Ruska/Fall colors

Minä pidän kaikista vuodenajoista. Minua on haukuttu negatiiviseksi, mutta vuodenajoista löydän kaikista jotain hyvää; toki niissä on huonojakin asioita, mutta yleensä katson niitä mukavalta kantilta.

Talvella on (toivon mukaan) lunta ja pakkasta, ja pidän siitä kun joka puolella on paksut valkoiset kinokset ja pakkaslumi rapisee kengänpohjissa. Rakastan sellaisia 5-15 asteen pakkasia, joilloin hengitys höyrystyy ja aurinko paistaa ja lumipenkat meinaa sokaista ulos astuessa ja pitäisi käyttää aurinkolaseja, mutta jos käyttää, niin näyttää hölmöltä.

Keväässä pidän sitä, että talven lopun loskakelit on viimein ohi ja luonto herää eloon, alkaa tulla kauniin vihreää joka paikkaan ja aurinko nousee varhaisemmin.

Kesässä pidän lämpimästä säästä, luonnon viherryksestä ja uimisesta. Viime kesänä en käynyt uimassa kuin muutaman kerran, joista kerran lähirannalla ja loput kerrat mökkiviikonlopun aikana saunasta ja ilman. Nyt lämmittelen uintiharrastusta käymällä uimahallissa ja näiden kuvien aikaan keskiviikkona tarkoituksena olikin mennä kuvien, kiinalaisessa syönnin ja shoppailun jälkeen kuntosalille ja uimahalliin.

Kun olin kävelemässä kaupunkiin pysähdyin matkalla ja hätistelin Janinan vähän lähemmäksi minua törmättyäni upean ruskaiseen ympäristöön, jossa ehdottomasti halusin kuvia. Syksyssä minä näet pidän kaikista eniten juuri ruskasta, ihanista kelta-, puna- ja ruskeasävyisistä lehdistä, värikkäästä ympäristöstä ja siitä kuinka lehdet pöllyää pitkin katuja tuulessa. Nytkin tuuli aika paljon ja kauniit kiharani suoristuivat ennen kuin sain niistä yhtään ainoaa kuvaa, nyyh. Why do I even bother?

Teoriassa kiharoiden pitäisi kestää tukassani, koska se on sen verran kuiva, että ainakin nutturalla olon jälkeen se jää melkoiselle sykerölle, mutta käytännössä kiharat katoaa, koska joudun käyttämään latvoihin tukevasti hiusöljyä. Ajattelin nuo kuivimmat latvat leikkuuttaa/leikata pois, niin pääsee siitäkin vaivasta eroon ja voi taas tehdä kampauksia, joiden tekemiseen ei toivon mukaan mene kahta tuntia. Voin sanoa, että puolen tunninkin kihartamisen jälkeen turhauttaa, kun kuvauspaikalle päästessä jäljellä ei ole kuin niskassa yksi pikkuisen kaartuva suortuva.

Dress: Vivien of Holloway
Cardigan: Hell Bunny
Boots: Gabor
Scarf: mom's old
Earrings: Elvari

Kuvien asuna oli toisinto viimeisen työpäiväni asusta, jota käytin tiistaina. Ei mennyt viimeiset työpäivät ihan nappiin, kun maanantaina lätkäni ei toiminut ja tiistaina kirjautumisoikeuteni olivat loppuneet, joten piti käydä ahdistelemassa ihmisiä, että kuulkaas, minä olen vielä töissä. Lätkä ei toiminut oikein tiistainakaan, joten en tiedä mitä kävi liukumilleni. Unohdin myös leimata itseni lomalle.

Vaikka ostin uuden talvi-/syystakin, uskaltauduin käyttämään myös Hell Bunnyn Colleen-takkia, vaikka sitä ei vieläkään ole kavennettu. Olen sellainen sävy sävyyn pukeutuja, että en missään nimessä voinut laittaa mustaa mekkoa vaaleanpunaisen takin kanssa, koska se olisi rikkonut asun pääsuuntaisen pehmeyden, joten turvauduin sitten tähän takkiin. Istuu edelleen turhan väljästi vyötäröltä ja erityisesti selkään jää nyrkin mentävä tila, mutta ehkä annan sille anteeksi tämän karmaisevan virheen sen vuoksi, että viininpunainen vain näyttää upealta syksyn ruskassa.

Coat: Hell Bunny Colleen Burgundy
Hat & Gloves: Sokos
Lipstick: Besame Red

Kuvausten jälkeen kävimme kiinalaisessa ahtamassa mahan täyteen ja kiroamassa, että aurinko kävi paistamaan sitten, kun maha pullottaa niin, ettei jaksa tai halua kuvata enää. No, ehkä sekin annetaan anteeksi, Janina otti hyviä kuvia vaikka aurinko pysyttelikin pilvien takana piilossa.

