Nautical autumn & puhetta isänpäivästä

Nautical colors today, eli merellisissä sävyissä liikenteissä tänään. Jotenkin olen kovasti mieltynyt punaiseen niin mekoissa, housuissa, hameissa kuin laukuissakin. Metsästin jo pari viikkoa punaista laukkua ja päädyin tänään tilaamaan Lux de Villen punaisen laukun jostain päin Brittilää. Kylkiäisenä mukaan tarttui alemekko. Kyllä, mekko. Taas. Oikeutan sen oston halvalla hinnalla. Alehinnalla ja -10% lisäalennuksella maksoi 28€ ja risat.
Olisi ollut tyhmää maksaa 9£ postikuluista pelkän laukun takia.

Muiden ostosten ohella kävin eilen kirpparilla haahuilemassa. En ostanut mitään, mutta löysin Retro-kirpparilta aidon Lagerfeldin laukun, joka maksoi 65€. Harkitsin ostavani, mutta laukku oli painava ja teksti luki vähän turhan isolla minun makuuni, joten sinne se jäi odottamaan jotakuta muuta.
Uteliaana googlasin laukun ja löysin, että sitä myydään parhaimmillaan 150$ hintaan netissä. Sillähän olisi melkein voinut tienata. Melkein siksi, että suomalaiset harvemmin kyttäävät vanhoja klassikkomerkkejä ja ulkomaille myyminen tulisi kalliiksi.
Oli siellä toinen sievä pikku vintagenyssäkkä, mutta se taas oli vähän liian pieni, kun ei lompakko mahtunut sinne. Ainoa asia, jonka olisin voinut ottaa kotiin, oli toisella kirpparilla ollut tanskandoggi, joka oli oppinut pentuna sylivauvaksi.

Shirt H&M, cardigan Hell Bunny, trousers Collectif Bonnie, belt VOH, scarf From Paris with love!

Tänään kävimme veljen kanssa etsimässä isänpäivälahjaa, mutta jotenkin yli kuusikymppiselle miehelle (tai miehelle ylipäänsä) on vaikea ostaa mitään. Ehdotin trollina Jallun historia -kirjaa ja Jallu-pulloa. Ei napannut.

Kun mitään ei meinannut löytyä, kävimme Alegriassa kahvilla Taito Shopissa piipahtamisen jälkeen. Jos en löydä muille mitään, löydän kyllä itselleni ja ostinkin yhteensä kolmea erilaista teetä. Winter is coming.

Minttulatte, nam.

Penskoina ja teineinä emme juuri koskaan ostaneet vanhemmille lahjoja. Se taas johtui siitä, että ei ollut maksukorttia, eikä sen puoleen rahaa muutenkaan. Kavereiden joululahjatkin ostettiin mamman rahoilla.

Nykyään ostamme äitienpäivä-, isänpäivä- ja joululahjat vanhemmille veljen kanssa yhdessä, mutta isälle on aina ollut vaikea ostaa lahjoja.
Muutama vuosi sitten ostimme veljen kanssa porukoille muumipaidat, isälle Muumipappa ja pontikkapannu ja äidille Muumimamma torkkumassa puun alla, kun äidillä on tapana torkkua nojatuolissaan. Itselläni oli ihana Haisuli-paita, joka katosi mystisesti. Jäi varmaan eksälle. Nyyh.

Talvitakista puuttuu nappi ja viime vuonna äiti ompeli toisen taskun umpeen :D

Vuosien varrella isä on saanut lahjaksi Reinot, konjakkilasin ja alkoholia erillisinä juhlapyhinä. Kallein pullo konjakkia maksoi tyylikkäät 150€ (ostimme kolmestaan, minä, veli ja äiti), eikä kukaan vieraista uskaltanut tarjottunakaan juoda sitä. Isä onneksi uskalsi. Äidillä on tapana säilyttää kaikki kalliimpi "parempana", eli ei koskaan pääse käyttöön. Ei sillä, että hän alkoholia joisi muutenkaan.

