Temporary gingerhead

Kävin tiistaina kaupungilla ostamassa hiusvärin, kun kaksi viikkoa vaalennuksesta tuli täyteen. Aikani muuten vain kaupungilla haahuiltuani ostin Garnier Olian punakuparikestoväriä pari purkkia ja kotiin saavuttua lätkäisin päähän ja tulin todenneeksi, että eipä ollut erityisen riittoisa. Sain juuren värjättyä yhdellä purkilla, lopuilla sitten latvat.

Tiesin jo entuudestaan, ettei kestoväri välttämättä tartu ihan normaalilla tavalla vaalennettuun hiukseen ja lopputulos onkin melko kirjava. Pahinta oli kuitenkin se, että latvat jäivät vihreiksi - juuri sellaisiksi, että näyttää siltä, että on yritetty laittaa jotain päälle siinä onnistumatta. Tältäkin olisi vältytty, jos kampaaja olisi vain vaalentanut latvat kerralla kunnolla tai katkaissut suosiolla vihreän rajalta tukan poikki. Nyt jouduin tekemään sen itse.

Tunnin silppuamisen ja viiden minuutin taivutuksen jälkeen pää näyttää tältä.

Olen koko ikäni vihannut polkkaa, enkä ole koskaan pitänyt kuparistakaan, mutta tässä sitä nyt ollaan. Tukkani on pitkä polkka ja oksennuksenvärinen. No, ainakin pohjaväri on hieman tasaisempi kuin aiemmin. Sunnuntaina varmaan vetäisen punaisen shokkivärin päälle, joten tämä on vain tilapäisratkaisu.
Jos väri olisi onnistunut, voisin pysytelläkin gingerheadina, mutta nyt lienee viisainta vain lätkäistä se shokkiväri, se ainakin tarttuu vaalennettuun hiukseen.

Melko edustava kuvaharha.

En myöskään pidä erityisen paljon kuvissa näkyvästä mekosta. Ainoa syy on se, että se on minulle väljä ja kun sen on kerran nähnyt Janinan päällä istumassa täydellisesti, ei se enää näytä oman itsen päällä niin hyvältä. Minulla on kai liian pitkä selkäranka tähän, mutta ajattelin että parempi käyttää sitä silloin, kun se kerran kaapissa vielä pyörii.
Vyötärön kavennuksella tästäkin tulisi varmaan ihan kelpo vaate jos tuon rusetin vaihtaa toiseen.

Jotenkin tämä tukan kanssa venkslaaminen alkaa vähitellen ärsyttää, mutta onpahan tämän pituisessa tukassa hyvä puoli: juostenkusten muutamassa minuutissa kihartamallakin saa ihan kivan ja ilmavan kampauksen. Se tosin lätsähti ulkosalla melko nopeasti, mutta lohdullisesti ainakin vasen puoli päästä taipuu luonnostaan kaarelle viimeisimmän kuvan tavoin, joten tukka on varsin helppolaittoinen. Valitettavasti se oikea puoli kaartuu sisäpuolelle kaarelle ja muistuttaa minua siitä miksi oikeastaan en tykkää tämän pituisesta tukasta. :D

Mutta voinpahan nyt harjoitella laittamaan tukkaa kivoille kampauksille, kun ei mene kahta tuntia pään kihartamiseen, eivätkä kiharat suoristu viidessä minuutissa. Ei aina saa olla pessimisti, kun asioista löytyy hyviäkin puolia.

Veronpalautuksilla voisi ostaa alkajaisiksi lämpörullat, hiustököttiä ja niitä pinnejä, että edes joskus saisin tehtyä sievän pin up -kampauksen. Pian saapunee Collectifin tilaus eli pari huulimaalia ja punainen neuletakki, joten toivottavasti seuraaviin kuviin onnistun laittautumaan tämänpäiväistä paremmin. Tänään piti tehdä kaikki pikavauhtia puolessa tunnissa kebabbia odotellessa, koska eihän julmettoman kebabannoksen syönnin jälkeen hullukaan pue kynämekkoa päälle. Paitsi ehkä sitten mekkoni ei olisi enää väljä, jos vatsani paisuisi muutamalla sentillä food babyn ansiosta.

Vaikuttaa siltä, että elopainoa meinaa kertyä tänäkin talvena, jos tämä kebabin mässyttäminen jatkuu. Kohta on joulu ja ajattelin tehdä fudgea kotosalla puhumattakaan muiden jouluherkkujen syömisestä, joten vaikea tässä on ryhtyä laihduttamaankaan. Ei sillä että kiinnostaisi, mutta voisihan tuota tämän ylenpalttisen herkuttelun jättää vähemmälle.

Onko teillä muilla aina talvisin kohtuuton himo roskaruokaan ja makeaan?