Malja(ton) Suomelle

Kuulin viikolla Malja Suomelle -päivästä mistäs muualtakaan kuin Tallikahvila Kinskistä, jossa käytiin torstaina herkuttelemassa laskiaispullilla ja Runebergin tortulla. Ideana on kippistää alkoholilla, mehulla, kahvilla, teellä, kuka milläkin Suomen ravintola-alan yrittäjille tänään sunnuntaina ja pitihän sitä itsekin osallistua tukemaan paikallisia yrittäjiä. Käytiin siis tänäänkin veljen ja äidin kanssa Kinskissä kahvilla, mutta feilasin, koska otatin kuvan itsestäni ilman tilaamaani cafe lattea. #fail

Tuin tällä viikolla myös muita paikallisia yrittäjiä. Ostin maanantaina wannabelta mekon ja lyhyen mustan tyllihameen kuppikakkumekkoani varten, koska se pinkki on edelleen liian pitkä, ja torstaina kipaisin myös vaaleanpunaisen patellivyön. Minulla on rusettivyöni, mutta vähän arkisempaan käyttöön peruspatellavyö on parempi.

Eilen käytiin kuvaamassa ja mutustamassa ruokaa Caperossa. Muistin, että pizzat ovat pienempiä, joten kun ahdoin pikkupizzani, oli kyllä sellainen ähky, että en tiennyt repeääkö vatsa vai mekko ensin.

Lauantai-illan kruunasi The Revenant, joka käytiin katsomassa elokuvissa. Olen harmitellut sitä, etten ehtinyt katsomaan The Hateful Eightia elokuvissa, koska kukaan ei lähtenyt kaveriksi (ja liian myöhään arkena, kun on pitkä matka kävellä kotiin), mutta ainakaan en missannut kaikkia paljon hehkutettuja elokuvia. The Revenant on yksi niistä. Se ei ole suosikkielokuvani DiCaprion pääosittamista elokuvista, mutta varsin hyvä ennalta-arvattavuudestaan huolimatta. Loppua kohden meno alkoi mennä vähän yksitoikkoiseksi, eikä elokuva paini ihan samassa sarjassa kuin esim. Suljettu Saari ja Inception.

The Revenant on mielestäni enemmän taiteellinen leffa kuin toimintaelokuva, vaikka oli siinä omat toiminnalliset kohtauksensakin.  Ymmärrän vertaukset New Worldiin, mutta pakko sanoa, että New Worldissa oli enemmän ulottuvuutta varsinkin hahmoissa. Osa The Revenantin sivuhahmoista oli varsin teennäisiä - juuri sellaisia, jotka on kirjoitettu elokuvaan vain siksi, että tapahtumat voivat edetä tietyllä tavalla, eikä siksi että heillä olisi muuten minkään sortin merkitystä.

Kyseessä on ihan hyvä leffa, joka ei tarjoa mieltä mullistavaa juonta tai toimintaa, mutta ei se kai ole tarkoituskaan. The Revenant on yhden miehen näytelmä (ja Dicaprio hoitaa osansa hyvin), joka keskittyy tunteisiin ja erityisesti kärsimykseen, jolle on löydetty puitteet 1800-luvun alun Amerikan erämaasta. En minisi sanomaan yhtä hyväksi kuin Inception ja Suljettu saari, mutta ehkä minä vain pidän enemmän älyllisesti haastavasta kuin taiteellisesta materiaalista.

Ylläni näissä tämän päivän asukuvissa on Collectifin mega-alesta tilattu Dolores-toppi. Jännä juttu näiden kanssa on se, että en oikein välitä niistä ryppyhihoista, koska ne puristavat käsivarsia, mutta silti näitä tulee ostettua joka vuosi. Tämä on jo neljäs punaisen, valkoisen ja vaaleansinisen pallokuvioisen topin lisäksi. Haaveilen myös yhä siitä sinipunatartankuvioisesta Dolores-mekosta, jonka tilasin, mutta joka oli loppunut sillä aikaa, kun täytin ostoskoriani muilla aletuotteilla. (Enkä ollutkaan odotellut ennen tätä kivaa pikkuilmoitusta kuin puolitoista viikkoa.) Collectif palautti mekosta maksetut rahat tililleni ja pisti paketin matkaan, joka saapui tiistaina reilu kaksi viikkoa tilaamisen jälkeen.

Paketissa oli Dolores-topin ohella kolme bengaliinimekkoa, neuletakki, kaksi Elizabeth-boleroa, ne kauan kaivatut ja halvalla ostetut navynväriset Hayworth-housut ja yhtä lailla navynsininen Annie-neule kirsikkakuvioilla. Jostain syystä ostin kaksi kirkkaanpinkkiä mekkoa, koska oletin niiden olevan eri materiaalia, mutta nope, molemmat ovat bengaliinia. Tempest-mekon ostin myös aivopierusta violettina parilla kympillä, vaikka en edes pidä violetista. Täytyy kai opetella pitämään?

Collectifilla on vähän jännä juttu bengaliinin kanssa. Minulla on Regina-kynämekkoja nyt kolme kappaletta ja kaikissa on erilainen materiaali, vaikka kaikki ovat bengaliinia. Ensimmäinen punainen Regina-mekkoni on paksuhkoa, napakkaa bengaliinia - samaa kuin Regina Doll-mekko, mutta toinen navynvärinen on huomattavasti ohuempaa materiaalia, josta uhkaa näkyä läpi. Hayworth-housut on tätä samaa todella ohutta ja sileää bengaliinia, mutta ei haittaa kun ehdin jo tottua siihen, että pienet apuvälineet (lue: litistävät/saumattomat alushousut) ovat tarpeen.

Sitten on nämä uusimmat bengaliini-mekot. Ne ovat kaikki paksua ja yllättävän karheaa kangasta. Kangas joustaa hyvin, mutta erityisesti Tempest-mekkojen kangas on huomattavan karhea ja vähän epämukavakin. En tiedä onko tämä vain pääkoppani mielleyhtymä, mutta pinkin Regina-mekon kangas on himpun pehmeämpää (tai sitten se pehmittyi käytössä) ja laadukkaampaa. Jos kangas kuitenkin on luuloistani huolimatta samaa, en tiedä miksi toinen mekko maksoi uutena 35£ ja toinen 55£, vaikka halvemmassa on enemmän kangasta.

