maanantai 20. lokakuuta 2014

Käärme- ja matelijanäyttely ja Muumit Rivieralla

Lauantaina kävin veljeni kanssa katsomassa käärmeitä ja matelijoita lyseolla pidetyssä Käärmenäyttelyssä. Ei siellä nyt mitenkään uskomattoman montaa luikeroa ollut, mutta kyllähän niitä tuli jonkin aikaa tuijotettua.

Suosikkejani olivat isot käärmeet, koska toinen niistä sattui olemaan varsin koominen otus. Aluksi molemmat olivat paikallaan kuin täytetyt eläimet, kunnes toinen sai päähänsä mennä ahdistelemaan kaveriaan ja lipomaan tätä kielellään. Kaveri nytkähti joka kerta kuin sanoakseen "lopeta!" mutta toinen jatkoi härnäämistään.

Näyttelyssä oli kaksi 25 kg jättiläisluikeroa ja pari vähän pienempää, jotka piilottelivat "matopelinsä pelanneena" nurkassa mytyssä. Loput käärmeistä olivat joko pieniä tai keskikokoisia.
Käärmeiden ohella näyttelyssä oli myös muutama lisko, kaksi keskenään tappelevaa iguaania, jotka kaikista riidoistaan huolimatta rakastivat toisiaan ja hämähäkkejä, sekä vastenmielisimmistä otuksista vastenmielisimpiä, eli torakoita. Hyi.

Menin näyttelyyn niissä toiveissa, että pääsisin hipelöimään luikeroita ja oi auvoa, kun joku lapsista halusi päästä koskettelemaan käärmettä. Muiden viedä empiessä menin tyrkylle ottamaan käärmeen syliin.

Harmi, ettei tuota isompia käärmeitä saanut pitää käsissä. Tai olisi ehkä saanut, jos olisi maksanut sen kahdeksan euroa itsensä kuvauttamisesta käärmeen kanssa. Mietimme veljen kanssa olisiko toisen 25 kg lötköistä saanut ottaa tyylikkäästi olkapäälle muhimaan, mutta minua lyhyempi hoitaja/mies ei jaksanut pidellä itsekään kärmestä kovin pitkään kädessä vaan se pääsi takaisin häkkiin jatkamaan asuinkaverinsa ahdistelua.

Lötkön nimi oli Hemuli, ja siitä päästäänkin osuvasti Muumeihin.

Kävimme katsomassa sunnuntaina veljen kanssa Muumit Rivieralla. Siellä oli enimmäkseen lapsiperheitä ja sitten minä veljeni kanssa takarivissä nauramassa niille elokuvan aikuisille suunnatuille jutuille. Muumipappa ja #viski, Niiskuneidin puolen miljoonan tippi, koska hän sai jo bikininsä ja Pikku Myyn touché.

Koska sitä ollaan Suomessa, kukkahattutätien ja mielensäpahoittajien luvatussa maassa, tottahan toki tästäkin saatiin aikaan kohu. Kaikki viittaukset oli tehty hienotunteisesti, eivätkä lapset ajattele kissoista koirien sijaan tykkäävää koiraa samalla tavalla kuin kaksimieliset, pervot aikuiset. Tai sitä että Muumimamma nyt vain sattuu tarjoamaan aspiriinia papan viskin nauttimisen jäljiltä. (Sehän on varsin opettavaista.)
Ja tästähän saisi varmaan toisen kohun, lastenelokuvassa alkoholimainintaa! Paitsi ettei Muumit Rivieralla ole pelkästään lastenelokuva vaan enemmänkin koko perheelle (ja vielä enemmän aikuisille) hupia tarjoava animaatio. Jos joku on lukenut joskus Muumikirjoja, niin ainakin Muumipeikon kummituseläimeksi muuttumiskohtaus on paljon järkyttävämpi kuin mikään osa elokuvan sisällöstä - Muumipeikko näet hakataan omien ystäviensä toimesta.

