Florals for Eternity

Pidän kukista, mutta en ole ollut mikään kukkaprinttien suuri fani, koska ne tuovat yleensä mieleen mummolanverhot. Ylläri kyllä viimeisen parin vuoden aikana niitä kukkaprinttejä on alkanut tulla vaatekaappiini, alkaen Pinup Couturen ihanasta Birdie-mekosta. Juuri sen mekon takia ajattelin pitkään, että en tarvitse muita kukkakuvioisia mekkoja, koska minulla on jo yksi täydellinen, mutta sitten kävi niin, että tarvitsinkin ja ostin Vivien of Hollowayn kukkakuvioisen mekon, joka on ihan täysin erilainen kuin rakas Birdieni. Se muistuttaa vähän niitä mummolan verhoja murrettujen väriensä ja tiheämmän printtinsä kanssa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että se häiritsisi. Päinvastoin mekko näyttää todella sievältä kesäisinä päivinä.

Kun olin hommannut kaksi (tai oikeastaan kolme kukkamekkoa, jos Hell Bunnyn hellemekko lasketaan, mutta sitä en ole ikinä laskenut mukaan) kukkamekkoa, ajattelin että en tosiaankaan tarvitse enempää. Mutta sitten osuin wannabelle ostamaan mustia capreja samaan aikaan, kun juhliin petticoatia ostamassa ollut lukioikäinen tyttö päätyi sovittamaan tätä Hell Bunnyn kertakaikkisen upeaa Eternity-mekkoa, joka näytti niin kauniilta, että pitihän sitä itsekin testata. Olin aina kävellyt tämän ohi, koska minulla oli jo Birdieni, mutta vähän pitemmät hihat ja ei niin antava kaula-aukko herättivät mielenkiintoni uudestaan.

Nyt pitää sanoa, että en tosiaankaan odottanut, että tämä mekko istuisi minulle, koska minulla on samaa mallia oleva Momo-mekko, joka on istuvuudeltaan varsin epämukava. Siinä on hirveän vähän tilaa rinnoille, joten ne litistyvät rumasti ja käsivarret ovat niin tiukat, että pitkän käytön aikana täytyy arpoa katkeaako verenkierto kokonaan vai ei. Olen kaavaillut mekon myymistä, mutta muutaman kilon kevyempänä se oli päällä ihan siedettävä, joten en ole vielä raaskinut, vaikka se onkin ehdottomasti yksi vähiten käytetyistä mekoistani.

Tässä Eternity-mekossa taasen ei odotuksistani huolimatta ole mitään näistä ongelmista: niin käsivarret kuin rinnatkin mahtuu mekkoon, koska kangas (97% puuvillaa, 3% elastaania) joustaa toisin kuin Momon kangas ja muutenkin se tuntuu olevan huomattavan parempaa laatua kuin monet muut HB:n mekot. Pitkäselkäisenä minulle tärkeä vyötärölinjakin on hieman alempana, joten tätä mekkoa voisi käyttää mukana tulleen vyön kanssa, mutta en pidä huonosti muotonsa pitävistä kangasvöistä, joten käytin tätä tämän Hell Bunnyn patellavyön kanssa.

Muina asusteina toimivat Bannedin alushame (meinasin laittaa punaisen alushameeni, mutta sitten otaksuin, että kirkkaassa valossa se saattaa kuultaa valkoisen kankaan läpi rumasti), Lola Ramonan kengät, huulipuna ja Collectifin kaulakoru ja poikkeuksellisesti vaaleanpunaiset korvakorut, koska ihanat punaiset ruusukorvikseni sanoivat nekin sopimuksensa irti. Toisaalta sopivathan korvakorut sentään alushameen kanssa yhteen.

Käytin mekon kanssa myös ohuempaa Pinup Couturen vyötä, joka saa mekon ilmeestä vielä vähän raikkaamman. Se toinen tätä mekkoa sovittanut pohti ostavansa tämän vanhojen tansseihinsa, jolloin edes yhdellä ihmisillä olisi oikeasti vanhantyylinen mekko (verrattuna Amerikan prom-kulttuurista tulleisiin iltapukuihin) ja mielestäni tämä mekko sopisi erinomaisesti vanhojen tansseihin, ylioppilasmekoksi ja muihinkin juhliin. Pakko myöntää, että jopa omalla mittapuulla tämä on melko juhlava tuon valkoisen kankaan takia, mutta arvatkaa mitä? Ei kinosta! Aion käyttää tätä kesämekkona, mutta ehkä kaikista helteisimmillä säillä voi olla parempi turvautua johonkin hihattomaan, kuten siihen aina laskuista jääneeseen Hell Bunnyn hellemekkoon.

Olen aina aika ajoin enemmän tai vähemmän mollannut joitain Hell Bunnyn tuotteita täällä blogissa, mutta pakko sanoa, että nyt viime aikoina heidän laatunsa on noussut hurjasti. Tokihan tämä mekko on Hell Bunnyn normaaleja mekkoja kalliimpikin, mutta tämä on ihan toista laatua kuin se vanhempi Momo-mekkoni. Kangas on hieman paksumpaa, joustavampaa ja muutenkin sormin tunnustellen paljon laadukkaampaa. Nyt jos vain kaikki Hell Bunnyn mekot olisivat yhtä laadukkaita, mutta kaipa se on niin, ettei millään halvemmalla merkillä pysy hinta-laatusuhde aina ihan samana. Toivoisin silti, että ainakin mittataulukko pysyisi muissakin tuotteissa suurin piirtein samana, koska tässä mekossa on tosiaan riittävästi tilaa isommillekin rinnoille (mutta näyttää kauniilta pienemmilläkin) ja vyötärökään ei ole liian korkea eikä liian leveä. Hell Bunnyn kynämekkoja on turha katsella vieläkään, mutta eiköhän se ole parempi ahtaa tämä ahteri leveisiin helmoihin. Ei tarvitse ihmetellä, että miksi on niin perhanan tiukka lantiolta, kun tuli mitattua perseelle ympärysmittaa 100 cm. Ei ihmekään, ettei ne housutkaan istu hyvin, kun levein kohta löytyy lantion (97-98 cm) alapuolelta.

Onneksi on keksitty kellohelmat ja bengaliini.

In English:

I have never loved floral prints, but in the last two years I've bought several dresses in beautiful flowery prints. I guess I always felt like they look curtains, but when I bought my Pinup Couture Birdie dress, I got over my prejudices and eventually ended up buying another floral print dress from Vivien of Holloway. I thought that since it was totally different, it was alright to buy another floral dress.

When it comes to this Eternity dress by Hell Bunny, I always compared it to my Birdie dress. It's white, it has red flowers. I don't need a dress that is so similar to my Birdie - or so I thought.

While I was at out local Hell Bunny store buying my black capri pants, someone was trying out this Eternity dress and it looked so beautiful on her, I had to try it as well. I thought it would definitely not fit, since I have a Momo dress that is a very similar cut, and that one is so small around my bust I can barely breath in it and the sleeves are super tight as well. Imagine my surprise when this dress fit perfectly! (And since it fit perfectly, I obviously had to buy it...)

But this dress was well worth the money. There's enough room for my arms and breasts and even the waistline isn't too high for my 172cm frame, like it is on Momo. I could even wear this dress with it's own belt, but I don't like fabric belts, because they don't keep their shape well, so I wore this with a red patella belt (by Hell Bunny), and with another belt by Pinup Couture, which actually looks even better.

Other accessories include my Banned petticoats, shoes by Lola Ramona and jewellery by Collectif. My red rose earrings broke, so I wore my pink ones and they actually look quite nice with my petticoat. I thought I'd wear my red petticoat, but ended up wearing the pink one, because it looks much softer this way.

I haven't spoken too kindly about Hell Bunny's products here in my blog, but they have truly upped their game lately. Most of the clothing I've bought from them have seen huge improvements and they are so much better quality than what the older versions used to be. Sure, you can't expect to get anything perfect in this price range, but I hope they would stay consistent with their quality, because now it's about as good as it can get. I still won't be able to wear their pencil dresses or skirts, but I don't need to stuff my junk in the trunk into something so uncomfortable.

Luckily there is always bengaline, and circle skirts, of course.

Kenkiä, kenkiä, enemmän kenkiä

Tänään järjestettiin Wanhaa ja Wintagea -tapahtuma Saimakahvilan pihalla ja pitihän sitä käydä kurkistamassa löytyykö sieltä mitään. No, valtaosa tavaroista ei ollut vintagea ja yksi myyjistä perusteli sitä niin, että vintageksi riittää jo vähän kulunutkin tavara, kuten esim. Ps2-peli.

