahdollinen paistettu sipuli ja/tai tomaattiviipaleet. Laita seuraavaksi pihvi juustoineen, suolakurkut ja jäävuorisalaatti. Valele pohja isolla määrällä hampurilaismajoneesia, lisää muiden päälle ja kippaa hampurilainen oikein päin. 
  • Nauti ennen kuin se megahampurilainen leviää käsiin.

Näistä minun täytyy sanoa, että nämä ovat TODELLA täyttäviä.
Mieheni ilmaisi sen näin: "Hesessä joutuu syömään megahampurilaisen ison limpparin ja ranskalaisten kanssa ja sittenkin jää vielä nälkä. Näitä riittää pelkkä hampurilainen, eikä varmasti jää nälkä."
Mietimme yhdessä syytä ja tulimme siihen tulokseen, että 100g pihvit + iso sämpylä täyttävät enemmän kuin höttöpulla ja pikkupihvit. Maistuukin paremmalle, sillä ei ole tarvinnut käydä Hesessä enää kuukausiin, kun kotona saa parempaa kuin sieltä :)
Suosittelen lämpimästi kaikkia roskaruoan ystäviä kokeilemaan niiden tekemistä kotona, jolloin kyse ei oikeastaan ole enää roskaruoasta, sillä ainesosia muuntelemalla saa ruoasta terveellisemmän. Tai ainakin kebabista, tässähän on majoneesi, joka on niin hyvää, ettei sitä voi syödä kohtuudella...

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Viikon touhut

... eli täysin random kuvagalleria tältä viikolta.

En tykkää oluesta, mutta maistelen joskus erikoisia. Tämä oli ohra-vehnä-kaura-vadelmaluomuolut (?!).
Tältä olen näyttänyt koko talven. Blackgroupilta tilattu villatakki, Fredriksonin villahattu + jotkin niistä kengistä, jotka esittelin tässä postauksessa.
Silta sattui olemaan auki, joten tuli testattua 24x zoomia.
Sain luvan ostamiseen. :)
OH MI GOD, gotta get this one! (En kehdannut.)
First try.
Rikoin myös Kelly Clarksonin Strongerissa entisen 94% ennätyksen ja sain 97%.

"Perkele!"
Jäävuorisalaattia, jauhelihapihvi naudanpaistista, itsetehtyä "Big Mac"-majoneesia, paistettua sipulia, suolakurkkua, ketsuppia ja sinappia, sekä tietenkin leivänpaahtimessa paahdettu sämpylä. Delicious.
Torstaina päätin viimein juoda erikoisolueni pois ja vein ukollekin oman, mutta unohdin miehen antibioottikuurin niin jäi juomatta. Itse join omasta puolet, kunnes ukkoni halusi käydä ulkoilemassa, joten käppäilimme rantatien vierustaa pitkin ja otimme kuvia. Testasin kameran zoomia ja valotusta hämärässä - hyvin toimi kummatkin.

Perjantaina ostin American Pien Rock Bandiin, rikoin pari vokaaliennätystä ja kävin kaupassa ostamassa ruokaa. Prismassa oli ihania ballerinoja ja nyt minua himottaa kaivaa pyörä talvivarastosta ja mennä katsomaan löytyisikö sieltä sopivat. Mieheni tuli kotiin kukan ja omenalimpparin kanssa :)

Lauantaina pikkuveli otti kihlattunsa kanssa kaiverrukset sormuksiin, joten vietimme ns. toisia kihlajaisjuhlia. Koira pistettiin ulos, jotta isä sai otettua kihlakuvan ja siellä se huusi ja ulvoi surkeana. Me ilkeinä vain naureskelimme, kun oven takaa kuului korvia riipivä ulvaisu. Illalla photoshoppasin kihlakuvat tulostusvalmiiksi.

Sunnuntaina eli tänään tein sitten viimein niitä hampurilaisia, mitä varten ostin jauhelihaa. Prismassa myytiin vain kuuden sämpylän pakkauksia, joten ostin lihaakin 700g isoja sämpylöitä varten, joten tässä syödään hampurilaisia vielä huomennakin ja myöhemmin.
Kebab ei siis ole ainoa "roskaruoka", jota teen kotona :)

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kuitua kevääseen marjapiirakasta

Mieleni teki jotain hyvää, mutta edes jossain määrin terveellistä. Mikä olisikaan parempi herkku kevääseen kuin kuitua ja vitamiineja pullollaan oleva marjapiirakka?

