Kellohameita ja kynsilakkaa

Hameet Olivia Rouge, paita Collectif, hattu Sokos, kengät City-Market

No niin, viimeinkin sain kuvan sinisestä kellohameestani. Ongelma sen kanssa on vain se, että kaikissa kuvissa mukaan lukien Olivia Rougen verkkokaupan kuvat, se näyttää liian vaalealta. En tiedä onko kamerassa vai näytössäni vikaa, mutta oikeasti väri muistuttaa enemmän indigoa kuin vaaleansinistä.
Kun kokeilin ensimmäistä kertaa tuota hametta, pikkuveljeni sanoi, ettei sininen ole minun värini. Olin hieman pettynyt hameen sävyyn, sillä se tosiaan on tummempi luonnossa, mutta silti hameesta on tullut yksi suosikkivaatteissani ja se on kovassa käytössä. En nyt niin tiedä, onko sininen edelleenkään ihan minun värini, koska puen melkein aina mustaa tavalla tai toisella, mutta ainakin mukava piristys vaatekaappiin! Vain punainen huulipuna ja söpö fiftarikampaus puuttuu, mutta ehkä sitten keväämmällä, kun hiukset eivät lennä sähköisinä ympäriinsä.

Pidän kovasti Essien kynsilakoista ja vaikka ne ovat julmettoman tyyriitä Suomessa, ne ovat kyllä hintansa arvoisia. Paras hinta-laatusuhde on Kone Helsingin kynsilakoilla, mutta koska en piipahtanut Tokmannilla, totesin, että voisin ostaa ihan rauhassa Essietä, sillä olen jo pitkä aika sitten ylittänyt sen vaiheen, että ostan satunnaisilta merkeiltä lakkoja ja sitten lopputulos on yhtä kuraa. Niin muuten vaan sattuu usein olemaan, esim. Lumenen kynsilakat ovat liian paksuja ja samoin levityssudit, joten lopputulos on melkein poikkeuksetta tavalla tai toisella pilalla. Ainakin minun käsissäni, sillä olen ihan onneton lakkaaja, vaikka tykkäänkin lakkailla kynsiä.

Tänään tarttui mukaan funny face-sävyinen suurin piirtein vadelmanpunainen lakka, joka näyttää kuvassa kaikkea muuta paitsi vadelmanpunaiselta. Joka tapauksessa sen värinen se on. Kylkiäiseksi ostin asetonitonta kynsilakkaa, koska edellinen on lopussa ja jos lakkaa suht usein kynsiä niin ei viitsi poistaa lakkoja asetonilla, koska kynnet kärsivät. Eikä lakkaa aina viitsi raaputtaa poiskaan, koska kynsistä lähtee pinta, vaikka niin teen monesti. Neljän lakkakerroksen poistaminen on vaan niin kamalan vaivalloista varsinkin tummien sävyjen kanssa.

Tässä koko tähänastinen Essie-kokoelmani:

Jälleen kuvan värit vääristää, vaikka yritin niitä korjata (ja epäonnistuin surkeasti), mutta ylimmäinen lakka on ihonvärinen kynsiä vahvistava aluslakka. Sen alla on kausiväri madison avehue, funny face, kausiväri hipanema, lilacism ja kiiltävä let it shine-päällyslakka.

Ennen Essien lakkoja olin vain aina sutaissut yhden värikerroksen ja se siitä. Lopputuloskin oli sen näköinen. Nykyään laitan ensin aluslakan, sitten kaksi kerrosta värilakkaa, oli kyseessä Essie tai joku muu lakka (niitäkin löytyy, Mavalaa ja random halpislakkoja) ja viimeisenä vedän tuota päällyslakkaa tai vasta jonkin aikaa sitten ostamaani H&M:n mattalakkaa, joka varmaan näyttää eeppisen söpöltä tuon uuden lakan kanssa.
Lopputulos ei edelleenkään ole mikään maailman paras, koska lakkaan kuin kuusivuotias silmät pahasti kierossa kynsiään tuijottava torvelo, mutta kyllä sitä sietää kauempaa katsoa, jos sivuuttaa sen aika yleisen hiekkaefektin kynsien pinnalla tai sen, etten poista kynsinauhoja tai sen, että lakka menee useammin yli kynsien kuin niiden sisään.