... Taidan olla vähän eri mieltä. Minusta vintagea on kaikki ennen 80-lukua tehdyt esineet ja kymmenen vuoden päästä voidaan puhua myös 90-luvun esineistä vintagena. Kaikki, joka näyttää vanhalta, mutta ei ole tarpeeksi vanhaa, on retroa. Näillä kahdella on vissi ero.

Palatakseni takaisin kirpparille, siellä oli vintagekenkiä; vanhaa käyttämätöntä varastoa mm. juurikin 50-luvulta. Ihailin ruskeita nahkakenkiä, mutta ne olivat valmiiksi jo ajan koppuroittamat ja hinnaltaan 30 €, niin en viitsinyt ostaa jo valmiiksi huonokuntoisia kenkiä tuohon hintaan, koska en ole ekspertti nahan pehmentämisessä ja kantalaputkin olisi pitänyt vaihtaa. Kengistä olisi voinut maksaa maksimissaan 15 euroa, mutta koska vintagekenkiä löytyy oikeasti hyväkuntoisenakin, niin en ruvennut maksamaan vintagesta vain koska se oli vintagea.

Shoppailutta en kuitenkaan ole jäänyt. Viime viikolla tilasin TopVintagelta aika paljon tavaraa, vaikka ei varmaan olisi pitänyt, koska tämän kuun shoppailut piti olla tehty jo Kuopiossa. Sinne uponneista rahoista oli jo valmiiksi morkkis, mutta TopVintagen jälkeen innostuin shoppailemaan vielä Lindy Bopin alesta ison läjän toppeja ja neuleita. Milloin muka olisi parempi aika testata uutta (mutta vanhaa tuttua) merkkiä, jos ei silloin, kun paitoja saa 7 eurolla?
Bonusyllärinä en ostanut mekkoa!

TopVintagen paketistakaan ei löytynyt mekkoa, mutta kengät kylläkin.

Olen kytännyt Bettie Pagen kenkiä jo jonkin aikaa, koska heillä on sopivan hempeitä ja oikeasti vintage-tyylisiä kenkiä useammassakin mallissa, mutta ne olivat aina loppuunmyyty koossani TopVintagella. Niissä ajatuksissa, että siinä kestää aikansa ennen kuin niitä tulee takaisin varastoon, laitoin itselleni muistutuksen, että saan viestin niistä kun kengät tulevat takaisin varastoon. Kas kummaa, kun ei mennytkään kuin viikko. Tämän kuun shoppailut oli jo tehty, mutta koska tiesin kuinka nopeasti nämä lähtevät yleensä varastosta, niin ei se auttanut kuin venyttää jo entuudestaan revennyttä budjettia ja laittaa nämä ostoskoriin.

Olin jo jonkin aikaa kaivannut vaaleampia kenkiä (ja niiden puutteen vuoksi melkein jokaisessa asukuvassa on punaiset korkkarit), joten nämä vastasivat kyllä persikkaisella sävyllään siihen pyyntöön. Valitettavasti näissä on muita vikoja, kuten se että US8 ei tosiaankaan vastaa kokoa 38 vaan nämä ovat huomattavasti isommat, lähempänä 38.5 tai 39, eli minulle liian isot.

No, ei ole kerta kun käy näin tilattujen kenkien kanssa, joten kävin sitten Sokokselta päkiälaput ja kantapäähän toiset parissa eri vaihtoehdossa. Kävi ilmi, että varsinkin oikea jalka lonksuu siitä huolimatta, koska tuo kantapään tekonahka repsottaa ulospäin toiselta reunalta, vaikka sen pitäisi olla sisäänpäin kääntynyt, jotta se tukee jalkaa. Harmillista kyllä oikea jalkani taitaa olla vielä vasenta pienempi, joten tässä sitä nyt ollaan - toinen kenkä istuu ihan ok näiden apuvälineiden kanssa, mutta oikeassa jalassa on päkiälapun lisäksi kaksi liukumisenestolappua kantapäässä ja sittenkin kenkä tuntuu sen repsotuksen takia väljältä.

Harkitsin kyllä palauttavani kengät, koska tuon toisen kengän on pakko olla jotenkin viallinen, mutta tulin siihen tulokseen, että ehkä suutari voi tuon oikean jalan kengän pelastaa, jos tuon reunan saisi tuosta valkoiselta kohdalta avattua ja ommeltua takaisin kiinni pienen lyhennyksen jälkeen. Jos ei, niin sitten kävelen kahden liukumisenestolapun kanssa. On näissä sentään remmit, joiden ansiosta kengät kestää jalassa, vaikka mieluusti kävelisin kengillä, jotka eivät lonksu.

Sitten kävi niin, että kun siellä Sokoksella oltiin, niin pitihän sitä katsastaa kenkätarjonta. Minulla on kahdet Gaborin kengät, korolliset sandaalit ja nahkasaappaat, joita rakastan yli kaiken, joten olen oppinut kyttäämään lähinnä sitä osastoa, josta löytyy Gaborin kenkiä. Tänään sieltä löytyikin jotain mieluisaa: mustat mokkanahkaiset avokkaat.

Valitin tässä taannoin Paawolle, että minulla on kolmet mustat avokkaat, joista yhdetkään ei ole täydelliset. Yritin kovasti arpoa mitkä niistä heittää menemään ja mitkä säilyttää, mutta en koskaan osannut päättää mitkä kengät ovat muita huonommat tai paremmat. Ongelma ratkesi sillä, että ostin neljännet avokkaat :D Nyt ne kolmet huonot voi viedä suosiolla kirpparille, kun on yhdet hyvät, eikö vain?

Palatakseni takaisin TopVintagen ostoksiin, ostoskorin sisältö oli melko hempeää. Kuvassa on ihana kissarintakoru, joka on pieni mutta sievä ja sopii täydellisesti tuon uuden neuleen kanssa. Käytin sitä tänään, mutta näytin minusta otetuissa kuvissa niin kalpealta, että jätän ne suosiolla julkaisematta ja otan uudet joskus, kun on vähemmän pilvistä.

Kuvia selatessani ryhdyin pohtimaan että apua, mitä tuli tehtyä. Suostuin nimittäin jonkun ilmeisesti ranskalaisen nuorukaisen kuvattavaksi johonkin elokuussa Helsinkiin tulevaan näyttelyyn tukka täysin laittamattomana, minimaalisessa meikissä. Ainoa toivon pilkahdus tässä tilanteessa on se, että koska mies otti kuvat ikivanhalla lähestulkoon antiikkikameralla, en ehkä näytä kuvissa ihan yhtä valkoiselta ja sairaalta kuin vähän uudenaikaisemmalla järkkärillä otetuissa kuvissa.

Päivän asu keräsi kuitenkin paljon kehuja erityisesti vanhoilta ihmisiltä. Saumasukkahousuni herättivät ihastusta ja kävin pienen keskustelun saumapaoista sellaisen rouvan kanssa, joka oli saumasukkia nuoruudessaan käyttänyt. Tyllihame sai toisen rouvan kiljahtelemaan innosta ja hän halusi ottaa myös kuvan kuppikakkuhameeni kankaasta, jospa saisi siitä vaikka inspiraatiota ryhtyä ompelemaan.

TopVintagen paketissa oli myös tämä Le Keux Cosmeticsin Every Cream, jonka pitäisi toimia meikinpoistoaineena, puhdistajana ja kosteusvoiteena. Minullahan on entuudestaan kokemusta Le Keux Cosmeticsista kahden huulimaalin muodossa, joten halusin sitten kokeilla jotain muuta. Nyt kun suosikkikosteusvoiteeni maksaa melkein 40 euroa puteli, ei tämän reilun parinkympin hinta kirpaissut ihan niin paljon tuotteesta, jonka pitäisi sopea monenlaiseen käyttöön. Yritinkin sitten tänä aamuna käyttää tätä kosteusvoiteena, mutta tämä oli tosiaan nimensä mukaisesti niin kermainen ja rasvainen, että se jäi häiritsemään ja kävin pesemässä sen pois. Kaksi funktiota siis testattu ja molemmat toimivat, mutta jos tätä pitäisi käyttää kosteusvoiteena, niin suosisin sitä lähinnä yöaikaan. Minulla ei ole niin kuiva iho, että tarvitsisin ihan näin tuhtia rasvaa päiväsaikaan.

