Olavinpäivät 2015

Olavinpäiviä, eli kaupungin syntymäpäiviä vietettiin keskiviikkona. Sää oli juuri niin ailahtelevainen kuin viime vuonnakin, eli aamupäivällä satoi vettä, iltapäivällä oli aurinkoista ja illalla puolipilvistä. Käytiin pikkuveljen ja äidin kanssa päiväsaikaan ostattamassa äidillä kevätrullia ja jäätelöä ja maistelemassa juustoja ja kahdeksan maissa illalla napattiin mukaan poikaystäväni sisko ja Janina, jotka molemmat pääsivät töistä vasta seitsemältä.

Yleensä ollaan vietetty Olavinpäivää "pussikaljalla" porukalla, tai tarkemmin sanottuna viinillä/skumpalla ja muilla herkuilla, mutta tänä vuonna tosiaan kaikki oli töissä paitsi pikkuveli ja minä, joka olin tämän viikon lomalla. Ei ollut säässä juhlimista, mutta ainakaan ei satanut ihan joka päivä vettä.

Olavinpäivissäkään ei ollut suoraan sanottuna mitään juhlimista. Musiikillinen kohokohta oli Velmun soittama Pohjois-Karjala, kojuja oli vähemmän kuin tavallisilla markkinoilla eikä niissä ollut mitään myytävää. Muuten juustojen ja pullamaistiaisten syöminen oli kivaa (koska ilmaisia herkkuja) ja tietenkin vietnamilaisen ruoan koju. Lakuja en ostanut, koska paistoin aiemmin päivällä britakakkua.

Kyllä mukaan jotain tarttuikin, nimittäin ehkä enemmän lapsille suunnatulta kojulta ostin kahdet korvikset ja kaksi kaulakorua. En voinut vastustaa herkullisen näköisiä koruja ja myyjääkin nauratti, kun käteisen loputtua kipaisin lisää rahaa seinästä ja palasin ostamaan kaulakorut.
Korvakorut olivat 15€/2 kpl  ja kaulakorut sain 18 eurolla, koska tinkasin paljousalennusta. Vähän säälittävä ale, mutta parempi kuin ei mitään. Kalliiksi tuli, mutta näitä ei ihan jokaisesta liikkeestä saa, ja olettaisin, että näitä on tosi kiva yhdistellä erilaisiin herkullisen värisiin fiftarimekkoihin :) Koruja minulla ei tosiaankaan ole paljon, joten tarvettakin näille oli. Ei ole sitten enää ihan joka kuvassa samat ruusukorvikset ja sama helmikaulakoru.

Ravataan ravintolassa ja lukitaan poikaystävä yöksi ulos

Ja törmätään toisen blogin pitäjään ihan täysin sattumalta kuvanotto- ja terassikäynnillä. Voisin sanoa, että aika mahtava tuuri, kun käy kerran kesässä ja/tai talvessa Savonlinnassa, että osutaan samaan aikaan samalle terassille. :)
Minttu-Maaria pitää Nainen tummissa -blogia. Käykää kurkistamassa!
Ja tosiaan jos joku muukin sattuu eksymään Savonlinnaan ja huomaa jonkun räikeätukkaisen ja yleensä räikeään mekkoon pukeutuneen olennon kuljeksimassa jossain, saa käydä tervehtimässä. Eipähän tarvitse sitten yksinäisyyttään jäädä ruokatauolla jututtamaan suomenpystykorvien omistajia. Who am I kidding, tarvitseepas!

Olin liikenteessä Kuopion Matkuksessa olevasta Sunny's-liikkeestä ostetussa mekossa, jonka asustin Pinup Couturen vyöllä ja korkokengillä. Mekko on italialainen ja pientä kokoa, mutta joustaa reippaasti. Ostin silti M-koon, että mahtuu paisumaankin vielä tässä ilman, että meinaa saumat ratketa. On tullut sen verran syötyä tämän viikonlopun aikana, että ihan hyvä vain, että otin isomman koon. Muut mekot Sunny'silla olivat aika pitkälti one size, eli (X)S-M.

On muuten outoa käyttää näin lyhyttä mekkoa, kun on tottunut siihen, että helmat yltää (yli) polviin. Vähän sama homma kuin Lady Vintagen kuppikakkumekon kanssa, mutta se taitaa olla hieman pitempi. Ei parane mennä pyllistelemään hirveästi.

Lauantaina kuvien ottamisen jälkeen mentiin tosiaan Valoon, jossa törmäsin sattumalta Minttu-Maariaan, kun hän tuli nykäisemään olemattomasta hihastani. Oltiin nauttimassa mojitoa, alkoholitonta ylimakeaa eikä tarpeeksi kirpeää drinkkiä ja minun mango-lime-sitruuna-herkkuani, kun alkanut loma sai positiivisemman käänteen uuden tuttavan muodossa. Ei hirveän pitkään ehditty jutustella, mutta sen verran, että saatiin otettua muutamat kuvat kummankin kameralla.

Meillä oli poikaystävän kanssa vuosipäivä eilen, mutta juhlittiin sitä kuvien ottamisaikaan lauantaina yhdessä veljen ja Janinan kanssa. Parin drinkin jälkeen siirryttiin Valon ruokapuolelle syömään oopperaturistit silmissä pitäen melko ylihinnoiteltua evästä.
No, kerran vuodessa voi?

