Tuulee niin että tukka lähtee

Olen marmattanut tällä viikolla paljon. Valitin siitä kun mies ei ole vieläkään tiskannut, siitä että oli liukasta kun oli lunta ja pakkasta ja nyt marmatan siitä, että kun ei ole sitä lunta ja pakkasta. Tuulee ja myrskyää niin, että puut katkeavat ja on niin kosteaa, että kiharat suoristuu ekstranopeasti - sen kuin astut ovesta ulos ja kävelet bussipysäkille, niin se on siinä.

Oli minulla kivaakin tällä viikolla. Työkaveri trollasi minua ja otti minusta hienon videon, jonka julkaisemista täällä harkitsin, mutta se jäi sisäpiirin huviksi ainakin toistaiseksi. Oli mukava päivä toimistolla eikä viikossa kokonaisuudessaankaan ollut muuta vikaa kuin se, että jäin torstaina sillan taakse ja olin töissä vasta puoli yhdeksältä. Korjasin sen menemällä eilen töihin puoli kahdeksan. En ole koskaan ollut niin aikaisin töissä!
Perjantaina oli myös puhe siitä, että sovin hyvin joukkoon, kun olen samanlainen kuin muutkin: kun ystäviä ei ole, niin on mukava tulla töihin, että on edes jotain seuraa. :D Forever alone together?

Poikaystävän sisko ja lapsuuden paras kaverini on muuttamassa tammikuussa Helsinkiin, joten ei tänne jää kovinkaan montaa ihmistä. Vähän tuntuu siltä, että lopulta muutkin muuttavat pois ja ainoaksi paikkakuntalaiseksi kaverikseni jää Pöysti. Mutta kyllähän koirat pelastavat masentavankin päivän - katsokaa nyt, miten sateinen ja tuulinen ruma saa muuttuu heti pirteämmäksi, kun kädessä on koirakuvioitu sateenvarjo! (Kissaihmiset, tätä saa myös kissaprintissä!)

Umbrella: It's Raining Dogs

On minulla aika pirteä mekkokin ja vaikka Paawo inhoaa tätä Pinup Couturen Jenny Snow White-printtiä, minusta se on niin vastustamattoman pirteä, että ostin tämän LuckyLolalta jonkin aikaa sitten samassa paketissa Rockin' Rollersien kanssa. Molemmat on olleet käytössä ja vaikka kauniit kiharani eivät säilyneetkään näihin kuviin asti, ainakin mekko näissä näkyy jotenkuten. On niin hämärää, että on vaikea saada tarkkoja kuvia ja sitten kun minä haluan, että kuvat ovat vaaleita ja väreiltään kirkkaita, vievät valoisuussäädöt viimeisenkin tarkkuuden mukanaan.

Ja sitten ihan tosissaan mokasin itse, kun unohdin kuvauttaa mekon yläosan. Ja yksityiskohdat. Se saattaisi olla hyvä idea, kun mekossa on printti pääosassa. Hupsis.

Taito Shopissa oli jo joulukoristeet ja joululauluja :)

Dress: Pinup Couture Jenny Snow White
Belt: Pinup Couture
Cardigan: Hell Bunny Paloma

Jenny-mekoissa on aika jännä rakenne. Niissä on yläosassa pehmeähköt, mutta hyvin muotonsa pitävät luut ja ohuet, säädettävät olkaimet. Luin monen monituista kertaa arvosteluja Pinup Girl Clothingin omilta sivuilta Jenny-mekoista ennen kuin uskalsin ostaa tämän. Säädettävien olkaimien ansiosta saan rintamuksen osumaan omien rintojeni kohdalle ja samalla vyötärölinjakin laskeutuu alemmas luonnolliselle vyötärölleni eikä sen yläpuolelle niin kuin monissa muissa halvemmissa fiftarimekoissa, ja tämä mekko on myös poikkeus siinä mielessä, että tämä istuu vyötäröltä niin napakasti, ettei tämän kanssa tarvitse vyötä ollenkaan (mutta käytin sellaista silti, koska tämän asukokonaisuuden olin nähnyt mielessäni jo ennen kuin tilasin tämän mekon). Hell Bunnyjen ja monien Vivien of Hollowayn mekkojen kanssa on pakko käyttää vyötä, koska vyötärölle jää tyhjää tilaa, mutta ei tässä. Helmakin laskeutuu niin nätisti, ettei se vaadi edes tylliä alleen, mutta näyttää kyllä kivemmalta tyllin kanssa.

Kesällä tätä voisi käyttää ilman tylliä, mutta vastaan tulee se ongelma, että Pinup Couturen mekot ovat Dry Clean-pesumerkinnällä varustettuja. Vaikka Birdie-mekon pystyi pesemään ihan hyvin pesukoneessa 30 asteessa, oli siinä se ero, ettei siinä ollut luita. Luut tekevät aina mekkojen pesemisestä ongelmallista ja siksi en ole käyttänyt navynsinistä Vivieniäni sitten syyskuisen postauksen, koska se olisi pesun tarpeessa, mutta ei huvita maksaa 30 euroa kemiallisesta pesusta ja vähän aristelen käsinpesua, jos tummaan kankaaseen jää valumajälkiä. Samaa ongelmaa ei ole vaaleissa kankaissa, joten otaksuisin, ettei tämä pilalle mene käsinpesussakaan, mutta ei silti passaa mennä pudottamaan ruokaa helmoille eikä hikoilemaan niin, ettei tuuletus riitä.

Earrings & Necklace: Collectif
Lipstick: Besame Red by Besame Cosmetics

Minun piti jo viime viikolla käydä ostoksilla, mutta odottelin sitten Black Fridayta, joka osoittautui vähän pettymykseksi nettikauppojen osalta. Collectifilla on vain -25% ale, eikä oikein mitään mitä haluaisin ja Lindy Bopin neuleet eivät tulleet alennukseen ollenkaan, koska siellä on oma yli 500 tuotteen superaleosasto jo valmiina. Harkitsin kantavani rahani Amerikkaan Pinup Couturelle ja tilaavani neuleita ja muuta kivaa -30% alesta, mutta sekin suunnitelma valui kankkulan kaivoon, kun kaikki muut haluamani vaatteet olivat loppu koostani paitsi ne neuleet, enkä ihan sen takia viitsi Amerikasta saakka tilata.

Ostin sitten 90 eurolla The Sims 4:n lisäosia kokonaista kuusi kappaletta, joista kolme on varsinaisia lisäosia ja kolme kamapakettia. Yhdestä sain jopa Black Fridayn kunniaksi alennustakin.
En ole vielä ehtinyt testaamaan muuta kuin luomalla uuden perheen ja rykäisemällä sen vahingossa vanhalle tallennukselle (onneksi on Galleria, jonne perhe toivon mukaan tallentui, että voin laittaa sen omalle tallennukselleen) ja niilläkin on kaikilla ladatut hiukset. Oli muuten vaikea löytää Sims 4:n omaan tyyliin tehtyjä esineitä, kun kaikki ovat sellaista fancympaa ja realistisempaa settiä, jollaista Sims 2:ni latauskansio on täynnä, mutta jollainen ei sovi Sims 4:en yleiseen tyyliin. Jos niitä jokaisen haituvan erikseen kuvaavia hiuksia alkaisia käyttää, pitäisi ladata korvaavat realistiset ihot, korvaavat silmät, realistisia vaatteita ja sitten Sims 4:n latauskansio olisi sekin 10gt. No thanks on my 250gb hard drive.

Taas oli tarvetta trenssille, vaikka harkitsin jo laittavani sen talviteloille.

Ihan ilman vaateostoksia en Black Fridaysta selvinnyt. Käytiin poikaystävän siskon kanssa ostoksilla ollessa Inga Shopissa, joka oli sen verran piilossa, etten edes tiennyt sen olemassaolosta. Vanhasta puutalosta löytyi herttainen ranskalaisia vaatteita myyvä putiikki, jossa laatua sai edullisella hinnalla - varsinkin, kun siellä oli Black Fridayn kunniaksi vielä lauantainakin -40% kaikesta. Aletuotteistakin sai lisäalennusta -25%.