Käytiin myös Sokoksen hiustenhoitoviikoilla ennen kuntosalia ja uimahallia. Ostin Goldwellin blondeille hiuksille tarkoitettua shampoota ja hoitoainetta ja täydensin Repair-sarjaani seerumilla. Sitä voin kehua, mutta en tiedä onko sinisävyisestä shampoosta ja hoitoaineesta tämän sävyiseen tukkaan hyötyä, joten ostin myös Color Mask Pearlia, jolla voi vaaleaa tukkaa taittaa vähän persikkaisempaan helmiäissävyyn. En ole vielä käyttänyt, mutta toivotaan, ettei se aiheuta tukkakatastrofia, joka vaatii sitruunakäsittelyä rankempaa tavaraa korjautuakseen.


In English:
I love all seasons and though I'm sometimes negative, I usually list only the good things about each season.
I love cold weather and snow in the winter, but when spring comes, I'm happy that the winter is over. In the summer I love warm/hot weather and swimming, but since I swam only a couple of times this summer, I'm now going to the swimming hall to make up for it. That's why I also bleached my hair.

About autumn I love the autumn foliage. When I was going to town this Wednesday I had to stop and ask my friend to come meet me further away after seeing these beautiful fall colors. I absolutely had to take pictures there, and they turned out pretty even though my curled hair straightened before I could have even single photo taken. Sniff, why do I bother?
In theory it should be easy to curl my hair, but in action it isn't, since I need to use lots of conditioner and hair oil to keep it relatively smooth. I'm thinking of cutting some away so I can make my hair easier. It's frustrating to lose up to 2 hours for curling, when my hair decides to "nope" me anyway.

I wore something I wore to work on Tuesday, and added my Hell Bunny Colleen coat. I should have it taken in, but I haven't and probably won't need to. It has too much space in the back, but maybe I can overlook it, as it looks so pretty in the autumn. Better than mixing black with my pink coat. That's a no-no for someone like me, who likes to keep color combinations simple.

I want to be your canary

Nyt kävi näin. Minusta tuli blondi.
Otsikon referenssin tajuaville kymmenen pistettä ja papukaija-... tai siis kanarialintumerkki.

Hupsis tupsis.

Top: Lindex
Trousers: Collectif Bonnie Cigarette Trousers
Belt: Stockmann
Earrings & Necklace: Vivien of Holloway
Shoes: City-Market
Lipstick: Estee Lauder 340 Envious

Kävin tässä viime keskiviikkona uimassa pohdittuani pitkään uskallanko uida shokkivärjätyillä hiuksilla. No, hiusvärini oli sen verran haalistunut, ettei siitä lähtenyt enää väriä edes saippuoidessa, joten kävin sitten toteuttamassa kalallisia vaistojani ja sukelsin uima-altaan metriä vaille päästä päähän. Ensi kerralla sitten kokonaan.
Ensi kerralla?
Niin. Sitä minäkin mietin värjäystarpeessa olevien hiusteni kanssa, kunnes sain jo vähän aikaa trollina mielessäni mutustelleen ajatuksen blondaamisesta. Minulla oli jo yksi värjäystä edeltävää vaalennusta varten hankittu purkki, mutta senhän tietää että se riittää juuri ja juuri juureen, jos siihenkään, joten perjantain tullen kipaisin poikaystävän kanssa kaupungilla ja ostin toisen purkin. Ajatuksena oli odottaa siihen saakka, että jään lomalle tämän viikon keskiviikkona, mutta paskat - ajattelin, että jos lopputulos menee päin persettä (olihan lähtökohta hyvin kirjava), onpahan siinä sitten viikko aikaa ennen seuraavia töitä käydä korjaamassa se parturissa, vaikka tukka kuolisikin.

En minä jaksanut odottaa. Lätkäisin vaalennusaineet päähän ennen saunaa ja huuhtaisin pesutiloissa pois. Punertavassa valossa tukka näytti kamalan oranssilta, mutta kuivaneena se on ihan kivan värinen, vaikkakin vähän turhan punertava yläreunasta. Voisi silti näyttää pahemmaltakin ja totta puhuen odotinkin sen näyttävän pahemmalta päätellen siitä miten päin persettä edellinen vaalennus meni.
Nyt maltan joka tapauksessa parista viikosta kuukauteen odotella ennen kuin menen kampaajalle. Ajattelin tavoitella kunnolla vaaleaa väriä, mutta ei nyt sentään ihan platinaa, ja kuivat latvat joutaa leikata pois.

I actually like my hair.

Mitä tukalle sitten kuuluu rajun vaalennuksen jälkeen?

