Ryhtiliikepuisto ja melkein ryhdikäs minä

Eilen kävimme miehen kanssa kaupungilla mm. teen ostossa ja Hesessä syömässä. Poikaystäväni harrastaa treenaamista ulkosalla monissakin eri paikoissa ja hän halusi esitellä minulle ohitustien varressa sijaitsevan treenipaikan, jota kutsutaan Ryhtiliikepuistoksi. Sen pitäisi kannustaa ihmisiä street workoutiin ja ympäristön hyödyntämiseen kuntoilussa. Aina ei ole pakko mennä kuntosalille ja kaltaiseni köyhätkin ihmiset voivat täten treenata.

Hesburgerin mässyn jälkeen olikin hyvää aikaa tehdä jotain oikeastikin, eikä vain poseerata kuvissa idiootin näköisenä naama irvessä. Miehen mielestä 44kg on kevyttä nostaa noin vain kuiviltaan, mutta rohkenen olla eri mieltä ruipeloine käsivarsineni.

Minä en tykkää urheilla erityisen paljon, mutta minulla oli treenaukseen varsin epäsopivasta vaatetuksestani ja ohikulkijoiden vähintäänkin huvittuneista katseista huolimatta sen verran hauskaa, että käsivarsissa, selässä ja vatsalihaksissa tuntuu tänään.

Poikaystäväni toimi hyvänä personal trainerina ja neuvoi miten mitäkin vehjettä käytetään, vaikka oli siellä ohjeetkin sitä varten - ja ihan treeniohjelmatkin niille, joita puolisot eivät ole opettamassa. En jaksa tehdä esimerkkitreenejä, koska 44kg on valitettavasti minulle vähän liian paljon nostettavaksi, mutta haluaisin kyllä nähdä sen päivän kun jaksaisin edes yhden ainoan kerran vetäistä tangon rinnalle ja sieltä kautta suorilta käsin ylös. Se tietenkin edellyttää sitä, ettei eilinen jää ainoaksi käynniksi, mutta voisin kyllä lähteä toistekin mukaan ja ihan kunnon urheiluvaatteissa, ettei tarvitse kyykkiä pikkuhousut vilkkuen kynämekossa tangon kanssa, naama punaisena irvistellen.

Eilisessä postauksessa puhuin oman vartalon hyväksymisestä sellaisena kuin se on ja pysyn sanojeni takana. En halua olla fitness-tyttö, eikä minun tarvitsekaan olla pyllynesittelykunnossa. Minulla ei riitä kärsivällisyys tai mielenkiinto sellaiseen, mutta terveydestäni voin silti pitää huolta. Se etten tahdo muokata vartaloani ei tarkoita sitä että haluaisin olla loppuelämäni rapakunnossa. En tykkää tehdä mitään yksin, mutta jos lahjon miestä kotitekoisilla herkuilla, ehkä hän toimii toistekin personal trainerinani ja joskus jonain päivänä tulevaisuudessa jaksankin tehdä jotain mistä voin olla ylpeä :)

Ylistyshaaste - I'm fabulous!

Vastaan Poonamuksen ylistyshaasteeseen. Pohjustukseksi kerron vähän oman vartalonkuvani näkemisestä. Minulla ei ole koskaan ollut erityisen huono itsetunto, vaikka siihen olisi varmaankin ollut syytä - olin lukioon asti jokseenkin alipainoinen ja ystäväni ja luokkalaiseni ottivat tavaksi huomautella, että olen niin laiha, etteivät kuukautiset ala, en saa lapsia ja muuta kivaa. Äiti onneksi opetti että tällaiset kommentit ovat kateellisten panettelua ja nyt kun miettii laihuutta ihannoivaa yhteiskuntaa, mamma saattoi olla oikeassakin.

Maawo 15 vee, terve!

Edellisessä postauksessa oli kuva minusta 15-vuotiaana. Olin 168cm pitkä ja painoin 47kg. Saatoin olla melko luiseva, mutta minulla ei ollut eikä ole syömishäiriötä vaan pysyin luonnostaan hoikkana. Söin pieniä annoksia ja pyöräilin/kävelin joka päivä kouluun 3km yhteen suuntaan, lukiossa 6km.
Minäkuvani muodostui aika pitkälti siitä, että olin pitkä ja hoikka/laiha. Joskus saatoin mainita Jippiin chathuoneissa juttukavereilleni, että minulla on pitkät ruskeat hiukset.

Tukka vaihtui mustaksi pari kuukautta 16v synttäreiden jälkeen ja pysyi mustana valtaosan ajasta 17-vuotiaaksi asti. Paras ystäväni oli afgaani niin piti yrittää sopia joukkoon mustan tukan kanssa.

Tähän aikaan housutkin vielä mahtuivat jalkaan, nykyään en tykkää farkuista, enkä oikeastaan misään housuista.

