maanantai 3. helmikuuta 2014

Yksi vuosi ja 19 päivää

Kuinka moni unohtaa oman bloginsa synttärit? No, minä.
Luulin ihan todella, että aloitin pitämään blogia joskus helmikuussa, mutta ilmeisesti se oli tammikuun 15. päivä päätellen ekan postauksen ajankohdasta. Joku varmaan miettii mistä nimihirviö tulee, mutta tosiaan minulla oli ylläni vaaleanpunainen haalarini, kun sitä nimeä keksin ja koska tykkään kokkaamisesta ja paskottelen aina itseni (esiliina olisi hieno keksintö) niin siitä tahrat siihen perään.

Joka tapauksessa olin ajatellut julkaista blogin syntymäpäivänä itsestäni kuvan blogin nimen pahamaineisessa vaaleanpunaisessa pörröhaalarissa. Joten... tässä tulee.
Nämä "vauvahaalarit" herättävät yleensä ihmisissä tasan kahta mielipidettä: joko niitä vihaa tai sitten niitä rakastaa. Ei kai ole vaikeaa arvata kumpaan ryhmään kuulun :D
Tämä on maailman paras asu talvella, lämmin ja pehmeä. Vaikka se perkele jo kertaalleen tuhosikin muut pyykit, mutta enää ei ole sitä vaaraa, kun pompuloissa ei ole enää karvaa mitä irrota. Joka tapauksessa pidän kovasti haalaristani talvisin, koska tykkään söpistellä vaaleanpunaisessa fleecessä, vaaleanpunaisissa karvatohveleissa ja/tai sukissa. Koko komeuden kruunaavat haalarin hupussa olevat söpöt korvat, mutta jotta asua voisi sanoa täydelliseksi, niiden pitäisi olla pupunkorvat.
Yleensä poikaystävät vihaavat näitä haalareita, mutta minun kai pitäisi olla iloinen, koska oman poikaystäväni mielestä haalari on herttainen. Eikä häntä haittaa yhtään, että 24-vuotias nainen pukeutuu potkupukuun.

Perjantaina pikkuveljeni tuli kylään tyttöystävänsä kanssa ja sain satunnaisesti heiltä lahjan. Synttärit oli ja meni, joulu oli ja meni, ystävänpäivään on vielä aikaa, joten pikkuveljeni tituuleerasi päivän "Lahjo Maawoa -päiväksi", eli siis ensi vuonna 31.1 odotan saavani jumalattoman lahjavuoren.
Tässä oli hyvä alku uudelle juhlapyhälle.

Minulla on ollut vähän huonoa tuuria hopeakorvisten kanssa. Minulla oli yhdet ihan yksinkertaiset hopeiset korvakorut, mutta toinen niistä katosi mystisesti. Minulla oli poikaystävältä saadut roikkuvat hopeiset korvakorut, mutta suihkussa toinen niistä irtosi ja katosi viemärin syövereihin. Seuraavat korut ovat pysyneet tallessa, vaikka rasia onkin joskus kadoksissa.

Lauantaina käytiin viihteellä. Piti mennä Rocksiin, mutta Sir Elwoodin Hiljaiset värit oli siellä ja hinta oli hurjat 15 euroa niin sitä suunnattiin Taminoon. Poikaystävä ei approvannut musiikkia, koska hän pitää hevimmästä musiikista, mutta kaikilla muilla oli hauskaa ja tuskin ilta oli ihan pilalla ukoltakaan, vaikkei rokkia kuunneltukaan. 
Jorasin pinkissä kellomekossani tanssilattialla ja joku täysin random mies kehaisi mekkoani. Toinen kaatoi oluet syliini. Kolmas kertoi baaritiskillä, että hänen äitinsä oli opettajani ala-asteella.
Small world.

2 kommenttia:

  1. Voi eii miten ihan nimi sun blogilla! Mulla on myös vaaleanpunainen haalari, mutta siinä on seeprakuvoiset hihat. Ja olen 35-vuotias :D Ja haluaisin pörröhaalarin, jossa on korvat. Häntä olisi varmaan joa vähän liikaa!

    Liityin lukijaksesi, en pelkästään haalarin takia vaan siksi, että sulla on tosi kivoja juttuja, jotka kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korvalliset pörröhaalarit on parhaita :) Toivottavasti tulee takaisin myyntiin, omani on Seppälästä vuodelta 2012.

      Poista