torstai 19. lokakuuta 2017

Kohtalokas daami ja kilometrin pituiset koivet

Kesäisillä kuvilla jatketaan, mutta nyt ollaan päästy jo niinkin pitkälle kuin elokuuhun!
Elokuussa ehdittiin rakkaan serkkuni Paawon kanssa nähdä sen verran, että räpsäistiin muutamat kuvat (yhteiskuvista kiitos Paawon poikaystävälle) ja käytiin lettukahvilassa. Paawohan ehti pitää hauskaa enemmänkin Itä-Suomen peräkorven perukoilla veljeni kanssa, mutta aikataulut meni sillä lailla ristiin, että minä olin mökillä kun Paawo oli täällä ja sunnuntaina kommunikointi ei oikein toiminut, niin jäljelle jäi maanantai. Hyvä syy käyttää liukumia.

Jos joku vielä kaikkien näiden pitkien taukojen jälkeen muistaa, niin meillä on näillä yhteisillä kuvaussessioilla tapana ottaa kuvia yhdessä ja erikseen ja aloitellaan vierailevan tähden kuvilla. Kun kävin näitä kuvia läpi reippaasti näiden ottamisen jälkeen, olin jo unohtanut miten hassu sää oli. Toisella puolella siltaa näytti tuolta ja toisella tältä:
Konstrasti näissä on ihan jäätävä, tuli ekana mieleen kunnon kohtalokas daami, jolla myrskypilvet näkyvät tummanpuhuvina taustalla samaan aikaan, kun aurinko paistaa naamaan :D Tuulikin oli aikamoinen järvellä, joten onneksi minun mekossani on sisään rakennettu myötäilevä alushame.
Paitsi että juuri se alushame minua ärsyttää tässä The Pretty Dress Companyn ihanassa Hepburn-mekossa. Helma on isompi kuin täyskello, joten miksi, oi miksi tähän mekkoon on keksitty laittaa kynämallinen alushame, joka on kiinnitetty sillä lailla vetoketjuun, ettei edes alushameen ja päällikankaan väliin saa sullottua tylliä? (Yritin kyllä epätoivoissani.) Ehkä käytän tämän ompelijalla ja pyydän irrottamaan alushameen vetoketjusta niin, että se roikkuu irrallaan vaikka ison pyllyn kohdalla olevan reiän kanssa, koska noin muhkea helma oikein anelee tylliä.

Jos joku ei vielä tajunnut, niin olen niitä enemmän on enemmän -persoonia.
Rehellisesti sanottuna tämä mekko on niin ihana, ettei tähän nyt ihan välttämättä sitä tylliä tarvitse. Helma on laskostuksen ja voluumin ansiosta aivan ihana sellaisenaankin ja mekko on tosi helppo käyttöinen, kun ei tarvitse huolehtia alushameita tai mekon takertumisesta sukkahousuihin. Sen kuin heittää päälle ja menoksi, heti fabulöösinä liikenteessä! Miinusta tosin taskujen puuttumisesta, muissa TPDC:n mekoissani on taskut, mutta tässä ei.

Mietin pitkään haluanko tämän vai kokonaan vaaleanpunaisen Hepburn-mekon, mutta päädyin sitten tähän (koska sitä toista ei ollut juuri silloin jäljellä :'D) ja tässä on ilmeisesti erilainen kangas kuin siinä toisessa. Tämä mekko on sitä samaa puuvillasatiinia kuin valtaosa fiftarimekoista ja vuorattu jollain sileällä, sulavalla keinokuidulla. Vastaa hyvin kokoaan, minulla on tässä käytössä koko UK10, joka on juuri täydellisen nafti, mutta jossa mahtuu kyllä syömäänkin (joustaa siis vähän), kuten on selvästi ennen näitä kuvia tullut tehtyä. Lounasetu on petollinen...
Dress: Lindex
Cardigan: Collectif
Scarf: Zazoo
Shoes (though not visible in this photo): Ecco
Dress: The Pretty Dress Company
Earrings: Vivien of Holloway
Shoes: Clarks

Jos kohtalokkaana olevan Paawon upeat taustat eivät naurattaneet, niin piti kyllä itselleenkin hörähdellä. Jalkani näyttävät Clarksin nudenväristen korkokenkien ansiosta kilometrin pituisilta! Korkoa kengissä taitaa olla ainakin kahdeksan senttiä ja kun mekon vyötärö on hivenen luonnollisen vyötärön yläpuolella, niin vaikutelma on melkoinen :D