Paitsi että käytiin mamman kanssa vielä sunnuntaina Perlina di Castellossa, mutta mamma maksoi, niin ei haittaa :D
Lauantaina syötiin ukon kanssa ainoa nauta-annos, eli sisäfilettä Annan perunoilla (=perunalaatikolla, me no like), paahdetuilla punajuurilla ja punaviinikastikkeella. Kummankin mediumina tilatut pihvit olivat lähes läpikypsiä, mutta vain minä sain jälkkärin ilmaiseksi, koska valitin omastani. Hyvän makuinen se oli, mutta ei mitä tilasin. Joka tapauksessa ilmaisesta jälkkäristä johtuen annoin tippiä hurjat 1,60€, että pääsin tasalaskuun 40€ pistaasi- ja madagaskarin vanilja-jäätelöiden ja irish coffeen kanssa.
Veljellä oli liian sitkeää villisikaa ja joku mustikkamuffini, Janinalla Valon leipä, jossa oli riistakäristystä ja sienikastiketta (mutta leipä itsessään oli oudon makuinen), ja poikaystävä otti jälkkäriksi suklaakaakkuva, joka oli hyvää, mutta jota oli liian vähän.
Itse en tiedä miksi tilasin pistaasijäätelöä, kun en pidä pähkinöistä :'D Jätski oli kyllä ihan hyvää, mutta ehkä sorbetti olisi ollut parempi vaihtoehto.

Sunnuntaina piti mennä muuten vain syömään, mutta mammalle tulikin n. 120 euron lasku, höhöhö. Syötiin veljen kanssa naudan grillipihviä, minä ulkofileellä ja pikkuveli sisäfileellä. Nyt oli kunnolla medium, ellei vähän medium raren puolellakin omakin. Veli totesi, että vetelee tästä lähin rarena, koska parhaimman makuista. Äiti söi mozzarellalla ja basilikalla täytettyä parmankinkkuun käärittyä kanaa, jonka kyljessä tuli helvetillinen määrä hunajamarinoitua hillosipulia. Vähemmälläkin olisi pärjännyt.
Jälkkäriksi otin talon tiramisun, joka oli sitä mitä pitikin olla, namnam. Pikkuveli otti suklaakakkua, jota oli oikeasti reippaasti (vaikka olikin juusto-/hyydykekakkua) ja äippä otti päivän erikoisen, eli sitruunamarenkitartelettia, joka puolestaan ei minun mielestäni ollut niin hyvää kuin esim. Lidlin sitruunamarenkitortut. Sitruunahillo oli liian kirpeää, olisi ollut parempi vähän kermaisempana versiona ja pelkällä lusikalla kovan pohjan läpi riipiminen oli hankalaa.
Silti, taitaa olla Perlina di Castello Savonlinnan paras hieno ravintola. Ruoasta tulee kylläiseksi, hinnat ei ole pilvissä (jos on S-etukortti) ja valikoimaa riittää. Viiniä saa maistaa ennen kuin lyö lukkoon, että jos ei tykkääkään, niin ei tarvitse väkisillä sitä kuravettä litkiä.

Lukitsin myös vahingossa poikaystävän yöksi ulos näin viidennen vuosipäivän kunniaksi. :'D
Sanonpa vaan, että oma on häpeänsä, jos ei ole avaimia mukana eikä lähde oman seurueen mukana samaan aikaan baarista pois vaan on pakko mennä sinne pers-Coloon, jota kaikki muut paitsi yksi ainoa kaveri vihaa. Kaikki, jolle olen tästä sanonut, olivat samaa mieltä kuin isäni: "Oma häppeesä. Pitikö mennä?"

Minua kävi kyllä sääliksi sitten kun olin lopettanut nauramisen. Tarkoituksena oli ottaa ritolat, mennä porukoille nukkumaan ja säikyttää kaverin seuran minun ylitseni valinnut poikaystävä, kun en olekaan kotona nukkumassa (koska mielestäni puolison tehtävä on varsinkin vuosipäivänä saattaa kotiin, eikä pikkuveljen), mutta nyt se meni niin, että minä sitten säikähdin eilen päivällä puhelimen avatessani, kun tulee yöllä lähetetty viesti: "Päästä sisään!"
Kuulemma oli kymmeneltä aamulla kuusi tuntia rappukäytävässä istuttuaan päässyt nukkumaan porukoilleen pienet päiväunet. Ei ollut töhö huoltomies saanut meidän ovea auki, kaikilla puhelimet kiinni ja yksikään naapurikaan ei tajunnut, että jotain voi olla vialla, jos joku rinkuttelee ovikelloa parin tunnin ajan ennen kuin käy selväksi, että minä en ehkä niin sikeästi nuku, etten edes korvatulppien läpi kuulisi ovikelloa. Minua huonounisempaa ihmistä ei olekaan.

Voi sitä viidettä vuosipäivää viettää näinkin.

Office Lady ja Collectifin tilaus

Tällä viikolla olen ollut melkein pesun kestävä konttorirotta ja hyvä siinäkin mielessä, että melkein joka päivä onkin satanut vettä joko meno- tai paluumatkalla töihin. Yleensä vähän molempina.

Käytiin viime lauantaina Kuopiossa Matkuksessa, josta ostin Sunny´sista italialaisen mekon, josta ei kyllä vielä ole kuvia, ja The Body Shopista meikinpoistoainetta. Johan minä torstaina(ko?) olin ehtinyt ostaa Vibram Fivefingersit. Sitten tiistaina tulikin Collectifin tilaus perille ja vaatekaappiini tuli vähän enemmän yhdisteltäviä vaatekappaleita. Tämän viikon perjantaina pari näistä vaatekappaleista menikin käyttöön luomaan office lady -työasun.

