The Body Shop

eli Tuhlaajaprinsessan paluu osa 1.

Aiemman postauksen tekstitulvassa ruodin ohimennen sitä, ettei minulla ole hyvää kasvojenpuhdistusainetta ja että markettiaineet ovat kaikki enemmän tai vähemmän sontaa. Mielessäni kummitteli se riittoisa The Body Shopin Vitamin E Gentle Facial Wash, joka oli minulla yli vuoden ennen kuin viimein otti ja kului loppuun.

Selailin kyseisen putiikin sivuja ja kas tässä lopputulos.

Ei tarvinnut pitkään odotella, kun maanantaina tilasin kahdeksalta illalla ja tänä aamuna oli noudettavissa. Tilasin muutakin kuin pelkän puhdistusaineen, koska en maksa halvimmillaan 6.30€ toimituskuluja pelkästä naamapöhnästä.

• Vitamin E Body Butter, 18.70€
• Vitamin E Gently Facial Wash 13.90€
• Vitamin € Skin Care Kit, sisältää puhdistusmaidon, kasvoveden, yö- ja päivävoiteen. 26.80€

En ole koskaan suoltanut näin paljon rahaa (toimituskulujen kanssa 65.70€) kerralla kauneudenhoitotuotteisiin. Entinen päivävoiteeni ja yövoiteeni ovat L'Orealin Triple Active -sarjaa, jotka ovat suht edullisia ja hyvälaatuisia - ainakin yövoidetta rakastan, koska se on paksu ja rasvainen kuivalle talvi-iholleni. Ei enää ole otsa kukkinut puoleentoista vuoteen :)

Vartalovoin halusin kuivia kinttuja varten, etteivät jalkani näytä liskonnahkalta ihan koko aikaa. Tämä oli saanut netissä ihan hyvät arvosanat ja koska minulla oli hyviä kokemuksia tuosta Vitamin E -tuotesarjasta otin tämän kaikkien muiden joukosta. Arvostelen sitten myöhemmin.
Pikkupakaasin otin siksi, että se tarjosi mahdollisuuden testailla minimuodossa tuotteita. Olen miettinyt nimittäin päivävoiteen ja yövoiteen vaihtamista, eikä uusi kasvovesikään minua haittaa. Puhdistusmaito ei ehkä niin tarpeellinen ollut, kun ostin tuon tuubin puhdistustöhnää, mutta eipähän tarvitse pihistellä.

The Body Shopillakaan ei pihistelty. Sain kattavan määrän näytekappaleita tilaukseni mukana.

Sanokaa mitä sanotte, näytteet ovat hyödyllisiä ja niiden kautta löysin suosikkihajuveteni Escada by Escadankin.

Loppuun pikkuarvostelut:

Vitamin E Gentle Facial Wash

riittoisuus: 5/5
tuoksu: 5/5
tehokkuus: 5/5

Lopputulos: ei kuivata ihoa vaan iho jää pehmeäksi ja samettiseksi. Pikkurillin puolikkaan kokoinen määrä riittää pesemään meikit koko naamasta. Ei tuoksu liian voimakkaasti.

Vitamin E Moisture Cream

riittoisuus: 4/5
tuoksu: 4/5
tehokkuus: 3/5

Lopputulos: vetinen koostumus, joten pienikin määrä leviää koko kasvoille helposti. Jättää kasvot vähän liimaisen tuntuiseksi, mutta ainakin toimii. Tuoksu miellyttävä.

Kenkäfriikin muistelmat osa 1

Talvikengät

Minä rakastan nahkaa ja tekonahkaa, mekkoja, laukkuja, koruja ja kenkiä - kenkiä heti mekkojen jälkeen eniten. Pidän korollisista kengistä, koska littanat eivät tue kantapäätä, mutta on minulla siitä huolimatta kesää varten ballerinat ja uudet pitäisi ostaa hajonneiden Abby Dawn -kusiluistimien tilalle.

En käytä korkokenkiä niin usein, että rikkoisin niillä jalkani ja vaikka käyttäisin niitä päivittäin en silti kävelisi niillä niin montaa tuntia, että ne aiheuttaisivat muita vammoja kuin kipeytyneet päkiät. On minulla niitä päkiöitä varten geelipehmusteet, mutta ei ole vielä tullut niille käyttöä. Eilen kävelin mamman kanssa kaupungilla ulkona lähemmäs pari tuntia, eikä korkosaappaissa tullut edes päkiät kipeäksi (tai en huomannut varpaiden jäätymiseltä?).