Kynsilakka kestää, mikä on hyvä ja huono asia - kyllästyn näet viimeistään viiden päivän päästä väriin ja sitten, kun se ei kirveelläkään irtoa niin joko revin sitä ja samalla kynnen pintaa tai vedän kynsilakan poistoaineella, jonka jälkeen kynsien reunoilla on 3 viikkoa punainen rantu, joka ei lähde pois pesussa, eikä kynsilakan poistoaineella. Nimimerkki: lakkasin punaisella lakalla.
Taidan vastedeskin vain raapia lakat pois.

Pohjalta on tie vain ylöspäin

Minulla ei sitten ole ollut hyvä viikko, ei yhtään. Minua on syytetty ylenpalttisen negatiiviseksi yleisen puhetyylini johdosta, joten jokaista negatiivista asiaa kohtaan aion nyt listata tähän vastineeksi positiivisia viikon aikana tapahtuneita asioita.

1. Perjantaina päätin viimein asentaa SSD:n koneeseen ja koska en halunnut asentaa Simsejä SSD:lle tilanpuutteen vuoksi, kävin ostamassa myös normaalin kovalevyn. Kone ei kuitenkaan ollut yhteistyökykeinen ja feikki-NumPadin lisäksi koneessani on feikkipaikka toiselle kovalevylle - oikein kovoa suojaava kotelokin löytyy, mutta ei toista SATA-liitäntää. Eli täysi hukkareissu siis.
+ Perjantaina konetta asennellessani pikkuveljeni nouti minulle postista Olivia Rougen tilauksen. Kaikki mahtuu päälle ja hameet ovat aivan ihania.

2. Olivia Rougelta tilattu paita on omituisen mallinen ja lörppö ja silti vähän liian lyhyt, vaikka sitä jo pidennettiin.
+ Mutta ne hameet ovat yhä aivan ihania ja paitaakin voi ihan hyvin käyttää hameiden kanssa, joten ei ollut hukkaostos. Hameet ovat jo nyt olleet kovassa käytössä, mutta kuvia joudutte vielä odottelemaan kuvaajan ja valoisan ajan puutteen johdosta.

3. Sunnuntaina piti tehdä työjuttuja, jotka aiheuttivat erimielisyyksiä tiimin kanssa. Stressatessani en nukkunut yöllä hyvin.
+ Tähän minulla ei ole mitään positiivista sanottavaa muuta kuin se, että tein hyvän tekstin, vaikkei työtä arvostettu.

4. Paskojen yöunien jälkeen maanantaina sitten setvittiin tuota työjuttua, joka toimi vain aasinsiltana kamalaan paskamyrskyyn. Minulla ei ollut aavistustakaan, että selän takana puhuttiin niin paljon paskaa, koska en ollut huomannut mitään merkkejä, että asiat olisivat menneet huonosti töissä, mutta kun kolme ihmistä hyökkää niskaan niin on siinä oikein mukava sitten olla. Omassa elämässäkin on ollut niin paljon sulattelemista, että kaiken sen paskan jälkeen lampsin työkkäriin ja sanoin haluavani lopettaa. Anteeksi en anna, enkä unohda. Ja vaikka antaisinkin anteeksi, ei menneeseen ole paluuta. En voi olla oma itseni ilman, että joku tarkoituksella käsittää väärin jokaisen sanani ja minä en tunnetusti nuole kenenkään persettä - olen liiankin rehellinen. Miten kukaan voi odottaa, että käyttäytyy positiivisemmin sen jälkeen, kun pelkkä ajatuskin töihin menosta saa itkun partaalle?
+ Työkkärin täti oli ymmärtäväinen ja totesi itsekin, että kyseinen valmennus aiheuttaa hänellekin harmaita hiuksia. Positiivista tässä on se, ettei se aiheuta enää minulle harmaita hiuksia varsinkin kun vasta istuin parturissa yhteensä viisi tuntia - olisi surkeaa, jos liilasta tulisikin harmaa. :D Surkeaa on myös se, että kaikilla on paha mieli, mutta jälleen positiivista on se, että mieluummin paha mieli muutaman päivän kuin muutaman viikon ajan. Pohjalta on suunta vain ylöspäin. Paskaa housuun ja uuteen nousuun!