Ostan välillä kalliitakin mekkoja, mutta arvatkaapa mikä oli hauskaa tämän paketin kanssa?
Mekot olivat halvempia kuin muut vaatteet!
Kallein tuote oli tuo viininpunainen neuletakki ja hyvänä kakkosena tuli Annie-neulepaita, jota ette kuvasta erota, mutta jonka kuvautan kunhan ehdin. Dolores-toppi ja Elizabeth-bolerot hiihtelivät samassa parinkympin hintaluokassa violetin Tempest-mekon kanssa ja hinnaltaan alimmat olivat pinkki Regina 16€ ja Tempest, joka irtosi 10€ hintaan samaten kuin Hayworth-housut. Tuli säästettyä useita kymppejä tuotteista, jotka olisin voinut ostaa normaalihintaisenakin (Regina-mekko ja Hayworth-housut), joten voisin sanoa onnistuneeksi tilaukseksi siitäkin huolimatta, että nyt se tartankuvioinen Dolores-mekko pitää ostaa jostain tuplahintaan.

Oletteko tuhlanneet joulun jälkeisiin alennuksiin? Osallistuitteko Malja Suomelle -päivään vai menikö kokonaan ohi?

This time not in English, sorry!

Maawo Polo

Aloitetaan taas kerran säästä puhumalla. Perjantaina oli pakkasta -28 astetta, lauantaina -8 astetta. Kahdenkymmenen asteen ero lämpötilassa, mutta sitä ei tule ajatelleeksi samalla tavalla kuin että perjantaina olisi ollut nollassa ja lauantaina 20 astetta lämmintä. Imagine that.

Sunnuntaina otatin poikaystävällä kuvia viikolla töissä käyttämästäni asukokonaisuudesta, vaikka tuprutti lunta. Ei varmaan olisi kannattanut, nyt on kamala lenssu. Toisaalta se olisi varmasti tullut muutenkin, koska flunssaa on liikkeellä joka paikassa, mutta oli kiva käydä vakuutuskeskustelussa ja kaupungilla nenä punaisena ja toivoa ettei räkä valu poskille.
Miksi nenäliinat on loppu aina silloin, kun tulee flunssa?

Lenssun ohella kovassa nosteessa on simsittäminen. Yleensä saan näitä simsityskausia The Sims 2:n kanssa, mutta nyt olen paukuttanut Sims 4:sta tuntikaupalla niin, että Origin näyttää pelitunneiksi tuntia vaille 200. On niitä pelitunteja tullut vähän lisää, koska syksyllä, jolloin aloitin jälleen pelaamaan Sims 4:sta pelitunteja oli n. 35h. Tein uuden naapuruston, jossa olen käyttänyt rahakoodia, koska The Sims 4:ssa saa niin perhanan huonosti ylennyksiä ja rahaa, että jos pelaisin ilman koodeja, en ikinä saisi järkevää taloa ja halusin päästä toteuttamaan arkkitehtuurisia näkemyksiäni. Olen kokeillut pelaamista ilman rahakoodia ja ikääntymistä, mutta se tallennus jäi siihen, kun nuorena aikuisena aloittamani sim oli vielä vanhuksenakin persaukinen ja samassa rumassa talossa, missä alussakin. Ei vaan ehdi normaalilla ikääntymisellä samoja asioita, joita tein Sims 2:ssa ilman minkäänlaisia koodeja ja ollaan sentään jo viidennessä sukupolvessa menossa, herranpieksut sentään!

Simsityksen ohella olen katsonut Siskoni on noitaa. Minulla on ollut koko sarja jo kauan tallessa, mutta jämähdin ykköskaudelle enkä ollut katsonut sitä ikuisuuksiin. Nyt olen jatkanut ohjelman katsomista ja olen hyvän matkaa menossa kakkoskaudella. Ai että ysärityyli on niin ihanaa (=kamalaa).

Nuorempana en saanut valvoa erityisen pitkään enkä päässyt katsomaan televisio-ohjelmia enää myöhään, koska äiti valloitti television, mutta muistan kun kaikki muut katsoivat Siskoni on noitaa. Joskus teini-ikäisenä näin muutaman jakson uusintana, mutta sen jälkeen en enempää, joten nyt on tosi hauska katsoa jotain, mitä olisi joskus 12-vuotiaana halunnut palavasti katsoa. Sama homma Xenan kanssa; haluaisin katsoa sarjaa suurin neloskauden puolivälistä eteenpäin, johon jäin vuosia sitten katsoessani Xenaa televisiosta, mutta arvatkaapa löytyykö sitä mistään? Eeeen usko.

Ja ennen kuin joku alkaa epäillä makuani elokuvien ja sarjojen suhteen sanottakoon, että nautin nostalgiasta. Pidän monista ohjelmista, joita katsoin lapsena ja teininä niiden tuomien muistojen takia. Kuka nyt ei haluaisi muistella huolettomia lapsuusaikoja?

Kuvissa on näemmä tällä kertaa vähän tahaton teema. Keep that hand down, girl.

Puhutaan loppuun vähän poolopaidoista. En ole ikinä voinut käyttää niitä tuntematta oloani epämukavaksi. Minusta tuntuu siltä, että kuristun niissä ja ainoat poolot, joita olen voinut käyttää, ovat niitä, joissa kaulus on niin iso, että sinne mahtuisi kaksi päätä väliin ja ne taas eivät oikeastaan ole enää pooloja.

Aina on kuitenkin poikkeus sääntöön ja tässä tapauksessa poikkeuksia sattuu olemaan kolme ja ne kaikki tarttuivat mukaani samalla ostosreissulla Black Fridayn aikoihin. Ostin marraskuussa Inga Shopista kolme pooloneuletta, joista mainitsinkin aiemmin blogissa mainitsematta kuitenkaan sitä, että en oikeastaan ole koskaan voinut käyttää pooloneuleita. Pidän niistä, mutta tuntuu siltä, että kuristun niihin ja siksi en voi ymmärtää myöskään tarpeetonta kaulahuivien käyttöä sisätiloissa. Eikö näitä tuubihuivi-ihmisiä ahdista?

