Rotten Gerbera

Eli viikon randompäivitykset.

Pikkuveljellä oli synttärit viime viikolla(ko?), joten kävimme viikonloppuna baarissa. Siitäkin hirveä sähläys, kun ukkoni ensin tokaisi, ettei varmasti lähde minnekään, ettei tee mieli alkoholia. Minä olin samaa mieltä, kun olin jo muutamana päivänä napsinut naamaan kotitekoisia Avaloneja. (Kasvatin alkoholivarastoani Pisang Ambonilla.)
Pyysin kuitenkin pikkuveljen kihlattuineen syömään lettuja. Ukkoni sitten siinä totesi, että kai sitä voisi lähteä lopulta kuitenkin. Menimme Rocksiin ja heti ovella huomasimme kuinka sisään lappaa liivi-/moottoripyöräjengiläisiä, joista monet olivat niin humalassa, että kaatuivat tilataksista ulos astuessaan. Ihme, että portsari päästi sisään.

Joku tuijotti persettäni baarijonossa oikein ihanan avoimesti, yksi vilkutteli minulle pöydästään (vaikka istuin poikaystäväni vieressä) ja toinen näytti minulle peukkuja ohikulkiessaan. En tiedä sitten johtuiko se siitä, että kävin välissä joraamassa Gentlemania ja Gangnam Styleä vai siitä, että hoilotin Queenin Bohemian Rhapsodya (soittivat kaikki toivebiisini :D) vai mistä. Poikaystävää ketutti, kun minä vaan naureskelin.

Totesin, että kotitekoiset Avalonit ovat parempia kuin baarissa, eikä pelkkää baarin kura-Sprite Lightia voi siitä syyttää. Totesin myös, että ei ole paras mahdollinen idea tehdä suosikkidrinkkejä kotona tai siitä voi tulla tapa...
Sävelsin vähän Avalonin mittasuhteita omiin tarkoitukseeni ja sain siitä täydellisen: 3cl vodkaa, 3cl Pisang Ambonia, 6 cl omenamehua ja loput 7UP:ia. Jäitä tietysti jos niitä löytyy + vähän limemehua.

Ennen baariin menoa trollasimme veljeni kanssa ja kehitimme kokonaan uuden drinkin niistä aineksista, mitä kotoani löytyi. Nimeksi valikoitui Rotten Gerbera keittiön pöydällä kököttäneen kuolleen gerberani johdosta, koska väri muistutti lähinnä sitä.

Rotten Gerbera

2 cl vodkaa (Smirnoff)
2 cl Bols Blue -likööriä
2 cl Pisang Ambong -likööriä
6 cl appelsiini-mangomehua
6 cl Sprite/7UP

Maku oli hyvä, raikas ja hedelmäinen, mutta väri... homehtunut :D

Ravintola-arvostelu: Savon Hovi

Onko joku muu mennyt vahingossa helvetin kalliiseen ravintolaan, eikä ole enää kehdannut lähteä pois sen jälkeen, kun on ottanut ruokalistan käteen ja todennut, että "OMFG"?

En jaksanut tehdä ruokaa, joten nälkäinen poikaystäväni ehdotti, että voisimme mennä hampurilaisille. Minä sitten totesin, että mennään käymään lähistöllä olevassa Savon Hovissa syömässä, kun ei olla ennen käyty. Jo kynnyksen jälkeen olisi pitänyt kääntyä takaisin, mutta kun olimme ainoat asiakkaat ravintolassa niin ei kehdannut enää lähteä takaisin. Ei edes sitten, kun huomasimme, että halvimmat annokset maksaa 18€ ja useimmilla normiannoksilla, kuten pippuripihvillä hintaa oli 31€, mikä on jo aika hiton kallis, kun Majakassakin saa halvemmalla.