5. Kävin parturissa ensin maanantaina pahan päivän jälkeen. Tukka ei mennyt ihan nappiin, koska sain päähäni, että punaisen sijaan värjätäänkin latvat liilaksi ja oranssista liilaksi ei onnistu ihan kertaheitolla. Lopputulos oli hyvin tumma ja ei niin lähellä violettia.
+ Sain samaan hintaan korjausvärjäyksen tiistaille. Lopputulos ei edelleenkään ole puhdas violetti, mutta purppurainen liila, joten tarpeeksi lähellä. Tärkeintä, että näyttää nätiltä ja ehdottomasti nätiltä näyttää omasta mielestäni. Kuvat puuttuu, koska eräs unohti ottaa talteen Photoshopin asennustiedoston...

6. Eilen kun tulin kotiin ja läppäsin keittiöt valot päälle, lamppu teki tenät ja hajosi. Tein sitten ruokaa pelkän liesituulettimen valossa.
+ Eipähän ukko marmata, että unohdin keittiöön valot :D

7. Unohdin ostaa uuden lampun keittiöön.
+ Ei ukko edelleenkään voi valittaa keittiön valojen päälle jättämisestä.

Loppuun lisättäköön ihan pelkästään positiivisia asioita:
+ Ostin viimeisen Violet-sävyisen Directions-shokkivärin wannabelta. (Tosin huomenna kuulemma tulee lisää.)
+ Sen kovalevyn palauttaminen ei ollut yhtään niin noloa kuin kuvittelin.
+Löysin värittömän matta-päällyslakan H&M:ltä ja vieläpä alle kolmen euron hintaan.
+ Sokoksella oli vielä Color Mask Plum -sävyttävää hoitoainetta jäljellä,
      - mutta se maksoi 2 euroa enemmän kun parturissa. WTF.
+ Sokoksella oli myös Batisten kuivashampoota, josta luki jotain joko Cosmossa tai MeNaisissa. Ostin, koska pakko käyttää toisinaan otsatukan kanssa.
+ Työkkärin täti oli maailman ystävällisin ihminen <3
+ Joulusuklaita on vielä jälelle. Punkku + Fazerin sininen, OMNOMNOM.

P.S. Kuvia tulee sitten kunhan löydän jostain Photoshopin, jotta voin muokata kuvia.

Työn raskaan raataja

Minusta ei tule yrittäjää. Piste.
Työtä on liikaa ja jotenkin sitä tulee koko ajan lisää, vaikka niska limassa raataa jo entisestään. Onneksi enää alle kuukausi ja pahin homma on ohi! Kun tämä on ohi, vejän kyllä kännit. Tai ainakin paljon karkkia. Tai ostan uusia mekkoja. Tai hameita. Tai sen kashmirneuletakin H&M:ltä. Tai punaisen laukun. Tai Guessin laukun, jos rahaa irtoaa tarpeeksi. Tai punaisen Guessin laukun!

Hey, I'm working!

En voi sanoa pitäväni teineistä vaikka pidänkin lapsista, mutta minut pistettiin työskentelemään opiskelijaryhmän ja juurikin teinien kanssa. Onneksi ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi ja hommat joutuivat hyvinkin jouhevasti. Saimme enemmän aikaiseksi puolessatoista tunnissa kuin työttömien ryhmän kanssa puolessa päivässä. Kiitos, opiskelijat jouhevasta asenteesta! Kyllä tämä projekti vielä päätökseen saadaan!
Ehkä meillä työttömillä lurjuksilla on reippailta opiskelijoilta oppimista. Olin itsekin lukioaikana reipas tyttö ja jaksoin, mutta nyt... Nope. Ei minusta yrittäjää tule, ei leipomallakaan.

Varasin parturiajan maanantaiksi, joten ei enää tuota hirvittävää tukkaa seuraavissa kuvissa, ellei kampaaja mystisesti onnistu tekemään lopputuloksesta jotain vielä kamalampaa - se tuskin on mahdollista? Huomenna vielä raadan töitä, mutta sitten kyllä nukun autuaasti koko viikonlopun. Jos en olisi "laihiksella" vetäisin varmaan hirveät määrät karkkia ja omenalimpparia koko pullollisen ellen kaksikin, mutta pitäisi karistaa joulukilot, kiinteytyä ja kotona on muutenkin suklaata. Jos joskus nuo venäläis/virolais/puolalaissuklaat tuosta söisi niin voisi harkita tavallista karkkiakin, mutta eihän sitä herkkuja syömällä laihdu kukaan.

