Hellettä, mansikoita ja herkkua

Ja kuppikakkutoppi käytössä ensimmäistä kertaa.

Kävin kaupungilla ostamassa mega bombshell-rintaliivit ihan vain siksi, että kuvissakin mahdollisesti näkyvä väljyys rinnan kohdalla korjautuu sillä. Vivien of Hollowayn topit ja mekot on luutettu rinnasta, joten ne pitävät muotonsa, vaikka täytettä ei olisikaan, mutta jos tissit näyttävät muutenkin vähän normaalia isommilta puuvillaversioissa (tuo toppi ja samanlainen, mutta vaaleansininen kuppikakkumekko) niin se on se ja sama jos ne näyttävät paljon isommilta, eipähän jää tyhjää.
(Tissi)asiaan kuuluvasti katsoin eilen Hulluna häämekkoihin (Say Yes to the Dress), jossa yksi morsiamista ruoti sitä, ettei hänen sulhonsa pidä sweetheart necklinesta, koska se luo boob miragen, eli tissiharhan. No, tässä sitä tissiharhaa tulee sitten kerrakseen!

Minun piti ostaa myös navynsininen huivi, mutta se oli niin tumma, ettei sitä olisi erottanut mustasta kuvissa, joten hommasin vaaleanpunaisen huivin. Vielä kun saisi vaaleanpunaisen vyön.

Nyt minulla on näitä viisi :D

Käytiin myös pikkuveljen kanssa Lipalla jätskillä ja vaikka olevinani kutjotan yhä, ostin myös torilta mansikoita ja Kupsakan rommipullia, koska ne ovat vain yksinkertaisesti kulinaarinen herkku. Vähän niin kuin Muhosen luomuruisleipä ja valkosipulimetukka.

Kesän ensimmäiset mansikat!

Huomenna jos sää jatkuu kauniin aurinkoisena, otatan joko miehellä tai veljellä kuvia navynsinisessä Vivienin mekossani. Olen jo viikon verran halunnut ottaa kuvia mekoista, mutta tukka piti värjätä ensin, koska tahdon kuvista nättejä. *Oi, turhamaisuuden huippu.* Onneksi sentään kotivärjäys onnistui, vaikka L'Orealin Feria -väriä meinasikin olla ihan liian vähän edes polkkapituiseen osaan tukkaa. Sai aika kitsaasti levitellä, joten ensi kerralla käytän suosiolla Swarzchkopfia.

Valitettavasti olen myös kärventänyt itseni auringossa, joten sekin on viivyttänyt kuvaussessiota. Jos vielä huomenna dekoltee punoittaa, niin saa punoittaa, mutta vain vesisade ja kuvaajan haluttomuus estävät minua esittelemästä kauniita mekkojani.

Viikon kuulumiset

Torstaina kävin hakemassa Vivien of Hollowayn paketin. Navymekko istuu kauniisti, mutta puuvillainen kuppikakkumekko on jonkin verran isompi, vaikka ovat samalla mallilla tehty ja samaa kokoa. Wat? Ehkä se johtuu materiaalista. Samoin puuvillainen halternecktoppi on väljä erityisesti rinnasta, vaikka kokotaulukon mukaan olen tismalleen vaatekappaleen kokoinen. Pitänee käyttää ompelijalla puuvillaversiot tai opetella tunkemaan sukkia rintamukseen.

Päivän asu oli kasuaalimpi kun normaalisti. Toppi Lindex (kirpparilta), hame Seppälä (vanha kuin taivas) ja sandaalit Ecco. Korvissa uudet ankkurikorvikset, jotka ei hienosti kuvissa näy.

