50 Shades of Pink

Päivän asua punkkaa ja tänään oli päällä vaaleanpunaista aina talvitakkia myöten. Asu on mielestäni siinä mielessä hauska, että mikään osa ei ole oikein samaa sävyä; neuletakki on hyvin pastellinen, hame hyvin kylmä pastellipinkki ja vyö taas hyvin lämmin vaaleanpunainen. Sitten on vielä kirkas pinkki huulipuna ja hot pink petticoat, joka nostaa tämän Pinup Couturen Jenny-hameen helman eeppisen kauniisti koholle. Johonkin Hell Bunnyn alushameetkin kelpaavat, varsinkin lyhyinä malleina.

Olin töissä tänään tämän näköisenä ja kuvat otettiin töiden jälkeen. Käytin ensimmäistä kertaa noita Vivien of Hollowaylta ostettuja kukkakoruja. Ostin ne samaan aikaan kukkamekkoni kanssa, mutta en ole käyttänyt niitä vielä kertaakaan, koska ne eivät sopineet kukkamekon väreihin ja sitten unohdin ne laatikon pohjalle... Ehkä keväällä tulisi käytettyä niitä enemmän, ovat kuitenkin sievät ja pirteät.

Otin huomisen vapaaksi, että voin puuhata jotakin kivaa tai laiskotella kotona, mutta poikaystävä lähteekin aikaisin aamusta hierontaan, joten se siitä pitkään nukkumisesta. Ei se mitään, nyt on hyvä mieli, sain nimittäin tingattua siitä aiemmin mainitsemasta asunnosta vuokravakuuden yhteen kuukauteen. Kävimme katsomassa asuntoa ja vaikka siinä on muutama pieni vika, kyllä sitä voisi kutsua kodiksi. Poikaystävän mielestä se oli liian vanhanaikainen, mutta luulen että se johtui sisustuksesta. Omilla huonekaluilla asunnosta muuttuisi ihan erinäköinen.

Valitettavasti asunnossa oli vähän isompikin vika. Keittiön katto oli nimittäin vuotanut, mutta asiasta on ilmoitettu eteenpäin ja katto korjataan mahdollisimman pian. Otaksuisin, että remontti hoituu tämän kuun aikana, joten jos päätämme muuttaa siihen, ensi kuussa tai sitä seuraavassa se olisi varmaan kunnossa. Poikaystävä tuumi tosin, että voisimme katsella muitakin asuntoja ja vanhemmat olivat sitä mieltä, että asunto on liian kallis. Onhan se tyyris, mutta jos asunnossa asuminen käy liian kalliiksi, on meillä mahdollisuus muuttaa siitä pois.

Periaatteessa mieleni tekisi katsella muitakin vaihtoehtoja, mutta toisaalta sellainen vähän vanhahtava ulkoasu iskee minuun vähän paremmin kuin uutuuttaan kiiltävä asunto, jossa ei uskalla edes aivastaa tahrojen pelossa. Ei sillä etteikö olisi ihana asua prikulleen täydellisessä asunnossa, mutta ollaan rehellisiä - eiköhän niissä ole vielä isompi vuokra.

Skirt: Pinup Couture Jenny in Castle Print
Cardigan: Hell Bunny Paloma
Petticoat & Belt: Hell Bunny
Jewellery: Vivien of Holloway

Onneksi on viikonloppu edessä ja otaksuisin, että meillä on aikaa miettiä asiaa muutoinkin. Huomenna vien avaimet takaisin välittäjälle ja sen jälkeen käydään lounaalla Savon Hovissa porukalla vanhempien kanssa. Isä jäi eläkkeelle ja pikkuveljellä on vuosipäivä. Minä voisin vaikka juhlistaa omasta puolestani sitä, että viimein sain aikaiseksi etsiä uutta asuntoa ja että poikaystävääkin kiinnostaa. Sukujuhliakin saattaisi olla kevään aikana tiedossa, jos päivänsankari vaan pitää pippalot.

Mitä tulee ostoslistaan, kerrankin minulla ei ole sellaista, tai ainakaan se ei ole kovin pitkä. Haluaisin tilata meikkejä Besamelta ja odottelen Hell Bunnyn kissamekkoa saapuvaksi wannabelle, jotta voin käydä sovittamassa sitä, mutta se siitä. Kameran voisin ostaa, mutta sen osto pitää sijoittaa niin, ettei se syö patja- ja muuttobudjettia kokonaan riippumatta siitä, mihin lopulta muutetaan. Toivottavasti edes jonnekin vähän isompaan paikkaan, ettei tarvitse tässä yksiössä loppuelämää asua.


In English:
Today's outfit was all about pink and even though none of the pieces are the same exact shade, I like it anyway. I wore this outfit to work and apparently other people liked it as well, as they complimented on my skirt.

I haven't worn these earrings and this necklace before although I bought them back in August together with my Vivien of Holloway's cream tea rose dress. These accessories didn't quite go well with the dress and afterwards I forgot them in my drawer, but maybe this year I'll be wearing them a lot more often. They look much better on me than in the drawer.

Today I went to see the apartment I was talking about in my previous post and I have to say it's quite nice regardless of the little flaws it has. It has one slightly larger flaw though : kitchen ceiling is leeking. It has been notified by the owner and apparently it's going to be fixed asap.

My boyfriend wasn't initially as thrilled as I was and suggested we look at other apartments as well. He has a point, but I think we might end up moving into this one anyway regardless of how expensive it may be. If we moved into a newer apartment, it would be even more expensive with less space and no sauna.

Well, luckily we have time to think about it, since it's weekend and if it takes a little longer for us to decide, well then it'll just have to wait. If somebody else moves in, then it just wasn't meant to be. I'm not going to stress about this when I'm actually happy at the moment. I just hope we'll be able to move somewhere that has more squares than 38.

Blondes wear pink

Mekkokuvien vuoro, tällä kertaa esittelyssä Collectifin Regina pinkissä värissä. Kyttäsin tätä monta kuukautta ja arvoin haluanko sitä tarpeeksi paljon, että maksaisin täyden hinnan, mutta onneksi Collectif ratkaisi tämän ongelman puolestani ja lätkäisi mekon alennukseen. Maksoin tästä 10£ reippaan 50£ sijaan, eli voisin vaikka sanoa, että halvalla irtosi.