Minullahan on aina ollut jo kauan ennen nykytyyliä sellainen vimma, että ranskalaiset vaatteet tuppaa kotiutumaan, jos budjetti antaa periksi. Sama homma italialaisilla; molemmat ovat sen verran tyylikkäitä, että vaikka ne eivät pinup-/fiftarityyliin sovikaan, niin ostan niitä silti, koska ne sopivat omaan henkilökohtaiseen tyyliini. Nyt repsahdin ja ostin kolme poolokauluksista neuletta - enkä minä edes tykkää poolokauluksesta :'D
Tulee mieleen pistaasijäätelöepisodi heinäkuulta, jolloin oli muuten myös päällä ranskalaista (vai oliko italialaista?) vaatetta.

Poolokaulukset tosiaan aiheuttaa minussa sellaisen kuristumisreaktion ja samasta syystä en käytä mitään tiukka- ja korkeakauluksisia vaatteita, mutta Ingasta ostamissani neuleissa ei sitä ongelmaa tullut, koska poolokaulus oli sopivan väljä. Mutta miksi hitossa sitten ostin kolme mustaa, lähes samanlaista paitaa, joiden ainoat erot ovat se, että yksi on lyhyt ja kaksi pitkää erottaa toisistaan siitä, että toinen on paksumpaa materiaalia, jossa on edessä palmikkokuvio?
Varmaan siksi, että se 60% merinovillaa ja 30% kashmiria (loput elastaania) kuulostaa niin houkuttelevalta kolmenkympin hintaan, että ehkä sen takia voi uhrautua ja käyttää housujakin, tai ehkä vielä ostaa sellaiset. Ostin nimittäin Vero Modalta bengaliinipöksyt ihan näitä neuleita varten, koska ohuemmasta neuleesta näkyy läpi esim. farkun vyötärönauha ja taskut ja sehän ei näytä kivalta. I want a sleek silhouette! 

Jos minulla ei olisi niin pitkä selkä, voisin kahta pitempää neuletta käyttää mekkoina paksujen sukkahousujen kanssa, johon ne varmaan on tarkoitettukin, mutta tosiaan siinä vaiheessa, kun takalisto vilkkuu helman alta, voi olla parempi käyttää vaikka paksuja legginssejä. Ehkä minäkin voin joskus tehdä lady Gagat ja järkyttää työyhteisöä näyttämällä normaalilta.

Kävin myös varaamassa ajan Sokoksen kampaamoon, koska minulla on sinne -15% alekuponki S-ryhmään liittymisen jäljiltä. Leikkautan lobin (eikö ole ärsyttävä muotisana?) eli kuivat latvat pois ja vaalennutan kuontaloa lisää, jos pääsisi tästä keltaisuudesta (ja niskavillojen vihreydestä) eroon. Ajatus siitä, että kun tukan saa kerran sievän väriseksi, niin sitä ei tarvitse enää latvoista värjätä, kuulostaa huojentavalta.

Tutustutin myös poikaystävän siskon Kinskiin, jossa herkuttelin lohiwrapilla ja vohvelilla, joka voitti kakun tahtojen taistossa nipin napin. Kotiin toin kahden ostamani tuulihatun sijaan neljä. <3 Tämä pikkuylläri ilahdutti kovasti myös poikaystävää, joka nälissään tappeli sotkemansa BIOS:in kanssa, kun kone ei enää käynnistynyt, bootannut eikä korjannutkaan itseään. Eikä näppäimistökään toiminut cd-asemasta puhumattakaan. Kumma kun sekin ratkasi vaihtamalla yhden ainoan osa-alueen toiseen. Miksi kaverille kilauttaminen käy mielessä vasta sitten kun on ensin raivottu puolitoista tuntia ja resetoitu BIOS kolmesti?

Kuinka amatöörikin oppii kihartamaan kuontalonsa

Hyvää sunnuntaita, tänään opimme kuinka amatöörikin saa aikaan kestävät kiharat. Tämä ei ole mainos, vaan omakohtainen kokemus siitä, että kun hylkää kihartimen käytön ja vaihtaa laiskempaan vaihtoehtoon, saattaa se kihartaminen ehkä joskus onnistuakin.

Netissä on ohjeita vaikka minkälaisiin kiharoihin, joita voi tehdä lämpörullilla, paksuilla vaahtorullilla ja tietenkin kihartimella pinnikiharoita unohtamatta. Minulle ei ole oikein irronnut miten pinnikiharat toimivat sukkakiharoista puhumattakaan, ja olenkin monesti valitellut sitä kuinka turhauttavaa on, että jos mielii saada kestävät kiharat, joutuu hiuksia käsi tutisten kihartamaan kaksi tuntia. Paksut hiukset joutuu polttamaan suurin piirtein karrelle kihartimen maksimitasolla ja vaalennuksen jäljiltä kuivat latvathan suorastaan rakastavat tätä rääkkiä.

Minulla on sekä ilmakiharrin, jonka huutoa on kiva kuunnella kaksi tuntia putkeen ja jonka kanssa joutuu kihartamaan tukan alusvaatteissa, koska muuten tulee hiki, että tavallinen saksikiharrin, jonka väliin tungetaan hiustenlatvat ja jonka jälkeen tukka kieputetaan sauvan ympäri. Tämä on siis tasapaksu versio, ei sellainen hieno kärjestä ohuempi yksilö, jonka kanssa tukan voisi kieputtaa tyvestä latvaan päin, joten kun latvat ovat muuta tukkaa ohuemmat (ja kuivat) ja ne kiertää muiden karvojen alle alimmaiseksi täydellä teholla paahtavalla kihartimella, ne suorastaan huutavat halleluujaa, että miten mukavaa on tulla kärvennetyksi taas kerran yhden tunnin ilon takia. Arvatenkin olen mietiskellyt olisiko jotain vähän vähemmän turhauttavaa tapaa saada aikaan kiharoita.

Kappas kuppas, sellainen on. Ja vielä sellainen, jota minäkin osaan käyttää. (Koska ohjeet tulivat mukana.)
Behold!

Rockin' Rollerseja myydään muutamallakin eri fiftarivaatteita myyvällä sivulla, kuten TopVintagella ja LuckyLolalla, josta ostin nämä -20% alennuksessa muutamien muiden juttujen kanssa pari viikkoa sitten. Olin katsellut näitä jo aika kauan, mutta isohko hinta (24.90-29.90€) oli pitänyt minut poissa näiden ostamisesta, koska työttömänä arvotin tukanlaiton suurin piirtein viimeiseksi tyyliin liittyvällä listalla. En sitä arvota edelleenkään älyttömän korkealle, mutta nyt oli varaa maksaa keinosta, jolla ehkä tumpelokin oppii tukkansa laittamaan ja kun alennuksen lätkäisi vielä siihen päälle, niin nämä tuli kotoutettua.

Kokeilin näitä pehmeitä vaahtopötkylöitä aiemmin tällä viikolla pestyyn ja suurin piirtein kuivaksi hiustenkuivaajalla kuivattuihin hiuksiin, jotka olin huljutellut tehokkaan tukevasti muotovaahdolla. En ehkä ihan noudattanut ohjeita, koska näytin aamulla etuhaituvistani lampaalta, vaikka olin poistanut rullat yöllä todettuani, että vaikka nämä ovat ihanan pehmeät päässä, painavat ne liikaa herkkähipiäistä pääkoppaani jos yritän nukkua kyljellään.

No, virheistä oppii. Kai?

Vasemmalla ensimmäisen yrityksen tekeytymisvaihe ja oikealla valmis vaihe ennen nukkumaanmenoa.

Seuraava yritys oli perjantaina, jolloin tein samalla tavalla kuin viimeksi, paitsi että nyt noudatin ohjeita.
Naapurit varmaan heräsivät, kun kiljuin naurusta puoli yhden aikaan ennen nukkumaanmenoa avattuani rullat (tein kiharat siis sillä tarkoituksella edellisiltana, että ne kestävät yönkin yli lukuun ottamatta takahaituvia) ja todettuani, että tulipa sitten tosiaan tehtyä rullat. Kirjaimellisesti.

No, aamulla totesin, että takahaituvissani on jotain vikaa ja että ne eivät tuppaa kestämään kiharalla, vaikka muut hiukset olisivat millaisella käkkärällä nukkumaan mennessä. Ensi kerralla teen kiharat aamusta (jos teen kiharat kuviin) ja katsotaan sitten miltä näyttää, mutta ei tämä lopputuloskaan paha ole mielestäni. Ainakaan en näytä lampaalta.

Kiharat kestivät ihan hyvin siihen saakka, kunnes menin ulos vesiräntäsateeseen ja sinne ne sitten suurin piirtein katosivatkin. Ne aiemmat kestivät tosiaan kaksi päivää siihen saakka, että kastelin tukkani, mutta nyt se kastui sitten vähän aiempaa aikaisemmin. Eli se siitä kuvaamisesta ulkona, vaikka ei sillä, että olisin lauantaina ketään saanut kuvaamaankaan.