Koska ostin mehiläisvahaa nahkaa ja tekonahkaa varten tänä aamuna herättyäni (ennen aamupalaakin) otin ja "lankkasin" eli hoidin kaikki tekonahkakenkäni, jonka jälkeen otin niistä kuvia täydessä priimakunnossa tätä esittelyä varten. Aloittakaamme siis eilisistä popoistani:

Sokokselta toissajouluna joululahjaksi ukoltani.

Ketä kiinnostaa ovatko ne oikeaa nahkaa, kun ovat noin kauniit? Niissä on ehkä 7cm korko, joka ei näy kuvan lintuperspektiivistä, mutta niillä on hyvä kävellä. Jouduin ostamaan niihin pohjalliset tänä vuonna, koska niiden pohja päkiöiden alta oli mennyr kurttuun. Suutari tuumi, ettei ryhdy korjaamaan kurttuun mennyttä pahvia kengän pohjien sisältä vaan suositteli ihan pohjallisia. Nyt näillä voi taas kävellä, thank god. Näissä on lämmin karvavuori ja melkeen polveen asti ylettävät varret, joten sukkahousujen kanssa kaikissa lämpimmimmät kengät mitä minulta löytyy.

Sokokselta reilu kaksi vuotta sitten joululahjaksi ukolta.

Nämä ovat suosikkikenkäni, niissä on aika korkea korko, joten näissä tulee pitemmillä kävelymatkoilla päkiät kipeäksi. Näissä on kuitenkin rouhea pohja, joten paremmat jäätiköllä kuin ylläolevat ohuista koruista huolimatta. Näihin mahtuu myös villasukka toisin kuin ylläoleviin.

City-Marketista synttärilahjaksi tänä syksynä. Mieheltä nämäkin.

Nämä eivät oikeastaan ole talvikengät vaan syys-/kevätsaappaat, eikä näihin mahu villasukkia. En kävellyt näillä paljon, koska pohja päkiöiden alla on aika ohut, jolloin päkiät tulevat helposti kipeäksi maltillisesta korusta huolimatta. Geelipohjalliset täytynee yhdistää näihin, kunhan näillä on taas parempi ulkoilla.

Nyt varmaan mietitte, että mies on täysin tärähtänyt, kun ostaa kenkäfriikille kenkiä, mutta kun ei se raukka osaa ostaa minulle mitään omatoimisesti. Joudun aina menemään mukaan tai sanomaan mitä haluan. Tämä joulu oli pohjanoteeraus (ei siksi, että en saanut uusia kenkiä), koska jouduin varaamaan itse vaaleanpunaisen pörröhaalarini ja häätämään miehen hakemaan sen. Kaiken lisäksi jouduin itse menemään mukaan. PFFFT.
Tämä menee nyt off-topiciksi, mutta ainoa yllätyslahja oli ekana seurusteluvuonna synttärilahjaksi saamani hopeiset korvakorut. Ja niistäkin toinen katosi viemäriin :(

Biancosta Tampereelta puolitoista vuotta sitten syksyllä.

Nämä Biancon saappaat ovat syyskengät, eivätkä edes hyvät sellaiset - nämä imevät vettä kuin sienet. Tai ainakin toinen kenkä imee, koska siinä on pohjasauman kohdalla pieni reikä (ollut ilmeisesti alusta asti). Näillä on kuitenkin ihan hyvä kävellä syksyllä viilentyneillä keleillä, kun ei kehtaa pilata Guessin kalliita kenkiä märällä kuraisella maalla. Ehkä nyt vahattuina nämä kestävät vettä paremmin, jos vaikka se pieni reikä ei ollutkaan syypää.
Ostin nämä, kun etsimme serkkuni kanssa minulle kenkiä Tampereelta. Hän oli juuri muuttanut sinne ja se taisikin olla ainoa yhteinen shoppailureissumme siellä ennen kuin muutin takaisin itään. Etsin silloin ihan tavan kävelykenkiä, mutta Koskikeskuksen kenkäliikkeet olivat kiinni melkein kaikki ja lopuissa myytiin ihan kamalia tennareita, joita en ikimaailmassa laittaisi jalkaani. Serkkuni suunnalta tulleen pienen painostuksen jälkeen ostin nämä ja ihan hyvät ne ovat, vaikka eivät aivan siihen tarkoitukseen mihin kenkiä alunperin etsin. Ja tosiaan sain minä kangaskävelykengätkin, mutta vasta puolta vuotta myöhemmin.