Mekko poikkeaa sisaristaan jälleen kerran tutulla kaavalla, eli kangas on erilaista kuin muissa Reginoissa. Vannon, että minulla on tarpeeksi monta Regina-mekkoa, että voin sanoa niitä olevan ainakin kolmea eri (bengaliini-)kangasta. Punainen ja musta mekko ovat suht samaa materiaalia, mutta punainen istuu vyötäröltä väljemmin kuin kellohelmainen kaksosensa. Navynsininen mekko on materiaaliltaan ohuempaa ja sileämpää, eikä se kärsi ihan niin pahasti samasta ongelmasta kuin punainen siskonsa, eli siitä että vesiroiskeet saavat aikaan vaaleita laikkuja, jotka näyttävät tahroilta. Arvatkaapa kuinka monesti yritin pyyhkiä niitä pois (VEDELLÄ) ennen kuin tajusin, että vesi on se mikä aiheuttaa ne...

Pinkissä mekossa on vähän sama vika, että vesiroiskeet jää näkymään vähäksi aikaa kankaaseen eräänlaisina "tahroina", mutta muutoin tämä on päällä taivaallisen ihana ja pehmeä - kuin ensimmäistä kertaa käytössä olevat pörrösukat.

Istuvuus on samanlainen kuin punaisessa Reginassa, vyötäröltä himpun väljä verrattuna navynsinisen ja mustan Reginan napakampaan vyötärön istuvuuteen. Paksuhko kangas joustaa ihanasti, mutta luulen että se pehmeys tulee siitä, että kankaassa on vähän puuvillaa seassa. Jos sitä tuijottaa oikein läheltä, erottaa koostumuksen olevan puuvillamaisempi.

Pohdin pitkään miksi tämä Regina ja samanvärinen Tempest-mekko ovat niin eri hintaisia, vaikka materiaali vaikutti samalta ekalla kokeilulla. Käytettyäni tätä enemmänkin ymmärrän mistä se 20£ hintaero oikein tulee. Tempestin bengaliini on juuri sitä kutittavinta halvinta laatua mitä saa (vaikka istuvuus mekossa erityisesti vyötäröltä on huomattavasti Reginaa parempi), mutta tämän mekon kangas on tosiaan niin pehmeää, että sitä voi silitellä kuin silkkiturkkista koiraa ja aiheuttaa reisiä hivelemällä hämminkiä kanssaihmisissä.

Yhdistin mekkoon pirteitä sävyjä Hell Bunnyn Paloma-neuletakin ja Pinup Couturen vyön muodossa, jotka loivat hyvin karkkimaisen kokonaisuuden (varsinkin noiden Glitterin herkullisten korvisten kanssa!). Ei haittaa yhtään, että vyö ja neuletakki ovat eri väriä, koska jos neuletakki olisi ollut kirkkaampaa sävyä, olisi asusta voinut tulla vähän liiankin hyperaktiivinen. Tällaisenaan asu tuli koekäytettyä töissäkin pari viikkoa sitten, kuten aika monet muutkin blogiin ennen pitkää päätyneet asukokonaisuudet.

Olen harmitellut sitä jo jonkin aikaa, että vaikka voisin tehdä Weekly Outfits-postauksia, koska pukeudun melkein joka päivä tällä tyylillä, ei meillä ole ensinnäkään tilaa eikä valoa edes selfieille. Aikani harmiteltuani otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin kyselyn jo pari viikkoa kyttäämääni unelma-asuntoon, josko se olisi vielä vapaana. Kävi ilmi, että unelmista joutuu maksamaan aika kalliin hinnan.

Vuokra yksinään on 630€/kk, mikä ei ole liian paha maksettavaksi puoliksi, varsinkin kun olen vielä toistaiseksi töissä, mutta alkaa aiheuttaa jo tuskanhikeä siinä vaiheessa, kun välittäjä kertoo, että vuokravakuus on tuplat tästä ja että lämmityskulut joutuu maksamaan erikseen. Se nyt on selvää, että vesimaksut tulee aina vuokran päälle, mutta kun ekstrahintaa tulee 35€/kk/hlö vesi- ja lämmityskulujen muodossa ja on odotettavissa, että sähkölasku nousee ainakin parilla kympillä, sitä alkaa vähän huolestuttaa joutuuko jämähtämään 38m2 yksiöön loppuelämäkseen.

En halua enää tässä vaiheessa tehdä kompromisseja ja muuttaa asuntoon, joka on vähän sinnepäin, vaan sellaiseen, joka vastaa kaikkiin tarpeisiini. Tässä olisi kaikki aina isosta keittiöstä, astianpesukoneesta, vaatehuoneesta ja saunasta lähtien, mutta kun on työtön puoliso, niin on pakko ottaa huomioon onko puolisolla varaa maksaa siitä unelmasta. Asiaa helpottaisi huomattavasti, jos puoliso olisi kiinnostunut hakemaan töitä, eikä odottaisi jonkun muun tekevän sitä puolestaan, mutta suoraan sanottuna tässä vaiheessa voisin vaikka sen tehdäkin. Kirjoittaisin vaikka kymmenen työhakemusta tuon turjakkeen puolesta, jos se takaisi sen, että pääsen unelma-asuntooni ilman pelkoa siitä, että joudun maksamaan kaiken yksin, koska ei siitäkään ole takuita miten pitkään minä saan olla töissä.

En pyydä paljon. Tahdon vain tilaa mekoilleni, ison keittiön kokkaamiselle, erillisen makuuhuoneen, ettei tarvitse menettää hermoja joka kerta kun poikaystävä haluaa valvoa pidempään, astianpesukoneen ettei tarvitse riidellä siitä kumpi tiskaa ja kumpi jätti tiskaamatta, saunan, ettei tarvitse pahoittaa mieltä jos huomaakin, ettei taloyhtiön sauna olekaan päällä (totta puhuen tämä on poikaystävän toive, minulle riittää ammekin), pakastimen, jonka kanssa ei tarvitse arpoa ostaako kasviksia vai marjoja, koska jommat kummat ei mahdu, valoisuutta, ettei tarvitse asua pimeässä luolassa, nätit puulattiat ja sohvan, ettei vieraiden tarvitse istua sängyllä, uuden sängyn, ettei tarvitse nukkua edellämainitusta syystä pilalle menneellä sängyllä, savuttomat naapurit, ettei tarvitse hermostua joka kerta kun yrittää tuulettaa, hiljaiset naapurit, että yöt saa nukkua rauhassa, naapureiden lemmikit, joita pääsee salakavalasti ulkoillessa hipelöimään, uuden kirjahyllyn, koska vanha hajoaa käsiin, riittävän lämmityksen, ettei kotona tarvitse palella, toimivan nettityhteyden, joka ei pätki jatkuvasti ja kohtuullisen vuokran, joka on varaa maksaa poikaystävälläkin.

