sunnuntai 27. syyskuuta 2015

A Trench coat and a petticoat

Olen odotellut syksysäitä lähinnä tämän ihanan takin takia: Collectifin Dietrich-trenssin. Pari kertaa olen erehtynyt käyttämään tätä työmatkoilla; kerran sateella, jolloin tuli todettua, että tämä ei ole vettä hylkivää materiaalia (kastuin sateenvarjonkin kanssa eikä takkinut meinannut kuivaa ilveelläkään) ja kerran kun luulin, että oli kylmä, mutta ei ollutkaan. Eilen sitten totesin poikaystävälle, että nyt ei kiinnosta, vaikka olisi lämin, nyt haluan kuvata tämän ihanuuden!

Takki istuu kuin unelma, siinä on vaaleansininen satiininen kukkavuori, ja se on melko ohutta, mutta tuulenpitävää kangasta. Minulle tästä tuli ensimmäisenä mieleen Gestapo (älkää kysykö miksi), mutta onneksi olen mielleyhtymieni kanssa yksin, sillä poikaystävän mielestä näytin siltä kuin olisin menossa tanssiaisiin. Töissäkin miehet kiiruhtavat avaamaan ovia kun kuljen tässä tylleineni kaikkineni.
Makes me feel like a true lady.

Ulkona oli viitisentoista astetta lämmintä, mutta melko kylmä tuuli. En oikein ilahtunut siitä, että koko päivän paistanut aurinko meni pilveen, kun menimme ulos, mutta kuvauksien loppupuolella aurinko armas päätyi suomaan ihanaa lämpöään ja valoaan. Poikaystäväkin oli sen verran kärsivällinen, että ensinnäkin herrasmiesmäisesti kantoi minut junaradan yli rannan puolelle (koska siinä oli hemmetinmoinen monttu) ja vielä itse ehdotti missä saisi hyviä kuvia.
Kuulkaa, kyllä ne hovikuvaajatkin oppii tavoille, kun opastaa!
Vintage Perfume de Paris -korvakorut hopeisena.
Halusin ottaa kuvia myös uusista boleroistani, joista yllä näkyy Hearts & Rosesin bolero, jonka ostin Lucky Lolalta. Tarvitsin kesäkuukausiksi töihin jotain peittämään olkapäät, mutta ei kuitenkaan kokonaan käsivarsia, koska neuleissa tukehdun helteillä. Minusta on tullut samalla tavalla jossain määrin kuumaverinen niin kuin äidistäkin, joten minulla on hirvittävän tukala olla neulevaatteissa lämpimällä säällä, vaikka hihat olisi kääritty kyynärpäähän saakka. Toki nyt on tullut syksy, joten neuletakit ja -bolerot on kovassa käytössä, mutta ensi kesää varten on asiallinen lyhythihainen bolero sitten kaapissa.

Tämä bolero maksoi 24,90€ ja on puuvillaa. Pidän tuosta kauluksesta, mutta materiaali rypistyy helposti ja vitivalkoinen on tosiaan vähän arka väri. Saatan hankkia myös Pinup Couturen boleron aikanaan, mutta onpahan edes yksi vaaleasävyinen bolero.

Ette muuten usko miten vaikeaa oli löytää valkoinen, tai edes pastellisävyinen bolero. Metsästin lyhythihaista boleroa koko helvetin kesän ja sen aikaa jouduin käyttämään töissä lähes pelkästään hihallisia mekkoja tai tummia vaatteita, joiden kanssa musta lyhythihainen bolero kelpasi. Sen verran vielä katson värisävyjä, että en laita sievän kukkamekon kanssa mustaa boleroa, tai asun ihana hempeys on tiessään.
Koska nyt sitten kerran oltiin pihalla, otin vähän eri asusteita mukaan, joilla asustin suosikkimekkoani. Tällä kertaa se jäi lähinnä taustakankaaksi, jonka kanssa vaihtelin boleroita ja vöitä. Ylempänä olevassa kuvassa mekon kanssa on ihana Collectifin Jean Bolero, joka onkin näkynyt täällä aiemmin punaisena, mutta tässä on myös norsunluunvärinen versio. Kangas on pehmeää akryylia, joka tuntuu mukavalta päällä, mutta kuten akryylilla on tapana, eiköhän tämäkin nukkaannu ennen pitkään.

Tarkoituksena oli myös ulkoiluttaa uusia Lindexiltä ostettuja valkopilkullisia sukkahousuja (kerrankin siellä oli valkoisia sukkahousuja!) ja uutta Hell Bunnyn lyhyttä petticoatia, jonka tilasin Miss Windy Shopista yhdessä Hell Bunnyn ihanan vaaleanpunaisen talvitakin kanssa. Takki on ihana, mutta tyllihame osoittautui murheenkryyniksi.