Nyt kieltämään kipin kapin Muumit, ettei vain vahingossakaan järkytetä lapsia tai tärähtäneitä aikuisia, vähän niin kuin ne kolme sensuroitua jaksoa Muumilaakson tarinoista, joissa Pikku Myyn synttärit menevät pieleen, merirosvo kaappaa Niiskuneidin ja puussa sattuu asumaan demoni. Näistähän kaikista traumatisoivin on ehdottomasti se kuinka Pikku Myyn syntymäpäivät "unohdetaan", vaikka lopulta niitä juhlitaan kuitenkin.

Joskus ei voi kuin ihmetellä mistä kaikesta ihmiset keksivätkään valittaa. Seuraavaksi Leijonakuningas on varmaankin pornoelokuva, mutta tästähän on olemassa myytti jo valmiiksi muutenkin. Ainoa asia minkä tästä opimme on, että aikuiset ne ovat vain pohjattoman kaksimielisiä - ja se taas ei tarkoita, että lapset olisivat.
Surku vain sattuu olemaan koira, joka pitää kissoista.

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Aika... mielenkiintoiselta, vähän nahkaiselta, ei ollenkaan suomuiselta :) Jos on lampun alla ollut, niin lämminkin vielä, muussa tapauksessa saattaa olla vähän kylmä. Aika jämäkästi se liikkuu ja kiertyy käden ympärille.
      Oli niin mukava otus sylissä, että en olisi pistänyt pahekseni vaikka olisikin luikerrellut laukkuuni kotiin viemisiksi. <3

      Poista
  2. Kaikista traumatisoivin hetki muumien historiassa oli randomit yksinäiset jalat muumipeikon päällä majakkajaksossa!

    Ja toinen asia; ihan Surkua lainatakseni voisi tuon kohun keskellä tuota elokuvaa kehuvana sanoa "syökää minut sitten" :D

    VastaaPoista
  3. Mielestäni kaikkein naurettavinta tässä kohussa on se, että elokuvaa jo ennen ilmestymistään mainostettiin sillä, että on uskollisempi Toven alkuperäisille tuotoksille, ei niinkään japseissa tehdylle animaatiolla. Tällöin voisi olettaa, että melkeinpä ketä tahansa olisi näinkin hienovaraiseen vihjailuun osannut varautua. Mutta tokihan muumit ovat _lasten juttu_ koska _animaatio_ ja muistelisin, että Tovesta tehdy dokkari "Muumilaakson vanki" herätti myös pahennusta, koska siinä tuli ilmi miten Tove ei ollut kiltti ja kultainen mummeli kuten Muumi Mamma vaan ihan oikea ihminen, joka esimerkiksi joi alkoholia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja jos nyt alkoholit ja muut ehkä jollain tavalla kukkahattutäteilyssä ymmärrän niin mitä niin pahaa on opettaa suvaitsevaisuutta kissoista tykkäävän koiran kautta? Ja miten tähän kuvaan (kiintiö-homo!) mahtuu tieto taitelijan lesboudesta?

      Poista
    2. Joo, mietin itse samaa, että elokuvaa mainostetaan alkuperäismateriaalilla ja koko perheen elokuvana, niin silti joku vetää hepulit asiasta. Ei samoja raivareita vedetä esim. Shrekin tai muun avoimesti aikuisemmallekin yleisölle suunnatun animaation osalla, joissa on vähän röyhkeämpiäkin vihjauksia kuin yksi krapula ja pari lasia #viskiä.

      Surkusta sen verran, ettei mielestäni ole mitään pahaa opettaa suvaitsevaisuutta, mutta se että joku siitä vetäisee hepulit kertoo vaan tämän kukkahattutädin/-sedän oman maailmankuvan ahtaudesta. Edelleenkään ei ne pienet lapset katso asiaa samanlaisin silmin kuin kyyniset aikuiset.

      Poista