Vähän outo sijainti niin hienolla ravintolalla eikä ulkoasukaan niin korvia hivelevän kaunis ollut ulkopuolelle, mutta kun sisälle mentiin niin ravintolassa oli hienot matot, tiskin alla feikkitakkoja kolmin kappalein, oikein syvennyksissä olevat romanttisiksi määriteltävät pöydät ja kultaiset pylväät. Kyllä, kultaiset egyptiläisittäin hieroglyfeillä koristellut pylväät.

Totesin ukolleni, että jos ravintolan logo näyttää tuolta niin kuka hitto osaa varautua siihen, että ravintola on sisältä... hovimainen. Kyllä nimestä olisi ehkä voinut päätellä jotain, mutta minäkin osaan tehdä nätimmän logon, joka ei näytä Turkin/Italian lipulta. Edes fontti olisi voinut olla nätimpi ja jotenkin osviittaa antavampi, jos värit on pakko olla täysin paikan kanssa ei-yhteensopivat.

Tilasimme molemmat pippuripihviä (200g, eli isompi kuin normiraflassa) ja punaviiniä. Meille tuotiin nätisti oikein posliinikoristeella rullatut ruokalaput/liinat ja aperatiiviksi ilmainen snapsilasillinen punajuurikeittoa, jonka päällä oli kermavaahtoa. Naminami, vaikken pidäkään punajuuresta lämpinänä yleensä.

Pääruoka oli siis pippuripihviä, perunakakku ja vissiinkin tryffeliöljyssä olevia rehuja, joista erotin ainakin isot määrät kesäkurpitsaa, vähän munakoisoa, mahdollisesti purjoa ja jotain mikä näytti erehdyttävästi raparperilta, mutta saattoi olla jotain muutakin... Itse pihvi oli juuri ja juuri medium, mutta lähempänä se oli kyllä kypsää kuin tilaamaani mediumia. Taisin murmattaa niin kovaan ääneen ukolleni pihvin kypsyydestä, että sen takia nuori tarjoilijatyttönen (varmasti juuri äsken Paviljongilta valmistunut, kuten muukin henkilökunta) kävi kysymässä maistuuko.
En jaksanut syödä kaikkea, joten syötin ukolle osan perunakakusta. Olisipa vaan ollut Valossakin tuon kokoinen perunakakku, kun veljeni tilasi 40€ maksavan aterian viime kesänä ja sai pikkurillin kokoisia "hirviMAKKAROITA" ja yhden miniröstin kokoisen perunakakun. Kyllä naurettiin paskaisesti mitä riistoa :D

Koska kaikki rahat meni jo muutenkin ruokaan niin otin jälkiruokaakin. Joo, sanoin, etten jaksanut syödä, mutta jälkiruoalle löytyy aina tilaa. Creme brulee maistui appelsiinille, nuo kaksi juovaa jollekin minulle tuntemattomalle hedelmälle ja mukana tuli oikein raikas kuningatarsorbetti/jäätelö, jossa oli suklaalla tehdyt ravintolan nimikirjaimet.

Jos olisin tiennyt ravintolan olevan niin hieno niin näistä parin päivän asuista olisin ehdottomasti pukeutunut jälkimmäiseen tämän päivän asuun tuon raitamekon sijaan...

Loppuun itse arvostelu:

Ravintolan ulko-asu: 4/5 - Olisi voinut antaa ulkoa hieman osviittaa siitä, mitä odottaa sisällä. Sisältä todella upea ja romanttinen paikka, kuin oikea hovi. (Egyptiläinen sellainen.)
Palvelu: 3/5 - Innokkaita kenties juuri valmistuneita Paviljongin opiskelijoita, jotka toivat kaksi lihaveistä.
Hinta: 2/5 - Kallis, mutta jossain on varmasti vielä kalliimpaakin. Olisi pitänyt arvata, kun ravintolassa ei ollut muita asiakkaita.
Ruoka: 3/5 - Pihvillä oli kokoa, mutta liian kypsä ja mauton kastikkeen valuttua alas. Liikaa kasviksia, kun perunakakkukin oli ihan hyvän kokoinen. Missään ei lukenut onko pihvi ulkofilettä vai sisäfilettä, mutta ulkofileeksi se oli ihan liian kallista, kun Majakassa saa sisäfileen 28.50€.
Jälkiruoka: 5/5 - Cremee brulee oli ihanan makeaa ja jäätelö raikasta. Siitä ylipäänsä iso bonus, että mukana oli jäätelöä, kun yleensä samaan 8€ hintaan tulee vain pelkkä pikkuruinen creme brulee.

