Bunnies and cake

No nyt se tuli. Syksy.
Vakiokuvauspaikka on täynnä puista irronneita lehtiä, ulos kun tuijottaa kämpän ikkunasta, ensimmäisenä erottaa muiden vihreiden puiden lomasta yhden kellastuneen koivun. Perjantaina satoi vettä kuin Esterin perseestä, käytin uutta trenssitakkiani ja vaikka minulla oli sateenvarjo, oli takki litimärkä töihin mennessä takaa ja vasemmasta hihasta ja töissä tullessa edestä ja taas siitä vasemmasta hihasta (koska sateenvarjosta kiinni pitäminen on järkevää, koska vesi valuu sontsasta suoraan hihaan). Ei muuten ole vedenpitävä trenssi, oli ehkä hieman märkä olo kotiin päästessä. Osin kyllä hiestä, sillä vaikka oli pimeää ja sateista, ei tuolla ulkona ole ollut kovin kylmä. Otin liikaa ennakkoa ja luulin, että syksy tuli jo ihan kokonaan, vaikka on vielä lämmin.

Ennakoin ehkä liikaa taas, kun laitoin neuleen päälle, mutta itseasiassa tässä Collectifin Annie Bunny -neuleessa oli hyvä olla pihalla. Ei ollut kuuma eikä kylmä, koska puuvillainen neule hengittää. Alla oli alusmekko ihan vain siksi, että rykäisin vahingossa kaikki ihonväriset rintsikat pesuun ja tummat näkyy läpi.
Alunperin minun piti kuvata ihan toinen paita, Lindexiltä ostamani venekaula-aukkoinen ihanuus, mutta sekin ja hätävarapaitakin olivat molemmat pesussa. Höhö.
Joten, tässä on heinäkuussa ostettu Annie Bunny top yhdessä Collectifin Liesel-hameen kanssa, joka on oikea murheenkryyni. Se imaisee kaiken lian, ja kun se lyhentyi vyötärön levennyksen yhteydessä ompelijalla, töröttää tyllit rumasti alta. Ja varsinkin tämä musta tylli aiheuttaa päänvaivaa, koska vaikka siinä on kolme kuminauhakujaa niin kuin Samsin hameissa yleensä, ei kuminauha mahdu alempiin!
Kermanvärisessä sain vaihdettua kuminauhan paikkaa, mutta tässä keskimmäinen kuja on umpeen ommeltu ja se ja alempi kuja ovat molemmat liian kapeita kuminauhalle ilman, että se menisi samalla tavalla inhottavasti rullalle kuin Hell Bunnyn hameissa. Ei sitten.

Cake and bunnies!

Livenä Annie-toppi on oikeasti tummempi, likaisemman sävyinen vanha roosa, mutta niin kuin Collectifin omilla sivuilla ja näissä kuvissa, näyttää se todellista vaaleammalta. En tiedä, ulkona se näytti kyllä vaaleammalta paljain silminkin, mutta sisällä melko rumanväriseltä :D Kameleonttipaita.

Kävin tänään taas kaupungilla tuhlaamassa rahat jo ennen kuin palkka tulee. Ostin mitä pitikin (eli ripsivärin ja eye linerin), mutta myös mitä en sinällään tarvitse juuri nyt, mutta joille on käyttöä.

Minä, mekko- ja hameihminen, ostin peräti kahdet housut! Toiset kotikäyttöön wannabelta 28 eurolla (joku tuossa värissä houkutti liikaa), ja toiset Sokokselta -70% alennuksesta 21 eurolla. Farkkuina ne myytiin, mutta on kyllä jegginsit. Edessä feikkitaskut, takana oikeat, lahkeet on suorat, joustaa niin, että minunkin takalistoni mahtuu niihin eikä verenkiertokaan katkea polvista alaspäin. Eli kelpaa.

Ostin myös hiusväriä, vaikka sitä on kotona 6 purkkia. Ai miten niin hamstraan?
Yhdellä värjäyskerralla menee puolestatoista kahteen purkkia, riippuu kuinka paljon lutraan Color Maskia sekaan. Tämä väri kestää hyvin päässä, mutta Dark Tulip kesti vielä Tulipia paremmin, koska oli kylmempi, violetimpi (ja ylläri: tummempi) sävy ja ne tuntuvat kestävän paljon paremmin hiuksissa kuin muutamassa pesussa viemäriin valuvat puhtaat punaiset.

