Äitienpäivä ja päivän asu

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja tuleville äideille. Samalla hyvää kevättä kaikille, kun kevätkin alkaa vaihteeksi näyttää keväältä. Tänään oli suhteellisen lämmintä, eli noin 15 astetta ja koko päivä aurinkoista. Grillikausi tuli avattua grillimakkaralla, ja äitienpäiväherkkuna oli kuningatarkääretorttua ja myöhemmin porkkanakakkua.

Koko viikon olen syönyt herkkuja. Aiemmin viikolla ostin töissä porkkanakakkua ja kun mainitsin siitä, työkaveri tarjosi kaikille porkkanakakkua. Sitten oli toisen työkaverin tekemää kuivakakkua, kolmannen työkaverin ostamat ison miehen kämmenen kokoiset korvapuustit... Se siitä laihduttamisesta, kun ostin vielä Missä X-pussin viikonlopuksi. Sunnuntai alkoi aamupalakarkilla ja jatkui äitienpäiväherkuilla, mutta huomenna alkaa uusi viikko ja uusi yritys.

Päivän asuksi valikoitui mustavalkoista pilkkua, jota raikastin Hell Bunnyn Hummingbird-neuletakilla. Rakastan tuota kangasta ja värikin on ihana, mutta se ei ole ihan niin helposti ja "perinteisesti" yhdisteltävissä kuin vaaleanpunainen, laivastonsininen tai punainen neuletakki. Olen tähän saakka käyttänyt sitä lähinnä Camellia-mekon ja navynsinisen Vivien of Hollowayn mekon kanssa, mutta sopii näinkin. Joskus on hyvä rikkoja "sääntöjä".

Tosiaan porukoilla kävin. Äidille ostin lahjaksi tunnin jalkahoidon, jonka kylkiäisenä sai ilmaisen puolen tunnin lymfaboots-hoidon. Olisin voinut hyödyntää ilmaislahjat itse, mutta äiti rohmusi senkin.
Koira on ollut vähän laiskanpuoleinen, mutta oli silläkin kevättä rinnassa kun oltiin koko perheen voimin pihalla. Jaksoi leikkiä myös poikaystäväni kanssa, vaikka kaipaa yhä paljon rakkautta. Ei hauku enää ihan niin paljon kuin normaalisti, mutta jaksaa silti vaatia huomiota ohi kulkevilta naapurilta. Meteli lakkaa tasan sitten, kun naapuri pysähtyy rapsuttamaan.

Anna miullekin makkaraa!

Anna sinä minulle pusuja.

Toivotaan että sää säilyisi lämpimän kesäisenä. On paljon mukavampi polkea töihin pyörällä aamulla, kun aurinko paistaa ja paremmin jaksaa touhuta työpäivän jälkeenkin, kun on yhä päivä, eikä ilta. Eikä unohdeta hiirenkorvia puissa; tietokoneelta on mukavampi vahdata ikkunasta milloin minkäkin lainen koira on lenkillä, kun kuolleen metsän sijaan näkyy hiirenkorvia ja sitruunaperhosia.

Viikonloppu itsessään ei ollut erityisen rentouttava. Poikaystävä tykkää valvoa, minä en, joten nukun huonosti ja/tai liian vähän. Kun on tottunut heräämään aikaisin, sitä herää viikonloppunakin suhteellisen aikaisin, joten unet jää lyhyeksi jos ei käy ajoissa nukkumaan. Katsoin silti eilen silmät sirrissä 007 ja Kultainen ase -elokuvan loppuun ennen kuin kävin nukkumaan. Tykkään noista vanhoista Bondeista ja nyt aletaan olla siinä kohdalla, että näitä en ole vielä nähnyt. Viimeksi lopetin katsomisen siihen kun Sean Connery vaihtui toiseen. Missasin George Lazenbyn elokuvan, enkä välttämättä haluakaan katsoa sitä, mutta tykkään kyllä Roger Mooresta. On vähän veijarimaisempi ja koomisempi kuin Sean Connery, joka on kyllä yhä suosikkini. Tykkään kovasti Elä ja anna toisten kuolla -elokuvasta, ehkä jopa enemmän kuin Salainen agentti Istanbulissa (From Russia with love), joka on suosikkini vanhoista Bondeista.

Onko teillä Bond-suosikkeja? Katsotteko ylipäänsä vanhoja Bondeja?