Inspiren aitoa nahkaa olevat maiharit City-Marketista, 89.90€.

Halusin tasapohjaisen talvikengät, joilla voi kävellä pitkiä matkoja esim. koiran kanssa. En nyt suoranaisesti sellaisia etsinyt, mutta kun törmäsin näihin sittarissa ja hintalappu ainakin väitti näiden olevan aitoa nahkaa en voinut olla ostamatta. Muistaakseni nämä olivat alennuksessa, joten olivat jotain kuudenkympin luokkaa. Ostin nämä siis tänä talvena, mutta ovat olleet kovassa käytössä.
Toisin kuin "oikeat" maiharit nämä ovat pehmeää nahkaa, eivätkä paina mistään. Näissä on lämmin pörrömäinen vuori ja näillä on hyvä kävellä. Varsi joustaa niin sinne saa ängettyä vaikka lahkeet ja niin yleensä ängenkin. Näillä kengillä minä rämmin polviani myötä lumihangessa jäällä, metsässä ja porukoiden takapihalla Pöystin kanssa. Onneksi ostin nämä, koska nämä ovat käytännöllisimmät talvikengät vuosikausiin. <3

Minulla on vielä yhdet talvikengät, jotka unohdin kuvata, koska ne EIVÄT ole saappaat, eivätkä tekonahkaa, eivätkä mustat. Ne ovat ruskeat mokkanahkaiset lyhytvartiset nauhakengät, joissa on hölmönnäköinen pörröreunus, joka on koiran kuolassa Pöystin jäljiltä - koira oli päättänyt käydä imeskelemässä kengän vartta.

Kengistä varmaan näkee hyvin mistä pidän: mustasta nahkasta oli aitoa tai ei, koroista ja soljista, sekä nauhoista. Ehkä juuri siksi ne korkeakorkoisimmat nilkkurit ovat suosikkini, koska niissä on sekä korot, soljet, että nauhat. Everything I ever wanted from shoes.

Hyvää valkosipulia!

...eli markkinoilla mamman kanssa.

Tänään oli markkinoiden viimeinen päivä ja olin luvannut lähteä mamman kanssa lakuostoksille. Koska en ollut ehtinyt syödä aamupalaa kävimme ennen markkinashoppailua "aamupalalla" Uniikki-kahvilassa, jossa en ollut ennen käynyt. Luulin paikan olevan tyyris, mutta mukava pala valkosuklaajuustokakkua, savuporopiirakkaa, latte (kaikki minulle), berliininmunkki, ja kahvi (mammalle) irtosivat yhdellätoista eurolla. Mamma maksoi.

Ulkona oli pakkasta -10 astetta ja tuuli kamalasti. Olin pukeutunut sukkahousuihin ja pisimpään hameeseen mitä kaapista löytyi (ja jonka olemassaolon olin lähestulkoon unohtanut, vaikka rakastan sitä) ja villapaitaan (=akryylipaitaan). Päivän asu -kuva tulee siis tässä:

Hame Rain of Petalsilta, raitaneule Seppälästä ja toppi mistä lie.

Alun perin meinasin pukeutua toiseen Rain of Petalsin hameeseen, joka on polvipituista farkkukankaan tapaista tekonahkaremmeillä varustettuna, mutta pakkanen sai minut harkitsemaan kangashousuja sukkahousujen päällä. Ikävä kyllä - vai pitäisikö sanoa onneksi? - ne pöksyt, jotka aioin laittaa jalkaan olivat likaiset, eli niissä oli ikävä tahra reidessä, joten heitin ne pesukoppaan ja penkoessani päälle puettavaa löysin kaikkien muiden hameiden (niitä on paljon) pohjalta tämän. Että minä rakastan sen merenneitohelmaa ja korkosaappaiden kanssa ei laahaa maatakaan. Täytyykin käyttää tätä useammin, olihan se tyyris jo ennen kuin kyseinen putiikki nosti hintojaan 10 eurolla. (Ostin molemmat hameet pari vuotta sitten.)