Paketin loput tavarat olivatkin lähinnä vaatteita, jotka kuvautan paremman sään aikaan. Voi olla, että siinä vaiheessa Lindy Bopin aletavaratkin on ehtineet tulla ja päästään arpomaan, että mitä kuvataan ja milloin ja että kuka kuvaa. Olisi helpompaa, jos omistaisi kameranjalustan ja itselaukaisimen kauko-ohjaimen, mutta onneksi minulla on kilttejä ystäviä ja sukulaisia, jotka jaksavat auttaa minua toteuttamaan "narsismiani". (Sitä mieltä veli on bloggausharrastuksestani, mutta itseään pitää rakastaa ennen kuin voi rakastaa muita!)

Loppuun pakko sanoa, että Postin toiminta on kyllä perseestä. En ole postininjoihin vielä tavannut, mutta entäs kun postimies on niin ninja, ettei käy edes ovella? Ensinnäkin tässä paketissa piti olla kotiinkuljetus, mutta kun eilen illalla katsoin seurantakoodilla missä tavarani hiihtävät, niin siellä luki, että Posti on yrittänyt tuoda paketin vastaanottajalle, mutta koska en ollut tavoitettavissa, ovat jättäneet noutolapun. Kumma juttu, kun olin koko päivän kotona, mutta kukaan ei soittanut ovikelloa eikä sitä lappuakaan ole näkynyt. Paketissa oli puhelinnumeronikin, että jos sitä pakettia olisi yritetty tuoda, niin olisin kyllä ollut tavoitettavissa. Postia ei tullut eilen ollenkaan, joten miten olisi jos valehtelemisen sijaan jätettäisiin se ruohonleikkuu vähemmälle ja vain kiikutettaisiin suosiolla ne paketit ovelle saakka?

En voinut olla miettimättä, että jos en olisi saanut seurantakoodia, olisinko koskaan saanut saapumisilmoitustakaan paketista nyt puhumattakaan. Teki niin mieli tehdä valitus tästä, mutta noille Shellien ja Siwojen työntekijöille lienee ihan turha valittaa asiasta, kun eivät ole edes Postilla töissä. Toivottavasti nyt eivät sulje kaupungin ainoaa oikeaa postia, tai jos tosiaan pitää joskus palauttaa jotain ulkomaille, niin mites sekin onnistuu sellaisen ihmisen kanssa, joka on vaan "töissä täällä".


In English:
I've been at it again, shopping, although I already had gone over budget. This time I didn't buy any dresses, but instead opted for shoes I had drooled over for some time. These Bettie Page shoes get sold out very quickly and I missed them the first two times, but that wasn't going to happen again. After they got available again, I put them in my shopping cart and added a few more items (worth around 200€), since if I'm going over budget, why not do it properly? (I'm probably insane.)

Sadly these shoes aren't as good as I thought they would be. For one, US8 =/= EU38 in these, or definitely it isn't true to size. These shoes are too big on me so I had to go buy fronties and those thingies you put in your heels not go get blisters.

Well, turns out that's not enough. The left shoe is manageable with both of those, but there's something wrong with the right shoe; the heel part is larger than in the left shoe and where it should face inwards, it faces outwards. (I hope you understand what I mean.) I put two of those heel thingies inside, but because of that, the right shoe is still a little too big for me. Thank god for straps, I would have to return these otherwise, but I don't want to do that, because these are so pretty! 
Now I hope that a trip to the shoemaker will solve the misshapen shoe issue, because if it doesn't, I will cry.

While I was buying all those shoe accessories, I ran into some Gabor shoes which I find very comfortable (I have two pairs already). Since these heels fit me perfectly and are made from genuine leather, I felt like I just had to buy them. I already had 3 pairs of black heels none of which are perfect, so now I feel like I solved the issue about which pair to get rid off. Now that I do have a perfect pair, I might as well get rid of all of them! :D

Aside from shoes, I bought myself a couple of brooches from TopVintage, the kitty cat brooch pictured above and an Erstwilder brooch, which I will protograph later with all the clothing I also bought. You probably think I bought myself another dress, but nope - not this time! Just tops, which I also happened to buy from Lindy Bop's sale, but that's another matter...

I have a couple of Le Keux Cosmetics lip paints, so this time I wanted to try something else. I decided to try out this Every Cream mainly because my favourite moisturizer costs around 40 euros and I could do with a product that can do everything. This Every Cream is supposed to do everything and where as it could definitely work as a night cream and a cleanser, I have yet to try it as a make-up remover. I'm not one of those people who use coconut oil and stuff like that to cleanse their face, but I'll give this cream a try and hope I won't run out too fast.

Punaa huulille - Chanel & Nyx

Tehdään jotain missä en ole hyvä - puhutaan kosmetiikasta. Minulla on koneen syövereissä todella paljon kosmetiikka-aiheisia kuvia, joista kirjoittamista olen vältellyt vähän tahattomasti ja nyt niitä alkaa olla sen verran, että pakon edessä on käytävä niitä alta pois. Aloitetaan siis viimeisimmillä kosmetiikkaostoksilla, eli huulipunilla, mutta pohjustetaanpa ensin vähän suhtautumistani meikkeihin.

Minut tuntevat tietävät, että minä olen onneton meikkaaja, koska aloitin meikkaamaan kunnolla vasta parikymppisenä. Käytin kyllä meikkejä silloin tällöin ennenkin tätä, mutta muistelisin kulkeneeni lukion läpi kokonaan ilman meikkiä ja pitkän aikaa ammattikorkeakoulussakin, jolloin hommasin ensimmäistä kertaa meikkivoiteen - vääränvärisen tietenkin. Näytin Tuksulta niissä ainoissa pikkujouluissa, joihin osallistuin exän kanssa.

Vasta takaisin kotikaupunkiin muutettuani aloin käyttää muutakin meikkiä kuin ripsiväriä ja nyt minulta löytyy jopa meikinpohjustusvoide (jonka ostin alle kaksi viikkoa sitten, höhö) jonka funktio oli pitkään hukassa, koska en yksinkertaisesti tarvinnut (enkä välttis tarvitse vieläkään) sellaista. Minulla ei ole mitään massiivisia iho-ongelmia ja silloin kauan sitten, kun en kärsinyt tummista silmänalusista, en tarvinnut meikkivoidettakaan, joten ei tullut perehdyttyä näihin asioihin.

En vieläkään osaa käyttää luomiväriä, vaikka se oli ensimmäinen meikki, jota opettelin käyttämään teini-iässä, ja koska en ole ostanut juurikaan luomivärejä paria hukkaostosta lukuun ottamatta, en ole viitsinyt opetellakaan. Rehellisesti sanottuna olen pärjännyt ihan hyvin ilmankin, koska pidän yksinkertaisesta meikistä. Ihailen muiden ihmisten kauniita silmämeikkejä, mutta minulla ei riitä kärsivällisyys pestä niitä pois. Kaiken pitää lähteä yhdellä ainoalla tuotteella tai kiinnostukseni lakkaa.

Huulipunia tuli kokeiltua teini-iässä juhlien aikaan, mutta siihen ne jäivät. Äidin mieleen on jäänyt parhaiten hopeinen glitter-huulipunani ja sininen huulikiilto, jotka olivat ainoat, joita käytin useamminkin kuin kerran. Parikymppisenä ostin ekan punaisen huulipunani Paawon inspiroimana, jotta saatoin edustaa ensimmäistä kertaa fiftarivivahteisessa tyylissä rakkaan serkkuni ylioppilasjuhlissa. Tämä huulipuna pyöri kaapissa vielä vuosia tämänkin jälkeen, mutta lopetin sen käytön, kunnes hurahdin todella fiftarivaatteisiin jälleen Paawon inspiroimana ja aloin ostella jos jonkinlaisia halpishuulipunia, Henkkamaukkaa ja Rimmeliä. Niillä pääsi hyvin alkuun tällainen aina meikkaamista ja varsinkin huulipunia aristellut tohelokin, ja vaikka niiden kesto olikin kertanuolaisun luokkaa, käytin niitä vain kuvissa, joten se ei haitannut.