Tänä vuonna ajattelimme, että ei alkoholia, tai ei ainakaan sitä samaa jälkiruokaviiniä taas, vaikka se olisi kuinka hyvää. Kaupat on täynnä niitä peruspyjama-, Axe-, bokseripaketteja, mutta yritäpä löytää jotain oikeasti hyödyllistä miehelle, jolla on kaikkea.

Joidenkin mielestä nämä päivät on kulutushysteriaa, eikä isäkään välttämättä tarvitse mitään, mutta jotenkin sitä haluaa välillä antaa jotain muutakin takaisin kuin kiusallisen halin. Isällä ei ole ihan vielä sitä haliominaisuutta, joka oli isoisällä ja mummolla. Äitiä sen sijaan pitää halia aina.

Vanhemmiten sitä osaa arvostaa vanhempia, vaikka teininä on saattanut muutamat kerrat vituttaa. Nykyään silti arvostaa sitä mikä on joskus saattanut tuntua turhalta rajoitteelta/nalkuttamiselta. Hyvää ne vanhemmat vain tarkoittaa. Meistä molemmista kasvoi veljen kanssa kunnon ihmisiä.

Ostatteko isän/äitienpäivälahjoja tai muistatteko isää jollain tapaa ensi viikonloppuna?

Color of the day is black

Heräsin yöllä yli kymmenen kertaa jo toista viikkoa flunssanssa olevan miehen kuorsaukseen. Aamulla kun kello näytti 8.27, olin äkäinen kuin perseeseen ammuttu karhu ennen kuin poikaystäväni ystävällisesti muistutti, että kelloja siirrettiin tunti taaksepäin. Iltapäivällä unohdin taas ja mietin miksi puoli kolmen aikaan alkaa olla pimeää, ja sitten kun muistin, tulikin kiire räpsäistä pari kuvaa tämän päivän asusta.

Äitini päivittelee tyllihameita jokapäiväisessä elämässä ja poikaystävän isän mielestä näytin siltä, että olin menossa hautajaisiin. Koska ulkona oli kylmää ja märkää, valikoitui päivän "väriksi" musta ja ihan vain pelkkää mustaa päästä varpaisiin.
Jos joku miettii näitä tyllihameitani, ne ovat syksyllä ja talvella mukavan lämpimiä ja on paljon mukavampaa kurasäälläkin, kun joka päivä on prinsessapäivä.

Olin vähemmän kateellinen kuin yleensä, kun poikaystävän vanhemmat esittelivät lomamatkakuvia Kreikasta. Sillä aikaa kun me kärvistelemme Suomen märässä syksyssä, nauttivat he milloin mistäkin lämpimästä paratiisista. Pääsisipä itsekin, mutta ei ole rahaa ja passikin on umpeutunut.

Keskiviikkona kävin kaupungilla ostamassa hiusväriä ja osuin sopivasti myös Sokoksen aleviikoille, jolloin hiustenhoitotuotteet olivat -40%. Ostin violetin Colormaskin, Goldwellin shampoota ja hoitoainetta (koska No Nothing oli loppu, eikä se sen puoleen alennuksessa ollut muutenkaan) ja Cutrinin hiuslakkaa ja multispray-muotoilukiinteen niissä toivoissa, että saisin joskus tehtyä kestävät kiharat.

Lauantaina kävin markkinoilla vain toteamassa, että siellä on vähemmän kojuja kuin normaalin toriaikaan. Sinne meni nekin bussirahat kankkulan kaivoon, kun talvikenkiäni varten ostamani kengänpohjallisetkin osoittautuivat liian paksuiksi.

Dress Collectif Regina doll, bolero Seppälä, petticoat Sam's, shoes City-Market, accessories Vivien of Holloway.