Markkinoilla olimme mamman kanssa molemmat ihan höperöitä. Pakollisten viipurinrinkeleiden ja lakujen jälkeen menin ostamaan valkosipuleita mieheltä, joka ostosten jälkeen ohi kulkiessani huutaa perääni: "Hyvää valkosipulia!" Samoin sinnekin.
Mammani jahtasi 20 euron jättisäkkiä pullaa/leipää/viinereitä/rinkeleitä ja 10 euron jättimäisiä pääsiäiskasseja helppoheikeiltä, jotka kommentoivat ostoksia näin: "Nyt ei rouvalta munaa puutu." Savolaista huumoria :D
Vähän kaduttaa, etten ottanut kuvaa mammasta viiden jättimäisen säkin kanssa kulkemassa kaupungilla. Se oli nimittäin koomista.

Toinen sukkia ja mehiläisvahaa myyvä miekkonen kiekaisi ohikulkiessamme: "Nyt ilmaiseksi kengän kiillotus!" Repäisin hameen helman polven yli paljastaen koko kengän, jolloin miekkonen happamin naamoin tuumaa, ettei koko kenkää aio kiillottaa, mutta ainakin kärki kiiltää. Kysyipä saman tien myös, että siskoksiako sitä ollaan. Mamma tietenkin otettu, minä lähinnä nolostunut - äiti oli liikkeellä rumimmassa punaisessa verkkatakkimaisessa rievussaan.
Mehiläisvahaa ostimme (eli äiti osti), kun 30 eurolla sai kaksi putelia. Täytyykin googlata oliko miten riistohinta.
Ostosten jälkeen olisi pitänyt lähteä livohkaan, kun vieressä kököttävä miehen veli alkoi tuputtaa meille MIESTEN puuvillasukkia, jotka olivat kaiken lisäksi vain 70% puuvillaa.

"Yleensä maksaa 6€/pari, minä myyn teille 2€/pari. Ostakaa, ostakaa miesten puuvillasukkia viistoista paria nyt halvalla!"

Ei ostettu. Mamma maksoi ukolleni villasukat samalla, kun vahamyyjän veli yritti edelleen tuputtaa meille niitä muita sukkia. Lopulta lähtiessämme laittoi kädet puuskaan ja murjottaessaan tokaisi: "MIE EN SAA MYYTYY YHTÄÄN MITTÄÄN TÄNNÄÄ!"
Veli takaisin: "Sie oot liian aggressiivinen."
No aijaa? Äkkiä livohkaan.

Markkinasaalis ilman ruisleipää, jonka unohdin kuvata.

Ostin (=äiti osti, koska ei antanut minun mennä nostaa rahaa automaatilta) siis Goldenmix-mehiläisvahan niitä kahdeksia nahkahanskoja ja kolmia tekonahka- ja yhtiä nahkakenkiä varten. + kaksi nahkatakkia siihen päälle. Mukaan lähti myös kuvassa vahan alla oleva rinkeli, vieressä olevat marinoidut valkosibublat, takana killuvat metrilakut ja ylläripussi. (Teille se on ylläri.)

Nomnom.

Äiti osti kolme isoa rinkeliä, minä yhden keskikokoisen, että sen ehtii syödä ennen pilaantumista - meillä kun ei ole kuin onnettoman pieni jääkaappipakastin. Mistä saisi halvalla arkku-/kaappipakastimen, sellaisen pienen ja söpön, joka mahtuu yksiöön?

Valkosibublaa viherpippurimarinadissa. Tein niistä salaattia Apetina Snacksien ja miniluumutomaattien kanssa ja hyvää tuli. Parempia kuin ne mitä viime vuonna ostin (ja jotka taitavat yhä olla jääkaapissa piilossa). Vieressä se mehiläisvaha, joka kuulemma käy niin nahkalle, tekonahkalle, kengille, rukkasille kuin kuiville kantapäillekin ja koiran anturoille. Yritäpä rasvata Pöystin koipia ja sitten on matot rullalla :D

Viimeisenä, muttei vähäisempänä ylläripussi:

En ollut koskaan ennen nähnyt niin värikästä kojua. Myyjät olivat käsittääkseni brittejä, puhuivat englantia ja vähän suomea. Äiti yritti kysyä saako niitä maistaa niin suomeksi kuin elekielelläkin, mutta eiväthän ne ymmärtäneet ennen kuin toinen selitti minulle englanniksi, että ne olivat jäässä (luonnollisestikin) ja ihan HELVETIN isoja muutenkin, että niitä olisi voinut mitenkään maistaa. Mitä ne sitten olivat?