Sitten aloin ottaa kuvia ihmisten ilmoilla, vaikka pelkäsin edelleen punaisessa huulipunassa ihmisten ilmoilla kulkemista. Pelkoni juontuu varmaan aika pitkälti siitä faktasta, että silloin välttelin vielä kirkkaita värejä ja kun pyörällä päräyttää kaupunkiin tuulisessa kesäsäässä, niin huulipunan pitää olla sellainen, ettei se ole poskilla ensimmäisen minuutin jälkeen. Ostinkin sitten parhaan huulipunani koskaan, Bésame Cosmeticsin Besame Redin, jota hehkutin paljon viime syksynä, jolloin suhtautumiseni huulipunassa julkisesti kulkemiseen alkoi muuttua. Vaatekaappini oli jo entuudestaan värikäs ja minut oli siitä huolimatta hyväksytty töissä, joten mitä se haittasi jos huuletkin ovat huutavan punaiset? Ollaan nyt rehellisiä ja sanotaan, etä punainen huulipuna näyttää useimmiten upealta - varsinkin nyt, kun pinkki tukka ei enää riitele sen kanssa.

Päästyäni näistä päänsisäisistä ongelmistani yli, minulla ei ollut enää minkäänlaista ujoutta kulkea kaupungilla huulipunassa. Töissä en uskaltanut käyttää punaista huulipunaa, mutta ostettuani talvella Chanelilta vaaleanpunaisen huulipunan, rohkaistuin käyttämään sitä. Vasta viimeisenä työpäivänä huhtikuussa käytin punaista huulipunaa töissä ja totesin, että ei se ollutkaan niin kamalaa.

Nyt suhtautumiseni huulipunaan on sellainen, että se on asuste siinä missä muutkin ja jos asuni on muuten tylsä, se piristyy söpöllä huulipunalla. En ole käynyt kaupungilla ilman huulipunaa montaakaan kertaa tämän kevään aikana, koska olen niin rakastunut huulipuniini ja nyt olen onnistunut ostamaan myös sen verran laadukkaita punia, että niitä kehtaa käyttääkin. Ennen tuijotin vain hintaa ja petyin, kun alle kympin huulipunani olikin susi, mutta töihin päästyäni lakkasin tuijottamasta hintaa ja repäisin niin, että kukkaron nyörit natisivat. Ostin Chanelin huulipunan!

Pinkki Chanelini onkin näkynyt blogissa muutaman kerran ja vaikka pidän sävystä, ei se ole ihan millilleen täydellinen. Kaavailin tilaavani Bésame Cosmeticsilta muutaman upeansävyisen huulipunan (ja kaavailen yhä), mutta viime viikkoisella Kuopion reissulla en voinut välttää kävelemästä Sokoksen Chanel-osastolle ihastelemaan niitä ihania mattahuulipunia, joita olen jo vuoden ajan kyylännyt. Tammikuussa arvoin parin eri sävyn välillä (koska eihän niitä molempia vaan kehtaa ostaa kerralla) ja päädyin silloin tuohon toiseen, mutta nyt kun oltiin kerran Kuopioon saakka vaivauduttu, ostin sen toisen. Sen paremman.

Vasemmalla kuvassa näkyvä sävy on se, jonka ostin talvella ja oikealla kuvassa on tämä uutukainen, joka minun olisi pitänyt ostaa jo silloin talvella. Älkää käsittekö väärin - pidän kyllä kovasti tuosta kylmemmästä ja vaaleammasta vaaleanpunaisesta, mutta tämä uudempi on vain ylivoimaisesti parempi, koska se on aidosti mattainen huulipuna, joka kestää, kestää ja kestää.

Rouge Allure 94 Extatique ei sekään ole missään nimessä huono huulipuuna, mutta se on koostumukseltaan ihan erilainen kuin mattaisempi sisarensa. Se tuntuu enemmän huulirasvalta, joka värjää, kuin huulipunalta, joka hoitaa. Se ei ole kovin pigmenttinen, eikä se tahdo tarttua huulille, jos niillä on tai on ollut huulirasvaa, vaan se pitää levittää melkeinpä mahdollisimman kuiville huulille (ja kaikki tietää, ettei se näytä kauniilta). Toisekseen sitä pitää levittää useampi kerros mielellään puuteria apuna käyttäen, jos huulipunan meinaa saada kestämään, ja mattaisempaa lopputulosta tavoitellessa huulia kannattaa painella välissä myös paperiin ja samoin viimeisen kerroksen jälkeen. Tarpeeksi kärsivällisesti kun levittää, niin tälläkin pärjää useammin tunnin. Töissä ollessani lisäsin huulipunaa lounastauon jälkeen ja kerran iltapäivällä, jos huulten sisäreunalta uhkasi väri karata, mutta muuten väri kesti kyllä miellyttävän kirkkaana hyvän pohjatyön jälkeen.

Uutukaiseni, rakkahaiseni Rouge Allure Velvet 42 L'Éclatante taasen on ihan toista maata. Se on todella mattainen, joten se tarttuu rasvatuillekin huulille, ja siinä on sen verran tukeva pinkki pigmentti, ettei sitä tarvitse laittaa kuin yksi kerros saadakseen lopputuloksesta peittävän, mutta koska en tykkää lisäillä jatkuvasti huulipunaa, laitan mieluummin usean kerroksen puuteria apuna käyttäen. Silloin lopputulos kestää aika pitkät syöpöttelyt ja juopottelutkin, joiden jälkeen punaa voi sitten käydä vaivihkaa lisäämässä. Väristäkin pidän enemmän, koska se on kirkas, lämpimäksi luokiteltava pinkki, joka sointuu kellertävään ihonväriini vähän paremmin kuin tuo kylmempi siskonsa. Molemmille on silti käyttöä :)

Palatakseni takaisin kosmetiikkaostoksille, olisin pärjännyt ihan hyvin tällä uudella Chanelilla ja uudella Touche Eclatilla, mutta matkalla kassalle törmäsin Nyxin hyllyyn. Blogeja seuranneet on varmaan huomanneet kuinka paljon Nyxin tuotteita on viime aikoina hypetetty, joten minäkin uteliaana lampsin puoliksi tyhjänä olevien huulipunien hyllylle selailemaan mitä sieltä löytyy. Monissa huuliväreissä ei ollut ollenkaan testereitä tarjolla ja niissä, joissa oli, ei ollut enää yhtään putelia jäljellä, mutta onnistuin löytämään sieltä kaksi sellaista sävyä, jotka 8,50€/kpl hintaan lähtivät testiin. Alla koko huulipunien konkkaronkka.

Minun piti ostaa lämmin, oranssehtavan punainen Nyxin Soft Matte Lip Cream, mutta kävi niin, ettei siitä ollut testeriä ja ainoa varteen otettava purkki näytti niin epämääräisen väriseltä, että ratkesin ostamaan jotain ihan muuta. Pitäydyin kuitenkin alkuperäisessä heräteostossuunnitelmassa ja ostin nimenomaan näitä mattaisia huulimaalikermapunia, joita on niin monessa blogissa hypetetty, koska eihän sitä voi käyttää omia aivoa ja kokeilla jotain sellaista, mistä ei ole kuullutkaan mitään ennen.

Kun kokeilin ensimmäistä kertaa tuota ylemmän kuvan Tokyota, näytin siltä kuin se olisi vienyt kaiken värin kasvoilta. Näytin kamalalta, mutta nyt kun testasin sitä uudestaan meikkipohjan kanssa, se näyttikin jo huomattavasti paremman väriseltä. Olin tällaista nudemaista vaaleanpunaista sävyä kaipaillut arkikäyttöön ja vaikka tämä on ehkä vähän turhan vaalea tummempiin sävyihin tottuneelle, eiköhän tuollekin käyttöä löydy alun shokin jälkeen. Jos se näyttäisi vähän kivemmalta päivettyneellä iholla.

Livenä intensiivinen punainen Monte Carlo taas oli vielä isompi heräteostos kuin tuo Tokyo, sillä minullahan on näitä punaisia huulipunia jo aika monta, enkä olisi tarvinnut enää uutta, mutta ajattelin, että entä jos otan sen testiin ihan sen vuoksi, että siinä on erilainen koostumus. Nämähän ovat sellaisia kermaisia töhniä, joita levitetään huulikiiltlon tavoin applikaattorilla ja jos sillä tavalla kerran voi saada mattaisen lopputuloksen, niin sehän voi olla ihan kokeilemisen arvoinen.

