Rain and red

Yes, it's a new dress. Parempi, etten enää käy wannabella, koska aina hairahdan. Topvintagen tilausta odotellessa tarttui mukaan pitkään haluamaani printtiä, eli punainen polkadotmekko. Olipahan halvempi kuin Vivienin mekot ja eri leikkausta, ettei kaikki mekot ole perus halterneckiä, vaikka ei niissä mitään vikaa ole. Ihania ovat, mutta vaihtelu virkistää ja miestä riipoo, koska en ole enää söpö goottityttö vaan "mummovaatteissa" kulkeva retroreprohörhö.

Tänään on Olavinpäivä ja vuotuinen perinne piti uusia, että menimme kaupungille. Myös se uusiutui, että tänä päivänä oli ukkosta, mutta se oli päivällä ja tällä kertaa puut eivät lentäneet pitkin katuja irti juurineen niin kuin neljä vuotta sitten.

Pääsin viimein käyttämään tyllihametta kellohelman kanssa, koska kiitos ukkosen lämpötila laski kahteenkymmeneen. Olipa muuten virkistävää, vaikka sää olikin tylsän harmaa ja jatkuvaa sadetta enteilevä. Sadetta ei tullut, mutta terassit olivat täpötäynnä ja kaupungilla oli niin paljon porukkaa, että meinasi jäädä huomaamatta pikkuveli tyttöystävineen. Sain kuitenkin joukon kasaan, mutta jotenkin joukon kemiat meni tänään vähän vinoon ja kaikki lähtivät kahdeksan jälkeen kotiin enemmän tai vähemmän vittuuntuneena.
I'm sad. :(

Karaokelaulaja melkein näkyy.

Kuudelta oli karaokea, jota kuuntelimme miehen ja miehen siskon kanssa ennen kuin muut liittyivät seuraan. Kymmenestä esiintyjästä vain yksi lauloi hyvän biisin, My Heart will go onin :D Onko ihme, että tykkäsin? Maailman paras laulu vielä 17 vuoden jälkeenkin, mutta minua meinaa aina itkettää sitä kuunnellessa, joten kääntelen päätäni ja räpyttelen silmiä vaivihkaa. Saman reaktion aiheuttaa Lellonakuninkaassa Mufasan kuollessa soiva musiikki. It's just too much.

Ostin lakuja, söin vietnamilaista toriruokaa ja iltaa kohti aurinkokin alkoi kirkastua. Ikävä kyllä meno lähti alaspäin, koska ei yksinkertaisesti ollut tekemistä. Kun kolme ihmistä menee aamulla töihin, ei oikein hingu ryypätä itsekään. Sitten kun siitä saahaan aikaan riidan tapainen, ei jää kuin kakan maku suuhun, varsinkin kun terasseille ei sitten mahdu kuitenkaan. Tulipahan sentään käytyä, ja onhan minulla lakuja.