Aitoa englantilaista fudgea! Varmaan 50 eri makua isolla pöydällä. Voi pyhä sylvi, että oli pakko saada niitä hirvittävästä 29.90€/kg hinnasta huolimatta. Otin vain yhden yhtä makua, koska nuo ovat oikeasti kamalan isoja, enkä ottanut siis läheskään kaikkia makuja, koska noistakin (tuosta puuttuu vain 1, joka oli kai makua Midnight Mint) tuli hintaa 16.90€. Ei tinkaamallakaan antanut alennusta, koska "I'm not the boss." Joo, pomosi seisoo 1,5m päässä, kysy siltä saakeli.
Fudget ovat jopa minun makuuni *eeppinen sokerihiiri* kamalan makeita, mutta ihanan virkistäviä peruskarkeille. Vähän pienempinä palasina olisivat saaneet olla, koska nyt nuo voi huoletta jakaa neljään osaan ja sittenkin ne olivat liian isoja yhdellä suupalalla syötäväksi. Luulen, että teen kanssa nämä ovat hyviä niinkuin kotikutoisetkin toffeet, mutta näitä on kyllä pakko pieniä.
Otin parhaimman kuuloisia makuja, eli minttusuklaata, limeä, Bailey's lattea, vadelmaa kookoksella ja vadelmaa suklaacrispillä, sitten sitä Midnight Mint ja jotain muuta mint vissiinkin ja suklaabanaania, sekä ihan perus cream fudgea. Jos olisivat pienempiä paloja olisin voinut ottaa useampiakin makuja aina eksoottisimmista viritelmistä lähtien (sellaisia keltavalkoruskearaidallisia), kuten lakritsiminttukookosmikälietä.

Lopputulos markkinoille: äiti on pari sataa euroa köyhempi, minä 7.60€ (bussikyydit kahteen suuntaan + 1€ ruisleipä). Äiti ei siis tuhlannut markkinoilla noin paljon rahaa vaan koska myöhästyimme bussista piipahdimme Asussa, josta hän osti itselleen nätin punaisen duffelin, 70% neitsytvillaa, 20% keinokuitua ja 10% KASHMIRIA.
Kaikki missä on kashmiria saa minulta hyväksynnän. Approved.

Teemonsterin päiväkirja vol 2: Yogi Tea ja Ratatouille

Kävin eilen porukoilla hakemassa luistimet, että ehdin luistella edes kerran ennen kuin talvi loppuu. Viivästyneet pakkaset eivät siis haittaa minua pätkääkään, rakastan tällaista vilpoisaa, mutta en hyytävää talvea. Päivän asuni koostui mustista sukkahousuista, vekkihameesta ja lämpimästä kashmirneuleesta. Oli 10 astetta pakkasta ja minä kuljeskelen vieläkin sukkahousuissani, mutta oli minulla pitkävartiset talvisaappaani ja 85% aitoa villaa olevan takin helma yltää hameen helman tasolle, joten ei siinä kylmä tule.
Kuten kuvasta näkyy, pukeudun joskus konservatiivisemmin; minulla on kolme tyyliä eri tilanteisiin: klassinen hame-/mekkoneiti, rokkimimmi ja tärähtänyt, eli koti-Maawo vaaleanpunaisessa pörröhaalarissa karvatohveleissa maukumassa miehelle kuin kissa.

Otin mukaan porukoille kaksi palaa juustokakkua mammalle ja iskälle, sekä itselleni uusimman ostokseni Keisarin Malja -vihreän teen, jota oli Siwassa. Jos kärpäsenkakan kokoinen Siwa myy irtoteetä, jota minulla ei ole niin tottahan toki minun täytyy sitä ostaa. Ottaessani hunajaa uudesta purkista viilsin peukaloni purkin reunalla auki - pienestä haavasta harvinaisen iso kipu. <.< Kosto siitä, että halusin avata uuden purkin, vaikka vanhaakin oli jäljellä.