Syksystä vielä sen verran, että oletteko päässeet tutustumaan mm. Collectifin ja Hell Bunnyn syysmallistoihin?
Voi apua. Kaikki rahat menee tänä syksynä. Niin paljon herkullisia kankaita molemmilla, että pitää nyt pari kuukautta kituuttaa ja sitten hurvitella. Onneksi on synttärit ensi kuussa, niillä rahoilla voi sitten hyvällä omalla tunnolla shoppailla.
Ai mitä vielä siitä säästämisestä?
Eikös sitä nimenomaan säästetä asioihin, joita halutaan, hmm? ;P

Yet another VoH - Cream Tea Rose Dress

On aika nauttia kesän viimeisistä päivistä, ulkoilla, kuljeskella upeassa kukkamekossa kaupungilla ja olla vain yksinkertaisen fabulous. Lämpöä 24 astetta, eli juuri sopivasti, ei liian kuuma eikä kylmä, taivaalla ei ainoatakaan pilveä ja tuulikaan ei piinaa kellohelmoissa kulkijaa.
Yllä on tänään Vivien of Hollowayn Cream Tea Rose Dress, eli kukkamekkoa parhaimmillaan. Vähän on mummolan verho fiilis, mutta näin upean mekon kanssa saakin olla. Vintagetyyliä parhaimmillaan - samaa mieltä oli myös viikolla kaupassa törmäämäni vanhempi rouva, joka kertoi kulkeneensa lähes samanlaisessa mekossa 50-luvun loppupuolella. Eli onnistunut valinta siis, ja koska on niin onnistunut, lätkäistään tähän kuvia koko viikon (ja vaikka seuraavankin) edestä.

Ihme ja kumma poikaystävä suostui kuvaajaksi ja kuvasimmekin monessa eri paikassa ympäri kaupunkia. Ukonturjake onnistui ottamaan poikkeuksellisen paljon poikkeuksellisen hyviä kuvia enkä minäkään näyttänyt jokakuvassa lobotomiaan joutuneelta. Sää tosiaan helli ja kuuma ei ollut, vaikka helmojen alla oli kaksi tyllihametta. Toinen Samsin kermanvaalea ja toinen Lady Vintagen lyhyt shampanjanvärinen. Värillä ei ollut tosin niin väliä, koska lyhyt on vain antamassa lisämuhkeutta helmoille. Kahdella pitkällä tyllillä en viitsinyt lähteä pyöräilemään, olisi voinut olla jo turhankin tuuheat helmat siihen hommaan.

Kuvia otin parilla eri tyylillä, kahdella eri vyöllä. Vaaleanpunainen rusettivyö (ensimmäinen kuvasarja) on Collectifilta ja rakastan sitä aivan älyttömästi. Ihan vain tätä mekkoa varten ostin sen muutama viikko etuajassa, ja vaikka värisävy ei tämän kanssa osu täysin yksiin, näyttää se todella hyvältä mustien mekkojen kanssa. On ollut käytössä töissä ja kehuja kerännyt sekin.
Punainen vyö on Pinup Couturen ja sitä onkin täällä näkynyt. Se kuuluu Birdie-mekkoon, mutta käytän sitä useammin kaikkien muiden vaatteiden kanssa.

Olemukseni kun tajusin, että takana olevassa violetissa puskassa oli varmaan 50 mehiläistä.

Collectifin English Rose-korvikset, joita minulta löytyy myös punaiset ja valkoiset.

Viimeisimpänä otettiin kuvia myös ilman vyötä, koska kumma kyllä tämä mekko istuu eri tavalla kuin muut VOH:in mekot (sen ei tosin pitäisi yllättää, koska vastaan on tullut eripituisia helmoja, pitempi torso ja sitä rataa). Tässä on pienempi rintamus, joten ensimmäistä kertaa koskaan Vivien of Hollowayn mekkokuvissa minulla ei näy rintaliivien olkaimet!
Siksi tässä blogipostauksessa on pari kuvaa takaperinkin, että mitään muuta merkitystä niillä ei ole kuin lesottaa, että mekko kestää päällä ilmankin. Tosin tarvitsen edelleen vähän enemmän täytettä kuin omasta takaa löytyy, mutta se on jo iso etu, ettei tarvitse käyttää aina jotakin niistä kolmesta bombshell-rintaliivistä, jotka omistan. Nyt voin käyttää niitä neljänsiä, jotka olivat liian pienet muihin VOH-mekkoihin, höhöhö.

