Taikalinna 15.8.2014

Ystäväni voitti työpaikaltaan liput Taikalinnaan, eli Olavinlinnassa järjestettävään tapahtumaan, jossa esiintyi taikureita, mentalisteja ja kahlekuninkaita. Hän pyysi minua mukaansa linnaan etukäteissynttärilahjana ja hienosti minun nimipäivänänikin vielä kaiken lisäksi, ja eilen oli sitten odotettu päivä.

Päälläni oli punaista, sinistä ja valkoista sopivassa harmoniassa. Lola Ramonatkin kestivät valtaosan ajasta jalassa, joten minulla on toivoa, että opin vielä kävelemään niillä!

Oli kivaa pukeutua ihan aiheen kanssa nätiksi, ja pitihän sitä pässisaaressa ottaa parit räpsyt Olavinlinna taustalla. Linnan sisällä jouduin Itä-Savon toimittajan haastateltavaksi ja selittelemään mitä mieltä olen taikuudesta. Humpuukkia, mutta viihdyttävää sellaista. Saapahan taas muutaman päivän spekuloida mitä kikkoja ne mentalistit tempuissaan oikein käyttivät.
Edit: Luulin ensin Savonmaan toimittajaksi, mutta ystävä sanoi, että olin lehdessä jo lauantaina. Olivat muunnelleet sanojani, koska minähän en saanut ilmaislippuja vaan ystäväni voitti työpaikalta ja vain huoli minut seuraksi etukäteissynttärilahjana.

Katsomossa huomasimme, että meidän paikoilla istuu jo äiti lapsineen. Olivat sitten kahteen kertaan buukanneet paikat ja A-katsomon sijaan jouduimme B-katsomoon (vaikka A-katsomossakin olisi ollut tilaa, mutta eihän meitä voinut päästää kalliimmille paikoille istumaan vaikka olivatkin mokanneet). Eipä se juuri haitannut, koska sieltäkin näki ihan hyvin, mutta takana koko ajan hämärässäkin killottava valo ja selän takana puuskuttavat portsarit eivät kyllä katseluelämystä parantaneet.

Noora Karma, Saara Aalto, Pete Poskiparta.

Esitystä markkinoitiin pitkälti Noora Karman nimellä, mikä saattoi joissain tapauksissa karistaa osan potentiaalisista asiakkaista tiehensä. Mielestäni se tv-ohjelma nimittäin ei toiminut positiivisena promoamisena vaan enemmänkin sellaisena, että "voi helvetti nyt oikeesti"-reaktion aiheuttavana juttuna. Mutta Karma oli kyllä ihan viihdyttävä juontaja, vaikka muut esiintyjät olivat paitsi lavalla enemmän kuin illan "päätähti" myös esiintyivät viihdyttävämmin.

Pete Poskiparta, eli nevehööd-mentalisti oli kuin stand up-koomikko aineissa. Mies oli hauska ja viihdyttävä ja kun hän pyytää yleisöä täydentämään julkisuuden henkilöiden etunimiä sukunimillä, älkää ensi kerralla huutako "PARKKONEN!" :D
Mies aloitti ainakin vetävällä numerolla, vaikka olihan siellä näitä höpökikkoja mukana. Mutta ainakin mies osasi esittää ne niin, ettei tullut sitä "voi helvetti nyt oikeesti"-reaktiota vaan puhdas uteliaisuus ja monesti naurukin.

Suosikkini esiintyjistä oli Jari Tapanainen, paikallinen miekannielijä, fakiiri ja kahlekuningas. Näissä tempuissa joutuu oikeastikin tekemään jotain, kun nielaisee 50cm pitkän miekan ja kumartaa se sisällään.

Noora Karman jousitemppu on mielestäni näytetty telkkarissakin, mutta se oli minulle sellainen reaktio, mistä aiemmin mainitsin, eli vähän facepalm. Paikalta näki selvästi, ettei tähtäin ollut sinnepäinkään. Sama homma oli venäläisessä ruletissa, mutta ehkäpä joku vähän vähemmän skeptinen ihminen oikeasti haukkoi henkeään. Olihan se ihan viihdyttävästi näytelty.

