Viimeinkin! Esittelyssä uusin hankinta mekkojen saralla (ja toinen tulee sitten kun sää ja kuvaaja sallii).
Vivien of Hollowayn puuvillasatiininen laivastonsininen unelma, josta otatin poikaystävällä niin monta kuvaa, että joku varmaan pitää minua hirvittävän itserakkaana tämän jättimäisen kuvaparaatin pohjalta. Ja niin kai minä olen, mutta hyvällä tavalla. Enemmän rakastan mekkoani :D
Look on semi-juhlallinen helmien ja korkkareiden kanssa, mutta sanokaa minun sanoneen, että tätä mekkoa aion käyttää joka paikassa, ihan sama kuinka juhlalliselta näytän. Poikkeuksena sääntöön en ehkä porukoiden luona, koska äiti marisisi kuitenkin ja koira karvaisi sen.
Otin kuvia sekä mustalla että valkoisella vyöllä. En tiedä kummasta tyylistä pidän enemmän. Kumpi on teidän mielestänne parempi?
Boob mirage on vahvasti läsnä varsinkin istuessa. Uudet liivit pääsi käyttöön, mutta en tämän mekon kanssa kyllä huomaa mitään eroa tavallisiin liiveihin, koska tämä istui jo valmiiksi kuin unelma. Meinasin ottaa kuvia ilmankin vyötä, mutta näin aurinkoisissa maisemissa voisi vaikuttaa vähän värittömältä ilman.
Ajattelin laittaa tämän mekon
2.8.2014 järjestettäviin kutsujuhliin -89 Savonlinnassa syntyneille lapsille. Kun kutsu saapui muutama viikko sitten postissa, päätin heti mennä niissä toivoissa, että näkisin vanhoja tuttuja. Syntymävuonna saatiin kivat koristelautaset, josta ainakin oma lautaseni killuu porukoiden seinällä tismalleen samassa kohdassa, jossa se on ollut kohta 25 vuotta. Tänä vuonna saamme jonkin sortin mitalit. Tunteepas sitä itsensä oikein tärkeäksi, ihan vain siksi, että on syntynyt!
 |
| Uudet korvikset. |
 |
| Kerta kiellon päälle. |
Samaan aikaan kriiseilin, että kun kaikki muut ikäiseni ovat naimisissa, töissä tai heillä on lapsia (tai parhaimmillaan kaikkea kolmea), minä olen työtön, lapseton ja naimaton. No, on minulla ammatti ja avopuoliso, enkä suoraan sanottuna ole vielä valmis äidiksi (menee kahden kuukauden kutjotus pilalle!), mutta hiukan sitä miettii, että jos sattuukin törmäämään vanhoihin tuttuihin, mitä sitä kehtaa itsestään kertoa. Ehkä en kerro mitään, sillä vaikka olen työtön, naimaton ja lapseton, olen sentään
fabulous! Ainakin tässä mekossa.
Mekoista puheen ollen, käykää äänestämässä minua Wannaben
Summerlook wearing Hell Bunny -kisassa Facebookissa! Osallistuin parilla blogissakin näkyneellä kuvalla, jotka toivon mukaan lukijat tunnistaa. Jos ette tunnista, niin äänestäkää blogin vierailevaa tähteä Paawoa. Tai sitten meitä molempia.
En itse käytä Facebookia periaatesyistä, mutta mahdollisuus ilmaiseen mekkoon kyllä kiinnostaa aina :D Samoin tykkääjien kesken arvotaan uusi kolttu Hell Bunnyn mallistosta, että muut mekkohirmut nyt asialle ja lätkäistää minulle ääniä sen verran, että heinäkuun loppuun mennessä olen top 10:ssä. Kiitän, kuittaan ja kumarran.
Olet todella fabulous ja tuo mekko, voi juku miten täydellinen! Juuri tuo tummansininen on minunkin suosikkisävy. Tuota mekkoa voi tuunailla eri asusteilla, koska tuohon sopii lähes kaikki värisävyt. Musta ja valkoinen toki klassiset, mutta ihan jokin muukin värikin käy ja odotan, että näen kuvia tästä mekosta erilaisten asusteiden kera.
VastaaPoistaVoi höpöläinen, siis sä olet 25... Nyt unohda kriiseilyt ja nauti elämästä :) Se, että muilla on muksuja, töitä, farmariautoja, kultaisia noutajia tms., ei tee heistä sen kummempia ihmisiä. Mutta muistan kyllä tuon kriiseilyn itsekin, mulla se tuli siinä kolmekympin kieppeillä. Nyt olen 35, naimaton ja lapseton ja kun tänne asti pääsee tuossa tilassa, niin ei ole enää minkään sortin kriisiä! Ja sitäpaitsi kaikki raskauden ja synnytyksen ansiosta lörpsähtäneet rouvat on niin tyrmistyneitä sun ja mekkosi upeudesta, että ei ne varmaan älyäkään kysyä mitään sun elämästä :)
P.S. Kävin äänestämässä :)
Vaaleanpunainen ainakin sopii ja olettanen, että myös tummanpunainen. Minulla on tummanpunainen vyö, mutta se oli normaalia kokoa (toisin kuin Vivienin mekot) joten se on iso minulle. Pitää korjauttaa se pienemmäksi niin sitten voi kokeilla erilaisilla tyyleillä tätä mekkoa ja muitakin.
PoistaMinikriiseilen aina välillä, koska kun olin 15, ajattelin että 25-vuotiaana olen naimisissa, töissä ja silloin viimeistään puplauttaa ensimmäisen penskan ilmoille niin ehtii ne kaikki neljä tulla maailmaan ennen kuin on "vanha pieru". Oi, kuinka naiivia :D
Ja tiedän, ettei se tee muista kummempia, jos ovat ekan mukulan hankkineet heti peruskoulusta ulos päästyään, mutta jotenkin vain pohdin olenko minä saavuttanut yhtään mitään vielä elämässäni - muuta kuin sen koulutuksen, enkä tiedä saanko koskaan omalta alalta töitä, kun taidot ruostuu megavauhtia kotona jouten ollessa. Ylettyispä hyvä itsetunto myös omiin (työskentely-)taitoihin. :)
Kiitos äänestä :)