Mökki-Maawo vs. juhlamaawo. Pää vaihtui punaiseksi, koska Gaara-fanitus oli tyylikkäästi valloillaan Naruton ansiosta.

Lukiossa lihoin luonnostaan kasvamisen mukana muutaman kilon ja lukulomalla painoni repsahti kuudenkymmenen paremmalle puolelle. Nähdessäni ensimmäistä kertaa elämässäni oman vatsakumpuni, saatoin hiukan säikähtää, mutta nykyään se on kuin rakas ystävä. :D

Aivopieru iski 2008 ylppäreillä ja halusin vaaleanruskeat hiukset. Samana syksynä vetäisin blondiksi ja blondi pää oli koko vuoden 2009.Vuodelta 2008 oli tasan yksi kuva minusta ja hienosti tukka kiinni, mutta se oli polkkapituinen.

Olen sitä mieltä, että parisuhde lihottaa. Painoni lähti nousemaan seurustelun aloittamisen jälkeen, mutta varsinaiseen nousukiitoon se lähti vasta yhteenmuuton jälkeen, koska kebabbilaan on matkaa parisataa metriä ja lähes tulkoon alakerrassa on Siwa, josta on niin helppo hakea karkkia. (Älkää muuttako lähelle kauppoja, ne ovat petollisia!)

Kipeän eron jälkeen vetäisin pään takaisin tummaksi ja nykyinen ukkeli tykkää tummasta, joten siinä ollaan pääosin pysytty. Kuvissa näkyvä mekko on myynnissä, vink vink. Ei ole käytetty kertaakaan noiden kuvien jälkeen.

Monet ihmiset haluavat pysyä laihoina tai olla hoikkia, mutta kun minä sain vähän kiloja niin sain myös niitä aina haluamani naisellisia muotoja. Viis pienestä pömppiksestä, olin iloinen, koska sain viimein tissit!
Toisin sanoen olin siis tyytyväinen omaan painooni, mutta monesti se vertaisarvostelu on sitten se, joka saa epäröimään, mm. mieheni ei oikein pitänyt vatsamakkaroistani ja äidillä oli tapana huomautella painon nousustani negatiiviseen sävyyn puolivahingossa.

En ole ollut missään vaiheessa ylipainoinen, mutta kun osa vaatteistani alkoi tehdä tiukkaa ja jäädä pieneksi, oli se minulle viimeinen sysäys päätökseen muutaman kilon karistamisesta. En nähnyt peilikuvaani rumana vaan yksinkertaisesti vaan omana itsenäni, mutta kun vaaka näytti enemmän kuin mihin olin tottunut ja vaatteet jäivät pieneksi, oli pakko ajatella, etten ehkä näe peilikuvaa ihan oikealla tavalla. Ehkä poikaystävällä olikin jotain totuusperää siinä huomautuksessa, että vatsani on paisunut vähän liikaa viimeisen vuoden aikana.

Vuodelta 2012 oli vain pari kuvaa. Tammikuussa 2013 aloitin pitämään tätä blogia.

Tavoitteena oli laihtua neljästä viiteen kiloa. Aloitin karsimalla kaloreita ja ekalla viikolla lähti -1,5kg. Toisella viikolla kilo, kahdella seuraavilla puoli kiloa kummallakin. Sen jälkeen ei lähtenytkään yhtään mitään pariin viikkoon, mutta ajan kanssa puntari näytti, että kuusi kiloa oli kadonnut. Nyt painan saman verran kuin neljä vuotta sitten ennen seurustelun aloittamista. Vyötäröltä lähti 6cm, perseestä melkein kahdeksan ja rinnastakin taisi karista muutama sentti, mutta onneksi tissit eivät lähteneet. Jos olisivat, lihottaisin sen verran, että saisin ne takaisin :D
Ennen kaikkea mahdun taas vaatteisiini, eli goal accomplished!

Koska tämän on tarkoitus olla vastaus oman vartalon ylistyshaasteeseen, sanottakoon että minun oli ihan hyvä olla vähän painavampanakin. En ollut mielestäni ruma, vaikka mamman pullamaha ja geenit (minullakin on notkoselkä) mielessä kummittelivatkin, enkä kärsinyt vartalokomplekseista vaan pukeuduin myötäileviin vaatteisiin siinä missä ennenkin. Pidin siitä että ensimmäistä kertaa elämässäni saatoin kuvailla rintojani pyöreiksi sen sijaan, että olisin vain sanonut niitä pieniksi.
Äitini sen sijaan jaksoi huomautella naisellisten muotojen mukana tuomista paksuista reisistä ja isosta takapuolesta. Kun olin laihtunut kaksi kiloa, hän kommentoi omaan tapaansa ajattelemattomasti, että olenko muka laihtunut, että laihdutanko muka oikeasti. Saatoin ehkä päästää eeppiset raget ilmoille tässä vaiheessa.