Näissä mekoissa on kaikissa sama malli, mutta jostain syystä (materiaaliko?) joissakin on himpun eri leikkaus. Punainen ja navy puuvillasatiininen mekko istuu samalla tavalla, mutta esim. kuppikakkumekko on väljempi. Pilkulliset mekot on muita pitempiä ja punapilkullisessa mekossa on vieläpä pari senttiä pitempi torso kuin muissa. Tässä roikkui langanpätkiä helmoissa, mutta onneksi olivat irrallisia, eikä niin että sauma on purkautumassa jo ennen kuin olen ehtinyt mekkoa päälle vetää.
Joten... vaikka aina hehkutan, että tietää mitä ostaa, kun tilaa Vivieniltä niin on näissäkin eroa. Johtuuko siitä, että mekot ommellaan-ommellaan eikä tehdä tehtaalla? Who knows.

Käytiin myös Tallikahvila Kinskissä, koska pitihän poikaystävä tutustuttaa uuteen suosikkipaikkaani. Omistaja on herttainen ja viime viikolla vitsailtiinkin, että kanta-asiakkaille pitäisi olla omat mukit. Pitäisikö viedä söpö fiftarimukini tuonne, niin olisi enemmän käyttöä kuin kotona? :D

Tallikahvilassa käynti oli myös sinällään ajankohtaista (tai oikeastaan ei), koska kävin eilen ratsastamassa(!). Viimeksi olen istunut hevosen selässä 12 vuotta sitten kasiluokalla, kun oli koululiikuntapäivä. Vuohimäessä oltiin silloinkin ja silloin saatiin istua hurjat puoli tuntia kaakin kyydissä ja pitää ohjista kiinni, nyt piti tunnin aikana tehdä muutakin kuin keinua selässä ja kuvitella, että osaa jotain.
Sanonpa vain, että innokkaalla teinillä ja epävarmalla aikuisella on iso ero. Vaikka sellainen 600kg ero.

Toisin sanoen olin aika paskat housussa, kun juurikin sen laiskan keinumisen jälkeen piti ravata. Kumpparit ei kestäneet kunnolla jalassa, ei minkäänlaista jalkatuntumaa, jalustimet lähti jalasta, asento väärä, jalat on spagettia... Eli ihan perusensikertalainen kyseessä :D
Kunhan korjailin asentoani jonkin verran, ei jalatkaan enää tuntuneet siltä kuin olisi pitänyt vääntää ne solmuun länkisääriksi, ja takalistokin taisi säästyä mustelmilta. Kaakki olisi kyllä voinut olla nakkelematta niskojaan, niin ei olisi tarvinnut rystyset valkoisena ohjista pitää kiinni (vaikka se taisi olla nimenomaan syy niskojen nakkeluun). Vauhtiakaan ei tarvinnut kannustaa kun hepo lähti liikenteeseen omia aikojaan nähdessään, että edessä menevät ottivat vauhtia. Vähän jäi siis tämä "minulla on tämä paska hallussa"-fiilis saamatta.

En tiedä onko ratsastus ihan oma juttu, varsinkin kun yksi tunti rokottaa 30€. Eilen jalat kipeänä sängyllä maatessa mietin, että taidanpa jättää tuohon, mutta nyt kun jalat särkee edelleen ja ensishokista on päästy yli, harkitsen, etten heitä vielä kuokkaa kaivoon vaan annan tälle uuden mahdollisuuden. Jospa sitä kokeilisi toisen kerran paremmilla kengillä ennen kuin tyrmää koko homman - saa ratsastaessa ainakin maailmanluokan jalka- ja pyllytreenin jos ei muuta.

Jättikoppaötökkä, jolla on kärsä

Nyt on vuoro jokakesäisen Mökki-Maawo postauksen. Viime vuonna köllittiin riippumatossa ja uitiin, ja sitä edellisenä vuonna sienestettiin ja oltiin mökkijuntti. Tänä vuonna lähdettiin mökille puolen tunnin varoitusajalla ja perillä katsottiin, kun koira pelkäsi ukkosta, savustettiin lihaa, kerättiin marjoja ja uitiin, tietenkin. Saatoin uida vauhdilla takaisin rantaan, kun näkyi salamia taivaalla.