Better hair day & Blender

Aiemmassa tekstissäni kommentoin sitä kuinka tukkani lopputulos kampaajakäynnin jälkeen ei oikein vastannut mielikuvaani. Juurikasvu näkyi edelleen selkeästi, koska kampaaja ei ollut välittänyt katsoa sopiko väri yhtään yhteen valmiiksi päässäni olleisiin värin jämiin. Halusin liukuvärin, mutta liukuvärin kampaaja aloitti paljon matalammalta kuin olin alun perin sanonut tehden siitä aivan liian tumman, joten lopputulos oli se, ettei se erottunut missään muualla kuin auringossa onnettomana suikaleena.

Ei hätiä mitiä! Kampaaja lupasi ilmaisen korjauskerran tiistaiksi. Tyytyväisenä kököttelin nuoremman kampaajan tuolissa antaen hänen tehdä korjaukset tukkaani, eli juurikasvun hiiteen ja liukuvärin ylempää, kun tämä omistaja tuleekin ilmoittamaan "ei tätä nyt kyllä voi ihan ilmaiseksi tehdä, koska et sanonut mitään liukuväristä kun tein sitä". Olin ilmaissut toiveeni jo hyvän aikaa ennen kuin naikkonen alkoi tehdä liukuväriä, joten oletin hänen vaalentavan ensin latvoja ja sitten vielä vähän ylempää, että väri oikeasti liukuu. Paskat.

Ilmaisesta käynnistä tulikin 70€ lisäkustannuksia. Kampaaja feilaa ja minä maksan?
Voin sanoa, että tämä iski sellaisen loven minun luottamukseeni kyseistä kampaamoa kohti, että harkitsen vakavasti menenkö sinne toiste ja jos menen niin pidän huolta, että menen vain nuoremmille kampaajille, kuten sille joka korjasi värini kuunnellen kaikkia toiveitani. Kaikki vähän vanhemmat tekevän omin päin asiakkaalta kyselemättä, mikä on syy siihen, että ylipäänsä vaihdoin tähän kalliimmalle kampaajalle.

Naapuripöydässä kampaaja selitti toiselle asiakkaallen kuinka heillä on runsas asiakaskunta ja kaupungissa tuntuu olevan puutetta asiakkaista. Arveli sen johtuvan "edullisuudesta".

Kertokaa minulle missä helvetissä 200 € tukan leikkuusta ja värjäyksestä on edullista?!

Tässä joka tapauksessa lopputulos, johon olen verrattain tyytyväinen. Olisi vaan ekalla kerralla onnistunut niin olisi tältäkin pahalta mieleltä säästytty.

En ole päivitellyt blogia, koska olen viime päivinä kirjoitellut serkkuni kanssa tarinaa ja tehnyt Blenderillä jonkin sortin lisuketta opinnäytetyöhön. Tässä vähän kuvia vaiheista.

Sitten kun saisi tuon pöytäliinan näyttämään kankaalta ja keksisi vähän jotain jotain virikettä kuvaan, ettei näytä noin tyhjältä niin olisin tyytyväinen. Jos jaksaisi vaikka tehdä viinipullon ja täyttää edes toisen laseista viinillä.

Arvatkaapa vain miten hiton vaikeaa oli saada nuo helvetin materiaalit toimimaan? Kaikissa ohjeissa luki Material-välilehden kohdalla Data-valikko, jota käyttämällä kuvatekstuurit eivät tulleet näkyviin vaan pelkkä väri. Revin persettäni kyseisen ongelman kanssa viisi tuntia, kunnes muutama päivää myöhemmin sain sen toimimaan.