Kevyempänä pidän vartalostani enemmän kuin ennen, koska mahdun paremmin paitsi vaatteisiini myös omaan minäkuvaani ja äidin/kaikkien muiden minut pitkään tunteneiden mielikuvaan vartalostani. Minulla on vielä tissit, jotka ovat yhä pyöreät ja mielestäni vartaloni parhaita puolia, mutta vatsani ei enää näytä ruoankaan jälkeen siltä kuin olisin kuudennella kuulla raskaana, vaikka siinä vielä pientä pyöreyttä onkin. Mutta arvatkaa mitä?
Minä tykkään että siinä on vähän pyöreyttä! Naiset saavat olla rehellisesti pehmeitä. Rasvaprosentittomat kuivan kesän oravat eivät ole mielestäni erityisen kauniita, mutta kukin tallaa tavallaan. Tiedän, että jos laihtuisin enemmän, lähtisivät rintani siinä mukana, eikä ajatus alusvaatekerran uusimisesta houkuta. Haluan olla muodokas omassa koossani ja ihailen kurvikkaita kauniisti itsensä kantavia naisia.

Loppuun se ylistys:
Pidän paitsi rinnoistani myös naisellisista reisistäni ja lanteistani. Olen rehellisesti päärynä.
Pidän suhteessa melko kapeasta uumastani ja siitä että mahdun nyt kunnolla Vivienin mekkoihin ja Collectifin vaatteisiin, enkä putoa enää kokojen väliin.
Pidän siitä, että mieheni pitää minusta. En pidä siitä, että hän hipelöi vatsaani kun kirjoitan tätä ja kommentoi "voithan sie tästä pudottaa vähän rasvaa." Totta kyllä sekin, mutta kun en viitsi liikkua ihan jatkuvasti. Eikö riitä, että syön terveellisesti 80% ajasta ja liikun muutaman kerran viikossa enemmän kuin jääkaapille? T. söin tänään Hesessä ja syön parasta aikaa kesäkurpitsakakkua. Ja syön muuten huomennakin ja ylihuomenna jos yli jää.
Pidän siitä, ettei äiti ainakaan enää huomauttele painostani, eikä kehtaa huomautella koska käy itse kebabbilassa vähintään kerran viikossa ja se alkaa varmasti ajan kanssa näkyä. T. Been there, done that.
Pidän siitä, ettei minun tarvitse käyttää enää kuristusalkkareita makkarankuorimekkojen alla ellen erikseen halua. Pidän siitä, että olen löytänyt itselleni sen kultaisen keskitien, jossa ei ole mitään valittamista sen enempää itselläni kuin kellään muullakaan.
I am fabulous! Olkaa te kaikki muutkin, tehkää ylistyspostaus itsestänne tai kommentoikaa blogiin. Mitkä ovat parhaita puolianne? Nimenomaan ulkonäöllisesti, nyt ollaan rehellisesti pinnallisia!

Vesileikkejä ja nostalgiaa

Eilen oli vielä ihana hellepäivä, vaikkakin puolipilvistä. Tänään sataakin jo vettä, tuulee ja myrskyää. Lämpötila on yhä yli 20 astetta, mutta ei tuolla säällä enää mieli uimaan tee, joten onneksi tuli siis käytyä puljaamassa eilen senkin edestä. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Sisko ja sen veli part 386.

Meritähtikellunta, ruumiskellunta, kilppari ja melkein onnistunut yritys hypätä veljen olkapäiltä alas.

I'm a fish.

Bro is a fish too.

"Apua, palokunta!"

Suurellajärvellä on kyllä ehdottomasti paras hiekkaranta, jos otetaan huomioon, ettei siellä kyllä oikeastaan ole rantaa sen nimenomaisessa merkityksessä. Mutta pohja on maailman paras, kunnon pehmeää hiekkaa riittää pitkän matkaa, vesi on kirkasta ja lämpimintä kaikista Savonlinnan lätäköistä. Ainoana miinuksena se, että "ranta" sijaitsee kirjaimellisesti korvessa, muutaman kilometrin laitakaupunginkin ulkopuolella metsässä ja että sinne on mentävä autolla, ellei mieli jyrryytellä ylä- ja alamäkeen savitiellä pitkin metsää pyörällä.