Tapanaisen tulishow taasen oli varsin viihdyttävä. En minä menisi valelemaan palavalla tikulla pitkin käsiä vaikka olisi millaiset tulenkestävät öljyt valeltu ihoon. Toisaalta olen valellut kinttuni lihapullakastikkeella ja siitä on vieläkin koivessa kaunis jälki. Saara Aallolla mahtoi olla mukavaa tanssia öljyisellä lattialla tuon esityksen jälkeen paljain varpain ja vielä valkoisessa maata laahaavassa mekossa.

Onneksi oli Collectifin neuletakki mukana lämmikkeenä, koska kesken esityksen kävi satamaan.

Väliajalla jatkoimme tukevasti hinnoiteltujen juomien päivittelemistä. Pienen siiderin sai kuudella eurolla, limun neljällä, 18-20 cl kuohuviiniä 18-30 eurolla ja kahden desin smoothien neljällä eurolla. Köyhät kyykkyyn - linna on niille, joiden kukkaro on kuin tiine sammakko.

Vessaan joutui ensin laskeutumaan katsomosta alas, sitten ylös, sitten isomman matkan alas. Ei ollut mukavaa korkkareissa, jotka lonksuvat jalassa kävellessä. Linnan lattia ei ole erityisen tasainen.
Joku armottomassa kännissä oleva jätkä oli väliajalla kovaäänisempi kuin minä silloin, kun minä kunnolla innostun kailottamaan.

Jari Tapanainen esitti kahlekuningastempun, jossa hänellä oli hauis- ja käsiraudat, vankivyö ja pakkopaita. Hänet nostettiin kattoon roikkumaan viiden kilon metallimötykkä kaulassa ja pari minuuttia hänellä oli aikaa itsensä siitä vapauttaa. Onneksi onnistui, koska tässä tulee se ironinen osuus: kolme minuuttia oli miehen viimeinen takaraja, jonka jälkeen on pakko päästä alas olit siinä pakkopaidassa tai et.
Mutta...

... Vaijeri jumittui ja mies jäi roikkumaan ilmoihin muutamaksi ylimääräiseksi minuutiksi. Jos olisi temppu mennyt pieleen, olisi illan viimeinen temppu jäänyt tosiaan viimeiseksi tempuksi. Eräs järjestysmiehistä juoksi paniikissa lavalle ja kompastui portailla turvalleen, että hätä taisi olla ihan oikea. Vähän jännitystä ja sydämentykytyksiä illan päätteeksi.

Kaikki esiintyjät ja avustajat.

Kun mieheni sitten esityksen jälkeen saunassa kysyi maksaisinko lipuista 50€, jollaisilla paikoilla olimme hänen siskonsa kanssa, jouduin vastaamaan että en. Mutta ehkä sen halvimman kolmenkympin hinnan saattaisin maksaakin, jos kukkaro kärsisi ähkystä, koska onhan se aina elämys käydä linnassa katsomassa esityksiä, vaikka musiikkimiehet feilaavatkin moneen otteeseen, emme pääse paikoillemme, juoma on niin kallista, ettei tiedä itkisikö vai nauraisiko ja penkit ovat niin ahtaita, että tyllini olivat molempien vierustovereideni sylissä.

Oopperavieraita täytyy kyllä ihmetellä. Kuka maksaisi lipusta oopperaan parhaimmillaan melkein 200 euroa? Sali oli yllättävän pieni ja täpötäyteen ahdettu pieniä penkkejä, joissa vähänkin pitemmät ihmiset istuvat polvet suussa ja tukevammat ihmiset vievät kaksi paikkaa. Ilmeisesti joka paikasta kuitenkin näkee lavalle, myös sieltä takimmaiselta penkiltä ja varsinkin sieltä.
No, ehkäpä nämä ihmiset joko todella rakastavat oopperaa tai eivät osaa aavistaa, että jos viereen sattuu tukevampi täti/setä, on ahtaanpaikankammo lähellä.

Joka tapauksessa oli mukava ilta ja mikä parasta, ei minun tarvinnut sen yhden siiderin lisäksi maksaa esityksestä senttiäkään.