Noni. Ei ollut pitkä lista.


In English:
Time for a dress post again!
I'm wearing Regina dress in pink by Collectif and I bought it same time with my Tempest dress. I always wondered why the Tempest dress (in pink) was much more affordable than the Regina, because at first they seemed like they were made from same fabric, but nope, I was wrong. Whereas the Tempest is made from scratchy cheap bengaline, this Regina Dress is made from high quality bengaline with a little bit of cotton in it making it very soft and super comfortable. 

Actually it's the most comfortable of all my Regina Dresses and I have four of them. Funny thing is all of them are made from different king of bengaline fabric. Well, the red one and the black one are made from relatively same fabric, but the navy one is made from much thinner fabric. I was very surprised about this and initially I didn't like it at all, but when I got over my shock, I thought that it's not a bad thing for a pink dress to be of thin fabric, because it's perfect for summer...

But it's actually made from thick fabric that might be even thicker than two of my older Regina dresses. I don't mind, because it's a huge increase in quality from the navy Regina, but it's funny how inconsistent Collectif is with their materials. I mean, it's the same dress in the same material. I'd expect that if my red dress was great quality, another color would be too as long as the fabric type remains the same.

There's another minor problem with Collectif's bengaline fabrics as well. They get stains from water. If I was my hands a bit too carelessly and drop water on myself, my beautiful red dress soon has light stains all over it. Whereas I remove minor stains by rubbing them with water, imagine my surprise when this didn't quite work as expected. :D They'll either go away on their own or get worse.

Lastly I've been wanting to do Weekly Outfit-posts, but I can't because we don't have enough light or space inside our apartment. I thought I'd "fix" this little problem and applied for another apartment that seemed perfect. Well, it still is perfect aside from the fact that it costs too much, mainly for my unemployed boyfriend. The deposit money is too high and I'm wondering if we can afford to live in it after moving in. I love the house, but I don't want to be the one paying for everything just because it is my dream aparment, has a large kitchen, a separate bedroom, lots of space for my dresses and a sauna.

I'm not quite sure if I should take a risk and move into an apartment that might prove out to be slightly too expensive for proper living, or stay forever stuck in this doghouse sized apartment we've been living in for the last four years.

Lunta tulvillaan ja raikas talvisää

Kohta on kevät, tai ainakin teoriassa. Maaliskuun pitäisi olla kevätkuukausi, mutta ei vaan Suomessa. Lunta tulee oikein olan takaa ja on mukavan talvinen fiilis, kun ulkona on tupruttanut lunta viimeiset pari viikkoa melkein päivittäin. Välillä oli sellainen nollakeli, että olisi voinut mennä pyörittelemään lumiukkoja, mutta ei ehkä viitsi tehdä niin työpaikan pihalla. Omalla takapihalla taas on vastassa mäki, että jos haluaa mukavasti haastetta, niin voi yrittää kieritellä niitä ylämäkeen ja yrittää olla osumatta naapureiden autoihin, kun pallot lähtivät kierimään mäkeä alas.

Lumihangessa ja -tuiskussa töihin ja kotiin tarpominen käy hyvästä liikunnasta, mutta viisaat ihmiset lähtee kävelemään aikaisemmin, jos tietää että vastassa on hiukan haastavat sääolosuhteet. En minä, joka olin joka päivä kuluneella viikolla töissä vasta 20 yli kahdeksan. Onneksi on liukuva työaika ja nyt kun ei tule pimeääkään jo kahdelta, ehdin nähdä päivänvaloa vaikka lähtisin töistä myöhempäänkin.

Minulla on ollut välillä vähän veto poissa. Tuntuu vähän siltä, että se korvatulehdus ei lähtenyt pois edes viikon antibioottikuurilla vaan vasen korva loksahtelee edelleen lukkoon silloin tällöin eikä tunnu täysin normaalilta. Voi johtua flunssastakin, joten odottelen vielä tovin josko pahin lenssu lähtisi ennen kuin rinkuttelen kolmatta kertaa työterveyshuoltoon. Uhkakuva tärykalvon puhkomisesta pitää luurin poissa korvalta siihen saakka, kunnes tilanne käy sietämättömäksi.

Coat: MasCara
Bag: Gussacci
Boots: Tamaris
Pantyhose: Lindex

Käytiin eilen veljen kanssa ottamassa asukuvia, mutta pihtaan niitä vielä tovin. Saatte sen sijaan katsella kuvia talvitakistani, joka on kyllä näkynyt blogissa kerran aikaisemminkin juuri oston jälkeen, mutta näistä kuvista tuli vahingossa niin kivoja, että pääsevät tännekin. Sain näistä vähän sellaisen 60's viban, vaikka mikään asun osa ei ole edes reproa. Ei toisaalta tarvitse ollakaan, koska minun on vaikea jämähtää täydellisesti vain yhteen tyylisuuntaan. On mukavampaa yhdistellä asioita, joista itse tykkää ja jättää pois ne, joista ei niin välitä.

Olen käyttänyt tätä MasCaran takkia paljon viime aikoina kynähameiden (ja housujen) kanssa. Se on huomattavasti lämpimämpi kuin Hell Bunnyn takit, koska siinä on villaa ja paksuhko vuori, joten sen kanssa voi käyttää puolihihaisia paitoja paleltumatta elävältä. Yrittäkääpä käyttää 3/4-hihoja Hell Bunnyn takkien kanssa jossain muutaman asteen pakkasella, niin voi olla melkoisen koleaa kyytiä.

Asukuvien ottamisen jälkeen piipahdettiin herkuttelemassa vakiopaikassa Tallikahvila Kinskissä, jossa oli tarjolla suklaa-appelsiinikakkua ja sitruunajuustokakkua. Maistelin molempia ja herkuttelin tuttuun tapaani cafe lattella, joka oli tehty Malawi Geisha -puruista. Monessa paikassa ei sanota mistä purusta kahvit tehdään, koska vaihtoehtoja ei ole, mutta täällä saa valita useammasta eri laadusta, joissa on omat vivahteensa. Sublima on ilmeisesti suosituin, mutta itse pidän myös Caramellosta, joka on hyvin mieto ja makea, ja pikkuveli pitää Amigosta, joka on hieman vahvempi. Näiden lisäksi löytyy ainakin kolmea eri kahvilaatua.