Eilen uimassa ei ollut meidän kolmen lisäksi ketään muita, koska penskat ovat jo koulussa ja aikuiset ilmeisesti töissä. Ähäskutti! Ei kun... ei minulla ole varaa ähätellä kellekään työttömänä luuserina, töissä olevat ähättelevät minulle.
Joka tapauksessa puljasimme oikein sydämen kyllyydestä, veljen kanssa trollailtiin ja Janina kuvasi. Pikkuveli innostui rakentamaan hiekkakakkuja/kaivamaan monttuja hiekkaan ja minä pesin tukkani shampoolla. Ei ole mitään niin ihanaa kuin pestä tukka järvessä jollain melkein luonnollisella shampoolla, kuten tervashampoolla. Tukka on aivan toisella lailla puhdas kuin suihkun jäljiltä, mutta ei ihan jokaisella uimarannalla kehtaa kyllä shampooputelin kanssa kulkea, koska aina löytyy kukkahattutätejä, jotka itkevät "vesistön saastuttamisesta" ja muusta sillä aikaa, kun heidän pentunsa kusevat ja paskovat rantavelliin.

Loppuun vähän nostalgiaa - uskokaa tai älkää, mutta nuo bikinit ovat kymmenen vuotta vanhat. Luulin jo heittäneeni ne roskiin, koska olen ostanut kolmet biksut noiden jälkeen, mutta mysteerisesti nuo ovat vielä kunnossa vaikka kahdet muut bikinit ovat jo aikansa eläneet ja veivinsä heittäneet. Koska löysin porukoilta alaosankin, päätin että nyt sitten leikitään taas 15-vuotiasta.

Yhdeksän vuotta vanhempana, 4cm pitempänä ja 14kg painavampana.

Kymmenen vuotta myöhemmin olen yhtä trolli kuin vuonna 2005. Ajattelin tehdä joku päivä tukkapostauksen niin monelta vuodelta kuin kuvia löytyy, koska kuontaloni on vuosien saatossa muuttanut muotoaan jonkin verran. Vanhimmat kuvat tuntuvat olevan juurikin vuodelta 2005 (jolloin pääni oli luomu, eli kaunis paskanruskea), koska 2004 vuoden kuvat katosivat koneen vaihdon yhteydessä bittiavaruuteen vuonna kivi ja keppi. Ei niin, että niitä olisin kehdannutkaan enää katsoa. Tuo bikinikuva oli nimetty "parasbikininauru.jpg".
Thank god I'm an adult. Ainakin melkein.

Verkkokaupat arvostelussa II

Tein edellisen postauksen verkkokaupoista aika pitkälti vuosi sitten ja käsittelin silloin useimpia suomalaisia tai Suomessa sijaitsevia verkkokauppoja, joista olin joskus tilannut jotakin. En tiedä puuttuuko listalta jotain, mutta yritän nyt tähän postaukseen esitellä vähän mistä olen mitäkin tilannut viimeisen reilun vuoden aikana. Tiedä vaikka joku löytäisi uuden suosikkikaupan :)
Viime vuoden arvostelun löydät täältä.

Collectif

Tilasin UK:sta Collectifilta ensimmäisen kerran viime marraskuun loppupuolella, kun kaupassa oli kaikki muu paitsi takit -50%. Olin jo pitkään kytännyt punaista Regina-mekkoa, joka onkin sittemmin ilahduttanut minua monet kerrat ja näkynyt monesti blogissakin, ja kaikki muutkin silloin tilaamani vaatteet ovat olleet kovassa käytössä.
Viime viikonloppuna oli myös -50%, jolloin tilasin punaiset Bonnie-pöksyt ja yhden neuletakin. Toivottavasti näissä koot osuvat kohdalleen, sillä Collectifilla on yksi ainoa mittataulukko jokaiseen vaatteeseen, eivätkä kaikki mallit valitettavasti noudata sen mittataulukon mittoja kunnolla, esim. aiemmin tilaamani Liesel-hame oli vyötäröltä hyvin pientä kokoa. Nettisivuilla on kuitenkin yleensä vinkkejä vaatteen istuvuudesta, joustavuudesta ja esim. poikkeuksellisen pienestä vyötäröstä tätä nykyä, jotka auttavat oikean koon valitsemisessa.

Kun tilaa eeppisenä aleviikonloppuna, voi olla varma, että muitakin tilauksia on paljon, joten toimitus venyy varmaan tälläkin kertaa parin viikon mittaiseksi. Eipä tässä hätiä mitiä, ei minulla ole kiire pukeutua pitkiin housuihin ja neuleeseen näillä helteillä, mutta jos kiire saada joku vaate, kannattaa ottaa huomioon, että ainakin alennusten aikaan tilauksia on PALJON. Tiedä sitten millainen toimitusaika on normaaliaikana. Toimituskulut olivat tällä kertaa 9,50£.

Suomeen tilatessa kannattaa ottaa huomioon, ettei korttimaksu aina toimi. Serkkuni onnistui maksamaan omalla kortillaan ongelmitta, mutta minun Mastercardiani ei sivusto hyväksy vaan ilmoittaa "Does not support card range". Paypalin kautta kortilla maksaminen kuitenkin onnistuu, mutta se vetää muutaman euron välistä.