No, lähtökohtaisesti tukkani oli hyvässä kunnossa saksittuani vajaa vuosi sitten kaikki edellisessä vaalennuksessa pilalle (=vihreäksi) menneet latvat pois. Sen jälkeen olin värjännyt sitä kahdesti kestovärillä (tilapäisginger tasoittamaan ja sittemmin punainen todettuani, ettei se porkkananpunainen pohja toiminut) ja vaalentanut juuren. Kestovärit olivat liuenneet vaalennetusta hiuksesta pois lukuun ottamatta yhtä punertavaa rantua, joka kumma kyllä ei ole edes syypäänä tuohon punaisuuteen, vaan omat hiukseni. Wtf. Eihän niitä ollut edes värjätty tuosta kohdalta (kestovärillä).

Itse tukka on näin vaalennuksen jäljiltä hieman kuiva, mutta osasin odottaa sitä, joten valelin koko pääni kookosöljyllä ennen vaalennusta. Ei kutittanut eikä kirveltänyt päänahkaa yhtään ja tukkakin säilyi pahemmitta vaurioitta. Huomasin tosin muutamia puolikkaita haivenia niskassa ja ohimoilla, mutta minun on vaikea sanoa ovatko ne katkenneet vai olleet entuudestaan noin lyhyitä, koska siellä on muutenkin lyhyttä "vauvakarvaa" ja aiemmin tukka oli hyvin liukas ja hiukset kiinni laittaessa lyhyetkin haituvat hukkuivat pitempien joukkoon. Nyt kuontalo on melko pörröinen, mutta hiusöljy onneksi auttaa siihen, vaikka se tarkoittaa sitä, että turha yrittää kiharrella. Ei varmaan ole viisastakaan, mutta kun minä haluaisin leikkiä pukuleikkejä lomallani. Pitää katsoa voittaako järki (lue:laiskuus) vai tyyli.

Tässä vielä eeppinen optinen harha, joka saa takalistoni näyttämään valtavalta suhteessa vyötäröön. Olen jo aiemmin verrannut näitä pöksyjä Kim Kardashian-housuiksi ja tämä kuva vaan vahvistaa mielikuvani siitä.

I've got junk in the trunk.

En tiedä miltä tukkani näyttää muiden monitoreilla, mutta se ei ole ihan noin vaalea, vaan vähän kullansävyisempi (lue: kellertävä). Ostin viime viikolla jo shampoota, jonka luulin olevan alennuksessa, mutta se onkin alessa vasta tällä viikolla. Perkele. Huomenna pitää käydä Sokoksen hiustenhellimisviikolta jotain blondeille hiuksille tarkoitettua shampoota, joka poistaa keltaisuutta. En halua varsinaisesti hopeashampoota (koska yhdessä uimahalliveden kloorin kanssa lopputulos voi olla vihreä), koska en tavoittele erityisen kylmää sävyä, mutta jotain, jonka kanssa näyttäisin vähän vähemmän kanarialinnulta.


Kun otimme poikaystävän kanssa näitä kuvia, hän tuli kysyneeksi mikä asu tuo on. Minä tuijotin paitaani ja vastasin: Jailbird, joka on yksi ihana Pinup Couturen paita. (Olen haaveillut siitä, mutta en ole löytänyt sitä omassa koossani, joten hommasin sitten 15 euron halpaversion Lindexiltä venekaula-aukkoisena.) Hörähtelin myöhemmin itselleni, että bird, kun olin jo silloin päättänyt nimetä tämän postauksen kanarialintuun viittaavaksi uuden tukkavärin takia. Hörähtelin myös joka kerta itselleni kun kävelin peilin ohi, enkä vieläkään tunnista kuvajaistani (varsinkaan huulipunan kanssa), mutta kyllä se tästä. Odotan innolla miltä näytän kunnon kiharoiden kanssa vaalealla tukalla, huehuehue. Vielä enemmän odotan kuitenkin tasaisempaa blondia väriä, mutta ennen sitä pitää selvitä keskiviikon uimahallireissusta ilman, että tukka muuttuu vihreäksi.

Ei tämä sitten ollutkaan niin helppohoitoinen juttu kuin piti olla.

Red & Hearts

Olen alkanut jo karruttaa talvivaatekaappia, ja kun kävin tässä viikko sitten wannabella, mukaan tarttui Hell Bunnyn punaisen Paula-hameen ohella myös kuvioltaan aika räikeä Aurora Jumper-neule. Hametta menin ostamaan, mutta ihan uteliaisuudesta kokeilin tätä, koska sitä sanottiin normaalia pienemmäksi, mutta ihan suotta - se on normaalikokoinen, jokseenkin hihat voivat olla tiukat, jos on paksut käsivarret.

Paula-hame on melko ohutta puuvillaa, joten se sopii kaikkiin vuodenaikoihin, mutta ehkä vielä enemmän lämpimälle säälle - ei niin haittaa, jos helmat lentää korviin tuulessa, koska ne muuten lentää. Ostin hameen, koska minulla on liian vähän hameita, joita yhdistellä paitoihin ja punainen kellohame on fiftarityylissä aikamoinen wardrobe stable.

