Kolme vuotta risuja ja ruusuja

Tänään tuli kolme vuotta täyteen ukon kanssa. Vaikea uskoa, että pääsimme tänne asti, sillä emme ole kaikista rauhallisimpia pariskuntia, jotka vain elävät seesteisesti ystävyyden ja rakkauden siivittämässä harmoniassa. Olemme molemmat temperamenttisia, eikä tahtojen taistoilta väisty, kun kumpikin haluaa tahtonsa läpi ja joskus on käsirysyäkin ollut suuntaan sun toiseen. Saamme aikaan oikein massiivisia riitoja siitä, että mies syö viimeiset kylmäsavulohet, mutta isoista asioista ei sitten riidellä koskaan, koska niissä olemme suht samoilla jäljillä. Meistä kumpikaan ei ole Facebookissa, haluamme joskus lapsia, molemmat on no-lifeja ja lempijäätelö on minttu ja Ben & Jerry's Chocolate Fudge Brownie.
All that matters.
Miinuksena sitten se, että mies on allerginen kissoille ja koirille, joista jompikumpi tai mielellään molemmat minun on ehdottomasti saatava sitten, kun on varaa sellaista pitää.

Kolmessa vuodessa sitä kai oppii tuntemaan toisen ja luottamaan toiseen sen verran, että voi käydä vessassa ovi auki tai samaan aikaan, kun toinen on suihkussa :D Nyt varmasti näitä hienohelmapariskuntia kauhistuttaa, mutta kun tähän vaiheeseen pääsee parisuhteessa niin kyllä se naurattaa miten alkuaikoina ei uskaltanut edes röyhtäistä samassa huoneessa.

Meillä on ollut tapana käydä vuosipäivänä syömässä jossain, mutta minä en oikeasti muista mitä hittoa teimme viime vuonna. Voi olla, että tein kotona pippuripihviä ja kreikkalaisia perunoita kera jonkin jälkiruoan, kuten suklaamoussen. Tänä vuonna joka tapauksessa menimme Savon Hoviin, koska oli kurjahko sää, emmekä laiskoina ihmisinä jaksaneet lähteä kaupunkiin asti, vaikka halusinkin testaamaan uutta Kaivo-ravintolaa.
Vaikka meiltä kyseiseen ravintolaan on ehkä 100m matkaa niin otin silti osakseni laittautua kunnolla. Kiharsin hiuksia sen pari tuntia, meikkasin ja laitoin päälle uuden Hell Bunnyn Momo-mekon. Parin tunnin työ hiusten osalta meni hukkaan parissa minuutissa, koska ulkona tuuli, mutta ainakin olin muuten nätti omasta ja ukon mielestä ja kenenkään muun mielipidettähän en tarvitse.

Jos joku miettii miksi miehen naamasta ei ole kuvia, niin ukkoni haluaa pysyä anonyyminä (ujostuttaa).

Hell Bunny Momo-mekko, Abbey Dawn-ballerinat.

Tuttuun tapaan Savon Hovissa ei sitten ketään muita ollutkaan kuin me - ovat rakentaneet ravintolansa väärälle puolelle siltaa. Totesinkin miehelle, että niin kiva kun rauhallinen päivällinen onkin niin joutaisivat ruikata keskustaan pari kylttiä, että turistit löytävät myös itäpuolelle kaupunkia, kyseessä on kuitenkin todella hieno ravintola. En suinkaan toivo pytingin joutuvan konkkaan, on niin hyvät pöperöt, että sääliksi kävisi. Sisustus on ihana ja tarjoilijat mukavia.

Punajuurisosekeittoa oli apperatiivina tälläkin kertaa. Taisimme käydä viimeksikin maanantaina.

Black Angus-entrecotepihvi, maalaisperunoita, tryffeliöljyssä paistettuja rehuja ja Cafe de Paris -voita.

Kylläinen Maawo.

Oluiden ystäville suosittelen tätä vehnäolutta ja vaikkei oluesta tykkääkään niin suosittelen silti. Oli hyvää.

Miehelle olutta, minulle latte kermavaahdolla, joka ei oikeasti annokseen kuulu, mutta tästä hyvästä annoin tarjoilijalle 4,50€ tippiä.

Vähän liian kypsä suklaa fondant, glaseerattuja omenoita ja jonkin sortin marjajäätelö, joka oli taivaallista.

Voin sanoa, että oli jälleen rahanarvoista syömistä, vaikka mies ei tarjonnutkaan. Sääli tosiaan, että ravintola sijaitsee väärällä puolella siltaa niin asiakkaita on ala carte -aikaan varmaan aika vähän. Ruokaa on paljon annoksissa, joten siihen nähden Savon Hovi on hieman muita pytinkejä edullisempi.

Sen verran nyt kahden kerran jälkeen sanon, että pihvin kypsyydessä taitaa kokilla olla vähän outo käsitys: molemmilla kerroilla tilasin mediumin ja kummallakin kerralla pihvin kypsyys oli jotain medium plussan ja kypsän väliltä, että se on ainoa pettymys. Miehen pihvi oli kyllä medium, minun ei, mutta hyvää oli silti, joten en ryhtynyt valittamaan.
Jälkkäreiden mukana tulevat jäätelöt ovat taivaallisia ja ensi kerralla otan kyllä hitto vie vain kolme tai neljä palloa jäätelöä/sorbettia. Parempaa jäätelöä en ole elämässäni koskaan syönyt.

Olen muuten täysin rakastunut pinup-tyyliin ja sellaisessa aion pitäytyä pääosin vastedeskin. Pitää ostaa ne Lola Ramonan avokkaat, joista olen haaveillut, kunhan rahaa tulee Kelalta. Jospa sitä voittaisi lotossa - pitäisi tosin lotota, että se olisi edes teoreettisesti mahdollista - niin voisi vielä muutamat pinup-mekot ja -kengät ostaa...