Hyvää: -50% viikonloput, ilahduttavan monipuolinen valikoima mekkoja, housuja, paitoja, asusteita
Huonoa: Missä on ne nätit vyöt, joita oli valikoimassa viime vuonna? Kaikki hyvä loppuu nopeasti ennen kuin ehtii tilata, sniff.
Outoa: Mastercardini ei kelpaa jostain syystä, vaikka kaikkialle muualle käy

In English

Pros: -50% off everything weekends, good variety of dresses, tops, bottoms and accessories
Cons: Where are all the pretty belts which were for sale last year? All good stuff runs out before I have money to order them, sniff.
Oddities: Won't accept my Mastercard as payment, says "Does not support card range" although I've never had any trouble paying anywhere else. Works for all other british webshops I've purchased stuff from.

Vivien of Holloway

Kuten Collectifkin, Vivienkin myy vain oman malliston vaatteita, mutta näissä vaatteissa voi olla suurinpiirtein varma, että ne myös ovat luvattua kokoa. Tosin kun tilasin puuvillasatiinisen mekon ja puuvillaisen mekon, oli puuvillainen jonkin verran väljempi. Sama koskee tilaamaani toppia, joka päässee varmaan ompelijan käsittelyyn, kunhan rahatilanteeni tasaantuu tämän kesän tilausten jäljiltä.

Vivienillä koot pitävät valtaosin paikkaansa, mutta ottakaa huomioon, että vaikka mekot ovat hyvin pientä kokoa ja minäkin käytän kokoa UK14, eli L (joka vastaa kokoa S/38), eivät asusteet kuten vyöt ole samaa kärpäsenkakkamitoitusta. Tilasin punaisen vyön koossa M, mutta se oli sitten oikea M, eikä Vivienin omaa mitoitusta, joten se oli aivan liian väljä. Pitäkää tämä mielessä vöitä katsellessa.
Jos Vivienin petticoatit ovat Sam'sin petticoatteja, voin suositella niitä. Sieltä niitä saa halvemmalla kuin esim. TopVintagelta ja voittavat mennen tullen Hell Bunnyn halpisalushameet, jotka alkavat repsottaa käytössä nopeasti.

Maksaminen onnistui hyvin kortilla, mutta vaikka valuutan saa vaihdettua euroiksi, maksetaan täällä silti oikeasti punnissa ja pankki kääntää sitten rahat tilillesi näkymään euroina. Ei ole ongelma. Toimituskulujen hintaa en muista, mutta taisivat olla 200£ tilauksessa n. 15€. Toimitusaika oli reilu viikko, mutta postimies ei julmana olmina tuonut pakettia ovelle, vaikka olisi pitänyt. Suomen posti on pyllystä.

Hyvää: Samaa mallia saa varmasti jokaista miellyttävässä printissä. Varmaan suurin valikoima halterneck-kellomekkoja koko Euroopassa. Luutetut mekot.
Huonoa: oudot vanhat pikkuriikkiset brittiläiset koot, jotka eivät vastaa asusteiden kokomerkintöjä, luiden takia mekkoja on vaikea muokata, jos koko onkin liian iso
Outoa: tilasin korvikset, joiden hinta oli 5£, mutta hintalapun alta paljastui toinen hintalappu, jossa luki 2$. Hieman on moninkertaistunut hinta, kun miettii paljon ne maksoivat lopulta euroissa. :D

In English

Pros: lots of prints for all dress types, probably the biggest selection of halterneck dresses in Europe, good quality
Cons: odd sizing system and most of the dresses require either huge breasts or bombshell bra, so basically the dresses are for hourglass figure only.
Oddities: I purchased earrings which cost 5£, but below the price tag I found another one stating 2$. Thrice the original price in euros, cool. :D

TopVintage

Uusi suosikkini! Hollannissa sijaitseva verkkokauppa, jonka löysin googlatessani mistä Euroopasta saa Pinup Couturen mekkoja, ettei tarvitse Jenkkilästä asti tilata. Täältä löytyi kauan himoitsemani edellisessä postauksessa näkynyt Birdie-mekko, Sam'sin petticoatteja ja paljon muuta kivaa merkeiltä, joista en koskaan ollut kuullutkaan, esim. King Louie ja From Paris with Love.
TopVintageen tulee joka viikko uutuuksia erihintaisilta merkeiltä; on kalliimpia merkkejä, kuten Pinup Couturea ja Stop Staring!ia, kuin myös halvempia Hell Bunnyn vaatteita. Täytyy tosin ihmetellä, että jokaisen Hell Bunnyn vaatteen kohdalla merkkinä lukee vain "Bunny". Onko se Hell niin iso kirosana, että merkin nimi pitää muuttaa omille sivuille?