Kahviharrastajille Kinski on siis erittäin oivallinen kahvila, koska erikoiskahveista löytyy valinnanvaraa. Kahveissahan on se ajatus, että osa on tehty nautittavaksi maidon kanssa ja osaan ei edes kuulu laittaa maitoa. Monet halvemmat espressot maistuvat palaneille, mutta ei tarvitse ostaa Kopi Luwakia, että saa hyvää kahvia. Eri pavuilla on merkitystä ja niistä saa mielenkiintoisia yhdistelmiä, joten jos juo paljon erikoiskahveja ja ennen kaikkea ajatuksella, voi kiinnittää huomiota siihen miten erimakuisia ne ovat eri paikoissa. Joissain kahvi maistuu niin ällölle, että on pakko ottaa latte makusiirapilla ja lisätä siihen vielä pussillinen ruokosokeria, mutta joissain paikoissa kahvin laatu on ihan toista luokkaa ja erikoiskahvi maistuu herkulliselle yksinään. Siksi minulla onkin varmaan 30 pikkupussia näitä kahvien mukana tulevia ruokosokereita kotona, koska kun kahvi tehdään hyvistä poroista/pavuista, niin ei tarvitse pilata sitä sokerilla.

Mutta totta puhuen, minähän en tykkää kahvista. Identifoin itseni teenjuojaksi, mutta kun asiaa katsoo tältä kantilta, ehkä minun pitäisi muotoilla sanani toisin: en tykkää kurasta. Ja useimmat Juhla Mokat, Kulta Katriinat sun muut ovat kuraa. Minä juon vain kermapersekahveja, koska olen no... kermaperse. Ammattikorkeakoulun aikaista ystävää lainaten: "Pyyhin perseenikin silkkiin."

Tästä letkautuksesta päästäänkin sopivasti siihen, että kävimme katsomassa Deadpoolin. Loisto leffa, en ole nauranut pitkään aikaan niin paljon. En välitä supersankarileffoista, mutta Deadpool ei olekaan supersankari vaan bad ass ja smart ass, jolla on great ass. Epäilin vähän Ryan Reynoldsin valintaa päänäyttelijäksi, mutta epäilykset osoittautuivat turhaksi ja leffa eeppiseksi. Suosittelen kaikille ronskin huumorin ystäville.

Huomenna on karkauspäivä, mutta luulen että siitä tulee ihan tavallinen päivä. Äiti kyllä on vihjaillut, että tienaa hamekankaat poikaystävältä ja jos niitä ei tule, niin sehän on vielä parempi. Minä taas olen niin perinteinen, että miehen pitää kosia, oli karkauspäivä tai ei. Toisekseen siinä vaiheessa parisuhteen pitää olla kaikin puolin kunnossa ja vaikka meillä on vaihteeksi menossa seesteinen kausi, en halua lukita itseäni vuoristorataan loppuelämäkseni. Minä pidän enemmän rauhallisesta köröttelystä ja siksi ajankin pyörällä. *puujalka*

Onko teillä suunnitelmia karkauspäivän varalle?


In English:
It's supposed to be spring anytime soon, but we're getting more snow - it's like winter is just getting started. I don't mind, but I'm always "late" at work, because it takes longer to walk. I've got flexible working hours so it doesn't really matter in any other way except that I need to leave later, but then again that isn't a problem either.

I think I still have otitis, because occasionally my ears become clogged, but I'm not going back to the doctors just yet, because the last time I went, they said that maybe next time we'll need to pierce my eardrum. That doesn't sound particularly tempting so I'll wait to see if it passes by on it's own.

We took some outfit photos of a dress, but you'll get photos only of my winter coat for now. I've worn it a lot lately with pencil dresses and 3/4 lenght sleeves, because my Hell Bunny coats are too cold to be worn without full length sleeves. This MasCara coat is much warmer and although it's a modern coat, it gives me a sort of 60's vibe in these photos.

We have this nice coffee house which sells cappuccinos and lattes made from multiple different coffee blends in opposite to many coffee houses selling different kind of coffees all made from same grounded coffee/beans. I've identified myself as a tea person, because I don't like regular coffee, but I guess I do like coffee as long as it's quality - and I don't find most of the regular coffee of any kind of quality. In other words I'm just very picky and therefore prefer to drink tea.

I went to see Deadpool to the movies and have to say that it was awesome although I was hesitant about Ryan Reynolds starring in it at first. He did a great job and the movie was so funny I haven't laughed as hard in ages. I can totally recommend it, even if you don't like superhero movies. I mean I don't like them, but then again Deadpool really isn't a superhero. He's a bad ass and a smart ass with a great ass, and that's it.

Tomorrow is leap day so do you have any special plans or is it just a normal day for you?

Got to love tartan! part 2: Dolores Tai Tartan Doll Dress

Tämä on se, joka jäi puuttumaan. Juuri se, jonka halusin palavasti, mutta joka ehti loppua.

Ostin tämän aiemmasta Collectifin tilauksesta puuttumaan jääneen Dolores tai tartan doll-mekon Attitude Clothingista, joka on brittiläinen useammankin tyylisuunnan vaatteita edullisesti myyvä vaatekauppa. Googlatessani mekkoa totesin, että täällä se on kaikista halvin - ja oikeastaan kaikki muutkin vaatteet ovat huonosta euron kurssista huolimatta edullisempia kuin muualla. Sen lisäksi ensimmäisestä tilauksesta saa -10% alennusta, kellohelmaisten mekkojen kylkiäisenä ostetuista petticoateista -20% ja yli 75£ tilauksille saa ilmaiset toimituskulut ympäri maailman, ellei ota kalliimpaa toimitusta. Minä käytin vain tuon -10% alennuksen ja otin Express-toimituksen, vaikka olisin ehkä jaksanut odotella muutaman päivän pitempäänkin ottaen huomioon, että pääsin vasta viime viikonloppuna kuvaamaan tämän kaunokaisen.

Minulla on monta Dolores-toppia, mutta tämä on ensimmäinen mekkoni kyseistä mallia. Olen vältellyt tämän mallin mekkojen ostamista, koska helma levenee vähän kummallisen kaarevasti vasta alempaa eikä suoraan vyötäisiltä ja vyötärökin on niin korkealla, että tämän kanssa vyö on pakollinen asuste. Hihoistakaan en pidä, koska topeissa ne puristavat käsivarsia, tässä ehkä vähän vähemmän. Kangas on samanlaista villamaisen tuntuista joustamatonta sekoitekangasta kuin toinen tartan-mekkoni Hell Bunnyn Aberdeen, eli täydellinen syksyyn ja talveen.