Neuleen puolestaan ostin heräteostoksena. En varsinaisesti tykännyt tuosta kuviosta, mutta totesin, että minulla ei ole lyhkäisiä neuleita ja ihan suoraan se uteliaisuus voitti. Neule on 30% villaa ja 70% akryylia ja kutittaa vähän päällä, mutta on todella lämmin ja ihan mukava myös kuvioltaan. Olen alkanut tykätä siitä, mutta en tykkää siitä, että alareunan resori on niin veltto ja leveä, vaikka muuten neule istuu hyvin. Iskäkin totesi, että kuin suoraan 50-luvulta, joten onnistunut ostos.

Muita heräteostoksia olivat kuvissa suoraan kaupasta jalkaan vedetyt Gaborin nahkasaappaat. Sovitin niitä, koska Gaborin kengät ovat ylivoimaisen mukavia jalassa, ja nämä istuivat pohkeiden kohdalta kuin minulle tehdyt. Korkoa löytyy muutaman sentin, eli näillä voi vielä kävellä ja fiilistä parantaa se, että sisäpohjat ovat pehmustetut ja lesti täydellisen kapea. Purrrfect.
Olivat tarjouksessakin, mutta hintaa jäi silti 155€. Melko tyyristä, mutta laatu maksaa ja ennemmin ostan nahkaa, joka hyvin hoidettuna kestää vuosia kuin tekonahkaiset halpiskengät, jotka hajoavat parissa vuodessa. Vintagekengät on hyvänä esimerkkinä siitä, että laatu kestää vuosikymmeniäkin siinä missä halpiskengät menee vaihtoon parin vuoden sisällä.  Pitäisi vanhat bootsini heittää roskiin, koska niille kävi juuri näin, että imaisevat vettä ja tekonahkapinnoite on kulunut pilalle.

Loppuun hassuna pikkufaktana voin sanoa, että työkaverikin osti Gaborin kengät ja rakastui niihin niin, etten ole ainoa koroilla kopisija enää työpisteelläni. Hyvä niin, koska kun seison 152cm pitkän naisen rinnalla korkokenkineni lähes 180cm pitkänä, olo on vähän kuin amatsonilla. :D
No, vielä kaksi päivää ja sitten tieni käy ylöspäin kohti kirjaimellista pätkätyötä. Ei haittaa, vaikka on pätkittäin, niin kauan kuin on töitä ja rahaa jatkaa shoppailua. Wishlistiltä löytyy sekalainen läjä vaatteita ja kenkiä, jotka haluavat päästä vaatekaappini täytteeksi, ja kampaajallakin pitäisi käydä. Eli rahanmenoa tiedossa, mutta onneksi myös tuloa, huehuehue.

Joka päivä prinsessapäivä

Taidan olla keksinyt mottoni. Joka päivä prinsessapäivä.
Siltä ainakin tuntuu, kun on kaupungin lähestulkoon ainoa fiftari. Tässä kuluneella viikolla töihin tuli asiakas, joka kiinnostui kovasti ulkonäöstäni, kyseli tyylin kulmakiviä (kellomekot, 50-luvun kynämekot ym.) ja kehui sitä, että on ilahduttavaa nähdä ihmisiä, jotka uskaltavat poiketa massasta ja pukeutua omaan tyyliin joka päivä, eikä olla ns. feikkififtari, joka salaa joskus harvoin arkena vetäisee kellomekon päälleen. Hörähdin.
Yhdestä mekosta voi alkaa kokonainen vaatekaappi, mutta miehen kysyttyä onko kaupungissa muita kaltaisiani, tulin miettineeksi, että näkisin kyllä mieluusti muitakin kaupungilla myös arkena poikkeavassa tyylissä, eikä vain ehkä kerran kesässä.

Miekkonen kyseli myös sitä kuuluuko tyyliin myös tukanvärjäys (shokkiväreillä). Sanoin, että fiftareilla/pinup-tytöillä on luonnollisiakin hiuksia ja rockabilly-mimmeillä useammin räväkästi värjätyt. Menikö metsään?
Tajusin nimittäin itsekin, etten oikein osaa sanoa muuta hiuksiin liittyen kuin että minulla pitäisi olla ihana tötterökampaus ja/tai kiharat, mutta ei ole aikaa eikä skilliä tehdä sellaisia. Kaavailen kyllä opettelemista, jos ostaisin ne vaahtorullat ja harjoittelisin joku viikonloppu, jolloin ei haittaa vaikka lopputulos näyttäisi vuorenpeikolta.