Sininen on uusi musta

Olen ollut koko alkuviikon flunssainen, yskinyt ikävästi ja niiskuttanut. En ole ainoa, koska työkaveritkin on köhässä. Mynthoneita, Bafucineja, Strepsilsejä ja kolmioyskänlääkettä on mennyt ja menee varmaan vielä enemmän. Tarpeeksi kun yskii, alkaa tuntua kurkussa kaktukselta ja se pahentaa paitsi kurkkukipua myös yskää. Noidankehä kesti viimeksi kolme viikkoa.

Pikkuveli tuli tänään kaupunkiin, ja koska koiralle piti varta vasten hakea City-Marketista tietynlaista mureketta (ronkeli elukka), otimme myös kuvia kaupungilla. Päälle valikoitui pelkkää navynsinistä, työasun variaatio, johon vaihdoin vain neuletakin. Töissä (ja muuten työhaastattelussakin) oli Hell Bunnyn turkoosi neuletakki, joka ei taida olla vielä kuvissa näkynyt. Tämä on Hell Bunnyn Alexa-niminen neuletakki, joka itseasiassa näkyi vasta vähän aikaa sitten kuvissa yhdistettynä punaiseen Vivien of Hollowayn mekkoon. Melkein sama asu, mekon väri on vain eri. Olen viihtynyt VOH:issa viime aikoina hyvinkin paljon, vaikka harmittaa, että kangas on sen verran painavaa, ettei se hulmua tuulessa kovinkaan kauniisti, eikä muhkeakaan tylli kohota helmaa aivan yhtä paljon kuin kevyempiä kankaita.

Porukoilla käynnin jälkeen oli helmat täynnä koiran karvoja. Oli kiva tarrarullalla vedellä kellohelmat puhtaaksi jälkikäteen. Koiralle kuuluu jo parempaa, vaikka minulle ei, mutta huomionkipeä otus oli kyllä ja tuli kutsusta kainaloon kyhnyttämään (kerrankin). Minäkin voisin vetäytyä siipan kainaloon kiehnäämään, jos ei olisi sitä vaaraa että yskin naamalle. Vaikka ei sillä, etteikö tämä flunssa olisi nimenomaan ukon turjakkeelta tullut. Toivotaan, että menee ohi ennen pitkään.

Parin viikon päästä olisi reissu Lappeenrantaan, jonne pyysin Janinan seuraksi mukaan. Erakoidun monesti kotona, joten tartuin tilaisuuteen päästä edullisesti matkalle edes jonnekin vähän Savonlinnaa isompaan kaupunkiin. Jos se nyt on isompi. Ei sillä totta puhuen ole väliä, koska matkaisin vaikka Ikaalisiin, jos joku lähtisi mukaan ja siellähän ei oikeasti ole mitään muuta kuin kylpylä. Ja sekin on kymmenen kilometriä kaupungin ulkopuolella.

Olen myös pelannut pitkästä aikaa pleikkarilla. Aloitin Final Fantasy X-2 HD Remasterin ja yllätyin alkuun miten paljon eroa normaaliversiolla on Internationaliin (johon HD versio pohjautuu), jossa on muun muassa kolme classia lisää ja Creature Creator, johon en ole perehtynyt. Pelaan perustyttökolmikolla ja vaihtelen dresspherejä mielinmäärin. Girl power!
Melkein kuin vaihtelisin itsekin Dresspherejä aina aamulla, kun töissä on joka päivä enemmän tai vähemmän eri asu. Kuka vielä keksisi minulle sellaisen asun, josta saa taikavoimia? Voisin päräytellä teleportilla töihin niin ei tarvitse jäädä sillan taakse jumiin ja myöhästyä töistä, kun ilkeä luotsi lätkäisee puomit alas kymmentä vaille kahdeksan.