Totta puhuen sivuutin tämän mekon monta kertaa ennen kuin kiinnostuin tästä. Katsoin toki, että kaunis printti, mutta edellä mainittujen ominaisuuksien vuoksi en ollut tarpeeksi kiinnostunut ostaakseni tätä ennen kuin törmäsin Curves to Kill -blogissa upeisiin asukuviin ja olin myyty. Mekko istui Teer Waydelle niin upeasti, että otaksuin samantyylisesti asustamalla saavani siitä upean käyttöasun talveen myös itselleni, enkä mennyt ihan metsään. (Puujalka.)

Yhdistin mekkoon Collectifin Jessica-neuletakin, josta muuten irtosi nappi jo ennen kuin ehdin edes sovittaa sitä. Ompelin napin takaisin, mutta harmikseni myös nuo kukat ovat kiinni todella hatarasti pitkillä ketjutetuilla, kankaasta irrallaan olevilla langoilla, joten pelkään, että viimeistään pesussa ne lähtevät kävelemään. Kangas on muuten hyvälaatuinen, mutta ommel on todella ala-arvoista napeissa ja kukkasissa, varsinkin kun tämä neuletakki oli Collectifin tilauksen kallein vaate. Uutena tämä maksaa viitisenkymppiä, mutta ostin tämän alesta, joten en maksanut tästä niin paljoa. Laatuun nähden silti ylihinnoiteltu.

Sitten ihan vain omasta puolestani voin sanoa, että Jessicaa on vaikea yhdistellä koska tämä ei näytä hyvältä minkään muun kuin mustien vaatteiden ja tämän Dolores-mekon kanssa. Livenä neuletakki on huomattavasti tummempi erityisesti sisätiloissa, mutta koska en pidä synkistä valokuvista, säädin kuvien valotuksen ja värisävyt kirkkaaksi niin kuin minulla on tapana. En muuten harrasta kuvien muokkausta, mutta yritän tehdä niistä vähemmän masentavia kirkkaammilla väreillä.

Kuten kuvista näkyy, ulkona tuuli kuvien ottamisen aikaan aivan hemmetisti, joten olen jokseenkin ihmeissäni, että minulla on kiharat yhdessäkään kuvassa. Näytän toki vuorenpeikolta, mutta vielä enemmän näytin sellaiselta näiden kuvien jälkeen. Se ei sinällään haitannut, koska keksin viimeinkin miten saan aikaan kestävät kiharat suhteellisen vähällä vaivalla.

1. Tee kiharat ei-puhtaaseen tukkaan, joka on löträtty kauttaaltaan muotovaahdolla jo entuudestaan.
2. Löträä hiuspuuteria tyveen niin, että pölisee.
3. Löträä koko muu tukka multispraylla/fixing spraylla/muulla muotoilutuotteella niin, että oikein rapisee.
4. Rullaa kaikki päällyshiukset hiusrullilla pieniin osioihin ja jätä alushaituvat suosiolla rauhaan.
5. Kunhan rullat on ehtineet olla päässä pari tuntia, polta loput hiukset kihartimella karrelle.
6. Löträä hiuslaukkaa jokaiseen suortuvaan, että edes joku niistä pysyy kiharalla kiharrusvaiheen loppuun saakka.
7. Harjaa puolivillaisesti niin, että näytät metsänpeikolta, mutta niin että niitä voi vielä sanoa kiharoiksi.
8. Suihkuta hiuslakkaa niin, että poikaystävä tukehtuu kylppäriin.
(9. Mene sisälle kuvien oton jälkeen ja totea, että päässä on kaksi kiharaa suortuvaa ja loput takussa.)

Olen myös tietoinen siitä, että juurikasvu on päässyt aika pitkäksi, mutta niin kauan kuin näytän vielä blondilta enkä brunetelta, se minulle sallittakoon.

Mitä te tykkäätte tartankuviosta?
 

In English:
I finally have it: Dolores Tai Tartan Doll dress. I tried to buy it from Collectif's big winter sale, but it ran out of stock. That meant I had to buy it elsewhere and that's how I found out about Attitude Clothing, a UK based company selling all kinds of alternative clothing. I browsed through their Rockabilly clothing category and found all sorts of nice stuff with relatively cheap prices so it's definitely worth a look (although they don't have a particularly huge selection of 50's style clothing).

Whereas I did buy other stuff as well, the Dolores was the only thing I was really after. I paid almost full price (new customers get -10% off their first order!), but it was well worth the money. I love this dress, the fabric is comfortable even though it isn't stretchy and the color is nice although slightly darker than in the pictures. I still don't like the sleeves, but they're not as tight as in many of my Dolores tops, and the waistlike is too high for me to wear the dress without a belt, but who cares - I usually wear a belt anyway.

Together with the dress I wore Jessica cardigan in burgundy and to be honest it's much darker in real life as well and a pain in the ass to combine with anything. It pretty much looks good only with full black outfits and this dress. On top of that this cardigan is not as good quality as you would expect for it's price; one of the buttons came off before I even had the chance to try it on! Even the flowers are poorly sewed on and will probably fall off in the washing machine, if not before that.

I'm a huge fan of tartan, but what do you think about it? Do you like tartan outfits or would you prefer something else?

My Vivien of Holloway Dress Collection

Ajattelin vaihteeksi postata jotain erilaista ja kertoa vähän mitä vaatteita omistan miltäkin merkiltä. Voi olla, että tämä jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi postaukseksi, koska omistan muilta merkeiltä huomattavasti enemmän vaatteita ja kaikkien kuvien etsiminen/kuvauttaminen voi osoittautua hieman työlääksi, mutta aloitetaan nyt kuitenkin puhumalla yhdestä suosikkimerkistäni, eli Vivien of Hollowaysta.

Vastaus on ylläolevassa kuvassa, eli seitsemän. Helppo siis aloittaa sieltä, mistä on vähiten vaivaa, mutta eniten iloa. Vivien of Holloway on yksi suosikkimerkeistäni, koska merkin halterneck-kellomekot ovat klassisen tyylikkäitä ja aina (teoriassa) samankokoisia - kun löytää kerran hyvän koon, tietää (melkein) aina mitä paketista saa.