Kermaperse kahvilla

Arkeenpaluu oli kamala shokki parin viikon niin kutsutun loman jälkeen. Sain laittaa Kelan lappusen menemään, että voin lohduttautua sillä, että rahaa tulee ja Jimmsiltä tilaamani SSD:kin on tullut postiin noudettavaksi, mutta en ole vielä pelastanut tiedostoja turvaan, joten menee varmaan torstaille tai perjantaille ennen kuin aloitan asennusrumban. Huomiseksi on niin pirun paljon töitä luvassa, ettei enää seitsemän jälkeen tosiaankaan tee mieli tuntikaupalla alkaa mitään asennella, joten vähän venähtää, mutta hyvää jaksaa odottaa.

Tänään kävimme työporukalla keilaamassa ja vaikka heitin pari palloa ränniin, en saanut yhtään täysin pisteetöntä vuoroa. Itseasiassa heitin pari kaatoa ja paikkoa ja melkein voitin A:n toisella kierroksella, jäin 2 pistettä vajaaksi. Viimeinen vajaa kierros kääntyi voittooni kiitos viimeisen kirimisen, eli kaadon ja peräkkäisen paikon :D Yay! 1/4 pelistä oli voitto, so I'm happy. En ole huono häviäjä missään muussa kuin Monopolissa.

Keilailun jälkeen takaisin työntouhuun, ulkoasuryhmän kanssa ulkoasua suunnittelemaan. Ennen sitä piipahdimme A:n kanssa Cafe Alegriassa, joka sijaitsee taikkarin tuntumassa. Kaikki muut tuntuivat siellä käyneen, mutta minä en edes sen olemassaolosta tiennyt, mikä oli aivan hirvittävä tragedia, jos näin dramaattisesti ilmaistaan - Alegria on eeppinen!
Ensinnäkin jokaisen sisällä asuva pieni vihreä pöpöttäjä rakastaa sitä, että Alegria myy reilun kaupan tuotteita ja luomua, mutta myös laktoosittomia ja soijatuotteita. Sen lisäksi kaikki vähänkin erilaisuutta arvostavat ihmiset varmasti rakastavat kahvilan vanhanajan tyyliä, eriparisia astiastoja ja ihanaa old school -fiilistä. Kahvikupposet, lautaset ja tarjottimetkin ovat eri paria, pöydät ovat erilaisia ja tuolitkin, mutta silti niin yhteen sopivia. Tuli mieleen Tampereen ihana Vohvelikahvila.
Teki mieli ostaa Alegriasta kivoja kahvi- ja teemukeja, joita oli myynnissä. Taikkarilaiset kahvilan jo tietävätkin, mutta jos joku paikallinen (tai miksei turistikin) tätä lukee, niin suosittelen myös tavan tallaajille.

Sitten ah, nannaa, ne herkkukahvit. En juo tavallista kahvia, mutta oikein herkullinen Cafe latte maistuu aina. Yleensä makusiirapit (tai itse latte) on niin pyllystä, etteivät ne maistu tippaakaan, mutta oi sitä riemua, kun näin vihreän rannun lattevaahtoni seassa ja itse latte tosiaan maistui mintulle. Lopun laten väri olikin sitten vähintäänkin epäilyttävä, kiitos minttusiirapin, mutta voin sanoa, että maistuipahan sille mille pitikin.
Tänne tahdon mennä uudestaankin, mutta kuten A sanoi, niin ehkäpä ensi kerralla puolison kanssa. Ehdotinkin heti kotiin päästyäni ukolle, että kun seuraavan kerran käydään kaupungilla niin käydään täällä. Tahdon maistella latteja muiden makusiirappien kanssa tai ehkäpä joka kaakaota vaahtokarkeilla. Eikä siinä mutakakussakaan muuta vikaa ollut kuin, että se oli aivan liian kypsä ollakseen mutakakku.

Hyvää myöhäistä uutta vuotta!

eli kertomus uuden vuoden aatosta.