TopVintagessa yli 250€ toimitukselle saa ilmaiset postikulut, muuten ne ovat Suomeen jotain 19,95€ luokkaa, koska Suomi ei jostain syystä kuulu siihen Eurooppa 1 vyöhykkeeseen, jonne olisi halvempaa - Ruotsi kyllä kuuluu. Mur.
Toimitus oli nopea. Maksoin tilauksen keskiviikkona ja samana päivänä ystävällinen asiakaspalvelija ilmoitti laittaneensa paketin postiin. Seuraavana keskiviikkona sain noutaa Postista. Tiistaina oli perillä, mutta postimies huijaa, eikä tuo paketteja ovelle, joten tästä päivän viivästys.
Korttimaksu toimii normaalisti ja asiakaspalvelu vastaa parin tunnin viiveellä. Minulla oli omasta ongelmasta johtuen vähän ongelmia maksamisessa ja laitoin siitä sähköpostia ja kiltti asiakaspalvelija vastasi nopeasti, kun olin jo ehtinyt ongelman korjata ja maksaa.

Myös oikean koon valitseminen TopVintagella on helppoa, koska he eivät vain nappaa valmistajan mitoitusta vaatteille vaan mittaavat ne itse ja vertaavat esim. UK-kokoja hollantilaisiin kokoihin (jotka vastaavat aika pitkälti suomalaista), että on mahdollisimman helppoa valita oikea koko.
Ainoa moite tästä nettikaupasta on se, että arvostelun jättämissysteemi on hankala. Halusin kirjoittaa arvostelun pelkälle mekolle, mutta se meni yleiseen osastoon ja kokonaan ilman kuvia vaikka olin linkittänyt siihen kuvan mekosta ja petticoatista ja huivista. Ei sitten.

Hyvää: nopea toimitus, suuri valikoima, hyvä asiakaspalvelu
Huonoa: Review-valikko on mahdottoman sekava
Outoa: Bunny ei ole vaatemerkki.

In English

Pros: fast shipping, very large selection of clothes and accessories from multiple brand (Pinup Couture clothes <3), good and fast customer service
Cons: it's hard to leave a proper review for the right product, because it's so confusing
Oddities: All Hell Bunny products are labeled just as "Bunny". That's not a brand.

Misswindyshop

Suomalainen verkkokauppa. Ei erillisiä toimitus-/palautuskuluja, mutta useimmat vaatteet ovat parista muutamaan euroa kalliimpia kuin muissa suomalaisissa verkkokaupoissa, mikä kompensoi ilmaista toimitusta. Poikkeuksena tähän ovat Lady V Londonin mekot, joissa "misswindy-lisää" on jopa muutama kymppi. Sama koskee joitakin kenkiä.
Toisin sanoen jos himoitset Lady Vintagen mekkoja, kannattaa katsoa valmistajan sivuilta muutaman kympin halvemmalla onko kokoja/väriä vielä jäljellä. Toimituskulut siellä on pitemmät luonnollisesti ja postikulujakin tulee 10-15€, mutta serkkuni tilasi sieltä pari mekkoa ja tuli merkittävästi halvemmaksi kuin täältä kahden mekon tilaaminen.
Toisaalta muutoin ilmaiset toimituskulut auttavat siihen ongelmaan, että samoilla toimituskuluilla ykleensä ostaa mahdollisimman paljon tavaraa kerralla, ettei tarvitse maksaa toiste paria kymppiä postareista. Täällä ei sitä ongelmaa ole, olen tilannut yhdet kengät (ylihintaan, mutta halusin ne nopeasti) ja uimapuvun erillisillä kerroilla. Toimitusaika on pari päivää; jos he laittavat tänään tavarat postiin, saan hakea ne jo huomenna joskus illan puolella. Siitä iso plussa Misswindyshopille.
Eikä ole pakko rekisteröityä, mutta jos haluaa jättää arvosteluja, tarvitsee siihen accountin.

Hyvää: nopea toimitus, ilmaiset postikulut, monipuolinen valikoima
Huonoa: "misswindy-lisät"
Outoa: "misswindy-lisät" Lady Vintagen mekoissa. Melkein kaikki muu on normaalihintaista.

No English review on this, because it's a Finnish store.