Olen ihan varma, että ennen kuin saan kuvan nätiksi ja verrattain luonnollisen näköiseksi, tulee vielä jotain muutakin ongelmaa kuin se, että kuvissa viimeisimmän renderöimisessä kesti 20 minuuttia :D Eikä laatu nyt niin silmiä hivelevän kauniimpaa ole kuin sitä ylemmässä, vähemmän rakeista vain. Arvatkaa vain miten pitkään kestäisi jos olisin pitänyt tuon tiililattian heijastuksineen...

Epic Shopping

Kyllä, harhauduin shoppailemaan. Kiitos siitä kuuluu miehelle, joka halusi shoppailemaan, eikä sitten yrittänyt yhtään hillitä minun intoani vaan pahensi sitä itse ehdottomalla, että "onpas hieno laukku", "saanko valita kynsilakkavärin", "osta vain ne ballerinat, jos ne on hyvät jalassa" jne.

Päivän asu on sitä ominaisinta minua ja on ollut jo varmaan neljä vuotta - housut ainakin on neljä vuotta vanhat ja samoin takki (Seppälästä), koska minulla oli nuo jo yhdeksäntoistavuotiaana. Laukku on vähän ryhditön, mutta se onkin City-Marketista.

Jos joku ei sattunut huomaamaan niin kävin kampaajalla. Tukasta ei tullut ihan sitä mitä odotin, muun muassa vanhan värin raja jäi näkymään ja liukuvärjäys jäi liian alas, joten menen tiistaina uudestaan. Maksukin on jo hoidettu.
On muuten suolesta, kun korttimaksuliikenne takkuaa ja joudut juoksemaan automaatille nostamaan 150€ rahaa parturia varten. (Ostin myös Goldwellin shampoon, että itse parturi maksoi sen 130€. Tukkani imee väriä kuin sieni...)

-144.50€

Mieheni kommentoi minut nähdessään: "Et näytä yhtään Maawolta!" Toivottavasti se on vain hyvä asia. Näytän kai vähän nuoremmalta? Toivottavasti ensi tiistaina näyttäisi vielä vähän paremmalta.

Parturin lisäksi rahaa paloi kaupungilla. Siitä on siis pitkälti syyttäminen miestä, joka enemmänkin innosti minua ostamaan roinaa kuin olisi hillinnyt. Eikös miehet yleensä inhoa shoppailua? No, minun ukkoni tokaisi, että mennään käymään Jessica K:lla. Siellä oli Guessin kenkiä alennuksessa, mutta sovittamani ballerinat eivät sopineet jalkaani (THANK GOD, olivat -50% alennuksessa ~78€).
Sen sijaan mukaan tarttui laukku - kiitos miehen, joka tokaisi "onpas nätti laukku!" ja puolusti laukkua tuumimalla, että se ei ole liian iso kesämenoihin. Kiitti kulta. Kortti ei toiminut täälläkään, joten piti juosta automaatille nostamaan rahaa.

- 49.90€

Etsimme miehelle farkkutakkia, mutta Jack & Jonesissa oli vain koko M, joka on pitkälle miehelle liian pieni. Sokoksen takki taas ei kiinnostanut ukkoa. Siellä oli söpöjä ballerinoja, mutta koko 38 oli mysteerisesti aivan liian väljä (ja 37 liian pieni), joten jäi ostamatta.
Koska hiukseni värjättiin ja Goldwellin hoitoaine on pian lopussa ostin vähän muita tököttejä tukkaani varten. Mieheni sisko käyttää Four Reasonsin tuotteita, joten ajattelin kokeilla hoitoainetta kyseiseltä merkiltä ja mukaan tarttui myös lämpösuihke, koska olivat alennuksessa Sokoksella.