Sukujuhlat II

Pari viikkoa sitten juhlittiin äidin kuusikymppisiä ja juhlien jälkimainingit tuntuu vieläkin, kun vaaka näyttää puoltatoista kiloa enemmän kuin ennen juhlia. Höh höh.
Muilla on ollut tämän viikon aikana vappujuhlista kuvia, mutta minulla ei ole kuvia, koska emme oikein juhlineet vappua, ellei sitä lasketa juhlimiseksi, että vedin Buranaa pohjalle päänsärkyyn ja nousevaan kuumeeseen, sitten raakuin yksinäni Rock Bandia pari tuntia punaviinipäissäni (en ole sekakäyttäjä, otin viiniä noin 4h särkylääkkeen jälkeen) ja kun Burana lakkaa yhdentoista aikaan vaikuttamasta, kyllästyn odottamaan ihmisiä ja puoli kahdeltatoista vingun haluavani nukkumaan, koska kuolen päänsärkyyn.
Mitä tästä opitaan? Jos päätä jomottaa jo valmiiksi ja siitä (tanniinisesta) punaviinistä tulee päänsärkyä, niin sitähän on silloin pakko ottaa.

Kippis ja kulaus päänsärylle!

Istuimme jälleen omissa oloissamme ja trollasimme minkä ehdimme. Janina kaatoi alkumaljat pöydälle, tervehtimään tullut serkun mies kaatoi siiderit omille housuilleen. Tarjoilija nauroi jättävänsä mopin valmiusasentoon lähistölle seuraavaa kertaa varten. Minä purskautin punaviinit mekolle nauraessani ja tuossa se on edelleen tuolin päällä odottamassa puhdistusta. Mites puhdistat, kun pesulapussa lukee Dry clean only? Ajattelin kokeilla "paikallispesua" käsin tai etsiä jonkin puhdistustussin käsiini, on kuitenkin suosikkimekkojani ja varmaan kallein ihan kaupasta ostettu mekkoni.

Valtaosan ajasta saimme olla viidestään (poikaystävä istui vieressäni, mutta ei ole kuvissa, koska ei halua naamaansa nettiin), mutta jälkiruoan aikoihin serkkuni neljävuotias tytär tuli istumaan väliimme. Sai päähänsä, että Irish Coffeen tikku on taikasauva ja sitten leikimmekin "kuolemista" abrakadabrasta vielä pitkään jälkiruoan jälkeen. Meitä oli neljä nättiä prinsessaa, vaikka Paawo halusikin olla ennemmän noita, koska hänellä ei ollut prinssiä mukana.
Oli muuten hyvä Irish Coffee ja hyvää palvelua; vatkasivat kermavaahdot tilauksesta herkkukahviini. Ei ollut mitään purkkikermavaahtoa vaan ihan kunnon tavaraa. Alkoholiakin oli varattu enemmän kuin viimeksi niin ei loppunut konjakit kesken pippaloiden. Iskän piikkiin kaikki tietenkin.

Vasemmalla alhaalla oleva kuva on serkuntyttären ottama. Taiteellinen mukula eikö? :D

No, ehkei se niin haittaa, ettei vappuna tullut juhlittua, kun on tullut jo sen verran suvun kanssa juhlittua viime viikkoina. Savon Hovissa oli nämäkin juhlat, taitaa sukulaiset olla ihastuneet vaihteeksi tähän paikkaan.
Yhteen aikaan oli Hospitz, jossa pidettiin kolmet juhlat, yhdet juhlat oli Casinolla ja kahdet viimeisimmät on pidetty Savon Hovissa. Johtuu varmaan siitä, että ravintola on tällä puolella kaupunkia ja valtaosa väestä asuu tällä puolella kaupunkia/Suomea. Sitä paitsi setähän jo totesi, että pidetään paikka pystyssä suvun voimin. Ruoka on hyvää, tarjoilu pelittää, ja sen verran juhlat tuli maksamaan, että ihme on jos ei vähän aikaa pystyssä pysy :D Ehkä ennen pitkää väki löytää  a'la Carte pöytäänkin, lounaallahan porukkaa taitaa rumpata jo muutenkin.

Asiasta kukkaruukkuun, minulla on kamala flunssa yhä ja koiralla on valeraskaus.

Isä laittoi Pöystille kaulurin ettei imeskele nisiään verelle.

En tiedä kummalla on kurjempi olo ja kumpaa vituttaa enemmän.

Navy & Pink Outfit

Lauantaina epäröin koko päivän mennäkö markkinoille vai ei. Aamulla oli niin pilvistä, ettei tosiaankaan tehnyt mieli yksin lähteä minnekään, mutta iltapäivällä oli kauniin aurinkoista, joten houkuttelin poikaystävän ottamaan kuvia. Tämä sama asu minulla oli töissä päällä vissiin torstaina, paitsi että jalassa oli paksummat sukkahousut ja ballerinojen tilalla oli Guessin tennarit. En ole vielä ostanut työkenkiä, koska ei ole ollut tarvetta.