Tilasin Collectifin mustan Fiona-kynähameen ihan juuri siksi, että se on kätevästi yhdisteltävissä niin fiftaripaitoihin kuin esim. ihan tavalliseen kauluspaitaankin. Hame on puuvilla-elastaanisekoitusta, sopivan kevyttä materiaalia, mutta lähestulkoon joustamaton ja kurttaantuu todella helposti. Koonkin kanssa menee vähän niin, että lanteilta se on mittataulukon alkupäässä, eli minulle persuksen kohdalta UK10-koon loppupäässä olevalle se on lanteilta hyvin kireä, mutta vyötäröltä taas melko väljä, eli isompi kuin mittataulukon mukaan. Väliin menisi nyrkki tai kaksi, jotka kyllä vyötärön välissä käväisivätkin suoristelemassa kurttaantuvaa Dolores-toppia.

Yläosana oli siis valkoinen Dolores, joka on malliesimerkki siitä kuinka Collectifin Dolores-topit ovat pahamaineisen erikokoisia. Minulla on siis punainen Dolores, joka on kurveja nuoleva napakka ilmestys - ja sitten on tämä, ohuempaa pusero-materiaalia oleva valkoinen yksilö, jonka vyötärö on niin väljä, että sinnekin menee nyrkki väliin. Ja yritäpä kaventaa, kun vetoketju on sivussa...
Tätä ei sitten käytetä hameen/housujen päällä näemmä kovinkaan paljoa, kun punainen Dolores kelpasi siihenkin.
Bonuksena sanottakoon, että rintamus on tässä niin hyvin muotoiltu, että Kuopion New Yorkerista ostamani (lapun mukaan liian isot, mutta käytössä sopivat) rintaliivit pysyivät paikallaan ilman olkaimia. En viitsinyt hankkia toisia punaisia juovia olkapäihin, koska näistä hihoistahan jää rumat hankaumat/painaumat käsiin, riippuivat ne missä kohdin käsivartta hyvänsä.

Muihin Collectifilta tilattuihin asioihin kuuluvat Eloise-kynämekko, jonka kanssa minun olisi pitänyt noudattaa Topvintagen ohjetta siitä, että tilaa kokoa pienempi, koska mekko on todella isoa kokoa. True to size, my ass, mekon vyötärölle jää todella paljon tilaa (jonka voi kuroa vyöllä) ja lanteillakin on tyhjää rinnasta nyt puhumattakaan. Kaiken lisäksi mekko on leikattu rinnasta niin, että sitä rintamusta pitäisi olla tai jää tyhjää kangasta. Kaverilla on onneksi ompelukone, joten jos kysyn oikein nätisti, hän varmaan kaventaa mekkoa minulle.

Laiskana otin kuvan ennen muoveista riisumista, vaikka jälkeenpäin olisi voinut olla viisaampaa.

Ostin myös Annie bunny -neulepaidan, joka on huomattavasti tummempi vanha roosa kuin missään kuvassa, eikä oikeastaan kovinkaan pinkki/vaaleanpunainen, jollaisena sitä myytiin. Rumanvärinen, mutta kauniin mallinen, joten sopii sekä Fiona-hameen että mustien Bonnie-housujen kanssa. Nekin istuvat hyvin napakasti, punaisia sisarhousujaan paaaaaaljon kireämmin, että kurvit oikein korostuvat. Joustoa ei ole nimeksikään, mutta istuvuus on kyllä mielestäni todella hyvä, vaikka juuri housujen kireys on yleensä se syy miksi en käytä housuja. Vähän kaksipiippuinen juttu.

Mukaan tarttui myös kaksi vyötä, molemmat vaaleanpunaisena. Tuo kapeampi Martha-vyö huijasi minua, koska kaikissa kuvissa se on vyötäröllä kireänä, mutta oikeesti tuossa ei ole reikiä sen vertaa, että sitä voisi käyttää missään muualla kuin lantiolla. Työkaveri tulee tässä pelastukseen; hänellä on kuulemma rei'itin, että voin tehdä siihen lisää leikiä ja käyttää vyötäröllä. Minä kun en niitä tavallisia housuja käytä, niin en tee yhtään mitään vyöllä, jota voi käyttää vain lanteilla.
Toisen vaaleanpunaisen rusettivyön ostin ihan siksi, että se sopii yhteen tiettyjen mekkojen kanssa ja myös yhden mekon kanssa, jota en ole vielä tilannut, mutta jonka haluan. :D

Viimeisenä ja todennäköisesti vähäisempänä ostin myös Pamela Mannin pilkulliset ja saumalliset sukkahousut, jotka varmaan tekee saman kuin kaikki muut, että repeää ensimmäisellä käyttökerralla ja se sitten niistä 12 eurosta.
Tosiaan tällä säällä sukkahousuja on tullut käytettyä. Periaatteessa tarkenisi ilman, mutta kun lämpö on vakituisesti siinä 15 asteen tienoilla niin ohuissa sukkahousuissa pärjää paremmin. Vähän riipoo, kun viime vuonna kävelin koko heinäkuun ilman sukkia. Nyt on ollut pari päivää töissä, ettei ole ollut sukkahousuja ja samalla lailla pari päivää kotona, että ei sukkia. Yölläkin pitää nukkua pörrösukat jalassa, hemmetti soikoon.

Jotta tästä ei tule pelkästään vaatteisiin keskittyvä postaus, sanottakoon viimeisenä, että nyt jäin sitten lomalle. Viikoksi. Ja lomasuunnitelmatkin lakaistiin sopivasti jalkojen alta "muuttuneiden olosuhteiden" vuoksi. Nyt kyyhötän sitten koko viikon yksin ja pyörittelen sormia, koska kaikki muut on töissä. Eikä tuolla säälläkään juhlita, jos se yhtä kylmänä ja sateisena jatkuu. Tehokkaasti voi siis käyttää koko viikon sisällä yksin murjottamiseen.
No, ehkä nyt voisi tehdä sen toissavuotisen vaatekaapin kevätsiivouksen. Minulla on paljon vaatteita, joita en käytä, mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei mitään raaski kuitenkaan heittää mäkeen, jos niitä sitten lopulta kuitenkin käyttäisi. (Ei tule käytettyä.)

Päivän asu on punainen - taas

Parin viime viikon aikana tapahtunutta:
- Rymysin portaissa turvalleni ostosten kanssa. Ei ole eka kerta, kun meinaan kompastua, mutta oli ensimmäinen kerta kun kompastuin. Kolmatta viikkoa nätti mustelma polvessa, joka alkaa onneksi haihtua.
- Riisuin talviturkin vissiin pari viikkoa sitten lauantaina. Kesä oli, kesä meni. Unohdin ottaa kuvia uudesta (Lappeenrannasta toukokuussa ostetusta) uikkaristani.
- Viime perjantaina kun olin menossa Sokokselle, nuori mies/poika pysäytti minut mäessä vain sanoakseen: "Anteeks, että häirihen, mutta oot miun mielestä tosi kaunis." Ja niiltä seisomilta sitten pinkoi karkuun. Tuli hyvä mieli perjantain kunniaksi.
- Kiharsin eilen illalla tukan täksi päiväksi, eikä se ollut vielä tänä aamuna ihan täysin suora. Wuhuu!
- Tilasin n. 300 eurolla tavaraa Collectifilta... Ai mikä säästäminen?
- ... Ja ostin tänään 75 euron heräteostoksen, eli Vibram Fivefingersit. Puolustaudun sillä, että viimeinen jäljellä oleva koko (38) oli minun ja värikin (vaaleanpunainen) oli oikea. Kuvia tulee myöhemmin ostospostaukseen, kunhan Collectifin tilaus joskus saapuu.
- Osallistuin myös Wannaben mekkokilpailuun parilla kuvalla, kuten sanoinkin. Käykää äänestämässä. Jos ette tunnista, niin olen se, joka maastoutuu metsään.

Sitten päivän asua.

Olen käyttänyt töissä aika paljon tuota jakkua, jonka ostin mummon hautajaisiin viime vuonna. Se oli koko pitkän talven kaapissa unohtuneena, josta löysin sen oltuani töissä jonkin aikaa. Se jotenkin asiallistaa kaikki asut, vaikka en minä tätä asua asiattomanakaan kyllä pidä. Ihan riittävän siveä, vaikka tukan väri riiteleekin punaisen kanssa.

Hiuksista puheen ollen, eikö ole väri pysynyt hyvin päässä? Viidettä viikkoa mennään, eikä ole vielä haalistunut hirveäksi. Color Mask kerran pari viikossa vähän juosten kusten ja väri on pysynyt hyvin.
Eilen myös tosiaan kiharsin hiukset ja aamulla näyttivät peräti kiharalta. Toki niitä harjasin ja pyöräilin ja olin 8h töissä, mutta ihan hyvin säilyi muoto. Kiitos Cutrinin muotovaahdolle, olisi pitänyt ostaa alesta useampi törppö. Tukkakin on tuuhea kuin Farrah Fawcettilla, tai ainakin melkein.

Heräteostoksien ja Collectifin tilauksen ohella haluaisin myös Vivien of Hollowaylta (taas) uuden mekon, mutta tuntuu vähän, että sen hankkiminen menee ensi kuun puolelle... ja sitten taas ei ole hirveästi järkeä ostaa kukkamekkoa, kun alkaa tulla jo syksy. :D Saa nähdä. On minulla vielä kaksi kokonaista kuukautta ja yksi vajaa aikaa säästää sitä rahaa ennen kuin työt loppuu.

Kuun lopussa pitäisi suunnitelmien mukaan nähdä Paawoa ja toivon mukaan sää lämpenee. Ensi viikoksi olisi luvattu lämmintä ja minun tuurilla lämmöt käy piipahtamassa ja lähtee juuri ennen viikon lomaani. Olisi kiva käydä uimassa ja mökilläkin ennen kuin syksy tulee. Järvien keskellä kasvaneena kalana kidukseni alkavat jo vaatia sitä pulikoimista, ja vesimittari huutaa hoosiannaa.

Ja loppuun päivän randomfakta: kaikki neljä ollaan työryhmässä syntyneet syyskuussa ja yhtä lukuun ottamatta horoskoopilta Neitsyitä. Ja sitten se joukon Vaaka on se pikkutarkin.
Töihin ei siis ole asiaa, jos et ole:
1. punatukkainen
2. syntynyt syyskuussa 
Molempien kriteereiden täyttämisestä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Syyskuussa syödään herkkuja.

Aito italialainen tiramisu

Kun mittari näyttää heinäkuun puolivälissä sellaiset 12-15 astetta, on hyvä aika paistella kaikenlaista. Talvella iskee apatia, koska on aina pimeää, mutta kesällä on sentään valoisaa, niin energiaa riittää enemmän leipomiseen.
Viimeisimpiin paistoksiini kuuluu porkkanakakku, josta tuli enemmänkin sokeripärinäpiirakka, mutta palataanpas vielä vajaa kuukausi taaksepäin aikaan, kun tein tiramisua.

Viime vuonna tein tiramisukakkua vähän sovelletulla ohjeella, mutta kun löysin Lislistä savoiardi-keksejä ja mascarponea, niin päätin tehdä ihan oikeaoppista tiramisua, jossa ei ole mitään ylimääräistä vaan täyttä tavaraa italialaiseen alkuperäiseen tyyliin. Toisin sanoen kahta edellä mainittuja, kananmunaa, kahvia/espressoa ja mantelilikööriä.
Helppoa kuin heinänteko, vai mitä?

Aito tiramisu

500g mascarponea
5 kananmunaa
4-5 rkl sokeria
3-5 rkl Disaronno-mantelilikööriä tai marsalaviiniä
savoiardikeksejä
2-3 dl espressoa tai vahvaa kahvia
(1-2 rkl mantelilikööriä)
tummaa kaakaojauhetta

• Valmista kahvi/espresso ja anna jäähtyä. Lisää halutessasi jäähtyneeseen kahviin Disaronnoa.
• Erottele kananmunan valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita mascarpone keltuaisvaahtoon ja lisää mantelilikööriä tai marsalaviiniä oman maun mukaan.
• Vatkaa valkuaiset ilmavaksi vaahdoksi. Lisää mascarponesekoitus valkuaisvaahdon sekaan kevyesti esim. kaapimella.
• Uita savoiardikeksejä nopeasti espressossa ja lado niistä kerros esim. isohkon uunivuoan pohjalle tiiviisti. Laita päälle mascarponevaahtoa kerros. Uita loput keksit kahvissa ja tee niistä toinen kerros ja laita pintaan vielä mascarponevaahtoa.
• Koriste luomus paksulla kerroksella tummaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta ja laita jääkaappiin muhimaan pariksi tunniksi tai miksei vaikka yöksi. :)

Kannattaa vähän katsoa etukäteen kuivilla kekseillä, että miten ne mahtuvat vuokaan parhaiten.

Tiramisu on oiva herkku vähän aikuisempaan makuun, lapsillehan tämä ei varmaan kahvin (ja alkoholin) takia maistu, enkä sitä heille suosittelekaan syöttämään. Alkoholina voi käyttää joko mantelilikööriä tai marsalaviiniä, mutta itse käytin nimenomaan Disaronnoa, koska sekin on italialaista. Aika pitkälti vain kaakaojauhe, munat ja sokeri oli tässä ohjeessa suomalaista, kahvikin oli muistaakseni italialaista paahtoa. Tähän voi tosiaan käyttää myös vahvaa kahvia (tummapaahtoa asteikolla 4-5), jos ei espressoa kotoa löydy.

Porkkanakakun/piirakan ohjetta en laita tänne ennen kuin kokeilen voiko sokerin määrää vähän vähentää. Oli muuten sellainen sokeripärinäkakku, että ihme, että vieläkin tekee mieli herkkuja. Se on tämä kun on kylmä ja pimeää kuin syksyllä konsanaan, että keho alkaa vaatia sokeria. ;P

Suuri petticoatpostaus

Eli kaikki mitä tarvitsee tietää alushameista.

Useimmilla fiftarityyliä suosivilla naisilla on varmaankin vähintään yksi alushame, petticoat, tyllihame... nimiä on monia, mutta kaikki tarkoittavat suurinpiirtein samaa. Itsellä niitä löytyy hevoskuormallinen kaapista ja lisää tekisi mieli ostaa. Niitä löytyy kaikissa väreissä, eri hintaluokissa, eri pituisina ja erimallisina kaikenlaisiin tarpeisiin.

Seitsemäs + yksi puuttuu kuvasta.

Tunnetuin petticoat-merkki lienee eritoten Suomessa Hell Bunny.

Hell Bunnylta löytyy kahdenpituisia petticoateja, eli lyhyitä (20"/50cm) ja pitkiä (27"/68cm) petticoateja. Hameiden pituus vaihtelee muutamalla sentillä riippuen minkä koon ottaa, esim. koon XS-M pituus pitkänä on suurinpiirtein tuo 68cm, mutta koon L-XXL pituus on useita senttejä pidempi. Lyhyiden ja pyöreiden henkilöiden kannattaa ottaa täten huomioon, että kuminauhavyötärö venyy pienemmässä koossa ainakin 95cm asti, että pienemmän kokoisellakin tyllillä pärjää hyvin, jollei halua hameen roikkuvan nilkoissa asti.

Yleisesti ottaen lyhyemmät petticoatit ylettävät polvien yläpuolelle ja niitä käytetään lyhyempien mekkojen kanssa, tai jos ei halua tyllin vilkkuvan helman alta. Pidemmät petticoatit sopivat klassisen pituisten vähän polven alle ylettävien mekkojen kanssa.

Ensimmäinen petticoatini oli Hell Bunnyn valkoinen pitkä petticoat. Se oli kovassa käytössä aikansa, mutta kuten monet muutkin halvat vaatteet, tämäkin kulahti käytössä ja on nykyään huomattavan paljon luttanampi kuin näissä yli vuoden vanhoissa kuvissa.

Hell Bunnyn helmasynti petticoateissa onkin, että ne menevät vähänkin nopeammassa käytössä nopeasti ei-nyt-sentään pilalle, mutta huonoksi. Ne siis menettävät muotonsa, kuohkeutensa ja alkavat repsottaa rumasti helman kohdalta.

Omalla osalla valkoisen petticoatin kanssa kävi niin, että säilytin sitä väärin hengarissa yläreunasta taitettuna, joten se litistyi sieltä ja venähti. Toisekseen Hell Bunnyn alushameissa on se vika, että vaikka säilyttäisitkin niitä oikein, ne venähtävät epätasapituisiksi helmoista. Se puolestaan johtuu materiaalista.

Hell Bunnyn alushameiden materiaali on rakenteeltaan ilmavaa ja karheaa, mutta suhteellisen pehmeää tylliä. Hameen kohottavuus perustuu kankaan rakenteeseen, eli siihen, että karheahko materiaali pysyy ilmavana. Kun ilmavuus katoaa käytön myötä ja hame pehmenee, katoaa myös tyllin kuohkeus. Vastaavasti rakenteeltaan liian ilmava/väljä tylli venyy aivan liian helposti, jolloin hameeseen tulee eripituisia rumasti repsottavia osioita.

Tämän vuoksi siirryinkin pääosin Samsin petticoatteihin, jotka ovat, toisin kuin Hell Bunnyt, tehty Yhdysvalloissa Kiinan sijaan. Sen huomaa paitsi laadussa myös hinnassa ja saatavuudessa. Hell Bunnyn alushameita saa liki jokaisesta eurooppalaisesta fiftarimekkoja ja -hameita myyvästä kaupasta, mutta Samsejä saa Euroopasta vain harvasta paikasta ja niistä joutuu pulittamaan vähintään tuplamäärän rahaa. Vastaavasti ne puolestaan kestävät pitempään käytössä hyvänä.

Siinä Hell Bunnyn alushameiden kuohkeus ja kohottavuus perustuu karheuden rakentamaan ilmavuuteen, Samsin alushameissa se perustuu puhtaasti kankaan määrään. Rakenne muistuttaa nopeasti katsottuna Hell Bunnya, mutta läheltä katsottuna huomaatte varmaan, että kangas on paljon tiheämpää ja ennen kaikkea huomattavasti sileämpää sifonkia.

Samsin alushameiden yleisimmin Euroopassa myytävässä mallissa on kangasta jopa 35 jaardia, eli n. 32 metriä. Tämä kaikki hyvälaatuista, sileää sifonkia, joka ei keräänny isoksi mytyksi jalkojen eteen kävellessä, tartu sukkahousuihin kiinni tai tunnu istuttaessa villahousuilta. Koska kangasta on enemmän ja se on tiheämpää, ei näistä näy myöskään samalla tavalla läpi kuin Hell Bunnyn hameista, joten tummempia sävyjä voi käyttää sellaisenaan hameina.

Omat Samsin alushameeni olen ostanut TopVintagelta, jossa niitä kutsutaan Sammyn hameiksi, ja Vivien of Hollowaylta, jonka hameisiin aivan liian monet sekoittavat nämä. Yleisimmin näitä saa siis useassa värissä VOH:ilta ja monet sieltä hameensa ostaneet mainostavat niitä vain Vivien of Hollowayn hameina, vaikka hameet ovat oikeasti Samsin.

Samsin alushameita on montaa eri mallia ja eripituisina, mutta Euroopassa myydään eniten tätä 835 mallia, joka on suosituin ja sopii melkein kaikkien fiftarimekkojen kanssa.

Ensimmäisen Samsini ostin Topvintagelta Pinup Couturen Birdie-mekon kanssa. Jossain toisessa blogissa oli käytetty tätä yhdistelmää ja vaikka olisin voinut ostaa vain punaisen Hell Bunnyn, päätin kokeilla eri merkkiä - olihan minulta mennyt jo yksi Hell Bunny pilalle. Otin riskin ja voitin.

Samsin laatu on ylivoimainen, mutta samoin on hintakin. Ennen maksoi 84,90€ Topvintagella, nykyään satasen, ja ennen kuin euron kurssi laski, maksoivat Vivien of Hollowaylla n. 73€, nykyään 84€. Silti näihin jää koukkuun ja vielä edullisempien hintojen aikaan ostinkin punaisen lisäksi valkoisen ja mustan.

Tänä kesänä ostin myös kermanvärisen petticoatin käytettäväksi tuon Camellia-mekon kanssa, mutta se ei ole vielä päässyt näkyvästi kuvin. Se oli kuitenkin käytössä kaverin valmistujaisjuhlissa. Se on myös ainoa Sams, jonka kuminauhan paikkaa olen vaihtanut.

Toisin kuin Hell Bunnyn hameissa, Samsin hameissa on kolme kuminauhakujaa, joita vaihtamalla voi lyhentää tai pidentää hametta eri tarkoituksiin. Jostain kumman syystä kermanvärinen alushameeni on muita pitempi, joten lyhensin sitä siirtämällä kuminauhan yhtä alemmas, mutta se on edelleen niin pitkä, että olisi joutanut laittaa alimpaan kujaan. Kavensin myös sitä, sillä kuminauhaakin saa lyhyemmäksi helposti siirtämällä napin paikkaa, joten yksi koko sopii aika pitkälti kaikenkokoisille ihmisille.

Ennen Samsin hameiden ostamista kokeilin Olivia Rougen petticoatia, joka on minulla päätynyt arkialushameeksi, eli sellaiseksi, jota käytän silloin kun on haluan olla arkisempi, mutta en kokonaan ilman petticoatia.

Olivia Rougen petticoat oli suosikkini, mutta siinä on todella jämäkkä vyötärö, joka uppoaa hoikankin ihmisen vyötärönahkaan tehokkaasti, ja itse alushame on todella kovaa, rapisevaa ja helposti talvella sähköistyvää organza-kangasta. Tylliä on vain pieni kaistale välissä, joten hameen kohotus perustuu tosiaan lähinnä tuohon organzaan, ja kun se kerran litistyy, ei hame kohota enää ihan niin hyvin kuin joskus ennen.

Olivia Rougen petticoatissa on organza- ja tyllikerrosten alla satiinikerros, joka estää hameen tarttumisen sukkahousuihin, kinttuja pitkin kiipeämisen ja kerääntymisen jalkoväliin ja/tai jalkojen eteen. Siinä hommassa hame on erinomainen, mutta näitä kuvia ottaessani huomasin, että ompeleet ovat aika hataraa tavaraa ja ryhtyvät ratkeamaan.

Nämä alushameet maksaa nykyään 65€, mutta silloin kun minä ostin omani pari vuotta sitten syksyllä, maksoi alushame n. 40€. Hintojen noustua jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi tilaukseksi sieltä.

Olivia Rougen alushameet ovat n. 60cm pitkiä, eli ne eivät näy "standardipituisten" kellohameiden ja mekkojen alta, josta päästäänkin siihen, että haluaako hameen ylipäänsä näkyvän alta vai ei. Samsin hameissa voi itse säätää sitä, mutta esim. Hell Bunnyt näkyvät lähes aina alta enemmän tai vähemmän käyttäjän omasta pituudesta riippuen (ja siitä viitsiikö vetää hameen vyötärön kainaloihin saakka).

Jotkut ihmiset riitelevät siitä kuuluuko tyllin näkyä vai ei. Toisten mielestä alushame on nimenomaan alusvaate, jonka ei kuulu näkyä sen enempää kuin sukkahousujen, mutta jos se on alushame, jonka ei kuulu näkyä, miksi ostaa erivärisiä hameita?

Itse käytän molemmilla tavoilla. Hell Bunnyn Vanity-mekon kanssa (yksi kuva aiempaa ylempänä) tykkään, että tylli ei näy liikaa tai juuri laisinkaan, koska siinä on tuollainen kuviointi helmassa, johon helman niin sanotusti kuuluu päättyä. Jos taas on yksinkertainen tai yksivärinen mekko, tykkään että helman alta kävellessä vilkkuu esim. neuleen kanssa yhteensopivan värinen tylli, joka tuo vähän lisäväriä asukokonaisuuteen.

Tyllihameen pituus puolestaan vaikuttaa siihen minkä verran tylli näkyy alta. Omasta mielestä hyvän maun rajoissa tylli saa näkyä helman alta juuri ja juuri sen verran, että vilkkuu nätisti kävellessä. Se ei saa roikkua 10cm alempana kuin mekon helma, koska se menee jo mauttomaksi, ja samoin melko rumannäköistä on jos eripituiset päädyt esim. Hell Bunnyn tylleissä roikkuvat miten sattuu homssuisesti.

Hyvän tyllihameen kuuluu näyttää mekon kanssa siltä kuin se olisi osa mekkoa, eikä erillinen asuste, eli helman kuuluu näyttää tasaiselta ja tasapituiselta. Tietysti joskus tyllihameet vain ovat epätasapituisia, kuten Hell Bunnyt. Itsellä sama ongelma vaivaa Lady Vintagen tyllihametta, joka oli minulle kaikin puolin suuri pettymys.

Hame on ensinnäkin turhan keltainen samppanjanväriseksi, se on todella litteä jo valmiiksi ja ihan täysin läpinäkyvä. Kangas on vielä hatarampaa ja karheampaa kuin Hell Bunny, eikä alushame tosiaankaan kohota hametta juuri laisinkaan. Kesällä tuntuu siltä kuin olisi villapantaloonit jalassa, ja vaikka laatu on huonompaa kuin Hell Bunnyssa, maksavat kymmenisen euroa enemmän lyhyenäkin versiona. En suosittele kenellekään.Minun on kuitenkin ainakin sukkahousujen kanssa pakko käyttää alushametta Lady Vintagen mekkoni kanssa, koska muuten se kiipeää kinttuja pitkin ylös. Olenkin ajatellut lyhyen Hell Bunnyn hameen ostamista, koska sellainen puuttuu vielä valikoimistani.

Toisaalta haluaisin ennemmin Malco Modesin petticoatin. Heidän alushameensa ovat samanlaista laatua kuin Samsilla, mutta heiltä saa myös lyhyempiä ja vähän erilaisia malleja. Valitettavasti en kuitenkaan viitsi tilata Jenkkilästä asti, koska en ole ainakaan vielä törmännyt eurooppalaiseen sivuun, josta näitä saisi ostettua.

Muita petticoatteja myyviä merkkejä ovat Collectif, Banned, Voodoo Vixen ja Lindy Bop. Aika pitkälti kaikki retromekkoja myyvät merkit myyvät myös alushameita. Lindy Bopin alushameet ovat yleisesti ottaen huonolaatuisia (ja liian pitkiä), mutta esim. Bannedin Lola-petticoatit ovat hyvin samankaltaisia kuin Samsin petticoatit ainakin kankaan rakenteen mukaan, ja he myyvät myös pettipusseja.

Mikä sitten on pettipussi?

Pettipussi, pettibag on alushameille tarkoitettu pesu- ja säilytyspussi. Alushameita ei voi pestä sellaisenaan koneessa, koska ne venähtävät ja voivat kärsiä, mutta ne voi pestä pesupussissa samaan tapaan kuin muutkin alusvaatteet. Itsellä on kaksi Samsin pettipussia, joissa säilytän mustaa ja valkoista petticoatiani. Maksoivat vissiin 5-10€ kappale, näitäkin saa TopVintagelta ja myös Bannedin versioina.

Petticoatin säilyttäminen on sellainen juttu, että väärin säilytettynä ne menettävät muotonsa. Älkää siis tehkö niin kuin minä tein ensimmäisen alushameeni kanssa, eli säilytin sen taitettuna hengarissa. Ei, ei. Rakas alushame pitää säilyttää joko hengarissa vyötäröltään klipseillä kiinni roikkumassa ilmavasti, esim. seinällä tai jossain väljässä tilassa, tai sitten jos sellaista tilaa ei ole, niin väljästi pettipussiin laitettuna. Älä taittele sitä vaan tunge mahdollisimman sotkuisesti ja ilmavasti se pussiin, niin hame säilyy hyvänä.

Jos ei ole säilytyspussia petticoatille, sitä voi hellävaraisesti säilyttää esim. kaapissa, mutta silloin se vaatii tilaa. Omista petticoateista valkoinen Hell Bunny, Olivia Rouge, kermanvärinen Sams, Lady Vintage ja punainen Sams retkottavat yksinään yhdellä isolla tilavalla hyllyllä vaatehuoneessa. Mahdollisimman levällään, tietenkin, koska petticoatin pahinta väärinkohtelua on lytätä se ryttyyn paketista avaamisen jälkeen. Ilmavuus katoaa ja hame menee luttanaksi, ja itse ainakin tahdon mahdollisimman kuohkean ja pitkäkestoisen hameen.

Jos käy kuitenkin niin ikävästi, että rakas hame menee luttanaksi, eikä viitsi ostaa uutta, voi käyttää kahta tyllihametta päällekkäin. Se toimii myös, jos Euroopasta saatavat hameet eivät ole omaan makuun riittävän tuuheita tai jos haluaa olla poikkeuksellisen pörrrrheä.

Kahden alushameen käyttäminen toimii myös silloin, kun hameen kangas on niin raskasta, ettei yksi riitä antamaan toivottua lopputulosta. Esim. Vivien of Hollowayn puuvillasatiinisissa mekoissa on tämä ongelma, ettei yksi hame kohota välttämättä tarpeeksi, jolloin tarvitaan kaksi. Tämän vuoksi en ole heittänyt vanhaa valkoista Hell Bunnyani vielä mäkeen, jotta voin käyttää sitä yhdessä Samsin valkoisen alushameen kanssa saadakseni sopivan tuuhean lopputuloksen.

Entä sitten värit?

Turvallisinta on aloittaa valkoisella alushameella, joka sopii oikeastaan kaiken kanssa, niin tummien kuin vaaleidenkin. Jos on varaa ja halua, niin voi ostaa hameen sävyihin sopivan tai kontrastoivan alushameen. Vaaleanpunainen sopii monen eri sävyn kanssa, punainenkin on hyvä, eikä mustassakaan vikaa ole. Itse en kuitenkaan välttämättä ostaisi violettia tai vihreää tylliä, koska minulla ei ole mitään minkä kanssa niitä voisi käyttää ja minulle on tärkeää, että voin käyttää alushameita useiden eri vaatteiden kanssa, jolloin hintakaan ei kirpaise ihan niin paljon kuin jos alushame rajoittuisi värinsä vuoksi vain yhteen mekkoon. En minä joka päivä kuitenkaan käytä samaa mekkoa.

TL;DR

Merkit
- Sams, Malco Modes > Hell Bunny > Lady Vintage > Lindy Bop
- Hell Bunny ja Lady Vintage ovat karheaa kangasta, joka kiipeää kinttuja pitkin, takertuu sukkahousuihin ja menettää ilmavuutensa nopeasti
- Sams ja Malco Modes ovat pehmeää sifonkia ja alushameiden kohottavuus perustuu isoon (32-40m) kankaan määrään, ei karheuteen. Eivät kiipeä kinttuja pitkin, eivätkä ole jalassa villahousut vaan sifonki tuntuu hyvältä ihoa vasten
- Olivia Rouge sopii hyvin arkeen alushameeksi. Ei kiipeä, mutta on sähköinen erityisesti talvella. Rapisee.
Säilytys
- Säilytä alushame väljästi joko roikkumassa vyötäröltään hengarissa esim. seinällä, säilytyspussissa tai tilavasti hyllyllä levällään.
- Älä taita, älä ryttää pieneen tilaan, älä pese ilman pesupussia
Käyttö
- Tyllin alta vilkkuminen on mielipidekysymys. Älä kuitenkaan käytä aivan liian pitkää alushametta liian lyhyen helman kanssa tai 15-20cm mekon helmaa lyhyempää tylliä, koska sekään ei näytä kovin hyvältä.
- Tyllihame on oiva lämmike talvella, kesällä suojaa vilauttelulta
- Jos kaipaa enemmän muhkeutta, voi käyttää kahta alushametta päällekkäin. Tämäkin on mielipidekysymys, mutta omasta mielestä more is more.

Vielä loppuun sen verran, että vaikka tämä postaus koskee lähinnä tyllihameita, on helmojen alle muitakin vaihtoehtoja, esim. kankaiset alushameet, joita saa muun muassa Pinup Couturelta. Vanhaan aikaan oli myös pumpattavia alushameita, jotka ei kyllä varmaan nykyään enää ole ollenkaan niin käteviä kuin joskus aiemmin.

Millaisia alushameita teillä on?