Yllättäen kyllä en kuristu tässä neuleessa enkä niissä kahdessa muussakaan, joten joku tässä materiaalissa (silkkiä ja villaa) vissiin hengittää sen verran, että voin sulloa halterneckin alle ja asustaa paidan ja alla olevan Vivien of Hollowayn mekon vielä melko tiukalla kaulakorullakin kuristumatta kaulukseen. Asukokonaisuus ei ole ehkä oikeaoppinen fiftari, mutta kuten olen sanonut pukeudun miten lystään ja minulle riittää, että se on edes sinnepäin. En rajoita pukeutumistani vain yhteen tyylisuuntaan, koska välillä on kivaa tehdä lady Gagat ja shokeerata työkavereita pukeutumalla normaalisti.

Mitä mieltä olette pooloneuleista? Hot or not?


In English:
I probably shouldn't have taken these photos, because I caught a cold. Well, to be honest I would have gotten it anyway since it's that time of the year and my boyfriend had a flu earlier. It's just my turn now.

I've been playing a lot of The Sims 4 recently and although there are times I play a lot, I usually play The Sims 2. I started a new game in The Sims 4 and I've been making a lot of sims and houses for them with money cheats (because it's way too slow to get them enough money for proper houses), so I'm actually growing to like it. However when I'm playing multiple generations I still prefer Sims 2, because it takes a lot less time and effort than Sims 4 where I have to keep aging off, because otherwise all my sims would be elders before they even reach their Job level 4. It's just too hard to get promotions AND keep my sims happy.

Other than playing Sims I've been watching Charmed. I remember how I wanted to watch it as a kid, but never got the chance to, so now I'm taking my time having some nostalgic 90's moments with it. I'm currently watching Season 2, but since it has eight seasons I'm sure to have a lot more fun in the next few weeks.

Last but not least, let's talk about my outfit. I don't usually wear polo necks, because I feel like I'll suffocate in them, but this jumper is different and feels comfortable even with a halterneck Vivien of Holloway dress under it and a necklace around my neck. When I bought this on November I actually bought two other jumpers with polo necks and surprisingly I like them all. They don't give me that suffocating effect I usually suffer from, so I've worn them a lot. Maybe it's the material that matters? These jumpers have high wool content with cashmere and silk that is soft and comfortable to the skin.

What do you think about polo necks? Hot or not?

Winter happiness

Ei se pakkanen enää niin kylmältä tunnu, kun siihen on tottunut. Luntakin tuli, jos ei nyt sentään yhtä paljon kuin Merikarvialla, niin kuitenkin aika paljon. Sai sitä vähän matkaa kahlata pohkeita myöten lumihangessakin ennen kuin kaupungin reippaat lumiauramiehet saivat kadut putsattua. Siinä on muuten varmaan siivoojan ohella epäkiitollisimpia ammatteja; saako yksikään lumiauraaja koskaan kiitosta? Nuhteita kyllä tulee, jos ei ole se takapiha aurattu, kun töihin pitäisi päästä. Meillä naapuri oli kolaamassa takapihaa, mutta on se aura-autokin tuossa parina aamuna pyörinyt.

Nyt on kauniit paksut nietokset joka puolella ja voi oikeasti sanoa, että on talvi. Pakkasta on tukevasti kahdestakymmenestäneljästä kolmeenkymmeneen ja ilma on välillä sanalla sanoen kostea. En tiedä kuinka se on mahdollista, mutta siinä vaiheessa kun naama tuntuu ulkoillessa kostealta, on oikeasti kosteaa.

Enää ei ole ripset jäätyneet (pahasti), mutta kyllä se pakkanen mukavasti poskissa ja perskannikoissa kipristelee. Tarvitsen kunnon toppahousut. Sellaiset, joihin mahtuu takapuolikin.

Tunnustan, että mustan sisarensa kanssa saman vian jakava Pinup Couturen Jayne-mekko on myös melko ahdas takalistosta. Kun sanon melko ahdas, se tarkoittaa sitä, että jos tämän kanssa kumartuu, saa arpoa ratkeaako satiinivuori vai puuvillasatiinia oleva ulkokuori. Tungin näihin kuviin alle Triumphin kuristusshortsipöksyt, mutta varsinkin sukkahousujen kanssa kangas kinnasi niin tehokkaasti, että portaiden kävely kymmenen sentin koroissa kuvauspaikalle oli jokseenkin haastavaa. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että pitäisi alkaa laihduttaa/kiinteyttää/keventää kesäkuntoon?

Pinup Couturen vaatteiden mittataulukon mukaan mekot on tehty suurin piirtein tiimalasivartaloisille. Rinnoille on tilaa, pyllylle on tilaa ja vyötärö on suhteessa tiukka kuin ampiainen. No, ei ihan ole sitä. Tässä mekossa on vyötärö sitä mitä luvataankin M-koossa, mutta sopii kyllä isommallekin, koska pienten alusvaatteiden suoman vyötärönkutistamisoperaation jälkeen vyötärö jäi väljäksi varsinkin vyön osalta. Rintamuskin on sitä mitä luvataan, eli jälleen alusvaatteiden suomalla ylimääräisellä täytteellä sopivan kokoinen. Takalistolle taasen on ilmoitettua ~100cm lantionympärysmittaa vähemmän tilaa, tai sitten ne neljät päällekkäiset housut (alushousut, spanksit ja kahdet sukkahousut) ovat saaneet takalistoni leviämään. Niillä joulusuklailla, viikonloppukarkeilla, kotitekoisilla pullilla ja Tallikahvila Kinskissä nautituilla kakuillahan ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, kun mittanauha ei kuitenkaan ihan vielä yllä sataseen saakka.

Otaksun, että kesällä ilman sukkahousuja mekko istuu hieman paremmin, kun kangas ei ota kiinni. Sukkahousuilla on vähän sellainen paha tapa, että mekkokangas kiipeää vuorikankaasta huolimatta, mutta tässä ei onneksi ole sitä ongelmaa, kun ei mahdu kiipeämään, höhö. Ai miten niin en löydä mitään positiivista sanottavaa?

Kesään tämä mekko sopii väriltään muutenkin paremmin. Arvoin vähän silloin viime marraskuussa, että otanko mekkoa sinisenä ollenkaan vai en, mutta muita värejä ei ollut jäljellä ja sitten tämä kuitenkin päätyi ostoskoriin. Minulla on joku outo viehätys kirkkaaseen vaaleansiniseen ja varsinkin yhdistettynä vaaleanpunaisiin asusteisiin. Olisinkin asustanut tämän pinkillä (huulipunan lisäksi), mutta ei oikein huvittanut laittaa puolihihaista ohutta neuletta -18 asteen pakkaseen. Olisi voinut olla vielä vähän kankeampia poseerauksia.