Kun menimme mökille toissa viikonloppuna lauantai-iltapäivästä, oli sää lämmin ja kaunis. Kaikki viihtyivät ulkona, iskä paistoi lettuja (laiskasti kaasun kanssa sen sijaan, että olisi tehnyt tulet nuotiolle niin kuin yleensä) ja grillasi ruokaa grillissä. Pikkuveli tuikkasi kasslerin savustuspönttöön.

Jättikoppaötökkä, jolla on kärsä, säikäytti minut. Isä sai parempia kuvia isolla putkellaan. Taitaa olla tukkimiehen täi, mutta luonnossa tämä oli pari senttiä pitkä, joten hyvä etten saanut slaagia. Sisilisko vilisti samassa paikassa, mutta siitä en saanut kuvia.

Koira sai slaagin salakavalasti alkaneesta jyrinästä. Päästettiin Pöysti sisälle nuupottamaan, jossa pelkäsi niin paljon, ettei letutkaan kelvanneet. Jossain päin iltaa, kun muut oli saunassa, koiralle kelpasi tarjoamani herkut.

Scared dog.

Content dog.

Sunnuntaina herättiin aikaisin siihen, että Pöysti nuolee naaman ja sitten mentiinkin marjastamaan, minä vähän muita myöhemmin, koska väsytti. Sain silti hyvin kirittyä kiinni ja keräsin litran marjoja, jotka vaihdoin äitin keräämiin isompiin marjoihin, joista pudotin pakastimesta puolet lattialle myöhemmin kotona. Sniff.

Pikkuveli grillasi myös kuvassa näkyvän liiterissä kasvaneen tatin.

Mustikkasormet pestiin järvessä. Sain viimein kuvan Lappeenrannan reissulla ostamastani uimapuvusta, jolle ei kyllä ole ollut kuin kaksi kertaa tänä vuonna käyttöä. Ei ole ollut tarpeeksi lämmintä ja silloin kun on, olen töissä... Eikä enää kuuden aikaan viitsi lähteä hyisiin vesiin uimaan. Miksi ei ole viikonloppuna puljauskelejä koskaan?

Oli ihan kiva käydä mökillä ja koirakin sai mukavan riemuhepulin meidät nähdessään. Ehdin tehdä juuri sopivasti kaikkea, vaikka luppoaikaa irstaan Kuume-kirjan lukemiseen ei jäänytkään. Mieluummin olenkin pihalla. Vibram Fivefingersit piti tosin marjastuksen jälkeen pestä; muut vetelivät kumppareissa ja pitkissä housuissa, minä ensimmäisessä kuvassa näkyvässä asussa. Kyllä kengät vähän kastui, mutta itikat pysyy poissa kun valelee itsensä itikkamyrkyllä niin, että lemupilvi seuraa parin metrin säteellä perässä.

Pesin paljasjalkakenkäni, mutta koska niitä ei saa lingota, oli minulla ongelmia, kun pesukone ei:
1. huuhdellut
2. poistanut huuhteluvettä, kun laitoin manuaalisesti huuhtelun.
Ota nyt selvää miten tuo toimii, linkosin sitten tyhjän koneen, että sain vedet pois. Kengätkin haisee yhä saippualle, vaikka laitoin hyvin vähän pesuainetta. Uskaltaako noita laittaa jalkaan vai pitäisikö pestä/huuhdella käsin uudestaan?

Mutta joo, meinasin että voisi vielä kerran käydä mökillä, jos säät sallii ja jaksaa. Sieniä voisi kerätä, ehkä puolukoitakin taas vaihteeksi. Pakastin on toisaalta niin täynnä tavaraa, että meinasi viime viikon torstaina kerätyt kirsikatkin mennä pilalle, kun ei mahtuneet pakastimeen. Osa oli jo huonoja, mutta poimin ne pois ja tein lopuista herkullisia kirsikka-suklaamuffinseja, joihin laitan ohjeen tänne myöhemmin (jos muistan ottaa kahdesta viimeisestä yksilöstä kuvan ennen niiden syömistä).

Keräättekö te syksyisin marjoja tai sieniä? Pidättekö mökkeilystä?

Simple and Black

Esittelyssä Collectifilta tilattu Audrey-mekko.
Yleensä Audrey-mekolla tarkoitetaan Hepburn-mekkoja (esim. Lady Vintage ja Lindy Bop myy tällä nimellä vähän 60-luvun tyylisiä kellohelmaisia vyöllisiä mekkoja, joissa on korkea kaula-aukko), mutta Collectifin Audrey-mekko onkin kynämekko.