En tiedä miten näitä vertailisi muihin kiharrukseen tarkoitettuihin rulliin, mutta näissä on siis tarkoituksena napsauttaa noilla neppareilla hiusosiot toisiinsa kiinni, jolloin ne pysyvät paikallaan. Hiusosiot voi ketjuttaa koko pään osuudelta tai sitten jos noudattaa toista ohjetta, niin ylä- ja alaosiot toisiinsa kiinni. Paketissa tulee 12 tuollaista rullaa mukana, joista neljä on noita isompia (käytin niitä etuhiuksiin) ja loput pienempiä. Siihen olin vähän pettynyt, koska paketti antoi ymmärtää, että kaikki rullat olisivat tuollaisia isoja, ellei minua ole sitten huijattu ja sain jonkun pesussa kutistuneet rullat itselleni.

Ennen näiden pehmopötköjen laittamista päähän valelin tosiaan koko pääni Cutrinin muotovaahdolla. Käytän myös Dermosilin Super Strong -muotovaahtoa, joka ajaa saman asian, mutta koska minulla on kaksi näitä Cutrinin tuotteita hyllyssä, ajattelin käyttää ensin yhden loppuun.

Kaikki tietää muotovaahdon periaatteet, mutta monet varmaan laittavat sitä vain juureen tyveä kohottamaan. Minä tosiaan valelin sitä myös latvoihin (märkänä ennen hiustenkuivaajaa), koska totesin, että sillä saa kiharat muotoutumaan helpommin käytti sitten rullia tai kiharrinta. Lisäapuna käytin Cutrinin Multisprayta (kuiviin hiuksiin), jota käytän yleensä aina ennen kihartamista, mutta jota en välttämättä käytä ennen rullia, koska näillä kuontalo muotoutuu hyvin ilmankin. Hiuslakalla tukan saisi pysymään paremmin paikallaan, mutta koska minulla ei ollut tarkoituskaan saada tuota eeppistä rullatötteröä pysymään päässä sellaisenaan vaan saada luonnolliset laineet, jotka saavat suoristua ajallaan, jätin hiuslakan käytön pois. Cutrinin hiuslakka on kuitenkin sen verran tujua tavaraa, että sillä saa varsin kestävän kampauksen aikaan.

Käytän myös monia muita hiustenmuotoiluun tarkoitettuja tuotteita, jotka eivät aina välttämättä välity kuvista ruudun toiselle puolelle saakka.

Ostin tässä taannoin Dermosilin arganöljymuotoilusuihketta, joka on ilmeisesti verrattavissa multisprayhin toiminnallisuudessaan, mutta olen käyttänyt sitä hyvin vähän, vähemmän kuin Dermosilin muotovaahtoa, jota on niin iso purkki, että sitä voisi käyttää vaikka päivittäin. Se myös toimii ja on paljon halvempaa kuin Cutrinin, joten vähän harmittaa, että ehdin ostaa toisenkin purkin Cutrinin muotovaahtoa ennen kuin hommasin tämän edellisen Dermosil-tilauksen aikoihin.

Näiden pohjustavien tuotteiden lisäksi tulee käytettyä myös kuivashampoota, tuota paskaisen aamun pelastajaa. Olen kokeillut montaa eri kuivashampoota, mutta yllättäen paras kuivashampoo ei oikeastaan ole kuivashampoo vaan hiuspuuteri. Four Reasonsin hiuspuuteri on loistava tilanteisiin, joissa tukka ei olekaan ennen töitä ihan niin puhdas kuin sen soisi olevan. Tällä ei tule sitä inhottavaa tahmaista tukkaa, jonka monet kuivashampoot aiheuttavat, vaan oikeasti puhtaamman tuntuinen tukka, josta likaisuus ja tahmaisuus katoavat. Tilalle tulee vähän puuterimainen, ilmava tunne.

Jos haluaa panostaa oikeaan kuivashampooseen, voin suositella Cutrinia. Ostin tätä ensimmäistä kertaa Sokoksen alennusta, koska ei tätä viitsi normaaliin 18 euron hintaankaan ostaa. Vähän turhan tyyristä tavaraa, mutta tekee saman kuin Four Reasons, mutta jättämättä tukkaan puuterimaista tyveä, eli vielä vähän parempi. Jos tukkaa on paljon niin kuin minulla, jää tämä kuitenkin vähän parempiin (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa pahempiin?) tilanteisiin, ettei ihan viitsi arkikäytössä käyttää tai hujahtaa se 18 euroa aika nopeasti viemäriin.

Käytin myös pitkästä aikaan Le Keux Cosmeticsin Peach Keen -huulimaalia. Sopii huomattavasti paremmin vaalean tukan kanssa kuin punaisen.

Kuvista ei ehkä aina välity se, että minä kyllä panostan tukanhoitoon ja tungen päähäni jos jonkinlaista tököttiä, mutta kun skilli ei aina riitä kärsivällisyydestä puhumattakaan, ei lopputulos välttämättä oikein vakuuta itseänikään. Näillä rullilla kuitenkin sain sen verran tyydyttävän lopputuloksen aikaan, että jopa kaltaiseni hiustenlaiton amatööri saa edes joskus kokea onnistumisen tunteita. Kerrankin voi sanoa ylpeänä:
"Ihan ite tein."

Got to love tartan! - Hell Bunny Aberdeen Dress

Aina kun kesä vaihtuu syksyyn ja pimeämpään vuodenaikaan, alkaa tartankuvio kummitella mielessäni. Viime vuonna löysin muutaman ihanan tartan-hameen, mutta järkeilin, etten osta niitä, koska niitä ei tule käytettyä kesällä. Suomessa kun asutaan, on kesä niin lyhyt, että tartanvaatteille jää loistavasti käyttöaikaa, joten tänä vuonna sitten ratkesin ja ostin Hell Bunnyn AW15-kokoelmasta Aberdeen-mekon.

Samanlaisessa blackwatch-printissä myytiin aikoinaan Collectifilla Rizzo-mekkoa, jonka olisin niin palavasti halunnut, mutta joka ei koskaan palannut valikoimaan, joten kun tämä HB:n mekko ilmestyi TopVintagelle, niin lätkäisin sen ostoskoriin muiden jo aiemmissa postauksissa esiintyneiden vaatteiden ohella. Olin sen jo aiemmin muualta bongannut ja todennut, että tuo kotoutuu minulle, joten se oli vain ajankysymys, että kaikki haluamani vaatekappaleet ilmestyivät samaan paikkaan myytäväksi.

Aberdeen-mekko on mukavaa, pehmeää ja lämmintä hiukan villamaista kangasta, joka laskeutuu melko raskaana alas, joten käytin kahta alushametta sen alla nostaakseni helman kunnolla koholle. Siinä on myös melko korkea vyötärö, joten vyö on ehdoton pitkälle selälleni, jottei se roiku vähän liian empire-tyylisesti yllä. Muutoin istuu täydellisesti ja sweetheart-kaula-aukkokin on sen verran korkealla, että tämä on loistava vaate niin töihin kuin muuallekin. Vastaa kokoaan ja tilaa löytyy kaikenkokoisille rinnoille, vaikka kangas ei juuri jousta.

Ja taas olisi tullut käyttöä sille sateenvarjolle, kun ulkona satoikin vähän enemmän lunta ja räntää kuin odotin. Tulisi jo lunta, niin ei olisi aina märkää ja pimeää ja ehkä saisi otettua kuviakin joskus ilman, että täytyy uhmata sääolosuhteita ja kameran tarkkuutta hämärähkössä kuvaamiseen. Meinasi akkukin loppua, mutta ehkä näistä saa sen verran selvää, että pärjätään taas ensi viikonloppuun saakka. Postaustahti rajoittuu väkisinkin viikonloppuihin, koska on pimeää kun lähden töihin ja kun tulen töistä, on vielä pimeämpää. Katselen työpaikan ikkunasta kaihoisasti ulos, että siellä se aurinko taas pilkistää sen kaksi minuuttia ennen kuin tulee pilvistä taas.
Miksi aurinko ei voi paistaa koskaan viikonloppuna?