Ensinnäkin one size oli tässä tapauksessa koko L-XXL, joka on kyllä vyötäröstä sopiva, mutta useita senttejä pitempi kuin se oikeasti lyhyt versio (XS-M), jota minä tavoittelin. No, tämä vilkkuisi muuten kivasti niiden mekkojen alta, joita varten tämän ostin, mutta kun helma on epätasainen ja repsottaa sieltä täältä eripituisena, lopputulos on halvan näköinen ja tökerö. Yhdestä kohdasta hame oli 10cm(!) lyhyempi kuin muualta, koska päällikangas oli ommeltu juosten kusten kurttuun. Muualtakin helma repsottaa epätasaisena rumasti, eikä täten kelpaa vilkkumaan tyylikkäästi helman alta, ja on edelleen liian pitkä siihen, että ei vilkkuisi alta.

Huomasin kyllä, että tässäkin on kuminauhakujat, joilla hametta voi lyhentää, mutta epätasaisuuteen ei auta mikään. Muistin myös pari muuta syytä siihen miksi en osta Hell Bunnyn tyllihameita. Hame kutitti aivan järkyttävästi karhean materiaalinsa takia, pakkaantui eteen kävellessä ja repsotti takin välistä hirveänä pullotuksena kuin minulla olisi ollut kahdenkymmenen kilon polvissa roikkuvat kivekset. Ihanaa.

Oli hameessa lopulta sitten jotain hyvääkin: tämä on (vielä toistaiseksi) supertuuhea ja jaksaa kohottaa Vivien of Hollowayn mekonkin raskaan kankaan kunnolla koholle. Tietysti tämä on vähän liian lyhyt tämän helmanpituuden kanssa ja helma laskeutuu kummallisesti tyllihameen päältä alas, mutta on kyllä juuri niin pörheä kuin toivoinkin. Värikin on ihana, mutta se ei sen helman repsotuksen takia pääse oikeuksiinsa.
Mainitsin tuossa aiemmin siitä, että miehellä oli eilen poikkeuksellisen taiteellista näkemystä kuvaamiseen. Aioimme jo lopettaa kuvaamisen noiden ylläolevien kuvien jälkeen ja painella syömään leipomiani mango-kookos-vadelmamuffinsseja, mutta koska aurinko sitten lopulta kuitenkin paistoi, piipahdimme junaradan toisellakin puolella ja hyvä niin - miehen näkemys kuvista osoittautui omaani paljon paremmaksi. Pidän kyllä asukuvien kotikutoisuudesta, mutta näissä auringonvalo kävi niin ihanasti, että pidän näistä vielä enemmän.

Huom! näitä ei ole muokattu mitenkään muuten kuin säätämällä värisävyjä, joka on aika lailla pakollista raakakuvien kanssa.
Tästä mekosta on ollut varmaan eniten kuvia tässä blogissa, onhan se suosikkimekkoni, joka istuu poikkeuksellisen hyvin myös ilman vyötä. Jos kaikki VoH:in mekot istuisivat tismalleen tällä tavalla, ne pääsisivät paremmin oikeuksiinsa, mutta toiset ovat väljempiä vyötäröltä, toiset rinnasta, ja joskus helmankin pituus on vähän erilainen. 
Tämä on kuitenkin niin täydellisen ihana ja rakas, että kuvia tosiaan löytyi vähän turhan monta, joten kävin jo pari turhaa huonoilla kuvilla varustettua postausta siivoamassa (myös monet muut turhat postaukset katosivt bittimeren syövereihin), että voin laittaa tänne uusia, höhö. 

Muutin myös blogin nimeä ja banneria, koska vanha nimi ei enää oikein vastannut sisältöä, ja puolestaan siivosin vanhempaa sisältöä vastaamaan nykyistä nimeä. Joten tervetuloa uudistuneeseen blogiini: sama vanha blogi, mutta uusi nimi.

8 kommenttia:

  1. Kivalta näyttää uusi ulkomuoto :3 Kuvatkin on ihania (taas).

    Minä taas olen etsinyt pitkähihaisia vyötärömallisia neuleita jotka voi sulkea. Ei ole. Lyhyillä hihoilla löytyy kyllä. Ärsyttää että PUGilla niitä olisi noin kahdellakympillä, mutta sitten ne tullit ja postit.. Voi pahus. Mutta, siskoni menee jouluna täysin samaan postinumeroon kuin se PUGin kauppa! Hahaa. En jaksa odottaa sitä rahanmenoa. Vaikeaa yhdistellä mitään jänniä kun kaapista löytyy valkoinen ja mintun värinen lyhyt neule :D Löysin kirpparilta tällä viikolla vielä mustan, niin vähän helpottaa. Mutta olisi kiva omistaa joitain muitakin värejä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, minullakin on yleensä vähän yksitoikkoisia yhdistelmiä, kun on mekko ja sitten joku niistä muutamasta neuleesta. Lyhyitä pitkähihaisia neuleita minulla on Hell Bunnyn neuleet, mutta olenkin 172cm pitkä ja S-koko on huomattavasti isoja kokoja lyhyempi, joten minulla se on sitten oikeasti juuri luonnollisen vyötäröni kohdalla. Luin aiemmin blogistasi, että sinulle ovat liian pitkiä, joten se on varmaan tosiaan se, että isommat koot ovat yleensä pitempiä (mikä on hölmöä, koska ihmiset ei välttis kasva samassa suhteessa leveyttä kuin pituutta).