Olen pyrkinyt kerryttämään kynämekkojakin vaihtelun vuoksi ja tuulisia päiviä varten, joten kun Collectifilla oli -50% koko sivusto, nappasin sieltä tämän ostoskoriin trenssin, uuden Dolores-topin ja parin boleron ohella. Kellä muka olisi tarpeeksi mekkoja?
- 24 fiftarimekkoa kaapissa, hurdur

Minulla on Collectifilta neljä(kö?) kynämekkoa. Punainen Regina, edellisessä postauksessa näkynyt Eloise-mekko, viime talvena ostettu neulemekko ja nyt tämä. Hommasin tämän, koska yksinkertaisen mustat kynämekot ovat monikäytöisiä ja tämä näyttää hyvältä niin yksinään kuin yhdistettynä boleroon, bleiseriin tai neuletakkiin.
Mekko on joustavaa bengaliinia, joka istuu yhtä hyvin, vaikka lihoisi tai laihtuisi muutaman kilon. Napakka malli, johon ei mahdu isoja rintaliivejä/rintoja tai kiristää kainaloaukkojen kohdalta. Koko on UK10 ja vastaa hyvin kokoaan, mutta on pienempi kuin Regina-mekko ja Eloise-mekko.

Tänään teemana oli pyhä yksinkertaisuus, eli mekko pääsi loistamaan lähes tulkoon yksinään. Kylkiäiseksi laitoin heinäkuun puolella Collectifilta tilatut Pamela Mannin pilkkusukkahousut, jotka ei ihme kyllä ole (vielä) revenneet käytössä, ja Lola Ramonan Angie-kengät. Korvissa killuu English Rose-korvikset myöskin Collectifilta, joita minulta löytyy näitä kolmessa värissä: punaiset, vaaleanpunaiset ja valkoiset.

Kyljissä on kiva rypytys, joka piilottaa sivumakkarat, huehuehue.

Lajittelin nämä kuvat mielessäni kolmeen osioon: ensimmäinen kuvasarja portaikossa on normaali, eli minua tyypillisimmillään, toinen on simppelin tyylikäs yksinkertaisella taustalla ja kolmas on korkeamman kontrastin pinup-tyylisiä kuvia. Toisin sanoen naamani paloi auringossa, mutta kuvista tuli silti niin kivoja, että leikitään niiden olevan taiteellisia.

Mekko kesti myös pyörällä ajon toisin kuin aiemmin hommaamani Fiona-kynähame, joka repsottaa nyt halkion kohdalta pysyvästi joka suuntaan. Perkele.
Tämä tosin nousi niin ylös pyörällä ajaessa, että pylly taisi vilkkua. Kävellessä pysyy siellä missä pitääkin, ja koska kangas joustaa reippaasti, mutta sivuilla oleva rypytys saa aikaan hoikentavan vaikutuksen, kehtasin käydä ahtamassa Tallikahvila Kinskissä pizzaa ja Strohilla terästettyä kakkua. Näiden kuvien kuvaajana toimineen poikaystävän piti tulla mukaan, mutta odotettuani 45min hermostuneena, ukko ilmoittaa, ettei tule. Kiukuspäissäni kävin ostamassa Lindexiltä uuden paidan ja herkuttelin kymmenen euron edestä Kinskissä.

Kinskiin tuli jostain päin Varsinais-Suomea tulleita yliopisto-opiskelijoita, jotka alkoivat jutella kahvilan omistajan kanssa. Minä vähän Forever Alone -tyyppinä jäin kyyhöttämään doggy bagini kanssa (sain niin ison kakkupalan, etten jaksanut syödä kaikkea) paikalle salakuuntelemaan ja välillä tuppauduin keskustelun mukaan. Tuli puheeksi se, että kuinka kahvilan täytyy erottua joukosta pärjätäkseen, ja että Kinski onnistuu siinä hyvin. Minäkin tykkään kahvilan tunnelmasta, vaikken hevosia harrastakaan ja omistajakin on niin herttainen, että käyn siellä mieluummin kuin Alegriassa, josta saa hyvää kahvia, mutta jossa myyjät harvoin hymyilevät. Aina on naama niin näkkärillä.