Perjantaina meillä oli työpaikan pikkujoulut. Käytiin syömässä Perlina di Castellossa, jota olen kovasti kaikille kehunut, mutta jossa kaikki ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Minä sain kyllä ruoan ajallani, mutta yhdelle toiselle henkilölle tuli siikaa lohen sijaan ja toisen tilaus katosi kankkulan kaivoon ja ruoka tuli vasta siinä vaiheessa, kun minä aloittelin jo jälkiruokaa. Jälkiruokana ollut tiramisukakku oli keskeltä osittain jäässä, joten siitäkin nuhteita. Kahvit sentään saatiin ilmaiseksi näiden sekaannuksien takia.

Pikkujoulut jatkuivat Hedbergin 365-esityksellä Savonlinnasalissa. Alkupuolisko oli hiukan tylsähkö, eikä Hedberg oikein tuntunut pääsevän vauhtiin, mutta loppupuoliskosta naurettiinkin vedet silmissä sille kuinka simpeleläiset karkottavat hyökkäävät venäläiset, jos sota sattuu koskaan puhkeamaan.
"Minun nauriit, saatana!"
Työkaverikin hukkui katiskaan ja tukehtui nauruun. :D

Piipahdettiin myös Sillansuussa oluella ja siiderillä. Piipahdukseksi se jäikin, kun yhden täytyi lähteä kotiin lämmittämään saunaa ja muut lähtivät samalla kyydillä kotiin. Muuten olisin viihtynyt kyllä pitempäänkin, mutta en halunnut kävellä pimeässä yksin kotiin, joten arvatenkin olin kyrpiintynyt, kun lopulta päädyin kuitenkin kahden aikaan yöllä kävelemään yksin kotiin. FML.

Puolikymmeneltä kotiin mentyäni poikaystävä ilmoitti, että ollaan menossa Rocksiin ja parin tunnin baarissa olon jälkeen minut lempattiin kahden aikaan yöllä yksin, kun muut jatkoivat matkaa Taminoon. En halunnut maksaa enää kolmanteen paikkaan saman yön aikana narikkamaksua ja oltuani kirjaimellisesti koko päivän liikenteessä halusin nukkumaan, mutta eikös se ryhmäpaine aina voita ja kaltaiseni selväpäiset ja -järkiset ilonpilaajat lempataan oman onnensa nojaan ilman, että kukaan edes vilkaisee taakseen. Way to make a person feel worthless and lonely.
Hip hei, hurraa.
Pääsi poikaystävän kaveri nyt virallisesti inhokkilistalle. Juuri viikolla puhuin siitä miten inhoan tätä poikaystäväni kaveria (koska aina myöhässä eikä osaa hävetä sitä, aikataulut ei pidä muutenkaan, annetaan turhia lupauksia eikä koskaan ilmoiteta jos joku juttu peruuntuu, ja tätä listaa voisi jatkaa loputtomasti) ja tämän tempauksen jälkeen voin sanoa, että ihan sama kuinka monta "sovintoa" tehdään, tulee se jätkä olemaan inhokkilistani ykkösenä. Ei tuo poikaystäväkään suuressa suosiossa ole, kun on noin idioottien pompoteltavissa. Yritin kostaa tunkemalla työkaverilta saatua Poppamiehen Ahjo-kastiketta (jossa on 330 000 Scovillea) ruokaan, mutta laitoin liian vähän, joten ei polttanut edes omaa suuta. Perkele, eikö mikään onnistu?

Kenenkään ei pitäisi joutua siihen tilanteeseen, että puolisoa pitäisi vaatia valitsemaan jompi kumpi, kaveri tai kumppani, mutta meillä ollaan vahvasti menossa siihen suuntaan. Sadly nothing ever changes, ei myöskään parisuhdestatus, vaikka joskus siihen olisi syytäkin.


In English:
I've always loved tartan and last year I drooled over some tartan skirts, but never convinced myself to buy them as I generally think tartan is for winter and I prefer to buy clothing that works mostly for every season. However when Hell Bunny Aberdeen Dress came out, I knew I had to get it. When it appeared on TopVintage along with some other pieces I wanted, I purchased it immediately and I'm so happy I did! The fabric is so soft and falls nicely although it's so heavy it requires two petticoats to get the hem poofy enough for my taste. It's also work appropriate, so I'll be wearing it a lot this winter.

On Friday I attended a pre-Christmas party with my co-workers. We ate in an italian style restaurant and went to a stand-up performance. The show was great and everything else went fine except for the fact that as I didn't want to walk home alone in the dark, I left early in my co-workers ride, but ended up walking home alone anyway in the middle of the night.
You see when I went home my boyfriend said he wanted to go to a bar, and after we had been in the bar for a couple of hours everyone wanted to go to another bar. Having paid three cloakroom fees already and being tired after a very long day I wanted to go home, but nobody understood and so they just ditched me alone. Even my boyfriend just passed me by like I wasn't there and left with the others. Way to make someone feel worthless and lonely.

So basically now my boyfriend's friend, the mastermind (=asshole) behind this incident is on my hate-list, where he should have been all along. He's the most inconsiderate and annoying person I've ever met and now matter how many times I try to put up with his shit (always late, never apologizes and what's worse, doesn't even think he's doing anything wrong), I can't stand him.
My boyfriend doesn't get any thanks either for choosing him over me. Nobody should ever have to make their spouse choose between two people, but we're going that way inevitably. 
Sadly nothing ever changes.

Casual Office Look with Elissa the Indie Cat

Aika on esitellä toistaiseksi viimeisimpiä ostoksia, joita olikin yhdessä paketissa aika paljon. Toissakertaisen postauksen pikkujoulumekko oli paketin pääostos, mutta mukaan mahtui myös neuletakkeja, hame, toinen mekko ja sitä rataa. Kaikkia olen jo käyttänyt töissä mönkiessäni pöytien alla vaihtamassa tietokoneita tykötarpeineen.

Ihanaa päästä oikeasti töihin, vaikka näin aluksi joudunkin tekemään "hanttihommia", eli niitä helpoimpia, koska aloitin viimeisimpänä. Toisin sanoen kolmen miehen joukosta ainoana naisena ronttasin parisenkymmentä tietokonetta ja näyttöä tykötarpeineen ympäri rakennusta. Ei haittaa, vaikka jäi keskiviikon salitreenit väliin, kun on tällä viikolla tullut kuntoiltua töissä. Vielä kun en tuntisi itseäni niin tyhmäksi muiden seurassa, kun joudun kysymään jokaisesta kirjainlyhenteestä, että mitä se tarkoittaa. Voisi ehkä edesauttaa sitä, että pääsen tekemään jotain haastavampaa, jos antaisin itsestäni sellaisen kuvan, että kykenen siihen sen sijaan, että tuijotan monttu auki.
Onneksi opin nopeasti.

Eilispäivän asukokonaisuus oli hiukan laiskempana versiona töissäkin päällä aiemmin tällä viikolla (ilman vyötä, neuletakki hameen päällä), kuten moni muistakin blogiin päässeistä asukokonaisuuksista. Koekäytän ne viikolla, tai jos törmään johonkin ikuistamisen arvoiseen asukokonaisuuteen vahingossa, kuvautan ne sitten viikonlopulla, koska viikolla ei yksinkertaisesti ehdi. Alkaa tulla pimeää siinä vaiheessa, kun lähden pyöräilemään kotiin, mutta toistaiseksi olen ehtinyt vielä hämärällä kotiin, ettei ole mennyt pimeässä pikkutuikun kanssa ajelemiseksi. Minulla on vain aika onneton Jopo-valo, jonka saa pyöräytettyä nopeasti ohjaustankoon kiinni, mutta jos meinaan itse nähdä pimeällä, tarvitsen varmaan vähän tehokkaamman valon.

Asu koostui Bannedin vadelmanvärisenä myydystä neuleesta, joka on kyllä luonnossa enemmän viininpunainen sävyltään. Se on pehmeää keinokuitusekoitusta ja ihana päällä, mutta vähän liian pitkä käytettäväksi kellohelmojen kanssa, ellei sitä sullo hameen alle piiloon. Käytin sitä tosiaan töissä hameen päällä, mutta vyön kanssa hameen alla se näyttää paremmalta, niin ei katoa viime aikoina jo muutenkin paisunut vyötärö kokonaan.