Vivien of Holloway on brittiläinen merkki, joka tekee vaatteensa UK:ssa laadukkaista puuvilla-, puuvillasatiini- ja satiini-/duchess-satiinimateriaaleista. He myyvät halterneck-kellomekkojen ohella muun muassa samanlaisia kynämekkoja, bombshell-mekkoja, joissa on ohuet spagettiolkaimet ja Grace-mekkoja, joissa on wrap top. Jezebel on Gracen kynähameinen vastine. Myös paitoja, toppeja ja housuja löytyy, mutta niistäkään minulla ei ole kokemusta. Valikoimaa on siis aika paljon, mutta kumma kyllä kun omistan vain näitä kellomekkoja ja yhden topin. Jämähdin siis aika pitkälle yhteen hyväksi havaittuun tyyliin, joka on helppo yhdistellä moneen eri tilaisuuteen ja käyttöön.

Navynsininen mekko oli ensimmäiseni ja suosikkini. Se on ihanaa laadukasta puuvillasatiinia, siinä on yläosassa vuori ja Vivienin halterneck-mekoille tyypilliset luut ja istuva vyötärö, joka näyttää hyvältä jopa ilman vyötä nyt kun olen vähän kerännyt vararengasta. Se istuu mukavan napakasti ja näyttää kauniilta tyllin kanssa ja ilman, mutta nykyään käytän lähes aina tylliä.

Mutta on tässä miinuksiakin, tai tarkemmin sanottuna yksi iso miinus, joka on kaikissa Vivienin luutetuissa mekoissa: sitä ei voi pestä pesukoneessa. Ei se muuten mitään, mutta kun sivuilla lukee vielä, että ei edes käsipesua, vaikka joskus aiemmin sitä suositeltiin kuivapesun ohella. Kysyin tästä asiakaspalvelusta joskus viime kesänä, kun alkoi tuntua siltä, että mekko saattaa kaivata ihan oikeaa pesua ja he sanoivat, että mahdollisen värin valumisen takia käsinpesua ei suositella vahvoille väreille. Omalla riskillä saisi kuulemma kokeilla, mutta ei ole tullut kokeiltua. 89£ on aika suolainen hinta, jos mekosta tuleekin kirjavan laikukas.

Onneksi mekko on 97% puuvillaa, että niin kauan kuin sitä ei hikoile likaiseksi eikä pudota päälleen mitään tahraavaa, Vivienin mekkoja voi tuuletella samaan tapaan kuin villapaitoja ja pidentää pesuväliä. Muuten voisi tulla kalliiksi maksaa n. 30€ kuivapesusta jokaisen käytön jälkeen. Voi olla että kokeilen lähiaikoina mekon pesemistä käsipyykissä, koska haluaisin käyttää sitä jälleen - olenhan nimennyt sen suosikkimekokseni jo hyvän aikaa sitten ja sitä se on yhä.

Samassa paketissa navynsinisen mekon kanssa tuli ainoa alennuksesta ostettu Vivien of Hollowayn mekko. Arvoin pitkään otanko tämän mekon vaaleansinisenä vai vaaleanpunaisena, mutta päätin hommata sen lopulta vaaleansinisenä.

Jo siinä vaiheessa, kun sovitin tätä mekkoa ensimmäistä kertaa, tajusin, ettei VoHin kokotaulukko ja mallit olekaan ihan niin millilleen samankokoisia kuin piti. Tämä on 100% joustamatonta, hyvin ohutta puuvillaa, joten otaksuin mekon hieman väljemmän koon johtuvan materiaalista. Kuten sanoin aiemmin, en ole käyttänyt tätä kovinkaan paljon viimeisen vuoden aikana ainakaan niin, että kuvia olisi päätynyt blogiin, mutta kesällä tämä on aivan täydellinen mekko ohuen hengittävän kankaansa takia. Tämän voinee myös pestä käsin, koska tässä ei ole mitään mikä voisi valua pesussa, ellei sitten luut satu ruostumaan, jos jonkin asian on ihan pakko mennä pieleen.

Kuten sanoin, en osannut valita haluanko kuppikakkuja sinisenä vai vaaleanpunaisena, niin otin niitä molempina. Jotenkin kuvittelin, että tämä toppi olisi helppo yhdistellä vaaleanpunaisen värinsä vuoksi, mutta sanonpahan vaan, että se on harvinaisen vaikeaa ja siksi en ole käyttänyt tätä toppia kuin muutaman kerran. Alennuksessa se maksoi n. 20€, että ei se ollut kallis, mutta istuvuus on vähän turhan väljä ja väri liian kirkas, että se näyttäisi oikeasti hyvältä esim. mustan kanssa ja sitten minkään muun värin kanssa tämä ei oikein sovikaan, kokeillut olen. Toppi ei myöskään tosiaankaan ole vyötäröltä 72cm leveä vaan ainakin pari senttiä enemmän ja rintamuksessakin on ekstratilaa bombshell-liiveilläkin. Meinasin viedä tämän ompelijalle kavennutettavaksi, mutta tuolla se on vieläkin kaapissa odottamassa sitä päivää.

Seuraavaksi ostin punaisen mekon samassa mallissa kuin kaksi ensimmäistäkin. Vivien of Hollowaylla on sen verran hyvin stailatut mallit, että kun kuvia katselee, sitä kuvittelee itsensä näyttämässä yhtä hyvältä ja pian on taas lompakossa lovi, varsinkin jos kylkeen hairahtaa ostamaan myös tyllihameen. Minä olen ostanut VoHilta kaksi tyllihametta, valkoisen ja kermanvalkoisen, jotka eivät oikeastaan ole Vivien of Hollowayn omia hameita, vaan yhdysvaltalaisen Samsin, joka on ihan täysin alushameisiin erikoistunut firma, jolla on paljon muitakin malleja kuin tämä yleisin Sams 835, jota myydään Euroopassa muuallakin, mm. TopVintagella Sammy-nimellä. Sieltä ostin mustan kuvissa näkyvän tyllin, joka on ainoa Samsin tylli, joka on luttaantunut, mutta toisaalta se oli muita litteämpi jo alun alkuaankin.

Punainen halterneck-mekko houkutteli minua erityisesti musta-punaisen yhdistelmällä, joka nähdään tuossa ylävasemmalla ja alhaalla oikealla, mutta yhtä lailla olen käyttänyt sitä valkoisen kanssa. Yleensä yhdistän tähän mekkoon paksun vyön, joka kuroo vyötärön sopivan kapeaksi, vaikka luulen, että ihan aina ei tämänkään kanssa tarvitsisi vyötä, koska tämä istuu tismalleen yhtä hyvin kuin navynsininenkin mekko.