Perjantaina ei kuitenkaan ollut vuorenpeikkopäivä vaan prinsessapäivä. Tämä Hell Bunnyn Trixi-takki saa itseni tuntemaan vielä enemmän prinsessaksi ainakin siinä määrin, että nyt kaikki muutkin kutsuvat minua prinsessaksi ja joko hörähtelevät (miehen sukulaiset) tai kiljahtelevat ihastuneina kuinka söpö/nätti takki (työkaverit) minulla on.
Minun piti ostaa tämä takki jo viime vuonna, mutta arvottuani pitkään ja hartaasti kehtaanko ostaa vaaleanpunaisen takin, ostin Hell Bunnyn Colleenin, joka ikävä kyllä ei osoittautunut niin ihanaksi. Se on hirveän väljä vyötäröltä eikä luo/korosta tiimalasivyötäröä, joka kellohelmaisessa takissa on ideana. Harmi, koska ainakin isommat koot tekevät tismalleen niin ja istuvat taivaallisesti, mutta pienikokoisemmille eivät taasen sovi.
Mutta Trixi-takki on toista maata!
Tätä mainostettiin normaalia pienemmäksi, mutta ainoa asia, joka tässä on pienehkö, on rintamus. Muuten tämä vastaa tismalleen kokoaan ja istuu niin kuin pitääkin: korostaa vyötäröä erityisesti jos helman alta löytyy tylliä. Alle mahtuu neule, jos tätä haluaa käyttää pakkasella, mutta koska takissa ei ole villaa, on se parhaimmillaan nykyisillä säillä, eli +5-5 asteilla. Vivien of Hollowayn mekkojen kanssa en välttämättä voi käyttää tätä, koska niiden rintamus luineen ei mahdu sisään, mutta toisaalta jos ollaan rehellisiä, niin eipä minulla luomuna olekaan mitkään C-D-kupin rinnat, joten edelleen takki vastaa kokoaan ja minun kokoani :)

Takin alta löytyy lisää prinsessafiilistä Jenny Skirt in Castle Print -hameen muodossa yhdistettynä Collectifin Dusky Blue Dolores toppiin. Hame näkyikin täällä vastikään, mutta olen käyttänyt sitä jo parina päivänä töissä (perjantaina siksi koska tiesin olevani menossa sovittamaan hameita wannabelle) ja nyt kun totesin, että se Hell Bunnyn uusi pinkki tyllihame sopii täydellisesti tämän pituuteen, käytän tätä vielä enemmän.

Dolores toppi ei itseasiassa ole näkynyt täällä vielä kertaakaan, vaikka ostin sen jo heinäkuussa Collectifin alesta. Otin kyllä siitä kuvia Monroe-farkkujeni kanssa kesällä, mutta en julkaissut niitä, koska näytin niissä vähän nuutuneelta. Tarkoitus oli julkaista ne yhdessä kirsikka-suklaamuffinsin ohjeen kanssa, mutta ohjekin jäi julkaisematta, hupsis.

Olen ruvennut kuntoilemaan, tai ainakin yritän kuntoilla. Käydään Janinan kanssa keskiviikkoisin kuntosalilla, nyt ollaan kokeiltu EasyFitiä ja kaupungin kuntosalia, josta jälkimmäinen valikoitui minun osaltani puhtaasti siksi, että missään ei sanottu mihin EasyFit tarvitsee henkilötunnustani ja koska karsastan suoraveloitusta, johon Easyfitillä pakotetaan. Minä haluan laskuni paperilla, kiitos.
Janinan (joka toimi näissä kuvissa kuvaajana, kiitos hänelle) osalta taas kaupungin kuntosali on halvempi, koska opiskelija-alennus ja joka kuudes kerta ilmainen. Minulle hinnalla ei ole niin eroa jos ryhdytään käymään useammin kuin kerran viikossa, mutta onhan siellä sauna ja halutessaan pääsee uimaankin. Tosin shokkivärjättyjen hiusten kanssa uiminen on pakko sijoittaa taktisesti sinne aikaan juuri ennen seuraavaa värjäystä, joten nyt hiukseni ovat todella haalistuneet (ja siksi on hattu päässä) ja juurikasvun kanssa näyttävät aika kamalilta. Eli en ihmettele yhtään, jos asiakkaat kyselee hiustenvärjäyksestä.

Näitä nykyisiä töitä olisi vielä viikko ja kaksi päivää, sitten on kolme päivää lomaa ja finito. Seuraavan homman alun ajankohdasta ei ole vielä tietoa, eikä sen puoleen palkastakaan ja muistakaan yksityiskohdista, mutta yksi asia on selvää: pitää hommata uusi verokortti. Minä, joka en ymmärtänyt yhtään mitään veroista työkokemukseni puutteessa, osasin käyttää netin verolaskuria ja sain vielä ymmärrettävän lopputuloksen. Olen ylpeä itsestäni.