Hameena on Collectifin Polly mustana. Se on ihanaa joustavaa bengaliinia, mutta tuotti minulle pettymyksen siinä, että materiaali on huomattavasti aiempia Collectifin bengaliini-ihanuuksia ohuempaa. Ei siis oikein talvihame, vaikka sukkahousut on oikeastaan pakolliset alla, koska muuten alkkarit näkyy hameesta läpi.
Oli sellainen WTF-fiilis, kun punaisen Regina-mekkoni alla voi käyttää oikeasti vaikka mustia pitsiröyhelöalushousuja eikä näy alta, mutta sitten tämän hameen ja navynsinisen Regina-mekon (joka oli myös samassa paketissa) kangas on sen verran ohutta, että (mustat) alushousut paistaa läpi. Mustasta kankaasta! Olettaisin, että myös ne himoitsemani Hayworth-housut ovat samaa tavanomaista ohuempaa bengaliinia, joten taitavat jäädä ostamatta.
Ohutta kangasta lukuun ottamatta Polly-hameessa ei ole vikaa. Halkio ei hivo takalistoa (niin kuin uudessa Regina-mekossa, miksi, oi miksi suosikkimallini on pilattu?), se ei ole liian väljä vyötäröltä eikä purista lanteilta. Ostin tämän koska Fiona-hameessani oli molemmat viat, enkä ole siksi käyttänyt sitä. Ajattelin myydä sen jollekin, jolla on vähän suorempi vartalo.

Viimeisimpänä osana asua tulevat asusteet, eli vyö, kuvioidut sukkahousut (joiden kuvio ei kyllä näy kuvissa) ja ylläri, ylläri: rintakoru!

Elissa the Indie Cat on Erstwilderin uudesta rintakorusarjasta, jossa on 60-luvuntyylisiä koruja. Olin haaveillut tästä ja parista muustakin Erstwilderin rintakorusta jo jonkin aikaa, mutta Collectifilla ollut riikinkukkorintakoru ehti loppua, joten se jäi ostamatta, mutta suurimpana jarruttajana näiden ostoon on ollut kuitenkin hinta. Kuvissa näkyvä rintakoru maksoi 28,95€, jonka hintaisia aika pitkälti kaikki Erstwilderin Australiassa suunnitellut korut ovat Euroopassa. Minusta se on hirvittävä hinta yhdestä pienestä koristeesta, mutta pikku-Elissa naukui niin ahkerasti TopVintagen sivuilla "ota minut mukaan", että olihan se otettava, kun ostoskori pursui jo muutenkin tavaraa.

Kaikilla muilla on näkynyt kivoja rintakoruja blogeissa piristämässä yksinkertaisia neuleita (ja ollaan nyt rehellisiä, ei tämäkään neule näyttäisi oikein miltään yksinään), mutta minä en ole sellaisia löytänyt, kun aristelen jotenkin Ebaysta tilaamista. Toisekseen haluan rintakoruni olevan sen verran iso, että se näkyy kauempaakin, eli jotkin 1-2cm suurimmillaan olevat korut jäävät vastedeskin ostamatta, ellei niitä sitten laittaisi useampaa riviin, esim. pieniä kukkasia tai tuommoisia.
Elissa-kisulini on onneksi melko kookas (ja painavahko), joten se erottuu hyvin ja sietääkin erottua tuolla hinnalla. Minä en ole hullu kissanainen, mutta kun luen ihastuttavien kissanaisten kuten Alisan ja Katariinan blogeja, tulee itsellenikin hirveä hinku hankkia kissakuvioituja mekkoja, neuleita ja rintakoruja. Jos ostaisin kaikki, ei vaatehuoneeseeni mahtuisi enää kulkemaan, joten toteutin itseäni sitten tämän korun kanssa.

Hommasin myös muita kivoja pieniä yksityiskohtia, kuten parit From Paris With Loven korvikset. Molempia on tullut käytettyä, mutta enemmän olen käyttänyt yllä olevassa kuvassa näkyviä Mr. Whiskers & Mr. Bubbles -korvakoruja. Yleensä tukkani on auki, joten kala jää hiusten alle piiloon, mutta ainakin kissa jää näkyviin, mikä tärkeintä :D

Näissä asukuvissa tarpeen olisi ollut myös uusi sateenvarjoni, It's Raining Dogs, joka tuli erillisessä paketissa (ja jonka houduin hakemaan senkin postista töiden jälkeen, koska poikaystävä ei avannut ovea postimiehelle, kun "ei tiennyt kuka siellä oven takana on". -__-'). Vettä tihkutti ja siksi kuvien laatu on mitä on, mutta piti käyttää se ainoa tilaisuus, kun on joku kuvaamassa ja on vielä edes vähän päivänvaloa jäljellä. Arkena ei tosiaan ehdi.

Lauantaina käytiin myös Kinskissä syömässä lihapiirakoita ja vohvelia, nam. Oli muuten tosi hyvät lihapiirakat, ymmärrän miksi ihmiset käyvät hamstraamassa niitä kotiin saakka. Vohvelia oli tehnyt mieli jo perjantainakin, mutta söin silloin sacher-kakkua.
Lauantai kruunattiin käymällä elokuvissa katsomassa uusin Bond, Spectre. Elokuvateatteri tuli vielä näin viikkoa myöhemminkin suurin piirtein täpötäyteen ja elokuva alkoi 25 minuuttia myöhässä, mutta oli sen arvoista. Juoni oli kyllä osin ennalta arvattava ja samoja vanhoja juttuja toistava, mutta minusta se on ihan hyvä asia, koska tunnistin siitä viittauksia vanhoihin Bond-elokuviin. (Olisitte nähneet kuinka kiljuin Skyfallia ensikertaa katsoessani, kun siinä oli Conneryn aikainen Aston Martin <3)
Elokuvassa oli Craigille ominaista synkkyyttä, mutta myös enenevissä määrin Roger Moore-tyylisiä puujalkoja, joita ei ihan hirveästi aiemmissa Craigin elokuvissa ollut. Pidin leffasta, vaikka sitä kuten monia muita Bondeja vaivaa vähän se sama iänikuinen saman jutun venyttäminen ja paikasta toiseen liihottaminen. Pidin myös siitä, että leffa on hyvin kytköksissä aiemmin esitettyihin Craigin Bondeihin ja toimii ne yhteen sitovana elokuvana.

Kotona katsoin toisen elokuvan töllöstä, The New Worldin. Pidin ja en pitänyt siitä. Inhoan onnettomia rakkaustarinoita ja vaikka elokuvassa oli periaatteessa ennen pitkää melkein onnellinen loppu, muljahteli rintakehäni pitkin elokuvaa ja harkitsin jo, etten katso sitä loppuun asti, ettei tule hauskan Bondin jälkeen paha mieli. Katsoin kuitenkin, koska leffan täytyy olla todella huono, jotta jätän sen kesken, jos olen ihan oikeasti ryhtynyt katsomaan sitä enkä vain törmännyt kanavasurffatessa siihen.

Isänpäivää vietettiin syömällä ruokaa poikaystävän vanhempien luona porukalla ja herkuttelemalla sekä kakulla että kääretortulla. Omalle isälle hommattiin pitkän pähkäilyn jälkeen merinovillakalsarit ja -poolopaita. Ei tule kylmä koiran kanssa ulkoillessa.
Pikkuveli osti samanlaiset, koska merinovilla on kuulemma paras materiaali kaikkeen. Minä pohdin, että jos miehille tehdään merinovillaboksereita, miksi naisille ei tehdä siitä alushousuja? Niissä ei muuten varmasti palelisi talvella hameella edes sukkanauhojen kanssa. Merinovilla ei edes kutita.
Tai sitten voisivat tehdä kashmir-sukkahousuja. Kashmir on mielestäni maailman ihanin materiaali heti silkin jälkeen, joten jos joku toisi kashmir-silkkisukkahousuja myyntiin, minä olisin ensimmäisenä jonossa ostamassa niitä.

Miten teillä on viikko sujunut? Annoitteko isille lahjoja?

Suosikkikosmetiikka - Favourite Cosmetics

Ihmeiden aika ei ole, tässä blogissa on muutakin kuin mekkoja!

Viimeisimmästä kosmetiikka-/ihonhoitotuotepostauksesta onkin aikaa, mutta totta puhuen jos en olisi niin laiska, olisin tehnyt tämän postauksen jo silloin, kun minulla oli vielä pinkit hiukset ja aioin pitää tukkani pinkkinä. Kuvasin näet hiusvärin vuoksi silloiset shampoot ja Color Maskit, mutta arvatenkaan en käytä niitä enää, joten hiustökötit tulevat aikanaan omaan postaukseensa.