PAITSI että tämä on ainoa seitsemästä VoHin mekosta, jonka luu painaa kankaan läpi kylkiluitani. Se ei ole rikkonut kangasta, mutta se on liikkunut kujaltaan juuri sen pari milliä, että se hiertää puuvillakankaan läpi erityisesti jos istun huonossa asennossa.

Näissä mekoissa huonossa asennossa istumisesta on muutakin haittaa, koska huomasin, että luut taipuvat vartalon mukaan ennen pitkään. Ensimmäisillä kerroilla tätä probleemaa ei huomaa, mutta jos tosiaan tulee röhnötettyä niin kuin minä, niin saattaa jossain vaiheessa kummastella sitä, että suoraan rintojen alla luut ovat iholla ja sen jälkeen tulee vatsamakkaroiden mentävä pieni (mutta onneksi suht huomaamaton) kaari. Olen taivutellut luita käytön jälkeen takaisin entiseen muotoonsa niissä toivoissa, että ne ovat sen verran laadukkaita, etteivät haparoidu ja katkea. Yksikään ei ole vielä hajonnut, eikä edes tämän punaisen oikkuluu ole lähtenyt paikaltaan, joten laadukkaita mekkoja ovat.

Molemmat kuvat on otettu 8h työpäivän jälkeen.

Olen varmaan sanonut täällä aiemminkin, että käytän kellomekkojani myös töissä, tylleine kaikkineen. Joissain se aiheuttaa hilpeyttä, toisissa ihastusta ja sitten valtaosassa varmaan vähän hämmennystä, mutta vaikka näissä mekoissa on avonainen selkä ja sweetheart-kaula-aukko, niin nämä kelpaavat vallan hyvin toimistotöihin. Käytän näitä yleensä neuletakkien ja boleroiden kanssa, mutta kun haluan olla ammattimaisemman näköinen, niin vakioasuste on bleiseri. Ikävä kyllä tuo bleiseri ei keinokuitunsa takia kestä puhtaana kovinkaan pitkään, joten se on useammin pesukopassa kuin päällä, mutta en minä aina näytä ihan hörhöltä varsinkaan töissä.

Tämän polkadot-mekon oston oikeutin sillä, että minulla ei ollut klassista mustavalkoista pilkkumekkoa (paitsi Hell Bunnyn Vanity, joka oli toinen ostamani fiftarimekko, mutta sitä ei lasketa, koska siinä on punaista!) ja tämä(kin) oli stailattu niin kauniisti Vivien of Hollowayn nettisivuilla, että näin itseni jo sieluni silmin mustan vyön ja boleron kanssa tähän mekkoon pukeutuneena - niin kuin ylhäällä vasemmalla.

Koska musta polkadot on erittäin hyvin yhdisteltävissä kaikenvärisiin vaatteisiin, on tämä mekko ollut navynsinisen ja punaisen mekon ohella kovimmassa käytössä, vaikka tämä onkin ollut omistuksessani vain vuoden. Olen yhdistänyt siihen mustaa, valkoista, pinkkiä, punaista, vaaleansinistä, turkoosia... aika pitkälti kaikkea ja kaikki näyttää hyvältä tämän mekon kanssa, mutta tässäkin on pieni juju.

Kun otin tämän mekon paketista, oli pituus minulle shokki. Vivien of Hollowayn mekoissa pitäisi olla 27 tuumaa pitkä hameosa, mutta tämän hame oli kaikkia aiempia mekkoja ainakin 4cm pitempi! Tämä ylsi minua puoleen väliin pohjetta siinä missä muut ylsivät vähän polven alle. Myös torso on pari senttiä aiempia pitempi, mikä ei onneksi haittaa, koska olen pitkäruotoinen nainen, mutta jollakulla lyhyemmällä voisi tulla ongelmia. En myöskään ymmärrä miksi tällaisista muutoksista ei ollut mainittu nettisivuilla mitään, vai kuvittelevatko he, etteivät ihmiset huomaa jos jonnekin ilmestyy pari senttiä ekstraa?

Sama homma oli tämän punaisen mekon kanssa. Tässäkin oli poikkeuksellisen pitkä helma jopa minulle ja vielä pitempi torso, joka on minullekin sen verran pitkä, että tämän kanssa on pakko käyttää vyötä. Tämä istuu myös mustan sisarensa kanssa jonkin verran väljemmin kuin navynsinisen ja punainen Vivien, vaikka kaikki nämä ovat puuvillasatiinia, joten erot eivät voi johtua materiaalista. Rintamuksessakin on hieman enemmän tilaa, mutta luut ovat puolestaan edestä ihan aavistuksen tiiviimmässä, eivät niin leveästi kuin vanhemmissa mekoissani. Se ei haittaa minua yhtään, koska mekko on niin ihana ja kovassa käytössä.

Alunperin välttelin tämän ostamista niinkin paljon, että ostin toisen punaisen polkadot-mekon, ettei minun tarvitsisi maksaa tästä sitä satasta, koska minullahan oli jo neljä Vivien of Hollowayn mekkoa, mutta lopulta ratkesin kuitenkin ja arvatkaapas onko sille halvemmalle mekolle ollut kovinkaan paljon käyttöä sen jälkeen? Muutaman kerran olen sitä käyttänyt, mutta jos haluan punaista pilkkua, niin tämä on valintani.

Ja koska Vivien of Hollowayn mekoista on vaikea saada tarpeeksi, samassa tilauksessa punaisen polkadot-mekon kanssa tuli myös pinkki. Ostin myös kermanvärisen Samsin petticoatin, joka teki samanlaiset ylläripyllärit kuin tuo punainen mekko ja osoittautui pari tuumaa liian pitkäksi. Tai siis tuon punaisen mekonhan kanssa se oli juuri oikean pituinen, mutta muita mekkoja ajatellen vähän liian pitkä. Onneksi Samsin alushameissa on kuminauhakujat, joten siirsin kuminauhan yhtä ylemmäs.