Tukan voisi tässä joku päivä värjätä taas violetiksi, alkaa latvat olla taas siniset ja juuri paistaa melkein kaljun näköisenä juurikasvun kohdalta. Tuon päälle on hyvä lätkäistä violettia, koska se itseasiassa kestää aika hyvin päässä ja näyttää siltä kuin koko pää olisi latvoja lukuun ottamatta musta. Edellisen violetin raja on sulautunut nätisti mustaan, oikeastihan minulla on varmaan kymmenen sentin juurikasvu.

Kunhan tukan saa värjättyä, voisin testailla ostamiani hiustuotteita. Muistelin, että serkun maailman paras hiuslakka olisi ollut Cutrinin, joten uskallan toivoakin, että tuosta on jotain hyötyä. Sillä suihkutellut kiharat kestivät kaksi päivää, mutta toisaalta kihartimen käyttö vaatii kärsivällisyyttä, jollainen minulla on usein kortilla.
No, jospa noista tuotteista olisi apua ja saisin kestävät kiharat ilman, että minun täytyy käyttää puoltatoista tuntia niiden kihartamiseen. Jos ei super strong -hiuslakat auta, niin en tiedä auttaako mikään.

Käärme- ja matelijanäyttely ja Muumit Rivieralla

Lauantaina kävin veljeni kanssa katsomassa käärmeitä ja matelijoita lyseolla pidetyssä Käärmenäyttelyssä. Ei siellä nyt mitenkään uskomattoman montaa luikeroa ollut, mutta kyllähän niitä tuli jonkin aikaa tuijotettua.

Suosikkejani olivat isot käärmeet, koska toinen niistä sattui olemaan varsin koominen otus. Aluksi molemmat olivat paikallaan kuin täytetyt eläimet, kunnes toinen sai päähänsä mennä ahdistelemaan kaveriaan ja lipomaan tätä kielellään. Kaveri nytkähti joka kerta kuin sanoakseen "lopeta!" mutta toinen jatkoi härnäämistään.

Näyttelyssä oli kaksi 25 kg jättiläisluikeroa ja pari vähän pienempää, jotka piilottelivat "matopelinsä pelanneena" nurkassa mytyssä. Loput käärmeistä olivat joko pieniä tai keskikokoisia.
Käärmeiden ohella näyttelyssä oli myös muutama lisko, kaksi keskenään tappelevaa iguaania, jotka kaikista riidoistaan huolimatta rakastivat toisiaan ja hämähäkkejä, sekä vastenmielisimmistä otuksista vastenmielisimpiä, eli torakoita. Hyi.

Menin näyttelyyn niissä toiveissa, että pääsisin hipelöimään luikeroita ja oi auvoa, kun joku lapsista halusi päästä koskettelemaan käärmettä. Muiden viedä empiessä menin tyrkylle ottamaan käärmeen syliin.

Harmi, ettei tuota isompia käärmeitä saanut pitää käsissä. Tai olisi ehkä saanut, jos olisi maksanut sen kahdeksan euroa itsensä kuvauttamisesta käärmeen kanssa. Mietimme veljen kanssa olisiko toisen 25 kg lötköistä saanut ottaa tyylikkäästi olkapäälle muhimaan, mutta minua lyhyempi hoitaja/mies ei jaksanut pidellä itsekään kärmestä kovin pitkään kädessä vaan se pääsi takaisin häkkiin jatkamaan asuinkaverinsa ahdistelua.

Lötkön nimi oli Hemuli, ja siitä päästäänkin osuvasti Muumeihin.

Kävimme katsomassa sunnuntaina veljen kanssa Muumit Rivieralla. Siellä oli enimmäkseen lapsiperheitä ja sitten minä veljeni kanssa takarivissä nauramassa niille elokuvan aikuisille suunnatuille jutuille. Muumipappa ja #viski, Niiskuneidin puolen miljoonan tippi, koska hän sai jo bikininsä ja Pikku Myyn touché.