Aloitetaan kasvojen hoidosta.
Minulla on kolme tuotetta, joita käytän kasvojen hoitoon: The Bodyshopin E Vitamin -puhdistusvoide, jolla poistan meikit, ja sitten L'Orealin Triple Active -voiteet. Puhdistusvoidetta olen käyttänyt kolmisen vuodetta käytyäni turhaan muutaman markettimerkin läpi, joilla silmämeikit jäivät naamalle, kunnes ostin tämän myyjän suosittelemana The Body Shopista. Neljäs tuubi menossa, eli on riittoisaa.

Olen aina ollut huono käyttämään "kemikaaleja" ja kosmetiikkaa. En meikannut yläasteella enkä oikein lukiossakaan, opettelin sitä sitten ammattikorkeakoulussa. Samoin kahteenkymmeneen ikävuoteen mennessä en ollut käyttänyt naamarasvaa aika pitkälti koskaan. Sen sijaan lääkitsin stressinäpyistä kukkivaa otsatukan alla muhivaa otsaani finnienpoistoaineella, joka kuivatti otsaa (talvisaikaan) ja pahensi näppyläepidemiaa, jolloin iho rasvoitti itse itseään ja puski lisää näppylää...
Olin hermoromahduksen partaalla, valitin Paawolle, poikaystävälle, kaikille, jotka löytyivät Mesen listalta. Googlailin kosmetologin kalliita voiteita näppyläongelmaani, kunnes ostin Ikaalisten ihanasta pikkumarketista suurin piirtein ainoan valikoimissa olleen kasvovoiteen, joka sattui olemaan juurikin tämä Triple Active. Tämä oli silloin ilmeisesti uusinta uutta.

Aluksi olin epäileväinen rasvan suhteen ja käytin lähinnä päivävoidetta, mutta yövoide oli se, joka pelasti minut. Paksu, kermainen rasva otsassa peitti alleen karheat näppylät ja kun ihonpinta tuntui sileämmältä paksun rasvakerroksen ansiosta, en tullut raapineeksi näppyjä ja pahentaneeksi ongelmaa. Sen sijaan se hävisi ajan kanssa kokonaan ja kiitän siitä tuota paksua yövoidetta, jota olen käyttänyt lukemattoman monta purnukkaa viimeisen kuuden vuoden aikana.

Minulla oli aiemmin tapana oikaista ihonhoidossa, joten laitoin suihkun jälkeen illalla vain yövoidetta ja olin samalla voiteella seuraavaan suihkuun parin päivän päähän. Nyt kun olen alkanut käyttää meikkiä ja meikinpoistoainetta, joudun käyttämään yövoidetta päivittäin ja koska olen töissä, joudun heräämään aikaisin ja olen aamu-uninen, joudun pesemään kasvot myös aamulla. Huuhtelen ne kylmällä vedellä ja hutkaisen päivävoiteet naamaan.

Kasvovoiteen jälkeen tulee luonnollisesti meikki. Kotona en meikkaa, mutta töihin pitää vähän peitellä näitä pandan silmiä. En meikkaa näyttävästi vaan aika luonnollisesti ja vaikka aluksi tein kissansilmärajaukset töihin, nykyään jätän sen väliin, että olisin töissä vähän aikaisemmin. Kesällä minulle riitti kyllä hyvin puoli tuntia pukemiseen, syömiseen ja meikkaamiseen myös rajausten kanssa, mutta nyt ei tahdo riittää tuntikaan ilman rajauksia. Se on se pimeä vuodenaika.

Yllä on malliesimerkki siitä mitä kaikkia meikkiä minulla on yksinkertaisimmillaankin blogin kuvissa naamalla. Kesällä erityisesti pohjalla oli Goshin BB-voidetta, mutta talvella on meikkivoidetta, jonka lisäksi iholta löytyy peitevoidetta, valokynää, puuteria ja poskipunaa.

Silloin parikymppisenä kun opettelin meikkaamista, minulla oli ihan ok ripsiväri, mutta meikkivoide oli aivan liian tumma. Muistan kun luulin, että minun pitää näyttää ex-poikaystävän lentopalloseuran pikkujouluissa meikanneelta ja kun olin tupruttanut naamani täyteen Sand-sävyistä voidetta, näytin tosiaan meikatulta. Muut sitten olivat ilman meikkiä, saunoivat ja muuta kivaa, ja minä häpesin. Onneksi tuli ero :'D

Pahimman fail-vaiheen yli päästyäni ostin Maybellinen Fit Me-sarjan meikkivoiteen, joka tosiaan sopi minulle (tämä kuulostaisi niin paljon paremmalta englanniksi), joten ostin samaa sarjaa luomivärin, puuterin ja peitevoiteen. Kaikki muut on ahkerasti käytössä paitsi meikkivoide, jonka vaihdoin kevyempään näin syksyksi. Peittävään meikkiin tämä on täydellisen vaalea sävy, ja juhlissa käytänkin tätä, jos tahdon todella mattaisen ja virheettömän ihon fiftarityyliin sopivasti.
Myös peitevoiteen vaihdoin parempaan; Fit Me-sarjan peitevoide ei oikein tahdo peittää lirulla koostumuksellaan tummia silmänalusiani. Meikkivoide peittää ihan yhtä paljon ja on paksumpaa tässä sarjassa.

Todettuani, että Fit Me -peitevoide ei enää oikein aja asiaansa, aloin hakea muita vaihtoehtoja. Paawolla oli tätä True Match-peitevoidetta ja minäkin päätin antaa sille tilaisuuden - ja se kappas kuppas, se toimii. Se on melko ohutta tavaraa, mutta riittävän vaaleaa ja kellertävää, jotta se peittää tummat silmänaluset tehokkaasti. Fit Me oli paljon punertavampaa ja siksi se ei toiminutkaan samalla tavalla.

Samaan syssyyn hommasin myös True Match -meikkivoiteen, joka on vähän niinkuin L'Orealin vastine Fit Me:lle. Toimii hyvin, tämä on koostumukseltaan todella lirua, joten vaikka se on suhteellisen peittävää, on se huomattavasti kevyempi (ja riittoisampi) iholla kuin Fit Me. Olenkin käyttänyt tätä nyt arkimeikkipohjana BB-voiteen tilalla.

Goshin BB-voidekin on pitkäaikainen tuttava. Kirjoitin tästä jo kauan sitten blogin alkuajoilla, kun BB-voide oli vielä melko uusi juttu. Olen yhä samaa mieltä, että tämä on maailman paras BB-voide. Kokeilin Garnierin ja Maybellinen BB-voiteita, mutta vaikka niiden pitäisi sulautua ihoon, ovat ne aivan liian tummia. Hitto vie, ruskettuneelle äidillenikin Garnierin vaalein värisävy on liian tumma!
Toisin on Goshin kanssa. Tämä sopii kalmankalpeille suomalaisille, on iholla samettisen pehmeä ja suhteellisen peittäväkin, mutta silti BB-voiteelle tyypillisen kevyt. Peittää pahimmat ihovirheet ja tasoittaa ihonsävyä, mutta ei peitä ihonsävyä kokonaan alleen. Kosteuttaa myös mukavasti.

Käytän BB-voidetta lähinnä kesällä, vaikka talvella sen kosteuttavat ominaisuudet voisivat olla myös hyväksi, mutta jotenkin miellän sen kesävoiteeksi - sellaiseksi, joka ei hikisenäkään pakkaannu juonteisiin tai ala valua naamalla. Päälle voi lätkäistä puuteriakin ja kestää paikallaan.

Viimeisimpänä kasvotuotteena on Yves Saint Laurentin legendaarinen Touche Éclat -valokynä, jota nimenomaan menin metsästämään Lappeenrannan Sokos Emotionilta. Olin kokeillut jotain Lumenen ja Lorealin valokynää, jotka olivat liian liruja, tummia ja/tai punaisia iholleni, ja jättänyt niiden jälkeen valokynät oman onnensa nojaan, mutta sitten kun pääsin töihin, iski ajatus - nythän minulla on varaa laatukosmetiikkaan!

YSL:n valokynään tutustuin muotiohjelmassa, jossa naiset testailivat valokyniä. Useimmat rakastivat tätä niinkin paljon, että valelivat tällä koko naamansa. Minä en koko naamaa valele, mutta käytän tätä kulmien alle luomaan vähän valoa katseeseen (koska minulla on raskaat kulmat) ja silmien sisä- ja ulkokulmiin. Olen katsonut tutoriaalejakin siitä minne valokynää pitää rykäistä ja väitän osaavani käyttää sitä, vaikka joidenkin tutkimusten mukaan suomalaisnaiset eivät osaa. Tehosta taasen en ole ihan sataprosenttisen varma. Kyllä tämä peittää vähän (vaaleimmassa sävyssä) tummia silmänalusia ja kirkastaa katsetta, mutta luulen että ehkä yhden asteen tummempi sävy (joka on myös hyvin vaalea), olisi ollut peittävämpi. Ainakin muiden arvostelujen mukaan.