      Noita lyhythihaisia taas haluaisin enemmän, Collectifilta on Linda cardigan ja siinä se sitten onkin. Collectifilla oli kyllä muitakin kyynärpäähän saakka ylettäviä neuleita tänä vuonna parikin, mutta ei oikein ne hummerinkuvat houkuttanut. Se missä oli mustalla ja vaaleansinisella pohjalla kukkia taas ehti loppua ennen kuin ehdin tilata, haluaisin sen vaaleansinisenä. Ja sitten ehkä sen keltaisen, jossa oli hedelmiä, vaikka en tykkää yleensä keltaisesta, mutta yritän tuoda vielä vähän lisää värejä vaatekaappiin, etten jämähdä musta-punainen-navy-minttu-akselille.

      PUGilla on tosiaan ihania neuleita, itsekin vollotan niitä tulleja. En niinkään postikuluja, koska 350 dollarin jälkeen on ilmaiset (ja minähän voisin tilata hyvin tällä rahalla, pari mekkoa, pari neuletta, kengät ja mekko jne ja euroissa taitaa olla 300e luokkaa.) ja muuten 28 dollaria, joka on melko paljon kyllä, mutta ne tullit... parinsadan dollarin tilauksesta yli 50€ tullia ja alvia, höhö.
      Toisaalta nyt kun on töissä, olisi EHKÄ varaa tilatakin. Meinaan Lucky Lolalle upposi 380€ postikuluineen, että jos saman verran tulee yhteensä hintaa PUG:ilta tilattaessa ja rahalleen saa periaatteessa enemmän vastinetta, niin ehkä siihen ei kuole. Mutta nyt vain olen saanut sieltä ne suurimmat halun kohteeni, joten ei ole ihan vielä hirveä hätä tilata mitään, kun pitäisi vielä yksi supertuuhea organza petticoat hommata. :3

      Poista
  2. Ah, you bought the Dietrich trenchcoat!! I had my eye on that. The black looks great with your colour hair.

    Thanks for the messages of congratulations xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. It's actually navy blue, but I guess it looks dark from these pictures since they're mostly cold shade, but I wouldn't mind buying it in black as well. And red and beige :D

      Poista
  3. Et ole ollenkaan yksin Gestapo-mielikuviesi kanssa :D Itsellenikin tulee mustista pitkistä trensseistä juuri natsit mieleen. Siksi yhdistänkin oman nahkatrenssini iloisiin yksityiskohtiin, sitten se on pelkkä 40s henkeen sopiva nahkatakki. Sinun takissa on kyllä upea kellohelma, se on mustaksi trenssiksi todella naisellisen kevyen näköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttääkö tuo mustalta kuvissa niin paljon? Se on oikeastaan laivastonsininen ja omalla ruudulla näyttää siniseltä ja samanväriseltä kuin mekkokin :D
      On se kyllä aika tumman sävyinen, mutta ei ihan sysimusta. Olisin voinut hommata tämän beigenäkin, mutta se oli loppuunmyyty ja navy kuuluu suosikkiväreihin, niin hyvä on näinkin. Ihanaa kun säät viilenee, niin pääsee käyttämään tätä enemmän :)

      Poista
  4. Tuollainen bolero kelpaisi mullekin! Olen jostain syystä boleroihminen, ihme mieltymys, jolle ei ole selitystä. Tai sitten johtuu siitä, että palelen helposti ja bolerot on käteviä :) Bolerot sopii myös loistavasti mekkojen kanssa ja niitten avulla saa kylmemmilläkin säillä hihattomia käyttöön. Mulla on hyvin tyylikäs ja laadukas valkoinen bolero"jakku", siis napakkaa kangasta, mutta siinä on olkatoppaukset ja se korostaa siksi hartioita liikaa ja näyttää karmean 80-lukulaiselta... Täytyy viedä ompelijalle, että poistattaa toppaukset, niin saan vaatteen käyttöön.

    Olen tykännyt tuon mallisista trensseistä siitä asti, kun Carriella oli eräässä Sinkkuelämää-jaksossa tuon tyyppinen ja joskus haaveilinkin just tuollaisesta asusta kuin sulla (ja Carriella) tylleineen kaikkineen :) Mut kuten aina, päädyn johonkin vähän tylsämpään! Kauniisti oli miehesi sanonut trenssistä ja minunkin mielestä se näyttää enemmän tanssiaistakilta kuin Gestapo-malliselta :)

    Mä tykkäsin blogin entisestä nimestä, koska olen itse juuri sen tyyppinen ihminen, että nimi sopisi minullekin :) Mutta uusi nimi on kyllä parempi, aikuismaisempi ja "ammattimaisempi" ja tekee oikeutta sun blogille tai siis vaatekaapille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkäsin entisestä nimestä, mutta alkoi tuntua siltä, että se on vähän aikansa elänyt/väljähtänyt, eikä enää kuvaa niin hyvin blogin sisältöä. Sitten kun ihan vahingossa keksin uuden nimen, niin sitten tuli se vaihdettua aika spontaanisti :)

      Poista