Ehkä minusta alkaa tulla aikuinen, vaaleanpunaisesta prinsessatakista huolimatta.

Dermosil osa 2

Tilattiin tässä muutama viikko sitten taas työporukan kesken Dermosililta tavaraa ja samaan syssyyn myös Prima-mausteita, mutta koska ostin sieltä vain chilirouhetta, en viitsi ruveta arvostelemaan täällä mausteita (mutta sanottakoon että ajaa asiansa, oli edullinen ja maukas). Dermosililta pistin tilaukseen aika kaikenkarvaisen setin kaikenlaista, mutta myös lisää karvanpoistogeeliä, koska se osoittautui sen verran hyväksi, että edellinen tuubi ehti loppua jo kuukautta ennen uutta Dermosilin tilausta. Olisi itseasiassa pitänyt tilata kaksi purkkia, auttaa sen verran paljon ajelussa ja säästää terää. Ja vaikka sanoin viime Dermosil-postauksessa muuta, älkää ostako 6kpl/2€ teriä. Niillä ei saa muuta kuin jalat ruvelle ja kainaloon sellaisen haavan, että verta vuotaa vielä seuraavanakin päivänä.

Dermosililla on melko edullisia tuotteita, joten poimin hirveän pitkän listan tavaraa, josta sitten karsin sen verran, että jäljelle jäi ihokarvanpoistogeelin ohella hajustamaton herkälle iholle tarkoitettu vartalovoi, jalkarasva, arganöljyhiussuihke ja muotovaahto. Näihin kaikkiin upposi jotain vajaa 40€, en muista tarkalleen.

Hair Styling Mousse Structure & Volume -muotovaahto on iso puteli, ainakin verrattuna Cutrinin muotovaahtooni, joka maksaa  kolme kertaa enemmän ja kolme kertaa pienempi purkki. Dermosilin muotovaahto toimii yhtä hyvin, eli loistavasti, kohottaa ja pitää hiukset pitempään puhtaana, suojaa lämmöltä, tukka kiiltää ja on helppo muotoilla. Bonusta tosiaan riittoisuudesta, tämä ei ihan heti lopu.
Pakko silti sanoa, että minä olen vasta aloittanut muotovaahdon käytön, joten minulla ei ole kokemusta muista merkeistä kuin näistä kahdesta, joten en ole täysin pätevä arvostelemaan muotovaahtoja. Mutta minulla nämä toimii paksuun ja tuuheaan tukkaan loistavasti, saa vielä tuuheammat hiukset aikaan.

Arganöljymuotoilusuihkeessa houkutti arganöljy. En tiedä miksi, mutta kuvittelin, että tämä siloittaa öljyn ansiosta tukan, mutta jättää sen myös muotoiltavaksi. En tunne tässä sitä öljyisyyttä ja olen käyttänyt tätä aika vähän, kun olen niin rakastunut muotovaahtoihini, mutta kyllä tämä pohjustustuotteena toimii. Kiharsin tämän käytön jälkeen hiukset (seuraavana päivänä), eikä tukka suoristunut ihan heti. Ei myöskään jätä tukkaa tahmaiseksi, mutta minulla on ongelmia arvioida mikä on sopiva määrä suihketta ja mikä liikaa. Hiusten pumppaaminen tököttejä täyteen ei ole koskaan ollut heiniäni, vaikka olen yrittänyt kunnostautua siinä niissä toivoissa, että joskus saisin aikaan kauniita rockabilly-kampauksia.

Jalkavoide puolestaan minulta loppui kesällä. Minulla oli apteekin Boreas-jalkavoidetta, joka oli loistava, raikkaan (mutta miehen mielestä liian voimakkaan) hajuinen ja oikeasti kosteutti. Dermosilin Foot Cream Shea-voiteessa kosteusominaisuudet on vähän niin ja näin, minun pitäisi kai kuoria jalkani ensin, mutta se tuoksu... ah nam. Tuoksuu sitruunalle ja minähän rakastan sitrushedelmiä. Aivan ihanan raikas tuoksu, ja voide imeytyy nopeasti jalkoihin eikä tahmaa. Voisi melkein laittaa useamminkin kuin kerran illassa suihkun jälkeen, niin ehkä kosteutus toimi siinä tapauksessa paremmin. Olen silti hyvin tyytyväinen ja valelen tällä monesti kinttuni polveen saakka silloin, kun en käytä body butteria.

Meinasin jo edellisellä kerralla tilata Dermosililta tätä hajustamatonta vartalovoita, mutta ostinkin tyrnintuoksuisen version. Tyrniversio on kyllä hyväntuoksuinen ja ihan kiva, mutta pääkopassani on sellainen mielleyhtymä että miellän tietyt hajut iholla (jalkateriä ei lasketa) ärsyttäviksi ja vaikka ne eivät aiheuttaisi ihoärsytystä, tulee minulle sellainen olo kuin ne voisivat aiheuttaa ihoärsytystä. Siksi tyrnivoiteen käyttö jäi vähemmälle ja ostin tämän.