Sillä on oikeasti väliä hymyileekö asiakaspalvelija asiakkaille vai ei. Minulla ei ole kunnon asiakaspalvelukoulutusta, mutta pyrin aina hymyilemään asiakkaille sekä livenä että puhelimessa (koska hymyn kuulee puhelimessakin, sanokaa minun sanoneen). On parkkisakoista valittaneet ihmisetkin vähän paremmalla tuulella, kun palvelusihteeri ottaa vastaan hymyillen - paitsi se yksi, joka luuli, että nauroin hänen sakoilleen.
Kävin aina meidän lähi-Siwassa mielellään, koska myyjät olivat kohteliaita ja hymyilivät, vaikka Lidliin olisi ollut 100 metriä matkaa. Erityisesti yhden naispuoleisen myyjän hymy oli niin aurinkoinen, että pahakin päivä muuttui paremmaksi. Sama homma vähän Kinskissä, omistaja on sellainen herttainen ja hassu ja välitön, että minäkin koko kaupunkireissun murjotettuani lähdin kahvilta hymyhuulin.

Eli hymyilkää ihmiset. Yksi hymy voi pelastaa päivän. :)

Eloise Dress

Kesän viimeiset(kö?) terassidrinkit.

Hyvä että olen ehtinyt esitellä edellisen Collectifin tilaukset täällä blogissa, kun tuli jo toinen tilaus perille. Jep, tilasin heinäkuun puolivälissä hirveän määrän rojua Collectifilta ja heinäkuun vikalla viikolla tuli sitten se perinteinen -50% koko sivulla... Ja tilasin lisää hirveän määrän vaatteita. :D

Tässä on kuitenkin edellisen tilauksen ns. päävaate, jonka takia tilasin Collectifilta, eli Eloise-kynämekko, joka ikävä kyllä osoittautui pettymykseksi paristakin eri syystä. Ensinnäkin mekko on ihan hemmetin väljää kokoa; rintamusta ei minun suloilla ja edes bombshell-liiveillä täytetä, ja tilaa on lanteilla ja vatsan kohdallakin. Olisi pitänyt uskoa TopVintagen kokotaulukkoa ja ottaa UK8, mutta ostin UK10 että mahtuu olkapäät. Ja hyvä niin, koska tämäkin repesi käytössä etupuolelta tuosta mistä hihat kiinnittyy rintamukseen. Siis ihan tosissaan repesi molemmilta puolilta kahteen eri kertaan, kun ojentauduin ottamaan laukkua edestäni enkä mitenkään edes levitellyt käsiäni taivaita kohti vaan normaali ojentautuminen. Ruts. Ja toinen ruts.
Wtf. Olen tyrmistynyt.

Dress: Collectif Eloise
Earrings: bought from the market
Necklace: Sokos
Shoes: Lola Ramona

Jos tuosta huonosta ompeleesta pääsee jotenkin yli, niin mekko on sentään mukavaa puuvilla-pellavasekoitetta, joka joustaa kaikkialta muualta paitsi olkapäiden yli laskeutuvien olkaimien kohdalta. Valitettavasti kyllä myös rypistyy käytössä, että ymmärrän kyllä että jos tämän kuuluukin olla tavanomaista väljempi, ettei mene käytössä totaalisen kurttuun. Silti rintaan ei olisi tarvinnut aivan noin valtavaa muotolaskosta tehdä.

Kyllä minä tätä aion käyttää, mutta se nyt vaan on niin, että se viime vuotinen punainen talvitakkikin lojuu kaapissa yhä kaventamattomana, eikä varmasti pääse käyttöön ennen kuin on kavennettu. Käytän ennemmin napakoita ja hyvin istuvia vaatteita kuin sellaisia, jotka roikkuvat päällä. Toisin sanoen ompelijalle olisi asiaa, mutta arvatkaapa jaksanko vaivautua sinne asti enää työpäivän jälkeen (puhumattakaan että ennen) tai että onko ylimääräistä rahaa maksaa korjauksista kaikkien näiden tilaamisten jälkeen...
Suattaa olla, mutta suattaa olla ettei oo.