Koska sitä ollaan Suomessa, kukkahattutätien ja mielensäpahoittajien luvatussa maassa, tottahan toki tästäkin saatiin aikaan kohu. Kaikki viittaukset oli tehty hienotunteisesti, eivätkä lapset ajattele kissoista koirien sijaan tykkäävää koiraa samalla tavalla kuin kaksimieliset, pervot aikuiset. Tai sitä että Muumimamma nyt vain sattuu tarjoamaan aspiriinia papan viskin nauttimisen jäljiltä. (Sehän on varsin opettavaista.)
Ja tästähän saisi varmaan toisen kohun, lastenelokuvassa alkoholimainintaa! Paitsi ettei Muumit Rivieralla ole pelkästään lastenelokuva vaan enemmänkin koko perheelle (ja vielä enemmän aikuisille) hupia tarjoava animaatio. Jos joku on lukenut joskus Muumikirjoja, niin ainakin Muumipeikon kummituseläimeksi muuttumiskohtaus on paljon järkyttävämpi kuin mikään osa elokuvan sisällöstä - Muumipeikko näet hakataan omien ystäviensä toimesta.

Nyt kieltämään kipin kapin Muumit, ettei vain vahingossakaan järkytetä lapsia tai tärähtäneitä aikuisia, vähän niin kuin ne kolme sensuroitua jaksoa Muumilaakson tarinoista, joissa Pikku Myyn synttärit menevät pieleen, merirosvo kaappaa Niiskuneidin ja puussa sattuu asumaan demoni. Näistähän kaikista traumatisoivin on ehdottomasti se kuinka Pikku Myyn syntymäpäivät "unohdetaan", vaikka lopulta niitä juhlitaan kuitenkin.

Joskus ei voi kuin ihmetellä mistä kaikesta ihmiset keksivätkään valittaa. Seuraavaksi Leijonakuningas on varmaankin pornoelokuva, mutta tästähän on olemassa myytti jo valmiiksi muutenkin. Ainoa asia minkä tästä opimme on, että aikuiset ne ovat vain pohjattoman kaksimielisiä - ja se taas ei tarkoita, että lapset olisivat.
Surku vain sattuu olemaan koira, joka pitää kissoista.

Red & White - VOH-dress again

Eli toinen stailausversio Vivien of Hollowayn punaisesta mekosta - jotain mitä suunnittelin jo ennen sitä ensimmäistäkään postausta, mutta eipä tullut toteutettua ennen kuin tänään. Pikkuveli järkkäreineen oli jälleen oikein avulias ja räpse kävi ahkerasti.

Tänä syksynä olen hullaantunut punaiseen. Viime vuonna tukka oli punainen, tänä vuonna vaatteet. Haaveilen punaisesta nahkalaukusta ja punaisesta villatakista, jollaisen olisin ostanut jo kolme vuotta sitten, mutta kahden kuukauden odottelun jälkeen Halensilta tilattu takki osoittautui valtavaksi teltaksi (vähän niin kuin Lidlin tänä torstaina myydyt juoksuvaatteet). Blogissakin paljon näkynyt musta villatakki sen sijaan on hiukan ahdas, eikä sen alle maksu paksua neuletta, ja haaveilen muutenkin hiukan väreistä, tai siis punaisesta väristä. Se on naisellinen ja vahva, jotain mitä en ehkä vielä ole, mutta yritän ja haluan olla.