Uudenvuoden aatto oli ja meni. Menimme isohkolla porukalla baariin, minä ja poikaystäväni, pikkuveli ja miehen sisko ja hänen ukkonsa. Mukana olivat myös alkuillasta poikaystävän kaveri ja hänen tyttöystävänsä (voi pikkuvelirukkaa, kun ainoa, jonka puoliso ei ollut mukana), mutta he katosivat jonnekin.
Rocksissa oli taas liikenteessä vähintäänkin mielenkiintoista porukkaa. En tiedä mainitsinko aiemmin, mutta edellisellä kerralla kun kävin siellä joku täysin randomjätkä päätti tulla pörröttämään tukkaani. Tällä kertaa kukaan ei lähennellyt minua, mutta outoja ihmisiä oli liikenteessä. Viereisessä pöydässä istui kaveriporukka, josta yksi tytöistä itki varmaan tunnin verran puhelintaan kytäten. Salakavalasti ukkoni kaveri ja hänen tyttöystävänsä katosivat, joten luulin, että heillä on parisuhdeongelmia ja oletin, että myös sillä vollaajalla oli jotain vialla elämässä.
Tunti oltiin ehkä siinä rauhassa jutusteltu ja drinkeistä nautiskeltu, kun mieheni sisar M huutaa: "NYT SE YRJÖÖ, NYT SE YRJÖÖ!" Käännyin katsomaan niin eikös sieltä purjo lennä miltei jonkin jätkän päälle, nojatuolin käsinojalle ja lattialle. Aioin käräyttää tytön, mutta joku muu ehti ensin tai sitten baarissa on valvontakamera. Ei siinä portsaritkaan uskaltaneet mennä lähelle ja me vaihdoimme paikkaa tanssilattian tuntumassa oleville baarijakkaroille.
Musiikin saralla minua huijattiin. Kaikkien muiden toiveet soitettiin paitsi minun, kunnes kello tuli puoli kolme ja The Fox ja Gangnam style pärähtivät peräkkäin soimaan :D Taktinen veto, taktinen veto. Tanssilattia oli täynnä väkeä. Hevilettijätkät jorasivat siellä ihan onnessaan ja joku mies veti erään makkarankuoreen ahtautuneen tytön helman tisseihin asti ylös niin, että stringit vilkkuivat.

Sitten päästäänkin muihin puuhiin. Olen katsonut The Borgiasia (Borgiat - maan ja taivaan valtiaat) aika paljon nyt joululoman aikana. Kaikki kolme kautta oikeastaan ja tänään sain raivokilarit nähtyäni mihin kohtaan sarja lopetettiin. Puhutaan cliffhangereista niin juurikin sellainen odotti.

Lucrezia ja Cesare Borgia, kuva: Google

Luin kyllä aika paljon Borgioista Wikipediasta ja tiedän, että sarjaa ei voi liian pitkälle jatkaa jos meinaa saada edes jossain määrin onnellisen lopun, mutta olisin halunnut edes vähän paremman lopetuksen erityisesti koko sarjan suosikeille, eli Lucrezialle ja Cesarelle. Micheletto oli myös yksi suosikeistani, ihanan persoonallisen näköinen mies :)

Kyrpiintyneenä hankin haltuuni Tudorsin kaikki neljä tuotantokautta. Jos sekin loppuu cliffhangeriin niin jatkan raivoamista.
Tulee vaan kamala ikävä Cesarea nahkahousuissaan ja kalukukkaroissaan, nam. Toivottavasti fanien toiveet kuultaisiin ja tekisivät edes sen elokuvan, että juoni saadaan paremmin loppuun.

Tilasin itselleni Jimmsiltä 250gb SSD-levyn. Kone reistailee välillä ja on hidas kuin etana aina silloin, kun olisi kiire niin ehkäpä SSD auttaisi asiaan. Inhottaa vain asentaa kaikki uudestaan ja erityisesti Sims 2:n kanssa asia riipoo, koska ei sitä SSD:lle kehtaa asentaa niin kuin olen aiemmin jo tainnut mainitakin.

En tiedä olenko sanonut, että pelaan myös Guild Wars 2:sta ja en tiedä kiinnostaako ketään, mutta kävin kurkkaamassa sitä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ja mitä minä oikein sain päähäni tehdä? Total makeoverin, eli muutin hahmoni erinäköiseksi. Kypsästä naismaagista tuli hyvin... animemainen teinityttö :D

Nyt kun noita katsoo niin melkein kaduttaa, että muutin ulkonäköä, vaikka uusi ulkonäkö on kyllä todella söpö :( Sinisen tukan kanssa ei oikein sovi muut värisävyt kuin sininen ja valkoinen toisin kuin kultaisen tukan kanssa sopivat kaikki.
Olisin voinut tehdä toisen hahmon, vaikka Guardianin ja tehdä siitä söpön niin kuin tuo alempi, mutta ehkäpä innostuisin pelaamaan enemmän jos hahmoni ei näyttäisi aina niin tylsältä ja tutulta. Tai sitten teen vain toisen hahmon, jolla ehkä jaksan pelata lvl5 pidemmälle.