Maanantaina ostin kirpparilta ylläolevissa päivän asukuvissa olevan Lindexin topin ja toisen H&M:n laivastonsinisen t-paidan, joka päätyi jo pesukoppaan eilisen lenkin jäljiltä. Olen siis tehnyt tällä viikolla kaksi ennätystä: löytänyt kirpparilta vaatetta ensimmäistä kertaa vuosiin ja käynyt lenkillä ensimmäistä kertaa vuosiin. :D

Eilen kärsin kamalasta morkkiksesta syötyäni Lidlin viidensadan kilokalorin korvapuustin, että piti käydä liikkumassa. Mies lainasi kuulokkeet, jotka kestivät korvissa ja pingoin Dekaron - Choice of Heron vauhdissa menemään. Ja kuolin kolmekymmentä metriä myöhemmin.  Kävelin silti vielä 45 minuuttia reippaasti musiikin tahdissa puoliääneen hoilottaen ja kuvittelin, että jalkani eivät ole maitohapoilla.
Minulla on naiivi ja mahdoton haave, että joskus vielä juoksen koko kappaleen ajan. Naiivi toive on siksi, että tiedän itsekin, että vaikka minulla oli kivaa lenkillä eilen ja aikeissa on mennä toistekin, menen seuraavan kerran lenkille ehkä ensi kesänä. Tämä siitä huolimatta, että ostin 120 euron juoksukenkäni jo kolme vuotta sitten. On niillä juostu kolmesti.

Tiramisukakku

Viikonloppuna poikaystävälläni oli syntymäpäivät ja kaikesta mansikkakakun haikailusta huolimatta päätin tehdä tiramisukakkua, koska tiramisu on vaan niin nomnomnom.

Muille tiramisuja rakastaville lätkäisen ohjeen tänne, niin onpahan omalla itselläkin muistutuksena, kun tekee mieli tehdä kakkua toiste.

Pohja:
5 munaa
2,5 dl sokeria
2,3 dl vehnäjauhoja
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kostutus:
2,5-3 dl vahvaa kahvia (tai 2 dl espressoa)
4 rkl mantelilikööriä (Disaronno)
3 rkl sokeria

Täyte 1:
2 dl kuohukermaa
250 g mascarponejuustoa
1 muna
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rkl mantelilikööriä (Disaronno)

Täyte 2:
2 dl kuohukermaa
250 g mascarponejuustoa
4 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 rkl cappuccinojauhetta
1 rkl mantelilikööriä

Tee pohja:
Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen. Varaa pyöreä irtopohjakakkuvuoka, jonka pohjalle laita leivinpaperi.
Sekoita pohjaan tulevat kuivat aineet keskenään.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Mitä pitempään vatkaat, sitä kuohkeampaa tulee. Tässä voi käyttää joko jääkaappikylmiä tai huoneenlämpöisiä munia, ja useimmat leipojat tykkäävät huoneenlämpöisestä, koska ne vaahtoavat paremmin, mutta minä tein jääkaappikylmistä munista ja hyvin vaahtosivat 20-30 min vatkauksen jälkeen.
Lisää kuivat aineet siivilän läpi vähitellen munasokeriseokseen ja kääntele sekaan kaapimella, kunnes taikina on tasaista. Paista pohjaa uunissa 175 asteessa n. 40 minuuttia. (Minulla oli ongelmia tarkistaa kakun kypsyys, koska kotona ei ollut tikkuja, mutta kannattaa siinä 35 minuutin kohdalla tökkäistä tikulla ja jos kakku ei tartu siihen, on se kypsä.)

Vinkki: Kakkupohjan voi tehdä myös vehnäjauhoilla ja perunajauhoilla. Gluteenittoman pohjan saat käyttämällä pelkästään perunajauhoja, joita tarvitset vähemmän kuin vehnäjauhoja kokonaisuudessaan. Myös maissijauhot käyvät tähän tarkoitukseen.
Kakku on tehty 23 cm irtopohjavuokaan; jos käytät pienempää vuokaa tai haluat pienemmän annoksen, voit suhteessa pienentää ainesosien määrää. Hyvänä ohjeistuksena kakkupohjaan on laittaa jauhoja, munaa ja sokeria kaikkea saman verran ja sitten vähentää jauhoista sen verran, kun laitat kaakaojauhetta.

