Maawo Tampereella vol. 2 - Osa 1: Tiistai

Kävin toistamiseen serkkuni luona Tampereella. Stressihirviö mikä olen, vedin hepulit jo nätisti paria päivää aiemmin peloissani siitä, että unet menee päin persettä pienellä riekalaisella patjalla, kun olen tottunut nukkumaan hienosti parisängyllä levittäytyneenä puoliksi ukonkin puolelle. No, hirvittävän univelkaisena ja rättiväsyneenä nukuin kuin tukki ensimmäiset yöt, vaikka kolmasosa kasaan taitettavasta patjasta yritti lähteä kävelemään kesken unien, jääkaappi jutteli pitkin yötä, serkku taisi kuorsata tuttuun tapaansa ja ulkonakin tuuli tuiversi. Korvatulpat korviin ja uinumaan, 11h unta niin johan lähti univelat sillä erää ja jaksoi sitten pinkoa menemään kaupungilla.

Tuttuun tapaan otimme paljon kuvia. Ennen kuin ehdin poistaa niitä katsoin että niitä oli jotain 470, joten jyvien erotteleminen akanoista kesti jonkin aikaa. Ajattelin tehdä pari erillistä postausta reissusta, koska Bloggerilla on tapana pistää kuvat hyppimään juuri silloin, kun olen saanut helvetinmoisen kasan kuvia nätisti siistiin riviin. Parempi siis jaotella niitä vähän.
Minun piti tehdä postauksia jo Tampereella ollessani, mutta ei sitä tullut oltua koneella. Käytimme aikamme laittautuen (Lue: tukkani kanssa tapellen), kuvia otellen ja kaupungilla hihhuloiden ja iltaisin katsoimme kauhuelokuvia. Tiistaina vissiin katsoimme The Conjuring -elokuvan ja kiljuimme niin kovaa, että naapurit luulivat varmaan, että meitä murhattiin. Ensiajatus, kun kävimme katsomaan kauhuelokuvaa oli: "Toivotaan, että se on paska niin ei pelota." NOPE. The Conjuring oli vähän liiankin hyvä - en tiedä milloin olisin kiljunut niin paljon. Käperryimme Paawon kanssa sylikkäin ja katsoimme yli puolet elokuvasta sormien välistä kämmenet kasvoilla.

Kauhuelokuvien tasapainoksi tosiaan hihhuloimme menemään ympäri Tamperetta. En tiedä milloin olisin kiertänyt niin monta kauppaa ja syönyt niin paljon mässyä kuin tällä kuluneella viikolla. En ostellut juurikaan heräteostoksia muutamaa vyötä, ballerinoja ja neuletakkia lukuun ottamatta, mutta rahaa taisi mennä hurjasti ruokaan.

Uskokaa, että nämä oli vielä niitä hyviä poseja :D

Tiistain asuni oli hyvin valju ja poseeraukset vähintäänkin awkward. Näytän siltä kuin minulla olisi S-kirjaimen muotoinen rautakanki selkärangan tilalla. Halusin mekosta kuvia, koska en tiedä olenko koskaan edes maininnut omistavani moisen. Ostin sen joskus talvella, enkä tykännyt siitä kovinkaan paljon ostamisen jälkeen, mutta ihan ok se on lopulta kuitenkin. En myy pois vaan opettelen käyttämään, vaikka istuvuudessa onkin vähän parantamisen varaa.
Serkkuni Paawo oli ihana pinup-väripilkku ja sai myös American Dinerin tarjoilijalta kehuja hameestaan. Ja hän ei edes niin paljon välitä sydänkuviosta, eikä olisi itse hametta ostanut, ellei hänen poikaystävänsä olisi niin tehnyt. En minäkään olisi ennen, mutta nyt haluan minäkin samanlaisen.

Sorruimme hissikuvaan, mutta nämä taitavat olla ainoita kuvia, joissa olemme molemmat.

Kun mainitsin tukan kanssa tappelemisesta, niin tarkoitin juuri tuota mikä näkyy kuvissakin. Kiharat katosivat hyvin nopeasti hiuksistani ja lopulta ne olivat suorat. Seuraavana päivänä Paawo yritti tehdä minulle jonkin pöyhkeän tupeeratun tötterön päälaelle, mutta tukkani pisti niin pahasti hanttiin, että kahden tunnin tupeeraamisen jälkeen se suoristui kahdessa minuutissa. Jakauskin pysyi siististi sivussa. Koskikeskuksessa joku nainen olisi halunnut laittaa tukkaani, mutta päätin säästää naisparan samalta vaivalta minkä Paawo oli aiemmin kokenut, koska suorana pysyi vaikka mitä olisi tehnyt.
 Mitä opimme tästä? Älä käytä hiusöljyä jos meinaat käsitellä hiuksia.