Bonusta siitä, että sain kynän Collector's Editionin, jossa on vintagepilkut <3 Ottakaa siis huomioon, että tämä on oikeasti vanha ja toimiva tuote, jota naiset ovat käyttäneet jo monta vuosikymmentä. Minustakin tämä on ihana, paras valokynä tähän saakka. Oikein laiskana päivänä voi sipaista pelkästään tätä ja ripsiväriä, ja yhdessä muun meikin kanssa tästä on tullut korvaamaton osa pohjameikkiäni. Toivotaan, että kestää vastedeskin riittoisana.

Muita meikkejä, jotka luettelen luksus-kategoriaan ovat Joe Blascon (alennuksesta puoleen hintaan) ostettu huultenrajauskynä sävyssä Fire (oli muuten viimeinen), Besamen ihana huulipuna ja Estee Lauderin lahjapakkauksessa olleet ripsiväri ja huulipuna.

Joe Blascon hommasin näistä ekana. Paawolta tuli tämäkin idea, että kestävän huulipunan salaisuus on hyvä rajauskynä ja hän käyttää Blascoa. Minulla on myös Goshin rajauskynä, joka on ihanan lämpimän punainen sävyinen, mutta niin pehmeä ja sen takia vaikea teroittaa, että se on jäänyt olemattomalle käytölle. Tämä Blasco sen sijaan on käytössä lähestulkoon aina, kun käytän huulipunaa (eli suht harvoin toistaiseksi). Kynä on melko kova ja sen saa teroitettua, joten sillä saa piirrettyä siistin rajauksen, joka sopii punasävyisten huulipunien kanssa hyvin.

Käytin aiemmin paljon (ja käytän toisinaan yhä) aiemmissa kuvissa näkynyttä L'Orealin False Lash Wings Intenza-ripsiväriä, jolla saa aika pirun eeppiset ja tummat räpsyttimet, mutta edelleen se palkkapäivä houkutteli Sokoksen alennukseen yhdistettynä sen verran, että lähdin metsästämään astetta laadukkaampaa ripsiväriä.

Tarkoituksena oli ostaa Lancomen Definicils-ripsiväri, joka oli alennuksessa 19.90€, eli maksoi siis saman verran kuin tuo L'Orealin ripsarini, mutta sitten törmäsin tähän Estee Lauderin pakettiin, joka maksoi 29.90 ja jossa oli (mini-)huulipuna samassa paketissa. Ripsivärin ja punan hinta erikseen oli 33€/kpl, joten kotoutin paketin ja onneksi tein niin!

Sumptuous Infinite-ripsiväri on täydellinen arkiripsiväri. Olin ihan tyytyväinen L'Orealinkin väriin, mutta sen antama tuuheus on juhliin parempi kuin töihin, mutta tämä Estee Lauderin ripsari taas toimii molempiin. Aluksi olin hukassa kummallisen harjan kanssa (toisella puolella lyhyet harjakset, toisella pitkät, molemmat melko kovia) ja olen ehkä vähän vieläkin, mutta ripsiväri on sen verran ohutta, että sillä saa tehtyä tarkkaan erotellut, täysin paakkuuntumattomat pitkät ja luonnolliselta näyttävät ripset. Sitä voi kerrostaakin vielä näyttävämpään lopputulokseen näyttämättä kuitenkaan luonnottomalta. Suosittelen kaikille, varsinkin, jos joskus bongaatte alennuksesta.

Tuplapaketin mukana tullut Pure Color Envy -huulipuna sen sijaan jakaa vähän mielipiteitä. Väri 340 Envious on lämmin punainen, jota käytin muun muassa näissä kuvissa. Pidän väristä kovasti, mutta huulipunan kesto ei ole aivan Besamen luokkaa. Se kului aika nopeasti pois huulilta, joten sitä joutunee lisäämään useammin, jos tahtoo pitää värin kirkkaana. Huulipuna levittyy nätisti huulille ja pidän huulipunan perinteisestä muodosta (helpompi levittää kuin Besame), mutta se vaatii ehdottomasti huulille tukevan rajauksen, ettei leviä omille teilleen.

Viimeisenä sitten se paljon puhuttu Besame, vintagefanin, pinup- ja rockabilly-tytön unelmahuulipuna.

Eikö ole ihana paketti? Olen säilyttänyt tuon pahvipaketinkin, kun se on niin nätti, mutta vielä enemmän rakastan tuota pientä samettipussia (jota ei ilmeisesti uudemmissa Besamen punissa enää tule mukana, nyyh), jossa huulipuna on kätevä säilyttää. Vintage-tyylinen kullansävyinen tuubikin on jotain ihan muuta kuin markettipunissa, tuoksu ihana.

Itse puna on paras tähän asti kokeilemani ja muutamaa on tullut kokeiltua. Siksi en käyttänyt huulipunaa juuri koskaan, koska kaikki kokeilemani värit haalistuivat tai levisivät ennen aikojaan, mutta tämä kestää, kestää ja kestää, jopa ilman rajausta. Kesti jopa toissaviikkoiset ruskakuvat ja sen, että minulla oli hiukset suussa puolet ajasta - puna ei silti levinnyt, mutta tukka kyllä värjäytyi.

Besame Cosmetics tekee vintage-tyylisiä meikkejä ja heillä on monen monta eri punasävyä jokaiseen makuun. Itse ostin ihan perus Besame Red-sävyn, joka on ilmeisesti enemmän 20-luvun henkinen puna kuin 50-luvun (Red Hot Red olisi fiftaripuna), mutta ajaa hyvin asiansa. Jonain päivänä ostan muitakin sävyjä, ehkä ensimmäisenä pinkin, koska en välttämättä tarvitse kolmea punaista huulipunaa.
Besamen huulipunat taitavat kaikki olla mattasävyisiä ja yhdellä kerroksella saa peittävän lopputuloksen. Ei tarvitse mussuttaa montaa kertaa paperia.

Seuraavaksi haluaisin ostaa Besame Cosmeticsiltä Violet Powderin kirkastamaan kasvoja ja koska nykyinen puuterini on aika huono, ja kakkumaskarastakin olen haaveillut, mutta nykyiset maskarani ovat tosiaan niin hyviä, etten näe viisaaksi vaihtaa johonkin, jota en välttämättä osaa käyttää.
Mitä sitä hyvää vaihtamaan?
Paitsi että joskus vaihtamalla voi saada vielä parempaa.

Mitkä ovat teidän suosikkimeikkinne ja parhaat ihonhoitotuotteenne?

Kolme pientä faktaa:

• Minulla on aika pitkälti normaali iho, joka on talvella pintakuiva ja kesällä hikinen.  Silti kävin läpi monta markettimerkkiä kasvovoiteissa ja palasin aina takaisin Triple Activen tuotteisiin. Joskus halpakin on hyvää.
• Silmäni eivät arista, mutta saan roskia silmään ja hieroskelen silmiäni, joten käytän ripsivärejä, jotka eivät varise. Ripsiä löytyy omasta takaakin, mutta kuka ei haluaisi lisää? En meikkaa koskaan alaripsiä, koska en tiedä mitään kamalampaa kuin hämähäkkisilmät.
• Tarvitsen peittävän tuotteen silmien alle, koska minulla on tosiaan hyvin tummat silmänaluset. Olen huono nukkuja ja iho on sen verran ohutta silmien ympärillä, että verisuonet näkyvät. Jos joskus katsotte siis, että tuolla pakkautuu puuterit silmän alla oleviin juonteisiin, niin en tiedä onko se sen huonompi vaihtoehto kuin että näyttäisin pandalta. That being said, pystyn kyllä kulkemaan ihan rauhassa ilman meikkiä ihmisten ilmoilla, enkä käytä meikkiä koskaan kotioloissa ja kauppareissuilla, jos tarkoitus ei ole lähteä kaupunkiin.