Dress: Vivien of Holloway, 

cardigan: King Louie, 

belt: Tatyana, 

heels: Lola Ramona, 

petticoats: Hell Bunny & Sams

Olen joskus miettinyt lempivuodenaikaani ja pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että kaikissa vuodenajoissa on jotain mistä pidän. Talvella tykkään lumesta ja aurinkoisista pakkasaamuista (erityisesti sunnuntaisin, kun kirkon kellot kumisevat jossakin taustalla), keväällä pidän siitä kun luonto herää eloon ja puihin tulee hiirenkorvia, ja kesällä nautin auringosta ja uimisesta. Syksyllä pidän kirpeistä aamuista ja päivistä, syksyn väreistä, puista pudonneista lehdistä ja suurinta hupiani olisi istua auton/moottoripyödän kyydissä jotain lehtien täyttämää metsätietä pitkin ajellessa. Kun ei ole autoa, eikä moottoripyörää, tyydyn takametsässä hienoissa vaatteissa kekkuloimiseen ja kuvittelen, että ulkona ei ole pakkasta. (Siellä oli -2 pakkasta näiden kuvien oton aikaan.)

Kävelevä VOH-mainos ilmaisen laukun kanssa. Viime tilauksen kylkiäisenä tuli myös kynä, peili ja tarra. Kylkiäisiä saa yhä, kun tilauksen arvo on yli 150£.

Se on jännä, kun kuvatessa alkaa paleltaa vasta sitten, kun on puoli tuntia juossut pakkasella pelkässä neuletakissa tai parhaimmillaan ilman sitä. Olen ennenkin ottanut kuvia ulkona pakkasella ja talvella, eikä siinä ole ehtinyt yleensä jäätyä tai vilustua. Ja nyt kun sanon tämän, herään huomenna sellaiseen flunssaan, että oksat pois. Poikaystävällä on ollut flunssa, joten ei sinällään olisi mikään ihme.

Käytin vaihteeksi kahta petticoatia. Alle laitoin lätsähtäneen Hell Bunnyn petticoatin, joka ajaa nykyään lähinnä villahousujen virkaa ja päälle kuohkeamman Sam'sin petticoatin. So fluffy <3

Tässä tämän kertainen katsaus, eiköhän tällä pötkitä taas kahden viikon päähän. No ei, kyllä minä haluaisin postailla useammin, mutta useimmiten en saa kuvaajaa, kun ei tuota flunssaista ukonreppanaa ole viitsinyt ulkona turhaan juoksuttaa.

En ole sentään kasvanut pelkästään hometta sisällä. Ostin Lidlistä halvalla urheiluvaatteita ja ainakin softshell-takki oli järkyttävä teltta vyötäröltä ja meni mamman käyttöön. Urheilupaidan kaventaa kaveri, housut olivat sopivat ja samoin kerrasto. Ehkä sitä aloittaisi taas lenkkeilemään, ettei tule kasvettua vain naavaa sisällä tietokoneen ääressä. Intersportista saisi talvijuoksulenkkareita oikein Goretexina sunnuntaina 60€/pari. Rupesin miettimään onko paikallinen Intersport edes auki sunnuntaina.

Olen myös kokkaillut ja paistellut, joten periaatteessa oisin voinut jakaa useampiakin herkkuohjeita tänne blogiin, mutta ne herkut on yleensä menneet parempiin suihin ennen kuin kameran kaivaminen esille on käynyt mielessäkään. Toisekseen nimestään huolimatta blogi on kääntynyt enemmän tyylin kuin ruoan puolelle ja olenkin harkinnut nimihirviön karsimista ihan vain Vaaleanpunaiseksi (Pörrö)haalariksi - se ei muutu, vaikka nimikkovaate harvemmin blogissa vilahtelee. Minä sen sijaan vietän vapaa-aikani juurikin kyseisessä vaatekappaleessa elättäen blogini nimeä paskoittelemalla haalarini juurikin ruokatahroihin. Ehkä ensi kerralla näiden siistimpien photoshoot-kuvien sijaan saatte kuvan minusta jauhoisissa haalareissa, sormet taikinassa nuoleskelemassa taikinakippoa. Koska siltä minä varmaankin 90% ajasta oikeasti näytän.