Loppuun puhutaan vähän sukkahousuista. Harvoin käy mielessä, että sukkahousujakin voi kerrostaa, tai jos käy niin sitten se on kahdet paksut sukkahousut päällekkäin niin, ettei alta näy mitään. Mutta jos on Miss Ruki Verin pari vuotta sitten antaman vinkin tavoin ovela, niin parastahan on pistää jotkin kuviolliset sukkahousut värillisten päälle - niin kuin näissä kuvissa.

Minulla on mekkoani vain aavistuksen tummemmat sukkahousut jalassa, mutta kun päälle laittaa kuvioidut mustat sukkahousut, saa niistä aivan erinäköset ja ennen kaikkea käyttökelpoiset. En tiedä mikä aivopieru on ollut ostaa kirkkaanvaaleansiniset sukkahousut... Varmaan sama kuin niiden violettien ja pinkkienkin kanssa, jotka pyörii sukkahousulaatikossa käyttämättömänä, mutta joita ei voi heittää kierrätykseen, koska ehkä niitä joskus käyttää.

Tietysti olisi voinut olla tyylikkäämpää laittaa tähän asukokonaisuuteen vain ne yksinkertaisen mustat sukkahousut ja säästää tämä sukkahousukombinaatio jonkin mustan, muuten yksinkertaisen asun kaveriksi, mutta kun juolahti mieleen, niin ei niitä viitsinyt ruveta enää riisumaankaan. Tee ensin, ajattele vasta sitten.
Totta puhuen en kerrosta sukkahousuja arkena, koska kahdet sukkahousut päällekkäin tekee tiukkaa varpaille ja sehän ei ole lämmintä, että on varpaat rullalla. Käytän toppahousuja sukkahousujen päällä työmatkoilla ja pienemmillä pakkasilla pitkät helmat ja pitkävartiset saappaat riittää.

Järkytin tänään työkavereita pukemalla farkut, tai tarkemmin sanoen jegginsit, töihin. Miehet tuijottivat silmät pyöreinä: "Siulla on farkut!" Olihan minulla housut ollut pari kertaa, mutta että oikein farkut. Vähän tuli samankaltaiset fiilikset kuin kesällä, kun pistin ensimmäistä kertaa housut jalkaan töihin edellisellä työpisteellä. Mutta kyllä, minäkin omistan farkut ja totta puhuen useammatkin, mutta en käytä niitä, koska ei ole oikein soveliasta antaa työnaisen hymyn paistaa työpaikalla. En tiedä miten olen voinut käyttää niin matalavyötäröisiä farkkuja.

Käytättekö te sukkahousuja talvipakkasilla? Kerrostatteko niitä vai käytättekö toppahousuja?


In English:
Now we can officially call it winter - we got more than enough snow! Even the weather doesn't feel as cold now that I've gotten used to being out in -26C degrees. Sure, I still need better trousers for winter - ones that can actually fit my junk in the trunk without freezing my ass off.

This Jayne Dress by Pinup Couture could also use a slightly larger hip area. It's a bit too tight on my butt, but it's hopefully because I was wearing so many undergarments below it. It's not like I need to stop eating so much chocolate, candy, cakes and other pastries.

I would have loved to pair Jayne dress with pink colors, but -18C is too cold to be wearing 3/4 sleeves, unless you want to catch a cold, so I wore my black King Louie cardigan. In addition I wore two layers of pantyhose to create that teal look; my pantyhose are actually bright turquoise. I admit pure black would have been more classy, but I didn't dare take them off since I was wearing so tight shapewear it would have been a pain in the ass to dress up again.

Would you layer two pantyhose on top of each other, or do you prefer something else to keep you warm during the cold months?

2015 in FAIL pictures

No niin, aika tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen, joka on muuten kolmas vuosi bloggauksen saralla. Kolme vuotta sitten aloitin blogin Vaaleanpunainen Pörröhaalari Ruokatahroilla, joka oli humoristinen ruokablogi, jossa oli myös tyyli-/vaatepostauksia. Hyvin pian aloittamisen jälkeen blogin painopiste siirtyi tyylipostauksille ja ruoka- ja leivontatekstit jäivät vähemmälle.

Pari vuotta sitten aloin pukeutua fiftarityyliin ja samalla blogin painopiste siirtyi pysyvästi tyylipuolelle omituisesta sekasikiöstä, vaikka aina silloin tällöin tykkäänkin yllättää herkkuohjeilla. Kuluneen vuoden aikana en ole julkaissut kuin pari leivontaohjetta, vaikka leivon yhä, joten syyskuussa blogi kävi läpi pikkuriikkisen muodonmuutoksen ja vaihtoi nimensä Mekkoaddiktin Vaatekaapissa. Vaihdoin nimen kuvaamaan sisältöä paremmin, koska ollaan nyt ihan rehellisiä -  90% sisällöstä on mekkoja ja hameita. Nyt ei ainakaan tule yllätyksenä, että sisältö voi olla vähän yksitoikkoista.

Tykkään kuitenkin myös poiketa kaavasta. Teen sitä harvoin, mutta sitten kun teen, niin sitten teen kunnolla. Minulla on säilössä kaikilta kolmelta vuodelta lukematon määrä pilalle menneitä otoksia, mutta nyt pääsette ihailemaan edellisvuoden satoa. Olkaa hyvä, aloitetaan suosikkikuvallani viime toukokuulta.

Vastedes voitte kutsua minua Demoniksi.

Useimmiten pilalle menneissä kuvissa vikana ovat ilmeeni. Derppaan sallittua enemmän ja siksi vaadinkin useita kymmeniä kuvia, että sieltä löytyy edes kymmenkunta asiallista kuvaa.

Mutta puhutaanpa nyt mitä muuta tänä vuonna on tapahtunut kuin, että en osaa olla ihmisiksi kuvia otettaessa.
Pääsin töihin!

Kaksi vuotta työttömänä ja pääsin töihin työllistettynä. Mikä parasta - pääsin töihin tämänkin työpätkän jälkeen sijaiseksi ja olen ollut nyt töissä yhtä kyytiä hurjat yhdeksän kuukautta, samassa paikassa, mutta eri osastolla. Pidin molemmista töistä, mutta nykyinen työ on sitä, mistä olen aina enemmän tai vähemmän haaveillutkin. Se sopii kaltaiselleni nörtille, koska vaikka en osaa vielä kaikkea, haluan osata kaiken.  
Teach me, senpai! (Sanavalinta tarkoituksellinen, koska en ole koulussa.)