En muista olenko noista kengistä täällä puhunut aiemmin, kerran keväällä piipahtivat kuvissa, mutta ne ovat tosiaan jälleen yksi heräteostos, josta olen ollut hyvin tyytyväinen. Bongasin nämä Sokokselta, sovitin ja nappasin mukaan kun totesin, ettei minulla ole yksiäkään nudenvärisiä korkokenkiä. Näissä on jotkin superpehmeät sisäpohjat, joten korkeasta korosta huolimatta ovat mukavat jalassa ja nahkakin on ihanan pehmeää. Ei näissä silti montaa kilometria kannata talsia, mutta töissä pärjää ja näissä kuvissa olenkin juuri tullut töistä.
Ei enempiä tällä kertaa, vielä on yhdet kesäisemmät kuvat elokuulta tulossa, kunhan jaksan joskus käydä ne läpi. Sitten päästäänkin jo syksyn puolelle ehkä ennen kuin ehtii vuodenaika vaihtua talveksi. Viime vuodeen verraten ei kyllä varmaan ole ihan hirveästi kiirettä.

Näyttäisi siltä, että tänä vuonna olen onnistunut keksimään kaikenlaista täytettä kalenteriin. Ei meinaa viikonloppuina ehtiä levätä ollenkaan. On lintujen vahtimista (joka on kyllä oikein perusteellista lepoa), työpaikan keilailuturnausta ja pikkujouluja, joihin en yleensä osallistu, mutta joiden osalta tein tänä vuonna poikkeuksen. Ilmoittauduin työpaikan pikkujouluihin (koska kasaribileet) ja myös fiftarityttöjen kanssa olisi tarkoitus kai jonkinlaisia pikkujouluja järjestellä. Mukavaa kun on tekemistä, mutta nyt on ollut niin hektistä hommaa töissä, että käytän kyllä nämä väliin jäävät vapaat viikonloput ihan puhtaasti lepäämiseen. Välillä tuntuu siltä, ettei ehdi levätä ollenkaan ja ihan jo stressaan työpaikan pikkujouluja ja hotelliyöpymisiä. Ehkä otan suosiolla sen yksinäisen huoneen ja jään nukkumaan, kun muut lähtevät jatkoille. Enemmänhän se maksaa kuin huoneen jakaminen, mutta kun on tarpeeksi väsynyt, niin siitä vaikka maksaakin että saa nukkua kunnolla. Se että stressaan tästä jo yli kuukautta etukäteen varmaan kertoo vähän väsymyksen tasosta.

Mukavaa sateista lokakuuta kaikille!


In English:

Here some photos from August together with my lovely cousin. As you can see from the photos, she looks quite the fateful dame standing in front of storm clouds, but on the other side of the bridge it's perfectly sunny. Except for when it was my turn to stand in front of the camera; then it was cloudy all around.

In these photos I'm wearing a lovely Hepburn dress by the Pretty Dress Company. It's not available anymore, but it's still available in multiple other colorways, including a solid baby pink, which was my first choice, but it wasn't available and this was, so I went with this. I'm glad I did, this seems to be a lighter material perfect for summer.

The fit of this dress is great, I'm wearing a UK10 and it even though I'm little above the measurements, it still fits and I can eat (which I obviously have done before these photos since I get free food at work) and move my arms etc. The skirt is massive, which is why it's sad that the lining prevents wearing petticoats. It makes me so sad, I'm the kind of "more is more" person that needs petticoats with full skirts, but this dress doesn't allow it because the lining is straight and the zipper is sewn into lining so you can't even cheat and wear a petticoat between the dress and the lining. I tried and cried when I noticed how it looked like at the back. Maybe I'll have the zipper separated from the lining to pull this off...

On the other hand this Hepburn dress is fabulous even without a petticoat. It has beautiful pleats, it's very full and perfectly feminine. Sadly it doesn't have pockets, but otherwise it's a very easy to wear dress - just put it on and look fabulous!

On the added notice, my feet look so freaking long. In addition to the high waist that cheats a little, it's thanks to the Clarks heels I'm wearing. I knew I needed nude heals when I bought these as an impulse purchase. They're soft and smooth genuine leather and have super comfortable padded soles. Comfortable to wear all day at work (these photos are taken after a 7,5 h day of work), but not suitable for long walks due to the ~8cm heel. Still fabulous a little more casual shoes compared to the other shoes I've bought this year.

Looks like I'm going to busy during the pre-Christmas season. There are a couple of pre-Christmas parties where I promised to participate and even though I'm terrified about this (I'm totally not a party animal, I hate big parties where people get drunk) I'm kind of excited. More worried about sleeping arrangements than excited, but still. The other party requires booking a hotel and since there are 3 people but only rooms for 1 or 2 persons, I'm thinking I'll be the one going solo (of course there's always a spare bed, but I'm not into that). I'd rather pay more to sleep well than freak out over not being able to sleep. Stressing about this over a month beforehand probably tells something about how good of a sleeper I am.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Kuvitellaan että on kesä