Yogi Tea-teetä luulin irtoteeksi ja vieläpä ihan teeksi, mutta se on kanelin ja etäisesti lakritsin makuista (pussi-)mausteteetä.

Yogi Tean ostin City-Marketista vissiin viime viikolla. Mikä siinä on, että jos näen jotain erikoista on minun pakko ostaa sitä? Kohta minulla on pelkkää irtoteetä yhtä monta laatua kuin aiemmin esiteltyjä nahkahanskoja. Sitten minulla on vieläkin pussiteetä, joita kummittelee kaapeissa ja pöydillä Earl Greystä Orange Rooibokseen asti.

Palattuani kotiin porukoilta ryhdyin tekemään ratatouillea, eli ranskalaista kasvishöystöä, jonka pääraaka-aineita ovat munakoiso ja kesäkurpitsa - molemmat aineita, joita en koskaan ole käyttänyt. Jouduin googlaamaan pitääkö ne kuoria ja nyt viisastuneena tiedän, ettei tarvitse.
Mutkia tuli matkaan heti ensisekunneilla, kun huomasin munakoisoni sisällä ruskeita pehmeitä kohtia. Kyllä vitutti googlata, että se oli paleltunut - olin ostanut sen vasta perjantaina ja kesäkurpitsa oli kököttänyt jääkaapissa ainakin kokonaisen viikon, eikä se ollut mennyt miksikään.
Sitten vaan juoksemaan Lidliin paniikkipaskat housussa suunnitellen aivan uusia ratatouillea perunoiden kanssa, jos se ei myykään munakoisoja. Myi kyllä, onneksi ja vältyin raivarilta. Samaan aikaan mieheni marisee, että onko sitä ruokaa kohta tulossa.

Kohta kulta, kohta. (= 30 min päästä.)

Netissä oli ohjeita ratatouillelle yhtä paljon kuin tekijöitäkin, mutta koska en malta koskaan seurata täysin orjallisesti mitään reseptiä tein yllä olevan kuvan jäljiltä loput omin nokkineni eri reseptejä yhdistellen. Tuossa vaiheessa toiset lisäävät paseerattua tomaattia, toiset itse kaltattuja tomaattilohkoja, toiset murskaa. No, minä lisäsin murskaa, koska en jaksanut alkaa keittelemään tomaatteja ja vielä pilkkomaan niitä, kun oli huutava nälkä jo muutenkin.
En ollut koskaan tehnyt mitään tällaista ruokaa, mutta siitä tuli maukasta. Mieheni kommentoi, että maistui hieman (kotitekoiselle) kebabkastikkeelle (?!), minusta taas muistutti etäisesti kreikkalaisia perunoita ilman niitä perunoita. No, hyvää se joka tapauksessa oli, joten jaan reseptin kanssanne.

Ratatouille (4 annosta)

1 kesäkurpitsa
1 munakoiso
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 isohkoa sipulia
1 prk tomaattimurskaa
5 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 laakerinlehti
tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa
tuoretta persiljaa

• Pilko kaikki vihannekset kuutioiksi tai lohkoiksi.
• Kuullota sipuleita oliiviöljyssä, lisää kesäkurpitsat ja munakoisot ja ruskista niitä hieman. Lisää paprikatkin ja paista vähän aikaa pannulla yllä olevan kuvan tapaan, kunnes ottavat väriä.
• Lisää vihannesten joukkoon purkki tomaattimurskaa TAI 5 kaltattua ja pilkottua tomaattia, sekä 1dl vettä - näin ei tule niin tomaattipitoista, mutta mausta en vanno.
• Lisää sekaan murskatut valkosipulinkynnet, laakerinlehti, mustapippuri ja suola, sekä reippaasti silputtua tuoretta basilikaa. Hauduta kannen alla välillä sekoitellen n. 30 minuuttia (vähempikin riittää, jos tykkäät rehuistasi vähän kiinteämpinä).
• Lisää lopussa pinnalle silputtua persiljaa isolla kädellä. Ruokaisamman (ja tuunatumman) ruoasta saat ripottelemalla pintaan vähän mozzarella tai fetajuustoa.
• Tarjoile lisukkeena tai kasvispääruokana esim. patongin tai maalaisleivän kanssa.