- 30.90€

Yhdessä postauksessani selittelin vaahtokylvyistä ja kylpyvaahdoista. Taisin itkeä jo silloin Bronnleyn ruususaippuan perään ja kappas kuppas! Sitä oli Sokoksella, mutta tuossa ei kyllä lue, että se olisi kylpyvaahtoa vaan suihkusaippuaa, mutta ketä kiinnostaa, kun tuote on niin ihana eikä nykyään tule muutenkaan käytyä kylvyssä, kun on kuuma ilmankin.
Onko joku muu maksanut suihkusaippuasta 14.90€?

Kaikki ylläoleva n. -82€.

Löysin viimein uudet ballerinat hajonneiden Abby Dawnien tilalle. City-Marketista ja olin kuulemma miehen mukaan sovittanut niitä ennenkin. Voi olla - olin sovittanut varmaan 30 eri kenkää useina eri viikkoina ja kertoina ennen kuin löysin uudet popot.

Cosmossa on mainostettu Essien lakkoja, joten pitihän minun niitä metsästää sittarissa kun oltiin. Ikävä kyllä parhaat (mainostetut) värit olivat loppu. Jäljellä oli vain mintun sävyjä ja Madison Ave-hue. Koska go ginza ja bond with whomever olivat loppu otin sen ja lähellä edellä mainituja sävyjä olevan lilacismin. Olisin tyytynyt pelkkään jälkimmäiseen ja alus- ja päällyslakkaan (korkea aika, että hankin ne, minulla on vieläkin edellisen värilakan jämät kynsissäni -.-), mutta mies tokaisi: "Jää kuitenkin kaivelemaan jos et ota."
Hyvin mahdollista. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun polkaisen seuraavana päivänä kaupunkiin ostamaan sen, mitä en ekalla yrittämällä kehdannut ostaa.

Ostin myös Bols Blue-liköörin (toivottavasti tätä käytetään Sininen Enkeli-drinkkiin, ettei ollut hukkaostos) ja Smirnoff-vodkaa, jotta voin tehdä drinkkejä kotona. En vaan enää tykkää siideristä. Siksi varmaan joinkin olutta (josta en tykkää siitäkään :D), kun kävimme Sillansuussa.

"Mennään yksille!"

"... Tai kaksille."

Ukkoni rakastaa Brewdogin oluita. Ne maistuvat ihan erilaiselle kuin normioluet (paljon enemmän humalalle ja aavistuksen persikalle), mutta minäpä pistin paremmaksi kun otin Lindemansin omenaoluen ja sain kuulla pienimuotoisen selostuksen lambic-oluista. Sen jälkeen otin Liefmansin mansikka-vadelma-mustikka-kirsikka-seljanmarjaoluen ja valaistuin, että erityyppisillä oluilla on erinäköinen lasi. (Tottahan toki tiesin, että vehnäoluella on oma lasinsa, kun ukko juo paljon vehnäolutta, mutta että muillakin.) Vähän niinkuin italiaisilla on joka kastikkeelle erinäköinen pasta.

Täytyy sanoa, että Fruitesse-olut oli varsin maukas tuttavuus, joka maistui enemmän marjoille kuin oluelle (olihan marjoja huimat 15%). Suosittelen muillekin tytöille (ja miksei pojillekin?), jotka eivät pidä perinteisestä oluesta ja joille siideristä on tullut liian makeaa kauhulitkua. Täällä tätä ei ollut Alkossa, mutta toivotaan, että jossain muualla on.

Hickoryperunat

Tiedättekö Atrian puolivalmiit ruoat, jotka vaativat vain uunissa kypsentämisen? Olen yleensä skeptinen niiden suhteen, mutta pekonipossua hickoryperunoilla on taivaallista. Ikävä kyllä täällä sitä saa vain City-Marketista, joten emme ole ostaneet sitä kuin pari kertaa.