Ostoksia, jaarittelua ja outoja unia

Minun on pitänyt esitellä loput ostokseni edellisen postauksen punaisen mekon jäljiltä, mutta olen laiskotellut ja sen sijaan aloitin jälleen yhden keskiaikafantasiatarinan kirjoittamisen, joka ei toivon mukaan jää sekin 200 sivun rajapyykin kohdalla kesken. Loin ainakin tällä kertaa sen verran myrkyllisen ja monipuolisen hahmokaartin, että mielenkiinnon pitäisi kestää, koska tarinan keskiössä ei ole (vielä) romanssi.

Sen lisäksi olen katsonut suurta inspiraatiota antavaa, mutta muutoin varsin keskinkertaista White Queen -sarjaa, jonka Ylekin on näyttänyt televisiosta. Katson erittäin mielelläni keskiajalle/renessanssiin sijoittuvia sarjoja ja The Borgias on suuri suosikkini, mutta ainakin White Queen alkoi sen verran tylsästi, etten ole kahtonut yhtään jaksoa kokonaan putkeen. Jos aloitan katsomaan jaksoa aamulla, saan sen katsottua ehkä kuuteen mennessä illalla. Ensimmäinen jakso ei ollut mukaansa tempaava, toinen oli suoranaisen lame, mutta kolmannessa alkoikin tapahtua ja viidenteen jaksoon mennessä sarja onkin jo ihan viihdyttävä. Ehkäpä malttaisin katsoa kuudennen jakson korkeintaan kolmessa osassa kolmen minuutin pätkien sijaan.

Sitten ne ostokset tämän ja viime kuun puolelta.

Tilasin Vivien of Hollowaylta valkoisen Sam'sin petticoatin punaisen mekkoni ohella - tarkoituksena oli ostaa musta, mutta se ehti tietenkin loppua ja tuli kaksi päivää tilaukseni laiton jälkeen takaisin varastoon. Ei ollut mikään yllätys, näin käy aina.
Topvintagelta ostin petticoatin sitten mustana ja se näkyikin (tai oli näkymättä) edellisen postauksen kuvissa. Pidän Sam'sin petticoateista, koska ne ovat pehmeämpiä ja tuuheampia kuin Hell Bunnyn, eivätkä tunnu villahousuilta jalassa. Alushameiden säilytystä varten ostin saman valmistajan pettipussit, koska ne eivät mahdu enää hyllylle neljän muun alushameen kanssa.

Topvintagelta mukaan tarttui myös jo kauan kyttäämäni King Louien kermanvärinen neuletakki. Minulla on yllättävän vähän neuletakkeja varsinkin lyhyinä malleina, joten kun törmäsin alemmassa kuvassa olevaan H&M:n neuletakkiin (milloin ne ovat myyneet jotain näin söpöä?) kierrätyskeskuksella, nappasin senkin mukaan vain parilla eurolla.
Siinä vaiheessa tietää päässeensä hyvälle mallille tyylissään, kun täysin satunnainen samaan aikaan vessassa vaatetta sovittamassa oleva täti kommentoi, että näytät prinsessalta, vaikka olet vetänyt 3/4-hihaisen neuletakin pitkähihaisen mekon päälle.

Loppuun korut: mustat lasihelmet ovat VOH:ilta ja samoin korvakorut. Topvintagelta ostin From Paris with love -merkin kuppikakkukorun. Se oli vain niin yltiöpäisen söpö ja herkullisen näköinen, että lähti mukaan enempiä empimättä.

 Viime aikoina olen vain lymynnyt sisällä ja laiskotellut, vaikka ulkona on mystisesti yleensä yhdentoista ja kahden välillä kaunis auringonpaiste ja heti kahden jälkeen kun alan harkita ulkoilemista, aurinko menee pilveen, tuulee ja yleensä sataa vettäkin. Tänään poikkeuksellisesti on satanut koko päivän vettä, joten minulla on hyvä tekosyy istua koko päivä sisällä.