Itsehän tein kunnon pyhäinhäväistyksen ja sekoitin ratatouilleen kreikkalaista fetajuustoa ja tarjosin sen saksalaisen chilibraatwurstin kanssa, kun ei ollut leipää ja miehelle pitää olla lihaa.

Limejuustokakku

Lime on suosikkihedelmäni. Kun tein ensimmäisen kerran juustokakkua jouduin jonkin verran soveltamaan netistä löytyviä ohjeita, koska halusin herkullisen ja raikkaan limejuustokakun, en Digestive-pohjaista hyydykekakkua.

Olen nyt aina monta kertaa tehnyt limejuustokakkua omalla ohjeellani, muutellut sitä ja testannut eri variaatioita (mm. munatonta), mutta nyt aion esitellä teille sen parhaan uunittoman juustokakun koskaan. Hyvä puoli tässä on, että se ei vaadi sokeria tolkuttomasti niin kuin muissa ohjeissa on jopa 2dl sokeria pieneen kakkuun (mitä helvettiä?!), tässä riittää loistavasti ohjeen mukainen määrä, ellei vähemmänkin.
Yritin koristella omaa kakkuani sokerikuorrutteella, mutta puolet jäi kakun päällä olleeseen kelmuun kiinni ja loput sulivat jääkaapissa kiilteen sekaan :D

Raikas limejuustokakku

Pohja

175 g Minttu Dominoita (eli puoli pakettia tai vähän yli)
50 g voita

Täyte

4 valkuaista
0,5 dl sokeria
250 g mascarponea
2 dl kuohukermaa
1,5 tl vaniljasokeria
1-2 limetin kuoriraaste (riippuen kuinka limettistä haluat)
1 limetin mehu
4 liivatelehteä

Kiille

2dl vettä
2 limetin mehu
vajaa puoli desiä sokeria (tai oman maun mukaan)
5 liivatelehteä
vihreää elintarvikeväriä

• Murskaa minttutäytteiset Dominot esim. tehosekoittimessa ja sekoita ne sulaan voihin. Painele seos noin 24cm irtokakkuvuoan pohjalle leivinpaperin päälle ja laita jääkaappiin odottamaan.
• Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen ennen kuin alat tehdä täytettä.
• Vatkaa kuohukerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla ja laita jääkaappiin odottamaan.
• Raasta yhden tai kahden limen kuori raasteeksi - eilen laitoin vain yhden, yleensä kaksi ja suosittelen kyllä laittamaan enemmän raikkauden nimissä - ja purista limen mehu kattilaan odottamaan.
• Vatkaa valkuaiset kovaksi marenkimaiseksi vaahdoksi, kunnes vaahto ei enää valu kupista alas ylösalaisinkaan. Lisää sokeri ja jatka vatkaamista.
• Lisää mascarpone valkuaisvaahtoon kevyesti vatkaten. Lisää myös limeraaste.
• Kuumenna limen mehu kattilassa ja liota liivatteet siihen. Kun seos on vähän jäähtynyt laita se ohuena nauhana mascarponevalkuaisvaahdon sekaan.
• Kääntele jääkaapissa ollut kermavaahto kevyesti nuolijalla täytteen sekaan ja kaada täyte tasaisesti keksimurupohjan päällä. Anna hyytyä jääkaapissa n. 2h ennen kuin alat tehdä kiillettä.

• Laita kiilteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan veteen.Valmista kiille sekoittamalla vesi, limemehu, sokeri ja elintarvikeväri sekaisin, kunnes seos on sopivan raikasta/kirpeää/limettistä. 
• Ota seoksesta vajaa puoli desiä kattilaan ja kuumenna se. Liota siihen liivatteet.
• Yhdistä liivateliemi muihin kiilteen aineksiin ja anna jäähtyä hieman ennen kakun päälle kumoamista. 
• Laita kakku jääkaappiin hyytymään vähintään 3h tai seuraavaan päivään saakka.
• Irrota kakku vuoasta varovaisesti veitsen avulla reunoista, ettei pinta repeä reunojen takerruttua kiinni.

Nomnom. Taidankin hakea vähän jääkaapista herkkua ;P