Tänään kävin Lidlissä isoilla ruokaostoksilla, koska sinne on vain 300m matkaa, eikä mieheni päässyt mukaan, koska tallasi kimalaisen päälle. (Oli vain ilmestynyt keittiön lattialle mysteerisesti.) Jos joku katsoo telkkaria niin tietää varmaan, että nyt on runsaasti Grillimaisterin herkkuja myynnissä. Ostinkin possun ulkofilettä, naudan ulkofilepihvit ja raakamakkaraa. (Rakastan raakamakkaraa.)
Sitten näin myös Grillimaisterin Hickory BBQ-kastikkeen myynnissä ja mietin, että mitä suotta itkeä valmisruoan perään, kun voi tehdä sitä itse. Viis siitä, ettei netistä löytynyt ainoatakaan ohjetta kyseiselle ruoalle, osaanhan minä soveltaa!

Kas tässä (herkullinen) tulos.

Pekoni-hickory-perunat

jauhoisia perunoita
1 paprika
1 iso sipuli
hickory-kastiketta (esim. Grillimaisteri)
oliiviöljyä
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
1 pkt (n.140-180g) pekonia

• Pilko perunat, paprika ja sipuli suht isoiksi lohkoiksi. Lorottele sekaan pari ruokalusikallista hickorykastiketta ja oliiviöljyä ja sekoita tasaisesti. Mausta paprikajauheella, suolalla ja mustapippurilla.
• Pilko pekonisiivut ja sotke joukkoon, jätä pintaan enemmän siivuja.
• Kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 1h.
• Tarjoa sellaisenaan tai grilliruoan, esim. pihvien tai makkaran kanssa.
• Nämä maistuvat yhtä hyvälle tai jopa paremmalle kuin Atrian perunat, joten jätetään ne valmisruoat vastaisuudessakin hyllyyn :)

Kinuskia ja kevätjäätelöä

Kun aurinko alkaa paistaa alkaa tehdä mieli jäätelöä. Olemme käyneet miehen kanssa ihan muuten vain ostamassa Lidlistä irtojäätelöä, kun oli aurinkoinen sää. Nykyään Lidlissäkin on aika paljon irtojäätelöitä (jopa erillinen jäätelöallas!), joten ei tarvitse käydä Siwasta tai Shelliltä ylihintaan jäätelöä niin kuin viime kesänä.

Meillä tosin on jäätelöä omassa pakastimessa, koska ostin Pappagallon italialaistyyppistä valkosuklaajäätelöä Prismasta. Se on hyvää sellaisenaankin (suosittelen), eikä ole ihan niin tyyristä kuin Ben&Jerry's (Chocolate Fudge Brownie on suosikkini). Tänään teki kuitenkin mieli vähän tuunata jäätelöä, joten tein kinuskia.

Kinuski

1 dl ruokakermaa (tai kuohukermaa)
vajaa 1 dl fariinisokeria
1 tl vanilliinisokeria
hyppysellinen suolaa
voita

• Sekoita ruokakerma ja fariinisokeri kattilassa keskenään. Kermana käytän ruokakermaa, koska se on kevyempää ja antaa kinuskiin hyvän vivahteen, mutta myös kuohukermaa voi käyttää. (Jos tulee yllättäen makeannälkä niin ruokakermaa on isommalla todennäköisyydellä kaapissa.) Tähän EI voi käyttää kasvirasvasekoitteita.
• Keitä kermaa ja sokeria, kunnes seos alkaa kiinteytyä ja muuttua venyväksi. Lisää hyppysellinen suolaa (tasapainottaa makeutta ja on välttämätön). Kun seos on sopivan venyvää siirrä kattilla liedeltä ja mausta kinuski vanilliini- tai vaniljasokerilla.
• Lisää pieni määrä (noin ruokalusikallisen kokoinen möykky) voita kinuskiin ja sekoita. Siirrä esim. pieneen kastikekannuun jäähtymään.
• Nauti (vanilja-)jäätelön ja/tai happamien marjojen, kuten puolukoiden, karpaloiden tai mustikoiden kanssa. Happamat/raikkaat marjat tasapainottavat kinuskin makeutta.
• Kinuskia voi tuunata lisäämällä siihen esim. kanelia tai inkivääriä pieniä määriä.