Dress & Belt: Vivien of Holloway
Cardigan & Petticoat: Hell Bunny
Shoes: Spiritstore

Säästin myös siinä, että paistoin pullaa kotona sen sijaan että olisin ostanut markkinoilta rinkeliä. En ollut paistanut pitkään aikaan enkä muistanut että puolen litran taikinasta tulee ihan hemmetinmoinen satsi pullaa. Pullia tuli 36, joista kymmenkunta vein äitille ja isälle syötäväksi, koska kaikki ei mahdu pakastimeen. Koirakin sai osansa, kun karkasi autosta noustessa ja piti houkutella takaisin. Raksuista se tajuaa, että nyt se otetaan kiinni, mutta pulla oli aivan liian suuri houkutin, että olisi voinut jättää tarttumatta siihen :D

Tänään pistin simatkin käymään. En ole ikinä tehnyt kotona, mutta toivotaan, että onnistuu vaikka aloitinkin vähän liian myöhään yleisimpiä ohjeita ajatellen. Ajattelin kuitenkin, että jos säilytän sitä huoneenlämmössä ja tyrkkään keskiviikkona tai torstaiaamuna jääkaappiin, niin ehkä se on perjantaihin mennessä juomakelpoista.
Joko teillä on simat porisemassa?

Onneksi ensiviikko ei ole kuin nelipäiväinen. Huomasin olevani niitä ihmisiä, jotka stressaa työasioita kotona. Puhelimessa puhuminen ei ole ikinä ollut vahvuuksiani, mutta ajan kanssa totutellaan ja tiistaina taas shokkihoitoa luvassa. Mutta jospa kasvaisin ulos tästä stressaamisesta puolen vuoden aikana. Onneksi työkaverit on ihania ja avuliaita ihmisiä, jotka opastaa kärsivällisesti. Maistuisikohan heille ylimääräiset pullat?
Keittiössä olisi muutama vähän tummempi korvapuusti pussissa odottamassa syöjiä, poikaystävä kun tuntuu vetelevän vaan omenaa. Kesäkuntoon pitäisi kuulemma päästä ja itsellekin on tullut pari kiloa talven aikana, mutta en jotenkin jaksa stressata asiaa, kun on niin kiva makkarat piilottava uimapukukin odottamassa. Toisaalta noita kuvia katsellessa tekee mieli laihduttaa pari kiloa, koska uimapuvusta on iloa vain silloin kun se mahtuu päälle.

Haaveilen myös Hell Bunnyn kirsikkakuvioisesta uimapuvusta. Vaihtelu virkistää ja ensi viikolla tulee ensimmäinen palkkakin, huehuehue. Tähtäimessä on myös pari mekkoa (kyllä, taas mekkoja) ja pitäisi varmaan ostaa lyhyempi tyllialushamekin, joka ei vilku niin räikeästi helman alta töissä.
Sitten tietysti myös ne työkengät... Jollaiset löysin Topvintagelta, mutta eri asia sitten sopivatko ne työkengiksi korkonsa puolesta. Hintaakin tulee liikaa, koska haluan ostaa uudet punaista mokkanahkaa olevat Lola Ramonat.
Jep. Paljon on toivelistalla, mutta eri asia sitten mitä tulee ostettua ja mitä ei. Tarkoituksena oli säästääkin eikä vain tuhlata. Puoli vuotta on yllättävän lyhyt aika loppupeleissä.

Kiinnostaisiko teitä jonkin sortin esittelypostaus retrokevätmuodista ja repromerkkien SS15-valikoimista? Vai oletteko itse perehtyneet siihen mitä on tarjolla täksi kesäksi?
Olen miettinyt kevätmuotipostauksen tekemistä, koska olen sivunnut jo aika monia SS15-valikoimien tuotteita eri merkeiltä tähän mennessä. Voisin vaikka esitellä ennen pitkää omiakin ostoksia. Kiinnostaako?