Kun kakkupohja on vähän jäähtynyt, irrota se vuoasta ja kumoa. Jäähtyneenä leikkaa kakkupohja kolmeen kerrokseen, joista paksuin kannattaa lätkäistä pohjalle, jos et osaa leikata tasapaksuja kerroksia.
Keitä vahvaa kahvia tai espressoa kakun kostutusta varten ja lisää siihen sokeria. Kun kahvi on jäähtynyt haileaksi sekoita siihen mantelilikööriä oman maun mukaan. Minulle neljä ruokarusikallista oli riittävästi, että maistui, mutta ei pelkästään alkoholille.

Tee täytteet:
Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla. Laita jääkaappiin odottamaan.
Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi, lisää mascarpone ja mausteet. Kääntele kermavaahto kaapimella joukkoon.
Munattomassa versiossa vatkaa mascarpone pehmeäksi, lisää sokeri, likööri ja cappuccinojauhe. Kääntele kermavaahto kaapimella joukkoon.

Vinkki: Jos haluat, voit käyttää täytteeseen munaa, mutta siitä saa helposti myös munattoman vain yksinkertaisesti jättämällä sen pois. Minun kakkuni välikerroksessa oli ensimmäisellä tavalla munallinen versio ja päällä oli tuo jälkimmäinen täyte ilman munaa, mutta cappuccinojauheen kanssa. Väliin laitettavaan täytteeseen ei cappuccinojauhetta tarvinnut, koska kostutus on vahvaa kahvia, mutta pintaan laitoin cappuccinojauhetta, että siihen tulee vähän enemmän aromaattisuutta. 
Tarvitset siis joka tapauksessa kaksi täytettä tai kaksinkertaisen määrän jompaa kumpaa täytettä, että riittää koko kakulle. Minulla on koko toinen annos kakun päällä lukuun ottamatta sitä osaa, jonka nuoleskelin muovipussista epäonnistuneen pursotuksen tuloksena.

Täytä kakku:
Kostuta kerrokset reippaasti; kakku saa ja sen pitääkin olla kostea. Laita jompaa kumpaa täytettä väliin, nosta toinen kerros päälle ja toista. Viimeisen kerroksen päälle koristeeksi voit halutessasi/osatessasi pursottaa pieniä söpöjä tiiviitä kekoja niin kuin oikeaoppiseen tiramisuun. Jos epäonnistut/et osaa, niin voit vain tehdä paksun kerroksen täytettä pintaan ja peittää pienet kauneusvirheet kaakaolla.
Vähän ennen tarjoilua siivilöi pintaan tummaa kaakaojauhetta. Nauti kahvin, teen tai jälkiruokaviinin kanssa, tai vaikka sen ylimääräisen jäljelle jääneen manteliliköörin kera.

Tiramisukakku maistuu kaikille kahvin ja suklaan ystäville ja hienovaraisen manteliliköörin maun myötä on myös aikuisempaan makuun. Meillä kakusta tykkäsivät kaikki muut paitsi äiti, joka ei siedä mitään alkoholia edes rommilakkakakun muodossa. Kaikki muut ottivat kakkua lisää ja minä jo pelkäsin, ettei sitä riitä kaikille, vaikka tästä tulee arviolta 12-14 ihmisen annos, riippuen siitä millaisia kakkumonstereita siellä ruudun toisella puolella lymyää.