No, ehkä sitten ensi kuussa tämän kuun palkalla, jolloin kesäkin on jo ohi, mutta onhan aina ensi kesä. Jos on.
TES:in muutosten ansiosta palkkakin nousi sopivasti suurin piirtein satasella, että ensi kuussa sitten voisi hoitaa nämäkin asiat kuntoon sillä ylimääräisellä rahalla.
Ai mikä säästäminen?
Toisin kuin viime kuussa, laitoin rahaa säästöönkin. On sitten taas jotain millä ostaa mekkoja, kun työt loppuu lokakuussa. Höhöhö.

OMG, she's wearing pants!

Reaktio työkavereilta, kun käytin kesäkuussa ensimmäistä (ja toistaiseksi viimeistä) kertaa töissä housuja töissä oli: "Oho, sillä on housut."
Käytin Collectifin punaisia Bonnie-housuja, jotka ovat yhdet niistä harvoista housuista, jotka jalassa kykenen olemaan kahdeksan tuntia, vaikka housuilla onkin tapana kurttaantua istuessa polvien kohdalta vähän ikävällä tavalla. Ne kuitenkin joustavat hyvin ja tuntuvat mukavalta jalassa, joten päätin sitten ostaa mustat samanlaiset Collectifilta viime kuussa. Miten ollakaan juuri sopivasti pari viikkoa ennen koko kaupan -50% alea (josta muuten tilasin lisää tavaraa).

Nämä mustat Bonniet ovat kuitenkin erilaiset. Ensinnäkin, nämä ovat huomattavasti napakampaa (pienempää) mallia kuin punaiset sisarensa, ja joustoa näissä ei ole nimeksikään. Toisin sanoen näillä saa aikaan Kim Kardashian takapuolen ja kurvit, mutta ei näillä kyllä istuta kahdeksaa tuntia, jollei mieli verenkierron katkeavan alaraajoista puolivälissä työpäivää. Toisaalta enpä ole kokeillut jos vaikka antaisivatkin vähän periksi pitemmällä istumisella, mutta päätellen siitä kuinka napakasti istuvat, uskallan arvata että jostain puolelta rasahtaa pyöräillessä.

Maailman kankein poseeraaja palkinto annetaan Maawolle!

Yhdistin pöksyt siihen yhteen ainoaan yläosaan, jota ei tule käytettyä oikein koskaan, eli Vivien of Hollowayn kuppikakkutoppiin. Topin ainoa vika on siinä, että se on himpun väljä vyötäröltä ja rinnasta, mutta näiden kuvien aikaan viime viikon perjantaina olin mässännyt koko lomaviikkoni britakakkua, pizzaa, ravintolaruokaa, vietnamilaista katuruokaa, alkoholittomia mehudrinkkejä ja muuta kivaa, että pikku pöhötyksen ja kurveja nuolevien pöksyjen kanssa toppi ei roikkunut päällä. Ei ainakaan, kun laittaa vyötärölle vyön hämäämään.

Housut ovat pääosin polyesteria, vähän sellaista jakkukangasta. Punaiset sisaret oli tvilliä, eli puuvilla-elastaanisekoitusta, jotka keräsivät kaikki karvat, mutta näiden materiaali on hienostuneempi. Sellainen että sopii vähän paremmin töihin kuin paloauton punaiset kaiken pölyn ja karvat keräävät pöksyt.
Vai eikös tämä asu näyttäisi toimistorotan päällä ihan siistiltä?

Tosin edelleen se kahdeksan tunnin istuminen tiukoissa housuissa ei kuulosta kivalta, plus etusauma kiertää housujen toisessa lahkeessa vähän merkillisesti sisäpohkeen puolelle. Liekö joku valmistusvirhe, tai sitten erikokoiset jalkani, jotka saavat spiraalin aikaan?

Otin viime viikolla myös Eloise-mekostani kuvia, mutta olen ollut laiska enkä ole tehnyt mitään blogin suunnalla koko viikkoon, vaikka minulla on ollut kahteen postaukseen kuvat säilössä ja varmaan olisi ollut kolmanteenkin, jos olisin eestynyt lähtemään kuvattavaksi.

Vaihteeksi ei ole satanut aivan joka päivä ja tälläkin hetkellä ulkona on niin upea sää, että painelen tästä viiden minuutin varoitusajalla mökille. Aikomuksena oli lähteä kaupunkiin ostamaan lyhyitä boleroita, mutta nyt kun tilaisuus koittaa niin mennäänkin porukalla mökille. Joten ehkäpä sunnuntaina näiden faaaabulous-kuvien jälkeen pääsette todistamaan miltä minä oikeasti näytän. ;P