Body Butter Sensitive on tosiaan runsas, melko tahmainen voide, joka jättää helposti tahmaisen tunteen jos laittaa liikaa. Kosteuttaa kyllä nimensä mukaisesti erittäin hyvin, eikä tuoksu millekään. Pidän tästä kovasti ja käytän päivittäin yhdessä jalkavoiteen kanssa iltasuihkun jälkeen. Olisi pitänyt ostaa samaa sarjaa käsivoidekin.

Unohdin kuvista ja arvostelusta yhden tuotteen, jonka on syväpuhdistava shampoo. Sitä en voi arvostella vielä, koska en ole käyttänyt sitä kertaakaan. Käytän syväpuhdistavaa shampoota näet vain hiustenvärjäyksen yhteydessä ja edellistä Four Reasonsin shampoota oli vielä tira jäljellä viime kerralla. Jos joskus kerron enemmän hiustuotteista, niin arvostelen shampoon sitten siinä yhteydessä. On minulla ainakin kuvia sitä postausta varten ollut hamstrattuna jo monta kuukautta, en vain ole laiskuuttani tehnyt vielä siitä postausta.

Kaiken kaikkiaan huteja tuli vähemmän kuin edellisellä tilauksella, jonka kulma- ja ripsigeeli on jäänyt käyttämättä, dödö on jäänyt käyttämättä limaisuuden takia, ja tyrnivoidetta käytän melko harvoin, koska minulla on nyt tätä hajustamatonta (ja ennen sitä käytin purkillisen The Body Shopin Vitamin E-voidetta, jonka haju ei ärsyttänyt). Tuotteisiin olen ihan tyytyväinen ja vaikka niistä joissain voisi olla parannettavaakin, niin kokeilen varmasti vielä joskus muitakin tuotteita, joko yksin tai työporukan kanssa tilattuna.

Prinsessa ruusulinnassa

Prinsessa ruusulinnassa, linnassa, linnassa,
prinsessa ruusulinnassa, linnassa.
On pahan noidan pauloissa, pauloissa, pauloissa.
on pahan noidan pauloissa, pauloissa.
Vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen, Ruusunen,
vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen.
Ja linnan muurit kohoaa, kohoaa, kohoaa,
ja linnan muurit kohoaa, kohoaa.
Vaan prinssi uljas avun tuo, avun tuo, avun tuo,
vaan prinssi uljas avun tuo, avun tuo.
Hän rientää kauniin Ruusun luo, Ruusun luo, Ruusun luo,
hän rientää kauniin Ruusun luo, Ruusun luo.
Heräjä, Ruusu kaunoinen, kaunoinen, kaunoinen,
heräjä, Ruusu kaunoinen, kaunoinen.
Nyt tanssikaamme laulellen, laulellen, laulellen
nyt tanssikaamme laulellen, laulellen.

Päiväkodissa suosikkileikkini oli aina Prinsessa Ruusunen, joka on oikeammin loru, jonka mukana lapset tanssivat. Leikkiin valitaan ilkeä noita, prinssi, tornit, kukkasia ja tietenkin itse prinsessa - joka minä halusin aina olla, mutta joka niin hyvin harvoin sain olla.
Olin 19-vuotiaana työharjoittelussa päiväkodissa ja harjoittelun päätteeksi sain valita leikin, jota leikitään yhdessä ryhmän lapsien kanssa. Ei kai ollut vaikea arvata minkä leikin valitsin ja mihin rooliin päädyin?
Prinsessan tietenkin.

Tästä ihanasta Pinup Couturen Jenny-hameesta tulee juuri tämä leikki mieleen hameen upean linnaprintin myötä. Kun tilasin tämän Lucky Lolalta, ostin kuvassa näkyvän Hell Bunnyn Paloma neuleen juuri sitä varten, että yhdistäisin sen tämän kanssa, vaikka se jo aiemminkin blogissa on näkynyt ja on päässyt monen muunkin vaatteen kaveriksi. Hame itsessään on yhdisteltävissä jos jonkinlaisen yläosan kanssa, mutta itsellä kävi ensisijaisesti mielessä hameen sävyjä toistavat värit, jotka sointuvat hempeän prinsessamaiseen hameeseen.

Neuletakin ohella yhdistin hameeseen Collectifin valkoisen Dolores-topin, mutta vaihtoehtona oli myös Dusky Blue Dolores, joka olisi tuonut pallokuvioineen ehkä vähän liikaa sekavuutta asuun, joten valkoinen osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi.