Hintaansa nähden nämä Soft Matte Lip Creamit ovatkin ihan hyviä. Ne tarttuvat hyvin huulille myös huulirasvan päälle (joka on pakollista, koska nämäkään ei näytä kauniilta rutikuivilla huulilla), mutta pigmenttiä näissä on aika vähän, joten näissäkin useampi kerros on tarpeen, jos meinaa, ettei lopputulos jää läpikuultavaksi. Tuosta Tokyosta tuli nopeasti kaunis matta lopputulos, mutta Tokyolla kesti vähän pitempään kuivahtaa, joten se näyttää kuvissa kiiltävämmältä kuin mitä se oikeasti on.

En ole käyttänyt näitä vielä ihmisten ilmoilla, koska testaan yleensä huulipunat ensin kotona. Tämän postauksen aikaan testissä on tuo punainen Monte Carlo, joka kuivahti mukavan intensiiviseksi lopputulokseksi, mutta joka ruokailun jälkeen kaipaa kipeästi parantelua. Huulten reunat ovat yhä intensiivisen punaiset, mutta sisäreunilla ei ole tietoakaan väristä. Normihuulipunilla ei tule ihan näin rajua kulumajälkeä, joten suosittelisin ehkä värittämään huulet kauttaaltaan huultenrajauskynällä ennen tämän käyttöä, jos tarkoituksena on syödä jotain.

Viimeisenä yritin kuvata swatchin näistä esitellyistä huulipunista, mutta värit eivät toistuneet kuvissa niin kuin olisin toivonut. Tokyo ei ole noin tumma, eikä myöskään Chanelin 94 Extatique, jonka sävy on lähempänä alkupään kuvaa. Sen sijaan tässä pääsee hyvin esille tuo 42 L'Éclatanten lämpimämpi, kirkas sävy, joka ei erotu aiemmasta kuvasta, ja tästä erottaa myös kuinka erilainen koostumus on verrattuna tuohon Extatiqueen, joka on kosteampi ja kiiltävämpi verrattuna samettiseen L'Éclatanteen.

Ei ollut tarkoitus tehdä ihan näin pitkää postausta, mutta koska tässä nyt ollaan, niin toivotaan, että joku jaksaa lukeakin. Niille, jotka eivät jaksa lukea, englanninkielinen versio on sama pähkinänkuoressa.

Onko teillä Chanelin tai Nyxin huulipunia? Suositteko mieluummin kallista ja laadukasta, vai halpaa ja ihan hyvää, mutta ei kuitenkaan täydellistä?


In English:

I've never been good at using cosmetics and for the first 20 years of my life, I barely used any make up. I've always had a relatively good skin and back then I didn't have dark circles around my eyes, so I didn't need anything else except for mascara, which I used rarely as well. 

Around the time I started my blog, I began buying and using more make up. Now I have things I never thought I'd need: highlighter, blush and even primer, which I actually bought like two weeks ago after finally learning how to use it... But I still don't know how to use eye shadow properly even though it was the first make up I've ever used and only make up I used for several years, aside from my blue lip gloss and silvery lipstick. Yeah, you heard me right - silver.

When I was around 20, I got inspired by my cousin and bought my first red lipstick. It took a couple more years before I bought another and actually wore it more than once. I had just gotten into 50's style clothing and pin-up and wanted to be pretty like my cousin was. Then I went overboard, hoarded like 30 dresses and other clothing, but still stuck to cheapest possible lipsticks, because I used them so rarely I didn't need anything better. But then I actually started using them more often, because I found out how much better I looked in my dresses, when I had lipstick on and so I developed the need for a good lipstick. That was how I bought my Besame red, my favorite lipstick. 

Last winter I thought I'd take a step outside my (dis-)comfort zone and bought myself a pink lipstick, Chanel Rouge Allure 94 Extatique. I was employed so I could actually afford a proper lipstick to go with my outfits, and even though I'm not employed anymore, I ended up buying another, a more deep pink Rouge Allure Velvet 42 L'Éclatante. It's a deeper, more matte pink, which I was initially after, but didn't dare to buy earlier.

You see I've always been quite shy about using lipstick in public and when I was at work, I only wore lipstick 3 times. The only day I wore red lipstick was my last day at work, since it was that now or never-moment. I'm quite happy I did, since nowadays I don't go out much without my lipstick. That's quite a change for someone who only wore lipstick for outfit photos previously. ;P

But back to my Chanels. I love matte lipsticks and my Extatique wasn't matte enough for me. It's very creamy and moisturizing, but it requires multiple layers unless you like it transparent. The L'Éclatante on the other hand is so matte it requires only one layer, but for durability I usually do more than that, since I don't like to do touch ups all the time. (Got used to too good, because of the Besame Red.)

Since I'm all about matte I had to try some Nyx make up as well. I bought two Soft Matte Lip Creams, a pinkish nude Tokyo and an intensive red Monte Carlo. I wanted to buy a warm, carmine red, but there weren't any left with testers, so I ended buying yet another red lipstick. These two don't have a good pigment and especially the red one requires multiple layers not to look transparent, but they are very matte once they settle and stay in place rather well. They do require well moisturized lips to look good and they don't last over a dinner, but they are easy to reapply, so I think for the price (8,50€) they're good. I understand all the hype in the blog world. ;P

Do you have any Chanel lipsticks or Nyx lip reams? Would you prefer a more expensive, higher quality product, or a cheaper, good enough but not perfect lipstick instead?

Miss Elinor's Cupcakes

Olen pitkään halunnut välillä jonnekin kaupungin ulkopuolelle ja viime maanantaina sitten lähdettiin Kuopioon ihan vain shoppailemaan veljen, Janinan ja äipän kanssa. Aloitimme kaupunkikierroksella, mutta etsimääni kirpparia ei löytynyt, eikä edes paljasjalkainen kuopiolainen tiennyt sen olemassa olosta. Jos koko putiikkia ei enää ole olemassa, niin eikö ne nettisivut voi silloin poistaa käytöstä?

Oli meillä ihan ostettavaakin. Minä lähdin metsästämään uutta Yves Saint Laurentin valokynää entisen loputtua, ettei naapurin valvottamisesta johtuvat tummat silmänaluset erotu ihan liian selkeästi, ja Janinalle kelpasi akvaariolamppu tulevalle höyhenpeitteiselle perheenlisäykselle. Lisäksi kuolasin jälleen Chanelin huulipunia ja kun nyt kerran oltiin Kuopioon asti lähdetty, niin pitihän se sellainen ostaa. Sävy on Rouge Allure Velvet -sarjan 42 L'Eclatante ja kuten kuvista näkyy, se on ihana syvä mattapintainen pinkki, jossa riittää pigmenttiä. Katselin tätä sävyä jo talvella, mutta en osannut päättää, joten ostin sen toisen vaaleanpunaisen Chanelini silloin. Olisi säästynyt reilut neljäkymppiä, jos olisin kerralla päätynyt parempaan sävyyn, mutta on sillä toisellakin ollut käyttöä, kuten blogikuvissa onkin näkynyt.

Ostin muutakin kosmetiikkaa, mutta teen niistä myöhemmin kokonaan erillisen postauksen. Sen sijaan tämä postaus keskittyy mihinkäs muuhunkaan kuin vaatteisiin. Matkuksessa kaavailin Sunny´s-liikkeessä käymistä, koska löysin sieltä viime vuonna tosi kivan kesämekon, mutta ennen sitä törmäsinkin Cybershoppiin, joka on viime näkemästä uusinut valikoimansa parempaan suuntaan muun muassa siinä mielessä, että sieltä saa tätä nykyä Bannedin petticoateja. Olen jo pitkään halunnut testata niitä, koska ne vaikuttivat yhtä laadukkailta kuin tuplaten kalliimmat Samsin petticoatit, ja ostinkin niitä kaksinkappalein todettuani, että näissä on erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Molemmat ovat kuvissa käytössä, mutta hameen alta vilkkuu vain lohenvaaleanpunainen tyllihame, jonka alla on toinen lyhyempi persikansävyinen antamassa ekstrapöyheyttä helmaan.

Bannedin tyllihameet ovat pehmeää sifonkia, joskaan eivät aivan niin sileää/tiheää kangasta kuin Samsin alushameet, mutta yhtä sileältä ne yllä tuntuvat. Ne eivät ole myöskään yksinään aivan yhtä tuuheita, mutta kyllä näilläkin saa mukavasti pöyheyttä kellohelmojen alle, jos ei haaveile 60 jaardin tyllihameesta, kuten allekirjoittanut.