Heinäkuun puolivälissä otettuja kuvia on aina hyvä postailla lokakuussa...
... mutta toisaalta ostin tämän mekon jo viime talvena, että väliäkö tuolla. Heräteostoksena wannabelta ostettu mekko seisoi ihan ymmärrettävistä syistä vaatekaapissa monta kuukautta ennen kuin kesä tuli ja muistin, että olen ostanut tällaisenkin. Kyseessä on Collectifin viimevuotisen (vai oliko peräti toissavuotisen) kesämalliston Michelle-maksimekko, jota olin joskus kyllä katsellut mutta jättänyt suuremmitta huomiotta. Wannabellakin tämä ehti olla myynnissä kuka ties kuinka pitkään, kunnes joku päivä ajattelin, että eipä minulla ole parempaakaan tekemistä, niin sovittelen sitten vähän kaikenlaista. Jos joku miettii, niin harrastan sitä usein ja sen takia tulee niitä heräteostoksia tehtyäkin, kun löytyykin jotain hyvin istuvaa ihan puoliksi vahingossa...

No, tämä mekko oli sellainen puoliksi vahingossa tehty heräteostos, mutta puolustuksekseni sanon, että käytin tätä koko kesän ja osan syksyäkin. Aluksi mekko oli paremmassa käytössä kaupungilla ja jopa töissä (jota varten tosin kursin kaula-aukon pienemmäksi, koska vaikka en olekaan asiakaspalvelussa, niin vähän turhan paljon näkyy näkyy rintaa työpaikalle ilman neulavirityksiä) ja lopulta kotikäytössä. Käytöstä pesukoneeseen ja pesukoneesta suoraan päälle, niin paljon tykkään tästä mekosta.
Mekko on materiaaliltaan jotain hyvin pehmeää keinokuitusekoitusta, tarkemmin en osaa kuvailla, mutta materiaali on kevyttä, joustamatonta ja hengittää ihanasti. Helteillä tämä oli paras mahdollinen vaate mitä vaan on olemassa ja kotikäyttöön ihanan rento, kun ei millään tavalla rajoita liikkumista. Nuo perhoshihat on aivan ihanat ja helma ilmava ja täydellisen pitkä 172cm pitkälle ihmiselle. Ilman korkoja laahasi maata, korkojen kanssa juuri täydellisen pituinen. Ei mitään moitittavaa.
... Ainakaan siihen saakka, kunnes pesin tämän. Pesukoneessa nimittäin kävi niin, että mekko lyheni varmaan 10cm. Näissä kuvissa näette, että helma ylettää 7cm korkojen kanssa melkein maahan, mutta pesun jälkeen vain suurin piirtein nilkkaan. Ei muuten enää lähimainkaan laahaa maata. En ymmärrä. Ymmärtäisin jos mekko olisi *kröhöm* "kutistunut" leveyssuunnassa mystisesti parin viimeisen kuukauden aikana, mutta sitä en ymmärrä että normaalissa 40 asteen pesussa mekon pituudesta hävisi melkein kymmenen senttiä. En tiedä olisiko sillä ollut jotain eroa, jos olisin pessyt tämän 30 asteessa, mutta pakko sanoa, ettei tämä ole ainoa Collectifin vaate, jolle on käynyt samalla tavalla. Olen pessyt vaikka kuin h*lvetin monta mekkoa, jopa sellaisia, joissa lukee Dry Clean Only, eikä yksikään ole kutistunut lukuun ottamatta tätä Michelle-mekkoa ja Maria Charming Birds -mekkoani, jonka alla pitää nykyään käyttää 23-tuumaista tylliä kuvissa näkyvän 26 tuuman tyllin sijaan. Minulla on toinenkin Maria-mekko eikä sille käynyt pesukoneessa mitään, joten en vain ymmärrä. Surettaa kyllä senkin edestä, koska nyt tuo lintumekko on makuuni melkein liian lyhyt ja vyötärö hivelee kainaloita...

Jos jollain pitää lohduttautua, niin jos joku lyhyempi ihminen vielä haaveilee ja onnistuu löytämään tämän mekon jostain, niin ei tarvitse erikseen lyhentää - riittää että peset kerran pesukoneessa ja voila!
Loppuun pieni fakta minusta. Joku varmaan voi erehtyä luulemaan täällä, että olen aina ollut midi-mitan/polvimitan ystävä mekoissa. Ehei, en tosiaankaan. Kahdeksan vuotta sitten ainoa oikea mitta oli mini - mitä lyhyempi sitä parempi! Toinen vaihtoehto oli täysin maksimitta, mutta kaikki välimaaston pituudet... nope.

Sitten eräänä kauniina päivänä erehdyin ostamaan Regina-mekkoni ja siitä alkoi fiftarihurahdus, jota on kestänyt jo nelisen vuotta. Kylläpä se aika rientää...