Jenny-hameissa on hyvin paljon laskoksia ja tämä yksilö on melko raskasta puuvillasatiinia, joten mietin pitkään minkä alushameen laittaisin tämän kanssa. Muuten tätä voisi käyttää hyvin ilman, mutta hame on minulle vyötäröltä liian iso (normaalia isompaa kokoa, olisi pitänyt uskoa kun tästä varoiteltiin), joten jotta vyötäröni ei katoa kokonaan, käytän alushametta. Ja onhan olo tyllin kanssa aina faaabulous.

Ikävä kyllä musta Olivia Rougen tyllihameeni on tätä nykyä onnettoman littana eikä minulla vielä pari viikkoa sitten näiden kuvien aikaan ollut Hell Bunnyn tylliä (joka näyttäisi varmasti ihanalta näiden kanssa ja sopisi huivin väriin), joten lyhensin sitten Samsin tylliäni vaihtamalla kuminauhan alemmalle kujalle, mutta silti se vilkkuu välillä alta. Minulla on siinä mielessä erikoiset päähänpinttymät, että 50-luvun tyylisten mekkojen, kuten Vivien of Hollowayn kanssa minua ei haittaa, jos tylli vilkkuu alta ja itse asiassa tykkäänkin siitä, koska se tuo yksiväriseen mekkoon hyvin kontrastia ja toimii asusteena, mutta 60-luvun tyylisten mekkojen ja hameiden kanssa en tykkää yhtään, että tylli töröttää alta ja sekä tämä että Pinup Couturen Amanda-mekko ovat silmissäni enemmän 60-lukua kuin 50-lukua. Olen haaveillut Samsin supertuuhean 60 jaardin organza petticoatin ostamisesta, ja sen täytyy sitten olla sen pituinen, että se ei näy alta, koska alta töröttävä organza ei näytä kauniilta niin kuin ihana sifonkinen hattarapilvi.

Onko muilla tällaisia rajaavia päähänpinttymiä vai pätevätkö samat säännöt teillä kaikkiin vaatteisiin?

Kuvaajana toimi tällä kertaa Janina, ja kuvat on tosiaan otettu pari viikkoa sitten "kesän" viimeisenä päivänä, eli silloin kun näitä otettiin, sää oli lähempänä kahtakymmentä astetta, aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin. Oli mukava käydä kaupungilla kuvattavana eri paikoissa ja vielä mukavampi oli katsoa kuinka kivoja kuvia saatiin aikaan. Ai että on ihanaa kun on monta hovikuvaajaa :)

Kahdenkymmenen asteen lämpötiloista ei ole enää tietoakaan, nyt ulkona on aamulla töihin mennessä jotain 8-10 asteen väliltä ja on käytettävä hanskoja ja mielellään pitkähihaista takin alla. Hyvä puoli siinä on se että voin käyttää trenssiäni nyt aiempaa aktiivisemmin, mutta huono puoli se, että jos sataa, niin sitten takiksi valikoituu jompi kumpi jotenkuten vettä pitävä softshell. Jos aamulla sataa ja iltapäivällä paistaa aurinko, niin sen vedenpidon voi kääntää myös niin päin, ettei mikään pääse sisäpuoleltakaan haihtumaan, että ihan kiitettävän tahmainen olo on pyöräillessä jos iltapäivä sattuukin olemaan vähän lämpimämpi.

Vielä vähän ihan postauksen alkuun palatakseni, minä tosiaan olen rakastanut prinsessoja lapsesta asti, mutta en koskaan päässyt olemaan se prinsessa paitsi ehkä ulkona pihaleikeissä oltiin merenneitoprinsessa, joka ui pakkasessa lumihangessa ja nousi välillä "kuivalle maalle" paistattelemaan lumipenkan päälle, mutta muutoin en. Naapureilla oli nätimmät barbit, minulla vain Pocahontas, jonka tukan väri vaihtui lämpimässä vedessä siniraitaisesta pinkkiraitaiseksi, ja ai että olin katkera kun se nätti valkoinen barbin hääpuku katosi jonnekin, eikä enää ikinä löytynyt. Joku kylän mukuloistakin varasti yhden barbeistani ekalla (ja vikalla) vierailullaan kotonani. >:(

Mekkoja ja hameita minulla ei ollut kuin juhliin ja naapureilla oli niitäkin, niin olin kamalan kateellinen. Pitkän tarinan voi lukea Tietoa blogista -välilehden alta, jonka päivitin taannoin blogin ulkoasun muutoksen yhteydessä, mutta long story short: se että elin lapsuuteni ja teini-iän saamatta olla haluamani prinsessa, purkautuu nyt niin, että olen sitten prinsessa senkin edestä leveine helmoineni ja tyllihameineni. Kiukuttelen myös poikaystävälle, mutta se on toinen asia sitten, eikä tätä yksiötä voi linnaksi sanoa, mutta ehkä sitten joskus, jos voittaisi vaikka lotossa (vaikka en lottoa).