torstai 10. huhtikuuta 2014

Serkukset kuin siskokset

Kun Paawo sai tietää, että hänellä on työhaastattelu täällä, ryhdyimme molemmat heti miettimään millaisia kuvia ottaisimme. (Ah, turhamaisuutta.) Meillä molemmilla on Hell Bunnyn Vanity -mekot ja sitten nämä sailorimekot ja tällä kertaa päädyimme merimieslookkiin ihan tarkoituksella mahdollisimman samankaltaisella tavalla aina huiveja myöten. Olin tuttuun tapaani laiska tukan kanssa, koska uskokaa pois, että tämän laittamiseen menee ikuisuus!

Ukkoseni oli kiltti ja suostui räpsäisemään meistä muutaman kuvan yhdessä ennen kuin suuntasimme kaupungille kuvia räpsimään ja Cafe Alegriaan herkkukahveille. Rakkaalle ukon kutaleelle siis iso kiitos siitä, että ensimmäistä kertaa viime kesän jälkeen meistä on yhteiskuvia!
Voin sanoa, että kyllä muuten ihmiset tuijottaa, kun kolmeasteisessa lämpötilassa keskellä "vilkasta satamaa" (=kuollutta satamaa) riisuu ulkovaatteet. Toisaalta Paawo oli sellainen väriläikkä, että autoilijatkin kääntyivät katsomaan muutenkin. Mietin tässä tänään mummon luota kotiin käppäillessäni, että mitähän ihmiset mahtavat ajatella massasta poikkeavalla tavalla pukeutujista. Olemmeko me huomiohuoria vai piristävä väriläikkä tylsään arkeen?
Sitten muistin kuinka eilen vähän ennen Alegriaa vastaamme tuli tyttöjoukko. Yksi tytöistä sanoo kaverilleen, että voi kun hänkin voisi pukeutua noin nätisti. Paawo kuulee tämän ja huutaa:
"KIITOOOOOOOS!"
Kävimme wannabe:lla haaveilemassa mekoista ja mukaani tarttui kaksi ei-yhtään normaalisti tyyliini sopivaa mekkoa. Kotiin palattuani ukkoni totesi, että "Maawo, ettei vain Paawolla ollut jotain tekemistä noiden valinnan kanssa? Siehän inhoot kukkamekkoja." No, oikeammin Paawo yritti jarrutella, että muistahan se ompelijan mekko, joka on vielä tekeillä. Ei auttanut, ostin omenakuvioisen mekon ja kukkamekon suht edullisesti.

Paluumatkalla kotiin rautatiesillan tuntumassa vastaan tuleva mies varoittaa "hyvin pehmeessä" kunnossa olevasta miehestä. Sillalla näemme kuinka tuon tulimmaisessa kännissä oleva äijä rymyää hyvin kapeaa siltaa pitkin hyvin hitaasti eteenpäin. Jäimme sillan alle odottelemaan, kun äijä ilmeisesti yrjöää sillalta alas, kunnes viimein pitkän laahustamisen jälkeen jämähtää ihan portaiden tuntumaan. Paawo kysyi vastaan tulleelta herrasmieheltä, joka paljastui saksalaiseksi, vieläkö juoppo kyttäsi siellä ja herrasmies tuumasi, että kannattaa ehkä muutama minuutti odotella.
Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen juoppo oli raahautunut ehkä metrin eteenpäin ja uskaltauduimme ylittämään sillan, suunta kohti minun kämppääni ja kaapissa odottavaa juustokakkua.

5 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, olette niin sieviä! Mahtavaa että teidän asut sointuu täydellisesti yhteen näissä kuvissa! :)

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! :)
    Mä oon sitä mieltä, että jokainen saa pukeutua omalla tavallaan oman tyylin mukaan ja mun mielestä teidän asukuvat on aina kivoja :) Kukkameikosta tuli mieleen että haluisin niin kovasti jonkun musta-kirkkaanpunaisen kukkamekon kesälle. sitä metsästellessä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin juuri mustan omenamekon, jossa on punaisia omenoita :D Seuraavassa postauksessa siitä onkin kuvia.

      Poista
  3. Ihania kuvia. Noi teidän mekot on niin täydelliset =)

    VastaaPoista