Tämä pinkki mekko istuu toistaiseksi kaikista parhaiten, koska luut eivät ole vielä taipuneet siinä vatsamakkaroitani syleilemään ja sillä on samanlainen istuvuus kuin navynsinisellä ja punaisella mekolla. Se on myös pituudeltaan sitä mitä VoHin nettisivuilla luvataankin, eli samanpituinen kuin kaikki muut mekot (paitsi nuo kaksi pilkkumekkoa). Kangas on tässäkin puuvillasatiinia, mutta se tuntuu paljon pehmeämmältä, sileämmältä (ja ehkä jopa kevyemmältä) ja todella miellyttävältä. Näin talvella tällaisissa pirteissä vaatteissa erottuu vielä enemmän joukosta kuin kesällä, mutta olen käyttänyt tätä töissä neuletakin ja tyllin kanssa muutaman kerran näin talvellakin, viimeksi tässä kuussa.

Toistaiseksi viimeisin VoH-mekkoni on tämä ihana Cream Rose Floral, joka oli käsittääkseni vain jonkin aikaa myynnissä ja minä pari viikkoa arvottuani ostin tämän, vaikka en edes pidä kukkakuviosta. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt mummolan verhoilta ja kukkakuvio sopi tukanväriini, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja ostin itselleni supernaisellisen kesämekon. Mekko on joustamatonta 100% puuvillaa, mutta kumma kyllä istuu huomattavasti napakammin kuin puuvillainen kuppikakkusisarensa. Itseasiassa tämä on ainoa(!) Vivien of Hollowayn mekko, jossa rintamus ei ole minulle liian iso, joten voin käyttää tätä olkaimettomien liivien kanssa. Vyötärölläkään ei ole hirveästi liikaa tilaa, joten hyvin istuvan yläosan ansiosta tämän kanssa ei välttämättä tarvitse vyötäkään.

Pienenä yllärinä tämänkin mekon helma on sitä pitempää sorttia, mutta se ei sinällään haittaa, koska kangas on niin hentoa ja laskeutuu kauniisti. Rinnanympärys hämmentää edelleen, että jos minulla oli jo kuusi mekkoa, joissa kaikissa on isohko rinta, niin miten tässä onkin yhtäkkiä juuri sopivan kokoinen? Ja mitä muut asiakkaat sanovat, joilla edellinen rintamus oli juuri sopiva, mutta tämä onkin liian pieni? Ero ei toisaalta ole ole niin dramaattinen, koska tässähän on kyse lähinnä luiden hiukan pienemmästä kaaresta, mutta jollekulle näistä ylläripyllärivaihteluista voi tulla ongelmia.

Yhteenvetona sanottakoon, että hupsis. Näitähän on seitsemän samanlaista. Ai miten niin kaavoihin kangistunut?

VoH pähkinän kuoressa:
- Olen ostanut kaikki mekot Vivien of Hollowayn omilta sivuilta, suurimman osan täyteen hintaan, mutta osan koko sivuston -15% alennuksesta. Kuppikakkumekko ja toppi olivat puoleen hintaan.
- Mekot myydään sivuilla mittojen mukaan, joten kokolappua on turha tuijottaa. Vivien of Holloway käyttää vintage-kokoja, jotka ovat nykyaikaisia pienempiä ja varsinkin nämä halterneck-mekot on tehty tiimalasivartaloa korostamaan. Olen yleensä kokoa S/UK10, mutta näissä mekoissa olen UK14/L.
- UK14-kokoisen mekon mitat ovat 36-28-40, eli n. 91-72-101, joka vastaa kokoa EU38. Todellisuudessa melkein kaikki mekot ovat hieman väljempiä ja varsinkin puuvillasatiini joustaa pari senttiä, joten jos putoaa kokojen väliin, kannattaa ottaa (materiaalista riippuen) pienempi. Minäkin olisin varmaan muutama kilo sitten mahtunut pienempään kokoon (vaikka mittani ovat juuri tämän koon), mutta nykyään en uskalla koettaa, koska viimeisimmässä mekossa rintamus oli muita pienempi ja vaikka vyötärön voi litistää alusvaatteilla, en välttämättä halua tehdä sitä rinnoilleni.
- Kaikki tilaukset tilaukset ovat tulleet perille parhaimmillaan saman viikon aikana, jos olen maanantaina tilannut. Yleensä toimitusaika on 4-5 päivää ja paketti laitetaan aika pitkälti maksua seuraavana päivänä matkaan.
- Toimituskulut Suomeen riippuu paketin koosta -> enemmän tuotteita, enemmän hintaa. Yli 150£ ostoksille saa ilmaisen toimituksen ja pikkukivaa kylkiäisenä.
- Ei, en taida tarvita ihan heti lisää tämän merkin mekkoja. Olen jo ostanut kaikki printit, jotka ehdottomasti tarvitsen ja haluan.

Joko houkuttaa lähteä nettiostoksille?


In English:
Looks like I have 7 Vivien of Holloway dresses, all of them halterneck circle dresses and size UK14, which has the measurements of 36-28-40. Most of the dresses are larger though, since my waist is 28" and I need to wear belt with almost all of my dresses, except for my favourite navy dress. In addition to that I need to wear bombshell bra to fill the bust, which is larger than what measurements say, probably because of the boning.

Some of the dresses are a little different even though they're supposed to be the same. Navy, red and pink polkadot all fit the same, but red polkadot dress and black polkadot dress both have like 1 inch longer torsos and skirts. I have no idea why it's like this, but I've learned to accept that they are simply longer than my other dresses falling half way down my calf rather than falling right below my knee.

The last dress that I bought was my Cream Floral Rose dress that is 100% non-stretch cotton (whereas the others are slightly stretchy cotton sateen) fabric perfect for summer. It has a longer skirt as well and on top of that the bust sizing is actually what the site is listing and therefore this is the only dress that has a fitting bust for me. O_o For once I can wear strapless bra with this and the best thing is that I don't even need a belt to emphasize my waist, because the top fits so well it stays perfectly in place. Too bad it's winter, I'd love to wear this more often.

I love all my VoH dresses, but they are sort of a trouble, because most of them are supposedly dry clean only. I asked about it from their stuff and they said they recommend dry cleaning for darker fabrics to avoid drip marks, but said if I want to take a risk I could try handwashing. I assume the lighter fabrics are ok with handwashing as that is what they used to recommend before changing all washing instructions to dry clean only. The boning probably don't like getting wet, but if I wash my dresses gently I hope it'll be ok. I mean, it's supposed to be a high quality british product so I assume it's not like the boning will get all rusty or something like that?

Some of my dresses really need a good wash, but I really don't want to pay 30€/dress to get them cleaned. It's not like I can't give them a nice air bath most of the time, but eventually they'll need to be washed properly.

How have you washed your VoH dresses (with boning)?