Rukiinen puolukkarahkapiirakka


Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
0,5 dl ruisjauhoja
0,5 dl graham täysjyvävehnäjauhoja
n. 2 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

  • Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna.
  • Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen taikinaan. Voit laittaa joko puolet ruisjauhoja ja puolet grahamjauhoja tai kokonaisen desin ruisjauhoja vehnäjauhojen lisäksi.
  • Taputtele taikina voideltuun (ja jauhotettuun) vuokaan. En tiedä minkä levyinen oma vuokani on, mutta pohja riittää varmasti 26-28 cm vuokaan ihan loistavasti.


Täyte:
3 dl marjoja (puolukoita ja/tai mustikoita, sopivat parhaiten rukiisen pohjan kanssa)
2 rkl perunajauhoja

200 g maitorahkaa
1 dl maustamatonta jogurttia tai kermaviiliä
1 muna
1, 5 rkl sitruunanmehua
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria

  • Sekoita perunajauhot pakastemarjoihin ja kippaa joko kaikki marjat piirakan pohjalle tai 80% niistä ja säästä loput pintaa varten.
  • Sekoita maitorahka, jogurtti/kermaviili, muna, sitruunanmehu ja sokerit keskenään. Täytteestä tulee paksua, mutta jos sitä haluaa ohentaa voi siihen käyttää 0,5-1 dl maitoa.
  • Lusikoi täyte marjojen päälle ja sekoita tasaiseksi.
  • Paista 200 asteisessa uunissa n. 35-40 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Päästäisherkut: lammasta ja kreikkalaisia perunoita

Viime pääsiäisenä tein lampaan ulkofilettä niin pitihän sitä tänä pääsiäisenäkin. Mieheni oli lampaan syöntiä vastaan alusta asti, koska ei muistanut, että se oli viime vuonnakin hyvää ja uhkasi jo mennä kebabille, mutta söi sitten kuitenkin, kun tein hänen suosikkiaan kreikkalaisia perunoita lampaan kylkeen. (Ovat minunkin suosikkiperunoitani.)
Söin niitä ensimmäisen kerran tätini 50-vuotissynttäreillä lähemmäs 10 vuotta sitten jonkin punaviinikastikkeessa olevan lampaan kera. Silloin olin hyvin pieniruokainen ja oli minulta suuri saavutus, että otin ruokaa lisää. Tätini oli hyvin onnellinen ja sanoi:

"Paras kohteliaisuus kokkia kohtaan on se, kun ruokaa ottaa lisää."

Lammasohjeet tulevat varmaan vähän myöhään, kun pääsiäinen meni jo, mutta ihan varmasti kauppojen pakastealtaissa killuu vielä hyviä villasukkia odottamassa syöjiään.

Rosmariini-timjami-marinoitu lammas


n. 500g lampaan/karitsan ulkofileetä (pakaste)
oliiviöljyä
tuoretta rosmariinia
tuoretta timjamia
(valkosipulia)
mustapippuria
suolaa

  • Ota lammas sulamaan edellisenä päivänä. Kun lammas on sulanut laita se kulhoon tai johonkin muuhun syvään astiaan, lorottele päälle oliiviöljyä ja mausta mustapippurilla ja suolalla kevyesti.
  • Pilko rosmariini ja timjami ja lisää marinadiin. Lisää halutessasi myös valkosipulia.
  • Anna marinoitua vähintään 5h, mielellään yön yli. (Itse marinoin lauantain annosta sen 6h, sunnuntain meni yön yli kun marinoin koko kilon kerralla.)
  • Ota lammas huoneen lämpöön tunti ennen valmistamista.
  • Pyyhi marinadi ja ylimääräiset yrtit lihan pinnasta talouspaperilla. (Maku jää, mutta ylimääräiset yrtit lähtee.)
  • Paista fileitä suurehkossa määrässä voita pannulla 3-5 minuuttia puolelta lihan paksuudesta riippuen. Lammas on punertavaa, kun se jo kypsennetty puoli puskee vähän lihasnesteitä läpi. Pinnan kuuluu olla rapea, sisältä pehmeä ja punertava, silloin lammas on roseé.
  • Kiedo fileet folion sisään vetäytymään n. 10 minuutiksi. Tarjoa esim. kreikkalaisten perunoiden tai yrttimaustettujen perunalohkojen ja tsatsikin kanssa.
Huom! Lampaan voi maustaa lisäksi ylimääräiselle pippurilla ja suolalla joko ennen paistamista tai paiston jälkeen. Itse laitoin pippurit niskaan paiston aikana, koska pidän pippurisesta lihasta.