Parhaana puolena heti edullisen hinnan (n. 45€) sukkahousujen käyttäjiä ajatellen näissä tyllihameissa on erillinen kangasalushame, joka estää tyllihameen kerääntymisen eteen. Toisin sanoen, jos harkitsette tyllihameen ostamista, niin jättäkää ne Hell Bunnyn karheat, yleensä helmasta epätasaiset tyllit hyllyyn ja ostakaa samassa hintaluokassa huomattavasti laadukkaampi tuote. Suomesta näitä saa Cybershopista ja ulkomailta tilatessa mm. TopVintagelta ja Succubus Clothingilta.

Cybershopista ostin myös tämän kaupan oman merkin Miss Elinorin kellohameen. Minähän tunnetusti rakastan kuppikakkuja, joten tämä iski silmään välittömästi. Sovittelin myös monia saman merkin kellomekkoja, joissa oli ihania printtejä ja muista repro-merkeistä poikkeavia malleja, mutta ikävä kyllä ne eivät istuneet sitten ollenkaan. Jos mekko istui vyötäröltä, ei sitä saanut vedettyä rinnan kohdalta kiinni ja vaikka minä en ole mikään isorintainen, niin voin sanoa, että Miss Elinorin mekot on tehty todella, todella pienirintaisille tai vaihtoehtoisesti ihmisille, joilla on vähän suorempi vartalo kuin minulla. Omenavartaloiselle äidilleni yksi mekko istui ihan hyvin, mutta oli mamman makuun vähän liian tiukka.

Tämä hame sen sijaan oli juuri oikeanlainen, täyskellohelmainen ja vaikka tämä on Hell Bunnyn Paula-hameiden tapaan ohutta helposti rypistyvää puuvillaa, niin tässä on tuettu vyötärönauha, joka pitää muotonsa. Hame istuu vyötäröltä niin napakasti, ettei tämän kanssa tarvitse vyötä ollenkaan, joten hame pääsee oikeuksiinsa ihan omana itsenään.

Aluksi ajattelin yhdistää hameeseen punaisen Dolores-topin, mutta yllättäen vaateläjien alta löytyi tämä Vivien of Hollowayn kuppikakkutoppi, joka on ollut melko vähällä käytöllä, koska minulla on hankaluuksia yhdistää alaosia noin hempeän vaaleanpunaisen kanssa. Tätä yhdistelmää en kuitenkaan voinut vastustaa ja vaikka tässä tulee mukavat kuppikakkuöverit jo valmiiksi, laitoin kuppikakkukorvakorutkin ja jos minulla olisi asun värisävyihin sopiva kuppikakkukaulakoru, niin olisin laittanut sellaisenkin. Donitsi sai tällä kertaa kelvata.

Parissa kuvassa vilahtava neuletakki on niitä samoja M.A.K:in Pinup Girl Clothingilta tilattuja neuletakkeja, joita minulta löytyy pinkkinä, keltaisena ja sinapinvärisenä. Tätä Fiesta Orange -sävyä ei taida olla vielä blogissa näkynyt, vaikka se oli talvisaikaan aika paljon käytössä. En niin välitä oranssista yleensä, mutta tämä neuletakki sopii hyvin mustan kanssa.

Sitten oli tarkoitus esitellä niitä hajonneiden Love-sukkahousujen tilalle jostain nimettömäksi jääneestä ketjuliikkeestä ostettuja Hope & Love -sukkiksia, mutta ironisesti toiveet lensivät kankkulan kaivoon näidenkin kanssa, kun kuvia selatessani huomasin tuon saumapaon. Eikö yhdetkään sukkikset voi kestää edes sitä kolmatta käyttökertaa?

Olen ollut tällä viikolla semisti reipas ja siivoillut asuntoa ukon kanssa. Tiskivuori on viimein vähentynyt, eikä sitä ole enää jäljellä kuin muutama astia, hella on pitkästä aikaa taas valkoinen ja vessakin on lattiaa lukuun ottamatta ihan siisti. Lattian pesua edesauttaisi, jos pyykit eivät olisi levinneet kopan ulkopuolelle, mutta tänään pesin kaksi koneellista pyykkiä, joten ehkä tulevalla viikolla voisi senkin hoitaa kuntoon.

Alkuviikosta laitoin talvikengät säilöön ja tänään aloitin myös sen toissavuotisen vaatekaapin kevätsiivouksen, jota ei ikinä tullut tehtyä. Neuleosastolta lähti muutama ihan hyvä vanha vaate, joille ei vaan ole ollut pitkään aikaan käyttöä ja housuhyllyä läpi käydessä kävi ilmi, että yli puolet ei enää mahtuneet jalkaan. Osa puristi koipia niin paljon, että en voi kuvitellakaan käyttäväni niitä ja muutamat sellaisetkin yksilöt oli, joissa oli 2000-luvun jämämuistona niin matala vyötärö, että nykyisestä ahterista näkyi persvako. Voi jessus, onko sellaisilla housuilla tullut käytyä ihmisten ilmoilla?

Yhdet epämukavat rock-/goottiaikakauden jäännehousut säästin, koska kuvittelen, että ehkä se kangas joustaa reisien kohdalta, jos oikein nätisti niin toivoo. (Ei jousta.) Ehkä niitä tulee joskus käytettyäkin. (Viiden minuutin ajan ennen kuin totean, että reisiä puristaa liikaa.)

Paitaosastolle saakka en vielä ehtinyt, mutta tavishameita ja -mekkoja lähtee kiertoon pari kappaletta, koska ollaan nyt rehellisiä, ja vaikka käytänkin näitä trikoomekkoja laiskoina päivinä, minulla on kuukauden jokaiselle päivälle erilainen fiftarimekko. En tarvitse kovinkaan monta arkimekkoa siihen lisäksi, koska kotona suosikkioloasuni on maailman rumimmat My Little Pony-legginssit ja (yleensä) läpinäkyvä kauhtunut trikoopaita. Kesällä ei tarvita niitäkään, kun voi istua pelkissä alushousuissa.

Onko teillä mitään kokemuksia Cybershopin Miss Elinor -tuotteista tai Bannedin tyllihameista?

In English:

I've been wanting to take a small trip for some time and on Monday it was time for that. Me, my mum and brother and his girlfriend went shopping to another city, where I bought myself a new YSL Touche Eclat highlighter pen and a new Chanel lipstipck, which I'm wearing in these photos. I also bought myself two new petticoats and this circle skirt by Miss Elinor, but let's talk about the petticoats first.

For some time now I've wanted try out Banned petticoats, which seem to be a good alternative to twice as expensive Sams petticoats. As most of you probably now, affordable petticoats aren't always the best ones as they can be very scratchy, uneven and they will almost certainly bunch up at the front. Yeah, I'm talking about Hell Bunny petticoats, which are affordable (~35-45 €), but relatively uncomfortable as they are scratchy and they will end up loosing their poofiness much sooner than the higher quality petticoats. Therefore I've mostly bought Sams petticoats, which are great, but expensive (~90-100 €).

Banned's petticoats have interested me since based on the pictures they seemed to be the same kind of soft chiffon as the Sams petticoats are, but they are in the same price range as the Hell Bunny ones. When I finally got to try one, it got even better - they've got built-in slips undernearth the chiffon, so that the fabric will not under any circumstances be itchy on your skin or bunch up at the front. The fabric isn't as fine as in my Sams petticoats, but Banned petticoats are still very soft, supercomfortable and superior to those scratchier petticoats. I can totally recommend them to everyone interested in buying a new petticoat.

I bought my new petticoats (salmon pink and peach) from Cybershop along with this circle skirt, which is their own brand called Miss Elinor. They also had very pretty dresses, but the dresses didn't fit for my bodyshape. This skirt however was perfect: a tight fit to my waist and it also has a reinforced waistband that keeps its shape much better than my other circle skirts and therefore I don't need to wear a belt with this. I love the print and even though there is a lot going on with all the cupcakes, I paired this skirt with old Vivien of Holloway cupcake halterneck top. I don't wear this top often, because I have trouble finding suitable bottoms to go with it, but this skirt works really well with it :)

The cardigan is from Pinup Girl Clothing, shoes are Lola Ramona. Those tights I bought to replace my Love tights, but they ended up meeting the same fate on a first wear, ladder. This time ironically right below the Hope text.

