Kellomekoissa kaupungilla

Nyt kun ulkona on hurjat viisi astetta lämmintä, pilvistä, vettä sataa ja aurinko pilkistää välillä pilvenreunalta, on oikein mukava katsella viime viikolla Paawon kanssa otettuja kuvia ja toivoa, että tulisi taas lämmintä. Totta puhuen näiden kuvien oton aikaan ei ollut kuin juuri ja juuri 20 astetta lämmintä, mutta on sekin parempi kuin viisi.

Lipalla oli liiankin kesy sorsa, joka söi kädestä. Yläpäästä sisään ja samaan aikaan toisesta ulos.

Nämä kuvat on otettu samana päivänä (viime viikon keskiviikkona) kuin edellisen postauksen kuvat; kaupungille minä puin vähän kevyemmin ja oikeasti Paawo lähti liikenteeseen gingham-hameessaan, mutta hairahtui ostamaan Wannabelta mekon. Aina jompikumpi hairahtaa tai molemmat hairahtuvat. No, tuetaan paikallista yrittäjää ja ollaan fabulous!

Sorsat olivat tosiaan kesyllä päällä. Lipalla yritti hypätä viereisessä pöydässä istuvan miehen syliin jäätelön perässä ja minä vain toivoin, ettei se tule paskomaan kengille tai tylleille. Paawo silitti sorsaa ja totesin, että nyt kun lintuinfluenssahysteria olisi päällä niin jopas olisi paniikki.

Otimme kuvia muutamassakin eri paikassa, mutta pidän eniten satamassa otetuista kuvista. Omat kuvani näyttävät enemmän tai vähemmän surkealta, mutta Paawon sininen mekko sopii taustan kanssa kuin nakutettu! Ihan ketuttaa, ettei sama mekko näyttänyt itseni päällä nätiltä, vaikka toisaalta haluan säästää Vivien of Hollowayn mekkoon.

Kun olimme lähdössä jatkamaan matkaa, eräs turisti tuli kysymään saisiko hän ottaa meistä kuvan ja kehui vintagetyylistä pukeutumistamme. Valjastimme kyseisen venäläisherrasmiehen ottamaan meistä kuvan myös omalla kamerallamme. On siitä hyötyä, että Paawo opiskelee venäjää yliopistossa, vaikka miekkonen puhui ihme kyllä sujuvaa englantiakin. Ei pidä katsoa koiraa karvoihin, eikä ihmisiä kansallisuuteen, vaikka venäläiset eivät yleensä puhu hyvää englantia ja ranskalaiset eivät halua puhua englantia, vaikka osaisivatkin.