Pidän edelleen maksimekoista ja käytän niitä kesäisin. Minulla on nyt kolme sellaista maksimekkoa jota käytän, ihana leopardimekkoni, jota kaikki muut inhoavat, valkoinen mekkoni, jota appiukko kutsui hääpuvuksi ja sitten tämä, jota kukaan ei vielä ole ehtinyt mollaamaan. Piti vähän aikaa miettiä onko muita, mutta ei. Rain of Petalsin vanha maksihame löytyy, mutta sen ajattelin myydä pois koska en enää käytä sitä. Joskus on tosin kiva leikitellä eri tyyleillä. Sitäkään en ole tainnut nimittäin sanoa täällä, että ennen blogia rakastin gootti/rock/punk-tyyliä. En ikinä osannut oikein määritellä mitä se oli, mutta kun katsot EMP:in kuvastoja, niin aika pitkälti sellaista mitä niistä löytyy. Pidän edelleen tyyliin estetiikasta, mutta kun kerran päästin sisäisen prinsessani valloilleen, niin ei sitä enää takaisin kaappiin tahdo saada. Tällainen minä olen nyt ja pidän itsestäni tällaisena.

Kuu on vasta aluillaan, mutta nyt on tullut shoppailtua jo runsaasti. Tilasin alkuviikolla vähän tavaraa TopVintagelta ja Vivien of Hollowaylta ja sitten äiti pyysi tänään shoppailemaan kaupungille, josta tuli vaihteeksi jopa ostettua jotain. Puolustuksekseni sanoin, että vaikka tein heräteostoksia, niin sain viimein ostettua ne rintaliivit, joita oon ollut ostamassa kohta vuoden, ja ostin myös välikausihuivin, minulla kun ei sellaista vielä ollut. Kyllä sitä rahaa hurahti tarpeettomiinkin asioihin ja vaikka budjetti paukkuu, olisi ostoslistalla vielä tarpeellisiakin asioita, kuten sadetakki (ajattelin Elements Rainwearin takkia tai jopa kahta). On meinaan tuo pyöräily vähän perseestä vesisateessa. Eilen kastuin töistä tullessa niin märäksi, että Collectifin trenssin leopardivuori paistoi takista läpi. Villakangashattukin tykkäsi tästä episodista kyttyrää nahkahanskoista nyt puhumattakaan.

Syysflunssaa odotellessa mukavaa lauantaita kaikille! Toivotaan, että pysytään terveinä.


In English:

It's always a good idea post some photos from July in October, right?
This Michelle dress by Collectif was an impulse purchase from last winter (yes, I bought this in winter...) but it turned out to be the most worn dress of my very, very large dress collection. I wore this all summer and way into September, at first mostly when I went out, once at work (I used a brooch to make the cleavage smaller for work) and later at home. I wore it, washed it and wore it again all the time. That's how much I love this dress.

The material is great, soft and airy, doesn't stretch, feels great to the skin. Perfect for hot weather. The length is perfect too. Or was. After I washed this for the first time the dress shrank like 10 cm! It used to reach the ground when I was wearing 7cm heels (I'm 172 cm tall and with heels almost 180cm) and now it barely reaches my ankles. WTF. I've washed several dresses, even some that say they're Dry Clean Only, and none of them ever shrunk (a couple bengaline dresses stretched though...) but this dress shrank so much! I could have understood if the dress *cough* "shrank" sideways, but it's so much shorter now than it was before that it makes me sad. My beautiful Maria Charming Birds dress also shrank like an inch, but the other one didn't. None of the others did. I don't understaaaaand!

Well... if you have to find something positive in this, at least shorter girls don't have to worry about hemming this dress - just wash it once and you're done, voila!

I don't remember if I have mentioned it in my blog, but I actually love maxi dresses. You might think I've always been into midi length but nope. For some time I only wore mini dresses - it was either mini or maxi, but nothing between. Then I bought my first fifties inspired dress, Regina Swing dress by Collectif and after that I was a goner. (That dress is over 4 years old and it's still as good as new, hasn't even faded one bit so I still can't get over the fact that Michelle shrank so much in the first wash!) I only have two other maxi dresses, my first and most loved white maxi dress, which my father-in-law called a wedding dress and a leopard dress I love but everyone else hates. It has one those really uncomfortable (=painful) halternecks but the skirt is awesome.

Before getting into dresses I was into rock/goth style clothing. I still have some left and I still love the aesthetics of that style, but once I let out my inner princess, there's no putting it back in. This is how I am now and I like myself this way.

I shopped a lot this week so I probably won't be shopping for the rest of the month. Or so I say but I actually still need a raincoat (I've been thinking about getting one or maybe two from Elements Rainwear) since it kinda sucks having to ride a bike in the rain. I got so soaked the leopard lining of my Dietrich trench was visible from the outside. My wool hat and leather gloves also really loved getting wet. Not.

While waiting to get a cold everyone have a nice Saturday! Let's hope we all stay well.