tiistai 7. tammikuuta 2014

Kermaperse kahvilla

Arkeenpaluu oli kamala shokki parin viikon niin kutsutun loman jälkeen. Sain laittaa Kelan lappusen menemään, että voin lohduttautua sillä, että rahaa tulee ja Jimmsiltä tilaamani SSD:kin on tullut postiin noudettavaksi, mutta en ole vielä pelastanut tiedostoja turvaan, joten menee varmaan torstaille tai perjantaille ennen kuin aloitan asennusrumban. Huomiseksi on niin pirun paljon töitä luvassa, ettei enää seitsemän jälkeen tosiaankaan tee mieli tuntikaupalla alkaa mitään asennella, joten vähän venähtää, mutta hyvää jaksaa odottaa.

Tänään kävimme työporukalla keilaamassa ja vaikka heitin pari palloa ränniin, en saanut yhtään täysin pisteetöntä vuoroa. Itseasiassa heitin pari kaatoa ja paikkoa ja melkein voitin A:n toisella kierroksella, jäin 2 pistettä vajaaksi. Viimeinen vajaa kierros kääntyi voittooni kiitos viimeisen kirimisen, eli kaadon ja peräkkäisen paikon :D Yay! 1/4 pelistä oli voitto, so I'm happy. En ole huono häviäjä missään muussa kuin Monopolissa.

Keilailun jälkeen takaisin työntouhuun, ulkoasuryhmän kanssa ulkoasua suunnittelemaan. Ennen sitä piipahdimme A:n kanssa Cafe Alegriassa, joka sijaitsee taikkarin tuntumassa. Kaikki muut tuntuivat siellä käyneen, mutta minä en edes sen olemassaolosta tiennyt, mikä oli aivan hirvittävä tragedia, jos näin dramaattisesti ilmaistaan - Alegria on eeppinen!
Ensinnäkin jokaisen sisällä asuva pieni vihreä pöpöttäjä rakastaa sitä, että Alegria myy reilun kaupan tuotteita ja luomua, mutta myös laktoosittomia ja soijatuotteita. Sen lisäksi kaikki vähänkin erilaisuutta arvostavat ihmiset varmasti rakastavat kahvilan vanhanajan tyyliä, eriparisia astiastoja ja ihanaa old school -fiilistä. Kahvikupposet, lautaset ja tarjottimetkin ovat eri paria, pöydät ovat erilaisia ja tuolitkin, mutta silti niin yhteen sopivia. Tuli mieleen Tampereen ihana Vohvelikahvila.
Teki mieli ostaa Alegriasta kivoja kahvi- ja teemukeja, joita oli myynnissä. Taikkarilaiset kahvilan jo tietävätkin, mutta jos joku paikallinen (tai miksei turistikin) tätä lukee, niin suosittelen myös tavan tallaajille.


Sitten ah, nannaa, ne herkkukahvit. En juo tavallista kahvia, mutta oikein herkullinen Cafe latte maistuu aina. Yleensä makusiirapit (tai itse latte) on niin pyllystä, etteivät ne maistu tippaakaan, mutta oi sitä riemua, kun näin vihreän rannun lattevaahtoni seassa ja itse latte tosiaan maistui mintulle. Lopun laten väri olikin sitten vähintäänkin epäilyttävä, kiitos minttusiirapin, mutta voin sanoa, että maistuipahan sille mille pitikin.
Tänne tahdon mennä uudestaankin, mutta kuten A sanoi, niin ehkäpä ensi kerralla puolison kanssa. Ehdotinkin heti kotiin päästyäni ukolle, että kun seuraavan kerran käydään kaupungilla niin käydään täällä. Tahdon maistella latteja muiden makusiirappien kanssa tai ehkäpä joka kaakaota vaahtokarkeilla. Eikä siinä mutakakussakaan muuta vikaa ollut kuin, että se oli aivan liian kypsä ollakseen mutakakku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti