Ikä ei ratkaise vaan asenne

Shoppailetteko te ikinä äitienne kanssa?
No, minä shoppailen. Käytiin tänään kaupungilla ja erityisesti wannabella katsomassa äidille mekkoa. Sain houkuteltua hänetkin kellomekko-ostoksille ja usean mekon sovituksen jälkeen mukaan tarttui Cordelia-mekko, jonka ostin äidille synttärilahjaksi. Äiti on vähän pihi, joten hän ei käytä mielellään paria kymppiä enempää vaatekappaleeseen, joten vaati jonkin verran taivuttelua, että sain hänet ostoksille.

Kun olimme sovittelemassa mekkoja, kauppaan tuli toinen "aikuinen nainen". Osti pääkallomekon. Äiti epäröi minkäänlaisen kellomekon hankkimista, koska hänen mielestään ne olivat nuorekkaita, mutta jos kasikymppinen mummeli vetelee turkoosissa pallomekossa ja kirkkaanpinkissä bolerossa uskottavan näköisesti, miksi ei kuusikymppinen hyvin säilynyt nainen voi käyttää kukkakuvioitua kellomekkoa?
Ikä ei ratkaise vaan asenne, sanoi myyjä.

Kävimme myös lounaalla ja kahvilla Alegriassa. Totesin, että iso latte ruoan jälkeen oli vikatikki, mutta porkkanakakku oli taivaallista.
Äiti otti myös päivän asu -kuvan ja ilahtui, kun halasin kiitokseksi.

Huomaa, että on oma digikamera käytössä, kun valotus on vähintäänkin erikoinen.

Tein melko näyttävät Marilynit kaupungilla pariin kertaan, koska oli niin tuulista. Muuten oli ihanan aurinkoista ja lämmintä. Ostin itselleni detox-teetä ja sukkahousut (taas), vaikka ostin sukkahousuja parit kappaleet jo viime viikolla Seppälän alennuksesta. Kaikki kaupat lopettaa täältä, kohta täällä ei ole mitään muuta kuin Sokos ja marketit.

En tiedä olenko sanonut tätä ennen, mutta aina kun minulla on tylsää eikä tee mieli olla kotona, painelen porukoille silittelemään koiraa. Koiran silittely on jotenkin... ilahduttavaa :D Ja se vielä enemmän, kun koirakin ilahtuu ja hymyilee, röhkii, inisee, ulisee ja jouruttaa. Pöystistä saisi aikaan hauskan Youtube-kanavan "talking/smiling finnish spitz", jos taustalla ei kuuluisi aina puhetta.

Suomenluimukorva.

Ollaan veljen kanssa vitsailtu, että koska koira on koko perheelle niin rakas otus, niin voisi tehdä/muokata Pöystistä maalauksen, jossa koira istuu majesteettisesti punaisella samettituolilla niin kuin vanhanaikaisten kuninkaallisten kuvissa. Sellainen jättimäinen taulu seinälle koristeeksi.
Nauroin myös tässä yksi päivä, että jos koira on kerran mamman vauva ja karvalapsi, niin siinä tapauksessa se on minun ja veljen sisko. Karvasisko.

Kotiin palattua odotti ikävä yllätys. Kela ilmoitti katkaisseensa tuen maksun, koska työkkäri kusi eikä ottanut ylös tietoa siitä, että olin hakenut tarjottuun työpaikkaan. Homma meni niin, että työkkärin täti soitti kun odottelin vielä tietoa siitä pääsenkö töihin vai en ja sanoin käyneeni haastattelussa. Asia selvä. Hän opasti minut soittamaan toiseen paikkaan, jonne soitin ja sieltä pääsin toiseen haastatteluun, jossa töitä myös oli tarjolla. Tieto ei mennyt työvoimatoimistolle eteenpäin vaan olisi pitänyt erikseen netissä täyttää ilmoitus, vaikka aina ennen on riittänyt kun soittaa/kertoo puhelimessa tilanteen.
Tein sitten netissä äkäisen sävyisen selvityksen työkkärille viime viikolla, mutta Kelalta ehtivät laittaa epämieluisaa postia. Onneksi työpaikka odottaa, mutta jotenkin tuntuu siltä että palkkatuenkin vielä sössivät ja jään vielä tyhjän päälle.

En muuta sano kuin että Suomen voisi uudelleen nimetä Byroslaviaksi.