En ole aina se, joka derppaa.

Kyllä Paawokin osaa!

Joskus myös eläimet trollaavat. Tämä sorsa tuijotti meitä liikkumatta monta minuuttia.

Trollimpia viime vuoden kohokohtia oli se, että lukitsin poikaystävän vahingossa yöksi ulos. Edelleen oma häppeesä, kun lähti erilleen.
Samana päivänä aiemmin törmäsin toiseen bloggaajaan, Minttu-Maariaan, ja tapaaminen oli myös vuoden kohokohtia. Minulla ei ole paljon lukijoita, vaikka olen pitänyt blogia kolme vuotta, mutta tänä vuonna ajattelin jos blogi saisi vähän näkyvyyttä ja lisää lukijoita. Mainostatteko te blogianne jotenkin, vai löytävätkö ihmiset itsestään bloginne lukijoiksi?

Ja sitten on niitä päiviä, kun ei vaan onnistu kuvaajalta eikä kuvattavalta.

Minun on pitänyt tehdä fail-postauksia jo parin vuoden ajan, mutta kumma kun ne jää aina tekemättä. Kuka nyt haluaisi julkaista pilalle menneitä otoksia netissä? Ei ainakaan kukaan täysjärkinen.

No, omaksi puolustuksekseni voin sanoa, että aina ei ole minun vika, että tulee näitä vähemmän järkevän näköisiä kuvia. Yritän opastaa kuvaajia, mutta aina sekään ei mene nappiin, kuten näkyy.

Annat ohjeita niin, että ne tallentuvat kameralle...

... mutta lopputulos on tällainen.

Tai sitten kuvaaja ottaa kuvia salakavalasti silloin, kun en sitä odota.

Kaiken kaikkiaan minulla ei ole ollut erityisen muistettava vuosi muuten kuin tosiaan työn saamisen kannalta. Minulla oli valtaosan vuodesta punasävyiset hiukset, jotka olin värjännyt vuoden 2014 joulukuussa. Olin punapää jonnekin toukokuun loppuun tai kesäkuun alkuun saakka, jonka jälkeen tukka sai puoliksi vahingossa vähän pinkimmän vivahteen, kun yritin taittaa sitä Directionsin Plumilla vähän viileämmäksi. No, siitä tuli sitten tosiaan viileä.

Syksyllä piti tehdä ryhtiliike ja ruveta käymään kuntosalilla, mutta se ei oikein ottanut tuulta purjeisiin EasyFitin hullujen sääntöjen takia. Kävimme Janinan kanssa uimahallin kuntosalilla, mutta uiminen oli mukavampaa, joten päädyimme useimmin pulikoimaan kuin tuhlaamaan aikaa kuntosalilla. Shokkivärit ei kuitenkaan oikein pelitä hyvin tuon klooriveden kanssa, joten vetäisin kuontalooni värinpoiston ja aloitin uudet työt sopivasti blondina. Kumma kyllä viihdyn blondina, mutta kun katselen tuota ihanaa pinkkiä tukkaani vuoden varrelta, niin vähän houkuttaa tuo shokkiväripurnukka kirjahyllyssä. Ajattelin kuitenkin jatkaa uintiharrastusta, kunhan Janina pääsee pahimmista koulukiireistä yli, että parempi jättää purnukka pölyttymään hyllyyn vielä toistaiseksi. Tiedä mitä sitä saa tänä vuonna päähänsä - kirjaimellisesti.

Joskus kuvaajakin feilaa ja tarkennus ei mene ihan nappiin...

... eikä sen puoleen valaistuskaan...

... kuvakulmasta nyt puhumattakaan.

Ja sitten on tietysti ne hetket, kun luonto on vähemmän yhteistyökykyinen.

Ja joskus kamerakin päättää tehdä jäynää ja rikkoa kuvan.

Vuonna 2015 kerrytin myös mekkovarastoa ihan kiitettävästi. En kuitenkaan ostanut pelkkiä mekkoja vaan panostin erityisesti loppuvuodesta neuleisiin ja boleroihin, koska töissä täytyy peittää olkapäät. Jos jollekin ei siis ole selvää, niin tältä minä näytän töissäkin. Toki jätän kaikkein avarimmat kaula-aukot kotiin, mutta Vivien of Hollowayn mekot ovat olleet kovassa käytössä ja juurikin tyylini vuoksi eräs työkavereista risti minut kesäaikaan työpaikan prinsessaksi ja neiti Kesäheinäksi. Olen muutenkin ollut persoonaltani pirteämpi, vaikka joskus kyllä tulen valittaneeksi varmaan vähän kohtuuttomastikin, mutta onneksi kaikki ovat olleet ystävällisiä.

Kun tarkastelee vuotta 2015, niin kaiken kaikkiaan se meni hyvin. Minulla on hyvä olla, olen verrattain pirteä, iloinen siitä, että olen töissä ja parisuhteessakin on vaihteeksi rauhallinen kausi menossa, ettei olla toistemme kurkuissa.

Siksi loppuun onkin hyvä lätkäistä mitä käy, jos päätyy inhokkilistalleni.

Choose wisely.

Ei oo kylymä

Joskus sitä saa mitä tilaakin. Pakkasta on ja kunnolla, ulkona on ollut koko viikon pakkasta -20 asteesta jopa -26 asteeseen saakka. Torstaiaamuna loman päätyttyä oli oikein kiva kävellä töihin, kun ripset jäätyivät toisiinsa kiinni silmäkulmasta sillalle päästäessä ja samaan aikaan tuli kuuma. Pukeuduin kai siis tarpeeksi (=liiankin) lämpimästi säähän nähden.