Punainen ja sininen ne yhteen soppii

Viime viikon perjantai oli kuvauspäivä. Käyskenneltiin veljen kanssa ensin kaupungilla ja sitten otimme leikkikentällä ja rannalla kuvia Paawon kanssa. Sää oli hyvin vaihteleva, joten kuvasaaliskin on vaihteleva. Ainoa yhtenäinen asia näissä on se, että (vaatteiden) värimaailma pysyy samana: punaista ja sinistä. On muuten yksi suosikkiväriyhdistelmistäni ja oli eilen kynämekon ja toisen neuletakin muodossa päällä töissäkin.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitetaan sillä, että liian pitkään kun on työttömänä, ei enää kiinnosta/uskalla/halua mennä töihin. Minä halusin töitä todella pitkään, mutta silti kahden ensimmäisen päivän jälkeen iski paniikki, että apua osaanko tai jaksanko. Kolmantena päivänä sain viimein työsopimuksen ja huomenna olenkin sitten omillani, mutta ei niinkään enää kauhistuta kuin jännittää. Hyvällä tavalla.

Se vähän kauhistuttaa että vapaa-aikaa onkin neljäntoista tunnin sijaan juuri ja juuri neljä. Ajatus kuun lopussa tulevasta palkasta lämmittää kuitenkin mieltä mukavasti, vaikka tiskivuori kasvaa, pyykit kaipaa pesua ja kaupassakäyntikin on ärsyttävä pakollinen askare. Osaapahan arvostaa vapaa-aikaa, vaikka ei sitä kovin ruhtinaallisesti olekaan.

Puhuimme töissä siitä kuinka kiva olisi saada palkata vakituisiakin, ettei aina tarvitsisi opettaa uusia ja vaihtaa työntekijöitä. Työttömän näkökulmasta on kuitenkin hyvä asia, että joku muukin saa tilaisuuden töihin. Jos olisivat saaneet palkata vakkariksi edeltäjäni, en minä olisi saanut tätä tilaisuutta. Olkootkin vain puoli vuotta, mutta siitä saa kullanarvoista kokemusta ja ennen kaikkea sitä rahaa, varsinkin kun Verotoimisto päätti kusta niskaan ja antaa mätkyjä koko vuoden työttömänä olleelle. Poikaystävällekin pistivät jäännösveroa vielä enemmän, vaikka joka vuosi on tullut veronpalautuksia ainakin pari sataa euroa. Millä logiikalla kaikkein köyhimpiä rokotetaan vielä lisää?

Pistää myös mietittimään miksi työttömältä/vähätuloiselta riistetään paljon enemmän veroja kuin työssäkäyvältä. Toki työssäkäyvät ansaitsevat itse rahansa, mutta se että joku on työtön ja elää 500 eurolla kuussa, ei tarkoita sitä, että ovat omasta tahdosta köyhiä/työttömiä. Ei pitäisi vähätuloisia verottaa niin rajusti eikä varsinkaan lätkäistä mätkyjä, jos henkilön (sen hetkinen) varallisuus näyttää jo valmiiksi miinusta. Kuulostaa vähän siltä, että töiden sijaan kannustetaan hyppäämään sillalta alas, junan eteen ja vielä pesäpallomailalla. *pieni kevennys*

Töihin pääsy on pistänyt pohtimaan kaikenlaista. Lähinnä sitä kuinka huonosti asiat on työttömillä ja vaikka aina sanotaan, että lisätään työllisyyttä valtakunnallisella tasolla, niin kyllä se jää aika pitkälti pelkästään kuntien harteille ja kunnilla on tiukka budjetti. Pikkupaikkakunnat kuolee, koska töitä ei ole ja väki muuttaa sen takia pois. Yritykset lopettaa, koska ei ole asiakkaita, joten lisää työpaikkoja lähtee, ja vielä enemmän porukkaa lähtee, koska ei ole palveluitakaan jäljellä.
Sanokaa minun sanoneen, että ette halua käydä esim. Savonlinnan terveysaseman päivystyksessä, jossa on yksi lääkäri ja yksi hoitaja, kolmekymmentä asiakasta ja viiden tunnin odotusaika. Työkkäriinkään ei ole mitään asiaa vaan soittavat perään jos soittavat.

Kohta missään muualla ei asu väkeä kuin Tampereella, Turussa ja Helsingissä, eli Trivial Pursuitin pyhässä kolminaisuudessa. Lähes aina kun kysytään Suomen kaupunkia, on vastaus joku noista. Mikä lie vastaus työttömyysongelmaan? Dystopia?