Sen lisäksi olen nähnyt kolmena yönä/aamuna peräkkäin painajaisia.
Ensin näin unta kerrostalon varastokoppiin itsensä 70-luvulla tappaneesta tytöstä, jonka kuolemaa selvittelin joidenkin ihmisten kanssa. Kopin löydettyämme kyselin tytön haamulta miksi hän surmasi itsensä, vaikka loistava tulevaisuus kadettina/vesitasolentäjänä oli edessä, ja jotenkin onnistuin suututtamaan kummituksen. Pakenin varastotilan ulkopuolella olevaan toiseen betoniseen välitilaan ja nojauduin ovea vasten, mutta kummitus työnsi kätensä oven läpi. Purin ihanaa kuollutta kättä täysin voimin ja astuin muutaman metrin kauemmas, kun kummitus ihan kaikessa rauhassa vain lipui oven läpi lähestyen meitä vaaleat hiukset leijuen. Vetelin hienosti agnostikkona muutamankymmentä ristiä naamani edessä Isä meidän -rukousta lausuen ja kummitus vain nauroi minulle.
Heräsin naapurin jo päiviä kestäneeseen poraukseen juuri kun kummitus oli kuristamassa minua. Halleluja naapurit, on siitäkin jatkuvasta poraamisesta kerrankin hyötyä.

Toisena yönä se Sinkkuelämän poliitikkomies, joka halusi Carrien virtsaavan päälleen, pahoinpiteli unen sisäisen lesboystäväni ja jahtasi sen jälkeen minua. Piilouduin roskikseen, mutta enhän minä ikinä pääse karkuun, vaikka minulla olisi kilometrin etumatka. Heräsin omaan herätyskellooni.

Kolmantena yönä näin unta, että riitelin poikaystäväni kanssa neljän aikaan yöllä, hän varasti kirjahyllystä tukevat levyt ja jätti vain ohuet vanerit jäljelle, jolloin kaikki kirjat ja muut kirjahyllyssä olevat esineet levähtivät pitkin lattioita. Minä paniikissa kiljuin käytävässä, että mitä vuokrantantaja sanoo, ja sitten naapuri tulee valittamaan melusta keskellä yötä. Poikaystävä lähti ja minä masennuin pohtien kirjahyllyn kohtaloa, ja vaikka pikkuveljeni onnistui houkuttelemaan hänet takaisin, oli yö pitkällä ja kirjahylly yhä rikki.
Ahdistuneena aamun tullen herättyäni halin ukkoa niin hartaasti ennen hänen töitään, että hän lähti kotoa 6.58, vaikka työpäivä alkoi seitsemältä. Ei ollut onneksi kokonaan minun vikani.

Ai että pitäisikö minun käydä ulkona vähän useammin? Hyvin mahdollista.

Punaisissa syksyyn

Tuhlasin alle viikossa kaikki syntymäpäivälahjarahani ja ehkä vähän enemmänkin. Tilasin Vivien of Hollowaylta mekon ja asusteita, Topvintagelta mustan petticoatin, neuleen ja petticoat-pusseja Sam'sin petticoatien säilytystä varten. Värisävyiksi tämän kertaisiin tuhlailuihin päätyivät punainen, musta ja valkoinen, joista loin mielessäni parikin erilaista asukokonaisuutta jo ennen kuvauksia. Eilisiin kuvauksiin ylle valikoitu musta-punainen-kombinaatio, joka sopisi vaikka pikkujouluihin tai vähän hienommin pukeutuville neideille vaikka ympäri syksyn ja talven käytettäväksi.