Kun sanoin pitäväni pakkasessa töihin kävelystä, en ehkä ihan näin kovia pakkasia tarkoittanut, mutta pakko myöntää, että jos tuolla ei virkisty, niin ei sitten mistään. Ripsien jäätymisen jos sivuuttaa, niin mukavahan tuolla on ulkoilla riittävässä vaatetuksessa, kun pakkaslumi rouskuu mukavasti kengänpohjissa ja pakkanen kipristelee nenän päässä. On kirkasta, suurimmaksi osin aurinkoista, ja puut, pensaat ja rakennuksetkin kimaltelevat kauniin jäisenä. Työmatkalla voi ihastella kuinka Olavinlinnaa ympäröivä järvi höyryää avonaisena ja sumu leijailee rannan ympäristössä. Kaunistahan tuolla on, mutta sinne ulos pitää ensin uskaltautua ennen kuin talvesta voi nauttia!

Jo maanantaina oli aika hyytävä keli, kun kävimme Mikkelissä pikkuveljen, Janinan ja äipän kanssa. Ostin sieltä muun muassa tämän MasCaran villakangastakin, joka on 70% villaa, 10% kashmiria ja loput keinokuitua. Takissa on satiinivuori, jonka välissä on ohut toppaus, että kylmä tässä ei tule hyvällä tahdollakaan. Siitä huolimatta kuljin töihin limetinkeltaisessa toppatakissa ja kevyttoppahousuissa, joiden päällä kellohelmani töröttivät. Eli tyylikkyyden huippu siis :D

Valitin viime postauksessa, että villakangastakkini hajoavat käsiin, mutta en silti kovin aktiivisesti etsinyt uutta takkia Mikkelistä. Olin ostanut kaikenlaista Akselista ja Stellasta, joten olin jo varautunut siihen, että olen ostokseni tehnyt, kun piipahdimme vielä Carlsonilla, jossa oli isot alennukset. Sieltä löysin -20% alennuksessa tämän takin vajaalla kahdella sadalla, joka on mielestäni aika paljon vaatteesta, jota en voi käyttää ollenkaan tyllien kanssa (eli joudun käyttämään yhä viime postauksessa näkynyttä talvitakkia isoilla pakkasilla, tai käyttämään Hell Bunnyn takkeja pienemmillä), joten se jää vain kynähameiden ja housujen kaveriksi. Sen takia tunsi pari päivää kamalaa morkkista siitä, että hirveä määrä meni rahaa takkiin, jolle on vähän käyttöä, mutta kunhan tajusin, että minulla on aika paljon myötäileviäkin vaatteita, joiden kanssa taas ei voi kellohelmoja käyttää, aloin pitää takista enemmän.

Suosin yleensä myötäileviä ja vyötäröä korostavia fiftarityylisiä vaatteita, mutta vaikka tämä ei sitä ole nähnytkään, tykkään takin suorasta mallista. Siinä on jotain klassisen tyylikästä. Edessä on kivat laskokset helmassa, joista tulee vähän yksityiskohtaa muuten tylsään takkiin, ja poikkeuksellisesti tässä on neppareiden taakse piiloon jäävä vetoketju nappikiinnityksen sijaan. Pidän enemmän napeista, mutta koska niillä on taipumusta lähteä kävelemään minun käytössäni, vetoketju toiminee paremmin.

Minun piti kuvauttaa vain takki, mutta eilen kävi niin, että penkoessani pitkiä neulepaitojani, löysinkin sieltä jotain kauan sitten unohdettua, mutta paljon rakastettua: Queen of Darknessin neulepaidan, joka on viimeisimpiä jäänteitä goottipukeutumisajoiltani viiden vuoden takaa. Se on kahdesta kolmeen vuotta maannut hengarissa kolmen muun neuleen alla piilossa, mutta on yhä kuin uusi, joten otin sen käyttöön vannoen, että nyt en enää unohda suosikkineulettani kaapin pohjalle.

Parikymppisenä, kun sain mahdollisuuden pukeutua haluamallani tavalla, aloin ostaa gootti-/rock-tyylisiä vaatteita. Tein ylilyöntejäkin remmien kanssa, mutta tässä Queen of Darknessin neuleen yksinkertaisessa tyylikkyydessä kulminoituu juuri se tyyli, mitä minä vielä kolme vuotta sitten halusin olla ja olinkin ennen kuin hurahdin fiftarivaatteisiin. Poikaystäväni on vuosia mankunut, että miksi jätin tämän tyylin taakseni, enkä välttämättä oikein itsekään tiedä. Rakastan tätä neuletta ja rock-tyyliä, mutta pidän fiftarityylin värikkyydestä, naisellisuudesta ja ennen kaikkea mekoista. Molemmissa on hyviä asioita, jotka viehättävät silmääni ja sopivat tyylitajuuni, joten en luovu kummastakaan, mutta pitäisi kyllä useammin olla se rock-tyttö, johon poikaystäväni ihastui kauan, kauan sitten. Enhän minäkään pidä niistä homopetterivaarinpaidoista, joten ehkä sitä voisi yrittää miellyttää miehenkin silmää.

Olen ainakin keväästä saakka himoinnut karkkipinkkiä huulipunaa ja harkinnut ostavani Besamen Exotic Pinkin, mutta nyt sitten annoin periksi luksuksen halulleni ja ostin Chanelin Rouge Allure-huulipunan värisävyssä 94 Extatique. Katselin Chanelin pinkkejä huulipunia jo toukokuussa Lappeenrannan retkellä, mutta silloin olin vielä sen verran persaukinen, että 42 euron huulipuna jäi ostamatta, mutta nyt kun kävin Mikkelin Sokokselta sen kuolaamani Kenzon Amour hajuveden, vingutin S-etukorttiani oikein urakalla. Paawolla on Chanelin huulipunaa ja hän on kehunut sitä niin paljon, että päätin rohkaistua itsekin kokeilemaan. Ei viitsi noita halpoja, vääränsävyisiksi osoittautuvia pinkkejä ostella turhaan.

Pinkin huulipunan kanssa on harvinaisen vaikeaa löytää sopiva sävy, koska minulla on niin kummallisen värinen iho, että näytän helposti kelmeältä punaisenkin huulipunan kanssa, mutta tämä oli onneksi varsin onnistunut ostos. Väri on sopivan karkkipinkki fiftarityyliin, mutta sopivan neutraali töihinkin.