Lady V London

Brittiläinen kauppa tämäkin. En ole itse tilannut täältä, mutta serkkuni on (minun neuvostani koskien "misswindy-lisiä" t. Hintahaukka), joten en voi ruotia oikein mitään muuta kuin mekkovalikoimaa. Lady Vintagella on vain muutama eri mekkomalli, useimmat samoissa printeissä ja valitettavasti ainakaan minun mittani eivät osu suosituimman Hepburn-mallin alueelle, jossa tisseille ei ole tilaa, vyötäröllä sitä on liikaakin ja vyötärö kiipeää kainaloihin. Isolle tytöille puolestaan yllätyksenä voi tulla se, että isommissa koissa vyötärö on 8cm pieniä alempana, eli normaalipituisella naisella vyötärösauma on jossain vyötärön alapuolella tai lanteiden tuntumassa sen perinteisen kainalon sijaan. Milloin vaatevalmistajat oppivat että harvempi XL-kokoinen nainen on kaksi metriä pitkä?
Isoista koista vielä sen verran, että mekkojen mitat harppovat jopa 10cm kokojen välillä, että kannattaa katsoa tarkkaan minkä koon tilaa, jos ei omista ompelukonetta ja korjaustaitoja. Pienemmissä koissa vyötärö kyllä kasvaa, rinnanympärys ei nimeksikään.

Hyvää: halvat hinnat ja hyvä laatu
Huonoa: mekkomallien valikoiman puutteellisuus
Outoa: kokojen epämääräisyys (liian korkea/matala vyötärö)

In English

Pros: affordable prices for good quality made in UK
Cons: it looks as if they have a lot of dress types for sale, but I find that their selection is actually quite sparse. And I don't fit into most of their sizes, because they assume I either don't have breasts or have a very large waist. (Quite the opposite from Vivien of Holloway.)
Oddities: odd sizing, dresses are made for either really short or really tall people. They assume larger girls also grow in height.

Shock

Shockstore oli vielä viime vuonna suomenkielinen, kun tilasin sieltä punapilkullisen Momo-mekkoni. Silloin sitä ei saanut Suomesta. Nykyään Shock on vain englanniksi ja ruotsiksi, ja vaikka se sijaitsee Ruotsissa, kyllä sieltä jonkin aikaa kesti ennen kuin tavarat Postiin tulivat. Postikulutkin ovat melko tyyriit, nykyään n. 15€.
Valikoima on vuodessa supistunut, enkä ole tilaamassa täältä toiste, koska ei ole enää omaan tyyliini sopivia vaatteita. Rokkitytöille saattaa kuitenkin löytyä jotain mukavaakin, ellei sitten vain suosiolla tyydy EMP:in valikoimiin niin ei palautuslomake ainakaan ole ruotsiksi. Erikoisia kenkiä täältä kyllä saa.

Hyvää: erikoisia kenkiä
Huonoa: valikoima ei miellytä ainakaan omaa itseäni enää, huonompi ja vajaavaisempi versio EMP:istä
Outoa: Minne se suomenkielinen sivusto lähti? :D

In English

Pros: umm... weird shoes?
Cons: the selection has gotten a lot worse and more sparse from last year, it's like a worse version of EMP and has nothing to offer for me anymore.
Oddities: used to be in Finnish, but apparently no other Finnish people than me bought anything from them, so not anymore :D

*Kaikki kuvat ovat kuvakaappauksia kauppojen omilta etusivuilta 9.8.2014.

The dress that turns men into gentlemen

... And gets compliments from the ladies!

Topvintagen paketti tuli keskiviikkona, mutta sattuneista syistä ei tullut otettua kuvia. Eilen sitten lopulta pukeuduin uuteen mekkooni vuonna 1989 syntyneitä lapsia juhlivaan tilaisuuteen kirjastolle (vaikka suunnittelin ensin Vivieniä, päädyin tähän), mutta puin sitä aavistuksen alaspäin jättämällä huivin, petticoatin ja korkkarit kotiin. Silti kolme täysin tuntematonta ihmistä otti osakseen kehua kuinka kaunis leninki minulla oli ylläni :) Mekko elää odotuksiensa mukaisesti.

Kotiin palattuani minulla oli tylsää, joten lisäsin kaikki muut tykötarpeet ja lähdin pikkuveljen kanssa kaupungille ottamaan kuvia, vaikka kiharat ehtivät tyypilliseen tapaansa kadota.

Kaupungilla oli hurjan paljon ihmisiä. Minä luulin, että oopperat loppuivat jo, mutta ilmeisesti eivät.

Halusin pässisaareen kuvia ottamaan, mutta menimme sitten Riihisaareen, koska ei tuonne väkijoukkoon kehdannut huvikseen mennä sukkuloimaan. Joku vanhempi mies oli väen keskellä kyltin kanssa, jossa luki: "ostetaan kolme lippua!" Ilmeisesti olivat loppuneet vähän ikävään aikaan, mutta useimpiin näytöksiin liput on aina loppuun myyty. Älkää uskoko lehtiä, vaikka väittävät, että tilaa on, koska ei 99% ajasta ole.