Syksysää on hellinyt taas, eilen oli lämmintä kuvausaikaan lähemmäs viitisentoista astetta - ei tullut vilu angoraa sisältävässä bolerossa. Aurinko paistoi kauniisti ja viihdyin ulkona jopa illan viiletessä niin hyvin, että kävimme paria tuntia kuvausten jälkeen kuvaajana toimineen pikkuveljeni kanssa Karhuvuoren luontopolulla koiran kanssa. Pöysti sai juosta vapaana suossa ja tuli sitten sen jälkeen kuin rakettina läiskäämään kuraiset tassunsa mekkooni ennen kuin meno jatkui. Onneksi olin jo vaihtanut vaatteet vähän kasuaalimpiin, mutta mekoissa minä silti aika pitkälti aina kuljen - paitsi kotona jalassa on ne perus reikäiset collegehousut ja halpa, kulahtanut henkkamaukan toppi.

Vivien of Holloway yllätti minut tällä kertaa. Paketin lähettämisestä ilmoitettiin maanantaina ja se oli noudettavissa jo keskiviikkoiltapäivänä.
Topvintagen paketti lähti matkaan maanantai-iltana ja sain noutaa sen eilen perjantaina. Yllätyin siinäkin, että Suomi on kuin onkin siinä halvemmassa postikulujen kategoriassa, eikä toimistuskulut olleet kuin 8.95€. Tästä tulee suosikkikauppani, suomalaiset joutaa suohon kalliiden hintojensa ja postikulujensa kanssa.

Kaikki tilaukset sopivat päälle, vaikka tilaamani King Louie-neuletakki onkin hiukan kellertävämpi luonnossa, eikä välttämättä sovi värisävynsä takia asusuunnitelmaani, mutta katsotaan nyt milloin sitä seuraavan kerran räpsii kuvia oikein ajan kanssa. Pitänee valjastaa pikkuveljestä järkkäreineen hovikuvaaja ja ottaa asiaksi paistaa ensi kerralla se "palkkio", eli sitruunakakku kypsäksi asti. Nyt se jäi vähän raa'aksi ja vetäytyi aavistuksen kasaan, mutta ensi kerralla tyrkkään sen suosiolla keskitasolle ja pidän viitisen minuuttia ohjeistettua pidempään uunissa, niin eipähän jää liian kosteaksi.

Dress, earrings & necklace Vivien of Holloway, hosiery Vogue, bolero Guess, belt Pieces, petticoat Sam's.

Totesin, etten osaa laittaa hiuksiani alkuunkaan. Katsoin montaakin eri ohjetta pinup-tyylisiin kampauksiin (niitä rullia ja olevinaan helppoja ohjeita), mutta edes helpoimmat kampaukset eivät meinanneet onnistua, koska hiuslaatuni on liukas, melko suora ja ennen kaikkea tukkani on sen verran pitkä, että tarvitsisin kuusi kättä edes yhden rullan tekemiseen. Sen lisäksi minulla pitäisi olla erittäin hyvin pitävää muotovaahtoa tai jotain muuta jämäkkää tököttiä tukkaani ja sen jälkeen voi sanoa heipat luonnollisuudelle.
Mitä hiuskosmetiikkaa/apuvälineitä minulla on?
Siwasta ostettu surkea hiuslakka, kolme purkkia kuivashampoota ja kaksi hiusöljyä. Sen lisäksi minulla on kaksi kiharrinta, muutama ponkkari, kolme Paawon unohtamaa pinniä ja nutturatötterö. Papiljotit, pinnit ja muut vastaavat erittäin tarpeelliset tykötarpeet ovat yliarvostettuja :D Pitänee lisätä ostoslistalle.

Ja joku sanoi, että pitkästä tukasta saa laitettua mitä tahansa.

Ja jotta elämä ei vahingossakaan olisi helppoa tukanlaiton kannalta, tukkani alkaa olla sen verran painava, ettei sitä viitsi pitää juuri tuntia pidempään poninhännällä edes niskassa, kun alkaa päänahka venyä ja tulee pään jomotusta. Mietin jo että leikkaisinko kuontaloni vain ronskisti violetin ja mustan rajalta poikki, mutta samapahan tuo jos kasvattaisin sen kerrankin sinne perseeseen. Voisinpahan sanoa saavuttaneeni edes yhden unelmistani.