Yksi ainoa miinus Bésamen jälkeen tästä huulipunasta on sanottava ja se on se, ettei se oikein tartu kunnolla, varsinkaan huulirasvan päälle. Koostumus on hyvin huulirasvamaisen kosteuttava, eikä yhtään samettinen, vaikka kyseessä on melko mattainen väri, joten huulet tarvitsevat jonkin sortin (kuivan) pohjustuksen ja kaksi kerrosta väriä, mielellään vielä puuterilla taputeltuna siinä välissä, että tarttuu. Näin laitettuna kestää hyvin; olen syönyt ja juonut täsä välissä ja yhä on väriä huulilla. Vaatii vain huomattavasti enemmän vaivaa kuin Besamen huulipunilla, mutta ehkä tällainen kostea huulipuna on juuri omiaan näin pakkaskeleille, jolloin huulirasvaa ja käsivoidetta kuluu enemmän kuin laki sallii.

Minkä merkkisiä huulipunia te käytätte ja olette havainneet hyväksi?


In English:
So I got what I wished for, it's -26 celcius outside. You'll definitely wake up in the morning when walking to work, but it's quite nasty when your eyelashes freeze together on outer corners. Luckily I'm dressed up (too) warmly. I even bought a new winter coat by MasCara and even though it's not 50's style, which I prefer, I actually quite like it.

My older winter coats are all breaking apart, so I really needed a new one. I wasn't actively looking for a new coat, but I ended up finding one anyway. It's 70% wool, 10% cashmere and the rest 20% polyamid for durability. It's got a warm lining so it's perfect for this kind of weather although I've been out in a less fashionable attire lately.

Yesterday I found my long forgotten Queen of Darkness sweater I used to wear a lot when I wore a more rock/gothic style. It was and still is one of my favourite sweaters, so I've been thinking maybe I should wear my rock style clothing more often, since I still own few pieces. My boyfriend loves them and has been asking me repeatedly why I don't wear them anymore. Well, I guess I like the colourfulness of 50's style clothing more. I still love my rock clothing, but I sort of can't fit into my trousers anymore and even if I do, I find them very uncomfortable after getting used to wearing dresses. I do prefer dresses over any other type of clothing.

I also indulged myself with a new perfume and a Chanel lipstick. I'd been wanting one since May and since Besame Exotic Pink lipstick ran out of stock, I finally bought one. My cousin uses a red Chanel lipstick and she loves it.

It's hard to find a good shade of pink, but I think this Rouge Allure 94 Extatique does it. It's great for cute fifties style outfits, but not too fancy for work either. It's a very moisturizing lipstick and requires a good foundation, but if you're patient, it'll last a long time. You can't apply it over lip balm, it just won't last and it also requires couple of layers (with powder) to become fully opaque and matte. On the other hand, when it's really cold like this, the moisturizing effect is much better than having the velvety feel my Bésame lipstick gives.

What lipstick brands do you use and would recommend?

Uusi vuosi, samat vanhat jutut

Ihan alkuun pakko toitottaa, että ulkona sataa lunta! Sen verran pitäisi tällä kertaa olla pakkastakin, että tuo lumi pysyy edes sen muutaman päivän, kun olen lomalla, vaikka joutaisi säilyä siihen saakka, että palaan torstaina lomalta töihin. Tykkään kävellä kirpeässä aamupakkasessa töihin; siinä herää mukavasti.

Otin lomaa pari päivää lisää, eli maanantain ja tiistain, kun lomapäiviä kertyi juuri sopivasti ja se loppiainen keskiviikkona jäi riipomaan. Jäljelle jää yksi, jolle ei ole näillä näkymin tarvetta ihan heti, riippuen tietenkin siitä jatkuuko työt vai ei. Vähän alkaa iskeä jo pakokauhu, että jos ei jatku, niin mitäs hittoa minä sitten teen. Kuolen tylsyyteen ennen kuin löytää uusia töitä tässä työtilanteessa.

Poikaystävän kanssa olikin vasta puhe tästä asiasta, kun hän valitti sitä, että joululoma voisi jo loppua, niin pääsee töihin - eikä hän saa edes palkkaa harjoittelijana! Rupesin miettimään asiaa omalta osalta ja nyt kun minulla on ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kokonainen viikko lomaa, tajusin, että olen ollut töissä kahdeksan kuukautta putkeen ja että jo viikon loma tuntuu niin ruhtinaalliselta, että sen jälkeen voi palata hyvillä mielin töihin. Töihin meno on mukavaa, eikä sellaista pakkopullaa kuin se on joillekin huonossa työpaikassa työskenteleville. Meillä ollaankin vitsailtu, että ihmiset istuu mielellään töissä, koska ollaan kaikki Forever Alone-nörttejä (tämä siitäkin huolimatta, että kaikki muut paitsi kaksi lisäkseni ovat naimisissa).

Uusi vuosi meni hyvin, mentiin sittenkin viihteelle, vaikka siippa viime viikonlopun tapanintanssien jälkeen vannoi, että nyt ei ota pitkään aikaan. Taminossa tuli (poikaystävän) tuttuja vastaan, joten ukollakin oli hauskaa. Dj ei taaskaan soittanut toivebiisejä, mutta siinä ei toisaalta ole mitään yllättävää - ei Taminossa ikinä soiteta.

Minulla oli oikein eeppiset kikkarat baariin lähtiessä, mutta vaikka olin suihkuttanut tukkaan litran hiuslakkaa, olivat ne puolen tunnin pakkasessa kävelyn jälkeen tipotiessään. Katsottiin ilotulitukset porukassa ja jatkettiin iltaa baariin, jossa peiliin katsoessani tuli taas sellainen liian tutuksi käynyt fiilis, että turha työ menee hukkaan. Siksi en vaivautunutkaan näihin kuviin tukkaani kihartamaan, kun ei siitä ole mitään hyötyä.

Ulkona oli lauantaina kiva kirpsakka 16 asteen pakkanen, joten rohkenimme astua sen parin metrin verran jään puolelle ottamaan kuvia, vaikka vähän epäilyttikin. Myöhemmin illalla koiran kanssa lenkkeillessä kuultiin, että toinen koiran ulkoiluttaja oli luistellut kaksi tuntia jäällä, että ihan turhaan sitä aristeltiin.

Asuna oli Pinup Couturea: Amanda-mekko ja M.A.K:in neuletakki asustettuna Pinup Couturen vyöllä ja Erstwilderin rintakorulla. Olin jo pitkään halunnut käyttää tätä mekkoa, mutta arkojen värien takia ei ole tullut sateisella säällä käytettyä, koska se on sanomattakin melkoinen katastrofi. Pakkasten tultua olen hypistellyt tätä vähän väliä vaatehuoneessani, mutta nyt vasta otin itseäni niskasta kiinni ja puin mekon ylleni. Pakko sanoa, että hyvä valinta, koska pakkasella kädet haluaa työntää taskuihin ja tämä mahdollistaa sen. Voi kunpa useammat valmistajat tekisivät mekkoihinsa taskut...