Tämä oli niin hyvin ajoitettu, että naurattaa :D

Kunhan suurimmat ihmismassat olivat aikansa kohti Olavinlinnaa lipuneet, menimme istumaan terassille Sarastroon. Mieheni oli juonut Sillansuussa Hoegaardenin hyvää vehnäolutta ja pikkuveljeni puhui juoneensa samaa lientä Sarastrossa. Minä en yleensä niin välitä oluesta, mutta oikein vaalea sitruunalla höystetty kylmä vehnäolut kelpasi minullekin.

Dress: Pinup Couture Birdie dress
shoes: Pinup Couture Cutiepie red bow
petticoat: Sam's
earrings: Collectif
scarf: From Paris with Love!

0,33 ja 0,5l. Lasit pakastimesta, joten on saletisti raikasta.

Taisin mainita edellisessä postauksessa jotain huumorista. Lasin koko tulee hyvin ilmi tässä.

Rakastan tuota mekkoa. Tuntuu hyvältä, näyttää upealta petticoatilla ja ilman, ja sen mukana tullutta vyötä voi käyttää muidenkin mekkojen kanssa. Ei se ehkä kelpaa talveen kesäisen kuvionsa puolesta, mutta talveen minulla on muitakin mekkoja. Pidän myös Sam'sin petticoatista ja sen hintaan nähden sietääkin pitää - maksoi kaksi kertaa enemmän kuin Hell Bunnyn alushameet! Laatu on myös sen mukainen, paljon pehmeämpi, peittävämpi (joten sitä voisi halutessaan käyttää sellaisenaan) ja ilmavampi, ettei tunnu 24 asteen lämmössäkään siltä, että on villahousut jalassa. Toivon mukaan myös säilyttää muotonsa paremmin.

Pinup Couturen Cutiepie -kengistä minun on sanottava sen verran, että ne ovat minulle aavistuksen liian isot, mutta päkiä- ja kantalappujen kanssa hyvät. En viitsinyt vaihtaa pienempään kokoon, koska se olisi saattanut olla liian pieni, eikä minua kiinnosta vaihtaa kenkiä moneen kertaan. (Ja nyt tiedän, että oikea jalkani on yksinkertaisesti vain pienempi kuin vasen.)

Kengissä on korkoa 12cm, mutta kyllähän niillä vähän aikaa jaksaa töpötellä menemään, eikä tullut edes päkiät kipeiksi päkiäpehmukkeiden ansiosta. Koosta vielä sen verran, että jos joku muu on ajatellut joskus ostaa Pinup Couturen kenkiä netistä, ovat koot aavistuksen perussuomalaista isompia, mutta koska korot ovat korkeat, korjautuu asia useimmiten mukavuutta lisäävillä lappusilla, vaikka hintaa tuleekin lisää. Tietty voi olla, että minulla on vain kapea jalka ja perusleveälestiseen lontsikkaaseen nämä kengät ovat kuin nakutettu.

Taidan tehdä joskus myöhemmin arvostelun/esittelyn nettikaupoista, koska olen tilannut viimeisen vuoden aikana monesti ulkomailta, mutta tähän mennessä olen esitellyt vain suomalaisia kauppoja. Monet varmasti uskaltavat jo rehellisesti tilata tavaraa Jenkkilästä tai Kiinasta asti, mutta minä olen ainakin aina arkaillut ulkomailta tilaamisen kanssa - mutta en enää! Palvelu on loistavaa ja tavarat perillä useimmiten viikon sisään. Toistaiseksi olen rajoittunut Eurooppaan, mutta saa nähdä milloin uskaltaudun tilaamaan Amerikoista asti. Kukkaroa säälien en toivottavasti pitkään aikaan, ellei lottovoitto napsahda tilille. Siihen tosin täytyisi lotota.

Collectifilla oli tänä viikonloppuna koko kaupan valikoima -50% koodilla SUN50, joten jos joku mattimyöhäinen lukee tätä tänään, niin vielä saanee alennukset. Minä tilasin ne punaiset pökät, jotka minun piti ostaa TopVintagelta, mutta ehtivät loppua juuri silloin, kun lisäsin oman kokoni ostoskoriin. Goddammit! 
Onni onnettomuudessa, nyt sain ne halvemmalla valmistajan omilta sivuilta. Kukkarolle ja tilin saldolle ei ole niinkään onni, mutta jospa myisin vaikka tori.fi:ssä vanhoja goottivaatteita pois parempaan kotiin, niin ehkä saan vähän omistani takaisin. Minulla on muutama uutta kotia etsivä mekko, korsetti ja huppari, jotka eivät valitettavasti sovi enää nykyiseen tyyliini. Pitänee napata muutamat kuvat ja pistää myyntiin!
(Edit 2016: Siellä ne kaapissa odottaa edelleen niitä kuvia ja myynti-ilmoituksia :D)