Kreikkalaiset perunat

Oliivit puuttuu, kun luulin, että niitä oli kaapissa, muttei ollutkaan. I've been cheated by mah frigde.

perunaa
tomaattia
1 iso paprika
2-3 isohkoa sipulia
paljon valkosipulin kynsiä
200g fetajuustoa
kivettömiä kalamata-oliiveja
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
(timjamia ja rosmariinia)

  • Lorottele ison uunivuoan pohjalle reippaalla kädellä oliiviöljyä.
  • Pilko perunat lohkoiksi tai kuutioiksi ja lisää uunivuokaan. Kierittele öljyssä ja mausta runsaalla määrällä pippuria ja himpulla suolaa.
  • Pilko tomaattia melkein saman verran kuin perunaa ja laita uunivuokaan perunoiden kanssa. Pilko myös paprika ja sipuli isoiksi lohkoiksi ja lisää vuokaan.
  • Lisää kokonaisia valkosipulin kynsiä sinne tänne perunoiden ja muiden rehujen väliin.
  • Pilko oliiveja vähän pienemmäksi ja ripottele palaset muiden vihannesten sekaan. Lorottele koko komeuden päälle isolle kädellä lisää oliiviöljyä, lisää pippuria ja halutessasi timjamia ja/tai rosmariinia pintaan. Ruikkaa 200 asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi.
  • Kun herkkuruoka on ollut uunissa sen 45 minuuttia pitäisi huushollissa olla ihana valkosipulin katku. Sekoita rehuja sekaisin keskenään ja murenna päälle feta. Kypsennä vielä 15 minuuttia uunissa. (Alkuperäisessä ohjeessa oli lyhyempi kypsennysaika, mutta perunat jäivät vähänkin kerroksissa ollessaan raa'aksi, joten pidensin sitä.)
  • Tarjoa kreikkalaiset perunat sellaisenaan kasvisruokana tai esimerkiksi lampaan tai naudan kanssa.

Huom! Tätä voi tehdä myös jättämällä esim. paprikan pois jos siitä ei tykkää ja oliiveistakin voi luopua. Tein pitkään ilman paprikaa ja oliivia ja ihan yhtä hyvää se oli.

Rosmariini-timjamiperunat


perunaa
rosmariinin oksa
timjamia
suolaa
voita

  • Pilko perunat lohkoiksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja samaan aikaan kuumenna myös paistinpannulla runsaasti voita.
  • Lisää rosmariinin oksa voin sekaan ja paista perunoita seoksessa, kunnes ne saavat kullankeltaisen värin.
  • Kippaa perunat astiaan ja mausta pienellä määrällä timjamia ja suolaa. Paista perunoita uunissa uunipellillä 200 asteessa, kunnes ovat kypsiä eli n. 15-20 minuuttia riippuen siitä kuinka pitkään paistoit niitä pannulla.

Eilen kävin omilla porukoilla ja mieheni porukoilla katsomassa hänen siskoaan, koska mies itse päätti perua lupauksensa mennä käymään siellä. Oli kuulemma nähnyt sisartaan ja perhettään "ihan tarpeeksi elämänsä aikana." Myöhemmin paljasti, ettei tee mieli lähteä minnekään kun viisaudenhammas ärjyilee puskiessaan ikenen läpi ylös. Tänään hän sitten varasi ajan Viisauden Hampaalle hammaslääkäriin. Saa nähdä syödäänkö seuraavat pari viikkoa pelkkää keittoa, jos ukon hammas poistetaan.