Lapsille sopivan kakusta saa käyttämällä kaupan teennäisiä mantelinmakuisia litkuja, ja jos kaapista ei sitä mantelilikööriä tähän hätään löydy, tai jos joku ei tykkää siitä, niin täytteeseen voi käyttää myös marsalaviiniä tai amarettoa. Jotkut hurjat käyttävät myös kahvilikööriä, jota on kaupan tiramisussa, mutta minusta italialainen Disaronno-mantelilikööri sopi tähän parhaiten, koska kyseessä on italialainen jälkiruoka.
Jos tahdot ihan täysin oikeaoppisen tiramisun, niin sitten kakkupohjankin voi korvata savoiardikekseillä tai lady fingerseillä, joita sitten uitetaan kostutuksessa ja pinotaan, mutta minä halusin että kakkuni näyttää kakulta ja tuntuu kakulta, joten tein suklaisen kakkupohjan. Tuntuu enemmän itsetehdyltä kun pääsee leipomaan ja nuolemaan taikinakupin.

Kaunis teerasiakin sai kehuja. Ostettu tässä postauksessa Saimatalon kaupasta.

Nyt ei ihan heti tee mieli syödä tiramisua, tuli muuten sen verran syötyä kakkua. Toivottavasti ei ole tullut paisuttua pullataikinan lailla, jospa se Vivien of Hollowayn tilaus saapuisi pian. Uutta mekkoa ja parempia säitä odotellessa voikin kutjottaa taas rauhassa varsinkin, kun jääkaapissa vastaan katsoo vain valo ja sää on niin kurja, ettei tee mieli mennä edes kauppaan.

Tällä viikolla kaupungissa on tivoli, jonne haluaisin päästä uudessa mekossa käymään, mutta ulkona sataa vettä ja myrskyää. Ilmeisesti lämpimämpiä säitä on kuitenkin luvassa, joten toivotaan, että kesä tulisi takaisin ja pääsisi jälleen uimaan uudessa uikkarissa ja nauttimaan lämmöstä.

Sailorimeininkiä kasuaalisti

Tänään vuorossa on sailoriaiheista pukeutumista, tikkuja sormissa, pilalle menneitä kuvia ja vasta toisella yrityksellä onnistuneet kuvat.

Ensimmäisten kuvien sato oli muuten hyvä, mutta joka ikinen kuva oli rakeisempi kuin kännykän vga-kameralla otetut kuvat. Syynä oli ilmeisesti manuaaliasetukset, jotka olivat jotenkin mystisesti menneet päälle. Minä siis yleensä vedän suosiolla automaattiasetuksilla, koska kuvaajillani harvemmin on ymmärrystä asetuksista, enkä voi itsekään väittää että tietäisin asiasta riittävästi asiasta parantaakseni kuvanlaatua. Siksi kamerani päättää joskus olla taiteellinen ja ylikontrastoida tai ylivalottaa kuvia, mutta tähän asti se on palvellut minua hyvin.
Onneksi poikaystäväni oli armelias ja suostui lähtemään uusintakierrokselle ja tällä kertaa paistoi aurinko ja kuvatkin onnistuivat. Vastineeksi minä katsoin hänen kanssaan Devin Townsendin Retinal Circus -blue-rayn, joka osoittautui aivan mahtavaksi. Jos erikoinen ja monipuolinen musiikkiartisti kiinnostaa, siitä vaan googlaamaan muutamia biisejä. Löytyy niin trollibiisejä, heviä kuin hempeitä balladejakin. Ja tietenkin Ziltoid!

Olin jo helmikuulta asti kytännyt tuota neuletta, mutta aina sen saapuminen Wannabelle vain viivästyi ja viivästyi. Kun tiistaina näin, että sitä on saapunut kauppaan, ryntäsin keskiviikkona heti kaupungille sillä verukkeella, että pitää ostaa poikaystävälle synttärilahja. No, ostin minä synttärilahjankin siinä samalla, mutta oikeastihan materiaaliprinsessana menin tuota neuletta hakemaan niin ei tarvitse repiä takapuolta, kun ei ole mitään mitä käyttää hameiden kanssa. Paitsi se yksi toinen navyraidallinen paita, mutta ei sitäkään aina viitsi käyttää ja enimmäkseen se lojuu pesukopassa, koska pesen liian harvoin pyykkiä.