Most of this week I've spent cleaning and today I began arranging my wardrobe. Turned out I had a lot of trousers that don't even fit, not to talk about those that are so low cut, I wouldn't dare to wear them even if they did. Somehow it's not surprising that there's a lot more space in that apartment now, but I still have to go through my tops and probably get rid of a few more casual dresses, which I don't need or wear anymore. It's not like I won't ever buy new ones :D

Do you own any Banned petticoats?

Hot Pink Deadly Dame

Minulla taitaa olla vähän tapana varautua jo hyvissä ajoin etukäteen vuodenaikojen vaihdoksiin. Ostin tosiaan syyskengät jo ennen kuin kevät on kunnolla päässyt edes valloilleen, mutta viime vuoden puolella otin vielä enemmän vauhtia kesää kohti, kun tilasin marraskuussa caprit. Tilasin silloin Pinup Girl Clothingilta läjäpäin vaatteita, joista maksoin tulleja yli 100 euroa, mutta yhteenkään vaatteeseen en ole pettynyt - vähiten näihin upeisiin Deadly Damesin capreihin.

En muista kuinka kauan siitä on, kun löysin nämä upeat pöksyt netin syövereistä ja aloin kuolata näitä. Halusin nämä ainakin mustana, punaisena, laventelinvärisenä ja vaaleansinisenä ja...

En aloittanut tätä wannabe-rockabilly/pinup-taivalta mitenkään värikkäästi vaan pidin enemmän mustia vaatteita. Sitten siitä vaivihkaa löysi vaatekaappiin myös punaista ja ennen pitkää paljon muutakin väriä, mutta kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin rohkenin ostaa mitään kunnolla pinkkiä. Se on vähän kummallista, koska lapsena ennen Victoria Beckhamista irronnutta mustaa vaihetta olin all bout pink. Olen aina pitänyt pinkistä, mutta teiniangstin aikaan sitä ei tietenkään voinut myöntää kellekään, joten pidin sitten vaaleansinisestä. Niin kiva kuin vaaleansininen onkin, on pinkki vielä kivempi, joten kun kerran olin silloin Cyber Mondayn aikaan tilaamassa rapakon takaa vaatteita, päädyin kaikista niistä herkullisista väreistä juuri pinkkeihin capreihin. Myönnän, että vähän läpällä, koska näin nämä mielessäni sellaisina Kim K-perseen esittelypöksyinä, joita nämä kyllä vähän ovatkin, mutta väliäkö sillä! Eikös rockabilly- ja pin up-tyyleissä nimenomaan ole ideana korostaa niitä kurveja, joita on?

Muistatteko kun hehkutin Hell Bunnyn uusia capreja?
Unohtakaa se: tässä ovat parhaat caprit, mitä on kuunaan nähty. Nämä ovat napakkaa, paksuhkoa bengaliinia, jota pitää erinomaisesti muotonsa, nuolee kurveja eikä venähdä selänkään kohdalta taaksepäin edes istuessa, koska vyötärö on oikeasti korkealla housujen kuuluvan vyön ansiosta. Eteen ei tule pussia ja takapuolikin mahtuu housuihin hyvin, koska ne joustavat.

Sitten se miinus. Hinta. Euroopassa nämä maksavat jotain 90 euron luokkaa. Pinup Girl Clothingin amerikkalaisilla sivuilla nämä ovat n. 60 dollaria, mutta kun näihin lisää tullit, jotka joutuu muuten maksamaan toimituskuluistakin, tulee housuille ihan jonkin verran hintaa. Omani ostin tosiaan -30% alessa ja tilattuani reilulla parilla sadalla eurolla vaatteita, maksoin tulleja reilut 100€. Sellaisista vaatteista, joita rakastan ja joiden laatua ei voi edes verrata vuorittomiin, Kiinassa tuotettuihin halpamerkkeihin, ei tämä ole alkuunkaan paha hinta, mutta hinta on myös ainoa syy siihen miksi minulla ei ole näitä vielä punaisina, laventelinvärisinä ja vaaleansinisenä. Ehkä sitten seuraava Black Fridayta ja Cyber Mondayta (ja työpaikkaa) odotellessa?

Ja nyt kun ollaan päästy Hell Bunnyn parjaamisesta voidaan ilmoittaa, että toppi on nimenomaan sitä itseään - Hell Bunnyn viime vuotista mallistoa Cilla top. Nykyään tätä saa eriväreissä ja jostain syystä monella eri nimelläkin vähän napakammassa ja paremmin muotonsa pitävässä kankaassa. Tämä kyseinen toppi on kokoa XS, koska S-koko oli varsin väljä, mutta sattuneista syistä (lue: sain poikaystävältä joululahjaksi) minulla on tämä myös S-koossa. Näiden housujen kanssa tarvittiin kuitenkin paita, joka on vyötäröltä tarpeeksi kapea, joten kiitin onneani, etten vielä laittanut tätä myyntiin, koska pilkkukangas sopii täydellisesti pinkkien pöksyjen kanssa.

Myönnän, ettei tämän topin malli ole mikään maailman imartelevin, koska isojen rintojen kanssa käy niin, että rintojen alla oleva sauma on niiden päällä, jolloin paita näyttää kertakaikkisen törkeältä. Pienilläkin rinnoilla ongelmana on se, että riippumatta siitä mihin solmun sitoo, on tämä silti liian antelias mihinkään asiallisempaan hommaan. Tuon solmun alle jää myös sellainen rako, josta rintaliivit näkyvät, ja jonka tilkitsin hintalappua kiinni pitäneellä hakaneulalla suurin piirtein umpeen. Rintaliivienkin kanssa pitää olla huolellinen, koska balconette-liivit tosiaan pilkistää tuosta kurkistusraosta, mutta onneksi tavallisista voi olkaimet laskea piiloon hihojen alle.

Hyviä puolia Cillassa on se, että koska se on trikoota, sitä on helppo käyttää ja helppo pestä. Se on myös mukava päällä, eikä tämä pienempikään koko aiheuta painaumia käsivarsiin niin kuin valtaosa esim. Collectifin Dolores-topeista saa aikaan koosta rippumatta. Ihan hyvä ostos siis, ja jos tätä olisi ollut wannabella haluamassani värissä, olisin ostanut näitä lisää. Minulla on siis tämä myös mintunvärisenä mustilla pilkuilla, jota käytin tässä postauksessa.

Mitä mieltä olette räikeistä väreistä? Kehtaisitteko verhota takalistonne pinkkiin vai suositteko jotain vähän huomiota herättävää?


In English: 
I'm the kind of girl who buys summer clothing in autumn and autumn shoes in spring. On November I bought these Deadly Dame capris from Pinup Girl Clothing's Cyber Monday sale. I've always been hesitant about buying from outside the EU, because of the custom fees, but -30% sale was too tough to resist and that's how I ended up with summer clothing before it was even winter.

I'm a dress person, but when I first saw these capri pants a long, long time ago, I wished that someday I could have these - in black, red, lavender and baby blue. Not in pink, since back then I wasn't all that into bright colors. It took me some time before I actually bought something else than red, black and white, but now that I have plenty of color in my wardrobe I'm actually confident enough to wear hot pink capri pants, which I thought I would never dare to do.

I have to admit I bought these capri pants half-jokingly, because these gave me the image of Kim Kardashian buttocks and even though I don't have quite THAT big butt, I imagine people will still stare whenever I wear these like this, a top tucked inside these. I still want these in red, lavender and baby blue, but I'm very content with these and I'm happy I chose this color instead of the others (which were probably sold out back then anyway, if I remember correctly). Maybe next Cyber Monday I'll buy these in another color.

The top is from Hell Bunny's SS15 and it's called Cilla. I have it in mint as well, which probably isn't available anymore, but you can get the same top in different colorways (called Hannah top) with better fit and sturdier fabric. The Cilla top is a quite large fit so I'm wearing an XS here, but I also own this in S (a Christmas present from my boyfriend). Neither fit perfectly: S has too large waist to go with tight bottoms and XS has a bit too small chest to look modest. Or to be honest, neither look modest, because of the peep hole below the bow, but I used a safety pin to keep my bra from showing. With bigger chest there is also the problem with the bust seam climbing on the bust instead of staying under them, so you'll either have a very generous neckline or seams showing on your boobs.

The top isn't all bad though as it's easy to wear, wash and adjust to your own liking. If you don't mind a generous neckline or the peep hole, it also looks very pretty especially with bright colors like these. I also like the new colorway, since you can get this top in plain navy, black and if I remember correctly, even red. There are also striped versions which will look great with their own capri pants, featured in this post.