Pikkujouluja odotellessa ostin uuden mekon

Viikko on kulunut mukavissa merkeissä. Aloitin uuden työn maanantaina ja vaikka aluksi vähän takeltelin hommieni kanssa, ovat työkaverini neuvoneet minua ja työ alkaa sujua. Joka aamu on mukava herätä, vaikka väsyttää, kun ensimmäinen ajatus on "Mitähän kivaa opin/pääsen tekemään tänään?"
Harva on niin onnekkaassa asemassa, että tykkää paitsi työstään myös työkavereistaan. Huumori on kuuden miehen kanssa ronskia toisena kahdesta joukon ainoasta naisesta ja työympäristö erilainen kuin edellisessä paikassa, mutta olen alusta asti ollut siellä kuin kotonani, joten ilahduin kovasti, kun uusi työsopimukseni jatkuu tammikuun loppuun saakka. Sen jälkeen sitten katsotaan onko jatkolle tarvetta, mutta minulle kyllä kelpaa. Haluan oppia lisää ja olla en pelkästään hyvä, vaan loistava työntekijä.

Keskiviikkona käytiin taas Janinan kanssa kuntosalilla ja uimahallissa, johon upposi huomattavasti enemmän aikaa kuin kuntosaliin. Sukeltelin taas ja uimavalvoja jo pari kertaa sukelluksiani tuijoteltuani tuli antamaan neuvoja pituussukellukseen ja niiden neuvojen voimalla sukelsinkin pari kertaa altaan päästä päähän (25 metriä), vaikka väkeä oli altaassa liikaa. Sukelsin sitten penskojen jättämät rinkulat neljästä metristä ja totesin, että eipä paine enää käy korviin samalla tavalla kuin joskus.
Teki myös mieli taas ärhennellä ihmisille, että onko se ringissä uiminen niin vaikeaa ja että kuntouimareiden radalle ei ole asiaa sunnuntaiuimareilla, jotka jarruttavat oikeasti vauhdikkaiden ihmisten uintia haahuilullaan.
Viimeisimpänä ennen lähtöä vetäisin tähän astisen pituussukellusennätykseni, joka on arviolta jotain 30-32 metrin väliltä. Käännyin altaan matalassa päässä ja sukelsin niiden viirien yli, jotka toissakerralla olivat sukellustähtäimessäni merkitsemässä "maalia."
Juuri kun ehdin olla iloinen, luin että Suomen pituussukelluksen naismestari on sukeltanut 131m. Jeep. Vaatii ehkä vähän enemmän harjoittelua ja vähän vähemmän sunnuntaiuimareita törttöilemään edessä.
Eiköhän se 50 metriä ole sitten sopiva seuraavaksi tähtäimeksi.

Perjantaina tuli TopVintagen tilaus, jonka tein maanantaina. Olin odottanut sitä koko viikon kuin tuli hännän alla ja kun tulin kaupungilla naamarasvaostoksilla käytyäni kotiin pakettia ihailemaan, oli pöydällä lappu, että käypä postista. Oli mies sitten istunut vessassa, kun postimies oli käynyt rinkuttelemassa ovikelloa. Perhana.

Paketti piti sisällään paljonkin tavaraa, joista tärkeimpänä odotin tätä Hell Bunnyn Tamara-mekkoa. Kun näin sen ensimmäistä kertaa TigerMillyn sivuilla, totesin, että siinä on pikkujoulumekkoni, ja kun se tuli TopVintagelle, kyselin onko heille tulossa myös Aberdeen-mekkoa, jonka kynäversio heillä oli säilössä. Senkin tultua varastoon pistin tilauksen menemään ja ostin sen kauan haaveilemani So Rainyn koirasateenvarjonkin, joka ei tullutkaan paketissa... Juuri kun ehdin huolestua, huomasin lapun, jossa luki, että sontsa tulee eri paketissa, koska se ei mahtunut pakettiin.

Sateenvarjoa odotellessa palataan mekkoon. Eikö ole upea?
Jotenkin olen pysytellyt täysmustasta erossa jo jonkin aikaa, mutta tämä oli pakko saada vaikka mustana. Tamara-mekkoa saa ennen pitkää myös punaisena ja petroolinsinisenä/-vihreänä, mutta musta on sen verran klassinen, että tämä kotoutui minulle oitis. Rakastuin siihen jo ekalla sovituksella (kestää päällä, ei valu, on napakka mutta ei liian pieni, ei tarvitse välttämättä tylliä, mutta näyttää hyvältä myös tyllin kanssa), joten uhmasin säätä ja lähdin ottamaan veljen ja Janinan kanssa kuvia kaupungilla näin pyhäinpäivän kunniaksi, vaikka oli kylmä, tuulista ja näiden kuvien aikaan ripsi vettäkin. Että sellaista.

Ainakin kiharat kesti kuvien ajan, ja sääolosuhteiden takia en harjannut niitä ensin vaan annoin niiden pysyä kiiltävinä, koska tukallani on tapana, että siinä vaiheessa kun harjaan korkkiruuvikiharat laineille, koko tukka menee pörröön ja kiharat liukenevat sen siliän tien. Jos olisin harjannut hiukset, olisi Color Mask Pearlilla saavutettu kiilto mennyt kiharoiden ohella kankkulan kaivoon. Nämä sentään säilyivät siihen saakka, että pääsimme kahville Kinskiin asti.

Dress: Hell Bunny Tamara
Cardigan: King Louie Heart Ajour
Belt: second hand (Gina Tricot)
Hair accessory: Lindex
Necklace: Vivien of Holloway
Earrings: From Paris with LovePetticoat: Olivia Rouge

Olen varmaan maininnut aiemminkin, että minusta on tullut Kinskin vakioasiakas. Käyn siellä kerran viikossa tai kahdessa, joskus kahdestikin. Eilen söin pizzaa ja vohvelia ja tänään tuollaisen kermahatun, jonka päällä oli murotaikinaa. Oli namia. Pikkuveli söi suklaakreemikakkua molemmilla kerroilla ja Janinalle maistui kermahattu myös. Omistaja on herttainen, kun hänestä saa melkein aina juttuseuraa. Toivottavasti ei aika käynyt liian pitkäksi näin pyhäinpäivänä.

Minun piti viettää Halloweenia ja siksi en vetänytkään hepuleita kamalasta säästä vaan otaksuin, että jos valo vaan riittää rakeettomiin kuviin, saa kuvista ihan ajankohtaisen synkkiä. Otatin silti pari kuvaa sisätiloissakin, jos ulkokuville olisi käynyt köpelösti. Kuvista tuli hyviä (kiitos Janinalle taas kerran), mutta Halloweenin vietto jäi siihen, että istuin koneella koko illan ja istun vieläkin, vaikka yleensä nukun tähän aikaan. Tuossa olisi vielä se drinkkikin, joka minun piti juoda katsoessani elokuvaa, jota en katsonutkaan.

Sellaista tällä kertaa. Ensi viikoksi on luvattu kauniita ja vuodenaikaan nähden lämpimiä säitä, mutta koska olen töissä, ei niitä varmaan tule hyödynnettyä kuvausten muodossa. Halua kyllä olisi, mutta ei aikaa, kun aurinko alkaa laskea siinä vaiheessa kun minä lähden neljän maissa kotimatkalle. Eikä se ihmekään ole, onhan jo marraskuu. Kohta on paitsi pikkujoulut, joita varten ostin tämän mekon, ja sitten vielä ihan oikea joulu.
Joko saa aloittaa jankuttamisen?
Kohta on joulu!

In English:
I bought a new dress, Tamara Dress by Hell Bunny. I originally saw it on TigerMilly, but when it came to TopVintage, I knew I had to have it. After they stocked another Hell Bunny Dress called Aberdeen, I put both in my shopping bag and accompanied them with a new cardigan by King Louie (which I also have in cream) and some other stuff.
But the dress - isn't it gorgeous?
It fits really well and though it's on the small side, I'd definitely recommend picking your normal size as it's meant to be tight-fitting. For me S(UK10) was perfect and even though it doesn't require a petticoat, I preferred a little more lift so I wore one of my less poofy petticoats. It looks perfectly pretty both ways, but for me more is more.

I started in a new job this week and I have to say I like it. I'm also very happy I can stay there until the end of January, and perhaps even longer. I mean how many people can say they're happy to go to work and not doing it just because they have to?
I've asked a lot of help, but I'm getting better and I'm always excited about what new I can learn each day. I want to learn everything I can.

I also got advice when I was diving in the swimming hall and with that advice I could reach my new personal best of approximately 32 metres. I previously reached only 25 metres (the lenght of the pool), but I'm gonna take twice that (50 metres) as my next goal. That's gonna take some training, so I hope people won't get in the way as badly as they did on Wednesday.