Hame Olivia Rouge, neule Hell Bunny, sukat Kappahl, kengät Guess.

Kuvissa oleva otsikko on paristakin eri syystä navy is the new black, koska olen mieltynyt kovasti laivastonsiniseen viime aikoina. Tilasin Vivien of Hollowaylta laivastonsinisen mekon ja ihan yksivärisenä, vaikka halusin pilkullisen, mutta kun juuri minun kokoni ehti loppua. Olisin halunnut ostaa vaikka mitä muutakin, mutta rahaa pitäisi säästää, eikä kuluttaa. Hammaslääkärissä pitäisi käydä ja parturiin pitäisi varata aika, koska juurikasvuni näyttää hirveältä ja tukassani on vihreää violetin, sinisen ja liilan seassa. Ah, shokkivärien ihanat puolet.

Jos mekkoni saapuu ensi viikolla, on luvassa lisää laivastonsinistä unelmaa. Viikonloppuna ennen sitä muistan kasvattaa vatsamakkaroita syömällä koko viikonlopun poikaystävän synttäritiramisukakkua, että en sitten varmasti ensi viikolla mahdu ahtautumaan mekkoon. No, ainahan on litistävät alushousut, ja vielä kilo pitäisi karistaa, niin ei pieni pöhötyskään sitten haittaa. :)

Myöhäinen juhannuspostaus

Vähän niin kuin viime vuonna Olavinpäivillä.

Eli kuinka vietät juhannusta tyylikkäästi sukulaisten kanssa juoden heidän viinansa ja syöden heidän ruokansa. Ja kuinka naurat hillittömästi, kun 86-vuotiaalle mummollesi kipataan koko ajan lisää viiniä ja kolme vuotta vanhaa Sangriaa, ja kuinka mummo tuijottaa silmät suurina, kun sedistä toisiksi nuorin päättää soittaa Pohjolan pidot. Tänäkin vuonna.

Grilliherkkuja oli kaikenlaista sorttia, veli näytti vanhusten mielestä Tuure Kilpeläiseltä hattuineen ja laseineen.

Sangrian parasta ennen 2011, valkoviini olikin siman makuista makeaa kuohuviiniä. Viinissä ei ollut muuta vikaa kuin että se loppui liian aikaisin, mutta enpäs minä maksanut siitäkään latin latia.

Tulipa syötyä jos jotakin herkkua paitsi maissia, mutta niitäkin olisi ollut. Juomistakin oli oluesta viiniin asti ja Tapio-viinaan, jota eräs nauski olevinaan piilossa. En olisi kuvitellut mummon kippaavan alkoholia niin hyvällä mielellä, mutta jopas oli hauskaa.


Hauskuus loppui siinä vaiheessa, kun yhdeksän maissa vaihdettiin pikkuveljen kanssa oman ikäiseen seuraan. Olisi pitänyt jatkaa vanhusten kanssa myöhään yöhön ja repeillä heidän koomisille jutuilleen, mutta sen sijaan painelimme joskus kymmenen tuntumassa katsomaan kokkoa. Oli niin vilpoisa sää, ettei siellä ollut juuri porukkaa ja kun meinasimme mennä Rocksiin jatkamaan iltaa, oli sisäänpääsy bändin takia 10€. Portsari jo panikoi nähdessään viiden hengen ryhmän kääntyvän taaksepäin ja yritti päästää meidät kolmellakympillä, mutta yhdellä meistä oli aikainen ylösnousu, minulla 16€ tilillä, niin mentiin sitten kotiin nukkumaan. Turha reissu kaupungilla, mutta eipä tuo haitannut mennä nukkumaan jo puoli kahdeltatoista, kun ensimmäiset alkoholit oli korkattu jo kolmelta päivällä.

Nyt sitä voi kaiken viime viikon mässäilyn jälkeen kutjottaakin taas pari viikkoa, jospa se tavoitepaino pian häämöttäisi horisontissa.