Olen aiemmin valittanut siitä, ettei Amanda-mekon helma ole oikein mistään kotoisin, koska se ei ole täyskelloa nähnytkään ja se on jokseenkin liian lyhyt tavalliselle 26" petticoatille, mutta se Hell Bunnyn liian pitkäksi osoittautunut pinkki alushame pelittää hyvin tämän kanssa, että ei ollut sekään tyllihame mikään hukkaostos. Muutenkin Pinup Couturen mekoissa tuntuu olevan vähän lyhyemmät helmat kuin esim. Hell Bunnyn vaatteissa, mikä on hyvä asia lyhyille ihmisille.

Pitkille ja pitkäselkäisille ihmisille hyvä asia on puolestaan se, että Pinup Couturen vaatteissa vyötärö osuu sinne minne kuuluukin, eli vyötärölle. Kokeilin eilen Hell Bunnyn Marilyn-mekkoa, jossa vyötärö oli suurin piirtein suoraan rintojen alla, eikä mekko näyttänyt oikein miltään ylläni (ja sillähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että maha oli pullollaan Habanerossa ruokailun jälkeen), mutta kaikissa omistamissani Pinup Couturen mekoissa vyötärö osuu luonnolliselle vyötärölinjalleni tai korkeintaan pari senttiä sen yläpuolelle, mutta ei useita senttejä liian ylös niin kuin systemaattisesti Hell Bunnyn vaatteissa. Lindy Bopia en ole tästä syystä edes kokeillut, koska mitä olen nähnyt niitä muiden päällä, vyötärölinja on lähempänä empiiristä kuin fiftarityylistä. Ei kiitos.

Jos joku mietti, että eikö tuolle tule kylmä, niin tässä on ilmeeni, kun pääsin pukemaan takin päälle.

Nyt on tullut kunnon talvitakille taas käyttöä, kun on ollut kovat pakkaset. Yllä oleva villakangastakki on Voorbox (Dance with the elves) merkiltään, suunniteltu Ruotsissa ja valmistettu EU:ssa. Siinä on mukava lämmin tikkivuori ja hihoissa sisäpuolella karvaa kyynärpäähän saakka. Vähän eri lämpötasoa kuin nämä Kiina-kamat ja Hell Bunnyn "talvitakit".

Ostin takin joskus 20-vuotiaana Morticialta, kun kyseisessä putiikilla oli vielä verkkokauppa. Alunperin halusin halvemman mallin Voodoo Vixeniltä fleecekankaalla hupullisena, mutta se ehti loppua, niin ostin tämän kallimman, joka osoittautui ihan hyväksi, koska tässä on oikea vuori ja tällä tarkenee parinkymmenenkin asteen pakkasessa. Vuosien saatossa takki on vähän kärsinyt ja ilmeisesti selkäpuolen nyöritys on repeillyt, mutta muuten tässä ei ole mitään vikaa.

Pikkuveli hommasi itselleen uuden villatakin tässä kuluneella viikolla joululahjarahoilla ja Janinalla oli jo entuudestaan sievä villakangastakki. Minäkin haluaisin vielä yhden, ehjän ja oikeasti lämminvuorisen vintage-tyylisen villakangastakin, mutta siihen saakka kuljen ylläolevalla. Jos se ei muuten sovi tyyliin, niin ainakin siinä on kellohelma.

Monet ihmiset inhoavat pakkasia, mutta minä tykkään hirveästi tällaisista viidentoista asteen pakkasista. Se on täyttä hölynpölyä, että pakkasilla ei voi olla tyylikäs, mutta siitä tyylikkyydestä joutuu ehkä vähän maksamaan. Yleensä ottaen takalisto pysyy ainakin lämpimänä, kun kellohelman alla on pörröiset tyllit ja thermosukkahousut, ehkä kahdetkin. Toisaalta jos pakkanen laskisi muutamalla asteella, sitten tarkenisi käydä luistelemassa. Viime vuonna kävin luistelemassa vain yhden surkean kerran, mutta jos tänä vuonna joku estyisi kaveriksi ennen helmikuun loppua, niin ehkä ei tarvitsisi kymmenen sentin vesilätäkössä luistella. Tekisi mieli käydä myös hiihtämässä ja pulkkamäessä, mutta molemmat on vähän tylsää puuhaa yksin ja nyt se ainoa potentiaalinen hiihtokaverikin lähti läksiäisiä viettämättä Helsinkiin. Pulkkamäkeen taas tarvitsisi lainalapsen, ei kellään sattuisi olemaan? :D

Pidättekö te talvipakkasista? Entä luistelusta ja muusta talvipuuhasta?


In English:
It has been such a nice weather for the last couple of days. It's been wonderfully cold (-16 celcius) and it's snowing at the moment. We finally have the winter I've been waiting for! I just hope it lasts longer than couple of days, because I love walking to work in the morning when it's freezing cold outside.

Yesterday, even though it's cold, we took some pictures on ice. I was initially hesistant about stepping on ice, but it's actually thick enough to be skating on it. I'd like to skate more this year than I did last year and also try skiing, but I don't have anyone to go skiing with me, since the only person who likes winter sports left for Helsinki yesterday.

I'm wearing mostly Pinup Couture in these pictures, but boots are Gabor and the brooch is Erstwilder. I love my Amanda dress and I've been wanting to wear it a lot more than I actually have, but since it's been rainy and wet, I've kept it safe in my closet until yesterday. I've complained how it's a bit too short for my regular 26" petticoats, but it works well with my Hell Bunny petticoat which was too long for Lady Vintage tea dresses.

One of the reasons I love Pinup Couture is because they fit taller frames as well as shorter. None of my Hell Bunny dresses sit properly on my waist, but all of my Pinup Couture dresses do that perfectly. I don't necessarily need a belt to define my waist, but with HB dresses it's a must. For this reason I haven't tried Lindy Bop, because they look like they have an empiric waistline on longer torsos and that is so not what I'm after in a fifties style dress. I want to define my waist, not hide it!

Do you like your winter cold, or would you prefer a warmer weather?