What do you think about wearing bright colored bottoms? Would you dare to wear pink capri pants or shorts, or do you prefer something less flashy?

Shoe Love

Minulla on aika paljon kenkiä, mutta verrattuna moniin muihin naisiin, niitä on oikeastaan (mekkojen määrään suhteutettuna) aika vähän. Omistan yhdet ainoat tennarit/kävelykengät, viidet ballerinat (joista yhdet pitäisi heittää pois, koska pohja on rikki, mutta en raaski), kolmet kokomustat korkokengät, yhdet punaiset korkokengät, yhdet normaalit sandaalit, yhdet korolliset sandaalit, joita käytin työkenkinä ja aika monet talvi- ja syyssaappaat, kaikki mustina. Koska vaatekaappini on täynnä väriä, kaipailee kenkäosastokin väriä, koska näyttäähän se nyt vähän hoopolta laittaa hempeän vaaleanpunaisen asun kanssa mustat simppelit City-Marketin korkkarit.

Ostoslistalla roikkui pitkään kevät- ja kesäsäille paremmin sopivat kumpparit, jotka ostin Kappahlista. En voinut vastustaa niiden kukkakuviota ja olin katsellut niitä aiemminkin, mutta polttavampi aihe ostoslistalla oli ihan puhtaasti mieliteko, värikkäämmät syksyynkin sopivat kengät, joissa ei ole peep toeta. Minulla on entuudestaan Pinup Couturen kirkkaanpunaiset korkokengät, jotka onkin näkynyt täällä blogissa varsin usein, ja sen lisäksi suuret rakkauden aiheet ja murheenkryynit, eli mustat Lola Ramonat, joista molemmista varpaat pursuilee pilkistää sirosti ulos. Minähän rakastan Lola Ramonan kenkiä, koska 1. ne ovat aitoa nahkaa ja 2. persoonalliset (ja 3. norjalaista tuotantoa, vaikka eiköhän nämäkin teetetä jossain Aasiassa), joten olen pitkään kaavaillut tuovani niitä lisää vaatekaappiini. Vitkuttelin pitkään tämän mieliteon kanssa, koska aina jostain tuli suurempi mieliteko, mutta kun kaupunkiin oli tulossa Lola Ramonan kenkiä myyvä liike, tiesin, että nyt se tilaisuus tuli. Kahvihetki keskeytyi, kun näin naapuriliikkeen ikkunassa juuri ne kengät, joita olin jo yli vuoden kyylännyt. Liikkeen avauduttua kipaisin heti seuraavana päivänä hakemaan rakkaat poponi kotiin, minne ne kuuluvat.

Näiden aiemmassa postauksessa ohimennen piipahtaneiden kenkien kanssa ei kuulu mitkään muut sukkahousut kuin nuo kuvassa olevat Pamela Mannin Love-sukkahousut. Valitettavasti ne sanoivat heti näiden kuvien jälkeen sopimuksensa irti, kun niitä vessassa käynnin jälkeen jalkaan kiskoessani työnsin sormeni reidestä läpi ja vietin lopun vappuiltaa koko vasemman jalan kattavan saumapaon kanssa. Onneksi löysin myöhemmin jostain ketjuliikkeestä Love- ja Hope-teksteillä varustetut lähes samanlaiset sukkahousut, mutta en nyt valitettavasti muista oliko ne Lindexiltä, Kappahlista vai Sokokselta.

Nämä Angie-kengät ovat punaista aitoa mokkanahkaa, joiden väri on luonnossa ihan yhtä upea kuin kuvissakin. Tuossa rusetin kohdalla on pieni pätkä kuminauhaa, jonka kautta kengät sullotaan sujautetaan jalkaan ja sisällä kengissä päkiän kohdalla on vähän pehmuketta, että näillä on sitten hyvä sipsutella kaupungilla. Jalassa nämä ovat erittäin hyvät ja näillä on mukava kävellä, kunhan ei tarvitse kohtuuttoman pitkää matkaa lähteä taittamaan. Kyllä näillä baariin kävelee ja takaisin, jos seuraavan päivän saa lepuuttaa päkiöitä rauhassa.

Oli minulla ihan oikeitakin kenkätarpeita noiden punaisten ihanuuksien ohella. Ne ainoat tennarini, rakkaat Guessini, alkavat olla siinä pisteessä, että nekin sanovat pian sopimuksensa irti. Muuten hyvässä kunnossa olevien kenkien pvc-osio on vähän kärsinyt ja oikean jalan ulkosyrjä on revennyt, joten olen etsinyt uusia samantyylisiä kenkiä, mutta ikävä kyllä kaikki popot kaupoissa on joko ylettömän urheilullisia "muotilenkkareita", joita ei vaan voi yhdistää mihinkään muuhun mekkoon tai hameeseen kuin sporttiseen skater-mekkoon, tai sitten sellaisia perinteisiä tennareita, jotka ei vaan sovi jalkaan. Sovitin kivoja punaisia Converseja, jotka näyttäisivät hirveän kivalta fiftarityylissä, mutta jotka olivat jalassa epämukavammat kuin monet korkokengät. Kuopiossa asti käytiin ostoksilla ja vaikka sinne hujahti kolmisen sataa euroa, ei mukaan tarttunut yksiäkään kenkiä. Pitänee kävellä vanhoilla, kunnes jostain löytyy tarkat kriteerit täyttävätuudet yksilöt.

No, en minä ihan vajaaksi ole jäänyt kenkätarpeen kanssa. Tarvitsin myös uudet kevät-/syyssaappaat/-nilkkurit, jotka löysin ihan vahingossa Pelastusarmeijan kirpparilta kahdella eurolla. Mikä parasta, taisin ostaa ensimmäiset vintagekenkäni.

En osaa ajoittaa näitä, että miltä vuodelta nämä ovat, mutta googlatessani löysin sen tiedon, että Desiréen kenkiä on ainakin valmistettu vuosina 1960-1969. Ainoat samanmerkkiset kengät, joita löysin netin syövereistä olivat juhlakenkiä 1960-luvulta, mutta veljen kanssa pohdittiin, että nämä saattaa olla vähän tuoreempaa mallia. Jos joku osaa heittää paremman veikkauksen, saa kertoa.

En yleensä välitä ruskeasta, mutta koska nämä olivat selkeästi vintageksi laskettavat kengät, tyyliin sopivat, hyvänmalliset, oikeankokoiset ja aitoa nahkaa, kotiutin nämä edullisesti. Vaikka ulkopinta näissä onkin vähän kulahtanut, ovat nämä muuten hyvässä kunnossa ja ruskealla lankilla ja uusilla pohjallisilla näistä saa ihan kelvot kengät ensi syksyyn.

Oletteko te tehneet kenkäostoksia viime aikoina, tai onko sellaisiin tarvetta? Kumpi on teille tärkeämpää kengissä: hinta vai laatu?


In English:
I have plenty of shoes, but compared to other women not all that many. I've only got one pair of sneakers for walking, a few ballerinas, few heels and the rest are mostly winter boots. I've been in need of a new pair of sneakers, since my old Guess shoes are about to break, but I haven't found any. The only shoes I have found were new cute floral rubber boots and something I didn't actually need, but what I've wanted for a loong time - new heels by Lola Ramona.

For the last year or so I've been dreaming about new Lola Ramona heels, but somehow I never managed to add them to my shopping cart until a store, which sells specifically Lola Ramona's shoes, came into town. That's when I barged in and bought these beautiful red Angie heels, which are absolutely gorgeous. I can't imagine it took my this long to buy something I've wanted for such a long time!

I love Lola Ramona, because their shoes are usually genuine leather - I hate paying insane amounts of money for faux leather shoes that don't have any of the great qualities real leather has - and because they are so personal and funny. If I can choose, I will always buy real leather, and that's how I ended up buying these boots.

These boots are genuine leather, made in Finland (really rare these days!) and most likely vintage. I don't know which era these are from, but other shoes from the same brand were placed in the 60's, so I would assume these are from around 60's-70's. I don't really care how old these are, but if someone has a better guess, let me know.

Eitherway these boots are a find, because they're genuine leather, made in Finland and they only cost 2 euros. The outside isn't in perfect shape, but there's nothing wrong in the inside. New insoles, a little bit of shoe polish and these boots are ready to wear for next autumn!

Do you have any need for new shoes, or do you mostly buy shoes because you simply want them? Which is more important: price or quality?